Alunperin suunnittelin tekeväni tätä päivittäin pari kerrosta päivässä, mutta se ajatus ei ole toteutunut. Pari kerrosta on itse asiassa paljon, siihen uppoaa kaikkine lepotaukoineen hyvinkin reilu tunti. Hieman liikaa minulle päivittäin tehtäväksi. Niinpä olen pitänyt tätä pelkästään viikonloppuvirkkuuna, jolloin kerroksia on saattanut syntyä vähän enemmänkin kuin se kaksi päivässä, riippuen vähän siitä, mitä seuraa virkkuutyöllä on ollut. Mutta aikaahan on vielä monta kuukautta, ennen kuin tämän tarvitsee olla luovutuskunnossa. Luultavimmin saan sen kuitenkin valmiiksi tässä kuussa.
Tänään vietetään laskiaista, paastonaika alkaa. Tänä vuonna ajattelin paastota hieman perinteisemmin, eli pidämme taukoa punaisen lihan syömisestä pääsiäiseen saakka. Lapset toki syövät sitä, mitä koulussa ja päiväkodissa on tarjolla, mutta kotona on sitten tarjolla kasvispainotteisempaa ruokaa, toki myös muilla eläinkunnan tuotteilla höystettynä. Mietin kyllä, vastaako tämä oikein paastonajan periaatetta, yleensähän paastossa luovutaan jostain sellaisesta, jota ilman selviytyminen vaatii hieman ponnistelujakin. Minulle muutaman viikon kestävä punaisen lihan tauko ei tuota minkäänlaisia tuskia, muu perhe tuskin edes huomaa mitään muutosta. ;)
Ajattelen kuitenkin, että paastonaika on hyvä tilaisuus miettiä ylipäätään kaikenlaisia kulutustottumuksiaan, koski se sitten ruokaa tai muita hyödykkeitä. Pieni tauko punaisesta lihasta on minulle enemmänkin ekologinen ja terveydellinen valinta kuin suuria voimainponnistuksia vaativa "kieltäytyminen" lihan nautinnoista. Suoraan sanottuna nautin paljon enemmän kasvisruuasta kuin lihan syömisestä... ;) Paastonaikana ajattelin olla kuitenkin tietoisempi myös muista päivittäisistä valinnoistani. Vuosi sitten sain tähän jo harjoitusta, kun tein perusteellisen "kevätsiivouksen" ja ylimääräisistä tavaroista luopumisen urakan juurikin paastonaikana. Tänä vuonna sellaiseen ei enää ole tarvetta ainakaan niin isossa mittakaavassa.
Juuri sopivasti ennen paaston alkua luin Laura Honkasalon kirjan "Nuukaillen - eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman". Vuoden alussahan hehkutin blogissani saman kirjailijan kirjaa "Kotikutoista - itsetekemisen ihanuudesta". Voin lämpimästi suositella kaikille molempia kirjoja! Minulle ainakin Laura Honkasalosta on tullut suorastaan uusi ekologisen elämäntavan idoli. :) Löysin myös hänen bloginsa, joten pääsen seuraamaan idoliani ennen seuraavan kirjan ilmestymistä. ;)
Moni lause tässä kirjassa olisi voinut olla minun kirjoittamani, ajattelen pitkälti samalla tavalla. Paikoin jopa tuntui, että Honkasalon "nuukailu" oli minun makuuni suoranaista "tuhlailua", joissakin asioissa olen vieläkin säästäväisempi. Toisaalla tunsin piston sydämessäni - paljon on minullakin vielä petraamista matkalla kohti ekologisempaa elämäntapaa. Vaikka kirjassa painottuu rahan säästäminen, minulle itselleni "nuukailu" on ennen kaikkea ympäristön säästämistä. Nykypäivän materialismi ja kapitalismi on suorastaan sairasta! Itse haluan kartuttaa mieluummin henkistä ja hengellistä pääomaa, ja siihenkin alkava paastonaika on mitä mainioin ajankohta.
Nyky-yhteiskunnassa on aika vaikeaa olla kuluttamatta, sen sain kirjaa lukiessanikin huomata. Itse ajattelen kuitenkin, että pienillä valinnoillakin voi vaikuttaa. Muutaman viikon ajan olen loihtinut lapsilleni välipalat periaatteella "nyhjää tyhjästä", ja lisävinkkejä sain Honkasalon kirjasta. Vaikka tämä kirja ei keskittynyt samalla tavalla itse tekemiseen kuin edellinen "Kotikutoista"-kirja, niin kyllä tässäkin sitä osa-aluetta sivuttiin. Lähinnä tosin siltä kannalta, että me tee-se-itse-ihmisetkin sorrumme turhaan hamstraamiseen, kun itse tekemisen varjolla hankimme kaikkia ihania materiaaleja kaiken varalta. Koska se inspiraatio voi iskeä juuri silloin, kun kaikki kaupat ovat kiinni. Tässä kohdin se pisto iski sydämeeni erittäin syvälle ja voimalla... Vaikka olenkin mielestäni jopa hyvin maltillinen ja harkitsevainen kuluttaja myös käsitöiden kohdalla.
Voisin jatkaa aiheesta vaikka kuinka. Mutta Laura Honkasalo on kirjoittanut siitä jo niin osuvasti, että kehotan ihan teitä jokaista marssimaan heti huomenna lainaamaan tämä kirja lähikirjastostanne (tai laittamaan se varaukseen, kuten minä tein) - älkää missään nimessä ostako kirjaa omaksenne, sillä sekin kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin kirjan lainaaminen. :)
Toivon teille kaikille ihanaa laskiaista ja rauhoittavaa paastonaikaa! :)
Aivan ihana ♥ niin mahdottoman kauniit väritkin.
VastaaPoistaKiitos, toivottavasti se on myös valmiina yhtä ihana. :)
PoistaTykkäsin Kotikutoista-kirjasta, joten täytyy hankkia luettavaksi myös Nuukaillen. Honkasalon bloginkin kävin laittamassa lukulistalleni. Virkkuutyö näyttää hyvälle!
VastaaPoistaKiitos! Kannattaa kyllä lukea tuo Nuukaillen-kirja, se antaa paljon ajattelemisen aihetta.
PoistaAivan ihana virkkaustyö.
VastaaPoistaHyvää laskiasissunnuntaita!
Kiitos, ihanaa tätä on ollut tehdäkin, onneksi tekeminen vielä jatkuu jonkin aikaa. :)
PoistaKiitos kirjavinkistä, laitoin heti varaukseen. Mie oon tässä alkuvuoden aikana luopunut melkoisesta määrästä tavaraa ja vaatetta, mutta noita käsityö- ja askartelumateriaaleja on kyllä vielä enemmän kuin tarpeeksi. Tykkään muuten erityisesti näistä laulettavista otsikoista. :)
VastaaPoistaKiva, että tykkäät otsikoista. Minä luovuin viime keväänä varmasti pakettiautollisesta tavaraa, suurin osa lähti erilaisille kirppareille, vaikka kyllä tuolla roskakatoksen luonakin tuli tehtyä useampi reissu.
PoistaUpeat värit tuosa virkkuussa. Ja kiitos blogi-ja kirjavinkistä. Huomenna kirjastoon...
VastaaPoistaKiitos! :) Värit ovat peräisin lähipuskista.
PoistaHienot värit! Peitossa?;)
VastaaPoistaHyvää keväänalkua, vai saako sitä L- alkuista toivottaa kun J syntymäjuhlaakaan ei saa? No hyvää arkea. T. Tuulikki
Kiitos! Juu, peittoa on tulossa. Kaikkea pääsiäiseen liittyvää saa minulle toivottaa, se on ainoa juhla, jota vietän. Onhan se kuitenkin selvästi tärkeämpi juhla kuin se syntymäjuhla, eikös? Minä kyllä pidän tärkeänä Vapahtajan syntymää, mutta minun mielestäni se J:llä alkava juhlapyhä ei nykypäivänä näytä liittyvän millään tavalla siihen, että kauan sitten pieni lapsi syntyi köyhään perheeseen erittäin vaatimattomissa oloissa. Jos siitä karsittaisiin pois kaikki materialistinen: lahjat, ruuat, hössötykset, korttien lähettelyt, toivottelut, koristeet jne. - silloin voisin minäkin sitä viettää. Vapahtajan syntymää kyllä voi muistaa ympäri vuoden, siihen en tarvitse erityistä päivää.
PoistaJatkan vielä, kun en ehtinyt kaikkea äsken kirjoittaa. Haluan pitää blogini periaatteessa "juhlapyhävapaana" alueena, koska se, vietämmekö tai emmekö vietä jotain juhlapyhää, tai millä tavalla sitä vietämme, ei kuulu muille ihmisille. Toivotukset ovat minusta hassuja siinä mielessä, että oletuksena tuntuu olevan automaattisesti se, että kaikki viettävät jotain tiettyä juhlaa, vaikka näin ei välttämättä ole. Myöskin kyselyt, miten aiot viettää tai miten vietit jotain juhlapyhää/lomaa/viikonloppua tms., ovat minusta sen tyyppisiä, etten halua sellaisiin vastata, koska se nyt vaan ei kuulu muille. Johonkin täytyy se oma yksityisyyden raja vetää, ja se menee minulla tässä. Aika paljon kuitenkin omasta elämästäni olen julkisuuteen päästänyt blogin myötä, mutta se, mitä tänne päätän laittaa, täytyy lukijoilleni riittää. Ja se, mitä blogissani näkyy, on todellakin vain murto-osa omasta elämästäni ja ajatuksistani - ei suinkaan koko elämäni.
PoistaToivon siis edelleen kunnioitusta tätä rajanvetoani kohtaan! :) On aika kiusallista joutua jatkuvasti selittelemään, koska en kuitenkaan pysty täysin edes ilmaisemaan kirjoittamalla sitä, mitä näistä asioista ajattelen. Ja toisaalta ne ovat myös niin syviä ja merkityksellisiä asioita minulle, ettei niitä voi edes sanoiksi pukea. Mieluummin kirjoitan täällä vähän helpommista asioista. ;)
Kiitos taas kirjavinkistä! :) Enpäs ole tiennytkään, että Honkasalolta on tullut Nuukaillen-kirjakin. Kotikutoisen olen lukenut, en tosin pitänyt sitä mitenkään erityisenä, mutta siitä huolimatta pitää Nuukaillenkin lukea. :)
VastaaPoistaTuo Nuukaillen taitaa olla ihan upouusi kirja, olisiko helmikuussa ilmestynyt. Näin siitä jonkinlaisen arvostelun tai artikkelin ihan jollain uutissivustolla (MTV3 tms.), siitä sen sitten bongasinkin ja samantien varasin. Minä tykkäsin ihan hulluna molemmista kirjoista, mutta ehkä ne vain kolahtivat niin osuvasti omaan arvomaailmaani. :)
PoistaNuukaillen onkin jo varauksessa, hetken saan vielä odottaa kun olen toisena varausjonossa. Tykkäsin sun viimevuotisista ekopaasto-kirjoituksista ja aion nyt toteuttaa jotain samanlaista - tai oikeastaan olen jo ottanut varaslähdön ja vienyt pari kassillista kirpputorille. Pakettiautollista en varmaan ehdi kasata, vaikka tavaraa kyllä olisi kun meillä on useampi täysi ulkorakennuskin...
VastaaPoistaKiva, että joku on saanut niistäkin kirjoituksista inspiraatiota! :) Ekopaasto ei ole sanana oma keksintöni, vaan se on käsittääkseni ihan kirkon lanseeraama termi, jossa pyritään paastonaikana vähentämään omaa hiilijalanjälkeään. Itse koin, että tavaramäärän karsiminen on yksi askel kohti ekologisempaa elämää, koska sen myötä tulee tarkemmin mietittyä (toivottavasti!), mitä kaikkea kaupasta kotiinsa kantaa. Ja ylipäätään ihminen tarvii aika vähän tavaraa, on paljon helpompi elää, kun kotona ei ole hirveästi ylimääräisiä asioita. Kirjojen ja lehtien ostaminen on kyllä huomattavasti vähentynyt sen jälkeen, kun luovuin isosta pinosta käsityölehtiä, käsityökirjoja ja muitakin kirjoja. Kyllä niitä kirjastosta aina saa! :)
PoistaWau Mari, tuo on ihana. Eikä ollenkaan sellainen niin sanotusti värikäs.
VastaaPoistaJuuri minun mieleiseni, sävy, sävyyn.
Odotan malttamattomana kuvaa valmiista peitosta :D
Kiitos! :) Värien määrä ei tee aina sitä "värikkyyttä", sitä olen koittanut sinullekin kertoa. ;) Tässäkin on peräti 14 eri väriä, mutta minustakin tämä on enemmänkin hillitty ja rauhallinen kuin värikäs. Luonnonväreillä saa ihmeitä aikaan, kaikki luonnosta tulleet värit sointuvat aivan hämmästyttävällä tavalla toisiinsa!
PoistaKiva, että peitto on edistynyt:) Meillä olisi raivattavaa aika lailla, mutta joitakin tavaroita pitää vielä malttaa varastoida, kunnes nuoriso on vakiintunut jonnekin ja tekee tavaroilleen ota tai jätä -päätöksen.
VastaaPoista"Entisenä nuorena" voin sanoa, että se nuoriso ei tule sitä päätöstään tekemään koskaan. Äidin vintillä on edelleen säilössä mun vanhat koulukirjat, jotain teiniaikaisia Toni Nieminen -leikekirjoja yms. ;) En todellakaan ole halunnut niitä kantaa omaan kotiini, mutta ei äiti ole osannut niitä hävittääkään. Ja mitä se vakiintuminen sitten tarkoittaa - mekin nelikymppiset asumme edelleen vuokralla kerrostalossa, eikä täällä voi alkaa säilöä jotain lapsuudenmuistoja. Minä olen sitä mieltä, että jos jokin tavara on ainoastaan varastoitavana, silloin sitä ei tarvita, sen voi hävittää tai laittaa kierrätykseen.
PoistaLähinnä tarkoitin astioita, huonekaluja ja kirjoja. J kävi viime syksynä läpi 5 laatikollista tavaroitaan ja ne lajiteltiin elektroniikka-, pahvi-, lehti- ja kierrätysjätteeseen.
PoistaJa piti vielä lisätä, että päätöksen tekevät, haluavat tai eivät. Ja se tavara, joka ei mukanaan lähde, lähtee välittömästi jonnekin muualle :D
PoistaMeidän äidin vintillä on kyllä niitä lastensa hankkimia huonekaluja, astioita yms., jotka on tuotu sinne "väliaikaisesti" säilytykseen muuton tms. vuoksi (esim. me muutimme jossain vaiheessa pienempään asuntoon, veljellä taasen remontti kestää ja kestää...), mutta veikkanpa, että niitä ei koskaan sieltä haeta pois. Ei me ainakaan enää niitä vanhoja huonekalujamme oteta takaisin, mutta ei äiti niitä raaski hävittääkään. Kerran pyydettiin takaisin yhtä meidän tv-tasoa, mutta äiti ei halunnutkaan sitä antaa meille. Vaikka se siis on mun ostama... En sitten viitsi enää niitä tavaroitani sieltä edes yrittää hakea, kun ne tuntuvat olevan niin tärkeitä säilyttää vintillä. :D Onneksi sinulla on selvästikin vähän pienempi säilyttämis- ja hamstrausvietti. ;)
PoistaMeilläkin on ihan liikaa tavaraa ja olen juuri sellainen käsityötarvikkeiden hamstraaja. Nyt kun lapsilla on harrastuksia ja järjestetään arpajaisia ja kirpputoreja, olen antanut tarpeettomia pikkutavaroita ja pieniä käsitöitä niihin. Minusta tuntuu paremmalta lahjoittaa ne tiettyyn tarkoitukseen kuin johonkin kasvottomaan "hyväntekeväisyyteen" josta en tiedä mitään. Ja on parempi antaa tarpeettomia tavaroita kuin ostaa jotakin pikkukrääsää esim. arpavoitoksi. Nytkin pyydettiin 5-8 arpavoittoa perheeltä - aika monta pikku käsityötä saa menemään.
VastaaPoistaItse kullakin meistä on kohteemme, joihin näitä "ylijäämäkäsitöitä" lahjoitamme. Minulla on etiopianutut ja sytomyssyt ihan vakiokäsitöitä, joita teen jämälangoista, mutta välillä ihan uusistakin langoista. Tiedän näiden hyväntekeväisyyskäsitöiden menevän taatusti perille ja tulevan tarpeeseen. Joskus tulee tehtyä villasukkia erinäisiin hyväntekeväisyyskohteisiin, uskon niidenkin kyllä löytävän käyttäjänsä. Myös hyväntekeväisyysmyyjäisiin olen tehnyt joskus käsitöitä, niidenkin tuoton kohde on ollut selvästi tiedossani.
Poista