Luin eilisen päivän aikana kirjan, jota minun täytyy ehdottomasti suositella teille jokaiselle. Kirja on Laura Honkasalon Kotikutoista - itsetekemisen ihanuudesta.
Jostain syystä kirja löytyy ainakin meidän kaupunginkirjastosta kaunokirjallisuuden joukosta luokasta 84.2, vaikka kirjan takakannessa on kyllä annettu vaihtoehtoiseksi luokitukseksi myös 65 eli käsityöt. Ihan en sitä kaunokirjallisuudeksi nimittäisi, joskin ei se ihan suoranaisesti käsityökirjallisuuttakaan ole.
Paljon tässä kirjassa puhutaan käsitöistä, mutta myös muunlaisesta itse tekemisestä. Valotetaan sitä historiaa, millaista ihan tavallisten ihmisten arkielämä ennen oli, ja peilataan sitä myös nykypäivään unohtamatta niitä vaiheita, kuinka tähän päivään on tultu. Ei kuitenkaan millään tavalla tylsästi, vaan erittäin mielenkiintoisesti - ehkä juuri siksi se on päässyt kaunokirjallisuuden joukkoon.
Käsityöt ovat kirjassa aika keskeisessä osassa, mutta enemmän minua puhutteli se, kuinka nykyään kaikki on kertakäyttöistä, eikä esimerkiksi vaatteita tai kodintekstiilejä enää arvosteta samalla tavoin kuin ennen, jolloin kaikki tehtiin itse, eikä ihmisellä välttämättä ollut kuin yksi ainoa vaate, josta täytyi pitää hyvää huolta.
Olen pitänyt itseäni varsin ekologisena jo monta vuotta: lapseni eivät ole käyttäneet ainoatakaan kertakäyttövaippaa, itse en käytä kertakäyttöisiä terveyssiteitä, en suostu pakkaamaan ostoksiani muovipussiin (en edes ilmaisiin!), teen ostokseni mieluiten kirppareilta, enkä omista autoa. Kirjan luettuani totesin, etten taida sittenkään olla niin ekoihminen kuin luulin, pyyhinhän pyllyni vessapaperiin sen sijaan, että käyttäisin kankaista pyyhettä, joka pestään käytön jälkeen pesukoneessa. Vessapaperini ei sentään ole valkaistua, joten jotain ekologista siinäkin on - hävettää silti... ;) Jätteiden lajittelua ja kierrättämistä olen pitänyt myös ekologisena - mutta kirjasta luin, että todellista kierrättämistä on se, ettei jää yhtään mitään roskiin laitettavaa, vaan pienikin murunen otetaan uusiokäyttöön. Täytyisi näemmä oppia suhtautumaan roskiinkin niin, että ne eivät ole roskia, vaan mahdollisuus johonkin uuteen. :) Käsityötarvikkeenikin ostan uutena kaupasta sen sijaan, että käyttäisin kierrätysmateriaalia - vaikkapa niitä roskia.
Paljon ajatuksia kirja siis herätti! Siksi suosittelen sitä ehdottomasti jokaiselle blogini lukijalle - myös niille, jotka eivät ole käsityön harrastajia. Kirjassa nimittäin sivutaan paljon muutakin arkista, kuten ruuanlaittoa, sisustusta, pukeutumista tai valokuvaamista. Melkein joka yhteydessä viitataan blogeihin, ja mainittinpa tuossa jokunen tuttu blogikin. :) Ja opin myös paljon uusia asioita, joista en entuudestaan tiennyt!
Hyvää viikonloppua teille kaikille! :)
Heipä vaan!
Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei hei!
Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)
Kiva postaus! Olen myös lukenut tuon kirjan, ja kovin samanlaisiin ajatuksiin kanssasi päätynyt. Käsityöharrastustani koetan ekologistaa siten, että koluan kirpputorit säännöllisesti myös sitä silmälläpitäen, josko sieltä löytyisi lankoja. Tässä Oulun seudulla on parikin sellaista kirpparia, joilta saattaa löytää suuriakin lankapaketteja avaamattomina, eli suuriakin neuleita varten. Tosin en kyllä mitään lankana kierrätettyä lankaa osta, enkä esim. pura toisten neuleita saadakseni niistä lankaa, mutta kylläkin siistejä, usein avaamattomia keriä, jotka jollakulla toisella ovat jääneet yli omista käsitöistä. Jonnekinhan ne ylijäämäkerätkin päätyvät, mieluummin sitten vaikka mun vekaroiden sukiksi kuin jonnekin kaatopaikalle. Kirppiksiltä olen monesti löytänyt myös ylellisyyslankoja, joiden hinta normikaupassa on makuuni vähän kova. Syksyllä neuloin herkkäihoiselle kuopukselleni muutamat pitkävartiset lapaset kurakintaiden alla käytettäviksi kirpparilta löytämästäni oranssista silkki-merinovilla-langasta, ja lapasparin langan hinnaksi tuli laskujeni mukaan noin 70 cnt.
VastaaPoistaHih, ja tuohon pyllynpyyhkimisliinaan minäkin totesin että huhhuh, sallin tässä asiassa perheeni olla juuri näin epäekologinen! :-D
Minäkin tykkään koluta kirppareita, joskin nykyään en enää jaksa niillä pahemmin kierrellä sairauteni vuoksi. Joskus olen tehnyt hyviäkin lankalöytöjä. Viime kesän kankaanvärjäyskurssille hankin kaikki materiaalit kirppiksiltä. :)
PoistaMietin kyllä tuon pyllyliinan ekologisuutta, koska kuluttaahan se alapään vedellä peseminen ja niiden liinojenkin pesu luonnonvaroja! :) Kultainen keskitie täytynee näissäkin asioissa löytää. Mutta mielenkiintoista kuitenkin pohtia, voisiko sellaisenkin itsestäänselvyyden kuin vessapaperin korvata jollain muulla, eihän sekään mikään uusi keksintö ole! :)
Ei kun siis piti sanomani, että "eihän sekään mikään vanha keksintö ole", tai ehkä sittenkin "sehän on kuitenkin varsin uusi keksintö". Tai jotain... en oikein tiedä enää itsekään, mitä tuota viimeistä lausettani kirjoittaessa ajattelin... ;)
PoistaMinäkin olen lukenut tuon kirjan ja tykkäsin kovasti. Tuuletti tosiaan ajatuksiani.
VastaaPoistaNäinpä, laittaa miettimään omia valintojaan.
PoistaKiitos vinkistä! Näkyy olevan meidän kirjastossa hyllyssä, joten pistäydyn huomenna hakemassa sen. On muuten sielläkin kaunokirjallisuudessa 84.2.
VastaaPoistaKyllä tuo varmaan monista kirjastoista kaunokirjallisuudesta löytyy. Ja kiva, että on teillä jopa hyllyssä, minä varasin ja sain Haukiputaan kirjaston kappaleen. :)
PoistaNolona tunnustan olevani ihan huono näissä jutuissa, vaikka paljon kierrätänkin, mutta en tarpeeksi.
VastaaPoistaKirja on kiinnostava ja laittoi pohtimaan omia valintoja.
Minäkin olen kuvitellut olevani valistunut kierrättäjä, mutta välillä sitä törmää tällaisiin juttuihin, jotka saavat tuntumaan olon ihan pahimman luokan saastuttajalta. ;) Mutta pienetkin ekoteot yhdessä saavat paljon aikaan. :)
PoistaMielenkiintoinen kirja, kiitos vinkistä. Mutta vessapaperista en luovu, kun sitä on lapsena käyttänyt, sanomalehteä ja sammalta niin serla on ihanaa ylellisyyttä:) ei oo takamuksessa painomustetta ja risuja.
VastaaPoistaTuo vessapaperijuttu olikin sellainen, että enemmänkin havahduin siihen, että eihän sellaista ylellisyyttä aina ole ollut, eikä vieläkään ole kaikkialla maailmassa. On kiehtovaa ajatella, voisiko jonkun itsestäänselvyyden tehdä toisin. Ehkei kuitenkaan sammalta ja sanomalehteä... ;)
PoistaKiitos vinkista. Täytyypä kaivella kirja kätösiin. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaToivottavasti löytyy!
PoistaPitääpä laittaa nimi muistiin ja yrittää saada tuo kirja seuraavalla kirjastoreissulla. Kuulostaa mielenkiintoiselta :)
VastaaPoistaKyllä se varmaan monissa kirjastoissa löytyy.
PoistaKiitos muistutuksesta. Silloin, kun tuo ilmestyi katselin sitä kirjakaupassa, että tuo pitäisi lukea. Mutta sitten se on unohtunut. Täytyypä katsoa löytyykö sitä lähikirjaston hyllystä.
VastaaPoistaNo sehän oli sitten hyvä, että muistutin!
PoistaMinäkin sattumalta löysim joku vuosi sitten kyseisen kirjan kirjastosta ja luin sen siltä seisomalta: oli hyvä kirja. Suosittelen myös lämpimästi kaikille lukemaan sen =)
VastaaPoistaJuu, eihän tuo ihan uusi kirja ole, mutta oli minulle uusi. :)
PoistaLuin kirjan jo aikaa sitten ja tykkäsin tosi paljon!
VastaaPoistaTeitä kirjan lukeneitahan on paljon!
PoistaMäkin olen lukenut tuon pariin kertaan, mahtava kirja! Sen verran olen sen innoittamana saanut aikaan, että ompelin risojen pitkien kalsarien ehjistä kohdista itselleni alushousut ;). Mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä jos viitsisi, no onpahan tavoitetta!
VastaaPoistaMinä ompelin kuopuksen rikki menneistä alushousuista hänelle kissan, kun olivat kuulemma lempipikkarit... ;)
Poista