Sukat

Jokin aika sitten sain valmiiksi monivärisen mekon, joka selvästi kaipasi kaverikseen sukkia. Nyt se on kaverinsa saanut.

Sukat

Tehty ajalla: 18.-25.12.2013

Malli: Syntyi tehdessä nostetuilla silmukoilla

Lanka: Novita Nalle tumma turkoosi (350), Novita Wool minttu (305), limenvihreä (315), vadelma (534) ja vaalea lila (727)

Langankulutus: 130 g

Puikot: 3 mm

Koko: 38/39

Muuta: Mekon kaveriksi, itselle. 

Aluksi ajattelin kutovani sukan varteen tuota samaa kuviota kuin mekossakin. Vaaleaa lilaa lankaa jäi kuitenkin sen verran vähän jäljelle, ettei se olisi kuviointiin riittänyt. Päätin sitten tehdä tuollaista vähän yksinkertaisempaa kuviointia niin pitkälti kuin lilaa lankaa riitti. Yhteistä mekon kuvioiden kanssa on paitsi yhteiset langat myös se, että kuviot on tehty sukissakin nostetuilla silmukoilla, ei siis sekään ole kirjoneuletta. Joka kerroksella nostetaan joka neljäs silmukka neulomatta, ja näin se kuvio syntyy. :)

Sukat edistyivät taas melkoisen verkkaista vauhtia. Onhan tämä minun elämiseni muutenkin tässä hidastunut näiden puolentoista vuoden aikana, minkä olen nyt sairastanut. Viime viikkoina vointi on taas mennyt ison harppauksen huonompaan: paitsi että olen ollut entistä väsyneempi ja kipeämpi, myös halvausoireet ovat lisääntyneet. Huomaan, etten voi tehdä enää samoja asioita joita saatoin tehdä vielä vaikkapa kuukausi sitten. En välttämättä jaksa ottaa astioita kaapista tai nostaa maitopurkkia jääkaapista ruokapöytään. Alkusyksystä sain vielä raapaistua tulitikun, nyt sekään ei onnistu (paitsi niillä tosi pitkillä ja paksuilla tikuilla). Noin kerran viikossa poltan oikean käteni johonkin paistinpannun tai hellan reunaan, siinä kädessä kun on kylmän ja kuuman tuntoaisti poikkeava. Käsitöitä tehdessä täytyy yhä enemmän pitää taukoja. Kotiaskareitahan en ole voinut tehdä enää pitkään aikaan, mutta onneksi mies tekee kaiken välttämättömän, ja loput jääköön tekemättä. Olen kuitenkin iloinen siitä, että pystyn vielä huolehtimaan itsestäni ilman apuja: pukeutumisesta, peseytymisestä, syömisestä jne. Vaikka on isäntä saanut minut joskus hakea pois saunan lauteilta, kun en ole enää yksin sieltä selvinnyt. ;)

Niin hullulta kuin se saattaa kuulostaa, tunnen silti olevani juuri nyt onnellisempi kuin koskaan elämässäni. Arki on pitänyt tehdä mahdollimman yksinkertaiseksi, mutta se tuntuu vain hyvältä. Kunhan vain pysymme jotenkuten hengissä, mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana, niin se riittää. Onhan sekin vaatinut opettelua. Esimerkiksi tänä syksynä jouduin ihan ruokapäiväkirjaa pitämällä opettelemaan syömään riittävästi, koska huomasin saavani ihan liian vähän energiaa päivässä. Ei ole tahtonut oikein olla ruokahalua viime aikoina, tänäänkin jouduin melkein pakottamaan itseni syömään edes jotain. Pähkinät ovat olleet pelastukseni tänä syksynä, ne vievät pois huonoa oloa, ja samalla niistä saa hyvälaatuista energiaa ja kuituja ihan pienestäkin määrästä, minä kun en tahdo jaksaa kerralla paljoa syödä. Milloin lie viimeksi olen syönyt niin, että olisi ollut vatsa ihan täynnä. Ruokapäiväkirjan pitäminen kuitenkin auttoi siihen, että olo on ollut nyt parin viime kuukauden aikana sen puolesta ihan hyvä, kun vain pitää tutuista rutiineistaan kiinni, oli sitä ruokahalua tai ei.

Tuleehan tämä elämä tällaisenaan tietysti halvaksi: ei tarvitse mennä tivolilaitteisiin, kun jo pelkästään sängyssä kylkeä kääntämällä alkaa huimata, ja pahoinvoinnin saa aikaan katselemalla ruokien kuvia lehdissä tai blogeissa... ;) Jälkimmäiseen voi tosin vaikuttaa hyppäämällä sellaiset kuvat ohi, mutta huimaus on jo ihan jatkuva seuralainen. Ihan kuin pääsisi monta kertaa päivässä karusellin kyytiin. :)

Välillä tietysti mietin, onkohan koko loppuelämäni tällaista. Meneekö vointini vielä huonommaksi vai mahdanko parantua. Onko loppuelämäni pituus viisi vai viisikymmentä vuotta. Mutta onko sillä niin merkitystä - eikö tärkeintä ole juuri tämä päivä! Tänä päivänä voin nauttia elämästäni parhaaksi katsomallani tavalla. Ja jos vielä herään huomisaamuun, otan senkin vastaan suurella kiitollisuudella. Kaikki sen päälle on pelkkää bonusta. :)

Käsityöt ovat tietysti iso osa hyvinvointia. :) On tärkeää tehdä asioita, joista nauttii, vaikka niiden tekeminen onkin nykyään paljon hitaampaa ja vaatii enemmän ponnistelua. Aikaahan näiden tekemiseen on vaikka kuinka, kun ei enää oikein muutakaan voi tehdä. Ehkä juuri siitä syystä saan näistä vieläkin enemmän iloa elämääni kuin silloin terveenä ollessani. :)

Tänään saan iloita näiden valmistuneiden sukkien lisäksi ehkä vielä toisestakin valmistuvasta käsityöstä. :) Juuri tällaiset pienet asiat antavat iloa arkeen ja voimia väsymykseen - niiden ansiosta voin täydestä sydämestäni sanoa olevani onnellinen. :)

Onnellisia hetkiä sinullekin tämän viikon keskelle - ja iloa loppuviikkoosi! :)