Etiopianuttu
Tehty ajalla: 25.-28.12.2013
Malli: Etiopianuttu pyörönä
Lanka: Novita Nalle Kukkaketo päivänkakkara (810), Nalle Aloevera keltainen (268) ja vihreä (348)
Langankulutus: 75 g
Puikot: 3 mm
Koko: Vauva
Muuta: Etiopiaan
Etiopianuttuja tehdessäni haluan nyt ensiksi käyttää kaikki moniväristen lankojen jämät loppuun. Nalle Kukkaketo päivänkakkaran sain tähän kivasti upotettua kokonaan samoin kuin tuon keltaisen. Olkapäille täytyi neuloa hieman mukaan vihreää Nallea, jotta sain nutun valmiiksi kahden muun langan loputtua. Vihreä osuus näkyy vähän paremmin tuossa alemmassa kuvassa.
Edellisiä etiopianuttuja esitellessäni huomasin kommenteista, että kaikille tämä nuttuprojekti ei ole vieläkään tuttu, vaikka onhan nuttuja kerätty jo yli viisi vuotta. Asiasta voi käydä lukemassa lisää tämän linkin takaa.
Koska nuttukin on näin iloisen värinen, tekee mieleni kirjoittaa tänne muistakin iloa tuottavista asioista. Tällä kertaa liikunnan ilosta. :)
Minä kuulun siihen joukkoon, jolle koulun liikuntatunnit olivat aikoinaan suoranaista pakkopullaa, ja kotoakin sain sellaisen mallin, että liikuntaa harrastetaan ainoastaan laihdutuskuurilla ollessa. Liikunnan ilon löysin elämääni vasta kolmikymppisenä. Tähän vaikutti varmasti suuresti se, että luovuimme omasta autosta kesällä 2007, minkä jälkeen tavallinen arkiliikunta lisääntyi huomattavasti, kun kaikki matkat on kuljettava pyörällä tai kävellen - paikallisbussillakaan ei yleensä pääse ihan ovelle saakka, mikä sekin lisää kävelymatkaa verraten siihen, jos kulkisi omalla autolla. Minusta tuli pian suoranainen liikunnan rakastaja, ja kaikki arkiset asiointireissutkin kävelin tai pyöräilin varsin reippaalla ja sykettä nostavalla tahdilla. Ja vaikka työnikin on hyvin liikuntapainotteista, jaksoin vapaa-ajallakin vielä käydä erikseen sauvakävelemässä ja polkea kotona päivittäin kuntopyörää.
Reilu vuosi sitten syksyllä sairastuessani menetin yhtäkkiä kyvyn kävellä normaalisti, ja kävelykeppi on ollut tukenani jo vuoden päivät. Aluksi tuntui kurjalta, kun en voinut enää liikkua entiseen malliin, juuri kun olin liikunnan riemun löytänyt. Parin kuukauden sairastamisen jälkeen palasin päivittäisen kuntopyöräilyn pariin, vaikkakin entisen raskaimmalla teholla poljetun puolituntisen sijaan jouduin vähentämään vastukset kaikkein kevyimpiin ja pyöräilyajankin vain 10 minuuttiin. Tänä syksynä pääsin sitten aloittamaan kuntoutuksen. Kun fysioterapeutti soitti minulle ja toivotti tervetulleeksi kuntosalille, olin aluksi kauhistunut: uuvun jo pelkästä kulkemisesta kotoa kuntoutukseen, kuinka jaksaisin siellä enää mitään tehdä? Mutta menin kokeilemaan, ja sen jälkeen olenkin käynyt kerran viikossa neurologisten potilaiden kuntosaliryhmässä. Olen valtavan iloinen siitä, että pystyn laitteiden ja fysioterapeuttien avustamana harrastamaan taas liikuntaa edes jollakin tavalla! Syksyn aikana olen innostunut myös kotona paitsi jatkamaan kuntopyöräilyä 3x10 minuuttia päivässä, myös tekemään kevyttä jumppaa ja venyttelyä aamuin illoin. Liikunnasta voi siis nauttia sairaanakin! :)
Saan kevätkaudellakin jatkaa samassa kuntosaliryhmässä, ja lisäksi pääsen kehonhallinta-/tasapainoryhmään, joka kokoontuu kevättalven aikana kahdesti viikossa viiden viikon ajan; näinä viikkoina pidän kuntosaliryhmästä taukoa, koska kolmesti viikossa kuntoutusta olisi jo liikaa. Olen koko syksyn haaveillut, että voisin käydä myös harrastamassa vesiliikuntaa, mutta kun kävin sitä kokeilemassa kertaalleen lokakuussa, en enää tahtonut sillä viikolla jaksaa kuntosalia. Nyt vuodenvaihteessa kuntoutus on muutaman viikon ajan tauolla, mutta liikkumista en halua siksi aikaa lopettaa. Olenkin käyttänyt tilaisuuden hyväksi käydä viimein uimahallissa, ja samalla olen testannut, jaksaisinko mitenkään myös kuntosalia samalla viikolla. Viime viikolla kävin maanantaina vesijumpassa ja vesijuoksemassa, torstaina uimahallin kuntosalilla. Tällä viikolla kokeilin toisin päin eli maanantaina kuntosalilla ja torstaina vesijuoksemassa ja -jumpassa; samalla muu perhe kävi läträämässä lastenaltaissa. :) Onhan tuo kahdesti viikossa aika raskasta, joten luultavasti tulevina viikkoina kokeilen käydä pelkästään vesiliikunnassa siihen saakka, kun kuntoutus taas alkaa. Vesijuokseminen ja vesijumpat ovat kyllä suuressa suosiossa - hyvä, kun sekaan mahtuu! :) Ehkä suosio johtuu siitä, että ne sopivat hyvin myös meille liikuntarajoitteisille, vaikka tämän viikon torstain vesijumppa oli kyllä tavallista raskaampi, koska jumpan vetäjä oli eri kuin aiemmilla kerroilla. On ollut myös jännä kokemus käydä vaihteeksi ihan yleisellä kuntosalilla. Kuntoutusryhmässä kun olen tottunut siihen, että siellä on rollaattoreja parkissa kuntosalilaitteiden vieressä, enkä ole ainoa, jolle kevyimmilläkin painoilla treenaaminen tuottaa hankaluuksia. Yleisen kuntosalin laitteet olivat suunniteltu enemmän kehonrakentajia ajatellen, ja siellä kävikin valtava ähinä ja puhina ja hien roiske - vain minulla oli kevyimmät punnukset ja tarvitsin keppini apua päästäkseni ylös laitteista. ;) Toisella kerralla kyllä huomasin, että oli siellä muitakin sairaudesta tai vammasta kuntoutuvia, eli kyllä se kuntosalikin vaan sopii ihan kaiken kuntoisille! :)
Olen siis tämän syksyn aikana löytänyt liikunnan ilon jälleen! :) On ihan mahtavaa, kun sairaudesta ja osittaisesta halvaantumisesta huolimatta voin nauttia liikkumisesta ja elämästä yleensäkin! Onhan tämä liikkuminen melko vähäistä verrattuna siihen, mitä se oli ennen sairastumista, varsinkin kun arkiaktiiviisuus on minulla ihan olematonta, enhän jaksa olla jalkojen päällä kuin aivan pari minuuttia kerrallaan. Kuntoutuksessa käyminen ei ole parantanut sairauttani, vaan olen syksyn aikana mennyt vähitellen entistä huonompaan kuntoon. Kuntoutuksen ja vähänkään pitempikestoisen liikunnan tai pelkän seisomisen ja kotiaskareiden jälkeen olen monta päivää todella väsynyt ja kipeä. Silti uskon, että liikunnan avulla voin hidastaa sairauden kulkua, ylläpitää edes tätä nykyistä tilaani ja ennaltaehkäistä monia muita sairauksia. Ja tuleehan siitä liikunnasta vaan niin hyvä ja kevyt olo sekä virkeä ja iloinen mieli! :)
Oli pakko jakaa tämä suuri ilonaiheeni teidän kanssanne, vaikkei tämä nyt niin hirveästi käsitöihin liitykään. Paitsi että teen käsitöitä aina kuntopyöräillessäni... ;)
Erastokin näyttää teille iloisen liikkumisen mallia lempibiisinsä tahdissa (pahoittelen huonoa äänen ja kuvan laatua, kuvattu webbikameralla):
Iloista viikonlopun jatkoa! :) Ja jos et ole vielä tänään harrastanut liikuntaa, niin tee se NYT! :)
Hienoa, että iloitset liikunnasta, koska se varmaan on nyt todella tärkeää sinulle! Oikein hyvää vuoden loppua, ja uuden alkua parin päivän päästä! :)
VastaaPoistaOnhan se liikkuminen tärkeää meille kaikille, mutta jotenkin se korostuu sitten, kun se syystä tai toisesta hankaloituu. Mukavaa loppuvuotta sinullekin! :)
PoistaVoi harmistus, että olet menettänyt terveyttäsi ja liikuntakykyäsi! Pienin askelin taas eteenpäin ja liikunnan riemuun. Se on totta, että liikunnan kautta saa niin paljon iloa elämäänsä. Itse olen harrastanut liikuntaa koko pienen elämäni, muutaman vuoden ihan aktiiviurheilijanakin. Nyt liikunta on pakollinen, mutta kuitenkin paljon antava lisä elämääni, että selkäni pysyy kunnossa. Tsemppiä Sinulle!
VastaaPoistaKyllä se liikkuminen vaan auttaa pitämään paikat kunnossa, vaikka joskus tuntuu hullulta rääkätä jo valmiiksi heikkoa kehoaan. Vaan harvemmin liikkuessa saa itseään rikottua. :)
PoistaKiva kirjoitus liikunnasta. Ei siitä liikunnan tärkeydestä turhaan meitä muistuteta, on se vaan niin tärkeä asia. Itse saan jatkuvasta muistuttaa itseäni, että pitää liikkua. Loppukesästä löysin hyvän tatsin omaan liikkumiseen, mutta iltojen pimentymisen ja teiden liukkauden myötä tämä hyvä tatsi on jäänyt. Taitaa olla uudenvuoden tavoitteiden asettamisen paikka jälleen kerran.
VastaaPoistaMahtavaa, että oot sitkeästi jatkanut liikkumista, vaikka sairaus elämää rajoittaakin. Varmasti kaikenlaisesta liikunnasta on sulle suuri hyöty, niin kuin on tietysti meille kaikille.
Voihan sitä liikuntaa harrastaa sisälläkin, vaikka onhan se ulkona ihanampaa, kun saa samalla raitista ilmaa - ja pääsee hetkeksi pois kodin hälinästä. Mää oon ottanut tavakseni kotonakin tehdä lyhyitä kuntopyöräily- tai venyttelypätkiä päivän mittaan, koska ensinnäkään en jaksa mitään pitkiä aikoja liikkua, ja toisaalta 5-10 minuutin mittaisia jumppatuokioita saa helposti mahdutettua arkeen. Esimerkiksi illan kuntopyöräily sujuu samalla, kun kuopus käy iltapesulla, häntä kun pelottaa olla yksin kylppärissä (kuntopyörä on viereisessä huoneessa). Tai venytellä voi samalla, kun ruoka porisee hellalla tai lämpiää mikrossa. Sen kun ottaa tavaksi, niin ihan huomaamatta päivän aikana kertyy puoli tuntia tai tuntikin liikuntaa kaiken muun keskellä. Isäntä nostelee painoja iltaisin lasten nukahdettua samalla kun katsoo elokuvaa. :) Määkin ensin aattelin, että tähän se liikkuminen tyssäsi, kun en päässyt kävelylenkille, mutta on niitä muitakin tapoja liikkua. Ja olen minä niillä kävelylenkeilläkin käynyt, ne vaan on aika paljon lyhyempiä ja hitaampitempoisia kuin aiemmin, pisimmillään saatan jaksaa kiertää korttelin ympäri... ;) Ja edelleen joku saattaa rollaattorilla huristella ohitse. :D
PoistaIhanan postiivisesti sie puhut liikunnasta, ja mie allekirjotan joka sanan. Liikunta vaikka kuinka vähänen auttaa , ei se tosiaan meitä paranna mutta antaa iloa.
VastaaPoistaAinoa harmi omalla kohdallani on se että eläkkeelle päästyäni tipahdin pois kaikesta kuntoutuksesta, ei enää fysioterapiaa, vesijumppaa lämminvesi altaassa, ei toimintaterapiaa ei mitään ellen itse maksa, ja milläpä sitä maksaa kun eläke on pieni.
Kai sitä ajatellaan että ei eläkeläistä kannata kuntouttaa kun ei meistä ole mitään hyötyä.
Toinen harmi on se että uimahalliin on yli 30km. matkaa ja ne taksin SOTE matkat ei kuukaudessa riitä mihinkään,mennäkkö kirkkoon vai uimahalliin? Valitsin kirkon ja sieluni hoitamisen, roppaa hoidan kävelemällä ja kotijumpalla.
Tulipa pitkä tarina, mutta mukavia kuntotuksia siulle.
Tuo on kyllä outoa, ettei eläkeikäisille ole mitään kuntoutusta, vaikka sairauden vuoksi sitä tarvitsisikin. Meidän kuntoutusryhmässä on ns. "työikäisiä" eli tällaisia 30-40-vuotiaita kuten minäkin, mutta suurin osa tuskin kuntoutuu enää työkykyiseksi. Millä tavalla se muka sitten muista eläkeläisistä? Mutta onneksi liikuntaa voi harrastaa kotonakin, vaikka kieltämättä sitä tulee harjoitettua tehokkaammin, kun käy jossain kodin ulkopuolella vaikkapa säännöllisesti tietyssä ryhmässä. Mulla itselläni on aika matala kynnys käydä uimahallissa, koska pääsen sinne työnantajan piikkiin (varmistin vielä työnantajalta, että saan käyttää tätä työsuhde-etua myös sairauslomalla), ja matkakin on sen verran lyhyt, että jaksan sen pyöräillä. Tai bussitkin kulkevat tarvittaessa ihan lähelle.
PoistaLiikunnan iloa myös sinulle!
Nostan kyllä virtuaalihattuani NIIN korkealle, kun jaksat olla sairaudestasi huolimatta noin positiivinen ja vieläpä fyysisesti aktiivinen! Olet ihan idoli!
VastaaPoistaTuota vähän mietin, kun noita Etiopia-nuttuja on monessakin blogissa näkynyt, niin että miksi ihmeessä Novita Nallesta? Tuolla linkkisi takana lukikin monessa kommentissa, että se on karhea ja sisältää tekokuitua, ja paljaalle iholle on vauvalle ihan liian karhea lanka. Tietysti, jos on ajatus, että nutun alle tulee vielä jotain muuta, niin ehkä se ei siinä niin haittaa, mutta itse olen noita neulonut jostain vähän paremmin herkälle vauvaniholle sopivasta jämälangasta. Tuo ohjekin on niin perusyksinkertainen, että vähäiselläkin neulomistaidolla pystyy sen soveltamaan melkein mille tahansa langalle. Kun tuskin nuo kehitysmaiden vauvelit ovat yhtään sen paksunahkaisempia kuin meikävauvatkaan. :-)
Nuo etiopianuttujen ohjeet ovat jostain syystä Nallen vahvuisille langoille, ja Nalle-lankaa niissä alkuperäisissä ohjeissakin yhtenä lankana suositellaan. Itselläni on käytössä sekä Nallea että Woolia, jonkin verran myös Viking Vilmaa. Minulle tämä on nimenomaan jämälankaprojekti, jossa tarkoitus on kuluttaa kaikki Nallen vahvuiset langat nuttuihin. Lapsetkin ovat erilaisia, omat lapseni ovat ihan hyvin pystyneet käyttämään vauvana 7 veljeksestä ja Nallesta tehtyjä neuleita jopa ihoa vasten. Nuttusivujen kuvissa näyttää siltä, että nuttua käytetään usein kankaisen alusvaatteen päällä, eli ei tule välttämättä ihan ihoa vasten. Uskoisin, että jos Nalle olisi todettu ihan vääränlaiseksi langaksi, niin kyllä sieltä olisi näiden viiden vuoden aikana tullut palautetta ja se lukisi selkeästi siellä sivuilla, että älkää käyttäkö Nallea. :) Kommentithan olivat ihan suomalaisten käsityöharrastajien kirjoittamia, he tuskin ovat käyneet paikan päällä katsomassa, miten nämä nutut käytännössä toimivat.
PoistaKiitos kommentistasi! :)
Laitoin tuosta Nalle-langasta kysymyksen suoraan nuttuprojektin äidille Pirkko Tuppuraiselle, jään odottamaan hänen vastaustaan, onko Nalle-lanka vääränlainen nuttuihin, vai voiko siitä edelleen nuttuja kutoa. Eipähän jää tämäkään asia sitten epäselväksi! :)
PoistaTuota minä pikkuisen olenkin ihmetellyt, kun niissä alkuperäisissä ohjeissa on nimenomaan tuo Nalle suosituksena. Mutta ehkäpä tosiaan on ihan kuin sanoit, ajatuksena, että nutun alle laitetaan joku kankainen alusvaate, silloinhan Nalle varmaan toimii ihan hyvin. Ja tosiaan, kuten mainitsit, lapset ovat erilaisia, meidän kaksi herkkistä eivät ole missään vaiheessa vielä teini-iässäkään kyenneet pitämään sen paremmin Nallea kuin Seiskaveikkaa paljaalla iholla muutoin kuin sukkina, ovat saaneet ihan näppylöitä ja jopa hiertymän tapaista. Minäkin oon noita nuttuja juuri jämälangoista tehnyt, mutta olen sitten jättänyt just tästä syystä nämä mun Novitan mielilangat näistä pois, kun olen ajatellut, että niissä olosuhteissa, missä ne käyttöön tulevat, ei välttämättä tarvitsisi aina sitä aluspukua nutun alle, niin olisivat ehkä monikäyttöisempiä sitä kautta ja kävisivät kelle vauvalle vain. Mutta olen kyllä ihan varma, että melkeinpä mistä vain langasta sitten ovatkin tehtyinä, varmaan löytävät sieltä tyytyväisen käyttäjän. :-)
VastaaPoistaEiköhän sieltä käyttäjiä löydy, vaikka ei tietenkään kannata varta vasten tehdä epäsopivasta langasta (esim. 100% akryylista). En ole vielä saanut vastausta tuohon Nalle-langan sopivuuteen, mutta kerron siitä kyllä täällä heti, jos sellaisen saan.
Poista