Messupäivä

Huh, mikä päivä! :)

Olin aamulla vielä puolipukeissa, aamupala syömättä, tukka kihartamatta ja naama maalaamatta, kun ovisummeri soi. Aamuvirkku äitini oli uhmannut pikku-Toyotallaan tämän vuoden mahtavinta syysmyrskyä ja huristellut hieman sovittua aiemmin 160 km päästä kotoaan tänne meille. Ja minä kun mukamas laitoin kellon soimaan hyvissä ajoin! ;) Sieltä tuli äidin mukana kolme kylmälaukullista pakasteita (marjoja ja lihaa), muutama kilo porkkanoita ja rukin rulla:

Nyt näitä on minulla viimein kaivatut kolme rullaa - onneksi tämä viimeinenkin löytyi! :) Vaikka mistä sitä tietää, miten paljon näitä rukin osia vielä löytyy ison talon kätköistä...

Äidin kahvitellessa sain aamupalani syötyä, tukan kiharrettua ja naaman maalattua - niin, ja löytyihän sitä vaatettakin ylle. ;) Ja sitten matkaan kohti Raksilaa! Olimme sisällä Ouluhallissa klo 9:54 - ulkona ei tarvinnut jonottaa laisinkaan, ja sisälläkin pääsi istumaan siksi kuudeksi minuutiksi, kun odotimme sisäporttien avautumista. Sen jälkeen meitä ei pidätellyt mikään! :D

Messuilla kierteleminen oli melkoisen hidasta kaverin kanssa, sillä piti tietysti katsella sekä ne kojut, jotka kiinnostivat itseä, että ne, jotka kiinnostivat äitiä, että myöskin ne, jotka eivät kiinnostaneet kumpaakaan. ;) Välillä kävin istumassa, sillä enhän minä levähtämättä jaksa tuollaista kierrosta. Viisi tuntia siellä messuilla vierähti, pois lähdimme hieman kolmen jälkeen. Välillä toki kävimme syömässäkin, ja sen jälkeen piti huomauttaa äidille, että ei voida aivan joka kojulla enää jäädä tutkimaan ja jutustelemaan, jos meinaamme koko messuhallin kiertää päivän aikana, enkä minä kyllä enää loppuajasta jaksanut kivuiltani enää keskittyäkään katselemiseen. Mutta silti: oli mahtavat messut! :) Äitikin sanoi, ettei hän muista yksilläkään messuilla olleen näin hirveästi katsottavaa ja ostettavaa.

Ja kyllä me ostettiinkin... Vaikka pysyin kyllä hyvin budjetissa, varaamani käteinen riitti oikein mainiosti ja jäi vielä ylikin, ja korttiostoksia tuli tehtyä vain ruokalassa, plus yhden vähän kalliimman maksoin kortilla. Toisaalta: olin osan ostoksistani tilannut ja maksanut ennakkoon jo netissä... ;) No joo, mutta sekin oli laskettu budjettiin. :)

Okei, se niistä messuista, heippa! :)

Mitä? Haluaako joku muka nähdä ne ostokset?

No hyvä on, kun kerran ihan vaatimalla vaaditte! :D

Niin kuin jo mainitsin, osan messuostoksistani tilasin ennakkoon. Tämän ihanan Virkkukoukkusen "Miul on neuloosi" -mukin varasin Tyykiltä etukäteen sähköpostitse, maksoin kylläkin vasta sitten noudon yhteydessä. Vuosi sitten ostin heiltä Virkkukoukkusen "Virkkaan ja värkkään" -mukin, mutta koska se on saatava joskus tiskattuakin, niin tarvitsin toisen mukin. ;) Tämän saaminen vaati kyllä muutaman sähköpostin. Sitähän ei löytynyt ensin ollenkaan Virkkukoukkusen eikä Tyykin nettisivuilta, joten tiedustelin mukia Virkkukoukkuselta, että onko sitä enää saatavilla. Samantien he lisäsivät mukin verkkosivuilleen, mutta minä sitten kerroin uudessa sähköpostissa huoleni, että kun haluaisin noutaa mukin Oulun messuilta. He sanoivat laittavansa Tyykille viestiä, että ottavat Neuloosi-mukia messuille mukaan. Mutta voi-voi, kun minä olin menossa messuille vasta sunnuntaina, entä jos mukit loppuvat ennen sitä! Olisin mieluusti tilannut tämän mukin Tyykin verkkosivuilta, mutta sitä ei siellä edelleenkään näkynyt, joten ei kun sähköpostia Tyykille, että mitenkähän minä voisin varmistaa, että saisin haluamani mukin sunnuntaina. He lupasivat laittaa mukin nimelläni jemmaan, ja siellähän se sitten minua odotti. :) Ihanaa palvelua! :)

Mulla oli messujen jälkeen selvästi lievä täpinä päällä, koska tämäkin kuva on vähän tärähtänyt... ;)

Toisen ennakkotilaukseni tein PeeKaalta. Sehän kyllä on oululainen yritys, eli voisin asioida heidän liikkeessään muulloinkin, mutta se vaan ei oikein osu koskaan matkani varrelle, niin päätin nyt tarttua tilaisuuteen ja ostaa ne kankaat, joita olen heidän sivuiltaan vähän katsellutkin.

Näiden kanssa kävi vähän hassu juttu, kun tein tilauksen ennakkoon viime viikonloppuna. Mutta maanantaiaamuna tuli viestiä, että Seinäjoen messuilla oli myyty viimeinen palanen tuota harmaapohjaista kirahvikangasta. Vaan ei hätää, vaihdoin sen tilalle lehmäkankaan, joka oli vähän kalliimpi kuin kirahvi, mutta sain sen samaan hintaan, kun olin jo ehtinyt tilauksen maksaakin verkkopankissa. Tänään sitten odotti pussissani yllätys, sillä PeeKaan täti oli löytänyt kotoaan kirahvikangasta vielä parinkymmenen sentin palasen (normaalisti nuo ovat 50-senttisiä), ja sain sen kaupan päälle! :) Itse asiassa tuo kirahvijämä saattaa jopa riittää projektiini, joten lehmäpala saattaa nyt jäädäkin koskemattomaksi, vaikka eiköhän sillekin kohde aikanaan löydy. :)

Arvaatko muuten, mikä näistä kankaista tulee? Vihje: siihen liittyy eräs arvatenkin kaikille tuttu kertomus. Kankaiden järjestys on sama kuin kuvassa eli 1. tumma 2. valkoinen 3. sininen 4. kukallinen 5. eläinkuvioinen (kirahvi tai lehmä) 6. ihmiskuvioinen.

Värjäyskurssiin ei ole enää montaa yötä, ja tarvitsen sinne ehdottomasti materiaalia, ja mitäpäs muutakaan se olisi kuin lempparisukkalankaani Fabelia. :) Jotta sain sitä varmasti, tilasin sitä Kippovalimo Böökiltä ja noudin messuilta. Heillekin laitoin asiasta mailia jo noin kuukausi sitten, kun eihän heillä ollut tuota keskirivissä olevaa valko-beigeä monivärilankaa varastossaan. No, hehän ystävällisesti tilasivat sitä Dropsilta, ja taas minä viikko sitten pommitin maililla, että joko sitä on tullut, kun ei näy verkkosivuilla... ;) Sinnehän se sitten ilmestyi, ja minä pistin tilauksen vetämään. Ylärivissä siis neljä yksiväristä valkoista, keskirivissä neljä valko-beigeä ja alarivissä hieman arveluttavan tummia lankoja värjäystä ajatellen, mutta ajattelin silti heittää ne väripataan ja katsoa, mitä tapahtuu, todennäköisesti tulee murrettuja sävyjä. Valkoista/vaaleaa on kyllä noissakin joukossa, eli saattaa tulla hyvinkin hauskoja värityksiä noista tummemmista monivärisistä.

Mutta eihän se ostelu näihin etukäteen tilattuihin "tärkeimpiin" ostoksiin jäänyt...

Samaiselta Kippovalimo Böökiltä ostin vielä kaksi värillistä Fabel-kerää. Minulla on kyllä jo yhdet sukat olemassa tuosta turkoosista Fabelista, mutta nyt aloin haaveilla sellaisista raitasukista, joita on näkynyt jo monta vuotta eri blogeissa, eli raidoitetaan kahta raitalankaa keskenään. Voi toki olla, että käytän nämä langat johonkin muuhun sukkaprojektiin, mutta siihen raitajuttuun nämä ovat tällä hetkellä aika vahvoilla.

Käsityökauppa Ilo myi minulle taatusti näiden messujen kalleimmat, mutta samalla ehkä ihanimmat langat... :) Tämä on Cascade Yarns Heritagea, sitä ohuempaa. Heritage 150:sta tein vastikään sukat, ja nyt näyttää olevan sitten ohuempien sukkien kokeilun vuoro. Mulla on nimittäin hirveä hinku tehdä kirjoneulesukkia, ja johonkin sellaiseen viritelmään näitäkin ajattelin, yhdistäisin siis vihreää ja tuota punaisenkirjavaa. Monta hyvää mallia on listalla, katsotaan mikä niistä osuu kohdalleen, vai päätyvätkö nämä kaksi vyyhteä sittenkin eroon toisistaan.

Vanhalan lammastilan sivuilla kävin myös etukäteen tutkimassa, että heiltä saa valkoista sukkalankaa. Siksi sitä sitten osasin myös kysellä heidän messuosastoltaan, ja löytyihän sitä. Olisi niin mielenkiintoista nähdä, miten eri tavalla tämä värjäytyy verrattuna selvästi teollisempaan sukkalankaan. Pataan siis menossa tämäkin! Tämä muuten on heidän sukkalangoistaan kaikkein ohuinta, mutta vahvuudeltaan se on jotain 7 veljeksen luokkaa! :D

Välillä vähän toisenlaista lankaa - virkkuukoukuille nämäkin menossa, vaikkeivät olekaan lankaa ihan siinä perinteisimmässä muodossaan. Otetaan äidin kanssa kilpailu, kumpi saa aikaan nätimmän maton. ;) Äiti osti tuota pellavanarua takkahuoneensa mattoon, minä sekä pellavanarua että trikookudetta kodinhoitohuoneemme mattoon. Ja koska minun pitää saada kertoa tarina kaiken takana, niin ikävystytän teitä sellaisella nytkin. ;) Meillä nimittäin vaihdettiin maanantaina vessanpönttö, jossa oli emalivaurio kyllä jo silloin, kun reilut 5 vuotta sitten tänne muutimme, mutta vasta viime kesänä se vaurio alkoi aiheuttaa pahoja hajuhaittoja. Saimme viimein isännöitsijän suostumaan pöntön vaihtoon, ja nyt on taas miellyttävämpää tehdä tarpeitaan. :D Mutta remppamiehen lähdettyä laitoin vissiinkin liian hätiköidysti vessan maton takaisin lattialle, ja perjantaina imuroidessaan mies huomasi, että siihen lattialle olikin läikkynyt remppamieheltä liimaa, joka ei ollut ehtinyt kuivua ennen maton laittamista, ja matto meni pilalle. Onneksi meillä oli kodinhoitohuoneessa sopiva matto siirrettäväksi vessaan, mutta jotenkin se kodinhoitohuoneen lattiakin kaipaa jotain lisämattoa parin muun maton kaveriksi. Joten ajattelin tekaista sinne sellaisen. Joskin jos tästä tulee ihan hirmuisen nätti, niin voihan se päätyä johonkin muuhunkin huoneeseen. :) Meillä tuo kodinhoitohuone on se paikka, joka sisustetaan niillä matoilla, jotka ei enää kelpaa muihin huoneisiin, mutta jotka ei vielä ole ihan roskiskamaakaan. ;)

Nämä kuteet minulle myi Finn Texomer.

Tuin myös paikallisia lankakauppiaita. Lankamaailmasta ostin ihanaa sateenkaarenväristä Viking Nordlysia. Tästäkin suunnittelen jonkinlaista kirjoneulesukkasysteemiä, mutta vielä jäin pohtimaan, minkä yksivärisen langan kanssa sitä yhdistäisin. Onneksi sain noita -20%-kuponkeja kaksin kappalein (äiti lahjoitti omansa minulle), niin ehdin vielä loppukuusta käydä tälle kaveria hankkimassa. :)

Somikissa kävin jo joskus aiemmin syksyllä hiplailemassa tätä Austermann Step 6 Irish Rainbow Colours -palleroista. Jätin sen silloin kauppaan, mutta nyt en malttanut enää olla ostamatta, sillä niin se on vaivannut mieltäni näiden viikkojen ajan. En vielä ostohetkellä tiennyt tälle tarkkaa projektia, mutta sekin selkiytyi...

 

... nähdessäni nämä napit. Näettekö te muut tässä kuvassa nappivarsisukat? :)

Nappien löytäminen ei ollutkaan niin helppoa. Kaisa kertoi blogissaan tehneensä Seinäjoen messuilla nappikauppaa Sysimetsän kanssa. Minä tietysti painoin nimen mieleen, etsin ja etsin heitä messuilta kuitenkaan löytämättä. Kun messut oli koluttu kokonaan läpi, olin aivan ihmeissään, sillä mielestäni olin jostain netistä lukenut, että he ovat Oulun messuillakin. Ei auttanut muu kuin marssia (no joo, ei se kepin kanssa ontuminen varsinaista marssia ole...) infoon ja kysyä, ja sieltä he neuvoivat tarkan osaston, jossa pääsen nappikaupoille! :)

Heidän osastonsa edessä olikin ollut silloin tunkua, kun menin siitä ohitse, ja taisipa nälkäkin kurnia tuolloin vatsassa, joten ei ihme, jos en nappeja sen ihmispaljouden takaa jaksanut etsiskellä, etenkin kun osaston nimi ei ollut Sysimetsä vaan Nami Supplies! (heidän www-sivunsa ei näytä toimivan, joten en linkitä) No, oli nimi mikä hyvänsä, niin nappeja onneksi löytyi. Edellä vilautettuja nappeja otin kaksi pussukkaa, että saan molempiin sukkiin identtisen nappirivin. Oikeassa yläreunassa olevia nappeja otin kaksi pussia, kun ei sitä vielä voi tietää, mihin niitä käytän, ja välttämättä neljä nappia ei sitten riitäkään. Pikkunapit alarivissä näyttävät ihan askartelunapeilta, joten ehkä joku joskus löytää ne kortistaan tai jostain. :)

Kotona etukäteen laatimallani ostoslistalla oli myös askartelutarvikkeita, lähinnä nämä kuvassa näkyvät korutarvikkeet. Huomasin huopahelmikaulakorua askarrellessani, että ostamani lukkosysteemi ei ollutkaan kovin toimiva, joudun vaihtamaan tai lisäämään siihen vielä tuollaisen kultaisen renkaan, jotta lukko toimii jatkossa helpommin (vika voi olla myös oikean käteni kömpelyydessä). Muutaman toisenlaisen lukkosysteeminkin ostin, nämä avautuvat vähän helpommin kuin se toinen lukkotyyppi, eli näitä varmaankin laitan koruihin, jos sellaisia tässä vielä askartelen.

Nämä ostin Figuluksesta.

Kirjokkaasta bongasin värillisiä kakkupapereita. Ostin vastikään valkoisiakin pieniä kakkupapereita korttiaskarteluja varten, joten nämä vähän täydentävät sitä osastoa. Joskin olen jo unohtanut sen idean, mikä minulla näistä oli, mutta eiköhän se jossain vaiheessa putkahda mieleeni... tai sitten nämäkin jäävät aikanaan perikunnan jaettaviksi, kuten epäilen suurimmalle osalle askartelutarvikkeistani käyvän... ;)

 

Ja jostain syystä minä ostan "Onnea"-tarroja aina, kun niitä jossain näen... Mulla siis on kyllä "Onnea"-tarroja sekä kultaisia että hopeisia, taitaa olla myös "Lämpimät Onnittelut" ja "Sydämelliset Onnittelut" -tarrojakin. Mutta nämä Lumikellot-yrityksen tarrat olivat hieman erityylisiä kuin Sinooperin ja Tiimarin tarrat, siksi siis hankin näitäkin peräti neljää väriä: kultaa, valkoista, hopeaa ja mustaa. Näillä onnittelee lähipiiriä pitkään! :D Jolleivät sitten lapset innostu askartelemaan... esikoisella oli pari-kolmevuotiaana tapana lätkiä yhteen onnittelukorttiin noin arkillinen näitä tarroja. ;)

Messuraportti lähenee loppuhuipentumaa, kun esitteluvuorossa on jo perinteiset tuliaiskarkit Makeistehdas Makeidonilta. Ostin isännälle tuon lakritsisen Isännän rullan, mutta hänpä kieltäytyi siitä, koska kuulemma ei enää pysty syömään lakritsia. No, lapset omivat senkin mielellään itselleen. Nämä siis jaetaan poikien kesken ensi lauantaina ja ehkä seuraavaksikin lauantaiksi jää jotain. :)

Mutta eipä tässä vielä kaikki! :) Jätin nimittäin parhaan ostoksen ihan viimeiseksi esiteltäväksi, vaikka oikeasti tämä oli ihan ensimmäinen messuostokseni heti aamulla! :)

Olimme menossa siis vasta ensimmäisellä käytävällä, kaikkein reunimmaisella sellaisella. Äitini jäi katselemaan jotain ei-sitten-yhtään-minua-kiinnostavaa, joten päätin mennä istumaan hetkeksi tuolille, joita oli käytävän reunustalla. Äkkivilkaisulla nimittäin näytti siltä, ettei muutamassa seuraavassakaan kojussa ole mitään mielenkiintoista.

Ja yhtäkkiä se vain osui silmiini, ja suustani pääsi hihkaisu. Tai kirkaisu. En muista kumpi. ;)

Minun laukkuni! :) Ihana, ihana, ihana!

Ensimmäinen kysymys: hinta. Vau, ihan "markettitasoa" eli edes mikään sikakallis (vaikka kylläkin hivenen kalliimpi kuin ne, joita olen aiemmin ostanut).

Seuraava kysymys: montako lokeroa. Ja niitähän riitti. Ulkopuolilla on molemmilla puolilla taskuja, toisella puolella pelkkä vetoketjutasku, toisella puolen vetoketjutasku ja avoin lokero. Sisällä kaksi isoa lokeroa, joiden välissä vielä vetoketjullinen keskilokero. Sisällä lisäksi vetoketjullinen pikkulokero sivussa sekä toisessa sivussa kaksi avointa lokeroa esim. toinen kännykälle ja toinen mittanauhalle ja pikkusaksille (jokaisen käsityöharrastajan vakiovarusteet käsilaukussa, eikös). Siis juuri niin paljon lokeroita, kun yhteen käsilaukkuun voi ylipäätään saada mahtumaan - täydellistä! :)

Ja tämä on iso! Mulla oli käytössäni ja messuilla mukanani Marimekko-kuosinen "pohjaton kuilu" (jossa ei ole juuri yhtään lokeroa, eli sen puolesta surkea, mutta kun sain lahjaksi...), joka sekin vetää useamman täyden seiskaveikkakerän. Uuden laukun kokoa kuvaa se, että kun olin tämän maksanut ja ilmoitin ottavani sen heti käyttöön, niin myyjäsetä sujautti näppärästi sen Marimekon laukun tämä laukun toiseen sisätaskuun. ;) Täydellistä! :)

Mutta jo pelkästään siitä syystä olisin voinut tehdä laukkuostoksen, että sain kulkea messupäivän kantaen asuni värien kanssa yhteensopivaa laukkua olallani. :) Tai tunnustan: mulla oli sellainen h****tin iso perässä vedettävä pyörällinen ostokassi, jonne survoin kaikki ostokseni, ja tämä laukku keikkui vaan sen ostoskärryn päällä. Aiempina messuvuosina olen väsyttänyt käsivarteni kantamalla kaikkia ostoksiani, joten menneistä viisastuneena otin apupyörät matkaan, etenkin kun ainoa vapaa käteni (toisessa kädessä on keppi) on juuri se käsi, joka ei jaksa aina nostaa maitopurkkiakaan saati kantaa kassia. Tässä laukussa on onneksi kunnon sangat ja olkahihnakin.

Kun tämän laukun löysin, ei oikeastaan muilla messuostoksilla ollut enää mitään väliä, ja edelleen olen päästäni pyörällä, että olenko todellakin 36 vuoden etsimisen jälkeen löytänyt Sen Oikean. Ja kyllä, kyllä olen! :) Toivottavasti tämä yhteiselo jatkuu vuosikausia eteenpäin - tarkoitan siis, ettei vetoketju hajoa. ;)

Kiitos ihanasta laukusta tmi Maritta Vainiomäelle! (ei nettisivua)

Meillä oli äidin kanssa kiva messupäivä, ostimme lähestulkoon kilpaa (minä kyllä voitin kirkkaasti!). Ihailimme suuresti pellava- ja huopatunikoita ja -mekkoja, joita oli suunnilleen joka toisessa kojussa. Loppuajasta nauroimmekin, kun minä suuntasin hiplaamaan aina kirkkaan turkooseja ja vihreitä tunikoita, äiti ihasteli mustia ja harmaita. :D Oli siellä yksi putiikki (nimi unohtui), joka myi pellavakankaita ihan sellaisenaan, 15 eurolla olisi saanut jo tunikaan kankaat. Mietin, että sellaisen yksinkertaisen tunikan osaisi ommella itsekin. Silti kangas jäi nyt ostamatta, mutta ehkä jonkinlainen ideantynkä jää päähän muhimaan. Erityisen ihania olivat sellaiset tunikat, joissa oli painatusta, tai jotain röyhelöä helmassa. Tämä oikeastaan itselleni muistiin, koska helposti ne hyvät ideat tahtovat unohtua messujen jälkeen.

Toinen muistiinlaitettava nimi on A. Wennström. He myivät silkkisifonkeja ja esihuovutettua villalevyä. Huovutuskurssilla olisi ollut mahdollista tehdä näistä materiaaleista esim. huiveja, mutta koska opettajalla oli myynnissä vain valkoista tai mustaa silkkisifonkia, niin en oikein innostunut asiasta. Toisaalta en vielä innostunut tänäänkään tuolla messukojulla silkkisifonkeja hiplatessani, sillä vaikka värivalikoimaa oli reilusti, niin en osaa nähdä sellaista huivia itselläni. Muistiin kuitenkin tämäkin, jos asiasta vielä huovutuskurssin jälkeen innostun. :)

Kyllä nämä kädentaitomessut taitavat oikeasti olla vuoden kohokohta! :) Ainakin siltä tuntuu juuri tänään, kun nojailen tässä samalla päätäni ihanaan uuteen laukkuuni... ajattelin ottaa sen yöksi viereenkin. ;)

Ihanaa uutta alkavaa viikkoa! :)