Huopaa, helmiä ja häkelniä

Olin eilen illalla taas huovutuskurssilla.

Aloittelin tekemään laukkua. Tässä kuvassa villat (Novita Hahtuvaista) on aseteltu valmiiksi. Illan aikaansaannoksesta en muistanut ottaa kuvaa, se jäi kansalaisopistolle kuivumaan, ja jatkan sitä vielä ainakin ensi viikolla. Tässä vaiheessa on kyllä jo pakko nauraa, sillä lopputuloksesta tulee... hmm... käsintehdyn näköinen. ;)

Tänään minulla oli aamupäivällä hieroja. Minulla on aivan ihana hieroja, jonka veroista en ole toista löytänyt. Ihan perinteisestä hieronnasta tulen aina ihan hirveän kipeäksi, eikä siitä ole minulle apuakaan, ja olen kyllä sen lajin hierojia kokeillut vaikka kuinka monia. Mutta tällä hierojalla on aivan erilainen ote, ja hän tuntuu hierovan kokonaan eri lihaksiakin - en tule kipeäksi lainkaan, ja jumitkin helpottuvat heti. Eikä kukaan muu hieroja ole koskaan hieronut esim. kämmeniä tai jalkapohjia, varsinkin jalkapohjien hieronnallahan on samantapainen vaikutus kuin vyöhyketerapiallakin. Minun hierojani on vain onnistunut muuttamaan pariin otteeseen: aluksi hän työskenteli tässä ihan meidän lähellä olevassa hierontayrityksessä, sitten hän muutti toiselle puolen kaupunkia saman firman eri toimipisteeseen, ja sitten hän yhtäkkiä katosi kokonaan. Onneksi älysin muutama viikko sitten googlettaa hänen nimensä, ja niinpä löysin hänet uuden yrityksen listoilta taas vähän eri puolelta kaupunkia, sen verran läheltä kuitenkin, että jaksan sinne mennä ihan pyörälläkin. Taitaa olla hyvän hierojan merkki, että vaikka hän kuinka vaihtaisi toimipistettään, niin asiakkaat seuraavat perässä. :)

Kävin sitten paluumatkalla ruokaostoksilla Prismassa, jossa en yleensä asioi, kun ei ole muuten sinne suunnalle asiaa. Nyt se kuitenkin osui ihan matkan varrelle, lyhin pyöräilyreitti meiltä hierojalle kulkee Prisman parkkipaikan halki. :D No, pitihän minun ennen niitä ruokaostoksia vähän käydä katselemassa muitakin tavaroita...

Käsityölehtiä selailin pitkään. Yksi virkkauslehti olisi kiinnostanut sen kylkiäisenä tulevien nappien vuoksi, mutta en raaskinut maksaa kymppiä pelkistä napeista, kun lehdessä ei ollut mitään maata järisyttävää. Näihin virkkauslehtiin kuitenkin sorruin, sillä näitä myytiin "kaksi yhden hinnalla" eli olivat yhteisessä muovikääreessä. Siinä oli tietysti se huono puoli, etten päässyt selaamaan, mitä lehdet pitävät sisällään. Mutta pelkästään tuon saksankielisen lehden kannessa oleva siksak-tunika sulatti sydämeni niin, että lehdet lähtivät matkaan. En olekaan pitkiin aikoihin ostanut käsityölehtiä, sillä viime kevättalvella tekemäni tavarainventaarion jälkeen olen koittanut visusti vältellä turhia ostoksia, varsinkin käsityölehtipuolella, koska niitä lehtiä on minulla aivan liikaakin, ja kirjastosta saa kyllä lainattua sitten ainakin kotimaisia lehtiä.

Lea Virkkausideoita -lehdessä ei ollutkaan juuri mitään sykähdyttävää, tai siis ovathan nuo virkatut liinat aina kauniita katsella, mutta kun minulla on näitäkin lehtiä jo niin paljon, että niistä riittää liinamalleja minulle loppuelämäkseni.

Sen sijaan tuossa Häkeltrends-lehdessä oli kaikkea aivan ihanaa:

Ihanan pitkä hame - nyt harmittaa, etten sitten ostanut sitä toista lehteä, jonka kylkiäisenä oli niitä nappeja, sillä ne kävisivät tähän hameeseen ihan täydellisesti...

Jakkukin on niin kaunis, ja värit upean ruskaiset, vaikkeivät olekaan minun pukeutumisvärejäni.

Tämä pusero on myös aivan kuolattavan ihana - miten voikin noin yksinkertaisella pikku jipolla saada näyttävää aikaan? :)

Ja sitten tämä tunika, johon ihastuin lehden kannessa. *huokaus* Tämä lehti on siis kokonaan pelkkiä virkattujen vaatteiden ohjeita, ja virkkaamisesta minä edelleenkin tykkään niin paljon enemmän kuin neulomisesta, siksi varmaan näitäkin niin kovasti ihastelen. Malleissa käytetyt langat vaan näyttävät olevan sellaisia, etten ihan heti hoksaa, mistä niitä voisi ostaa, tai mitkä langat kävisivät korvaamaan. Toisekseen lehti on tosiaan saksankielinen... Jonkin verran olen virkannut saksankielisistä lehdistä, mutta ne ovat olleet lähinnä pikkuliinoja, joista on ollut olemassa myös mallipiirros, eli sanallisten ohjeiden ymmärtäminen ei ole ollut oleellista. Täytyisi siis ensiksi selvittää, saanko näistä ohjeista tolkkua, ennen kuin lähden lankaostoksille.

Prismassa on valitettavasti myös hyvä askartelutarvikevalikoima... Mulla on edelleen aikomus tehdä niistä viikko sitten huovuttamistani huopahelmistä koruja. Oli tarkoitus huovuttaa niitä helmiä lisääkin viikonloppuna tai alkuviikosta, mutten ole millään ehtinyt, kun tämä sairauslomalaisen elämä on niin kauhean kiireistä. ;) Mielessäni on ollut myös, että tekisin muutamia muitakin huovutettuja koruja, joihin yhdistelisin ihan muovi- ja puuhelmiäkin. Niinpä sitten sorruin näihin helmipaketteihin; pari rasiaa puuhelmiä ja kolme pakkausta muovisia. Enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni, että ostelen innoissani jotain helmijuttuja! :D

Ostin myös askartelu-paskartelupaperipakkauksen. Tässä myös toinen näpertelylaji, josta en olisi koskaan uskonut innostuvani, mutta viime aikoina olen huomannut tekeväni aina vaan enemmän kortteja itse valmiiksi ostettujen korttien sijaan, vaikken niitä täällä blogissani olekaan halunnut esitellä muutamia virkattuja kortteja lukuunottamatta. Näitä paperilajitelmiakin tulee aina silloin tällöin hankittua. Ja kukapa olisi voinut vastustaa tällaista pakkausta, jonka kartonkien kuvioaiheena on palmikkoneuleet! :D Kassalla tosin huomasin, että tuossa pakkauksen päällä lukee "joululajitelma", ja vähältä piti, etten kiikuttanut pakkausta takaisin, sillä tähän taloonhan ei mitään joulujuttuja ostella! ;) Mutta nakkasin sitten kotona heti tuin kansipaperin roskiin, niin kukaan ei koskaan enää muista, että siinä on mitään j-alkuista sanaa lukenutkaan (ja lupaan, ettei sitä j-sanaa tänäkään vuonna blogissani enää mainita, toivottavasti ei myöskään kommenteissa), ja palmikothan nyt sopivat kortteihin milloin vaan. :) Varsinkin jos antaa lahjaksi jotain neulottua (öö... annanko koskaan lahjaksi mitään muuta kuin itseneulottua?), niin neulekuvioinen korttihan sopii siihen kaveriksi mitä parhaiten. Noita palmikkokartonkeja on tuossa kyllä niin paljon, että aikanaan varmaan vielä perikuntanikin saa jaella niitä keskenään. :D

Perinteisesti avaan kynttiläkauden aina synttäreideni kunniaksi lokakuun ensimmäisenä. Paitsi että kaivoin kaapista pöytäkynttilän ruokapöydälle, meillä oli ensimmäistä kertaa palamassa myös "ulkotulet". :)

Mies löysi keväällä tai alkukesästä roskiksesta kaksi kynttilälyhtyä, ja kun sain syyskuun lopulla viimein siivottua kuihtuneet parvekekukat pois, niin lyhdyt pääsivät niiden tilalle. Ovathan nämä kyllä kesänkin aikana vilahdelleet lankakerien taustalla, olivat silloin ihan vaan parvekkeen pöydällä. Tällaiset ulkovalot minäkin hyväksyn, niistä sähköisistä valoviritelmistä en puolestaan tykkää yhtään, eikä niitä meillä koskaan olekaan, ei ulkona eikä sisällä.

Tunnelmallista lokakuun iltaa sinullekin! :)

Ps. Arvontaan voi vielä osallistua perjantai-iltaan klo 20.00 saakka!