Villejä lupiineja

Meillä on ollut täällä viime päivinä varsin rauhallista. Pojat lähtivät torstaiaamuna Pohjois-Karjalaan, ja me saimme vaihdossa paperikassillisen kuivattuja lupiineja. Hyvä vaihtokauppa. ;) Siinäpä se torstai sitten kuluikin, istuin kokonaiset neljä tuntia riipimässä kukkia irti kukkavarsista. Varsinaisia varsia (hah, mikä sanapari!) ei joukossa ollut, ei myöskään lehtiä, mutta kukat olivat vielä kiinni niissä kukkavarsissaan, ja saattoi siellä jokunen lehtikin seassa olla.

Värjäyskirjassa kerrotaan lupiinista seuraavaa: "Lupiini on vieraslaji siinäkin mielessä, että se antaa poikkeuksellisen kirkkaanvihreän värin, jonka valonkesto myös on erinomainen."

Ja tässä sitä poikkeuksellisen kirkkaanvihreää sitten olisi:

Olisikohan tässä pitänyt olla sittenkin ne lehdet mukana? Tai ylipäätään vähän muutakin osaa varresta kuin se, jossa ne kukat olivat kiinni?

No, oikeastihan minä halusinkin värjätä pelkästään niillä kukilla. En vain raaskinut nakata irtirevittyjä varsia sellaisenaan roskiin, joten käytin ne ensin värjäyspadassa.

Lupiininkukistahan kaikki ovat keitelleet hurmaavaa turkoosinväristä lientä, ja saaneet lopputulokseksi sinivihreää. Eli nähtävästi jotain tällaista:

Ai että onkin hurmaava sinivihreä väri! :) Älkääkä nyt vain väittäkö, että se on teidän mielestänne kellanruskeaa - jos kerran lupiininkukista saadaan sinivihreää, niin tämä silloin ON sinivihreää, -KELE! ;)

Sinivihreän lumo jatkuu myös jälkiväreissä: vasemmalla lupiininkukkien ja -varsien jälkiliemien sekoitus, keskellä pelkän lupiininkukan jälkiliemi ja oikealla pelkän lupiinivarsien jälkiliemi. Onpas niin vihreää, että hyvä etteivät lehmät pistele poskeensa luullessaan tuoreeksi ruohoksi! ;)

Kaikki somat viheriäiset yhteiskuvassa: lupiininvarsi, lupiininkukka, molempien jälkiliemet yhdessä, lupiininkukan jälkiliemi ja lupiininvarren jälkiliemi. Kaikissa pohjana vitivalkoinen Nalle ja alunapuretus. Vasemmalta katsoen toisessa ja kolmannessa oli mukana liemessä myös jokunen kuparipenni vahvistamassa ja varmistamassa tuota upeaa vihreän sävyä; oikealta katsoen toisessa (eli kaikkein vaaleimmassa vyyhdissä) oli liemessä alunan kaverina kokeeksi ruokasoodaa.

Kyllä nyt ovat kaikki varmasti kateudesta vihreitä näitä katsellessaan! ;) Näiden eteen kannatti kyllä neljä tuntia riipiäkin kasvinosia irti toisistaan.

Nämähän olivat siis kuivatuilla lupiineilla värjättyjä, mikä tietysti saattaa vaikuttaa jonkin verran siihen, että väreistä tuli hivenen erilaisia kuin muut ovat näyttäneet saavan tuoreilla lupiineilla. Mutta esimerkiksi Pieni Ekopuoti myi vielä tuossa alkukesästä kuivattuja lupiininkukkia, joista kerrottiin saatavan sinivihreää väriä. Jos siis heidän kuivatuista lupiineistaan saa sinivihreää, miksei sitten muistakin? Sitä en osaa sanoa, minkä värisiä kukkia nämä olivat alunperin ja miten ne on kuivattu, koska en ole niitä itse kerännyt enkä kuivannut. Toki voisin joskus kokeilla, miten tuore lupiini käyttäytyy väripadassa, mutta se taitaa olla ihan mahdotonta siksi, että lupiineja ei täällä kasva. Ja jos muualla päin Suomea itse vierailen, niin en halua käyttää vierailuaikaani kasvien keräämiseen, saati että alkaisin kuljettaa niitä julkisissa kulkuvälineissä satoja kilometrejä. Täytyy tyytyä niihin tuoreisiin kasveihin, joita omilta kotinurkilta löytyy, ja jos joku jaksaa minulle kerätä ja kuivata muita lajeja, niin kiitollisena otan vastaan sekä kasvit että niistä saatavat värit, olivat ne sitten mitä värejä hyvänsä!

Mutta niinhän se on kasvivärjäyksessä yleensäkin. Minä en päätä, mitä värejä haluan värjätä. Minun haluillani ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä luonto minulle päättää antaa.

Minä en halua saada vihreää väriä. En ole missään vaiheessa halunnut, jos joku on erehtynyt sellaista mahdollisesti luulemaan.

En myöskään halua keltaista, ruskeaa, punaista, oranssia, violettia, sinistä, harmaata, mustaa taikka valkoista. (tuliko siinä kaikki värit?)

Olen tätä toistanut varmaan jo kyllästymiseen asti tänä kesänä, enkä jaksaisi sanoa sitä uudestaan. Mutta sanon silti. Ainoa halu, joka minut on ajanut värjäyksen pariin, on kokeilunhalu. Tavoitteenani on tänä kesänä ollut kokeilla, mitä värejä saan eri kasveista, kun käytän vitivalkoista Nallea ja pelkkää alunaa puretusaineena (joskus viinikiveä lisänä). Tämä tavoite minulla on toteutunut täydellisesti! Jo ennen ensimmäistä värjäystä tiesin, että minulla on mahdollisuus esimerkiksi langan pohjaväriä vaihtamalla tai erilaisia kemikaaleja käyttämällä vaikuttaa värin lopputulokseen, muuttaa vaikkapa keltainen väri vihreäksi. Mutta sitä en ole missään vaiheessa halunnut, koska se olisi tuntunut huijaamiselta. Jos haluan tietyn väristä lankaa, voin ostaa sitä valmiina kaupasta.

Kokeilunhalu on ajanut minut kokeilemaan kasveja, joista joku on saanut joskus muitakin värejä kuin keltaista tai ruskeaa, joita saa kyllä melkein mistä tahansa kasvista, kuten olen itse todennut. On ollut mielenkiintoista seurata, saanko minä samanlaista väriä kuin joku muu, vaiko kenties ihan erilaista. En kuitenkaan halua samanlaista kuin muilla. Minua kiinnostaa vain, miksi joskus tulee ihan erilainen väri kuin jollain toisella. Se arvoitus minulla on vielä ratkaisematta, ja siksi matka varmasti tulee vielä jatkumaan.

Mutta se matka on tärkein, ei päämäärä. Lopputuloksella ei ole mitään merkitystä, sillä kaikki mitä luonto antaa, on hyvää. Yhtään pettymystä ei ole tämän värjäystaipaleen aikana tullut, eikä taatusti tule jatkossakaan.

Hehkutan siis riemuissani: minäpäs sain lupiineilla viisi aivan mahtavaa kullanruskeaa lankavyyhteä - ja olen siitä ylpeä! :)

Kasvien keruu päättyy joka tapauksessa tämän kesän osalta tähän. Minulla on vielä kaapissa jäljellä monta vuotta vanhoja sipulinkuoria sekä krappia, jotka värjään jossain vaiheessa. Sukulaisilta saattaa tulla syksyn ja talven mittaan vielä esim. porkkanan naatteja ja lisää sipulinkuoria (punasipulin kuoria ainakin on tilauksessa), ja niitä värjäilen sitten kun siltä tuntuu. Itse en kuitenkaan enää pusikkoihin aio mennä ennen kuin lumet ovat sulaneet. ;)

---

Lämpimät kiitokset kaikille kommentoijille ja erityisesti kuva-arvoitukseen osallistuneille! :)

Tämä sinivihreä tai joidenkin lähteiden mukaan jopa suorastaan turkoosi liemi - vaikka näyttääkin ehkä jonkun mielestä viikon verran seisseeltä kahvilta - on siis peräisin lupiininkukasta. Lupaamani kymmenen pistettä ja papukaijamerkki menevät oikein arvanneelle Anne-Marille! Onnea! :)

Hyvää tätä viikkoa jokaiselle täällä vierailevalle! :)