Runon ja suven päivänä

Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä, jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja syömen mi sykähteli,
kun annoit sa tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen
joka tuutia tuulosen.

Sua kiitän mä Luojani armollinen,
kun annoit sa kodin hyvän,
soit äidin niin hellän ja herttaisen
ja taaton niin tarmoa syvän,
kun annoit sa myös pari ystävää
ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,
ja annoit sa armahan isäinmaan,
jota kyntää ja rakastaa.

Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.

Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo

(voit käydä lukemassa koko pitkän ja upean runon täältä)

Kuvituskuva, otettu monta vuotta sitten ja kaivettu nyt arkistoista

Hyvää Eino Leinon sekä runon ja suven päivää kaikille!

Tuo Leinon runo - tai oikeammin vain osa runosta - on tunnettu erityisesti Oskar Merikannon säveltämänä. Itsekin olen sitä laulanut mm. syntymäpäivillä, ja aikanaan olisi hienoa, jos se laulettaisiin omissa hautajaisissani. Siihen on kiteytetty niin hyvin se kiitollisuus, jota jokaisen meistä olisi syytä omasta elämästään tuntea. Olen viime aikoina tuota paljon lauleskellut itseksenikin, vaikka välillä tuntuu hassulta kiittää terveestä ruumiista ja kahdesta terveestä kädestä, kun ruumis ja toinen käsi eivät ihan niin terveitä ole. Mutta silti on kiitollisuus siitä, että ylipäätään saa elää ja niin moni asia on hyvin. :)

Eilen kävin Oysissa kuulemassa "tuomioni". Tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään selittävää tekijää oireilleni, mikä on tietysti hyvä asia sikäli, että mistään etenevästä sairaudesta ei ole kyse. Lähinnä oireeni sopisivat dissosiatiiviseen häiriöön, eli aivoni ovat kääntyneet syystä tai toisesta toimimaan virheellisesti. Yleensä tällaisen toimintahäiriön laukaisevana tekijänä on jonkinlainen dramaattinen elämänmuutos tms., mutta koska minulla ei tietääkseni sellaista ole ollut, niin selvitellään vielä, josko jotain olisi tapahtunut tiedostamattomasti. Tuntuu vain hassulta sikäli, että juuri ennen sairastumistani ehti olla muutama vuosi, jolloin kaikki oli elämässäni aivan loistavasti, tuntui ettei mikään voisi olla enää paremmin. Olin fyysisesti ja henkisesti elämäni kunnossa, perheellä oli kaikki hyvin, olin saanut juuri vakituisen työn unelmien työpaikassa... Edelleen koen, että kaikki on vähintäänkin yhtä hyvin, ainoastaan tämä sairaus rajoittaa tekemisiäni. Fysioterapian kautta koitetaan kuntouttaa oikean puolen raajojani, jotta niihin saisi toimintakykyä lisää. Ehkä tämä tästä parantuu, ehkä ei, aikahan sen näyttää. Ja näillä mennään, mitä on annettu - kuten tähänkin asti!

Edelleen kuvituskuvaa arkistoista

Kiitollisin mielin heräsin kuitenkin tähänkin päivään, ja eteenpäin porskutetaan! :)

Mukavaa viikonloppua ja tulevaa viikkoa kaikille!