Lumi oli vielä maassa, kun ostin penaaliin kankaan ja vetoketjun kirpparilta sekä kaikki tarvikkeet, jotka laitan penaalin sisälle. Tätä on siis ainakin suunniteltu pitkään, ja hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty... ei siinä tekemisessä sitten mennytkään kuin muutama tunti, joten kannatti suunnitella hyvin! :)
Aluksi ajattelin ommella penaalin farkkukankaasta (ehkä siinä blogissa, josta ideani nappasin, oli tehty farkkupenaaleita?), mutta kirpparilta löytyi kiva sininen paksu sisustuskangas, niin päätin käyttää sitä. Kirpparilta löytyi myös vaaleanpunainen vetoketju, joka sopi tarkoituksiini.
Itselläni oli alakoulussa nahkainen penaali, jossa luki minun nimeni. Itse asiassa kaikilla meidän koulussa oli sellainen, koska koulu lahjoitti meille nimipenaalit ekaluokalla. 80-luvulla kunnilla oli nähtävästi vielä rahaa tuollaiseenkin, nykyäänhän pitää itse ostaa kaikki tarvikkeet lyijykyniä ja teroittimia myöten. Joka tapauksessa ajattelin myös tästä penaalista tehdä nimipenaalin. Mutta koska en halua blogissa julkistaa läheisteni ja tuttavieni nimiä, niin se nimiosuus jää nyt teiltä näkemättä, vilautan vain muutamaa kirjainta. Toisella puolella penaalia on siis nimi, toisella puolella kukkasia. Kuvakollaasi kertokoon loput:
Penaali
Tehty ajalla: 30.6.-1.7.2013
Malli: Oma; kukkien ohje kirjasta Myhrer&Brandal: Virkkaus - vanha konsti, uudet mallit
Lanka: Marks&Kattens Bianca roosa (60)
Langankulutus: 10 g
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Koko: Penaalin koko 22x14 cm
Muuta: Sininen kangas ja vaaleanpunainen vetoketju kirppikseltä, ruudullinen vuorikangas omia jämiä. Penaali muuten ommeltu, kirjaimet ja kukat virkattu.
Aloitin penaalin tekemisen eilen illalla noiden kirjainten virkkaamisesta, ja jatkoin virkkausta vielä tänä aamuna. Leikkasin kankaasta sopivat palaset vetoketjun mittaa apuna käyttäen, eli se määritteli penaalin leveyden. Virkatut osaset ompelin ensin päälliskankaaseen käsin paikoilleen, jotta kaikki ompelun jäljet ja solmut jäivät kokonaan piiloon päällis- ja vuorikankaiden väliin. Ompelulanka on täsmälleen samanväristä kuin tuo virkkauslanka, joten ompeleita ei erota laisinkaan, vaikka pistot ovatkin ihan harsinpistoja.
Seuraavaksi ompelin vetoketjun päällis- ja vuorikankaan väliin. Tämä oli haastavin osuus siksi, etten ole kovin montaa vetoketjua eläissäni ommellut, on taatusti yhden käden sormilla laskettavissa minun vetoketjuompeluni tämä mukaan lukien. Ettei olisi ollut peräti vasta kolmas ompelemani vetoketju. Tuo on kyllä sellainen taito, joka pitäisi opettaa koulun käsityötunneilla, sillä siellä ei ainakaan ommeltu vetoketjuja laisinkaan.
Kun vetoketju oli kiinni, ompelin sivusaumat erikseen päällis- ja vuorikankaasta niin, että saumanvarat jäivät täysin näkymättömiin. No, siinähän tuli sitten se juttu vastaan, etten ollut hoksannut huomoida pussin kääntämistä, joten täytyi vuoren saumaa vähän purkaa, että sai pussin oikein päin, ja sitten ompelin pienin pistoin kääntöaukon umpeen käsin. Aika monta muutakin ommelta sain tämän kanssa purkaa ja ommella uusiksi, vaikka oli näin pienestä työstä kyse. Mutta sen vaivan viitsii nähdä, jotta lopputulos on onnistunut.
Olen tähän penaaliin enemmän kuin tyytyväinen! :) Tästä tuli juuri sellainen, jota olen monta kuukautta mielessäni kuvitellut. Jännitin paitsi tuota vetoketjua, myös noiden virkattujen juttujen ompelua, kuinka saan ne siististi tehtyä. Mutta kaikki sujui hyvin, lopputulos on jopa parempi kuin osasin odottaa. Kannattaa välillä kokeilla tehdä sellaistakin, mitä ei ole ennen tehnyt, voi yllättyä siitä, mitä kaikkea sitä osaakaan tehdä, kun vaan viitsii yrittää. Ja ennen kaikkea jos jokin menee pieleen, kannattaa hermostumisen sijaan vetaista muutaman kerran rauhassa henkeä ja miettiä, miten siitä jatketaan. No okei, jos neula pistää sormeen (tapahtui muutaman kymmenen kertaa tänään...), niin silloin voi sanoa v-sanan. ;) Ompelukone ei kuitenkaan saanut tänään yhtään rumaa sanaa osakseen, joten tämä sujui senkin puolesta loistavasti. :)
Kuka saa, kuka saa, kynäpussiin kurkistaa, tillin tallin tömpsis...? :)
Mukavaa tätä viikkoa ja alkanutta heinäkuuta!
Hieno penaali!
VastaaPoistaNiin on kivan näköinen penaali.
VastaaPoistaKiva penaali, virkkuut sopivat kauniisti siihen :)
VastaaPoistaIhana penaali! Kelpaa varmasti kenelle tahansa. Mulla oli opetushommissa myös penaali aina mukana. Multa ei siis puuttunut kynää, mutta opiskelijoilta useinkin. :)
VastaaPoistaSellaisen nahkaisen nimipenaalin tarinaa kerroin juhannuksena. Se on lujaa tekoa ja edelleen mökillä käytössä.
Erittäin hyvin onnistunut. :)
VastaaPoistaPaineita minäkin otan aina vetoketjun ompelemisesta. Varsinkin kun tuntuu että piilovetoketjua ommellessa se tulee aina näkyviin ja tavallista vetoketjua ommellessa taas piiloon tai sitten hyvin näkyviin. Kun taas koristevetoketjun kohtalona tuntuu olevan aina piiloon meno. :D
Penaali on hieno, mutta jäinihmettelemään väitettäsi, että peruskoululainen joutuisi itse ostamaan kynät, kumit ja teroittimet ym. Olen luokanopettaja ja kyllä köyhimmässäkin kunnassa mainitsemasi. perustarvikkeet jaetaan oppilaille. Jos ei jaeta, voi valittaa, sillä lain mukaan peruskoulun käyminen ei saa maksaa mitään. Jos retkiin tms pyydetään rahaa, on siitä sovittava erikseen.
VastaaPoistaLukutikku: Kyllä meillä ainakin tulee aika ajoin opettajalta muistutus vanhemmille, että huolehdittehan, että lapsellanne on riittävästi kyniä ja kumeja, koska osalla lapsilla näyttää olevan varustus puutteellinen.
VastaaPoista