Minulla ei ole kotoa perittyä herätysliiketaustaa, enkä kenties sen vuoksi ole katsonut tarpeelliseksi sitoutua aikuisenakaan minkään herätysliikkeen jäsenyyteen. Sen sijaan olen kyllä lapsesta saakka ollut vahvasti mukana ev.lut. seurakuntien toiminnassa, syntynyt ja kasvanut seudulla, joissa useat herätysliikkeet vaikuttavat voimakkaina, ja myöhemmin opiskellut eri paikkakunnilla, joissa on ollut milloin mikäkin herätysliike vallitsevana. Väkisinkin siinä on päässyt tutustumaan lähestulkoon kaikkiin kirkon herätysliikkeisiin, ainakin kaikkiin Pohjanmaalla vaikuttaviin.
Vuosien varrella yksi herätysliike on kuitenkin tullut minulle läheisimmäksi. Taisin olla toisellakymmenellä, kun ensimmäistä kertaa istuin körttiseuroissa vieläpä itse Ukko-Paavon pirtissä Aholansaaressa. Jo silloin körttivirret tekivät minuun vaikutuksen, ja lempivirtenkin löysin siinä pirtissä istuessani, eikä sen rakkaampaa virttä ole sen jälkeen vielä tullut vastaan - kunhan se vain lauletaan "oikealla" eli körttisävelmällä. ;) Kotiseudullani monet nuorille suunnatut tapahtumat ja harrastukset (esim. projektiluonteinen kuoro) olivat juurikin körttien järjestämiä. Toisella opiskelupaikkakunnallani körttikuorosta tuttu ystävä sai minut houkuteltua körttiopiskelijoiden seuroihin, ja kohta omassa 22 neliön yksiössänikin oli ihan oikeat seurat.
Körttiläisyydessä viehättävät erityisesti ilman säestystä veisattavat virret. Seurapuheet ovat lyhyitä ja aika matalalla profiililla pidettyjä: puhuja istuu muun väen joukossa (ei siis nouse puhujanpönttöön tms.), ja usein puhe on enemmän sen hetkisten ajatusten ääneen pohdiskelua kuin jotain ennakolta valmisteltua. Körttipastillit ovat hyvän puheen mittari: jos pastilli ehtii sulaa suussa ennen kuin puhe loppuu, puhe on silloin ollut liian pitkä. ;) Ja onpa joskus ollut tapana sekin, että jos puhe on alkanut tuntua pitkältä tai muuten epämiellyttävältä, sen on voinut keskeyttää virrellä, jonka kuka tahansa voi penkistä aloittaa.
Jotenkin tähän körttiläisyyden henkeen sopii tarina Körttisukista. Eräs emäntä oli istunut körttiseuroissa ja huomannut seurapuhujan jaloissa kivannäköiset villasukat. Voisin itsekin kuvitella kiinnittäväni seuroissa enemmän huomiota puhujan sukkiin kuin itse puheeseen... ;) Emäntä oli seurojen aikana painanut sukkien mallin mieleensä, minkä jälkeen malli olikin lähtenyt leviämään emäntien keskuudessa eteenpäin.
Viime aikoina blogeissa on tuo Körttisukkien malli levinnyt aika monen emännän sukkapuikoille. Sitä en tiedä, kuinka moni Körttisukkien tekijä on kutonut sukat ihan körttiaatteen vuoksi - vaikka eiköhän meissä jokaisessa asu pieni körtti. ;) Mutta ajatelkaa: kukaan ei varmasti enää muista tuon muinaisen seurapuhujan puhetta, sen sijaan hänen villasukkansa lämmittävät tänäkin päivänä satojen ihmisten varpaita! Vaikka varmasti seuroista sattuu joskus jokunen sanakin uppoamaan kuulijoihin, niin usein se on joku muu, mikä lähtee kantamaan hedelmää. Kuten vaikkapa toiselle ihmiselle kudotut villasukat - voiko olla enää suurempaa lähimmäisenrakkautta?
Pitkää pohdintaa Körttisukista ja körttiläisyydestä. Olen kuitenkin huomannut, että kun sukkamallilla (tai muulla neulemallilla) on jokin nimi, jolla on jokin merkitys tai tarina taustalla, niin tuo nimi vaikuttaa pitkälti siihen, haluanko tuon mallin toteuttaa ja ennen kaikkea myös siihen, kenelle sen teen, itsellenikö vaiko jollekin toiselle. Tässä tapauksessa sukkien nimi ratkaisi paljon enemmän kuin itse mallin ulkonäkö. Mielestäni Körttisukat voi antaa sellaiselle henkilölle, jossa asuu ainakin pieni sisäinen körtti, kuten minussakin. ;) Tai koska nimi on kokonaisuudessaan Keski-Pohjanmaan Körttisukat, niin sopivat nämä myöskin sellaiselle, jolla on juuret Keski-Pohjanmaalla, kuten myös minulla. Mikä sitten lienee sukkien saajan suhde körttiläisyyteen tai Keski-Pohjanmaahan, se jääköön tässä yhteydessä salatuksi. ;)
Körttisukat
Tehty ajalla: 29.10.-1.11.2012
Malli: Keski-Pohjanmaan körttisukat, perinnemalli
Lanka: Novita 7 veljestä sammaleenvihreä (322) ja musta (099)
Langankulutus: 126 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: noin 39
Muuta: Annetaan eteenpäin.
Perinnemallit ovat sikäli kiehtovia, paitsi että saattaa liittyä jokin tarina, niistä löytyy yleensä myös jokin juju, minkä vuoksi malli on kestänyt aikaa ja levinnyt helposti tekijältä toiselle perinnetietona. Näissä sukissa jippo on yksinkertaisessa ja helposti muistettavissa olevassa toistuvassa mallissa, mallin muunneltavuudessa erikokoisiin sukkiin sekä siinä, että malli näyttää vaikeammalta kuin onkaan. Tämähän ei ole suinkaan kirjoneuletta niin kuin äkkipäätään voisi kuvitella, vaan kuvio syntyy nostetuilla silmukoilla. En siis lainkaan ihmettele, että mallista on tullut suosittu yli herätysliikerajojen. ;)
Tämänkertainen otsikko pomppasi eräästä körttivirrestä, jota olen hyräillyt näitä sukkia kutoessani.
Lämpimiä ajatuksia marraskuun alkuun! :)
Sisäinen pieni körtti asuu minussa orttodoksissakin.
VastaaPoistaNuo sukat ja tarina niiden takana on hienoa perinnettä.
Kiitos ihanasta ja elämänmakuisesta kirjoituksestasi.:)
Noita körttisukkia minäkin olen tehnyt nyt kymmenkunta paria. En ole mikään kirjoneuleen ystävä. Siis kutoessa, muuten kyllä.
VastaaPoistaOma uskonpiirini on ollut kovin monikuvioinen, lestadiolaisuutta, körttikansanopisto, jehovalaisia, helluntalaisia, ortodokseja jne. Lapsena puhuttiin myös russelilaisista.
Noilla körttisukilla on mukava tarina.
Junasukilla on myös oma tarinansa ja niiden mukaan olenkin aina laittanut myös tuon tarinan. Tarinan kopsasin Isoäidin aikaan -blogista. Tarinan alkuperäiset sukat ovat kuulemma vielä tallessa.
http://www.isoaidinaikaan.fi/product_info.php?products_id=204
"Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk:n ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettajan kävi sääli pientä vauvaa ilman sukkia. Niinpä opettaja purki valkoista käsinneulottua villatakkiaan ja neuloi pienokaiselle sukat radan korjaustöiden aikana."
Körttisukat ovat minullakin suunnitelmissa, kun kummitytär kuuluu vakaaseen körttiperheeseen. Jos vaikka joululahjaksi tekisin. Itse en kuulu körtteihin enkä mihinkään muuhunkaan heräysliikkeeseen, vaikka monia lähellä olen elänyt. Ja sympatiseeraan monia niistä. :)
VastaaPoistaPesunkestävänä körttinä oli mukava lukea sinun "uskontunnustuksesi" ja totuuksia seuraliikkeen "käytöstavoista".En ole tiennytkään,että on olemassa oikein körttisukat.Olisi kyllä kiva koittaa matkia ja kutoa vaikka jollekin palelevavarpaiselle.Kiitos mukavasta blokistasi.
VastaaPoistaOnneksi selvitit lopussa otsikon, muuten se olis jäänyt vaivaamaan. Kyllä minä körttiperheessä kasvoin ja virsien poljento yhä rauhoittaa ja viehättää, siinä on sitä jotain.
VastaaPoistaSukat....oikein kiva malli.
Kiitos tästä tekstistä. Lukeudun itse ilolla körtteihin ja vaikka mieheni oli kotoisin Keski-Pohjanmaalta, en ole ikinä ennen kuullut körttisukista.
VastaaPoistaHyvä tarina ja mielenkiintoiset sukat.
Ihanat sukat. Ja ihana kertomus körttiläisyydestä. Mulla on perustietoa eri herätysliikkeistä, mutta ei mistään mitään 'oikeaa' tietoa - siis just tämmöstä jonkun jäsenen kertomaa tarinaa mistä valkenee paljon enemmän kuin niistä perustiedoista.
VastaaPoista