Niin pieni ihmissydän on...

Meille tuli yllättäen pikainen uuden pöytäliinan tarve. Tai no, se tarve tulee varsinaisesti vasta huomisillasta alkaen, mutta hyvä olisi olla pöytäliina jo edes tekeillä siinä vaiheessa. ;) Aloin siis eilen illalla etsiskellä sopivaa liinan mallia. Virkkauslehtiähän minulla riittää, mutta suurin osa malleista on tarvetta ajatellen selvästi liian pieniä, väärän muotoisia tai eivät miellytä silmääni. Ja kun tarkoitukseni olisi tehdä liina vielä niistä langoista, joita käsityökopasta löytyy, ettei tarvitse lähteä ostoksille. Lopulta minun täytyi enää valita kahden sopivan mallin väliltä, ja minähän en sitä päätöstä osaa itse tehdä. Miehestä ei ollut senkään verran apua, koska hän löysi niistä malleista samat hyvät puolet kuin minäkin (johtuen ehkä niistä hyvistä perusteluista, joita esitin kummankin mallin puolesta). Siispä päätösvalta lapsille. Isompi poika äänesti näyttävämpää liinan mallia, koska siinä on kuulemma "tornado". Pienempi näki yksinkertaisemmassa mallissa sydämen (liina oli kuvattu lehteen sellaisesta kulmasta, että ehkä siitä jotenkin saattoi sydämen hahmottaa), ja äänesti sen puolesta. Tilanne edelleen tasan. Lopulta päädyin siihen yksinkertaisempaan malliin, koska se antaa tilaa koon suurentamiselle tai pienentämiselle tarpeen mukaan, kun taas "tornadosta" saattaisi helposti tulla ihan väärän kokoinen. Lapset äänestivät tunteella, minä tein päätöksen järjellä. ;)

Itse liina on ihan alkutekijöissään, eikä välttämättä kovin sukkelaan edisty, kun en jaksa yhteen menoon virkata kuin pienen hetken kerrallaan, ja neulekin on tässä samalla työn alla. Mutta kun laitoin liinaa alulle, kuopus tuli vielä viereen katsomaan, miten liinan aloittaminen sujuu. Kun hän kuuli, ettei liinasta tule sydämen muotoista, asia alkoi häntä selvästi harmittaa. Niinpä hän ihan nätisti pyysikin: "Äiti, voisitko sää tehdä mulle sydämen? Sellaisen ihan pienen sydämen?" Eihän tuollaiseen pyyntöön voi kuin heltyä. Niinpä liinanvirkkuu syrjään, ja takaisin niiden juuri selailemieni virkkauslehtien luo. Siitä vain käteen ensimmäinen lehti, jossa voisi ehkä olla sydämen malleja, ja niinhän siinä olikin. Kopasta löytyi roosaa virkkauslankaa, ja pikapikaa sydän olikin jo valmis:

Sydän

Tehty: 20.11.2012

Malli: Lea Virkkausideoita Lahja-aitta 3/2008 malli 52

Lanka: Novita Virkkauslanka roosa (550)

Langankulutus: 1 g

Virkkuukoukku: 1,5 mm

Koko: n. 4x4 cm

Muuta: Kuopus halusi itselleen.   

Tämä sydän on nyt ripustettu kuopuksen sängyn viereen, jossa se roikkuu erään taulun kulmasta. ;) Ohjeessa ei ollut tuota ripustuslenkkiä, mutta kuopus halusi nimenomaan sellaisen, jonka voi ripustaa sängyn lähelle, niin pitihän se ripustuslenkkikin tehdä.

Käsi tosiaan kesti tehdä juuri ja juuri tämän sydämen, eli saapa nähdä, saanko koskaan tehtyä sitä liinaa, jonka mallin etsimisestä idea tähän sydämeenkin sai alkunsa...

Unohdin eilen mainita, että eilen valmistuneen neuleliivin myötä tämän vuoden langankulutussaldoni on saavuttanut sellaiset lukemat, että jo tässä vaiheessa olen ylittänyt koko viime vuoden langankulutusmäärän! :) Se tarkoittaa sitä, että voin olla loppuvuoden vaikka tekemättä yhtään mitään käsitöitä, ja siltikin olen tehnyt enemmän neuleita kuin edellisvuonna. Eikä tässä onneksi nyt olekaan mitään pakollista tai kiireellistä työn alla, eli sen puolesta voisi vaikka pitääkin käsityövapaata. Mutta arvatkaa vaan, maltanko? ;)