Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista

En ole pariin vuoteen jaksanut osallistua Sukkasatoon tai muihinkaan vastaaviin tempauksiin, mutta Google Readerissa seuraan yhä joitakin tempauksia, ainakin tuota Sukkasatoa. Sieltä saa välillä hyviä ideoita omillekin sukkapuikoille myös niiltä käsityöharrastajilta, joiden blogia en itse seuraa. Nyt en muista, kenen sukkasatolaisen tekemänä näin pari viikkoa sitten hienon Pihlaja-setin, mutta idea oli niin loistava, että päätin itsekin matkia sitä. Tosin siinä näkemässäni setissä sukat olivat kokonaan kettu-kirjoneuletta, ja settiin kuului vielä lapaset ja pipokin (muistaakseni). Itse tein näihin sukkiin ainoastaan pienen kettu-raidan:

Pihlaja-sukat

Tehty ajalla: 24.-26.10.2012

Malli: Perussukka kettu-kirjoneuleraidalla, katsottu mallia karkkipaperista

Lanka: Novita 7 veljestä punainen (549), keltainen (268), luonnonvalkoinen (010) ja musta (099)

Langankulutus: 73 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: n. 30

Muuta: Lahjaksi menossa Pihlaja-karkkipussin kera   

Alkuperäisessä suunnitelmassa ketturaita olisi ollut korkeampi ja ketut isompia, mutta jouduin vähän pienentämään kettua, koska keltainen lanka uhkasi loppua kesken. Itseasiassa se loppuikin kesken, joten jouduin taikomaan sitä lisää ikäänkuin tyhjästä - jääköön tekijän salaisuudeksi, miten niitä taikoja tehtiin. ;) Helpointa olisi ollut toki taikoa uusi kerä tuosta lähikaupasta, mutta pyrin nyt ainakin jonkin aikaa tekemään neuleet niistä langoista mitä kaapista löytyy, vaikken missään varsinaisessa langanostolakossa olekaan. Huomaan, että käsityön tekeminen on mielekkäämpää ja saa käyttää enemmän luovuutta, kun materiaali on rajallista - uuden langan ostaminen on jotenkin liian helppo ratkaisu. ;) Joka tapauksessa sukista tuli nyt tällaiset, ja ihan noista kyllä tuon karkkipussin kuvan tunnistaa.

Voi miten ihanaa oli neuloa ihan vaan perussukat! Tällaisia yksinkertaisia käsitöitä jaksan nyt tehdä paljon paremmin kuin monimutkaisia.

Kiitos myös paranemistoivotuksista! Parisen viikkoa pitäisi vielä odottaa kuvauksiin pääsyä, ja jos tämä on sitä mitä kaiketi eniten epäillään (tai ainakin itse epäilen, ja sama ajatus on vilahtanut lääkärin kirjoittamissa lähetteissäkin), niin eiköhän niistä kuvista sitten jo jotain pitäisi näkyä, vaikka senkin jälkeen on varmasti vielä pitkä tie varsinaisen diagnoosin ja hoidon saamiseen. Mutta näillä mennään mitä on annettu. Olo vaihtelee päivästä ja viikosta toiseen, toiset oireet jäävät vähän vähemmälle ja toiset puskevat enemmän esiin. Kyllä täällä kotona ihan kohtalaisesti pärjää, kun tietää tämänhetkiset rajansa. Lasten syyslomaviikko on syönyt tavallista enemmän voimia, mutta on se yhdessäolo myös antanut paljon iloa, vaikkei olla paljon kotoa kauemmas päästykään.

Ihanaa viikonlopun jatkoa - huomenna saa nukkua tunnin pidempään tai vaihtoehtoisesti tunti lisää käsityöaikaa! ;) Muistakaa myös äänestää! :)