Auringonpaistetta

Kun viime viikolla esittelin edelliset valmistuneet aikuisen sukat, huokailin kovasti niiden työläyttä, mutta toisaalta olin supertyytyväinen siihen, että sain tehtyä niinkin haastavan sukkamallin valmiiksi. Kuvittelin jotenkin, että nämä uudet sukat olisivat helpommat, sillä ensinnäkään lanka ei ollut enää mustaa ja tätä jopa näki neuloa. Toisekseen kun edellisissä sukissa ei ollut varren kaaviossa mitään toistoa, vaan jokainen kerros oli erilainen, niin näissä sukissa sentään toistui 16 kerroksen mallikerta. Eli sen puolesta helpommat sukat. Vaan pakko on kai jo todeta, että oikea käteni ei yksinkertaisesti enää jaksa vääntää palmikoita, niin työlästä oli näidenkin tekeminen.

Silti olen kiitollinen siitä, että vaikka tuolle oikealle kädelle jo maitopurkin nostaminen tai kattilan hämmentäminen on iso voimainkoitos, niin pystyn sentään vielä neulomaan edes jotenkin! Olen kehitellyt tekniikan, jossa oikea käsi ainoastaan pitää neuletta ja puikkoa paikallaan ja vasen käsi tekee kaiken työn ja liikkeet. Siinä mielessä hyvä juttu, että vasemmassa kädessä on tunto normaali, koska kuten olen aiemminkin sanonut, minun ei tarvitse välttämättä katsoa neuletta laisinkaan (ainakaan ihan normaalissa sileä/ainaoikea/joustin/helmineuleessa), vaan sormet tuntevat, onko seuraavaksi vuorossa oikea vai nurja silmukka. Ja nimenomaan vasemman käden sormet ovat ne, jotka sen neulepinnan tunnistavat. Hyvä siis, että se käsi toimii!

Joka tapauksessa haasteellinen sukkapari on valmis, ja tässä tilanteessa saan olla ylpeä itsestäni, että jaksan vielä tarttua tällaisiinkin haasteisiin ja sinnitellä neuleen valmiiksi! :)

 

Palmikkosukat

Tehty ajalla: 15.-24.10.2012

Malli: Novita Sukkalehti 2011 malli a

Suunnittelija: Arja Viitala

Lanka: Novita 7 veljestä keltainen (268)

Langankulutus: 234 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38

Muuta: Lahjaksi menossa

Ensimmäisessä salamalla otetussa kuvassa väri lienee lähimpänä totuutta, kun taas tästä alemmasta ilman salamaa otetusta kuvasta saa paremmin selvää mallista. Lankana tosiaan 7 veljeksen keltainen, ja ihan siitä syystä, että sukkien saaja toivoi löytävänsä lahjapaketistaan keltaiset sukat. Toivottavasti myös malli miellyttää, kaikkihan eivät välttämättä ole pitkien sukkien ystävä, kuten itse olen. Ja nämä ovat todella pitkät, itselläni yltävät ihan polvitaipeeseen saakka!

Sukkien valmistuttua hämmästytti sellainen seikka, että toinen sukka painoi 5 grammaa enemmän kuin toinen! Kiinnitin asiaan huomiota siksi, että ensinnäkin minua vähän jännitti, riittääkö lanka näihin sukkiin, minkä vuoksi punnitsin ensimmäisen sukan heti sen valmistuttua, ja samalla punnitsin myös jäljelle jääneen lankakerän ja totesin, että lankaa jää vielä 10 grammaa ylikin. Sitten kuitenkin lankaa jäi yli vain ihan pikkunöttönen, mikä harmitti siksi, että olin jo ehtinyt suunnitella tuolle 10 gramman jämälle käyttötarkoituksen, ja nyt se ei ihan riitä siihen mihin olin sitä ajatellut. Mutta kuinka voi olla mahdollista, että kun sukat on tehty samasta langasta samoilla puikoilla ja kerroksia on tasan tarkkaan saman verran ja sukat ovat kaikin puolin samankokoiset eikä toinen ole toista löysempi tms. - kuinka silti toinen sukka painaa 5 grammaa enemmän kuin toinen? No, eihän se käytössä tietenkään mitään haittaa, mutta ihmetyttää silti. :)

Auringonpaistetta on tänään paitsi sukissa myös ulkona. Vaikka oli se eilinen myrskysääkin mahtava! Kävimme kuopuksen kanssa pikkumutkan kaupassa, ja matkan varrelle tuuli oli puhaltanut lehdet yhteen isoon kasaan aidanreunustalle. Kuopus teki sen, mistä itse aina syksyisin haaveilen - ja olisin kyllä nyt mennyt kuopuksen seuraksi, jollei minulla olisi ollut ostokset selkärepussa, jonka selkään saaminen oli jo ollut oma urakkansa. Poika nimittäin meni siihen lehtikasaan makaamaan! :) Voi, kouluikäisenä mekin aina välitunnilla leikimme leikkiä, jossa joku haudattiin lehtikasan alle niin että pää vain näkyi - tekisi mieli leikkiä sitä vieläkin, sillä niin hauskaa niissä lehdissä on pyöriä... Ihanaa oli kuitenkin katsoa lapsen onnea, kun hän nautti syksystä täysillä! :) Minäkin nautin katsellessani maata, jonka puista pudonneet lehdet ovat värjänneet kauniin keltaiseksi - ihan näiden sukkien väriseksi!

Auringonkeltaista päivänjatkoa sinulle!