Rakkaus syksyyn

Syksy on ihmisen parasta aikaa.

Tekee mieli pyöriä maahan pudonneiden lehtien ja maasta kurkistavien sienten seassa.

Haluaisi antaa suukon jokaiselle pihlajanmarjalle erikseen.

On ihan pakko maistella luonnon antimia ja syksyn makuja.

Ja on vain niin hauskaa bongailla sieniä, joita putkahtelee näkyviin kuin... no, kuin sieniä sateella. :)

Joka vuosi odotan syksyä aina vaan hartaammin, ja joka vuosi syksy jaksaa yllättää, kuinka ihanaa aikaa se onkaan! :) Vuodessa ehtii unohtaa, miltä näyttää ruskan väriloisto, miltä tuntuu kirpeä syysaamu, miltä tuoksuu märkä maa, miltä maistuu suoraan mättäältä poimittu marja, ja miltä kuulostaa sateenropina ja myrskytuuli. Sen ehtii unohtaa oikeastaan jo yhdessä yössä, sillä jokaisena syksyn päivänä hämmästelen luontoa aivan kuin näkisin, tuntisin, haistaisin, maistaisin ja kuulisin sen ensimmäistä kertaa.

Tänä vuonna syksy on päässyt etenemään melkein minulta salassa, sillä en ole päässyt ulos liikkeelle niin paljon kuin haluaisin. Siitä huolimatta olen tänäkin vuonna löytänyt syksystä ihan uusia asioita, joista en ole ennen ymmärtänyt nauttia. Löytöretki jatkuu varmasti niin kauan, kun tätä lempivuodenaikaani riittää, ja minkä kunto kestää. Ja hieman omaa jaksamista uhatenkin olen tässä muutaman päivän ajan ollut löytöretkellä uuteen maailmaan.

Eilinen oli ihan varmasti tähän mennessä tämän syksyn paras päivä! Kahden lapsiryhmän kanssa olimme ulkona retkellä ensin aamupäivällä toisen ryhmän ja iltapäivällä toisen ryhmän kanssa. Illan rämmin naisporukassa metsikössä sieniretkellä. Nyt olen jälleen entistä kipeämpi, kun innostuksissani en huomannut varoa kipeitä paikkojani. Mutta silti kannatti, voisin vaikka lähteä uudestaan. :)

Tästä aiheesta on tulossa lisää juttua ihan varmasti lähipäivinä, kunhan sieniretken lopputulokset ovat kuvausvalmiita. :)

Syksyn iloa sinullekin! :) Tiedän, että teitä on monta muutakin syksyn ystävää - vai oletteko kaikki yhtä hulluina syksyyn kuin minä? :)