Kesäkevennys

Vaikka olenkin jo omassa mielessäni täyttä häkää syksyssä menossa, niin laitan tänne silti Matleenalta saamani kesäkevennyksen. Itse asiassa sain tämän heinäkuun puolella, joka on vielä ainakin ihan kesää.

 

Seuraavien ohjeiden mukaan pitäisi toimia:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa. - Olen kiittänyt.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle. - Tämän jätän väliin.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.  - Katso edellinen kohta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. - Sen teen! :)

Tässä siis ne kahdeksan satunnaista asiaa minusta:

1. En seuraa urheilua lainkaan, eikä myöskään mieheni seuraa. Ja kun emme katso televisiotakaan ja suodatamme Ampparit-uutispalveluista kaikki urheilu-uutiset pois, niin meiltä saattaa hyvinkin mennä ohi monet isotkin kisat. Olen ollut aina ihan anti-penkkiurheilija (paitsi v. 1992 teinityttönä seurasin yhden talven ajan mäkihyppyä, kun Toni Nieminen hyppäsi ;) ). Hauskin esimerkki tietämättömyydestäni urheilun suhteen taitaa olla keväältä -95, kun istahdin maanantaiaamuna lukion ruotsin tunnille ja ruotsin ope alkoi heti tunnin aluksi kirjoittaa taululle: "Den glider in..." Selasin ihan paniikissa ruotsinkirjaani ja vihkojani, koska pelkäsin, että olen unohtanut tehdä jonkun kotiläksyn, koska tuossa opettajan kirjoittamassa tekstissä ei ollut mitään tutuntuntoista. Lopulta kysyin vieruskaverilta: "Mikä tuo on?" ja siihen kaveri nauroi: "Ei Mari, et oo tosissas?" Olin ihan ihmeissäni, että miksi se mulle nauraa, että oliko tuo meillä läksynä vai mikä tää juttu on. "Mari... mikä maa on maailmanmestari?" "Ai niinku missä lajissa?" Ja kaveri jatkoi vaan nauramistaan... No, olen edelleen ihan samanlainen, eli vaikka joku suomalainen voittaisi olympiakultaa tai formulassa tai jääkiekossa tai mitä niitä ikinä onkaan, niin todennäköisesti minua se tieto ei saavuttaisi ikinä. ;) Eikä suoraan sanottuna edes kiinnosta. Mutta voin kyllä ylpeänä kertoa, että tiedän kyllä Rovion tehneen Hockey Birdin kisamaskotiksi johonkin jääkiekkokisoihin, mutta se ei ole omaa ansiotani, vaan ihan vain erään 4-vuotiaan Angry Birds -fanin ansiota. ;) Vaan jos minä en tiedä urheilusta yhtään mitään, niin mieheni tietää vielä vähemmän, ja olen onnellinen, että onnistuin aikanaan löytämään sellaisen puolison, jonka kanssa ei tarvitse urheilua seurata.
2. Sade on suosikkini kaikista sääilmiöistä. :) Tykkään niin vesi- kuin lumisateestakin, sadekuuroista ja sadepäivistä. Myrsky ja ukkonenkin ovat lemppareitani. Tämän viikon maanantaina oli kyllä mahtavaa, kun tänne Ouluun iski niin kova ukkosmyrsky ja kaikkien aikojen kaatosade niin, että Oulu pääsi uutisiin asti, mm. keskustan kaduilla oli soudeltu kumiveneellä. :) Minä olin sen myrskyn aikana ihan täpinöissäni, sillä nautin katsellessani sadetta ja ukkosta ikkunan läpi. Vaikka aika täpärällä oli, etten joutunut myrskyn kouriin. Töistä tullessani jouduin nimittäin parikymmentä minuuttia odottelemaan bussinvaihtoa, ja päätin sen ajan viettää kenkäkaupassa bussipysäkin vieressä. Ajattelin, että jos kaupassa sattuisi menemään pidempään, niin meneehän siitä sitten kymmenen minuutin päästä seuraava bussi. Mutta kivat kengät löytyi, joten pääsin siihen bussiin, johon olin suunnitellutkin meneväni. Vaan kun pääsin kotiin ja istahdin ruokapöytään, niin samantien taivas repesi ja Oulu kastui. Jos olisin tullut sillä kymmenen minuuttia myöhemmällä bussilla, niin en ainakaan kuivana olisi kotiin selvinnyt. Vaikka en minä pieniä sadekuuroja pelkää, pikemminkin nautin kävelystä tai pyöräilystä sadekuurossa. :)
3. Toissapäivänä tuli vuosi täyteen vakituisessa työpaikassa. Olen todella onnellinen, että olen saanut nyt vuoden tehdä työtä mahtavassa työpaikassa ja työyhteisössä - tälläkin viikolla on nauru raikunut, kun olemme parin kuukauden tauon jälkeen taas koko tiimillä koolla. :) Vaikka on tässä sattunut kommelluksiakin, kun tosiaan kesä- ja heinäkuun työskentelin toimipisteessä, jossa ei ollut pääsyä tietokoneille, eikä tullut sitten käytyä muissa toimipisteissäkään koneilla, kun siihen ei ollut varsinaisesti tarvetta. Tiistaiaamuna olin työpaikalla ensimmäisenä ja istahdin koneelle, kirjoitin käyttäjätunnukseni - ja sitten löi tyhjää. Ei mitään aavistustakaan salasanasta, jota olin viimeksi käyttänyt toukokuun lopulla, ja jonka olin siinä juuri toukokuun puolenvälin kieppeillä vaihtanut uuteen (se täytyy vaihtaa neljästi vuodessa). Kirjoitin ensin luultavasti vanhan salasanani, jolla en päässyt sisään. Sitten yritin siitä salasanasta muita versiota (isot alkukirjaimet tms.), mutta tuloksetta. Kun olin aika monta kertaa yrittänyt, sain yhtäkkiä valaistuksen ja muistin sen salasanani, mutta olin säheltämiselläni onnistunut lukitsemaan käyttäjätilini. No, ei kun soitto atk-tukeen, ja hetken päästä pääsin koneelle ja vaihdoin vielä uuden salasanankin. Jonkin ajan kuluttua työkaveri tuli töihin ja istahti koneelle, ja eiköhän hänelläkin ollut samanlainen musta aukko salasanan kohdalla ja sai tilinsä lukkoon. Nauroin ihan kippurassa vieressä, kun 15 minuuttia minun soittoni jälkeen atk-tuki sai toisen puhelun täsmälleen samoilla sanoilla: "Palasin tässä kesän jälkeen tietokoneelle ja kävi kuules sellainen homma että..." ;) Luulenpa, että atk-tuki on saanut viime päivinä aika montakin samantapaista puhelua.
4. Näissä "kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni" -meemeissä on ihan jo perinne, että mainitsen joka kerta olevani syksyihminen. Miksipä siis nytkään tekisin poikkeuksen. ;) Viime syksynä havahduin miettimään, että jos olen syksyihminen, niin miksi ihmeessä en ymmärrä sienestämisestä tuon taivaallista. Niinpä hankin sienikirjan ja yritin muutaman kerran käydä etsimässä ruokasieniä, vähän heikohkolla menestyksellä, mutta yritystä oli kuitenkin. Tänä syksynä ajattelin yrittää uudestaan, ja päätin hankkia siihen vähän opastustakin. Tosin en välttämättä ruokasienten suhteen, vaan ylipäätään sienten suhteen. Nimittäin jos ehdin parin viikon päässä ajoissa ilmoittatumaan kansalaisopiston sienivärjäyskurssille, niin sinne olisin sitten syyskuussa suuntaamassa opettelemaan sienivärjäyksen saloja, ja samalla siinä kuulemma voi saada opastusta ruokasieniinkin. Odotan innolla...! :) Toivon tänä syksynä saavani paistinpannulle jotain muitakin kuin suomumustesieniä, vaikka olivat nekin viime syksynä ihan hyviä. Suomumustesieni on siis ainoa ruokasieni, jonka varmuudella tunnistan. :D
5. Eräässä kommentissa toivottiin kuvaa hääpuvustani, joten olkoon se viides satunnainen asia itsestäni. Onhan tämä kuva täällä ollut monet kerrat, mutta kaikki eivät ole lukeneet blogiani vuosikausia, eivätkä jaksa etsiä, löytyisikö kuvaa jostain aiemmin. Kuva vaan ei ole kovin hyvä, koska se on skannattu paperivalokuvasta, siihen aikaan ei ollut (ainakaan meillä) vielä digikameroita. Puvun ohje oli jossain 90-luvun lopun Novitassa, luultavimmin -98 tai -99 kevään tai kesän lehdessä, samaisessa lehdessä oli useita juhla-asuja "kevään juhliin". Alkuperäinen malli oli varmaankin ajateltu esim. ylioppilasjuhla-asuksi. Ohjeessa oli lyhythelmainen kotelomekko sekä lyhythihainen bolero, mutta koska menin naimisiin itsenäisyyspäivänä joulukuussa, pidensin helman täyspitkäksi, samoin boleron hihat. Lankana oli Novita Brilla, jonka menekkiä oli hankala arvioida juurikin siksi, että pidensin asua niin reilusti alkuperäiseen ohjeeseen nähden. Vaikka ostin sitä reilusti, se oli loppua kesken, eikä sitä enää sitten saanut Raahen käsityöliikkeestä, josta olin ensimmäisen satsin lankaa ostanut. Niinpä Oulun reissulla juoksin kaikki lankakaupat läpi, ja kaikissa myytiin vaan ei-oota, kun Brilla oli poistunut silloin jo Novitan valikoimista. Mutta minut pelasti kukapas muukaan kuin Villiinan täti, jolla oli kuin olikin Brillaa varastossaan. Nykyisin, kun olen oppinut Villiinan tätiä ja hänen varastojaan tuntemaan paremmin, en enää edes ihmettele, miten häneltä löytyikin lankaa, jota ei enää mistään muualta saanut. ;) Hääpuvun mekko on siis neulottu ja bolero virkattu. Boleron virkkaamiseen liittyy vielä eräs hauska muisto, mikä taisi ajoittua samalle Oulun reissulle, jolloin sen puuttuvan langankin metsästin. Virkkasin nimittäin boleroa eräillä koulutus- ja neuvottelupäivillä, jossa viereeni istahti entinen opettajani, ammatiltaan pappi ja miespuolinen sellainen. Hän tietysti uteli, että mitä virkkaan, ja kun hän kuuli minun tekevän boleroa, niin se huvitti häntä suunnattomasti. "Vai että boleroa..." ;) Jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että taisimme muutenkin tämän entisen opettajani kanssa lähinnä vain hihitellä sen luennon aikana peräpenkissä muillekin jutuille kuin vain bolerolle. :)
6. Kun hääpukuun päästiin, niin kerronpa vielä meidän häistämme lisää niille, ketkä eivät ole tarinaamme koskaan kuulleet. Mehän tutustuimme netin treffipalstan kautta, sain mieheltäni ensimmäisen yhteydenoton perjantaina 13. päivä elokuuta 1999. Noin puolentoista viikon sähköpostiviesteilyn kautta tapasimme ja aloimme samantien seurustella. Kahden ja puolen viikon seurustelun jälkeen vaihdoimme kihloja 9.9.99 ja kirkkoherran virastoon marssimme hakemaan kuulutuksia ja varaamaan vihkipaikkaa tasan kuukauden seurustelun jälkeen. Muistaakseni siinä vaiheessa hääpuku oli jo puikoilla, koska ne neuvottelupäivät, joissa sitä boleroa virkkasin, olivat yleensä syyskuun loppupuolella. Taisinpa sillä samalla Oulun reissulla ostaa jo hääpukua varten kengät ja alusvaatteetkin. Häitä vietettiin itsenäisyyspäivänä -99 eli kolmen ja puolen kuukauden tuntemisen jälkeen. :) Meillä oli ihan pienet häät, paikalla vain vanhempamme, mieheni isovanhemmat ja sisaruksemme perheineen, ja heidän lisäkseen paras ystäväni ja hänen siskonsa, joka hoiti kanttorin tehtäviä, koska seurakunnan kanttori oli sattuneesta syystä estynyt hoitamaan musiikkipuolta, vaikka hän oli kyllä vihkitilaisuudessamme paikalla. ;) Meidät vihittiin keskellä metsää partiolaisten metsäkirkossa, joka on rakennettu vanhasta riihestä, ja jossa ei ole sähköstä tietoakaan. Vihkiminen oli klo 16 eli oli jo täysin pimeää ja lunta satoi. Kamina lämmitti pikkuriikkistä kirkkoa ja kynttilät loivat sopivasti valoa. Kukkakimppuni tein itse valkoisista kanervista, joista osan värjäsin sinisellä spraymaalilla, eli kimppuni oli itsenäisyyspäivään sopivasti sinivalkoinen. :) Pitkään mietin, millaisen hiuskoristeen itselleni laittaisin, ja lopen viimein sopiva kaunis luonnonvalkoinen rusetti/nutturasysteemi löytyikin lähiruokakaupastani 34 markalla. :D Meillä oli siis kaikin puolin tee-se-itse -häät, kun itse laitoin kampaukseni ja meikinkin. Äiti keitti ruuat oman pellon antimista ja veljeni ampumasta riistasta, ja isäni puoliso leipoi kahvitarjottavat, hääkakun leivoin ihan itse. :) 
7. Muistelujen jälkeen palataan tähän päivään. Tällä viikolla meillä olikin ihan uudenlainen tilanne, kun lapsemme lähtivät ensimmäistä kertaa reissuun ilman meitä vanhempia! He pääsivät siis pappansa ja tämän vaimon kanssa käymään vähän Pohjois-Suomessa, pari yötä viivähtivät. Kylläpä meillä vanhemmilla olikin vaikeus selvityä täällä kotona kahdestaan! Vaikka minullahan päivät kuluivat joutuisasti töissä, enkä ehtinyt lapsia ja kotia siellä ajatellakaan, vaan illat - ne molemmat kaksi iltaa ilman lapsia ;) - olivat kyllä omituisia, kun kotona oli niin hiljaista! Mutta lapsilla oli ollut hauskaa ja olisivat halunneet olla vielä pidempäänkin, ja kyllä papankin äänestä kuuli, että mukavaa hänelläkin oli olla lapsenlastensa kanssa. Suunnittelevat jo uutta reissua... :) Itse olen sellainen kotikissa, etten kaipaa reissuun. Minulle riittää 13 kilometrin työmatka bussissa virkkuukoukun seurassa, siinä on matkustelua ja nähtävyyksien katselua kylliksi. ;) Varsinkin kun nyt bussit kulkevat vielä kesäaikataulussa, ja sopivia bussivuoroja on vähän hankala löytää. Niinpä eilenkin satuin tulemaan töistä kotiin varsinaisella kiertoajelubussilla, joka talviaikataulullaankin kiertää joka tuhannen lähiöt ja onnistuu kuluttamaan matkaansa tunnin siinä missä joku toinen vuoro kulkee puolessa tunnissa. Nyt kesäaikataululla se kiersi vielä jonkun ekstralenkin, joten ei sellaisen kiertoajelun jälkeen enää reissulle kaipaa. ;)
8. En ole käynyt uimassa tänä kesänä enkä käynyt kyllä viime kesänäkään, paitsi uimahallissa. No, onpahan talvella lämmin, kun on kahden edellisvuoden talviturkitkin päällä. ;) Tykkään kyllä uimisesta, mutta jotenkin luonnonvedet eivät minua houkuttele. Toisaalta taas uimahallissakaan ei ole kivaa uida silloin, jos on liian paljon väkeä tai jos ei pääse 50 metrin radoille uimaan, 25 metrin radalla joutuu liian usein kääntymään. Ennen lasten syntymää kävin yhtenä kesänä uimassa Jyväskylässä uimahallissa, jossa oli 50 metrin allas, ja siellä tuli uitua välillä parikin kilometriä ilman, että levähdin tai käytin jalkoja pohjassa välillä. Siitä rohkaistuin niin paljon, että kun uimahalli meni kesällä kuukaudeksi kiinni, niin aloin käydä järvessä uimassa niin, että uin järven poikki ja takaisin aina uintireissullani (pieni järvi). Vaan uintiharrastus lopahti sitten, kun tulin raskaaksi, ei enää samanlaiset uimiset onnistuneet mahan kanssa, ja lasten kanssa aika meneekin siellä lastenaltaassa läträtessä. :) Pääsisin kyllä työsuhde-etuna ilmaiseksi uimahalliin, mutta olen jopa kerran tämän vuoden aikana hyödyntänyt tätä etua. Näin syksyisin sitä aina suunnittelee uuden harrastuksen aloittamista, pitäisiköhän tänä syksynä alkaa viritellä uimisharrastusta uudelleen? :)

Tässäpä oli kahdeksan todella satunnaista asiaa minusta. En jatka tätä eteenpäin, mutta saahan tämän toki joku itselleen napata, jos haluaa.

Toivottelen kaikille hyvää viikonloppua! :)