Museossa

Minunkin kotipaikkakunnallani - siis siellä, missä olen syntynyt ja lapsuuteni viettänyt - on kotiseutumuseo. En vain ole tullut siellä koskaan käyneeksi, tai siis olen minä siellä muutaman kerran käynyt körttiseuroissa ja yhden kesän ajan meillä oli partiokolo museon piharakennuksessa. Mutta että olisin ihan varta vasten mennyt museoon katsomaan siellä olevia esineitä, sellaista en muista. Mikä varmastikin johtuu siitä, että museo ei ole avoinna muuta kuin yhden viikon vuodessa kotiseutuviikolla. ;) No, se yksi viikko vuodesta sattui olemaan juuri nyt, kun olimme mummolassa käymässä, joten päätimme käväistä museossa katsomassa vanhoja esineitä, ja niitähän on varsinkin pojille kiva esitellä, millaista oli ennen vanhaan. Tosin minun ja mieheni tiedotkin eri esineistä olivat peräisin pääasiassa Koiramäki-kirjoista... ;)

Museon pihalla on vanha aitta. Takana näkyy puolestaan vanhan osuuskaupan rakennus, se ei kuulu museoon, vaikka mahtaa olla sekin jo melkoisen vanha rakennus.

Aika vanha menopeli se tämäkin on, mahtaisiko enää kulkea mihinkään?

Vaan löytyi sieltä sellaistakin, mikä kiinnostaa eritoten käsityön tekijää:

Vanhoja poljettavia ompelukoneita... :)

Rukkeja ja lähikuvassa rukinlapa. Kotipitäjässäni asui aikoinaan mies, joka oli erityisen taitava rukinlapojen veistäjä. Hänen kodissaan on ainakin joskus ollut kotiseutuviikon aikana rukinlapanäyttely, kävinkin siellä joskus lapsena, jolloin mies oli vielä elossakin. Onhan noita rukinlapoja meillä kotonakin, siis lapsuudenkodissani, niitähän on aikanaan jokainen mies varmasti veistellyt. :)

Kaapin päältä tunnistin vyyhdinpuut. :) Melkein meinasin nuo pölliä itselleni, sillä minultahan tuo härpäke vielä puuttuu, vyyhditän langat esim. värjäämistä varten aina sillä häkkyrällä, mikä on varsinaisesti tarkoitettu vyyhtien kerimiseen keräksi. Onnistuu niillä toki vyyhtien tekeminenkin. Mutta siis tuollainen kuvassa näkyvä laitos olisi kyllä näppärä omistaa.

Seinällä roikkuva esine mahtaa olla sitten sukkablokki eli sukanpingotin. :) Minä kun luulin, että se on joku nykypäivän keksintö, kun en ole sellaiseen törmännyt vasta kuin netissä. Eihän meillä nyt niitä perussukkia ikinä pingoteltu - langanpäiden päättelyn jälkeen suoraan jalkaan vaan! :D Mutta kun olen katsellut vanhoja sukkakirjoja, niin kyllähän ne perinteiset polvisukat ovat varmastikin sen pingottamisen vaatineet. Luulisin siis, että tuo sukan mallinen vekotin on siis siihen tarkoitukseen veistetty.

Olihan siellä museossa paljon muutakin, mutta en viitsinyt enempää kuvia ottaa. Tässähän ne tärkeimmät. :)