Parissa aiemmassa postauksessa olen maininnut ohimennen, että on tullut vähän sairasteltua. No, sama homma jatkuu edelleen. Reilut kolme viikkoa tätä on nyt kestänyt, ja tässä välissä ehti olla jopa sellaiset puoli vuorokautta, jolloin olo tuntui jopa melkein terveeltä.
Kolme viikkoa sitten, tarkalleen ottaen toukokuun viimeisen päivän iltana, tuntui kurkussa vähän epätavalliselta, ja kurkatessani peilistä olin näkevinäni ihan niin kun angiinan peitteet olisi tulossa. Mutta kun se ei alkanut siitä kummemmaksi kehittyä, niin en vielä katsonut aiheelliseksi hätäillä. Seuraavalla viikolla nousi vähän lämpöä, sellaiset 37,3-37,5 ja väsytti vietävästi ja särki päätä, lepäsin kolme arkipäivää + viikonlopun kotona, ja seuraavalla viikolla yritin puolitoista päivää sinnitellä puolipökkyrässä töissä, ennen kuin lähdin sitten lääkäriin ja sieltä taas saikulle. Lääkäri katsoi silloin kurkkuun ja kyseli, että millaisia oireita minulla oli talvella niissä kahdessa aiemmassa angiinassani. Vastasin, että eipä juuri mitään, lämpöä oli just tällaiset vähän päälle 37, kuten nytkin, eikä ollut kurkku kipeä, ainoastaan peitteitä nielussa ja väsytti ja streptokokkitesti positiivinen. Lääkäri tuumasi, että kun sulla on tuolla nielussa nytkin noita peitteitä, mutta lähdetään nyt siitä, että tämä on vaan virustautia...
Viikko sitten perjantaina - kahden viikon sairastelun jälkeen - kävin toisella lääkärillä, joka viimein totesi tämän olevan ihan oikeasti angiinaa ja kirjoitti antibiootit ja taas lisää saikkua. Lääkäri sanoi, että on ihan harhaluulo, että streptokokkibakteerin aiheuttamassa angiinassa olisi aina hirveän korkea kuume ja kamalan kipeä kurkku - tämä on minulla tosiaan jo kolmas angiina, jossa kurkussa tuntui korkeintaan nielaistessa "jotain omituista" ja lämpöä max. 37,5. No, kuurin saatuani olo kohentui ja lämpökin laski - JIPII! :)
Tämän viikon tiistaina painelin intoa puhkuen töihin ja saman tien lasten kanssa pyöräretkelle, jonne olin lupautunut jo joskus toukokuussa. Samana iltana osallistuin töiden jälkeen vielä neuletapaamiseen, jossa kyllä oli jo aika kipeänä pää. Kotiin palatessani kurkku alkoi tulla kipeäksi - tällä kertaa siis oikeasti kipeäksi, eikä vaan jokin epämääräinen olo, kuten angiinoiden aikana - ja seuraavana päivänä alkoi nuha. Lääkäriltä kävin torstaina hakemassa todistuksen, että tämä uusi tauti on alkanut nyt ennen vuosilomaa, jonka pitäisi alkaa maanantaina, jotta voin tarvittaessa siirtää vuosiloman alkua sairauden vuoksi, sitä lomaa kun on vain 10 päivää, niin ei niitä viitsisi sairasteluun käyttää. Eipä silti, kesähän on muuten mitä parhainta aikaa sairastamiseen, kun silloin pitkä poissaolo töistä häiritsee töitä kaikista vähiten - ainakin minun työtehtävissäni - ja kun muutenkin tykkään kesällä istua sisällä kotisohvan nurkassa tekemässä käsitöitä, eikä ole mitään hinkua lähteä kotoa mihinkään tai muutenkaan mitään suunnitelmia suuntaan tai toiseen, niin eipä sairaana olo paljon sitä tilannetta muuta miksikään. Ja tähänhän olen jo tottunut, että kesät olen aina kipeänä, ja jos erehdyn ulos menemään, niin kipeämmäksi tulen. Kunhan vain muistaa sisällä pitää visusti pimennysverhot alhaalla, ettei tänne ihan tukehdu auringon paahtaessa ikkunasta sisään, tätä lämpöä kun on jo kuumeen ansiosta omasta takaakin ihan riittävästi. :)
Ainoa miinuspuoli tässä sairastamisessa on se, että vaikka saan tehdäkin samoja asioita, mitä tekisin terveenäkin, eli lukea/kuunnella äänikirjaa ja tehdä samalla käsitöitä sohvannurkassa, niin tuppaa vain väsyttämään ja uni tulemaan kesken kirjan, eikä käsitöitäkään jaksa ihan samaa tahtia tehdä. Sen huomaa tämän mekon valmistumistahdistakin, sillä tämän vääntämiseen tuhraantui nyt peräti kaksi ja puoli viikkoa, kun yleensä tällaisessa mekossa menee noin puolet vähemmän aikaa. Mutta ei vain ole ollut voimia, sillä vaikka tuota kuumetta ei tuon enempää ole ollutkaan, niin kyllä se vaan pistää väsyttämään, ja toki omat sivuvaikutuksensa on lääkkeilläkin, joita tänä aamunakin tuli napsittua viittä eri sorttia - nämä taudit kun pahentavat perussairauttani, niin joudun sitäkin nyt lääkitsemään suurimmilla mahdollisilla annoksilla, ja aina ei sivuvaikutusten vuoksi tahdo sitten pysyä puikot tärisevissä käsissä. ;)
Kuten suosikkini Leena Hefner os. Herppeenluoma - TERVETULOA! - sanoisi: "Minä olen hirrrrveeen, hirrrrveen... lääketokkurrrassa!" :D
Vaan viimein se mekko tosiaan valmistui - eilen illalla näittekin sen tekemisestä vähän videota - ja tänään se on täällä blogissa maailman ensiesittelyssä. Sen verran työnsin räkänokkaani ulos, että kävin parvekkeella ottamassa kuvat - ja sitten äkkiä sisälle, ennen kuin henki menee liian ahtaalle. ;)
Mekko
Tehty ajalla: 5.-23.6.2012
Malli: Novita Kesä 2012 nro 3
Suunnittelija: Lea Petäjä
Lanka: Novita Miami turkoosi (347), vihreä (339) ja punainen (560)
Langankulutus: 355 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: M
Tämä mekko ei ole ihan sellainen, minkälaisen olisin alunperin halunnut. Kun näin mekon mallin uusimmassa Kesä-Novitassa, ajattelin tehdä sen kyllä näistä väreistä, mutta niin päin, että vihreä on pääväri ja turkoosia vain tuossa etukappaleen toisella puolella. Nyt on kuitenkin turkoosi ja vihreä vaihtaneet paikkaa, johtuen siitä, että kun menin lankaostoksille (sille kuuluisalle reissulle, jossa mummo taivasteli, mitä noin nuori tyttönen meinaa tehdä noin hirveällä määrällä lankaa, eikä mummo siinä vaiheessa ollut nähnyt vasta kuin ensimmäisen ostoskorilliseni - lopultahan niitä korillisia oli kolme kappaletta täynnä lankaa...), niin vihreää ei ollutkaan hyllyssä tarpeeksi, enkä uskaltanut luottaa siihen, että sitä löytyy jostain toisesta kaupasta (olisi kyllä löytynyt), joten tein sen ratkaisun, että mekosta tulee turkoosi ja vihreää on vain mausteena. Harmittaa vähän, mutta kyllähän tämä toki näinkin menee, vaikka minulla tuppaa noita turkooseja vaatteita olemaan enemmistönä vaatekaapissa, olisi ollut kiva saada välillä jotain muutakin väriä.
Nappeja kävin katselemassa
Ompelutalosta sillä reissulla, kun kävin yhtenä aamuna verikokeissa. Olisin halunnut tähän ehdottomasti vihreät napit, mutta Ompelutalossa oli isoja vihreitä nappeja tasan yksi kappale, ja tähän tarvittiin kaksi. Ostin varalta sitten turkoosit napit paremman puutteessa.
Nappi-Kikassa kävin seuraavan lääkärireissuni yhteydessä, ja siellä oli vielä huonompi nappitilanne, eli en edelleenkään saanut vihreitä nappeja. Lopulta tänään päätin tyytyä omistamiini turkooseihin nappeihin, mutta keksin siinä nappeja ommellessani kikan, millä saan näistä vähän vihreämmät:
Tadaa! Tuunatut napit. :) Kuka on sanonut, että nappi pitää ommella paikoilleen sillä perinteisellä tavalla? :) Näistä tuli itse asiassa tosi hauskat, ja tuossa kuvassahan on nyt värit päin vattua, eli oikeasti tuo vihreä on todella kirkas jadenvihreä, eikä mikään tuollainen harmaa homeenvihreä, kuten kuva valehtelee. ;) Oikeastaan näihin molempiin kuviin voitte mielikuvissanne lisätä kirkkautta reilusti lisää, jotta pääsette lähemmäksi totuutta. Mutta kaikki ovat varmaan muutenkin nähneet tämän kevään Novitan Miamit lankahyllyissä, niin tiedätte, minkä väristä se vihreä oikeasti on? Varmuuden vuoksi kuvat (kaapattu Novitalta):
Vieläkin muuten tuo vihreä on tuossa kuvassa harmaampi mitä luonnossa, varmaan vain hankala väri kuvata. En nimittäin onnistu löytämään netistä nyt yhtään sellaista kuvaa, missä se vihreä olisi oikeasti sellaista kuin se on. Harmittaa kyllä, jos nyt joku blogini kuvia katseleva erehtyy luulemaan, että minä kuljen jossain pliisun sävyisissä vaatteissa, nämä on oikeasti KIRKKAITA värejä! ;)
Langankulutus oli muuten ohjeessa arvioitu vaihteeksi yläkanttiin. Joskushan näissä ohjeissa on niin päin, että ohjeessa on merkitty langankulutus alakanttiin, ja sitten joutuu kissojen ja koirien kanssa metsästämään puuttuvaa lankaa. Kun on sen kokenut useamman kerran, niin mieluummin niin päin, että lankaa jää yli, koska näistäkin voi nyt virkata taas sytomyssyjä. Mutta aika reilusti sitä jäi, sillä turkoosia lankaa piti ohjeen mukaan mennä 8 kerää, ja sitä meni sellaiset vajaa 6 kerää, eli jäi yli kaksi täyttä ja yksi vajaa kerä. Vihreää piti mennä 2 kerää, ja sitä meni vajaa kerä, eli yli jäi yksi täysi ja yksi vajaa kerä. Punaista piti varata kerän verran, ja puoli kerää meni, eli siinä oli langanmenekki kohdallaan. Mutta aika isolta heitolta tuntuu, kun on varannut mekkoon 550 grammaa lankaa, ja menekki on 355 g. No, Oysin syöpäosasto kiittää, kun saavat jämälangoistani myssyjä. :)
Leppoisaa ja lankaisaa lauantain jatkoa! Tää lähtee nyt takaisin sohvalle äänikirjan ja virkkauksen pariin... oikeastaan ihan mukavaa sairastaa, kun saa luvan kanssa tehdä niitä asioita joista tykkää eniten. :) Jos joku asia sairastamisessa harmittaa, niin se, etten ole päässyt kuntopyörän päälle moneen viikkoon. Välillä nimittäin tuntuu siltä, että kun äänikirja pyörii kuulokkeissa ja kutimet on kädessä, niin jokin kolmas asia puuttuu... kaikkeen sitä onkin itsensä totuttanut. :)
