Aaaa... hidaa!

En lainkaan ihmettele, miksi Angry Birds on valloittanut maailman - onhan se tällä hetkellä maailman myydyin peli, ja vielä suomalainen. :) Minä en ihmettele Angry Birdsin hurjaa menestystä siksi, että meidän kotimme on nykyään yhtä Angry Birdsia. Ensin siitä innostui kuopus, nyt siihen on jäänyt myös esikoinen koukkuun. Eikä se ole pelkkä lastenpeli, vaan yksi työkaverinikin on siihen koukussa - oli hauska keskustella ruokatunnilla aikuisen miehen kanssa ko. pelistä ja kertoa, että meillä sitä pelaa 3½-vuotias. ;)

Oikeastaan Angry Birdsin voi luokitella jo meidän kuopuksen harrastukseksi. Kun peliaika on rajoitettu tiettyyn määrään päivässä, niin loppuajaksi pojan täytyy kehitellä itselleen jotain muuta aktiviteettia. No, se "jotain muuta" on sitten sitä, että hän leikkii Angry Birdsia. :D

Jotta leikkiminen onnistuisi, täytyy toki olla leikkivälineitä. :) Muistanette, kun kesällä virkkasin tuon kuvassa vasemmalla kurkistelevan kuningaspossun ja kuvan keskellä vilkkuvan pitkänokkaisen "nokkalinnun", joka pelissä tunnetaan bumerangilintuna, sekä alareunassa näkyvät kolme munaa. Viisi pelin lintuhahmoa puolestaan lensivät meille Kiinasta. Vaan yksi vielä puuttui, nimittäin iso punainen lintu, jota kuopus kutsuu "jättilinnuksi". Se muistuttaa hyvin paljon tuota pienempää punaista lintua, joka on pelin tunnetuin hahmo, mutta on kuitenkin eri hahmo, koska se on isompi ja sillä on pelissä enemmän ominaisuuksia kuin pienemmällä serkullaan. Huom! En ole itse pelannut koskaan koko peliä enkä edes pahemmin katsonut, kun sitä pelataan, mutta sattuneesta syystä tiedän näistä vihaisista linnuista yllättävän paljon... ;)

No, jättilintu piti siis saada, ja senhän saa vain siten, että käskee äidin tehdä.

Angry Birds - jättilintu

Tehty ajalla: 25.-28.8.2011

Malli: Oma

Lanka: Novita 7 veljestä punainen (549), luonnonvalkoinen (010), oranssi (278) ja musta (099)

Langankulutus: 73 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Halkaisija n. 18 cm

Muuta: Hyvin lentää! :) 

Ja näin sillä sitten leikitään (klikkaa kuvaa isommaksi). Jos joku ei vielä tunne Angry Birdsia, niin pelin yksinkertainen idea on se, että tuhmat possut (lausutaan meidän perheessä poffffffu) ovat varastaneet lintujen munat, josta linnut ovat tulleet vihaisiksi, ja niitä ammutaan ritsalla possujen [poffffujen] linnoitukseen. Kun peliaika on ohi, kotona otetaan käyttöön isin valmistama ritsa pingotettuna tuolinjalkojen väliin, ja homma jatkuu ihan samalla tavalla kuin pelissä, lintuja ammutaan ritsalla kohti possuja [pofffffuja] ja munia. Näemmä tässä kotialustalle laajennetussa versiossa voidaan ampua myös possua [poffffua] lintua kohti, ei sen niin tarkkaa ole. Ja jos ei lennä riittävän hyvin ritsan avulla, niin myös käsillä lennättäminen on sallittua. :)

Pelihahmot ovat kovia lentämään välillä vähän minne sattuu. Mummolassa possua haeskeltiin tuntikaupalla, kunnes yhtäkkiä katseeni osui olohuoneen kristallikruunuun, missä possu keikkui tyytyväisenä naureskellen. Viime perjantaina musta lintu löytyi kirjahyllyn päältä asettuneena siististi valokuvien taakse piiloon. Punaista lintua etsittiin koko viikonloppu, eikä se löytynyt edes siivouksen aikana. Vaan isäntä ei ollutkaan siirtänyt imuroidessaan minun työpöytääni puolta metriä irti seinästä, siellä sokkelin nurkassahan se lintu kökötti. Ja eilen illalla, kun menin hampaanpesulle, niin vessanpöntöllä istui tällainen:

Niin, tuo otsikko... oli vaikeaa keksiä mitään fiksua (minä ja kuopus vietämme sairaspäivää kotona), mutta kuulemma (poikien mielestä) punainen lintu sanoo "Aaaa... hidaa!", kun se lentää pelissä. Mun mielestä ne linnut (tai possut) huutavat ihan selvällä suomen kielellä "Aaapuuva!" Mutta ehkä nuo on kaks ihan eri huutoa. :)

Hauskaa uutta viikkoa! :)

... kuulen värit sateenkaaren...

Kuka tietää, mistä laulusta otsikossa oleva säe on peräisin? :) Oli pakko keksiä siihen taas joku laulu, kun olen näistä sateenkaarineuleista saanut aina mielleyhtymiä sateenkaaresta kertoviin lauluihin.

Tällä kertaa valmistui tällainen:

Sateenkaarijakku

Tehty ajalla: 11.-24.8.2011

Malli: Myhrer&Brandal: Virkkaus - vanha konsti, uudet mallit -kirjan pohjalta omin muokkauksin, nappi oman pään tuotantoa

Lanka: Novita 7 veljestä Raita Sateenkaari (822) ja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 708 g

Virkkuukoukku: 5 mm, napissa 3,5 mm

Koko: Marin koko :)

Muuta: Ihana! :) 

Ei varmaan tarvitse kertoa enempää. Näette itsekin, että tämä on niin mun jakku kuin olla ja voi. :) Värit on taivaalliset - sateenkaari on aika taivaallinen juttu ;) - ja isoäidinneliöfanilta saattoi odottaa, että jonain päivänä se alkaa pukeutua niihin neliöihin. "Jonain päivänä" on tänään. :)

Idean otin periaatteessa kirjasta "Virkkaus - vanha konstit, uudet mallit", mutta siinä oli kiinnitys jakun kyljessä kolmella napilla. Etukappale oli siis "toispuoleinen", toisella puolella yksi pystyrivi neliöitä ja toisella puolella kolme riviä, ja näistä yhdet rivit menivät vielä päällekkäin, jotta kiinnitys tuli sinne kylkeen. Mutta tällä neliömäärällä sellainen jakku ei olisi mahtunut päälleni, kun taas leveyden lisääminen olisi johtanut siihen, että siitä olisi tullut liian suuri - yksi neliöhän on 13x13 cm, eli rivin lisääminen olisi tuonut leveyttä aina sen verran lisää. Päädyin tekemään perinteisemmän mallin, eli jakku avautuu keskeltä, kuten jakut yleensäkin. Se on minusta käytännöllisempi ratkaisu kuin toispuoleinen malli. Tässä on nyt takana kolme pystyriviä neliöitä ja edessä neljä, mutta onhan meillä naisilla tuossa edessä enemmän tavaraakin kuin takana (ainakin jakuissa; housuissa ja hameessa sitten päinvastoin ;) ). Hihojen idea on kokonaan siitä kirjasta. Mutta sitten omaa on taas tuo nirkkoreunus hihoissa ja jakun reunuksissa, kirjassa oli vain kiinteitä silmukoita reunassa. Siis tosi paljon omanlaisekseni tuunattu jakku. :)

Kiinnityssysteemiä mietin kovasti, ja vietin pitkän tovin nappikaupassa asiaa pohtien. Kävin läpi napit, soljet, nyörit, nepparit, jne. Lopulta päädyin virkkaamaan tuollaisen valtavan ison napin, joka ei oikeastaan olekaan nappi, vaan sen takana on hakaneula, eli se on rintasolki. Sen avulla jakun voi kiinnittää kuinka haluaa - tai jättää vaikka auki. Klikkaa kuvia suuremmaksi, niin näet, millaisia kiinnitysvaihtoehtoja minä tähän jakkuun keksin. :)

Kuvista huomannette myös, että meitsillä on uudet aurinkolasit. :) Tilasin ne samasta paikasta kuin uudet silmälasinikin, ja nämä aurinkolasit voimakkuuksilla maksoivat vain 27 e! Jos olisin ottanut noihin kehyksiin ihan tavalliset lasit, hinta olisi ollut kehyksille ja linsseille yhteensä 19 e... en käsitä, miten hinnat voivat olla noin edulliset - kahdet lasit maksoivat minulle yhteensä vaivaiset 130 e. :) Tykkään kyllä aurinkolaseistanikin, vaikka tilasin nuo ihan sovittamatta täysin nettikuvien ja -tietojen perusteella. Varsinaisten lasini kehykset kävivät ensin kotona sovitteilla ennen varsinaista tilausta, ja sovittaminen oli täysin ilmaista ilman ostositoumusta. Tyytyväinen asiakas olen edelleen! :)

Jotain muutakin olen ostellut... Kuvan alareunassa näkyy nappeja, jotka ostin Nappi-Kikasta, ajatuksena laittaa niistä yksi tuohon jakkuun. En kyllä löytänyt mieleistä nappia, mutta kun olin pyörinyt yli puoli tuntia niitä nappeja tutkien ja liikkeen sulkemisaika oli käsillä, niin en kehdannut olla ostamattakaan, ja halusin muutenkin ostaa edes jotain, minkä voisin laittaa jakkuun, jos en keksi parempaa vaihtoehtoa. Noitahan nyt voi sitten käyttää vaikka mihin muuhunkin. Mutta tosiaan, lopulta päädyin virkkaamaan napin itse.

Lidlissä oli tänään lankoja. Ostin kolmea väriä, yhteensä siis 1200 g. Ei puhuta siitä sen enempää. ;) Ostin siksi, että näissä oli ihanat värit, mun värit. Lanka on melkein samanlaista kuin Novitan Miami, ihanan pehmeää. Miamin ohjeista varmasti löytyy näille sopivaa mallia, ideakin on jo mielessäni. :) Sanoinko jo, että mun värit? :)

Ai niin, ja se otsikossa oleva laulun säe. Se on tietysti vanha ihana laulu Johnny Blue, linkin takaa voit kuunnella laulun entisen opiskelutoverini laulamana. :) Tosin minä olen "levyttänyt" tuon Johnny Bluen jo ennen kuin em. artisti oli edes syntynyt - olin ehkä 3-4-vuotias, kun lauloin sen kotona c-kasetille keittiöradion nauhoittamana. ;) Kun olen joskus aikuisena tuota äänitystäni kuunnellut, niin hämmästelen, miten muistan sanat täysin oikein, sävel menee ihan puhtaasti ja teen vielä modulaatiotkin (= sävellajin vaihdos) samassa kohtaa mitä olen varmastikin kuullut Katri Helenan radiossa laulavan. Vaan enpä tuota laulua muistanut olevan olemassakaan melkein pariinkymmeneen vuoteen, kunnes joskus parikymppisenä olin laulamassa karaokea, ja siellä olikin Johnny Blue listalla, ja menin ihan kokeeksi laulamaan, ja muistin sen jostain selkäytimestä - niine modulaatioineen päivineen. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, vai miten se nyt meni. :) Mutta ihana tulkinta on tuolla linkin takanakin, terveisiä vaan laulajalle! :)

Sateenkaaren värejä viikonloppuusi!

Kiitos tunnustuksesta!

Blogimaailmassa on pyörinyt näitä palkintoja varmaan jo joka blogissa. Minä olen vähän ihmetellyt, että eikö kukaan muista tätä jakaa minulle, mutta onneksi Prusiluska pelasti päiväni ja nakkasi tunnustuksen tänne päin. :) Lämpimät kiitokset! :)

Se toinen tunnustus minulla on vielä saamatta, siis se jossa pitää vastata kolmeen kysymykseen. *vink vink* ;) Mutta tämä on oikeastaan kivempi, koska tässä on minun molemmat lempivärini ja vielä lempikukkanikin. 

Tunnustukseen kuuluu vastata kymmeneen kysymykseen:

1. Suosikkiväri: Vaatetuksessa kirkas turkoosi, sisustuksessa kirkas oranssi. Edellämainittujen lisäksi lemppareitani ovat pukeutumisessa kirkas ja lämmin pinkki ja kirkas vihreä - ja vastapainona luonnonvalkoinen. Sisustuksessa oranssin lisäksi vahvana keltainen, vihreä ja nykyisin myös jopa vähän punaistakin.Pidän nimenomaan kirkkaista ja puhtaista, mutta lämpimistä väreistä - mutta en murretuista enkä kylmistä sävyistä enkä mustasta tai vitivalkoisesta.

2. Suosikkieläin: En ole mikään erityinen eläinten ystävä, mutta kissat on ihan suloisia, siis niin kauan, kun eivät asu meillä. ;) Koiria pelkään ja inhoan, eli jos pitää valita, olenko kissa- vai koiraihminen, niin ehdottomasti kissa. Minusta löytyy myös sisäinen kissa: tykkään kehrätä ja leikkiä lankakerillä, viihdyn parhaiten kotona, olen yleensä hyvällä tuulella ja rauhallinen, mutta saatan ihan yhtäkkiä nostaa kynteni ja karvani pystyyn ja sähähtää. ;) Ristipistoaiheissa viehättää eniten Afrikan eläimet: norsut, seeprat, kirahvit - ja kaneja piirtelin ahkerasti muistiinpanovihkojen laitaan lukioaikana, ja nytkin juon rooibosta kutojapupumukista. :)

3. Suosikkinumero: 9. Muunmuassa siksi, että 9.9.99 sain kultaisen renkaan nimettömääni. :)

4. Suosikki alkoholiton juoma: Vesi. Juon sitä kuin sieni, taatusti yli päivittäisen 2-3 litran suosituksen. Aamulla ensitöikseni vetaisen vettä ehkä litran, päivän mittaan tyhjenee reissun päällä ainakin yksi litran juomapullollinen ja välillä tulee juotua vettä mukista/lasistakin. Ihan kraanavesi on parasta, mutta viimeaikoina olen opetellut myös juomaan uudelleen teetä, mutta mustaa teetä en edelleenkään uskalla käyttää, koska olen saanut siitä aiemmin vatsaoireita. Vihreää teetä aamulla, rooibosta illalla, ja ehdottomasti maustamattomana molemmat. Mutta vettä sekin on, hieman höystettynä vain. :)

5. Facebook vai Twitter? En käytä kumpaakaan. Facebookissa olin joskus monta monta vuotta sitten ihan sen alkuaikoina, mutta en kokenut sitä tarpeelliseksi, joten poistin tietoni, enkä ole sen koommin sinne kaipaillut. Twitteristä en ole kuullutkaan.

6. Intohimosi: Hah - varmaan luulette minun vastaavan käsityöt, mutta enpäs vastaakaan. ;) Kyllä se on ehdottomasti musiikki. Suurin intohimoni, työni, elämäntapani, luonnollisin tapani kohdata ympäröivä maailma. Olen etuoikeutetussa asemassa, kun minulle maksetaan palkkaa siitä, että teen sitä mitä rakastan eniten. :)

7. Saada vai antaa lahja? Nyt tulee tunnustus: en tykkää itse asiassa kummastakaan. Lapsille on ihan ok antaa lahjoja, mutta aikuisten kesken se on minusta vähän tyhmää. Lahjan vastaanottaminen on minusta aika kiusallista. Joku tällainen ei-materialistinen juttu, kuten tämä blogipalkinto, nyt vielä jotenkuten menettelee. ;) Jos on pakko valita, niin ehkä lahjan antaminen on kivempaa, kunhan ei tarvitse vastaanottaa vastalahjaa. ;)

8. Suosikkikuvio: Sydän.

9. Suosikkiviikonpäivä: Sunnuntai, koska yleensä meillä ei ole silloin mitään sovittuja menoja, eli se on perheen kesken vietettävä ollaan-vaan-ja-möllötellään -päivä. Mutta tykkään kyllä suunnattoman paljon myös ihan arkipäivistä kaikkine rutiineineen, eli voisin sanoa suosikkipäivikseni vaikka kaikki viikonpäivät. Sunnuntai on ehkä sellainen "erilainen" päivä, mutta tuskin kuitenkaan muita parempi. :)
 

10. Suosikkikukka: Gerbera, ja yleensä mieluiten oranssi tai keltainen. En kylläkään ole mikään kukkaihminen, koska en kykene elämään kovinkaan monen kukan kanssa samassa huoneessa - tai kukka ei kykene elämään minun kanssani. ;) Gerberan kanssa olen tullut ihan kohtalaisen hyvin yleensä toimeen, siinä ei ole edes voimakas tuoksu. Tykkään yleensä sellaisista "kukan näköisistä" kukista, eli sellaisista, jotka yleensä piirretään, kun käsketään piirtää kukka. Keskellä ympyrä ja sitten ympärillä kehänä terälehtiä. Siis kuten gerbera - tai päivänkakkara. Narsissi on myös kaunis kukka, luonnonkukista taas se päivänkakkara tai kissankello. Niin ja auringonkukka. Pakko myös kertoa inhokkikukkani, vaikka sitä ei kysytty, mutta se on ollut jo vuosikausia tulppaani, ja viime aikoina olen alkanut inhota ruusuakin, ties mistä syystä. Ehkä vain siksi, ettei se ole gerbera. ;)

Taisin vastata aika perusteellisesti. Mutta kun tätä tunnustusta on saanut odottaa viikkotolkulla, niin sitä kuulkaas ehtii yhtä jos toista tulla mieleen, jotka sitten kerralla purkautuvat tällaisena ryöppynä. ;)

Ja nyt tekemään sateenkaarijakku loppuun! :) Ihanaa tätä viikkoa kaikille!

Kotiin kannettua

Tänne on kuluneella viikolla tai oikeastaan ihan vain viikon loppupuoliskolla kantautunut yhtä jos toista käsitöihin liittyvää.

Ateljé Margarethan syysluettelossa oli pitkästä aikaa jotain kivaa tilattavaksi. Tai ainahan siinä on kivoja juttuja, mutta ei ihan joka luettelosta raaski tilata, kun tätä pistelyaikaakin on rajoitetusti. Ensimmäisessä kuvassa näet tilaukseni pakkauksineen, toiseen koitin ottaa vähän lähikuvaa itse töistä; klikkaa kuvia suuremmaksi!

Tällä kertaa taisi tulla jokaiselle perheenjäsenelle jotain. :) Esikoinen ihastui kuvastossa olleisiin virkattuihin leivoksiin, ja kun tuollaisesta ohje+langat -pakkauksesta oli edullinen tarjous, niin ajattelin tilata ja kokeilla. Lankoja on kuutta eri väriä 10 gramman minikerissä, ja pakkauksen keristä pitäisi saada juuri nuo kaksi kuvan leivosta - molemmille pojille siis omansa.

Isäntä halusi puolestaan buddha-kirjanmerkin, joten lupasin pistellä hänelle sellaisen. Mieheni on viime aikoina lueskellut paljon itämaisiin uskontoihin liittyvää kirjallisuutta, joten pitäähän hänellä toki olla aiheeseen sopiva kirjanmerkki! :) Samassa pakkauksessa on tarvikkeet myös toiseen kirjanmerkkiin, tuon kukka- ja kiviaiheisen merkin voisin pistellä vaikka itselleni, tai miksei jollekin lahjaksi.

Itse ihastuin suunnattoman paljon tuohon kyyhky-ristipistotyöhön - toki lehdessä oli paljon muitakin, jotka olisin voinut tilata vaikka siltä istumalta, mutta kyyhky oli kooltaan ja hinnaltaan sitä luokkaa, että se päätyi siksi ostoskoriin. Jotenkin viehättävää, että kuva on kyyhkyn muotoinen, mutta kyyhkyn sisään mahtuu paljon kuvia tutuista Raamatun kertomuksista. Puhutteleva kuva, ainakin minulle itselleni! Hih, kuten näiden pistelyiden aiheista voi huomata, minä ja mieheni emme jaa samaa elämänkatsomusta ainakaan näiltä osin, mutta jokainenhan saa ajatella elämästä ja tuonpuoleisesta omalla tavallaan, ja on itseasiassa hyvin mielenkiintoista keskustella erilaisista näkökulmista. :)

Kun mainitsin, että olisin voinut pitkästä aikaa tilata Margarethalta vaikka mitä, niin ainakin tämä taulu (klikkaa linkkiä) kiehtoisi kovasti, mutta on varmasti isotöinen. Aika moni muukin syysaiheinen pistely tuntui kivalta. Mies olisi halunnut tämän (klikkaa linkkiä), mutta totesimme, että ehkä kirjanmerkki riittää tästä aiheesta nyt näin aluksi (minä en välttämättä siis halua tuota pistellä). Tämän kranssin (klikkaa linkkiä) kohdalla harkitsin tilaamista, mutta jätin sitten väliin - mikä olikin onni, sillä viikkoa myöhemmin tuli ClubMargarethan eli saman firman jäsenkerhon esite, jossa kranssi ja kirjomus olikin huomattavasti edullisempia ja siellähän ei ole toimituskuluja lainkaan. Kranssi onkin sitten tulossa sitä kautta joskus myöhemmin. :) Neule/virkkausosastoakin katselin pitkäänkin, siellä kun on noita kivoja pikkutöiden malleja aika paljonkin, mutta testaan nyt aluksi noita leivoksia, millaisia niistä syntyy.

Eilen piipahdin työpaikkani vieressä olevassa kirjastossa osittain omalla, osittain työajalla, sillä etsiskelin materiaalia/ideoita töihin, mutta tulin samalla katsastaneeksi tuon kirjaston antia muutenkin. Ja lainattavaa löytyi sekä työhön että vapaa-ajalle. :) Jälkimmäistä edustaa tämä "Ihanat nopeat virkkaustyöt", Melody Griffitsin kirjoittama kirja, josta nimi kertookin jo kaiken oleellisen. Saman tekijän kirjoittama "Nopeita neuleita" (tai jotain sen suuntaista) oli myös hyllyssä, mutta pikaselailulla en tykästynyt, joten en viitsinyt edes lainata. Mutta tämän voisin haluta ostaa jopa omakseni! :) Itseasiassa minulla taitaa olla hyllyssä jo yksi Melody Griffitsin virkkauskirja, eli jokin hänen tyylissään viehättää. No joo, isoäidinneliöthän ne yllättäen tässä minua kiehtoivat eniten... ;) Kokosin tuollaisen pienen kuvakollaasin malleista, joista tykkäsin - ja kannen sininen neule on toki myös yksi niistä. Taas kerran voit klikata kuvia suuremmaksi, mutta kuvien laatu ei ole kovin hääppöinen kun kuvasin keinovalossa ilman salamaa ja vähän kummallisista kuvakulmista.

Tänään tuli käytyä ruokakaupassa myös lankahyllyllä. Tuumasin osallistua Novitan tupsupipokilpailuun, koska sain mielestäni erinomaisen myssyidean - tosin varmaan joku muukin on saanut saman idean. Joka tapauksessa se idea vaatii juuri nämä värit 7 veljestä, ja vaikka minulla on ennestään jo näitä samoja värejä lankakopassani, niin ne on varattu muihin käsitöihin, joten minusta oli viisainta ostaa ihan erilliset kerät kilpailumyssyä varten. Toivottavasti ehdin sen saada neulotuksi ennen syyskuun puoliväliä, jolloin myssyt pitää lähettää. Ja toivottavasti osaan ideani toteuttaa! 

Postinkantajalla on tällä viikolla riittänyt töitä, kun torstaina tuli Margarethan paketti postiluukkuun asti kannettuna ja perjantaina odottikin kotona sitten pikkupaketti Favopticilta. Kävin pari viikkoa sitten näöntarkastuksessa, kun sain sellaisen ilmaiseksi työterveyshoitajan lähetteellä työhöntulotarkastukseen liittyen. Optikko totesi, että vahvuuksia olisi tarve muuttaa, joten otin häneltä silmälasireseptin matkaan ja jäin harkitsemaan lasien hankkimista. Silmälasiliikkeestä ei oikein löytynyt mieluisia kehyksiä, ja toisekseen hinta olisi ollut arviolta 500 euroa - nämä netistä tilaamani lasit maksoivat satasen! Jos olisin ottanut ihan peruslinssit ilman mitään "hienouksia", hinta olisi ollut vain 47 e, mutta halusin ohennetut linssit heijastuksen estolla, niin hinta sitten peräti tuplaantui. Mutta silti - satanen on aika tavalla vähemmän kuin viisisataa. :) Toimituskuluja ei tullut lainkaan, ja mukana tuli vielä metallinen silmälasikotelo ja puhdistusliina. Suosittelen lämpimästi kaikille uusia laseja harkitseville! Nyt näkee taas tehdä käsitöitäkin paremmin, toivottavasti. :)

Käsitöistä puheenollen... :) Saatan päästä jo tänä viikonloppuna ompelemaan sateenkaarijakun tilkkuja yhteen. 48 tilkkua olisi ohjeen mukaan tarve tehdä, ja kuten kuvasta näkyy, kuvanottohetkellä oli valmiina 41 tilkkua (siis neljä 10 tilkun pinoa + yksi tilkku päälle, helppo laskea :) ), tätä kirjoittaessani valmiina on 43 ja 44. on koukulla. Mahtavan tilkkupinon taustalla on ensinnäkin bussimatkat - päivän aikana töihin ja takaisin mennessä ehtii saada noin 2 ja puoli tilkkua valmiiksi - mutta myös pari koulutuspäivää, joissa syntyi tilkku jos toinenkin, vaikka pääasiassa me kyllä siellä koulutuksessa leikittiin, eikä leikkiessä voi tietenkään virkata. ;) Niin ja olinhan mää torstai-iltana neuletapaamisessakin virkkaamassa. :)

Siinäpä näin tiivistetysti viikon tapahtumat. Mukavaa viikonlopun jatkoa! :)

Tankki täyteen :)

Töissä käyminen tulee kalliiksi. Etenkin jos työpaikka on melkein lankoja myyvän marketin kyljessä kiinni. ;)

Novitan uutiskirjeessä oli viime viikolla maininta Ilona-kampanjalangasta, jota saa vain ja ainoastaan Citymarketista rajoitetun ajan, ja joka olisi juuri nyt tarjouksessa. Citymarketissa ei olekaan tullut käytyä vuosikausiin, kun en ole liikkunut niillä suunnilla, missä Oulun Cittarit sijaitsevat, mutta nyt hoksasin että se työpaikan "takapihalla" oleva pikku kauppa taitaakin olla juuri CM. Joten päätin järjestää niin, että ehtisin käväistä piipahtamassa lankahyllyillä jossain vaiheessa työviikkoa. Tänään oli mielestäni siihen paras mahdollinen päivä, sillä täksi päiväksi ei ollut sovittuja palavereja, ja suurin osa ryhmistänikin alkaa vasta parin viikon päästä. Joten laskeskelin, että jos syön oikein nopeasti, niin ruokatauostani jää vielä hivenen aikaa juosta Cittariin ja takaisin.

Oikeasti se homma meni kuitenkin niin, että aamupäivällä huomasin lyijytäytekynästäni lyijyn loppuneen. Hyvä tilaisuus siis jaloitella ja käväistä ostamassa siitä takapihan CM-putiikista lisää lyijyä. Ja äkkiä vilkaista niitä tarjouslankoja. ;) Nehän osoittautuivatkin mitä mainioimmiksi sukkalangoiksi - ja kas, juuri eilen olin ihastellut jossain blogissa aivan ihanaa sukkamallia, jonka haluaisin itselleni tehdä. Häpeäkseni täytyy myöntää, etten muista, mikä blogi se oli, ja vielä suurempi häpeä on se, etten jaksanut jättää edes kommenttia, vaikka minusta ne olivat ehkä maailman ihanimmat sukat. Anteeksi vain kaikille bloggaajille, että olen nykyään näin laiskistunut kommentoija! No, niitä sukkia ihaillessani harmittelin, ettei minulta löydy sopivaa yksiväristä sukkalankaa, ja että Novitalla on tänä syksynä minun mielestäni ihan surkea värivalikoima. Mutta voi ihanuutta, kun näin sitä Ilona-lankaa Cittarissa, siinähän oli niin hempeitä pastellisia värejä, ja ihan minun lemppariani turkoosiakin, joten päätin ostaa siitä itselleni ne sukkalangat pitkävartisiin sukkiin. Ostin varmuuden vuoksi kolme kerää, vaikka kaksikin riittäisi vallan mainiosti, mutta nämä kampanjalangathan tulevat ja menevät vielä nopeammin kuin Novitan muu valikoima, joten ei niiden perään auta itkeä sitten, kun lanka loppuu ja toisesta sukasta puuttuu terästä 2 cm.

Kassalla maksaessani sitten yhtäkkiä tajusin, että tässähän on muuten mitä parahin lanka yhteen toiseenkin työhön - olen salaa mielessäni haaveillut, että keväällä tulisi taas 7 veljeksen värikarttaan jotain ihanaa turkoosia, mutta kun Ilona on 7 veljeksen vahvuista ja tuntuista, niin tämähän sopisi siihen työhön erinomaisesti. En vaan viitsinyt enää lähteä uusintakierrokselle, kun olin työkaverillekin huikannut käyväni vain pikaisesti hakemassa lyijyä. Ja toisekseen minulla ei ollut hajuakaan, paljonko siihen työhön sitä lankaa tarvittaisiin, sillä Cittarissa ei ollut uusinta Novita-lehteä, josta olisin voinut asian tarkistaa. Ajattelin, että miehenihän voisi omalla ruokatauollaan käväistä vilkaisemassa lankamäärän oman työpaikkansa lehtihyllystä, mutta samantien kun mies vastasi soittooni, tajusin etten edes muista mikä sen mallin numero on, joten se siitä ideasta. Novitan sivuiltakaan ei löytynyt vielä uusimman lehden kaikkia malleja, joten siitäkään ei ollut apua - piti muuten pyytää työkaveria kirjaamaan minut koneelle, koska en ole edelleenkään saanut omia tunnuksia, ja kyllä minä sitten siinä samalla näpyttelin koneella ihan oikeita töitäkin, en minä toki työaikaani käytä netissä lankavalmistajien sivuilla surffaamiseen ja vielä työkaverin tunnuksilla. ;) (vähennettäköön se Novitan sivuilla viipymäni 2 minuuttia ruokatauostani) Vaan sitten päätin, että kun lounasta syödessäni luin samalla työhön liittyvää kirjaa, niin sitähän ei voinut oikeastaan laskea ruokatauoksi, joten minulla oli hyvin vielä toinen vartti käytettävissäni uuteen kauppareissuun. :D Sinne kun kävelee parissa minuutissa - niin ja siihen työpaikan ja kaupan väliin kun on ahdettu vielä kirjastokin, niin pyörähdin siellä katsomassa, onko hyllyssä Novitaa. No ei ollut, joten uusi suunnitelma oli käydä CM:ssä vaan ostamassa joku hatusta heitetty määrä lankaa.

Vaan ei tarvinnut heittää hatusta, sillä yhtäkkiä sinne markettiin olikin ilmestynyt iso pino uusimpia Novita-lehtiä! :) Oikeasti, niitä ei ollut siellä puoli yhdeltätoista ainoatakaan, mutta puoli yhdeltä oli kymmenittäin - mikä tuuri! :) Sain tarkistettua lankamäärän, ja sitten pikainen koukkaus lankalaarilla ja paluu töihin. Kyllä tauotkin pitää osata käyttää tehokkaasti! ;)

Kilo turkoosia tunikaan ja sukkiin ja yksi vaivainen satagrammainen tuollaista mintunvihreää (alhaalla keskellä). Kuva vääristää värit ihan poskelleen, mutta uskokaa minua, kun sanon että turkoosia ja mintunvihreää. :) Näiden lisäksi tunikaan tulee sitten muutamia jämä-7 veljeksiä lankalaatikkoni pohjalta. Ja yllättäen isoäidinneliöitä. Siis se isoäidinneliötunika siitä uusimmasta Novitasta on mielessäni. Tästä eteenpäin voisin muuten melkein sanoa säännöksi, että jos blogissani esiintyy isoäidinneliöitä, niin todennäköisesti niistä on syntymässä enemmin vaate kuin peitto. ;)

Tätä ei parane ottaa tavaksi, mutta tarpeeseen tuli kyllä nämä ostokset! :) Mietin vain, että millähän ajalla nämä sitten tekee valmiiksi vaatteeksi? Melko paradoksi, että kun on työtön tai osa-aikatöissä, niin on aikaa enemmän käsitöille muttei rahaa ostaa tarvikkeita - ja kun on kokoaikatöissä, niin on ehkä rahaa (onko, en ole saanut vielä ensimmäistä tiliä?) ostaa tarvikkeita, muttei aikaa tehdä niitä käsitöitä. ;) Mutta onnellinen olen kummassakin tapauksessa, nyt nautitaan tästä elämänvaiheesta! :) Postista pitäisi muuten lähiaikoina tulla lisääkin käsityötarvikkeita... olen varmaan mennyt vähän sekaisin siitä ajatuksesta, että saan jatkossa (pientä mutta) säännöllistä kuukausipalkkaa. ;)

Ei tää nyt lopulta niin kalliiksi tullut, vaikka alussa niin väitinkin. Kun sain halavalla. ;) Siihen viittaa postauksen otsikkokin. :D

P.S. Pakko vielä huomauttaa, kun olen illan naureskellut tälle uutiselle, että minä ihan maksoin lankani molemmilla kauppareissuilla. :) Mutta näemmä on ollut toisenlaisiakin langantarvitsijoita tänään liikkeellä toisaalla.

Tarkennus

Ei siitä mitään peittoa ole tulossa. :) Siis niistä sateenkaaren väreissä hehkuvista isoäidinneliöistä, jotka vilahtivat edellisessä postauksessa. En tiedä, mistä pari lukijaani olivat sellaiseen käsitykseen päässeet, sillä olen kyllä muutamaan otteeseen täällä maininnut, etten aio tehdä tuosta raitalangasta peittoa, ja myös ihan sanallisestikin kertonut aiemmissa postauksissani, mikä tulee olemaan seuraava sateenkaariprojektini. No, jos ovat päässeet moiset pikkuseikat unohtumaan, niin annetaanpa teidän vielä arvuutella... ;) Vaikka jos palaatte siihen edellisen postauksen kuvaan ja annatte hiiren vähän nuuhkia kuvaa kuonollaan, niin sen vastauksen pitäisi ilmestyä jonnekin päin monitorin laitaa, ainakin minun koneessani näin käy. Ja se kyllä lukee ihan avoimesti tuossa sivupalkissakin. Mutta ei ole siis peitto, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. :)

Tällainen pieni pikainen tarkennus siis vaan. :) Mukavaa viikon jatkoa!

(sateenkaaripaloja lienee nyt kasassa noin 15/48)

Kaupassa ja koukussa

Suloista sunnuntaipäivää vaan kaikille! :)

Eilen kävin kaupassa hoitamassa ruokaostokset taas viikoksi eteenpäin - kauppapäivä on näemmä siirtynyt perjantai-iltapäivästä lauantaiaamuun, kun ei perjantaisin töiden jälkeen millään ehdi kuin juuri ja juuri siivota ja käydä nukkumaan (siivouspäivää en suostu siirtämään lauantaille ;) ). Tulikin sitten ostettua taas kolme kassillista ruokaa ja muutama lankakeräkin. :) Kuopus halusi käydä leluosastolla, joten minä päätin sen ajan kuluttaa lankaosastolla. Sinne olikin tullut syksyn uutuusvärejä ja -lankoja, ja näemmä 7 veljeksen sateenkaari-Raitaa ja Linnut-papukaijaakin oli taas tullut uusi satsi eli muutama hassu kerä. Nehän loppuivat tuosta meidän Halpa-Hallista jo helmikuussa, eikä uutta erää tullut koko keväänä. Näemmä Halpa-Halli tilaa lankoja tasan kahdesti vuodessa, vaikka noille sateenkaari- ja papukaijalangoillekin olisi varmasti ollut kysyntää! No, mikäpä siinä, jos haluavat ajaa neulovat asiakkaansa Tokmannille tai Kärkkäiselle. :) Samaisessa kaupassa on kyllä muutenkin vähän samanlainen linja, että jos tilaavat joskus kokeeksi jotain uutuus-tuotetta, vaikkapa muutama vuosi sitten laktoositonta raejuustoa, ja asiakkaat ostavat sitä heti hyllyt tyhjiksi, niin sitten sitä ei enää tilatakaan uutta erää, ja kysyttäessä vastaavat, että "kun ei ole kysyntää". Öö... no, justhan minä sitä olen kysymässä ja olisin ostamassakin jos sitä olisi... ;) Mutta hyvin se tuo kauppa muuten meitä palvelee, kun on ihan vieressä ja langatkin saa samalla reissulla kuin ruuat, mitä arvostan suunnattoman paljon.

Kun tuli tiistaina ostettua siililapasvärkkejä, niin ajattelin samantien sitten ostaa ruskeaa ja vaaleanruskeaa 7 veljestä samaisiin lapasiin, koska todennäköisesti näitä ei enää sitten ensi keväänä taas saa. Jossain vaiheessa siis luultavasti tulen niitä siililapasia tekemään, mutta "jossain vaiheessa" ei tarkoita välttämättä että edes tänä vuonna tai ensi vuonnakaan. ;) Vaan enemmän niin kuin "jossain vaiheessa elämäni aikana, ehkä". Kukkaketo-krassia ostin myös, koska niistä voisi taas "jossain vaiheessa" tehdä sukkia ehkä itselle, ehkä lahjaksi. Hyvä väri kumpaankin tarkoitukseen, livenä paljon kivemman näköinen kuin lehden sivuilla tai netin värikartassa.

Koukun päässä on tällä hetkellä 7 veljestä. Ei liene yllätys, että lankana on sitä ihanimmista ihaninta sateenkaari-Raitaa ja mallina isoäidinneliöitä. :) Tuo yksi neliö tuossa alhaalla on kesken, kun kerä loppui, ja odottelen, että toisesta kerästä tulee sellainen väri vastaan, että voin jatkaa siitä sopivasti tuohon keskeneräiseen neliöön. Tähän työhön pitäisi tulla taas 48 neliötä, joten bussimatkoille riittää joksikin aikaa puuhaa. :) Perjantaina meinasi käydä niin, että unohdin hypätä oikealla pysäkillä pois, kun keskityin niin neliöihini. On vielä sen verran vierasta aluetta tuo, missä käyn töissä, että pitää näemmä vielä olla tarkkana noiden pysäkkien kanssa. Muutaman kuukauden päästä varmaan osaan bussien reitit ja aikataulut jo ulkoa ja silmät ummessa. Pyöräillessä on ollut pyöräilykartta mukana. Hassua, että olen asunut Oulussa elämäni aikana yhteensä 8 vuotta (90-luvulla 3 vuotta ja nyt sitten viimeiset 5 vuotta), ja yhä täällä on paikkoja, joita en tunne ollenkaan. Ja nekin reitit olen unohtanut, joita silloin 90-luvulla tapasin pyörällä kulkea. Sitä vaan jumittuu niihin omiin tuttuihin ja turvallisiin kuvioihinsa, vähän niin kuin virkkauksessa nyt tähän isoäidinneliöön... ;) Toisaalta hyvä, kun nyt tulee elämässä niin paljon uusia asioita opeteltavaksi, niin harrastuksen parissa onkin syytä vähän aikaa pysyä mahdollisimman tutussa, ettei aivot ihan ala ylikuumeta.

Intoa uuteen viikkoon! :)

Somewhere over the rainbow...

Sateenkaarilankaa on ollut taas puikoilla. Tällä kertaa mustan kaverina.

Ruuturaitasukat

Tehty ajalla 5.-7.8.2011

Malli: Ulla 01/06

Suunnittelija: Pia Tuononen

Lanka: Novita 7 veljestä Raita Sateenkaari (822) ja musta (099)

Langankulutus: 123 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Nainen

Muuta: Tein pidemmät varret kuin ohjeessa. Lahjaksi. 

Pintaneulesukat

Tehty ajalla: 7.-11.8.2011

Malli: Novita Talvi 2008 nro 13

Suunnittelija: Irja Mielonen

Lanka: Novita 7 veljestä Raita Sateenkaari (822) ja musta (099)

Langankulutus: 121 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Nainen

Muuta: Sovelsin ohjetta naisen sukkaan (alkuperäisessä miehen koko). Lahjaksi.

Työviikon tahti näkyy siinä, miten ehtii käsitöitä tekemään, ja sukat on hyvä mittari. Ruuturaitasukat tein kokonaisuudessaan viikonlopun aikana: loin ekaan sukkaan silmukat myöhään perjantai-iltana juuri ennen nukkumaanmenoa ja sain ekan sukan valmiiksi sunnuntaina hieman ennen neuletapaamiseen lähtöä. Toiseen sukkaan loin silmukat neuletapaamisessa ja sain parissa tunnissa aikaan jo kantapäänkin, loput sukasta valmistui kotona vielä sunnuntai-illan aikana. Sitten alkoi työviikko. Maanantaina koulutuspäivä ja tuloksena yksi kokonainen sukka ja noin puoleen väliin toisen sukan vartta. Hyvä koulutus siis. ;) Tiistai-keskiviikko-torstai hätäisesti bussissa neulomista töihin mennessä ja palatessa (keskiviikkona poljin menomatkan pyörällä kun vein kakkospyörän töihin helpottamaan siellä päässä kulkemista). Iltaisin ei jaksanut kutimia edes ajatella. Onneksi sain sukan tänään melkein valmiiksi bussissa, niin kotona ei tarvinnut kuin päätellä. Eli on nämä päivät niin erilaisia kaikin tavoin. :)

Kummatkaan sukista ei tule itselleni, kuten varmaan voitte väreistä päätellä. Sateenkaarilankahan on ihan minun värejäni, mutta mustaa en suostu pukemaan edes hautajaisiin. Lahjaksi siis menevät molemmat parit, saajat on tiedossa, mutta täytyy arpoa kumpi saa kummat sukat. Ihaniahan nämä sukat on molemmat, itselleni voisin tehdä vaikka luonnonvalkoisella pohjalla tällaiset. :)

Lumoava Lanka muuttaa Albertinkadulle Ompelutalon viereen eli Mannerheimin puiston vastakkaiselle laidalle kuin Kela. (Kait se on Mannerheimin puisto se siinä Kelan vieressä nimeltään?) Varsinainen käsityökortteli siihen sitten tuleekin, kun on vielä Somikki sitten heti kulman takana, niin ja Sinooperi vielä Somikin kulman takana. :) Joka tapauksessa Lumoava pisti lankoja muuttoaleen, ja kun jo aiemmin alennetuista hinnoista napsaistiin vielä 50% pois, niin ajattelin minäkin jo kurkata, mitä sieltä oikein löytyykään. Piti ostaa, kun halavalla sai... ;) Työkaveri (ajatella, minullakin on nykyään työkavereita, eikä tarvitse yksin puuhastella, kuten edellisessä työpaikassa! :) ) näkyi viime viikon koulutuksessa vääntävän ihan oikean siilin näköisiä siililapasia, ja vaikken ole aiemmin oikein siililapasille syttynyt, niin oli pakko myöntää, että työkaveri (tätä sanaa pitää käyttää aina kun mahdollista ;) ) oli tehnyt tosi hurmaavat siilit. Kun sitten tuota karvalankaa myytiin Lumoavassa 50 sentillä/kerä, niin mullekin heräsi ajatus siililapasista. Ehkä teen niitä joskus jollekin - nythän taitaa olla ainakin ruskeaa 7 veljestä markkinoilla, eli sitä pitänee ostaa karvalangan kaveriksi siileihin. En sitten kehdannut ihan parin euron ostosta tehdä, joten ostin näemmä sytomyssylangaksi tuota kierrätysmatskusta tehtyä puuvillalankaa, joka oli myös tosi halvalla, olisikohan ollut 1,50 e/kerä (joskus Anttilan alessa oli 1,99 eli oli jopa sitäkin halvempi). Ja sitten ihan normaalihinnalla ostin maailman parasta sukkalankaa Fabelia, josta herra Hento Vaaleanpunainen saa itselleen toivomansa sukat. ;) (Herra Hento Vaaleanpunainen asuu meillä, jos ette sattumoisin sitä muistaneet.) Nuo tilaukset tein maanantai-iltana silmät ristissä, ja tiistaina laahustin pitkän työpäivän jälkeen lankoja noutamaan Lumoavan putiikista, enkä sitten enää muistanut mitä olin tilannut. Arvelin sitten pussukan nähdessäni, että tuo saattaisi olla mun, kun siitä pilkotti ruskeaa karvaa. ;) Siellä olisi alkanut neuletapaaminenkin, kun olin vähän ennen kuutta lankojani noutamassa, mutta kun meinasin nukahtaa seisaalleni, niin jätin suosiolla tapaamisen väliin ja painelin kotiin.

Ulla-Ekstrakin ilmestyi. Tällä kertaa oma tuntumani oli vähän että "njääh"... tai sitten olin vain yliväsynyt kun noita ohjeita kävin kurkkimassa. Mutta varmaan sieltä joku joskus itselleen jotain löytää, joten käykäähän kurkkaamassa!

Tänään oli sitten Se Päivä. :)

Itku meinasi päästä moneen otteeseen. Sitten piti vain päästää napanuoraa löysemmälle ja jättää lapsi koulun pihalle kuuntelemaan opettajien ohjeita, jotta ehdin itse töihin. Oli siellä pojan paras kaverikin ihan ilman äitiä, joten luotin, että ne kaksi huliviliä pysyttelevät yhdessä ja kaksistaan selviävät sinne minne pitääkin. Iskä oli löytänyt pojan iltapäivällä iltapäiväkerhosta ja repussa oli Aapinen, joten todistettavasti poika on koulussa tänään ollut. :) Huomisesta lähtien herätykset ja kouluun lähdön muistutukset pitää sitten hoitaa puhelimitse, sillä tässäkin oli jo riittämiin, kun tein tämän aamun ekat tunnit sisään etukäteen, siksi onkin vähän väsyttänyt, kun alkuviikosta venyivät päivät pitkiksi.

Mullakin alkoi tänään töissä ensimmäiset ryhmät pyörimään. Arvatkaa kumpaa jännitin enemmän, ensimmäistä ryhmän kohtaamista töissä vai lapseni ekaa koulupäivää? ;)

Ihanaa lukuvuotta meille kaikille ja mukavaa viikonlopun odotusta! :)

Sateenkaaren kaunis tie

Sateenkaaren kaunis tie maasta ylös pilviin vie. Kirjovärit ihanat hiljaa meille kertovat: Sydämestään rakastaa Taivaan Isä maailmaa.

Jos toukokuisesta sateenkaaripeitosta tuli mieleen laulu Sateenkaariunet, niin tällä kertaa on sitten soinut päässä tuo yllä oleva lasten virsi. Tosin se on voinut soida päässäni muustakin syystä, sillä olen ajatellut sitä laulua kuluneen työviikon aikana moneen otteeseen. Sukkia kutoessa sateenkaaret ovat pyörineet mielessäni - ja silmissäni - ihan muuten vaan. :)

Sateenkaarisukat

Tehty ajalla: 31.7.-5.8.2011

Malli: Novita Kevät 2011 nro 5

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita 7 veljestä Raita Sateenkaari (822)

Langankulutus: 189 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: Ihqut! :)

 

Tämä sateenkaariraita-7 veljestä taitaa olla ihaninta lankaa, mitä olen koskaan nähnyt! :) Värit on kerrankin niin mua, ja kaikki mun sävyisiä. Ja sukkamalli on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis, ihanaa kun tuo palmikkoraita menee tuolla sukan takana - ei kaiken kuvion tarvitse olla aina etupuolella. Nämä sukat on pakko saada näkyviin, joten joutunen opettelemaan käyttämään hameita syksyllä ja kenties talvellakin. Olen aika kiitettävästi kulkenut koko kesän hameissa, ja ensimmäisen työviikonkin olen vispannut helmat hulmuten töihin ja takaisin. Toistaiseksi ainakin, kun työ on ollut koulutusta ja palavereja, niin helmat eivät ole olleet esteenä, mutta katsotaan tilannetta uudelleen sitten, kun aletaan viettää työajasta suurin osa lattialla konttaamassa tai pomppimassa. Tänä syksynä on muuten töissä tulossa sateenkaareen liittyviä työtehtäviäkin, joten voisin pistää nämä sukat silloin jalkaan... ehtisinköhän virkata vielä sateenkaarijakunkin? ;)

Viikko on vilahtanut pääasiassa uuteen työhön tutustuessa ja ahkerasti toimeen tarttuessa. Iltaisin ei ole paljon jaksanut kutimia ajatella. Nämä sukat syntyivät sunnuntaina autossa kotiin palatessa (äitini autossa siis, hän ystävällisesti toi meidät kotiin asti), maanantaina ja tiistaina koulutuksessa (joskin se oli sen verran toiminnallinen koulutus, ettei siellä pahemmin ehtinyt edes tauoilla neulomaan), keskiviikkoaamuna palaverissa ja perjantaina mennen tullen bussissa (silloin oli työmatkaa kymmenisen kilometriä, niin en polkenut pyörällä, vaikka muina päivinä poljin, kun olin vähän lähempänä). Vaan jatkossa taitaa käsillä riittää muuta puuhaa ja hyvä niin. :) Innoissani olen edelleen - työ tulee olemaan yhtä värikästä kuin nämä sateenkaarisukat! :)

Jouduinpa muuten perjantaina paikallisradion haastattelemaksikin... mulla on sattuneesta syystä vähän kammo näitä puhelimessa tehtäviä radiohaastatteluja kohtaan, koska elämäni ensimmäinen sellainen meni vähän silleen, etten tajunnut sen puhelun menevän nauhalle ja tulevan seuraavana päivänä ulos valtakunnan radiosta. ;) Ja tuli sitten höpötettyä mitä sattuu. Olin silloin puolet nuorempi kuin nyt, joten jotain on vuosien varrella oppinut, ainakin kysymään radiotoimittajan soittaessa, että nauhoitetaanko tämä. :) Harvemmin ne toimittajat muuten ihan huvikseen edes soittavat, yleensä niillä on siinä äänityslaitteet vieressä valmiina... no, työtäänhän hekin vain tekevät.

Meillä lasketaan öitä ensi torstaihin eli ensimmäiseen kouluaamuun... olen koittanut valmistella esikoistani koulutielle, harjoitella kouluun lähtemistä ja tänään opittiin solmimaan kengännauhat (aiemmin on ollut tarralenkkarit, nyt löytyi sopivat kengät nauhallisina). Pakko myöntää, että jouduin pistämään kaikki pedagogiset taitoni peliin, että sain lapsen ymmärtämään rusetin teon. Oli pupunkorvaa ja hiirenhäntää apuna hahmottamisessa, ja niin vain viimein se rusetti syntyi - jes! :) Ajatella, tuokin on meille aikuisille niin automaattinen asia, että kun se pitää opettaa lapselle, niin sitä joutuu itsekin vähän pohtimaan, että miten tämä oikein tehdäänkään. Jokaisen aikuisen pitäisi viettää ainakin jossain vaiheessa elämäänsä aikaa lapsen kanssa, koska lapset ovat hyviä opettamaan tärkeitä asioita elämästä ja maailmasta. Ympäristönkin näkee ihan eri tavalla, kun lähtee lapsen kanssa vaikkapa ulos kävelylle. Tänään olen oppinut myös sen, että legoilla ei ole pakko aina rakentaa, niillä voi myös leikkiä. Esimerkiksi mustaan, punaiseen, keltaiseen, siniseen, valkoiseen ja vihreään palikkaan laittaa kuhunkin kiinni oranssin palikan, niin sen jälkeen ne ovat Angry Birds -lintuja, joita lennätetään vihreiden pikkupalikoiden eli possujen päälle. ;) Muutamasta legosta voi rakentaa possujen linnakkeen tai kuminauhan kanssa tehdä ritsan. En ole itse pelannut koskaan Angry Birds -peliä, mutta tiedän kyseisestä pelistä yllättävän paljon. Meidän kotimme on nykyään yhtä pelimaailmaa - ja kahden viikon ajan linnut lentelivät possun kimppuun mummolassa. Virkkaamani possuraukka säikähti niin pahasti, että pakeni piiloon mummun kristallikruunuun. Kyllä sitä etsittiin ja etsittiin, mutta ei käynyt mielessä, että possu olisi lentänyt melkein katonrajaan. :D Pakko muuten todeta, että tuo kuopus on älyttömän luova keksimään kaikesta mahdollisesta jotain, joka liittyy Angry Birdseihin. Muun muassa värikynät ovat hänen mielestään lintuja, riippuen kynän väristä.

Nyt turinat sikseen ja kohta unten maille näkemään "sateenkaariunia"! Tässä alkaa pikkuhiljaa oppia uuteen päivärytmiin viikonloppunakin. :) Mukavaa viikonlopun jatkoa! Huomenna sunnuntaina onkin sitten neuletapaaminen, kivaa! :)

Heinäkuun raporttia ja elokuun suunnitelmia

Elokuu - minulle se on jo melkein sama kuin syksy. :) Tänä aamuna oli ainakin niin syksyinen kirpeä ilma ja tuoksui syksylle, joten haluan kääntää mieleni jo uskomaan, että on syksy ihan oikeasti. Tai sitten se on vain keino selviytyä kesästä: kuvittelen kesäkuun olevan vielä kevättä ja elokuun jo syksyä, joten ei tarvitse "kärsiä" kuin heinäkuu. ;) Huh - onneksi se on taas tältä vuodelta ohi! :)

Käsitöitäkin tuli tehtyä yllättävän paljon, vaikka muuten oli niin paljon tohinaa, että kärsimyskuukausi vilahti ohi ihan silmissä. Hyvä niin. :)

 Heinäkuussa valmistuneet:

• 5.7. Iltakirkko-seinävaate (ristipistellen)
• 16.7. Kaitaliina (virkaten), langankulutus 280 g
• 24.7. Torkkupeitto (virkaten), langankulutus 772 g
• 31.7. Isoäidinneliötoppi (virkaten), langankulutus 357 g

Vähäisestä kappalemäärästä huolimatta lankaa kului ihan mukavasti 1409 grammaa. :) Kirjanpidon mukaan en edes käynyt lankaostoksilla koko kuukauden aikana, joten tuo määrä oli pelkkää miinusta lankavarastoon. Hyvä niin, sillä nyt alkaa kohta taas säilytystilojen rajat tulla vastaa (lankaa tällä hetkellä noin 4,5 kiloa).

 

KYHäilyt tuli ajoissa valmiiksi, ja sain myös viimeisen RistiPistoHassutuksen tehtyä heinäkuussa. Niin kuin jo aiemminkin totesin, nyt ajattelin vähän aikaa pitää vapaata tempauksista ja tehdä tasan sitä mikä huvittaa. Virkkausringin tempaukset ovat tietysti vähän eri juttu, kuten tuo nyt päättynyt Lumoava Pitsi, kun sinne voi käydä nakkaamassa omia virkkuitaan silloin kun siltä tuntuu. Viime kuussa taisin esitellä siellä tuon kaitaliinan, mutten jaksanut muita heinäkuun virkkauksia sinne viedä, kun eivät ne ihan niin pitsisiä olleet. Mutta voisihan noistakin pitää välillä taukoa, oman aikansa ja vaivansa sekin vaatii, kun siellä töitään esittelee. Tai no, copypastella menee noin puolitoista minuuttia, kun sinne yhden kuvan ja pari sanaa lätkii. ;) Katsotaan nyt, mitä tempauksia sinne ollaan kehittelemässä, osallistuako vaiko eikö.

Aika usein olen kuun vaihtuessa kirjannut ylös suunnitelmiani, mitä käsitöitä teen seuraavaksi tai tulevan kuukauden aikana. Nyt on senkin suhteen sellainen olo, että enpä taida suunnitella mitään, teen vain mitä milloinkin mieli tekee. Vaikka tuskin osaan ihan kokonaan olla suunnittelematta, nytkin on mielessäni monenlaista mitä haluaisin tehdä. Mutta aion tehdä nyt käsitöitä ihan ilman mitään aikatauluja, koska niin paljon uutta on tässä elokuussa edessä koko meidän perheen arkirytmissä. Todennäköisesti blogissani tulee näkymään tulevaisuudessa pääasiassa sateenkaaren värejä, sillä sitä 7 veljestä Sateenkaari-Raitaa tuli ostettua keväällä toista kiloa... ;)

Kiitos onnentoivotuksista - vaikka olen niin onnellinen uudesta työstäni, että tuskin enää enempää onnea tarvitsen. :) Ensimmäisen päivän jälkeen on ihan hyvä mieli, tunnen olevani tervetullut työyhteisöön ja ihan uudenlaisten tehtävien pariin. Itse asiassa tällä minun tehtävänimikkeelläni ei taida Suomessa muita olla tai ei ainakaan kovin montaa, joten pääsen varmaankin tekemään työstäni ihan minun näköiseni. Jännää! :) Vaan pakko kyllä tunnustaa, että minusta taisi tulla kertaheitolla illantorkku kun taas jo silmäluomet painavat - ehkä sillä on vaikutusta, että heräsin aamulla klo 5.40 ihan ilman kellonsoittoa (nousin ylös kylläkin "vasta" kuudelta), mitä ei ole tainnut tapahtua kuin ehkä joskus silloin kun esikoinen oli vauva; kuopus sopeutui vauvana heti muun perheen vähän myöhäisempään rytmiin. Mutta varsin hauskaa oli tänä aamuna lähteä koko perhe yhtä aikaa kotoa - puolentoista viikon päästä sekin sitten muuttuu, kun kaikki neljä lähdetään ihan eri aikaan ja eri suuntiin, joista yksi on tuo viereinen koulurakennus. Sekin on jännää, ainakin näin tulevan koululaisen äidistä! :)

Niin, ja olen minä tänään ehtinyt neuloakin... :)

Mukavaa elokuuta ja syksyä! :) Minulle syksy ja uuden alku ovat synonyymeja, joten ehkä siksi on tänään niin syksyinen fiilis. :) Sitä paitsi puuvilla ja virkkuukoukku ovat nyt vaihtuneet villaan ja puikkoihin, eli selvä syksyn merkki sekin!