Sateenkaariunet

Sade on kaikista sääilmiöistä minulle mieluisin. :)

Sateen ropina on luonnon kauneinta musiikkia. Sateen tuoksu suorastaan huumaavaa. Sateen aikana ja sen jälkeen ilma on puhdasta ja raikasta hengittää. Sade virkistää luonnon ja mielen. :) Syksyihmisenä pidän tietysti eniten syyssateista, mutta myös kevään ja kesän sateet toivotan aina tervetulleiksi, vaikken muuten kykenekään pitämään keväästä enkä varsinkaan kesästä, vaikka kuinka kovasti yrittäisin. ;) Mutta sateesta nautin - voisinkin laulaa, kuten lastenlaulun kastemato: "Sataisipa aina!" :)

Uudestaan ja uudestaan jaksan myös ihastella sateen "kavereita": myrskyä, ukkosta - ja tietysti mustaa taivasta vasten piirtyvää sateenkaarta. :)

Tammikuun Novita-lehden ja uusien sateenkaariraitalankojen ilmestyttyä olen haaveillut sateenkaari-torkkupeitosta. Maaliskuussa kirjoitin blogiini torkkupeittohimostani, joten en ala tässä yhteydessä uudestaan kertaamaan niitä vaiheita, kuinka päädyin viimein toteuttamaan juuri tietynlaisen sateenkaaripeiton; halukkaat voivat käydä lukemassa tekstin uudelleen tuon linkin takaa

Tänään on tärkeintä, että sateenkaaripeitto on valmis! :)

 Sateenkaari-torkkupeitto

Tehty ajalla: 15.3.-31.5.2011

Malli: Isoäidinneliö

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010), oranssi (278), punainen (549), sininen (124), siniturkoosi (310), vihreä (309), Novita Katri keltainen (281)

Langankulutus: 2094 g

Virkkuukoukku: 5 mm, reunuksessa 4 mm

Koko: 135x200 cm, 7x10 palaa = 70 palaa

Muuta: Ihana! :)

Halusin tehdä oikein kunnon kokoisen torkkupeiton, enkä mitään jalkapeitettä. Alunperin mittailin, että tästä olisi tullut noin 120x180 cm kokoinen, mutta lopulta siitä tuli vähän isompi, 135x200 cm, johtuen ehä kappaleiden venymisestä ja tuosta ihan kivan kokoisesta reunuksesta. Tämän alla mahtuu köllöttelemään! :)

Yleensähän nämä isoäidinneliöpeitot tehdään jämälangoista, mutta tähän peittoon on joka ainoa lanka ostettu ihan varta vasten. Muistattehan, että helmikuun lopussa kulutin koko lankavarastoni viimeistä grammaa ja senttiä myöten loppuun, joten mistäpä niitä jämälankoja minulla olisi ollutkaan? ;) Ja koska kaikki langat olivat uusia, pääsin toteuttamaan juuri sellaisen peiton kuin halusin, enkä sellaista, mihin sattui olemaan lankaa

Tämän peiton väreissä ajattelin koko ajan sateenkaarta ja sen värien järjestystä. Andran sateenkaaripeitto antoi minulle sen lopullisen idean, miten tämän toteuttaisin. Jokaisessa peittotilkussa värit menevät aina samassa järjestyksessä - joka on sama kuin sateenkaaressa - mutta aloittava väri vaihtelee. Ja kun peitossa on kuutta eri väriä - pää- ja sivuvärit siis; tosin violetin korvasin violettiin vivahtavalla sinisellä - niin tilkkuja tuli myös kuudenlaisia. Palasten yhdistäminen noudattaa myös sateenkaaren värijärjestystä niin vaaka- kuin pystyriveilläkin, ja tällöin "identtiset" palat kulkevat peitossa vinoittain. Ja kuinkas ollakaan, vinoriveistä ikään kuin hahmottuu sateenkaari, sen näkee kaikkein selvimmin, kun tarkastelee peittoa kauempaa tai pienemmästä kuvasta:

Jokainen pala on reunustettu yhdellä "isoäidin" kerroksella luonnonvalkoista ja yhdellä kerroksella kiinteitä silmukoita. Tekovaiheessa tein noita värikkäitä "sisuksia" aina kotona, ja kodin ulkopuolella virkatessa oli helpointa reunustaa paloja luonnonvalkoisella, kun mukaan tarvitsi ottaa vain yksi kerä.

Koko peiton ympäri virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita luonnonvalkoisella, sen jälkeen alkoikin peittoon varatut 750 g luonnonvalkoista loppua, joten loput reunuskerrokset tein peiton muilla väreillä - ja mahtaakohan tässäkin olla väreillä tuttu järjestys. :)

Peitosta tuli juuri sellainen kuin alunperin suunnittelinkin! Oli helppo tehdä paloja, kun olin jo ennen aloittamista tai jopa ennen lankojen ostoa tarkasti miettinyt, montako palaa teen mitäkin, ja tuon reunuksen ja kaikki olin jo silloin aikanaan ajatellut. Päässä se suunnitelma ja mielikuva oli koko ajan, en minä yleensä näitä mihinkään paperille piirrustele. ;)

Peitto täydentää nyt sopivasti meidän kotimme muuta värimaailmaa. Tässä on nyt sitä sinistäkin, mitä mies on toivonut jo pitkään myös olohuoneen puolelle; keittiön verhoista ja väliin liinastakin toki näkyy olkkarin puolelle myös sinistä ja turkoosia, vaikka muuten koko olohuone-keittiö on aika oranssi- ja keltavoittoinen, viime aikoina myös vihreällä maustettu. Ja onhan meillä ollut olohuoneen pöydällä nyt jo useamman viikon ajan pesukonehuovuttamani kukkakimppu, jossa on turkooseja, keltaisia ja oransseja kukkia; se siirtyi sinne keittiön puolelta. Ja nyt sitten on koko sateenkaaren kirjo täyttämässä meidän kotimme - taidankin jättää peiton tuohon tilanjakajana toimivan sohvan päälle ainakin niiksi ajoiksi, jolloin en torku peiton alla.

Tämän peiton alla ei voi olla näkemättä Sateenkaariunia, joista Löytyn Jaskakin laulaa:

Vaikka mustavalkoinen ois maailma

silti oikeus on meillä kaikilla

nähdä sateenkaaren värisiä unia.

Jos totta puhutaan, niin minä olen ehtinyt tämän torkkupeiton alla yhdet torkut ottaakin - eilen alkuillasta köllähdin sohvalle virkkaamaan peiton reunusta, ja jotenkin siinä sitten alkoi silmäluomet painaa... melkein valmis peitto oli jalkojeni päällä ja virkkuukoukku siinä rinnuksilla. Miehen mielestä olin hassu näky. ;)

Sateen ropinaa ja tuoksua päiviisi - ja sateenkaaren värisiä unia! :)

Kyhäilyjä ja kyhäilyn suunnittelua

Olen päättänyt kesäkuussa KYHäillä. KYH = KesäYönHullutus, jossa 1.-25.6. jokaisena päivänä aloitetaan uusi käsityö, ja näiden tulee olla valmiita heinäkuun loppuun mennessä. Tämä onkin nyt ensimmäinen kerta, kun tähän tempaukseen osallistun, sillä aiempina vuosina tempaus on tuntunut kaikkea muuta kuin omalta. Vai voisitteko muka kuvitella, että minulla olisi kesken enempää kuin pari työtä kerralla? Saati sitten 25?

Tänä vuonna kuitenkin päätin, että kokeilen omia rajojani. Siksi osallistuin tammikuussa RistiPistoHassutukseenkin (RPH), ja kyllä se jatkuva aloitteleminen päivittäin otti lujille. Onneksi ei ole enää siitä hassutuksesta kuin yksi kesken ja toinen melkein valmis, sillä keskeneräisyys ei ole kivaa. ;) KYH:n kohdalla olen jo päättänyt, että jollakin tavalla kierrän sen keskeneräisten töiden ongelman, ja sehän on helppoa, jos aloittaa vain sellaisia töitä, jotka valmistuvat samana päivänä! :D Näin ainakin olen kovasti suunnitellut. Ehkä jokusen isommankin projektin saatan aloittaa, mutta tarkoitus on, että heinäkuulle ei siirry kovinkaan montaa projektia, vaan kaikki saatetaan mahdollisimman pian loppuun.

Niitä projekteja olen sitten tässä vähän suunnitellut. Noin puolet oli ihan helppo keksiä, niissä tuskin nokka tuhisee paria tuntia kauempaa. Muita olen sitten vähän mietiskellyt ja pohdiskellut, tosin ei niidenkään kohdalla taida olla ideoista pulaa. Matkan varrellakin voi vielä keksiä lisää juttuja.

Totesin kuitenkin, että eräs projekti - jonka tekisin muutenkin ennen heinäkuuta, oli KYH:iä tai ei - vaatisi kyllä mustaa Virkkauslankaa. Ja muistin sitä nähneeni naapuripitäjässä siinä kaupassa, jossa myydään niitä kaikkia lankoja, mitkä ovat aikoja sitten jo loppuneet muualta. Kuinkas ollakaan, just tänään (torstaina) minulla sattui olemaan kevään vihoviimeinen käynti siellä päin, ja "matkat maksettiin ja tarjoilu pelasi", kuten työnantajani tapaa kokouskutsuissaan ilmaista. Oli muuten hyvä kokous, torkkupeitto edistyi, enkä ollut edes ainoa, joka kaivoi käsityön laukustaan. *vilkutuksia ristipistelijälle* Kyllä sinne ehkä juuri ja juuri kannatti lähteä, vaikka olenkin viimeisen viikon aikana ehtinyt vallan mainiosti tottua tähän kokopäiväisen työttömän arkeen. No, kolme kuukautta menee onneksi äkkiä, ja sitten pitäisi taas olla päivissä vähän muutakin täytettä kuin nämä ainaiset käsityöt, näillä näkymin jopa enemmänkin kuin kuluneena lukuvuonna. Maltan tuskin odottaa syksyä! :)

Ennen kokousta ehdin kuin ehdinkin pyörähtää lankahyllyillä, ja siellä oli tämä ainokainen musta Virkkauslanka-kerä minua odottamassa, ihan niin kuin muistelinkin. Samaa projektia varten sattui tarttumaan matkaan myös vähän pikku-pikku-neppareita ja tarranauhaa, ja muistelin kuminauhankin olevan meillä ihan lopussa (tai sitten se oli joku muu nauha, mutta ostinpa kuitenkin, kun satuin niillä hyllyillä pyörimään). Lopputulos selviää sitten joskus kesä-heinäkuun aikana. :) Nää on näitä, missä malli syntyy tehdessä, mutta mielikuva on päässä selkeääkin selkeämpi. ;)

Eipä muuta tällä erää. Jokohan seuraavassa postauksessa olisi valmista? Ja valmistuuko ensin torkkupeitto vaiko enkelipistely? :)

Kipposet, kapposet

Vaikka jossain vaiheessa ajattelin, etten aloita uusia käsitöitä, ennen kuin torkkupeitto on valmis, meni tämä projekti peittotilkkujen edelle. Nämä on nimittäin tarkoitus antaa eteenpäin ylihuomenna torstaina. Mukava olikin välillä virkata ohuempaa puuvillaa paksun villan sijasta. :)

Virkatut kipot 3 kpl

Tehty ajalla: 19.-24.5.2011

Malli: Novita Kesä 2010 nro 84

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Kotiväki pellava (639)

Langankulutus: 89 g (n. 30 g / kippo)

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: Halkaisija n. 22-23 cm

Muuta: Lahjaksi

Virkkasin siis kolme ihan samanlaista kippoa pellavanvärisestä Kotiväestä. Tärkkäsin ne muotoonsa valmiilla tärkillä, kun sitä sattui kaapissa olemaan. Aika paljon noihin saa tärkkiä laittaa, että pysyvät muodossaan, ainoastaan yhdestä kiposta taisi tulla riittävän kova, mutta menettelevät nuo muutkin. Tarkoitus on antaa nämä kaikki lahjaksi (eri ihmisille, mutta samasta aiheesta kiitokseksi) torstaina, samalla tavalla karkilla täytettyinä ja sellofaaniin pakattuina kuin kuvassa tuo takimmainen kippo, mutta oli hauskaa kuvata nämä vähän "eri vaiheissa", eli yksi on vielä tyhjillään, yksi täytettynä ja odottamassa pakkaamista ja yksi ihan täysin valmiina ojennettavaksi saajalleen. :) Tätä kirjoittaessani kaikki kipot ovat jo lähtövalmiina, pakko olikin pistää heti kääreisiin, etteivät tyhjene ennen aikojaan. ;)

Virkkausringissä on menossa nyt pitsinvirkkuutempaus, joten sinne koitan muistaa nämäkin kipot viedä esiteltäviksi. Voi olla, että näitä tulee tehtyä tässä lisääkin, on nimittäin varsin hyvä tuliaisidea! :) Näistä tuli nyt aika kohtalaisen isoja, mutta ohkaisemmasta langasta voisi virkata sirompiakin kipposia.

Olen ollut viime viikkoina enemmän tai vähemmän "tööt", mutta eilen kävin pötköttämässä kokonaiset kaksi tuntia hierojan käsittelyssä, ja nyt on melkein uudestisyntynyt olo. Jospa tässä jaksaisi taas alkaa päivittää blogiakin tiheämmin. :) Torkkupeittoprojektiinkin on nyt kiva käydä käsiksi uudella innolla, kun tein välillä vähän muuta - ei siitä nyt enää puutu kuin muutama hassu palanen. Tavoitteena saada se valmiiksi vielä tässä kuussa, samoin kuin se enkeliaiheinen ristipistotyö. Lähdenkin kohta hakemaan kirjastosta vähän luettavaa ja kuunneltavaa, jospa ne laittaisivat näihin tekeleisiin vauhtia. Eilen sainkin juuri luettua Kaisan neuleromaanin, sen juonenkäänteiden parissa nuo kipposetkin valmistuivat. Suosittelen lämpimästi kirjaa! :)

Hauskaa viikonjatkoa! :) Kiva, kun kävit!

Kiitos!

Sirpa muisti minua tällaisella tunnustuksella:

Minulla ei ole ollut enää aikoihin tapana jatkaa näitä tunnustuksia eteenpäin, mutta kiitän silti Sirpaa etenkin siitä, miten kauniisti hän blogissaan minun blogistani kirjoitti. :) Kiitos! Käykäähän muuten tutustumassa Sirpan blogiin (linkki siis tuossa kuvan yläpuolella), siellä on kauniita käsitöitä ja päivittyy usein! :)

Minun blogini on kyllä päivittynyt nyt niin harvakseltaan eikä ole ollut oikein mitään valmista näytillä, että en tunne ansaitsevani tällaisia tunnustuksia... ;) Toisten blogien seuraaminenkin kulkee ihan jälkijunassa, olen jo pudonnut kärryiltä, mitä blogimaailmassa on tapahtunut (esim. monet ovat kirjoittaneet Bloggerin kaatumisesta, mistä minulla ei ollut käsitystäkään, kun olen onnistunut juuri silloin välttelemään tietokonetta :D), eikä tässä kyllä ole ehtinyt seurata muutenkaan maailman menoa. No, jospa tässä nyt jaksaisi sentään katsoa netistä parin päivän uutiset läpi, että mitä maailmalle kuuluu. Tuskinpa mitään mullistavaa on ehtinyt tapahtua.

Käsitöitäkin voisi olla kiva tehdä tässä jossain vaiheessa, minusta näyttää kovin pahasti siltä, että tuo sama torkkupeiton tilkku on maannut tietokoneen vieressä jo useamman päivän. Vai kuvittelenkohan vain? Eikö käsityöt tekeydykään itsestään, kun ne jättää pöydälle? Höh. ;)

Hyvää uutta viikkoa kaikille! :)

Edit: Aina mä jotain unohdan, kun ei pysy ajatukset kasassa... ;) Käykäähän hankkimassa itsellenne Suomen ensimmäinen neuleromaani, ohjeet sen hankkimiseksi löytyvät Kerällä-blogista! Minäkin sain jo oman kappaleeni eilen illalla joskus puoli kahdentoista aikoihin, sen verran jaksoin tässä koneella istahtaa alkuiltaunien ja yöunien välissä. :D Saa nähdä, milloin ehdin sen lukemaan - tuollaisen "sähköisen kirjan" lukemisen aikana saattaisi olla helpompaa tehdä käsitöitäkin kuin perinteisen kirjan kanssa... :) Eli onhan tässä maailmassa sentään jotain suurta ja mahtavaa tapahtunut viikonlopun aikanakin, hyvä Kaisa! :)

Viikon varrelta

Blogin hengissäpysymiseksi lienee syytä päivittää edes kerran viikossa. :)

Mitä sitten viikon aikana on tapahtunut? Ainakaan en ole jaksanut kovin paljon virkkuukoukkua heilutella. Torkkupeiton tekemiseen en ole kyllästynyt, mutta joskus ei vain jaksa tehdä käsitöitä. Ja joskus sattuu niin hassusti, ettei voi tehdä, vaikka haluaisikin... ;)

No, onneksi tässä perheessä joku saa joskus valmistakin aikaan:

Esikoinen on tehnyt tätä kissataulua Hama-helmistä varmaan parisen kuukautta. Sen oli tarkoitus valmistua äitienpäiväksi, mutta edistymistä jarrutti se, että yhtä väriä ei ollut riittävästi. Äitienpäivän iltana esikoinen sai tämän sille mallille, että kaikki muut värialueet olivat valmiina. Mutta kun iskä kävi maanantaina etsimässä puuttuvaa väriä, ei sitä tästä kaupungista löytynyt. Joten keskivihreä vaihdettiin tummempaan vihreään ja se puuttuva vaalea vihreä korvattiin kokonaisuudessaan keskivihreällä. Näyttää itse asiassa sillä tavalla paljon paremmalta, ja minäkin siinä olin lopulta pojan kaverina noiden värien vaihtamisessa, että saatiin kissa valmiiksi. Kaikkein mahtavin sattuma oli, että kehyshamsterin kaapista löytyi juuri oikeankokoinen kehys tälle työlle! :) Kehyksen löysin tässä kevättalvella Anttilan keskusvaraston tyhjennyksestä, josta noita kehyksiä innostuin hamstraamaan urakalla, ja jälleen kerran tuli todettua, että aina niille kehyksille löytyy käyttötarkoitus, ennemmin tai myöhemmin. :) Tämä myöhästynyt äitienpäivälahja on nyt seinällä minun sänkyni vieressä.

Keskiviikkoaamuna tuli vähän kiire, että ehdin töihin menevään bussiin. Se on viikon bussivuoroista se, jossa yleensä saa matkustaa melkein yksinään, eli pääsee levittäytymään käsitöidensä kanssa ihan rauhassa. Ja tietysti siinä lähtökiireessä unohtui virkkuukoukku kotiin tietokonepöydälle! Käsityö itsessään oli kyllä matkassa, mutta eipä sille voinut mitään tehdä ilman koukkua. No, päädyin sitten bussimatkan ajan kerimään yhden täyden 7 veljestä -kerän palloksi, kun ei ollut käsille muutakaan tekemistä, ja tykkään muutenkin ainakin torkkupeittoprojektissa virkata mieluummin pallon muotoiselta kerältä kuin sellaiselta, millaisena ne kaupassa myydään; lanka juoksee paremmin, eikä laukussa kuljetettaessa purkaudu ja sotkeudu niin herkästi.

Keskiviikkoaamuna bussini on yleensä sen verran hyvissä ajoin perillä, että ehdin paitsi laittaa luokan kuntoon myös tehdä jonkin aikaa käsitöitä ennen opetuksen alkua - myöhemmälläkin bussilla ehtisin juuri ja juuri perille, mutta siinä tulisi hieman kiire valmistella luokka, eikä olisi varaa esim. bussin myöhästymiseen tai muuhun yllättävään, joten pelaan mieluummin varman päälle ja menen aiemmalla, vaikka jääkin sitten "luppoaikaa". Nyt käytin sen ylimääräisen ajan siihen, että jäin yhtä pysäkkiä aiemmin pois bussista ja kävin ostamassa uuden virkkuukoukun, että pääsen edes paluumatkalla virkkaamaan! Olen ennenkin maininnut, että tuosta työpisteeni lähellä olevasta halpakaupasta yleensä löytyy niitä lankoja ja värejä, jotka ovat aikaa sitten poistuneet Novitan kartoilta, ja nyt siellä poistohyllyssä olikin vanhaa vaaleansinistä Virkkauslankaa. Mikä sattuma - olen nimittäin suunnitellut jo jonkin aikaa virkkaavani liinan valkoisesta, roosasta ja vaaleansinisestä, mutta harmikseni Novitan Virkkauslangasta ei enää ole löytynyt tuota vaaleansinistä. Sopivaa vaaleansinistä löytyisi kyllä muista virkkauslangoista, mutta niissä ei taasen ole ollut ihan oikeaa roosan sävyä, kun Novitan Virkkauslangassa puolestaan on ihan täydellinen sävy. No, kun sitä vaaleansinistä Virkkauslankaa löytyi nyt virkkuukoukun ostoreissulla, niin nappasin samantien matkaan myös roosaa ja valkoista, ja näin on eräs liina vain virkkaamista vaille valmiina. ;) Kuvassa törröttää tietysti myös se 5 mm virkkuukoukku, jota varten sinne kauppaan läksin, ja pääsin näin ollen paluumatkalla jatkamaan torkkupeittoani.

Tällä viikolla olen tehnyt enemmänkin lankaostoksia. Olen pitkin talvea ja kevättä koonnut listaa langoista, joita olisi tarkoitus ostaa ennen kuin ne mokomat taas poistuvat marketeista. Yleensähän minä juoksen heinäkuussa epätoivoisesti kaupungin lankahyllyiltä toiselle etsien viimeisiä rippeitä haluamistani langoista, kun en ole ymmärtänyt niitä aiemmin ostaa. En käsitä, miksen voi niitä käydä ostamassa heti, kun ne ilmestyvät kauppoihin... kai minun täytyy ensin harkita tarkkaan, mitä oikeasti tarvitsen ja mitä niistä langoista aion tehdä, eikä suin päin vain syöksyä ostamaan jotain epämääräistä läjää lankaa, josta en tiedä vielä, mihin sen käyttäisin. Ja sitten käy niin kuin käy. Esimerkiksi 7 veljestä sateenkaariraita ja Nalle Kukkaketo päivänkakkara loppuivat jo helmikuussa niistä kaupoista, joissa yleensä käyn, eikä niihin ole uusia keriä ilmestynyt.

Kärkkäiseltähän minun on ollut tarkoitus langat hankkia, kun siellä on hintataso vielä ihan siedettävä. Tosin 7 veljestä Raita-langat ovat edullisempia Halpa-Hallissa, mutta sieltä se sateenkaariraita loppui siis heti kättelyssä. Ja Kärkkäinen taas on justiinsa siellä päin kaupunkia, minne minulla ei ikinä ole muuten mitään asiaa, ja jotenkin olen tullut niin laiskaksi, etten viitsi lähteä yhtään mihinkään, jos ei ole ihan pakko. ;)

Perjantaina tuli sitten tilanne, että oli pakko lähteä käymään kaupungilla hoitamassa yksi asia, vaikka ei olisi huvittanutkaan. Tuo lähteminen tympäisi niin paljon, että päätin vaikka väkisin keksiä itselleni jotain muutakin asiaa, ja kun bussikortti oli vielä sen päivän voimassa, niin ajelin sen tyhmemmän asian hoidettuani vielä Kärkkäiselle saakka, ja ostaa pätkäytin kerralla ne kaikki langat, jotka lukivat listassani. No okei, jätin ostamatta vielä pari kerää Puroa ja Huopasta, koska niitä saa tuosta Halpa-Hallistakin, ja vaikkei saisikaan, niin elämä ei siihen kaadu, jos niistä suunnittelemani projekti jäisi tekemättä. Ei aina tarvi toteuttaa kaikkea mitä haluaisi tehdä. :) Tämän lankasatsin pitäisi nyt riittää kutakuinkin kesän yli ja ehkä vähän syksyksikin, mutta tarvittaessa teen täydennyksiä, jos tulee joku tarpeellinen idea mieleen. Kuvassa on langat kahteen virkattavaan villatakkiin, yhteen neulottavaan tunikaan, yhteen virkattavaan toppiin sekä isoon läjään villasukkia niin itselle kuin lahjaksikin. Eli suunnilleen kaikkiin niihin neule- ja virkkausprojekteihin, jotka ovat lähiaikoina (tai tänä vuonna) suunnitelmissa. Torkkupeittolankoja tässä ei vielä ole; teen nyt ensimmäisen peittoni ensin valmiiksi, ja alan sitten miettiä seuraavia mahdollisia peittoja ja hankkia niihin lankoja. Menee luultavasti syksymmälle ne projektit, kunhan saadaan tätä kasaa pienemmäksi. Edelleen lankani mahtuvat kirjoituspöydän kaappiin ja pariin käsityökoriin, joten ei hädän päivää. :)

Tämän enkelin olen nimennyt Viisuenkeliksi. :D Aloitin tämän nimittäin tammikuussa sellaisena hetkenä, jolloin jännitin kovasti Radio Deistä odottamaani puhelua, ja siinä odotellessa laitoin enkelin alkuun. Puheluhan koski Vekaraviisut-kisaa, jossa minun Tule enkeli -niminen kappaleeni kilpaili, ja sitä varten minua haastateltiin radioon puhelimitse. Hoksasin vasta enkelipistelyä aloittaessani, että sehän sopi hyvin laulun nimeenkin. :) No, lauluni taival kisassa tyssäsi maaliskuussa semifinaaliin, mutta tämän enkelin pistely on jatkunut nyt toukokuussa. Ja kuinka ollakaan, viisujen parissa jälleen, nimittäin Euroviisuja seuratessa. :) Tänään muistin yhtäkkiä, että jos minun kappaleeni olisi päässyt niissä toisissa viisuissa finaaliin saakka, niin olisin ollut juuri tänään Lahdessa sitä finaalia seuraamassa - Vekaraviisujen kappaleen on tietojeni mukaan voittanut se kappale, mistä meidän esikoinen sanoi sen kuullessaan, että "tämä laulu laittaa mun jalat rokkaamaan", ja silloin itsekin ajattelin, että siinä on varmasti voittaja ja näin kävikin. :) No, niitä viisuja en siis ole ollut jännittämässä paikan päällä, enkä muistanut edes radiosta kuunnella, kun ehdin jo unohtaa koko kisan heti sen jälkeen, kun oma kappale putosi jatkosta. ;) Mutta noita vähän isompia viisukisoja kyllä kuunnellaan tänään tämän Viisuenkelin seurassa. Tavoitteena paljon edistystä pistojen osalta ja Paratiisi-Oskarille hyvää sijoitusta! :)

Siinäpä viikon käsityötapahtumat lyhykäisyydessään. Ei siis oikeastaan varsinaista edistystä muuten kuin pistojen ja lankavaraston kasvun osalta, mutta kyllä se lankavarasto sitten pienenee kertarysäyksellä, kun se torkkupeitto on valmis! :)

Mukavaa kevään jatkoa kaikille, jotka keväästä nauttivat, ja meille muille hauskaa syksyn odotusta...! ;) Ja viikonlopun jatkoja tietysti tasapuolisesti itse kullekin! :) Kiitos taas käynnistä ja kommenteista - palaillaan jälleen, kun asiantynkää tulee. :)

Edit: P.S. Just klikkasin uutissivustolle, ja luin tällaisia uutisia etiopianutuista!

Lasten kädentaitoja

Tänään on taas se päivä vuodesta, jolloin käsityöblogin aiheena on lasten tekemät kädentyöt. :) Mennyt viikko onkin ollut täynnä jännitystä ja salaisuuksia, varsinkin nuoremmalla pojalla, joka ensimmäistä kertaa elämässään pääsi osalliseksi tästä äidin yllättämisestä. :) Esikoinen on jo vanha konkari tässä asiassa, kun on monta vuotta ollut päiväkodissa, missä näistä askarteluista kiitettävästi huolehditaan, mutta kuopus tosiaan aloitti vasta viime syksynä tarhassa, niin ei ole ennen minulle tainnut tehdä kuin isin avustuksella jotain kortin tapaista. Arvasin heti maanantaina, että nyt on taidettu aloittaa äitienpäiväaskartelut, sillä kuopus ilmoitti minulle heti illalla töistä palattuani: "Äiti, sinulla on sunnuntaina äitienpäivä!" :) Kysyin, että tekeekö hän minulle jotain lahjaa, johon hän vastasi: "Joo. Se on yllätys. Se on SALAISUUS!" Ja siitä salaisuudesta on minulle kuiskuteltu pitkin viikkoa, vahingossakaan paljastamatta, mikä se mahtaisi olla. Torstai-iltana tulin töistä niin myöhään, että pojat olivat jo nukkumassa, mutta kun eteisen ovi kolahti, pomppasi kuopus sängystään ja tuli makkarin ovelle ilmoittamaan: "Sinulle on SALAISUUS! Se on piilossa." Selvisi vielä, että se on kaapissa piilossa... ;) Iskältä varmistin myöhemmin, että missä kaapissa se on, etten vahingossa vaikka innostu just sitä kaappia siivoamaan, jolloin salaisuus menisi pilalle...

Hyvin piti salaisuus tähän aamuun saakka. :) Sain nukkua niin pitkään kuin halusin, ja herättyäni hiukan ennen kymmentä huikkasin sängystä, että nyt saa tulla. :)

Tässä on se kuopuksen tarkoin varjelema SALAISUUS:

Tämä on rintakoru. :) Korun koosta ei välttämättä saa kuvasta käsitystä, mutta pohjana on lastenruokapurkin kansi, johon on liimattu makaroneja, herneitä ja siemeniä, ja joko komeus on maalattu kultamaalilla. Takana on hakaneula, jolla korun saa laitettua kiinni puseroon, ja minulla sattuukin sopivasti olemaan tänään päälläni pitsineule, jonka pitsin reikien läpi sain tosi näpsäkästi pujotettua neulan, niin ei tule edes vaatteeseen reikiä. Tätä korua aion pitää ainakin tämän päivän ja huomisaamuna, kun päiväkodissa on äideille kahvikonsertti. :) Taitavasti on 3-vuotias osannut tällaisen tehdä!

Esikoisen lahja meni myös samantien käyttöön. :) Hän oli tehnyt eskarissa neulatyynyn, eli kahvikuppiin on laitettu pumpulia ja päälle liimattu kukallinen kangas. Minä hoksasin heti, että laitan tähän isopäiset helmiäisnuppineulani, joita käytän pääasiassa ristipistotöiden, kuten pinkeeppien (neulavahtien) koristeluun. Laitoin tähän nyt Bohinin neulat, jotka minulla oli rasiassa, mutta muita neuloja en uskaltanut laittaa, kun ovat erimerkkisiä tai eri pakkauksesta, niin eivät mene sitten sekaisin. Tästä on nyt helppo ottaa juuri sen värisiä neuloja kuin tarvitsee, kun ne on lajiteltu vielä väreittäin. Poika auttoi minua vähän noiden neulojen laittamisessa.

Kortista esikoinen huomautti, että hän valitsi siihen väreiksi turkoosia ja pinkkiä äidin lempivärien mukaisesti. :) Kyllä onkin ajattelevainen poika!

Mieltäni lämmitti molemmissa lahjoissa se, että niissä on hyvin käytetty kierrätysmateriaalia. Aiemmin keväällä kuopuksen ryhmä kävi hakemassa kierrätyskeskuksesta tyhjiä lastenruokapurkkeja, joihin kylvivät herneitä kasvamaan, ja luultavasti siitä satsista on jäänyt niitä kansia yli tähän käyttöön - ja näemmä myös niitä herneensiemeniä. ;) Veikkaisin myös, että neulatyynyn kahvikuppi on samoin peräisin kierrätyskeskuksesta, siellä kun näitä aarteita riittää ja on ihan päiväkodin vieressä. Lapset kasvavat pienestä pitäen siihen, että "toisen roska on toisen aarre" ja kaikkea voi aina hyödyntää muuhun tarkoitukseen. :) Minäkin pistin visusti käärepaperit talteen näiden lahjojen ympäriltä... :)

Lasten käsitöistä siirrytään vielä minun käsityökoppaani:

Kuva kertoo kaiken oleellisen. Paloja on kasassa nyt noin puolet eli 37 kpl, joista kuusi on reunustettu jo valkoisella. Kun kuuden kerän kuljettaminen bussivirkkauksena on vähän hankalaa, hoksasin että voin pakata matkaan vain muutaman palan ja luonnonvalkoisen kerän, ja virkkailla valmiisiin paloihin reunuksia. Näin sitten sekin homma jo etenee, kun kuitenkin tässä vaiheessa pystyin jo päättämään, että yksi reunakerros riittää, eikä tarvita kahta.

Päätin, etten aloita uutta käsityötä, ennen kuin tämä peitto on valmis, mutta saatan joutua siitä päätöksestä hieman joustamaan... riippuen siitä, milloin peitto valmistuu. :)

Nimittäin perjantaina sain idean, joka pitäisi vielä tässä toukokuun aikana ehtiä toteuttaakin, ja siihen tarvitsin tämän Kotiväki-kerän, jonka ruokaostoksilla käydessäni nappasin matkaani. Teen nyt toistaiseksi niin pitkälle tuota peittoa kuin suinkin ehdin, mutta jossain vaiheessa täytyy ottaa työn alle sitten Kotiväkeä, jotta ehdin siitä sen ideani ajoissa toteuttaa. Aina näemmä tulee kaikenlaista eteen, vaikka kuinka ajattelisi, että keskittyy vain yhteen käsityöhön. Tai siis omasta päästänihän ne jutut tulevat, ei niitä kukaan pakota tekemään. ;)

Hyvää äitienpäivän jatkoa itse kullekin!

Lämmittimet

Viime viikonloppuna oli pakko laittaa puikot viuhtomaan oikein toden teolla, ja riittipä puikottelua vielä tiistaille saakka. Työstettävänä oli ehkä ohuinta lankaa, mitä olen koskaan neulonut, ja valmis tuotos piti saada ajoissa postiin, niin eipä siinä ehtinyt kuin nukkua ja neuloa. :) Onneksi satuin löytämään lauantai-iltapäivällä kirjastosta peräti kolme ihan katsomisen arvoista dvd-levyä, niin oli jotain neulomisseuraa. Minä kun en osaa tehdä "vain käsitöitä", vaan aina pitää olla jotain kaveria. Television katsominen ei ole minun lajini, joten yleensä sitä neulomisseuraa löytyy tästä tietokoneelta, kuntopyörästä tai sitten kirjastosta: kirjat ja äänikirjat ovat jo tuttua käsitöiden oheispuuhaa, mutta nyt taisin ensimmäistä kertaa tosiaan löytää kirjastosta jopa jotain katseltavaa. No, ne on jo katsottu ja laitettu miehen matkassa palautukseen, mutta niin on työn alla ollut neulekin jo laitettu maailmalle. :)

Lämmittimet

Tehty ajalla: 29.4.-3.5.2011

Malli: Valepalmikkojoustinta

Lanka: Schachenmayr Rheuma Thermal Wolle luonnonvalkoinen (02070)

Langankulutus: 50 g

Puikot: 2 mm

Koko: Naiselle

Muuta: Lahjaksi menevät

Vaikka kuvassa villa on lämmittämässä sääriä, nimesin nämä säärystimien sijaan lämmittimiksi, sillä nämä voi halutessaan vetää vaikkapa polvia tai käsivarsia lämmittämään, ja lämmittimien saaja ymmärtääkseni kaipaakin enimmäkseen juuri polviin ylimääräistä lämpökerrosta. Lämmittimet menevät siis lahjaksi ja ehdottomasti tarpeeseen! Valitsin langaksi reumalangan siksi, että ajattelin sen olevan jollakin tavalla "erityisen lämmittävä", mutta koska lanka on hyvin ohutta, niin mietin hiukan, miten paljon se loppujen lopuksi sitten lämmittää. Ehkä nämä ovatkin sitten sellaiset kesäajan lämmittimet, kun silloinkin on jonkinlainen lisälämpö kolottavissa jäsenissä tarpeen, mutta paksummat jutut voivat olla liian kuumia, ja niitähän lämmittimien saajalla onkin jo ennestään. Toivottavasti nämä nyt ovat sopivat ja tarpeelliset! :)

Kiikutin nämä tosiaakin jo tiistai-iltana postiin pari minuuttia ennen sulkemisaikaa, mutta eipä tässä ole ehtinyt aiemmin näistä postailemaan. Vientiä siis riittää vielä ainakin tämän viikon ajan, ja vaikuttaa lupaavasti siltä, että ensi syksynä tätä naista viedään vieläkin kovemmalla vauhdilla. Päässä käy tällä hetkellä kova surina tulevia asioita sulatellessa, jos nyt muuten alkaa tuo surina pikkuhiljaa rauhoittua tämän lukuvuoden osalta. Taas kerran ihmettelen, että miten voi lukuvuosi olla lopuillaan, kun tuntuu että just pääsin itse vasta vauhtiin. :D

Ja kohta lähdenkin sitten tutustumaan kouluun. Siis esikoiseni kanssa hänen tulevaan kouluunsa. En viitsi ihmetellä enää uudestaan ajan kulumista... Ainakaan matka ei ole pitkä, kun koulu on tuossa meidän "takapihalla" eli kotiovelta koulun portille on ehkä 10 metriä. :) Koulun piha onkin meille tuttuakin tutumpi, kun pojat tykkäävät leikkiä siellä mieluummin kuin omalla pihalla (siis taloyhtiön), mutta sisällä en ole käynyt koskaan muuten kuin äänestämässä, ja onhan siinä koulussa paljon muutakin tutustumista kuin ne ulkoiset puitteet. Saa nähdä, kumpaa tässä jännittää enemmän, poikaa vai äitiä... ;)

Surina päässä tulee siis varmaan jatkumaan pitkään, mutta toivottavasti myös tuo virkkuukoukku jaksaa surista ainakin välillä. Ristipistoihin en ole vilkaissutkaan sen jälkeen, kun se Nooa-taulu valmistui, jotenkin ei ole nyt pystynyt kaikkeen keskittymään. Onneksi isoäidinneliöt ovat sopivan aivotonta puuhaa, ja kuuden kerän kanssa pystyy virkkaamaan jopa bussissa vähemmän ruuhkaisempaan aikaan. Tänään on kyllä vuorossa taas se viikon ruuhkaisin bussireissu, mutta on minulla sinnekin virkkuusuunnitelma, joka ei vie niin suunnattomasti tilaa. :) Ei tässä muuten käsityöt etenisikään, jos ei olisi noita työmatkoja!

Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua! :) En tiedä, milloin palailen linjoille, jos ei tässä nyt ihan heti mitään valmistu... Kiitos käynnistä ja näkemisiin! :)