Intoa, himoa ja intohimoa :)

Himot ne on hiirelläkin. :)

Tuo lausahdus tuli maanantai-iltana mieleeni, kun tassuttelin töistä kohti lankahyllyjä. Hiiret varmaan tuli mieleeni siksi, että olin juuri aloittanut töissä hiiri-teeman käsittelyn. Himo taas siksi, että olen tässä viime päivinä tuskaillut ihan valtavan himon kourissa. Nimittäin torkkupeittohimon. :)

Olen ollut jo pitkään ihan mahdoton isoäidinneliö-fani, mutta sitä torkkupeittoa en ole neliöistä aikaan saanut, vaikka paljon muuta olenkin niistä tehnyt. Aina toisten torkkupeittoja katsellessani olen huokaillut ja haikaillut, että "voi, kunpa meillekin!". Mutta olen pelännyt villaisen torkkupeiton olevan hieman ongelmallinen pölyallergikkojen kodissa, jossa asuu vielä kaksi vilkasta poikaa. Viime syksynä olin jo vähällä ostaa peittolangat, mutta jäin vielä miettimään. Varovasti olen sittemmin kaivanut kaapista pari vanhaa peittoa ja asetellut sohvalle, ja kun ne ovat saaneet siinä olla jo useamman viikon tai kuukausien ajan ihan vain peittojen ominaisuudessa - eikä esimerkiksi majanrakennustarpeina - niin olen alkanut vakuuttua siitä, että myös itse virkattu torkkupeitto voisi löytää paikkansa meidän kodissamme.

Sitten tuli tammikuussa Novita ja tilkkupeittotempaus. Ja ihana sateenkaaripeiton ohje! Blogimaailma on vielä todistanut todeksi Novitan väitteen, että isoäidinneliöt ovat nyt muodissa. Sateenkaaripeittoa olen saanut ihailla ainakin Niinan blogissa, mutta ah ja voih! Lankahyllyillä pyöriessäni olen todennut, etten raaski millään ostaa sateenkaarilankaa kokonaista torkkupeittoa varten - minä kun en halua mitään jalkapeitettä, vaan sellaisen kunnollisen, mihin mahtuu kääriytymään kokonaan, ja jonka alle voi ottaa pari suloista poikaakin kainaloon. :) Ostoslistallani lukee edelleen, että sateenkaarilankaa pitäisi ostaa suunnilleen kilo yhtä jakkua ja muutamia sukkia varten, joten en enää raaskisi siihen torkkupeittoon hankkia toista tai kolmatta kiloa... Oikeastaan olin jo ennen tuon Niinan ihanan peiton näkemistä alkanut harkita, että josko tekisin sen torkkupeiton yksivärisenä. Atziinahan teki ihan meidän olohuoneen sisustusvärisen peiton, ja sitä olen myös käynyt kuolaamassa ja samalla miettimässä omaa toteutustani. Mutta sitten Andra meni ja räväytti ilmoille sen, mitä olin mielessäni hahmotellut, mutten ollut vielä päässyt mielikuvaa pidemmälle. Sateenkaaripeitto, mutta yksivärisistä langoista! :) Siinä oli se peitto, jonka idean päätin ihan törkeästi ryövätä - toki omanlaisellani toteutuksella. :) Olin jo metsästämässä sopivia lankoja (siihen puuhaan olin siis matkalla, kun sanonta hiirien himoista pyöri mielessäni), mutten vielä onnistunut löytämään sitä mitä olin hakemassa, kun jo kotona blogisuosikkeihini oli pompsahtanut lisää torkkupeittoja paisuttamaan himoani ja sekoittamaan päätäni lopullisesti. Juuli olikin tehnyt pehmeän sävyisen peiton, mikä on tietysti ihan eri tyylinen kuin oma ajatukseni sateenkaaripeitosta, mutta ennen kuin olin ehtinyt edes aloittaa sitä ensimmäistäkään peittoa, niin alkoi tehdä mieli TOISTA peittoa, pehmeistä sävyistä. :) Jos vaikka jostain sinisävyisistä sellainen uninen peitto makkariin... Eikö riitä, että himoitsee yhtä torkkupeittoa, kun pitää himoita kahta? Varsinkin, kun tuollainen peitto ei ole mikään yhden tai kahden päivän pikkuprojekti... Ja lisää vettä myllyyn sain vielä piipahtaessani Lotan luona, sillä - no, käykää itse katsomassa ja ihailemassa! :) Ajatelkaa, miten ihania ja erilaisia peittoja saa aikaiseksi yhdellä ainoalla yksinkertaisella mallilla! :) Ei tarvitse enää ihmetellä, jos torkkupeittohimo kasvaa kasvamistaan!

Eikä tätä himoa riitä tyydyttämään se, että minulla on edelleen aikomus lähettää siihen maailman suurimman tilkkupeiton tempaukseen ainakin yksi pieni 24 palan peitto. Kun minä haluan oman peiton itselleni, minun väriseni! :)

Siitä väristä tässä meinasikin tulla iso ongelma... Kun olin päättänyt tehdä peittoni 7 veljeksestä, se on minun makuuni vahvuuden, hinnan ja värien suhteen - paitsi että yksi sateenkaaren väri puuttuu eli keltainen! No okei, puhdas violetti puuttuu myös, mutta sen kanssa voin elää - ilman keltaista en voi elää, koska se on meidän kotimme sisustuksen pääväri yhdessä oranssin ja vihreän kanssa. Elin siinä toivossa, että keltaista 7 veljestä löytyisi pari kerää työpaikkani läheltä naapuripitäjästä kaupasta, jossa kyllä on poistomyynnissä yhä sellaisia novitalaisia, joita ei ole valmistettu vuosiin. Vaan ei keltaista 7 veljestä yhtään ainoaa kerää! :( Sitten kävin ryömimässä Halpa-Hallin ja Tokmannin hyllyjen alla, josko sinne olisi tipahtanut ja unohtunut mitään keltaista, mutta ei. Päätin kuitenkin hankkia lankani Tokmannilta (tarjous 3 kerää kympillä), ja turvautua tarvittaessa vaikka värjäämiseen - siitä syystä luonnonvalkoista lähti mukaan vähän ylimääräistä. :)

Vaan sen värjäämisen kanssa ei asiat menneetkään niin kuin mielikuvissani olin ajatellut - mielikuvani nimittäin muistivat vielä pitkän Dylon-väririvin lähikaupan hyllyillä pari vuotta sitten, ja siellä oli silloin keltaistakin ainakin kahta eri kirkasta sävyä. Nyt ei ollut Halpa-Hallissa kuin muutamaa tummaa pesukoneväriä, samat valikoimat Tokmannilla. Olisi siellä ollut Nitorin pesukoneväriä oikein ihanassa auringonkukankeltaisessa, mutta sitä ei suositeltu villalle eikä keinokuidulle (7 veljeksessä molempia). Villalle sopivaa väriainetta olisi ollut "kullankeltaisena", mutta pakkauksen perusteella lopputulos olisi ollut mielestäni kyllä ennemminkin myrkynvihreä kuin keltainen, joten en tohtinut ostaa ja pilata lankojani sillä. Lähdin sitten metsästämään kirkkaampaa keltaista väriainetta Prismasta (tulikin päivän kuntolenkki samalla), mutta pyöräillessä oli aikaa ajatella, ja mieleen tulvahtivat niin KoolAidit, sipulinkuoret, kurkuma kuin lopulta elintarvikevärikin. Muistin kotona olevan keltaista elintarvikeväriä jäännöksenä kuopuksen synttäreiltä, ja ehdin jo vaihtaa kotiin päin menevälle pyöräreitille, mutta sitten käännyin kuitenkin vielä Prisman suuntaan, sillä mieluummin pelaisin varman päälle varmoilla aineilla kuin pilaisin kaiken - tai ehkä Prisman hyllyjen alla olisi sitä keltaista 7 veikkaa... ;)

No eihän sieltä sitä 7 veljestä löytynyt, eikä sen puoleen sitä tekstiiliväriäkään muuten kuin samana "kullankeltaisena" versiona kuin Tokmanniltakin. Mutta löysin jotain keltaista sentään, nimittäin Novitan kampanjalankaa Katria! :) Se on kylläkin 100% akryylia ja hivenen 7 veljestä paksumpaa, mutta se on lähin, mitä kykenin löytämään, kun en jaksanut lähteä kaupungilta saakka esimerkiksi keltaista Jannea hakemaan. Nyt siis sain kaikki sateenkaaren värit ja vielä vähän valkoista tasapainottamaan! :) Olisi tuota Katria riittänyt varmasti 3-4 kerää, mutta kun keltaista sattui olemaan laarissa sopivasti viisi, niin ostin kaikki pois (hinta 2,20 e/kerä); eipähän tarvi pelätä, että loppuu kesken, ja voihan tuosta tehdä sitten vaikka keltaisen reunuksen peittoon. :)

Tiedättekö, olen ollut tästä torkkupeittoajatuksesta niin täpinöissäni, että olen ihan tärissyt! :) Tosin tärinä voi johtua astmalääkkeen sivuvaikutuksistakin... ;) En meinannut pysyä nahoissani, kun olin lähdössä tuolle "pyöräretkelleni" lankahyllyille, ja vielä kotona ensimmäisiä neliöitä virkatessanikin oli vaikeuksia pitää koukkua kädessä, sillä niin tämä on ihanaa ja jännää! :) En muista, milloin viimeksi olisin ollut näin innoissani jostain käsityöstä! :)

Tässä neliöitä vähän aloitettuna. Muuten olen päätellyt langanpäät kustakin neliöstä sitä mukaa, kun neliö valmistuu, mutta viimeisen langanpään olen jättänyt päättämättä, sillä aion virkata jokaisen neliön ympärille luonnonvalkoisella muutaman kerroksen, ja jatkan suoraan tuosta viimeisestä silmukasta (se on nyt vain tilapäisesti vedetty umpeen). En vielä tiedä, teenkö yhden vai kaksi kerrosta kunkin palan ympärille, katson ensin, miten monta palaa noista parista kilosta värikkäitä lankoja saa, ja tehdään sen jälkeen päätökset. :)

Lankaa on siis tulvahtanut tähän tupaan yhtäkkiä oikein kertaheitolla. Sattui vielä niinkin somasti, että kun olin juuri lähdössä lankaostoksille ja saanut vedettyä toppahousut jalkaan, niin ovikello soi Itellatädin tuodessa minulle paketin Virosta! :D Hyvä, etten perunut sentään lankaostoksille lähtöäni, sillä olisihan näissäkin ollut jo joksikin aikaa virkattavaa:

Ihan oikeasti, minä käyn vähän jälkijunassa näiden Novitan lankojen suhteen, kun aina saan olla metsästämässä joko poistettua väriä tai lankaa... Tässä tapauksessa nyt sitten siis lankaa eli Bambua. Eihän sitä enää mistään saa, enkä hoksannut viime keväänä/kesän poistomyynneistä hamstrata, kun kuvittelin tämän kevään värikarttaan tulevan kivempia värejä. Ja sitten ei tullut koko Bambua! Vaan löysin sitä Karnaluksista ihan siedettävään hintaan; toimituskuluineen kerän hinnaksi tuli alle 3 euroa. Tässä on sopivasti yhtä M-koon twinsettiä varten, ja varmaan jää sytomyssyynkin pikkuisen. :) Siis 15 kerää. ;) Haaveilin kyllä toteuttavani sen twinsetin beigestä Bambusta, mutta kun en sitä löytänyt, niin tyydyin toiseksi parhaaseen eli lilaan.

Olikin varsin hauska kokemus tuo Virosta tilaaminen. Kun eihän siellä ole mitään ohjeita, miten tilaat Suomeen, enkä edes tiennyt, toimittavatko Suomeen saakka. Mutta päätin vain kokeilla, eli laitoin tilauksen menemään. Kun sitten sain tilausvahvistuksen ja tilinumeron mihin maksaa, niin ei se maksaminen onnistunut, kun se tilinumero ei ollut IBAN-muodossa. Minä sitten näppäränä tyttönä käytin hyödykseni Google-kääntäjää, ja lähetin Karnaluksiin mailia: "Tere, Tahaksin maksta tellimus nr. XXXXX. Kas ma võin saada kontonumbri kuhu ma saan maksta? (IBAN) Kui palju maksab saatekuluga Soome? Aitäh! Mari J" (varmasti olisivat muuten ymmärtäneet suomea tai englantiakin, mutta eihän asioita kannata tehdä helpoimman kautta ;) ) Eli kerroin haluavani maksaa ja pyysin IBAN-numeron ja kysyin samalla toimituskuluja. :) Ja sain näppärästi ihan viroksi kirjoitetun vastauksen, josta kyllä oleelliset ymmärsin, mutta varmuuden vuoksi taas käytin Google-kääntäjää. Niin pääsin maksamaan, ja viimein tuli pakettikin. Paketin mukana oli käyntikortti, jolle olen naureskellut (viron kieli on niin hauskaa!): "Külastage meid jälle. Uut ja huvitavat iga kell!" Tätä ei oikein Googlekaan osannut kääntää fiksusti, mutta toivottavat kaiketi tervetulleeksi uudelleen "kylään" ja jotain uutta ja mielenkiintoista siellä on tarjolla kaiken aikaa. :) Hih, ehkä tuolta pitäisi tilata joskus toistekin...

Niin, olisihan tuolta Karnaluksista siis voinut samalla tilata sitä keltaista 7 veljestäkin, kun sitä olisi siellä ollut, mutta kun tein tuon tilauksen jo pari viikkoa sitten, niin ei minulla vielä silloin ollut tätä torkkupeittohimoani... Ja Suomestakin saa sekä Bambua että sitä keltaista 7 veljestä esim. Tapiolta, mutta sielläkin on aika korkeat ne postikulut, niin ei ihan paria kerää viitsi tilata. No joo - viisi kerää Katria maksoi melkein saman verran, mitä olisi maksanut kaksi kerää 7 veljestä Tapiolta postikuluineen, että kyllähän tässä tietysti taas säästettiin! :D Niin ja ne muutama ylimääräinen luonnonvalkoinen 7 veljestä sieltä Tokmannilta päälle, joita suunnittelin värjääväni... mutta niille on kyllä tarvetta muissakin projekteissa, eli ei ne turhia olleet. :) Täytynee sitten tilata Tapiolta tai Karnaluksista vaikka langat siihen SEURAAVAAN tilkkupeittoprojektiin - mun tuurilla Novita päättää tietysti just seuraavaksi lopettaa kaikki siniset värisävyt valikoimistaan, ja sitten taas metsästetään. ;)

Lankavarasto alkaa siis olla nyt ihan maksimimitoissaan, sillä juuri ja juuri langat mahtuvat nyt työpöydän pikkukaappiin kahteen koriin, eikä siihen ole laskettu niitä keriä, jotka ovat töissä kiinni (6 kerää peitossa ja kaksi sukissa). Mutta ei näihin isoihin projekteihin oikein voi lankaa missään 50 gramman erissäkään ostaa, kyllä ne lasketaan yleensä kiloissa. Vaan onpahan nyt ainakin materiaalia ikuisuusprojektia varten - pistetäänkö vaikka vuodenvaihde tälle peittoprojektille päämääräksi? :)

Olisi ollut turistavaa ristipistoistakin, sillä niistäkin olen ihan täpinöissäni, mutta koska osa lukijoista on ehtinyt jo nukahtaa, niin jatkan toisella kertaa. ;) Lupaan myös valmistuneita käsitöitäkin tänne esille, kunhan pääsen eroon tästä ensi-innostuksestani tilkkujen kanssa.

Hyvää viikonjatkoa! :)