Se riitti sittenkin!

Lankahamsterikuu vetelee viimeisiään, ja täällä on virkkuukoukku suhissut ahkerasti. Viimeinen langanpää pääteltiin jo ennen kymppiuutisia, joten ei mennyt edes tiukille. :)

Sytomyssyjä on valmistunut tänään peräti kolmin kappalein:

Sytomyssy

Tehty ajalla: 26.-28.2.2011

Malli: Ketjusilmukkamyssy Pirenalta

Lanka: Novita Puro Batik moniväri (886)

Langankulutus: 28 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Lapselle, ympärys n. 48-49 cm

Muuta: OYS:iin. Kukan virkkasin omasta päästä sen mukaan miten lanka riitti.

  Sytomyssy

Tehty: 28.2.2011

Malli: Lankapirtin Matleenan myssyohje

Lanka: Novita Puro Batik sini-turkoosi (835)

Langankulutus: 41 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Lapselle, ympärys n. 50-51 cm

Muuta: OYS:iin

 Sytomyssy

Tehty: 28.2.2011

Malli: Lankapirtin Matleenan myssyohje

Lanka: Novita Puro Batik sini-turkoosi (835)

Langankulutus: 53 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Ympärys n. 54 cm

Muuta: OYS:iin. Kukka virkattu omasta päästä sen mukaan, miten lanka riitti.

Nuo kaksi ylempää myssyä ovat siis lapsen kokoa, koska niitä tarvitaan tällä hetkellä tiettävästi enemmän kuin aikuisten (naisten) myssyjä. Monivärisestä langasta olikin tarkoitus tehdä juuri lapsen myssy, koska lankaa oli liian vähän aikuisten myssyyn ja tuo väritys varmasti on mieluisempi lapselle kuin aikuiselle. Toinen lapsen myssy syntyi oikeastaan siksi, että tuon alemman aikuisen myssyn jälkeen lankaa jäi sen verran niukalti, ettei enää toista aikuisen myssyä olisi saanut. Sen jälkeen jäi vielä lankaa sen verran, että sain yhden kukan tehtyä. Päätin sen kiinnittää tuohon aikuisen myssyyn, koska ajattelin tuon sinisävyisen lasten myssyn olevan kenties jonkun pienen pojan mieleen. Aikuisen myssyssä oleva kukka on toki irroitettava (hakaneulalla kiinni), jos sen vaikka haluaa joku pienipäinen mies itselleen, tai naiskäyttäjä ei pidä kukkasesta.

Lasten myssyjä ei ollut kovin kiva tehdä siksi, että tuntui pahalta ajatella niitä lapsia, jotka myssyjä tarvitsevat... Toisaalta realiteetti on se, että myös lapset sairastavat syöpää, ja jos tällaisella pienellä vaivalla voi ilahduttaa sairasta lasta, niin mielelläni minä teen näitä myssyjä vaikka enemmänkin. Kuopus on noissa lasten myssyjen kuvassa mallina, ja hän olisi tietysti halunnut myssyt itselleen (ja nähtävästi kaiken muunkin, mitä neulon tai virkkaan), mutta selitin hänelle, että nämä myssyt ovat nyt menossa sairaalaan sellaisille lapsille, joilla on iso pipi ja tarvitsevat myssyjä. Sen enempää ei asiasta tarvinnut keskustella, pienikin lapsi voi ymmärtää isoja asioita. :)

  

Lankahamsteri-kisa on siis tämän vuoden osalta päätöksessään, ja yritän huomenissa saada tänne tehtyä yhteenvedon tämän kuun käsitöistä ja samalla kerron oman loppusaldoni. Kukkatempaus jatkuu edelleen, ja sinne täytynee muistaa viedä kuvat noista kahdesta kukallisesta myssystä. :)

Otsikon "Se riitti sittenkin!" viittaa tietysti lankaan, jonka riittävyyttä tässä on koko hamsterikuukausi jännitetty. Pelkäsin langan loppuvan kokonaan, ja mitäs sitten olisi tehty, kun ei olisi saanut mennä lankakauppaan? No, otsikko voisi olla myös "Se loppui sittenkin!", sillä jos tässä talossa meinataan vielä joskus neuloa tai virkata, niin se ei ole mahdollista ennen lankahyllyillä pyörähtämistä. :) Nimittäin noista noin viidestä 5-10 cm langanpätkästä, jotka langanpätkälaatikossani ovat, ei saa kovin kummoista aikaan. ;) Siitäkin laatikosta jouduin ottamaan kolme langanpätkää tänään, jotta sain noihin myssyihin kiinnitettyä koko- ja pesuohjelaput. Eli niin tarkasti tuli koko lankavarastoni käytettyä hamsterikuun aikana loppuun! :)

Palataan kuitenkin siihen aiheeseen huomenna, kun teen helmikuun käsityöraporttia, ja luultavasti saatte nähdä täällä myös kuvia lankaostoksia ensi kerran sitten viime lokakuun käsityömessujen! :)

Pieni muna, iso sielu :)

Meidän taloudessa asuu kaksi pientä (ja kaksi isompaa) Munamies-fania. :) Perjantai-illan Kymppiuutisten kevennyksessä näytettiin, kuinka turkulainen Karoliina Ratu oli tehnyt virkkaamalla pieniä Munamiehiä lapsilleen. Mieheni oli meistä kahdesta nopeampi ja ehti sanoa molempien ajatuksen ääneen ensimmäisenä: "Pojat varmasti tykkäisi tuommoisesta."

No, esikoinen ei lopulta halunnut itselleen Munamiestä, mutta "pojat" varmaankin tarkoitti tässä tapauksessa perheen pienintä ja sitä kaikkein isointa poikaa. ;) Ja myös yhtä sukulaispoikaa. Virkkuukoukku siis laulamaan! :)

Munamiehet 2 kpl

Tehty: 26.2.2011

Malli: Omasta päästä; idea peräisin Kymppiuutisten kevennyksestä 25.2., jossa Munamiesten virkkaajana Karoliina Ratu

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 36 g per muna, yhteensä 72 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Korkeus 17 cm

Muuta: Päät värjätty teellä. :) Toinen muna kuopukselle, toinen hänen serkkupojalleen. 

Joskus täytyy käyttää mielikuvitustaan, etenkin jos lankavarasto alkaa olla hupenemassa loppuun, eikä uutta lankaa saa ostaa jonkun hölmön hamsteritempauksen vuoksi. ;) Ensin sen kevennyksen nähtyäni olin innoissani, että tähän projektiinhan saan kulutettua loput luonnonvalkoiset 7 veljekseni. Mutta mistä tehdä pää, kun ihan valkoinen naama näyttää hölmöltä? Sitten tuli kuningasidea: värjäys! :) Vaan kun eihän meillä ole mitään värjäysaineita, kun en ole ikinä ennen mitään värjännyt, niin päätinpä liottaa Munamiesten päitä teessä. :) Kaivelin biojätteistä käytettyjä teepusseja ja tein niistä värjäysliemen, jossa kunkin munan pää kävi vuorollaan kylvyssä ennen täyttämistä ja kiinni ompelemista. Koska hommalla oli hivenen kiire, päiden kuivaamiseen piti käyttää hiustenkuivaajaa (jota muuten meidän taloudessa ei käytetä ikinä hiusten kuivaamiseen vaan lähinnä pakastimen sulattamisen apuna... ;) ).

Kuvien oikeanpuoleinen muna valmistui ensin lauantai-iltapäivällä, ja se oli tarkoitus viedä sunnuntaina mieheni veljenpojalle eli poikien serkulle tuliaiseksi, kun olimme menossa siellä käymään. Vaan kuopus omi ensimmäisen version heti itselleen, ja virkkuukoukkuuni tuli vauhtia, jotta ehdin saada toisenkin Munamiehen tehtyä ja sunnuntaiaamuksi matkaan. Vasemmanpuoleinen muutti siis toiseen osoitteeseen.

Sunnuntaiaamupäivällä oli 90 kilometriä hyvää aikaa istua bussissa virkkaamassa, joten...

... ei kun lisää munia kehiin! :) Lankaa ei ollut enää niin paljon, että olisin saanut yhtä ison kuin noista kahdesta, joten piti tehdä vähän pienempi. Kuva on otettu noin 5 sekuntia valmistumisen jälkeen bussissa. :)

Pieni Muna (iso sielu)

Tehty ajalla: 26.-27.2.2011

Malli: Omasta päästä (idea Kymmenen uutisista)

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 16 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Korkeus 12 cm

Muuta: Pää värjätty teellä. Pienempi koko kuin edellisissä. Kuopus omi itselleen.

Edellisenä päivänä valmistunut Munamies oli jäänyt kotiin, ja se ainoa mukana ollut jätettiin serkkupojan luo, joten kuopus omi tämänkin itselleen. Olihan siitä seuraa bussissa. :)

  

Kotona illalla isompi kaveri jo odottikin. :) Mutta arvatkaa vain, jäikö tämä tähän... ;) Koska lankaahan oli vielä 6 grammaa jäljellä!

Herää epäilys, onko jossain päin asuntoamme Kana? ;) Joka tosin munii aina vain pienempiä ja pienempiä munia. Vähän niin kuin maatuska. Maatuskana. :)

Tämä olikin sitten näin pieni muna, ja sen saikin sitten meidän isäntä, jolla on myös... iso sielu. :D

Munamies-avaimenperä

Tehty: 27.2.2011

Malli: Omasta päästä

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 6 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Korkeus 6 cm

Muuta: Pää värjätty teellä. Avaimenperäksi/reppukoristeeksi isännälle.

Mieheni siis nimenomaan toivoi saavansa avaimenperän tai reppukoristeen, ja lupasin sen hänelle vain sillä ehdolla, että lankaa jää noiden kolmen edeltäjän jälkeen. Sitä jäi juuri ja juuri tähän, eikä meinannut riittääkään, piti vähän kaivella ensimmäsen munan sisuksista jotain päättelyistä jääneitä pidempiä langanpätkiä, että sai raajat kiinnitettyä. 

Ja kyllä nämä ovatkin olleet mieluisia, paitsi tuosta avaimenperästä en vielä osaa sanoa, onko mieluinen, kun se valmistui siinä vaiheessa sunnuntai-iltaa, kun isäntä oli jo menossa nukkumaan. Mutta kuopuksen reaktioista kuvat kertonevat kaiken oleellisen:

Alin kuva on otettu lauantai-iltana noin viisi minuuttia sen jälkeen, kun se alkuperäinen Munamies kruunattiin hahmokisan voittajaksi. Siinä vaiheessa oli vasta tuo yksi pehmomuna valmiina, ja se pääsi toki unikaveriksi. Mutta tarkkaavaisimmat löytävät kuvasta myös toisenkin Munamiehen. ;)

Katsokaas kun äiti on nyt vähän hidas. Aloin virkata ensimmäistä Munamiestä vasta lauantaina puolilta päivin ja se ehti valmiiksi alkuillasta. Eihän se ennättänyt tietenkään kuopukselle päiväunikaveriksi klo 13 mennessä, joten iskän piti ihan vähän helpottaa pienen pojan odotuksen tuskaa, ja hän pikaisesti tekaisi hamahelmistä pojalle tämän helmi-Munamiehen, jonka poika otti päiväunilleen mukaan. Ja kuten siitä aiemmasta kuvasta näkyy, se oli myös yöunilla kaverina. ;)

Vaikka postaus on taas pitkänlainen, niin pistetään tähän vielä pari muutakin juttua Munamiesten lisäksi. Ehkä aasinsiltana seuraavaan kuvaan voitaisiin kirjoittaa: "Mun mummoni minä mun mammani mun mammani minä mun..."

Mistä päästäänkin mummoihin. :) Kävimme tosiaan miehen veljen luona tänään, ja samalla ehdimme pistäytyä viereisessä talossa miehen mummun ja papan luona, joita emme olleetkaan nähneet yli neljään vuoteen, kun ei ole tullut siellä päin käytyä. Saivat nähdä viimein tuon meidän kuopuksenkin. Lähtiessämme mummu kysyi, tarvitseeko mieheni villasukkia, ja mies meinasi että ilman muuta hän tarvitsee. No just joo, eihän se niitä minun tekemiänikään ole pitänyt ja sanoinkin, että kyllähän minäkin voin sinulle sukkia kutoa, jos ne vain kelpaisivat. Mieheni siihen sanoi, että joo mutta hän haluaa nyt ottaa mummunsa kutomat, kun sellaisia kerran tarjotaan. Ja onhan se totta, että minä voin kutoa miehelleni sukkia vielä vaikka seuraavat 50 vuotta (jos Luoja suo), mutta 87-vuotias mummu ei ole todennäköisesti enää kovin montaa vuotta täällä sukkia kutomassa. Tyylikkäät sukat on mummu kutonut, ehkäpä ne lämmittävät mieheni jalkoja eri tavalla kuin vaimon kutomat! :)

Ja vielä ihan muuta asiaa tähän samaan syssyyn siksi, koska en kuitenkaan ehdi tästä muuten ajoissa kertoa... :)

Jos haluatte kuulla minun ääntäni, siihen on mahdollisuus tiistaina 1.3. Radio Dein kanavalla klo 10, klo 14 ja klo 17 uutisten jälkeen. Valitettavasti sieltä ei kuulu minun lauluääntäni vaan ainoastaan puheääntäni (laulaisin sata kertaa mieluummin kuin puhuisin), eli muutama viikko sitten puhelimitse tehdystä haastattelusta editoitu versio (jota en ole itsekään kuullut, joten hirvittää avata radio tiistaina...), kestää jonkun pari minuuttia. Sama pätkä kuullaan kaikkina noina ylläolevina kellonaikoina. Sen perään tulee säveltämäni ja sanoittamani laulu "Tule, enkeli", joka osallistuu Vekaraviisut-kilpailuun, mihin on päässyt noin 200 laulun joukosta 15 parasta. Laulut ovat kuultavissa tuon edeltävän linkin takana, ja vielä tämän viikon ajan siellä voi käydä myös äänestämässä omaa suosikkiaan. Ajattelin ensin, etten mainitse tästä sen isommasti, mitä pari viikkoa sitten ihan vaivihkaa tuosta kilpailusta kerroin paljastamatta tätä omaa osuuttani, mutta koska muutamissa kommenteissa on joskus kysytty, missä ja miten minun sävellyksiäni saisi kuulla, niin nyt ainakin yhtä sävellystä voi käydä kuuntelemassa, ja on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, että maailma tulee kuulemaan tuotantoani jatkossakin. :) Esittäjänä on kilpailunjärjestäjän valitsema artisti, joten ette pääse sitä lauluääntäni vieläkään tosiaan kuulemaan. Vaikka ei senkään kuuleminen mahdotonta ole, jos sattuu liikkumaan siellä missä minäkin, minä nimittäin laulan kaiken aikaa kotona ja ulkona liikkuessanikin. Ei ole vain radion äänimiehet sattuneet liikkumaan perässä. :D

Elämme siis jännittäviä aikoja... lankalaarin pohja häämöttää, hamsterikisa on loppumaisillaan, radiodebytointi säveltäjänä kolkuttaa oven takana... :) Jännittävää viikon alkua itse kullekin! :)

Vadelmaprinsessa

Kuten eileniltaisessa huivi&kukka -postauksessa mainitsin, vironvillaa jäi vielä pieni nöttönen. Enpäs siitä enää muuta keksinyt tehdä kuin perinteiseen tapaan Barbien mekon. No, sehän vain passaa, kun oli vaaleanpunaisesta - tai oikeastaan vadelmanpunaisesta - langasta kyse. :)

Barbien mekko

Tehty: 25.2.2011

Malli: Omasta päästä, syntyi tehdessä

Lanka: Vironvilla vadelma tex 8/2

Langankulutus: 8 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: Barbie

Muuta: Lahjaksi todennäköisesti kummitytölle

Eipä tästä juurikaan kummoista sanottavaa ole taaskaan. Yleensä nämä mekot syntyvät niin, että virkkaan ketjusilmukkalenkin sen mittaisen, että ylettyy Barbien rinnan ympäri, siitä sitten pari kerrosta pylväitä sitten kavennellaan vyötärölle, josta taas levennetään helmaan ja virkataan niin kauan kuin lankaa riittää. :) Koska tässä liukuvärjätyssä langassa oli toisessa päässä hivenen tummempaa pinkkiä, niin tekaisin sieltä häntäpäästä kiinteitä silmukoita myös tuohon yläreunaan ja sitten tosiaan lopuilla langoilla jatkoin helmaa loppuun. Vyötärölle löytyi joku 15 vuotta vanha silkkinauhan pätkä tarvikelaatikostani. :) Silloin ostelin noita silkkinauhoja useampia värejä nimenomaan Barbien vaatteita varten; minulla oli joku malli, jossa silkkinauhaa pujoteltiin pystysuunnassa mekon helmaan, ja aika monta Barbieta sillä mallilla vaatetinkin, vaan yhä niitä silkkinauhoja näyttää korinpohjalta löytyvän. Pitäisikin kaivaa se mekon ohje jostain esille, että saisi ne loputkin silkkinauhat joskus käytettyä. ;) Tämän mekon annan jommalle kummalle nuoremmalle kummitytöistäni sopivan tilaisuuden tullen; isommat kummityttöni olivat Barbie-iässä just silloin 15 vuotta sitten, jolloin niitä silkkinauhoja hommasin. :)

Valmistunut on vaikka mitä pientä, mutta ei tahdo ehtiä postata samaan tahtiin. ;) Nytkin olen tämän julkaisuhetkellä reissun päällä, saa nähdä tulenko takaisin valittamaan, että langat loppuivat kesken bussissa... ;)

---

Sitten vielä tiedotus Oulun seudulla asuville, etenkin niille, jotka ovat käyneet OuNen neuletapaamisissa tai joita neuletapaamisiin tulo kiinnostaa! Tapaamisille on perustettu nyt uusi blogi Oulunseudun Neuletapaamiset, joka tulee korvaamaan Yahoossa olevan OuNen listan. Jos siis olet aikeissa käydä neuletapaamisissa vanhaan tuttuun malliin Café Saarassa, niin käyhän kurkkaamassa ja jättämässä kommenttia tuohon blogiin! Tapaamiset jatkuvat, mikäli niihin on yhä kiinnostusta - seuraava tapaaminen on viikon päästä sunnuntaina 6.3. klo 15.00 Café Saarassa.

---

Näkemisiin ja kuulemisiin! :)

Revontuli kakkonen

Hiljattain uutisoitiin, että nyt on käynnissä auringonpurkauksia, joiden vaikutuksesta revontulia voi näkyä jopa eteläistä Suomea myöten. No, me neulebloggaajathan tiedämme, ettei revontulien näkymiseen tarvita mitään auringonpurkauksia; riittää kun omistaa pyöröpuikot ja vironvillaa. ;)

 Revontuli-huivi

Tehty ajalla: 17.-25.2.2011

Malli: Ulla 03/07

Suunnittelija: AnneM

Lanka: Vironvilla vadelma tex 8/2

Langankulutus: 240 g

Puikot: 5,5 mm 80 cm pyöröt

Koko: Leveys 224 cm, korkeus niskan keskeltä kärkeen 112 cm

Muuta: Tein kaksi mallikertaa enemmän kuin ohjeessa.

Tämän revontulen väristä pidän! :) Oikein ihanan vadelmainen, krikas, puhdas, lämmin - ihan minua. :) Eri asia sitten, käytänkö tätä koskaan, kun en ole vieläkään muuttunut huivi-ihmiseksi. ;) Mutta värin vuoksi tämä vironvillavyyhti oli pakko syksyllä käsityömessuilta ostaa.

Olen tehnyt nyt kaksi Revontuli-huivia, ja tuntuu siltä, että kolmatta en tule enää tekemään. Revontuli-huivit ovat valmiina aivan uskomattoman upeita, oli ne tehty sitten mistä liukuvärjätystä vironvillasta tahansa. Mutta jo ensimmäistä Revontulia tehdessäni ajattelin, etten taida toista tehdä, mutta silloin uskoin sen johtuvan siitä, että väri ei oikein saletisti natsannut mieltymyksiini. ;) Tämän kohdalla väri oli kyllä ihan let´s go, ja tykkään ihan mahdottoman paljon lopputuloksesta, mutta tehdessä vain tuntui siltä, että eiköhän tämä malli ole nyt kokeiltu. En tiedä, johtuiko tunne sitten langan karheudesta, langan ohuudesta, pyöröpuikkojen mitasta tai ihan vain siitä auringonpurkauksesta tai muiden taivaankappaleiden väärästä asennosta. ;) Itse asiassa pitkään harkitsin, teenkö tästä langasta sittenkään Revontulia, vai virkkaisinko huivin (tykkään virkata huiveja mieluummin kuin neuloa), mutta mitä olen blogeissa huiveja nähnyt, niin kyllä Revontuli ja vironvilla ovat niin täydellisesti tarkoitettu toisilleen, että päätin mieluummin kestää sen ehkä hieman epämukavan neulomisprosessin, kun palkintona on näyttävä lopputulos. Enkä kyllä kadu nyt lopputuloksen nähtyäni päätöstäni! :) Ja mistä sen tietää, jos vaikka löytyy joku ihan täydellinen turkoosi vironvilla joskus jostain, niin ehkä teen vielä sitten sen kolmannenkin... ;)

Tämä vironvillavyyhti oli tosiaan reilumman kokoinen, peräti 252 grammaa, joten päätin tehdä huivista niin suuren kuin langasta vaan saa. Mallikertoja tarvitsi lisätä kaksi, jotta lankaa sai mukavasti kulumaan. Vielä sitä kuitenkin jäi 12 grammaa yli, joten pistin virkkuukoukun laulamaan:

Virkattu kukka

Tehty: 25.2.2011

Malli: Myhrer & Brandal: Virkkaus - vanha konsti, uudet mallit

Lanka: Vironvilla vadelma tex 8/2

Langankulutus: 4 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: Halkaisija 9 cm

Muuta: Rintaneulaksi Revontuli-huiviin

Kukkanen päätyi siis rintaneulaksi, jota aion käyttää tämän huivin kanssa huivisolkena. Kuva on hämärääkin hämärämpi, mutta kukka sopii kyllä huivin kaveriksi täydellisesti. :)

  

Hamsterisaldossa on nyt menty kahden kilon yli, ja vielä olisi lankaa jäljellä... Kukkastempaukseenkin sain taas yllättäen jotain aikaiseksi. :)

Joku varmaan jo ehti laskea, että jäihän tuota vironvillaa vieläkin 8 grammaa yli, vaan sekin on jo peräti eilen ehditty virkata loppuun. :) Teen siitä uuden postauksen pompsahtamaan tänne itsekseen vaikka huomisen aikana. Toivottavasti Blogilista saadaan viikonlopun aikana korjattua, että tulee nämä päivitykset näkyviin sinnekin - onneksi muutamat lukijat ovat sentään löytäneet tekstini, vaikkei lista niitä nyt jostain syystä päivitäkään (ei ole päivittänyt perjantaiaamupäivän jälkeen mitään muutakaan blogia).

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! :) Hyvää viikonlopun jatkoa!

Avioparille

Kuinka käsityöharrastaja näppeihin saa vipinää? Ainakin kertomalla suurista suunnitelmistaan viikkoa ennen h-hetkeä... ;)

Eihän näitä tilanteita kovin usein kohdalle satu. Meillä kun tahtoo suku ja lähipiiri olla sellaista vähemmän juhlivaa sorttia. Pannua ei pidetä kuumana eikä päivänsankaria lahjota yleensä edes pyöreinä merkkipäivinä, saati niinä vähemmän pyöreinä; tekstarilla heitetään onnittelut, jos muistetaan. ;) Ja naimisiinkin on moni läheinen mennyt ihan vaivihkaa ja kertonut asiasta jälkeenpäin, jos on muistanut (joskus olen kuullut vuosiakin jäljestä päin, että ai jaa nekö onkin naimisissa...). Olen kyllä itse ihan samaa lajia - jos olisin diktaattori, niin varmaan ensimmäisenä kieltäisin kaikki juhlapyhät ja merkkipäivät ja muut tilaisuudet, joissa on läsnä useampi kuin kaksi ihmistä. ;) Meidän esikoinen on puolestaan ihan sukujensa poikkeus, hän on nytkin väsännyt viikkotolkulla hamahelmistä taas uutta joulukoristetta... :D Meitä ihmisiä on siis joka lähtöön erilaisine mieltymyksinemme.

Näistä häistä - tai pikemminkin suhteen virallistamisesta - sain siis kuitenkin tietää jopa viikkoa etukäteen, vaikkei tässäkään ollut kyse kuin ihan kahden todistajan läsnäollessa tapahtuneesta muodollisuudesta. Itse asiassa olen itsekseni nauraa hykerrellyt sulhasen perusteluille vihkipäivän valinnan suhteen: olivat kuulemma menossa tänään hakemaan luomulihaa paikkakunnalta, jossa maistraatti sijaitsee, ja ajattelivat hoitaa vihkimisen samalla reissulla bensoissa säästääkseen, varsinkin kun nyt talvella pääsee jäätietä pitkin eikä tarvitse kiertää järveä. ;) Voiko olla enää parempaa syytä mennä naimisiin? :D Ja nyt tiedän, mistä olen perinyt tämän käytännöllisyyteni ja viehtymykseni kaikkeen koruttomaan. :)

Vaikken kuulunutkaan niiden kahden läsnäolleen todistajan joukkoon, katsoin asiakseni postittaa tuoreelle avioparille lahjan, kun nyt kuitenkin olen tähän päivään saakka ollut virallisesti sulhasen lähin omainen; tästä eteenpäinhän se on sitten puoliso, vaikka avo-sellainen ja kihlattu hän on toki ollut jo... no, aika pitkään, noin puolet minun elämästäni. :) Eli tässä on aika pitkään jo odoteltu tätä päivää ja sitä, että pääsisi sitä häälahjaa antamaan. ;) Tätä kissaristipistomallia jemmasin kauan aikomuksenani tehdä sen juuri tälle parille sitten, kun ymmärtävät mennä naimisiin, mutta kun ei näyttänyt aikeita siihen suuntaan olevan, niin menin sen sitten jo viime kesänä tekemään ja antamaan heille ihan muuten vaan. Sitä ennen olin säilönyt yhtä onnittelukorttia myös vuosikaudet, mutta senkin säilömiseen kyllästyttyäni taisin antaa kortin tälle samaiselle sulhasmiehelle 60-vuotispäivänään (ei ollut siis varsinainen hääkortti, vaan kävi ihan mihin onnitteluun vaan). Ja tässä se hötkyilemiseni sitten nähdään: eipä ollut nyt sitten lahjaa eikä korttia valmiina, ja vain viikko aikaa! (itse asiassa pari itsekään ei tainnut tätä vihkipäivää tietää paljon viikkoa aiemmin)

Kun siis viime torstaina olin sulkenut puhelimen, kesti noin puoli minuuttia päättää, mitä tekisin lahjaksi. Sen jälkeen marssin lähikauppaan ostamaan sen ainoan tarvikkeen, mikä minulta puuttui lahjaa varten, ja kotiin palattuani kaivoin käsityötarvikekaapistani kaiken lopun tarvittavan; samalla sitten päätin, millainen siitä valmiista työstä oikein tulisi. (Päätän sen aina ensin, eli valitsen viimeistelymateriaalien perusteella sitten esim. pistelykankaan ja langan värin.) Torstai-iltana pääsin pistelyhommiin ja siitä eteenpäin lähes tauotta pistelin ja pistelin maanantai-tiistai väliseen yöhön saakka ja tiistaiaamuna viimeistelin. Toki esim. siivosin, nukuin ja kävin töissä silloin, kun tarve vaati, mutta pääasiassa tuo viime viikonloppu kului pistellen.

Ja kyllä nautin, kun kerrankin sain hyvällä syyllä ihan vain pistellä ja pistellä ja pistellä, ja kuunnella samalla äänikirjaa! :) Edes perheen miesväki ei valittanut, että äiti istuu vaan tekemässä käsitöitä, koska tiesivät miten Tärkeää Juttua olen tekemässä. :) Hei ihmiset, voisitteko mennä useammin naimisiin lyhyellä varoitusajalla, niin saisin pitää enemmän näitä pistelyviikonloppuja? ;) Ja jopa mieheni osoitti tällä kertaa hieman mielenkiintoa ristipistojani kohtaan, sillä kun näytin hänelle kirjasta mallin, minkä olin ajatellut pistellä lahjaksi, mies sanoi: "Joo, mää oon nähnyt tuon aiemmin." "Ai missä oot nähnyt?" "No tuossa kirjassa." Siis mieheni lukee minun ristipistokirjojani minulta salaa? :D Itse asiassa hän etsii niistä joskus hyviä fonttimalleja hamahelmitöitään varten. Juuri viime viikonloppuna hänkin sai päähänsä alkaa tehdä jotain hamahelmityötä, johon tarvitsi kirjain- tai numeromalleja, ja kuvitelkaa - mies kehtasi tulla kysymään, saisiko hän lainata sitä kirjaa, mistä olin juuri pistelemässä sitä häämallia! Minä sähähdin, että tähän kirjaan ei koske kukaan ennen kuin lahja on postissa! ;)

Eli tiivistä pistelyä oli, mutta olinpa niin hyvissä ajoin valmiina, että lahja on ollut jo eilen perillä saajillaan. Joten tässä vaiheessa kaiken tämän pienimuotoisen ja lyhyesti kirjoitetun pohjustuksen jälkeen voin vilauttaa teillekin, mitä sitä taas tulikaan tehtyä:

 Häälahja-albumi

Tehty ajalla: 17.-22.2.2011

Malli: Marjorie Massey: Petits points & toile de lin -kirjasta; Kirjaimet ja numerot Mango Pratique -kirjasesta: Marie-Anne Réthuret-Mélin: Célébrations et cérémonies

Kangas: Floba 25 ct yhden yli pisteltynä

Lanka: DMC 115 yhdellä säikeellä yhden yli

Pistot: Risti- ja jälkipistot

Koko: Sydän 81x73 pistoa + tekstit ja numerot; Sydämen koko 8,2x7,3 cm, koko pistely 8,2x8,1 cm

Viimeistely: Valokuva-albumiksi. Kaupan albumi päällystetty puuvillakankaalla, jonka päälle liimattu pahville pingotettu pistely

Muuta: Häälahjaksi

Tämän pistelyn valinta oli aika helppo, itse asiassa se oli ollut minulla jo mielessäni "siltä varalta, että ne yhdet menevät naimisiin". ;) Tämä nyt vain on ihan pariskunnan näköinen - en voinut kuvitella mitään perinteistä hempeää häämallia, kun kyse on kuitenkin ei-nyt-enää-ihan-niin-nuoresta-parista. :) Sen verran muutin mallia, että tuossa sydämen vasemmassa puoliskossa ylhäällä luki ranskaksi "oui" eli "kyllä", mutta koska en usko pariskunnan ymmärtävän ranskaa, niin korvasin tekstin kukkasella.

Albumi-idea syntyi oikeastaan siitä, että mallikirjassakin tämä malli on pistelty nimenomaan albumin kanteen, tosin viimeistely oli vähän erilainen kuin omani. Ja tiedän pariskunnan vielä teettävän ihan perinteisiä paperikuvia, tai ainakin tuore ukkomies tykkää niitä printtailla. Jospa tämäkin albumi saisi aikanaan täytettä. :)

Pitihän se onnittelukorttikin sitten askarrella...

... tässä kuvassa se on käärityn paketin päällä valmiina matkaan. En ole todellakaan mikään askartelija-paskartelija (ehkä juuri ja juuri se paskartelija ;) ), joten tästä tuli tällainen tekijänsä näköinen, yksinkertainen ja koruton. :) Ei kun onhan tämä korullinen, kun siinä on nuo sormukset! :) Sattui sellaisetkin löytymään kätköistäni, sopivasti oli kaksi jäljellä. Kangas on kortissakin samaa Flobaa mitä albumin pistelyssä, siihen ompelin kaksi sydännappia ja pistelin varret vihreällä langalla. Rusetti oli itseasiassa siinä pakkauksessa, jossa oli tuo käsintehdystä paperista valmistettu korttipohjakin, joten kun se tarttui käteeni korttipohjaa laatikosta kaivaessani, niin päätin käyttää sen tähän korttiin. Oikeat askartelijathan tekevät paljon monimutkaisempia luomuksia, mutta minä kykenen juuri ja juuri tähän, onhan tässäkin jo tilpehööriä jos kuinka. :)

Oikein paljon onnea tuoreelle avioparille! :)

Ja oikein hyvää ja onnellista viikonloppua kaikille blogini lukijoille! :)

Tekeillä

En ole tänne aikoihin ehtinyt kirjoitella juuri muuta kuin esitellä valmiita töitä. Olen ajatellut käyttää aikani mieluummin käsitöiden tekemiseen kuin niistä kirjoittamiseen, varsinkaan niistä keskeneräisistä kirjoittamiseen. Täytyy koittaa ne omat käsityöajat jostain nipistää, ja tästä bloggaamisesta voi aina muutaman minuutin ylimääräistä lohkaista. :)

Nyt kuitenkin ajattelin pari sanaa turista, vaikkei mitään valmista olekaan, jottei tule ihan viikon mittaista päivitystaukoa. :)

Viime viikolla suurin käsityöhuoleni taisi olla se, että lankani näyttivät uhkaavasti loppuvan kesken hamsterikuun, ja sehän aiheutti päänvaivaa, että miten ihmeessä voisin "säästellä" niitä lankojani niin, että vielä helmikuun viimeisenä päivänäkin on bussimatkalle tekemistä. No, nyt ei näytä enää yhtään niin katastrofaaliselta tilanne; voi hyvinkin olla, että noita lankoja jää vielä maaliskuun alkupäivillekin työstettäväksi. :) Lankavaraston tilanne siis tällä hetkellä on 468 g lankaa, josta noin 100 g roikkuu puikoissa kiinni neulottuna, noin 150 g pyörii keränä kiinni siinä tekeillä olevassa neuleessa, ja loput hiukan päälle 200 g ovat jämäkerinä kaapissa. :) Saa nähdä, miten pian nuo kaikki on tuhottu, vai ehdinkö viikon päästä lankakaupoille ennen kuin lankavarasto menee ihan nollille. ;)

Mutta niin, neulomistahti on sattuneesta syystä nyt vähän hidastunut, sillä juuri sopivasti sain viime viikon lopulla syyn aloittaa uuden ristipistotyön ja vieläpä hyvin kiireellisen sellaisen. Uutena vuotenahan tein päätöksen, etten aloita uusia ristipistotöitä niiden hassutustöiden lisäksi ennen kuin kaikki keskeneräiset ovat valmiina, mutta laitoin siihen sääntöön pienen poikkeuksen, ja tämä oli juuri sellainen yllättäen tullut poikkeus. :) Tätä on siis tehty viimeiset viisi päivää ja viisi yötä, ja tänään se valmistui ehtiäkseen juuri parahiksi postiin, kuten olin tähdännytkin... (olisi ehtinyt kyllä vielä huomennakin, mutta minä en ehdi huomenna Postiin, kun taas tänään menen siitä muutenkin ohi)

 

... mutta tämän kummempaa kuvaa ei ole vielä luvassa, tässäkin itse asiassa vielä keskeneräisenä. :) Loppuviikosta tästä enemmän, se lieneekin sitten seuraava postauksen aihe.

Neule on ollut käsillä ainoastaan ristipistojen tuumaustaukojen aikana. Toivottavasti tämäkin tästä nyt sitten etenee, kun neulomisaikaa on taas enemmän (?), tarkoitus olisi ehtiä nyt ainakin tämä herkkupalleroinen saada tuhottua vielä hamsterikuun aikana. 

Oikein mukavaa viikonjatkoa kaikille, palaillaan asiaan sitten kun on valmista esiteltävänä! :) Nyt lähden ottamaan lyhykäiset päivätorkut, että jaksan illaksi töihin, viime yönä pistettiin vielä pikkutunneilla pistoja ristiin, ja tämä aamupäivä on mennyt viimeistellessä... ;)

Kakkasesta kukkaseksi ja kaikkea muutakin kaunista :)

Joskus lampaankakasta voi tulla lampaankukka. Tosin ensin täytyi tehdä se kakkakin. :)

Tarina alkoi yli vuosi sitten tammikuussa, jolloin kävin ostamassa kiekon hahtuvaa.

5.1.2010

Se ei päässytkään puikoille, vaan joutui rukin käsiteltäväksi.

6.1.2010

13.1.2010

16.1.2010

Kun se oli kerrattu kaksisäikeiseksi, siitä oli aika tehdä vyyhti.

16.1.2010

16.1.2010

Sitä pestiin ja kuivattiin. Tässä vaiheessa sen tuoksu antoi sille myös nimen Lampaankakka. :)

17.1.2010

17.1.2010

17.1.2010

17.1.2010

Kuten kuvien päivämääristä huomaa, Lampaankakka sai ihan rauhassa pötkötellä lankakaapin uumenissa yli vuoden, ennen kuin se taas kaivettiin esille hieman vähemmän tuoksuvana. :)

14.2.2011

Ystävänpäivän kunniaksi löytyi tuttu ystävä vyyhdinpuut. :) Joita ei tässä taloudessa oltukaan käytetty sen jälkeen, kun sen avulla tehtiin Lampaankakasta vyyhti. Ja nyt sitten samasta kakasta tehtiin samoilla puilla kerä. :)

14.2.2011

16.2.2011

Sitten vain täytyi alkaa pienentää palloa ja muuttaa Lampaankakka lopulliseen olomuotoonsa. Sormet tunsivat, että tässä on selvästikin aloittelevan kehrääjän ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) itsekehrätty lankavyyhti: kierrettä on niin runsaasti, että lanka oli paikoin tosi kovaa ja karheaa, kun olisi köyttä neulonut. Mutta ei sen niin väliä, sehän on itsekehrättyä. :)

Ja sitä lankaa riitti ja riitti ja riitti... mutta periksi ei annettu, jokainen sentti oli käytettävä. :) Ja niin tuli Lampaankakan päälle lopulta vielä se kukkanenkin. :)

Lampaankakka-kauluri

Tehty ajalla: 14.-18.2.2011

Malli: Oma; syntyi tehdessä

Lanka: Itse kehrätty Lampaankakka

Langankulutus: 150 g

Puikot: 5 mm + virkkuukoukku 5 mm

Koko: Itselle

Muuta: Olipas kierteinen lanka neuloa, mutta lampaanrasva piti kädet hyvässä kunnossa! :) Kukkakoriste ja kaulurin reunus virkattu.

Tiesittekö muuten, että rakastan talvea?! :) Etenkin tämä kulunut viikko on ollut ihan talvea parhaimmillaan! On niin ihanaa, kun voi pukea viisi villapuseroa päällekkäin, kääriytyä lämpimään ja pehmeään. Itseneulottuun. :) 

Eikä haittaa, vaikka jäisi aamulla naamavärkki naturelliksi, kun voi ulkona huoletta vetaista villaa naamankin yli, eikä kukaan katso pitkään. :) 

Villa tuntuu niin pehmeältä poskea vasten, ja se suojaa hyvin myös astmaatikon hengitysteitä. Ja kun hetken aikaa on hengitellyt aidon pässinpökkimän läpi, niin johan sieltä alkaa se huumaava ominaistuoksukin taas tulla esille. :) Villaa, villaa, villaa - voi kun voisi ympäri vuoden pukeutua päästä varpaisiin moniin villakerroksiin! :)

Ihanaa, että tätä itse kehrättyä oli näinkin paljon olemassa, nyt saan samalla vaatteella lämmittää niin kasvot kuin hartiatkin. :) Ja tulihan tästä vähän söpökin, virkattua pitsireunaa ja vielä tuo kukanhöpsötys. ;)

En varmaan koskaan kyllästy lumeen - se tekee minut lapseksi jälleen! :) Kun ensilumi satoi joskus loka-marraskuussa, mieleni teki hypätä vain hankeen ja jäädä siihen kellimään. Eikä se innostus ole laantunut missään vaiheessa, päinvastoin joka ainoa päivä kun näen puhdasta, valkoista lunta, se houkuttelee minua yhtä lailla syleilyynsä kuin ensilumikin. Syksyn lehdissä on jotain samaa, niihinkin tekisi mennä mieleni pyörimään ja loikoilemaan. Sen sijaan keväässä ja kesässä en ole koskaan kokenut mitään viehätystä, ne vain olla möllöttävät, mutta onneksi kestävät vain vähän aikaa. :) Voi, tällä viikollakin kirjastoreissullani oli niin mahtavaa, kun ilmassa leijaili keijupölyä ja puhtaalla hangella hohtivat timantit - siinä kieriskeleminen tulee kyllä huomattavasti halvemmaksi kuin oikeisiin timantteihin sukeltaminen. ;)

Kunpa tämä talvi jatkuisi ikuisesti eikä kesä tulisi ikinä! :) Mieluummin -30 pakkasta kuin +30 hellettä. ;)

  

Tarkkaan kulutettu villakerä kerryttää toki hamsterigrammoja, ja kukkaistempauksen aikana se kukka näemmä löytyy nyt ihan joka paikasta. :) Lankavarastossani ei muuten ole enää edes puolta kiloa lankaa - onneksi tuli eräs huippukiireellinen ristipistoprojekti työn alle, niin ei tarvitse enää pelätä langan loppumista kesken hamsterikuukauden, kun ei ehdi neuloa... ;)

Ihanaa talviviikonlopun jatkoa - käykäähän muutkin pyörimässä timanttikylvyssä! :)