Revontuli

Nyt se olisi sitten valmiina:

Revontuli

Tehty ajalla: 28.6.-7.7.2010

Malli: Ulla 03/07

Suunnittelija: Anne M

Lanka: Evilla "Karamelli" A26

Langankulutus: 193 g

Puikot: 5 mm 80 cm pyöröt

Koko: Pingotettuna leveys 184 cm, korkeus 91 cm

Muuta: Tein yhden mallikerran enemmän kuin ohjeessa. Muuten tuli kiva, mutta en värien sävyt ovat liian murretut, ja värit voisivat olla päinvastoin eli olisi pitänyt aloittaa kerän toisesta päästä. Värit kirkastuivat vähän pesun ja lanoliinikylvyn jälkeen.

Mitäpä tästä nyt sitten sanoisi? Huivi on kaunis, mutta väri on väärä. Eikä siis värissäkään mitään vikaa muuten, mutta se on väärä minulle. Se harmittaa tietysti siksi, että olisin halunnut tästä huivin nimenomaan itselleni. Mutta en voi kyllä ajatella käyttäväni näin murrettuja värejä itselläni ainakaan julkisella paikalla, kyllä nämä olisivat saaneet olla kirkkaammat ja puhtaammat. Värit kyllä kirkastuivat vähän, kun pesin huivin villapesuohjelmalla ja kylvetin lanoliinissa, eli langassa oli varmaan vähän likaakin. Murrettua sävyä ei kuitenkaan saa muutettua miksikään, ja siksi tämä jäänee käyttämättä minulla.

Hoksasin myös sitten, kun huivi alkoi olla jo loppusuoralla, että jos värit olisivat toisinpäin, eli olisin aloittanutkin huivin kerän toisesta päästä, mikä olisi pitänyt tajuta tietysti jo vyyhtiä keriessä, niin tämä olisi ehkä paljon paremman näköinen. Jos siis värit olisivat niin, että tuo vaaleampi pinkki - joka on ainoa "minun värini" tässä huivissa - olisi lähempänä kasvoja, niin nuo "väärät vihreät" eivät niin paljon haittaisi, jos olisivat alempana. Mutta kun tämän lätkäisee harteille, niin ne murretut vihreät tulevat tietysti juuri lähimmäksi kasvoja - harmi! Ehkä seuraavan kerran, jos teen tällaista moniväristä huivia, yritän ajatella lopputulosta jo vyyhtiä keriessä...

Asteikolla 1-5* antaisin tälle arvosanan 3-. Revontuli-malli on tosi kaunis ja nerokas, enkä ole vielä nähnyt yhdessäkään blogissa rumaa Revontuli-huivia. Eikä tämäkään ole todellakaan ruma, vaan lopputulos on varsin kaunis. Mutta juuri viime neuletapaamisessakin sanoin, että yleensä käsityöt ovat kauniita, mutta ei välttämättä "kauniita minulle". Siis jos vaikka kehun jonkun toisen tekemää käsityötä kauniiksi, se ei läheskään aina tarkoita sitä, että haluaisin itse samanlaisen - se vain on kaunis sellaisenaan. Tämäkin on kaunis tällaisenaan, mutta omassa käytössäni en osaa sitä nähdä, korkeintaan joskus talven pimeinä iltoina pimeässä istuessani hartioita lämmittämässä. ;)

* 1 = heitän koko paskan pesään 2 = ihan ok, mutta annan tämä jollekin toiselle 3 = ihan kiva, mutta jäänee minulla käyttämättä kaapin perälle 4 = tää on hyvä, menee käyttöön 5 = rakastan tätä enemmän kuin omia lapsiani ;)

En ole vielä päättänyt, mitä teen tämän huivin kanssa. Jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että pistän tämän samantien kiertoon, mutta toisaalta en raaskisi tätä heti antaa pois. Tiedän kyllä, ettei siitä ole kaapin täytteenä mitään iloa, enkä halua yleensäkään tehdä epäkäytännöllisiä käsitöitä. Mutta no joo, ei tämä ensimmäinen huivi olisi, joka jäisi kaappiini käyttämättä, siellä on niitä jo entuudestaan muutama... ;) Kauniita lopputuloksia kaikki, mutta eivät sitten ole koskaan löytäneet sopivaa aikaa ja paikkaa käyttöä ajatellen. Ei minulle kyllä tule mieleen ketään, jota voisin tällä lahjoakin, lähipiirini naisille nämä värit taitavat taas olla liiankin kirkkaat. ;) Onneksi minun ei tarvitse nyt päättää, mitä teen huiville. Ehkä se joskus selviää...

Tässä muuten vielä kuva eilisillalta. Totesin, että kuviollisesta matosta on hyötyä pingotuksessa. :) Sai pingotettua huivin symmetrisesti, kun kohdisti vain maton kuvioiden mukaan. Minulla oli vähän ongelmaa, mihin tämän pingottaisin. Sänky ei tullut kysymykseen siksi, että yöllä siinä nukutaan ja aika usein otetaan päiväuniakin, ja lasten vuoksi huivia ei voi edes ajatella pingotettavaksi päiväsaikaan, vaikka laittaisi ovetkin kiinni. Joten piti jättää huivi pingotukseen yön ajaksi, ja ainoaksi vaihtoehdoksi ja riittävän isoksi alustaksi osoittautui olohuoneen matto. Siitä vain piti ensin raivata huonekalut pois ja varoittaa isäntää, ettei sitten illalla pimeässä sohvalta sänkyyn kömpiessään astu neulojen päälle. ;) Aamulla minua otti tämä ratkaisu päähän, koska kun kuopus ponkaisi sängystä ylös, olisin mieluusti jäänyt vielä nukkumaan hetkeksi, mutta oli pakko raahautua puoliunisena napsimaan äkkiä neulat irti matosta ja nostamaan raskas nojatuoli takaisin matolle. ;)

Tästä voi muuten päätellä, että meillä ei ole pahemmin pingoteltu noita neuleita. Yleensä höyrytän neuleet, ja muutaman sellaisen kolmiohuivin, jossa on ihan suorat reunat, olen myös höyryttänyt. Nämä huivit, joissa reunaan tulee tällaista sahalaitaa tai muuta kuviota, on kyllä pakko pingottaa, höyryttämällä ei oikein saa muotoa asettumaan. Yhden huivin olen aiemmin pingottanut, mutta se valmistui viime kesänä mummolassa, jossa pingotin sen äidin sänkyyn. ;) On muuten sekin Minttumaari kokonaan vielä käyttämättömänä kaapissa, vaikka se on niin minun väriseni kuin voi vaan olla - en vain taida olla huivityyppiä! :) Kurkkasin muuten tuota linkkiä etsiessäni läpi kaikki tämän blogin aikana valmistuneet huivit, ja totesin, etten ole käyttänyt noista ainoatakaan, olen itse asiassa ihan unohtanutkin noista muutaman, että sellaisia on edes olemassa kaapissa. Eli sinne vaan sitten vissiin tämä Revontulikin muiden jatkoksi! ;)

Nyt on pää tyhjänä, enkä keksi tähän mitään fiksua loppufraasia, joten toivottelen sitten vaikka hyvää loppuelämää tai jotain...! ;)