Elokuun raporttia ja syyskuun suunnitelmia

Syksyn saapuessa on aika katsastaa loppukesän käsityösaldo. Elokuun alussa oli suuret suunnitelmat, joista osa jäi ihan haaveiksi. Tällaisia suunnittelin - kursiivilla maininta siitä, miten suunnitelmat toteutuivat vai toteutuivatko:

• Salaiset punaiset ja metsänvihreät jutut valmiiksi - valmistuivat
  
• Yhden punaisen 7 veljestä -puseron - valmistui
  
• Virkkaan punaiset bambuni jakuksi - en ehtinyt edes aloittaa
  
• Punaisesta Tennesseestä toppi - tätäkään en ehtinyt aloittaa
  
• Neulon tai virkkaan pari luutua - taisin tehdä neljä
  
• Pistelen ainakin yhden luukun joulukalenteriini - saatoinpa pistelläkin
  
• Pistelen joulukalenteriani vähän eteenpäin - itseasiassa pistelin ihan mukavasti
  
• Pienennän lankavarastoani yli kilon - näin pääsi käymään :)
  

Elokuussa valmistui ihan kiitettävä määrä käsitöitä:

• 2.8. Vauvan sukat (neuloen), langankulutus 26 g
• 2.8. Vauvan lapaset (neuloen), langankulutus 27 g
• 3.8. Vauvan neuletakki (neuloen), langankulutus 101 g
• 5.8. Vauvan villahousut (neuloen), langankulutus 98 g
• 6.8. Luutu (neuloen), langankulutus 20 g
• 8.8. Luutu (neuloen), langankulutus 21 g
• 10.8. Luutu (neuloen ja virkaten), langankulutus 23 g
• 11.8. Luutu (neuloen ja virkaten), langankulutus 26 g
• 16.8. Hedelmäpusseja 8 kpl (ommellen)
• 16.8. Pikkukassi (ommellen)
• 17.8. Kangaskassit 4 kpl (ommellen)
• 29.8. Palmikkovillatakki (neuloen), langankulutus 907 g

Lankaa kului elokuussa 1249 grammaa, eikä ainoatakaan lankakerää tullut kotiin (olenhan langan osto- ja vastaanottolakossa vuoden loppuun saakka). :) Kangasta sen sijaan rantautui Ikeasta, mikä sai aikaan tuon kummallisen ompeluinnostuksen kuun puolivälissä. :) Ristipistojen saralta merkittävin saavutus lienee tuo yhden joulukalenterin "luukun" valmistuminen:

Tosiaan, tavoitteista jäi saavuttamatta jotain, mutta ne jäävät nyt sitten odottamaan parempia aikoja. Jo ihan siksikin, että nyt on Project Spectrumissa punainen kausi ohi, niin sysään punaiset langat pääsääntöisesti syrjään, ja siirrytään sinisiin.

Seuraavien kahden kuukauden aikana minun ei paljon tarvitsekaan ajatella, mitä neuloisin seuraavaksi. Jos en neulo sinistä Project Spectrumiin, niin neulon sitten sukkia Sukkasatoon. :) Tai mikä parasta, voin neuloa sinisiä sukkia, jolloin ne menevät molempiin tempauksiin! :D Sukkasadossa tikuttelen Hillokellarissa, joten saa nähdä, millaisessa sokerihumalassa sitä joutuukaan tikuttelemaan... ;)


Kaivelinkin tässä sinisiä lankojani esille. Näistä olisi tarkoitus aloittaa, ja jos ei kaikkea saa tehtyä syyskuussa, niin jatketaan sitten lokakuussa. Suuret suunnitelmani syyskuun varalle ovat:

• Virkkaan aloittamani pitsiliinan valmiiksi
• Virkkaan isännälle sinisen kännykkäpussin
  
• Neulon sinisen puseron Tennesseestä
• Neulon sinisen topin Samoksesta
• Neulon ainakin kolme paria sukkia

1. Punaiset Saltkråkanit
2. Jättiraitaiset polvekeraitasukat
3. Sinivalkoiset sukat, joille malli on vielä hakusessa

• Neulon yhdet siniset lapaset
• Neulon yhdet siniset kämmekkäät
• Neulon yhden sinisen luutun
  
• Ristipistelen yhden joulukalenterin luukun
• Edistän joulukalenteria jonkin matkaa
• Kulutan yli kilon lankaa :)
  

Siinäpä taas suunnitelmaa kerrakseen! :) Mutta kuten jo mainitsin, jatketaan lokakuussa sitten, jos ei näitä kaikkea ehdi syyskuussa...


Sukkalankojakin on kaiveltu kaapista... :)

Ihanaa, käsityörikasta syksyä kaikille! :) Tämä on vuoden parasta aikaa, nauttikaamme siitä! :)

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Viime päivät ovat olleet niin ihanan syksyisiä, olen pitkästä aikaa nauttinut ulkoilusta, kun pariin kuukauteen ei ole pystynyt kuumuuden vuoksi oikein nauttimaan mistään. Viime viikko kuitenkin oli aivan ihastuttava, etenkin aamuisin oli jo niin syksyn tuntua ilmassa. :) Viikonlopusta nautin myös, kun satoi vettä.

Mutta eilisilta oli ihan paras! :) Kuvat otettu joskus iltaseitsemän aikoihin:




Tämän jälkeen taivas meni aivan mustaksi ja koko illan ja kenties yönkin (en tiedä, koska nukuin ;) ) satoi vettä ja paljon! :) Ihanaa, ihanaa, ihanaa! :) Juuri ennen sadetta taivas oli aivan upea, tällaisia mahtavia pilviä näkee niin harvoin! :) Odotin kyllä, että olisi tullut kunnon myrsky, ja siksi nimesin kuvatkin myrsky-nimellä, vaikka ei sieltä sitten kumminkaan tullut kuin vain sade. Upeaa tämäkin! :)

Ihanaa syksyä, huomennahan se ihan virallisesti alkaa! :)

Ystäväni

Sydämellisen lämpöiset kiitokset blogiystävälleni Intsulle, joka ilahdutti minua näin ihastuttavalla kuvalla! :) Edit 31.8.: Oikein paljon kiitoksia myös Villa Lankalalle samaisesta tunnustuksesta! :)

Mietin, kuka blogiystävistäni olisi sellainen oikein erityinen ystävä, jolle haluaisin tämän jakaa, mutta mieleeni tulvahti heti niin monta, etten osaa valita heistä vain muutamaa. Ja tämä on aika monessa blogissa näkynytkin. Siksipä ajattelinkin ojentaa tämän ihan yhteisesti kaikille teille, jotka käytte täällä lukemassa ja erityisesti kaikille aktiivisille kommentoijille! :) Ilman teitä blogini olisi varmasti kuihtunut jo aikoja sitten. Kommenttinne jaksavat aina vain piristää minua, ja tunnen teidän kaikkien olevan ystäviäni. Kiitos siitä jokaiselle teille! :)

Sydämellisen syksyistä alkavaa uutta viikkoa teille, ystävät! :)

Jouluteemalla jatketaan

Edellisessä postauksessa tuumasin, että vain tonttulakki puuttuu punaisen palmikkoneuleeni kaveriksi, joten sama se on pysyä sitten jouluaiheessa:


Eilen olimme siis ristipistopippaloissa, ja tämä kuva olkoon todisteena siitä, että ehdin siellä pistelläkin, ei mennyt ihan koko aika syödessä. ;) Sain joulukalenteriani taas eteenpäin, ja oikeastaan ihan mukavalle mallille. Tuo varsinainen kalenteriosuus, eli se mihin niitä plastic canvasille kirjottavia kuvia sitten ripustellaan, on nyt valmis, tein tuohon eilen nuo nurkissa olevat koristeet valmiiksi ja sitten viimeiset jälkipistot. Tokihan tähän kankaalle tulee vielä paljon muuta, mutta jonkinlainen etappi se tämäkin taas on. Ihan muistin virkistämiseksi kuva, miltä tämän pitäisi sitten joskus jonakin jouluna näyttää:


Eli kyllä noita ristipistotapaamisia saa vielä jokunen olla, ennen kuin tämä on valmis. Tai sitten pitää alkaa kotonakin pistelemään. ;) Mitähän tekisin tähän seuraavaksi: tuon tekstin alareunaan vai alkaisinko pistellä ihanaa seimikuvaa ylös? Hmm...

Suloista sunnuntaita! :)

Red Devil ;)

Otsikko tuli mieleen ihan siitä, että isäntä tilasi Verkkokaupasta meille uuden pölynimurin nimeltään Red Devil eli Punainen Paholainen. ;) Se saapui kotiimme eilen, mutta sitä minulla ei ole suinkaan tarkoitus teille esitellä, vaan jotain muuta punaista, eikä lähestulkoonkaan niin paholaismaista. :)

Palmikkovillatakki
Tehty ajalla: 11.-29.8.2009
Malli: Novita Syksy 2007 ekstra-lehdestä (7 veljestä erikoisnumero), malli nro 8
Suunnittelija: Arja Viitala
Lanka: 7 veljestä unikonpunainen (526)
Langankulutus: 907 g
Puikot: 3,5 ja 4 mm pyöröt, virkkuukoukku 3,5 mm
Koko: M
Muuta: Ihan kiva, lämmin, tulee varmaan pidettyä

Mitähän tästä nyt sanoisi muuta kuin että "ihan kiva"...? Kuvat kertovat sen, että malli ei ihan istu päälleni. Tämä ei varsinaisesti ole minulle liian suuri, mutta neule on paksu, kuten lämmittäväksi tarkoitetun neuleen kuuluu toki ollakin, ja sitten ehkä malli ei sovi aivan justiinsa vartalolleni. Eli näytän tässä paksulta, mitä en mielestäni ole. ;) Mutta vasta nyt tässä noita kuvia katsellessani ja uusi punainen neuletakki päälläni oivalsin, että harvoinpa sitä tulee pidettyä neuletakkia napit kiinni. Yleensä neuletakki on se, joka kiskaistaan päälle pikaisesti silloin kun on kylmä, ja heitetään pois heti kun tulee hiki, eli on-off-on-off -vuorottelua. Mallasin tätä nyt tässä iltasella peilin ääressä napit auki, ja silleenhän se näyttääkin ihan hyvältä jopa yöpaidan kanssa. ;) Että pitoon menee kummiskin.

Väri on ihana, tämä unikonpunaisen sävy on just sopiva punaisen sävy minulle! :) Sen puolesta ainakin joulun aikoihin tämä varmasti tulee olemaan paljonkin käytössä. Vähän noita nappejakin siihen malliin valitsin, että noissa on pikkuisen sitten kullan kimallustakin. :) Tonttulakki enää vain puuttuu. ;)


Vielä ehdin saada Project Spectrumin punaiselle kaudelle yhden tuotoksen, tämä menee siis sinne.

Lisää juttusia tulossa tänne vielä pyhän aikana, nyt on paljon taas asiaa... :) Palaillaan!

Sinistä ja punaista...

Ilmoitettakoon ihan ensimmäisenä, että punainen palmikkovillatakkini on valmistunut noin klo 01:15 yöllä. ;) Mutta koska yöllä ei aleta mitään neuleita kuvaamaan, ja lauantaipäivä on kovin kiireinen, niin kuvia voi joutua odottamaan pahimmassa tapauksessa sunnuntaille saakka.

Eipä hätiä mitiä, näytän teille sen sijaan jotain muuta! :) Pistin tämän tekstin tulemaan ajastuksella niihin aikoihin, jolloin itse olen fyysisesti toisaalla. Nimittäin Oupsin ristipistotapaamisessa, joka on oikeastaan samalla Ritvan tuparit. Ritvalla ei vieläkään ole blogia valitettavasti, sillä hän on erittäin taitava ja monipuolinen käsityöntaitaja. Mutta hänen uutta asuntoaan olemme nyt siis vilkaisemassa, ja vaikka olemme hankkineetkin hänelle porukalla tuparilahjan, päätin viedä vielä tuliaisiksi ihan muuten vaan yllätys-yllätys luutun. :)

Luutu
Tehty ajalla: 10.-11.8.2009
Malli: Kauneimmat käsityöt 1 -kirjasta kuvio, virkattu reunus omasta päästä
Lanka: Pirta Ahkeraliisa sininen ja punainen
Langankulutus: 26 g
Puikot: 2,5 mm, virkkuukoukku 3 mm
Koko: n. 21,5 x 21,5 cm
Muuta: Tuliaisiksi Ritvalle

Tämmöinen tuli siis tehtyä tässä muutama viikko sitten. Hyvä, että kirjaan nykyään muistiin kaiken tarvittavan tekemistäni käsitöistä, koska muuten näitä pitkään jemmassa kätkettyjä ei enää muistakaan, mistä ja miten ne on kyhätty kasaan. ;)

Mutta seuraavaksi toivottavasti siis villatakin kuvia, ja ehkä jossain vaiheessa ristipistojakin, jos ne tässä lauantain aikana ehtivät etenemään. :)

Lauhkeaa lauantaita itse kullekin! :)

*huokaus*

Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä, kun viimeksi olen saanut istahtaa tähän koneen ja käsitöiden ääreen. Tai ylipäätään istahtaa. Mieli tekisi ihan valtavasti viimeistellä vihdoin tuo neuletakkini loppuun - viimeistelyn aloitin toki innolla jo toissailtana, mutta sitten on tullut tässä kaikenlaista yllättävää ja ennaltatiedettyä elämää väliin, ja välillä on ihan tuskastuttanut, kun ei ole voinut tehdä tuota, mihin sormet eniten syyhyäisivät. On se viimeistely kyllä nytkin koko ajan sylissäni, että eiköhän sitä tästä...

Villapuseron viimeistelyä ei oikein ole voinut raahata mukanaan, joten eilen illalla opettajainkokouksessa ja tänään lääkärireissulla (omaan terveyskeskukseen ei saanut päivystysaikoja, joten piti lähteä kaupungin toiselle puolelle ajelemaan bussilla, ja koko reissulla meni 2,5 tuntia, joista lääkärin luona olin 15-20 min = paljon käsityöaikaa) oli matkassani tällainen:


Kuvan lärpäke on nyt ihan rutussa vielä, mutta kyllä se siitä oikenee, kunhan kastellaan ja pingotellaan. :) Tähän tulee vielä paljon muutakin, joten venyttelen mittoihinsa sitten, kun on valmis. Pieni vilautus kummiskin siitä, mikä on ollut helppo survaista kassiin kotoa lähtiessä.

Niin, ja jos se edellisen postauksen hi-hat vielä mietittyttää jotakuta (kiitos vain kommenteista siihenkin asiaan! :) ), niin kenties Wikipedia auttaa. :)

No niin, jospa tästä kohta pääsisi sen viimeistelyn kimppuun (kuopus kävi juuri näemmä minun kimppuuni ;) ) ja lueskelemaan reilun vuorokauden ajalta blogipäivityksiä. Mukavaa viikonloppua! :)

Hi-hat

Hi-hat. Kuvassa 3 kpl. ;)

Uusia sanoja :)

Meidän kuopuksen sanavarasto kasvaa tasaiseen tahtiin yksi sana per päivä. Tässä esimerkki eilispäivältä. Istuin tässä työtuolissani neulomassa, kun kuopus tuli tyköni, läpsäytti kädellä syliini ja totesi: "Kakkaa." "Täh? Ei voi olla taas, vastahan me vaihdettiin yks kakkavaippa!" Kuopus läpsäytti syliini taas: "Kakkaa." "Mitä kakkaa?" Katsoin syliini ja tajusin, mitä kuopus tarkoitti: "Ai, siis LANKAA!" :D

Edelleenkään hän ei muuten osaa sanoa "äiti" eikä "isi"... ;) Tärkeysjärjestys se on sanoillakin. ;)

Kuten silloin, kun toin toissalauantaina Haaparannasta tuliaisia. Seuraavana päivänä kuopuksen uusi sana oli: "Karkkia!" Ja tähän liitetään perään vielä: "Nam nam nam..." ;)

Mutta hän osaa sanoa LANKAA! :) Olkoonkin, että se läheisesti muistuttaa jotain toista sanaa... ;)

PS. Hihat on kohta valmiina... :)

Pistelijän koti :)

Intouduin huutamaan Huuto.netissä... :)


Tämmöinen sitten kotiutui tänään. :) Vaikka minun varmaan pitäisi tehdä tuo talo keltaisena ja kuusikerroksiseksi, että vastaisi todellisuutta omalla kohdallani. ;) Mutta mistäpäs sitä tietää, mimmoisessa talossa tämä pistelijä sitten asuu, kun joskus tämän ehdin pistellä. Niin, ja tämähän on siis Little House Needleworksin malli, jos ei joku sattunut tunnistamaan. :)

Etukappalesyndrooma

Voi kauhistuksen kanahäkki, kun minulta taas puuttuu ihan alkeellisimmatkin käytöstavat. Olen nimittäin unohtanut kiitellä kommenteistanne! :( Mutta nyt siis heti kerralla kiitoksia ihan taas kaikesta! :) Kiitos kovasti kangaskassien kehuista, joita tuli valtavasti! :) Taisi kaikki kassit saada ääniä, ja minä myönnän, etten osaa päättää, mikä niistä olisi ihanin. :) Kiva, kun on erilaisia kasseja, niin voi napata mukaan sen hetkisen mielialan mukaan sopivimman. Kiitoksia myös onnitteluista vuosipäivämme johdosta! :) Ja vielä kiitokset avusta, kun löytyi hakemaani sukkamalliin pitsikuvio - kälylleni onkin jo tulossa se Novita-lehti, mistä sukkien ohje löytyy, joten hän pääsee pian sukkamallia tikuttelemaan. :) Kyllä tämä nettineulojien maailma on sitten ihanan avuliasta! Kiitos kiitos ja kiitos! :)

Sitten siihen otsikossa luvattuun etukappalesyndroomaan... Sain äskettäin palmikkovillatakkini etukappaleet valmiiksi:


Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten minulle on neulepuserossa tai -takissa vaikein ja puuduttavin vaihe tehdä etukappaleita. Minähän teen aina siinä järjestyksessä kappaleet, mitä ohjeessa sanotaan, eli ensiksi takakappaleen, sitten etukappaleen/-kappaleet, sitten hihat ja viimeistelyn. Ja ehdottomasti mieluisin vaihe on se, kun lähestytään loppua, eli hihojen neulominen ja viimeistely on minusta kaikkein mukavinta ja se sujuukin joutuisasti. :) On se aloittaminenkin ihan kivaa, ja siksi yleensä takakappale edistyy myös aika mukavasti, kun neule on silloin vasta alussa. Mutta se keskivaihe, joka osuu etukappaleisiin... puh-huijaa! Tavallaan siinä toistaa sitä samaa, mitä takakappaleessakin on jo tehty, mutta aina se puuduttavuus ei johdu siitäkään, kuten nyt tässäkin neuleessa etukappaleita on tosiaan kaksi (jotka teen aina yhtä aikaa samalla puikolla), eli siinäkin jo poikkeaa takakappaleesta. Ja tässä piti myös muistaa tehdä napinlävet 6 cm välein, sekä sivusauman kavennukset samaan kohtaan kuin takakappaleessa, ja oli pääntienviistotustakin ja vielä jokaisella oikealla kierroksella palmikonkierrot. Eli tapahtumia kyllä riitti, tylsyyttä ei voinut syyttää siitä. Mutta ehkä se on vain se etukappalesyndrooma sitten... Tosin hiljattain tässä tämän kesän aikana tein yhden neuletakin, jossa ei tullut etukappalesyndroomaa, koska se neule piti ihan kuvioiden asettelusyistä aloittaa etukappaleista, ja silloin tein etukappaleet ihan mielelläni ja joutuisasti. Ja koska tykkään tehdä taasen takakappaletta, niin ei tullut siinä neuleessa sitten takakappaleen kanssakaan ongelmaa, vaikka tein sen siinä keskivaiheessa. No, olen nyt kuitenkin onneksi selättänyt tämän neuleen etukappaleet! Näidenkin kanssa huomasin, että loppukiri on se minun juttuni, sillä vielä eilen en ollut lähelläkään kädenteiden kavennuksia, eli olen tänään tikuttanut kokonaan menemään yläosat kainaloista ylöspäin. :) Niin, ja vielä vertailukohdaksi mainittakoon, että takakappaleen neulomiseen kului 4½ vuorokautta - etukappaleita tahkosin 8 vuorokautta eli melkein tuplasti pidempään. Koska olen ajatellut saada tämän neuleen elokuun puolella valmiiksi, hihoihin ja viimeistelyyn on nyt aikaa 8 vuorokautta, enkä usko, että menee edes tiukille. Hihat on nimittäin jo aloitettu, ja niitähän on niin ihanaa neuloa! :)

Paitsi että tässä olisi pari ehkä kiireellisempää käsityö"tilausta" kiikarissa. Saa nähdä, maltanko ensin tehdä tämän villatakin valmiiksi, vai pitääkö aloitella niitä akuutteja juttuja. Jos ne nyt edes on niin akuutteja. ;) Kirjoittelen niistä joskus toiste sitten paremmalla ajalla, tai sitten kun ovat työn alla. :)

Tänään sain etukappaleiden neulomiseen vähän vauhtia leikkipuistossa, jonne kuskasin pojat aamusta, ja sain itse rauhassa istua neulomassa, kun pojat leikkivät mieluusti keskenään. :) Huvittaa vain tuo meidän kuopus, miten hän on niin kovin tarkkaavainen kaikessa. Jos sanon, että "lähtään kauppaan", niin hän avaa minun kaappini ja ottaa sieltä pikkureppuni, jossa on lompakkoni ja joka minulla on siksi aina kauppareissuilla matkassa. Sitten, jos sanon että "lähtään ulos", kuopus kiiruhtaa ottamaan käsityökassini. ;) Ja vaikka minulla on ollut vasta vajaat pari viikkoa tuo Juju-kerhosta saamani punainen käsityökassi, kuopus on jo oppinut, että se on se kassi, joka otetaan mukaan silloin, kun mennään ulos leikkimään. :) Aiemmin kuskasin käsitöitäni yhdessä pienessä kangaskassissa, ja monesti sen kassin nähdessään kuopus saattoi osoittaa kassia ja ehdottaa minulle, että "lähtään!" :) Mutta nyt siis kuljettelen uudessa punaisessa kassissani käsitöitä, ja kyllä se onkin ollut kätevä, kun se on jotain "muovista" kangasta, niin siinä uskaltaa hyvinkin kuljettaa käsityöt puistoon ja vaikka laskea kassin maahankin, eikä se tai käsityöt sotkeudu, etenkin kun se on vielä vetoketjulla suljettava.

Tällaisia turinoita tällä kertaa. Jatkan ehkä vielä vähän hihoja ennen kuin maltan mennä nukkumaan... ;) Hyvää alkavaa viikkoa itse kullekin! :)

10 vuotta sitten...

Muistatko, mitä teit 10 vuotta sitten tähän aikaan? Minäpä muistan. :) Nimittäin 10 vuotta sitten, sunnuntai-iltana 22.8.1999 klo 18.00 minä olin sokkotreffeillä. :)

Tarina toki juontaa hieman kauemmas. Voisin kertoa pitkät pätkät siitä, miten saman vuoden keväällä valmistumiseni jälkeen muutin vieraalle paikkakunnalle töihin, tunsin oloni yksinäiseksi vailla oman ikäistäni seuraa jne. Ennen kaikkea tuntui, että elämästäni puuttui Se Yksi Asia. Kesä -99 oli aika toivotonta aikaa, toisaalta kovin työntäyteistä, mutta vapaa-aikana iski yksinäisyys. Ja sitten erinäisten tapahtumien seurauksena päätin sen kesän heinäkuun lopulla pistää ilmoituksen Sinkut.netiin. Sitten odoteltiin vastauksia. Plääh, pari vastausta tuli, ja nekin tyyliin: "Moi, näin sun ilmoituksen, kirjoittele jos kiinnostaa." No ei paljon kiinnostusta herätä, jos ei kirjoittaja kerro mitään itsestään. Se siitä yrityksestä, joten päätin luopua toivosta löytää itselleni Miehen. Huom. Ikää minulla oli silloin hurjat 21 v, eli ihan liian myöhäistä löytää ketään. ;) Siltä se siis tuntui ainakin silloin.

Kunnes kun perjantaina 13. päivä :) elokuuta samana vuonna tarkistin sähköpostin, olinkin saanut pitkän mailin. Mieheltä, joka asui viereisessä kaupungissa eli vain 5 km päässä minusta. Ja joka kertoi itsestään rehellisesti ensimmäisessä mailissaan sellaisia asioita, joita ei välttämättä ensi esittelyssä kerrota. Mutta se kolahti. :) Vaihdoimme sähköposteja noin viikon ajan, taidettiin kerran puhua puhelimessa ja muutama tekstiviesti lähetellä. Sovittiin tapaaminen sunnuntai-illalle 22.8. klo 18.00. Romanttisesti tapaamispaikkana läheinen Shellin kahvio. ;) Joka kyllä on siisti paikka, kun se sijaitsee kasitien varrella, ja on varsin suosittu ruoka- ja kahvipaikka. Mutta huoltsikka silti. ;)

Kun jo kävelin kohti Shelliä, sain vielä tekstarina sokkotreffikumppanini tuntomerkit. Olin edellisenä yönä ollut ystävättäreni luona yökylässä, ja hän oli "pelotellut" minua, että ajattele, jos se onkin sellainen yököttävä, ja luetteli sitten kaikki hänen mielestään yököttävät tuntomerkit. Tekstiviestistä päätellen vastassani oli juuri sellainen mies, ja kun hänet siellä Shellillä tapasin, niin kaikki ystäväni luettelemat tuntomerkit passasivat treffikumppaniini, ihan vaatetusta myöten. ;) Mutta tuumasin vain, että ainakaan minun ei tarvitse pelätä, että ystäväni koettaisi tavoitella tätä miestä minulta. ;) Sitä paitsi, ei hän minusta ollut mitenkään pahan näköinen, itse asiassa hänen hymykuoppansa olivat aika ihanat (ja nyt 10 vuoden päästä voin todeta, että ne ovat myös herkästi periytyvää laatua :) ).

Eihän se ilta sinne Shellille päättynyt, vaan uskaltauduin kohta tuon tuntemattoman Miehen auton kyytiin. Käytiin ajelemassa meren rannalla, minä vein hänet kirkkoon, jossa soittelin hänelle uruilla Bachia (eikö sitä kaikki teekin ensitreffeillä? ;) ), sitten jossain vaiheessa ajelimme kaupunkiin, ja tuli nälkäkin, joten päädyimme ostamaan ruokaa grillin autoluukulta. Ja sitten mietittiin, että syödäänkö tässä parkkipaikalla - vai mennäänkö Miehen luokse syömään. Päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. :)

Jottei tarina veny ihan turhan pitkäksi, niin kerrottakoon, että olen niillä samoilla sokkotreffeillä vieläkin. :) Mukavat treffit nämä ovat olleet, vaikka kymmenen vuoden jälkeen ei välttämättä voi puhua enää sokkotreffeistä, kyllä ne silmät ovat tässä ajassa jo vähän raottuneet. ;)

10 vuoden takaiset muistelot jatkunevat tässä syksyn aikana, sillä vielä tämän vuoden puolella ehdimme viettää kihlauksen 10-vuotispäivää sekä 10-vuotishääpäivää. :) Kun siellä Shellillä rakkaus leimahti, niin se oli sitten pikaista menoa... ;)

Kiitos Rakas Mieheni tästä ensimmäisestä yhdessäolon vuosikymmenestä! :)

Sukkamallin tunnistustehtävä

Editoitu klo 14.30 ja toinen editointi klo 15.40. (lopussa)

Lupasin kälyni puolesta kysyä, tunnistaako kukaan tätä sukkamallia? Nämä sukat on tehnyt hänen mummunsa (joka on myös mieheni mummu), ja nyt hän haluaisi tietää, mistä malli voisi olla peräisin? Ja jos näihin ohje jostain löytyy, niin kyllä se voisi minua itseänikin kiinnostaa. :)



Itse arvelisin, että malli on joko joku ikivanha perinteinen sukkamalli, jonka "kaikki mummut" osaa tehdä, tai sitten mummun itse kehittelemä malli, tai sitten jostain lehdestä. Erittäin epätodennäköistä on, että mummu olisi mallin löytänyt netistä, mutta onhan mahdollista, että jos tämä on joku perinnemalli, niin se olisi netissä joskus julkaistukin. Tunnistaako siis kukaan ja osaako johdattaa tämän sukkamallin alkulähteille?

Tiedän, että mummulta itseltään kysymällä asia selviäisi, mutta se ei taida tässä tapauksessa onnistua...

Minä ja kälyni kiitämme jo etukäteen avusta! :)

Edit: KIITOS! :) Pikaisesti löytyi tieto, eli kyseessä on horseshoe-pitsikuvio, johon suomenkieliset ohjeet löytyvät Tikrun Omppu-huivista. Googletin myös sanaa 'horseshoe lace', ja sitä kautta löytyy myös sama pitsiohje enkuksi, ja löytyipä yhdet sukatkin tällä samalla pitsillä tehtynä. :) Kiitos paljon avusta - ja saattaapi olla, että minäkin kokeilen tätä mallia sukkasadonkorjuun aikana... :)

Edit 2: Seija P. tiesi, että kyseisten sukkien ohje on ollut Novitassa 1/2003 (jota muuten mulla ei ole, koska ostin tuohon aikaan harvakseltaan irtonumeroita), ja siitä lehdestä se mummukin lienee sukkaohjeensa löytänyt. :) Kiitos tästäkin tiedosta! :)

Punainen lanka

Minun oli tarkoitus tänään kirjoitella koottuja selityksiä, miksi minua ei ole huvittanut pariin päivään päivitellä blogiani. Ja tarkoitukseni oli myös vilauttaa, missä vaiheessa punainen palmikkovillatakkini on menossa:


Mutta kuten tästä ensimmäisestä kuvasta huomaa, ei neuleen kuvaamisyritykset menneet ihan putkeen, joten minun jonninjoutavien höpötysteni sijasta saattekin katsella lisää kuvia:


Mitäs tapahtuu, jos vähän vetaisen näistä lankakeristä...?


Ahaa, neule seuraa perässä...


... kohti olohuonetta siis!


Kaikki langat käsissä, tiukasti kiinni ohjaksissa. ;)


Mihinkäs se lankakerä oikein jäi?


Ja neule seuraa yhä johtajaa.


IHANAA, LANKAA, IHANAA!!! :D

Lankahulluus on perityvää lajia, ihan selvästi. ;) Eilen hän sai vielä ylimääräisen tartunnan lankahulluutta, sillä olimme porukalla neuletapaamisessa Ainolanpuistossa. Vaikka itse ehdin olla tapaamisessa fyysisesti paikalla tunteroisen verran, henkinen läsnäoloni taisi olla aika heikkoa, kun oli kuvassa näkyvä taapero sekä hänen isoveljensä matkassa. Välillä piti käydä poikia huutelemassa leikkipuiston toisesta päästä, kun eivät sitten millään malttaneet tuntia leikkiä siinä lähellä katosta, missä istuimme neulomassa. ;) Pojat olivat mukanani itse asiassa siksi, että Ainolanpuiston kahvila Tuomenkukassa alkoi sitten kuuden aikaan illalla Taiteiden yöhön liittyvä Soiva Siilin lastenkonsertti/satutuokio. Ajattelin, että kun kerran olen muutenkin sinne päin menossa neuletapaamisen tiimoilta, niin sama ottaa pojat matkaan, jotta saavat leikkiä ensin puistossa ja sitten nauttia vähän kulttuurielämyksiä. Pojat kyllä tykkäsivät lastenkonsertista ja jaksoivat hyvin kuunnella ja osallistua, vaikka sitten oma osallistumiseni neuletapaamiseen jäikin tällä kertaa vähän vaisuksi.

Ihanaa ja lankaisaa viikonloppua kaikille! :)