Toukokuun raporttia ja kesäkuun suunnitelmia

Edit: Löysin juuri (klo 20.30) lankakorin pohjalta yhden ylimääräisen vihreän Samos-kerän, joten tässä kuussa valmistuneeseen puseroon onkin mennyt 50 grammaa vähemmän lankaa, mitä aiemmin laskin. Minähän siis lasken langankulutuksen siten, että punnitsen jäljelle jääneet kerät ja vähennän sen sitten siitä määrästä, paljonko keriä oli alunperin. Näin siksi, että merkitsen lankavarastooni kerien määrän sen mukaan, mitä vyötteessä lukee, enkä sen mukaan, paljonko ne todellisuudessa painavat, koska esim. 50 gramman kerä saattaa painaa vain 42 grammaa. Joka tapauksessa korjasin tähän postaukseen sekä ko. puseroa koskevaan postaukseen puseron painon, sekä tietysti tämän kuun kokonaiskulutuksen.

Ja taas on yksi kuukausi vierähtänyt, ja yhä vain vähemmän valmista on käsitöissä syntynyt. Vaikka ei ole yrityksen puutteesta kiinni, sillä olen kyllä ihan taatusti ollut puikoissa tai koukuissa tai neulassa kiinni aina vain, kun se on ollut mahdollista! Näyttää myös siltä, että virkatun puseron valmistuminen menee kuin meneekin juuri ja juuri kesäkuun puolelle, joten sama sitten pistää toukokuun raportti tulemaan:

Valmiiksi tuli ainoastaan:

• 6.5. Pitsiruutupusero (neuloen), langankulutus 442 g
• 12.5. Ankka-pehmolelu (neuloen), langankulutus 134 g

Lankaa kului toukokuussa 576 grammaa, ja lisää rantautui 400 grammaa Novitan Luxus Cottonin muotoon naamioituneena. Nyt alkaisi olla pieni petrauksen paikka, jos meinaan saada sen -10 kg loven lankavarastooni tämän vuoden aikana! Kuukauden päästä teen puolivuotiskatsauksen, ja siihen mennessä pitäisi tietysti olla menossa puolessa välissä, eli viisi kiloa pudotettuna. Jäämme jännittämään, miten rouvan käy... ;)

Niin, aika vähänhän tuo toukokuun saalis on siihen verrattuna, mitä tuli kuun alussa luvattua. Lupasin nimittäin tällaista, ja jälleen perässä on saavutukset tai saavuttamattomuuden kursiivilla:

• Saattaa vihreä Samos-pusero valmiiksi - Valmistui
  
• Neuloa yksi lahja keltaisesta ja oranssista 7 veljeksestä - Tämä oli se ankka, valmistui
  
• Virkata pusero keltaisesta Tennesseestä - Pienestä jäi kiinni, mutta se on hyvinkin loppusuoralla
  
• Tehdä jotain muuta keltaista: Kotiväestä, Bambusta tai Samos Lollipopista - Millä helkutin ajalla kuvittelin vielä näihin ehtiväni koskea? ;)
  
• Ristipistellä taas ainakin yksi joulukalenterin luukku ja edistää itse kalenteria - Yksi luukku kyllä valmistui, toista aloitin, mutta itse kalenteriin en ole mahtanut koskea edes pakkauksen läpi... ;)
  
• Aloittaa tai ainakin suunnitella eräs lahjaksi menevä ristipistely - Juu, siis suunnitelmiahan tehtiin yksi kokonainen ilta erittäin hartaasti, ja osa tästä lahjasta on aloitettu
  

Tuossa kuvassa siis vielä kertauksen vuoksi se valmistunut joulukalenterin luukku. Ja ei tuo nyt tavoitteet vs. toteutuneet -lista näytä nyt kuitenkaan niin kauhean pahalta, mitä kuvittelin, aika hyvinhän olen onnistunut. :) Tästä jatketaan sitten kesäkuulle seuraavilla tavoitteilla:

• Virkattu keltainen pusero Tennesseestä valmiiksi
• Virkkaa keltaisesta Bambusta toppi-tunika-mekko
• Keltapainotteisesta Samos Lollipopista neuletakki
• Kaikki muutkin keltasävyiset langat mahdollisimman tehokkaasti tuhoon ***
• Ristipistele rasiankansi valmiiksi
• Ristipistele myös toinen lahja valmiiksi
• Ristipistele näille em. lahjoille vielä korttikin valmiiksi
• Yritä edes ajatella sitä joulukalenterin ristipistelyä ;)

*** Muistammehan, että Project Spectrumin keltainen kausi on meneillään

Olisikohan noissa sitten yhdelle kuukaudelle riittävästi stressinaiheuttajia? ;) Kuvittelen tietysti olevani taas tehokkaampi mitä olenkaan, mutta ainahan sitä voi kaikkea yrittää. :)

Muistin vasta nyt, että tänäänhän on helluntai, joten hyvää helluntaita ja myös mukavaa alkavaa kesäkuuta!

Betty-blogipalkinto

Leenuliini Enkelin silmin -blogista palkitsi minut tällaisella:


Paljon kiitoksia! :) Käyn myös Leenuliinin tekstejä lukemassa aina, kun hänen bloginsa vain päivittyy, suosikkini siis hänkin. :)

Minulla on edelleen suosikeissani se 150+ blogia (tarkalleen ottaen 168), ja päätin tällä kertaa pistää tämän palkinnon eteenpäin arpomalla. Palkinnon saa Blogilistan suosikeistani yksi, jonka blogi on päivittynyt tänään (klo 13:34 mennessä), yksi eilen päivittänyt, yksi alle viikko sitten päivittänyt ja yksi yli viikko sitten päivittänyt, sekä vielä yksi kaikkien 168 joukosta. Arvontageneraattori hoiti palkinnonjaon, joten tämä blogipalkinto menee tällä kertaa:

• Pirjo-Riitalle Värillä väliä... kunhan se on punaista -blogiin
• Seijasiskolle Seijasiskon Neuleblogiin
• Tiinalle Tinniinan puuhanurkkaukseen
• Sannalle
• Kirsille Kipakan käsitöihin

On ilo antaa juuri teille tämä palkinto, koska sattui niin hassusti, että arvontageneraattori arpoi viisi sellaista, jotka kaikki olen joskus tavannut livenä, osan useammankin kerran. :) Ja tänne Ouluun päin osui melkein kaikki, mutta onhan toki oululaisia blogeja suosikeissani varmasti suhteellisen paljon. :)

Tämä olikin mukava tapa jakaa palkintoja, kun ei tarvitse itse miettiä, eikä tunnu niin epäreilultakaan, kun menee arpomissysteemillä. :)

Hyvää päivänjatkoa kaikille! :)

Iloinen päivä

Tämän päivän päätapahtuma taisi olla tässä:


Käytiin siis Tivolissa, kuten näin alkukesästä on ollut tapana. Tai no, siellähän on käytävä silloin, kun se Oulussa on, jos siellä meinaa ylipäätään käydä. ;) Käytiin me Jyväskylän aikoinakin, siellä se vaan on jo paljon aiemmin keväällä. Eli on tämä jo monivuotinen perinne. :) Kuten sekin, että meillä on tapana ostaa 10 kappaleen sarjalippu, ja se saa luvan riittää. Ollaanpa jonain vuonna käyty jopa kahtenakin päivänä, kun ei olla yhtenä päivänä jaksettu kaikkia 10 lippua kuluttaa. ;) No, nyt kun on kaksi innokasta laitteisiin menijää, niin saatiin kyllä vajaassa tunnissa nuo liput tänään käytettyä. :) Tuossa kuvassa pojat ovat Pit Stopissa, jossa esikoinen on käynyt joka ikinen vuosi, ja autoja rakastavalle kuopukselle tämä oli ensimmäinen kerta. Toinen tänään kokeiltu laite oli Crazy Worm, jossa kävimme koko perhe yhdessä. Minä olen käynyt tuossa laitteessa kerran aiemmin kolme vuotta sitten, mies taisi käydä esikoisen seurana tuossa pari vuotta sitten, ja viime vuonna poika pääsi käymään siinä jo ihan yksin, kun oli silloin juuri täyttänyt vaaditut 4 vuotta. Ja nyt sitten koko perheellä mentiin, ja se oli ehkä hurjin laite, johon koskaan voisin kuvitella uskaltautuvani. ;) Sitten pojat kävivät taasen yhdessä Lullassa, nyt istuivat kumpikin eri autoissa. :) Minä erehdyin kolme vuotta sitten menemään tuohon karuselliin mukaan, ja silloin alkoi tehdä pahaa, joten nyt tyydyin kyllä vain katselemaan ja luottamaan siihen, että pojat pysyvät kyydissä. ;) Esikoinen tahtoi vielä Sambaan, jossa hän on myöskin käynyt varmaan joka vuosi; minä olen tainnut olla kerran hänen mukanaan ja iskäkin on ollut joskus siinä mukana, mutta nyt kun ei ollut enää kuin pari lippua jäljellä, niin sai luvan mennä yksin. :) Sitten viimeisellä lipulla kävimme perinteisesti arpomassa pehmolelun Hertta-kojulla, josta joka arpa voittaa jonkun pehmolelun. Aika monta nallea meille on sieltä aiemmin tullut, ja vaikkei esikoinen ole niistä koskaan välittänyt, niin kuopus niitä suorastaan rakastaa. Niinpä tämänvuotinen pehmo oli sitten ihan hänelle ikiomaksi:


Tällaisen apinan kuopus sai, ja samantien halasi ja rakasti tätä kovasti. :) Kotona vain huomasimme, että apinalla repsotti toinen käsi puoliksi irrallaan, mutta onneksi äidiltä just ja just sattui löytymään neula ja lankaa, joten tässä kuvassa apina on jo ihan ehjä. :)

Sellainen oli tämän päivän kohokohta. Reissussa olimme yhteensä noin puolitoista tuntia, joten ei mikään pitkä reissu. ;) Ja minusta tuntui, että kuopuksesta taisi olla paljon jännempää istua mun pyöräntarakalla kuin niissä karuselleissa - kyytikin oli ajoittain pyörällä paljon hurjempaa. ;) Esikoiselle luvattiin vielä, että käydään joku päivä hänen kanssaan kaksistaan syömässä Tivolissa hattara, kun tänään sinne kiskalle oli niin pitkä jono, ja meillä alkoi olla muutenkin oikean ruuan aika. Ja samalla äiti voisi sitten syödä perinteisen tivolijäätelön, jotka jäi tänään syömättä... ;)

On siis jäänyt tänään aikaa virkatakin. Huomasin vain, että kohta lähtee viimeinen kerä koukulle, ja nyt on tekeillä vasta ensimmäinen hiha. Kääks, mitenkähän mahtaa käydä?! No, jos lanka ei riitä, niin sitten tehdään vain lyhyemmät hihat, saa kait ne kesäpuserossa olla vaikka 3/4-pituisetkin. Tarkistin myös, että kaapissa on melkein samaa sävyä olevaa Kotiväkeä, että sitä voin käyttää tarvittaessa sitten kappaleiden yhteenompeluun, jos lanka tosiaan loppuu kesken. Hyvä, kun on suunnitelma ja on myös varasuunnitelma. :) Sen verran vanhaa tuo Tennessee on, että sitä tuskin enää mistään löytyy, kun itsekin sen silloin aikoinaan poistosta ostin, ja siitä on useampi vuosi aikaa. Voi olla, että kun tuo on ikivanha ohje, että Tennesseetä on sen jälkeen jonkin verran muutettu, eli sen vuoksi annetut grammamäärät eivät välttämättä täsmää. Mutta voihan sattua hyvin, ja tuo viimeinen kerä riittääkin. Mitäpä tuota vielä murehtimaan. :) Kuitenkin ajattelin varmuuden vuoksi nyt aloittaa toisenkin hihan tuohon rinnalle, ja sen jälkeen voin tehdä molempia vuoronperään, että saan niistä samanpituiset. Jännäksi menee. :)

Hauskaa lauantai-illan jatkoa! :)

En jaksa taas otsikoida että "Perjantai" ;)

Eilen kirjoittelin töissä käymisen hyvistä puolista, että bussissa töihin mennessä ja pitkäksi venyvissä palavereissa saa paljon käsitöitä aikaan. Tänään totesin, että ei työttömänä olokaan ole hassumpaa. Kävin nimittäin aamusella sanomassa työkkärin tädille heippa, ja omaa moikkausvuoroani odotellessa sain mukavasti puseron hihan alkuun. Tietysti viime yönä piti valvoa ja virkata puoli kahteen saakka, että sain takakappaleen valmiiksi, ettei sitten tarvinnut sitä hirveän isoa kappaletta tunkea aamulla matkaan, vaan sai sinne työkkärireissulle sujautettua vain koukun ja pienen lankakerän pikkulaukkuun. :)

En jaksa nyt laittaa kuvaa, joten pitää vain höpistä. ;) Onhan niitä virkatun puseron osasia jo täällä nähty, ei se hiha tule olemaan yhtään sen kummempi. ;) Mikä lie laiskuus iski, kun ei jaksa kameraakaan esiin ottaa - olisiko päivän touhut väsyttäneet, kun sen työkkärireissun jälkeen sain yksin siivota, kun isäntä mokoma petti ja jätti. ;) Siis minut yksin siivoamaan; kyllä hän tuli sitten takaisin, kun olin saanut siivottua. :) Yleensä siivotaan kyllä yhdessä, mutta tänään oli sellainen poikkeuspäivä, kun mulla oli treffit sen työkkäritädin kanssa ja isännälläkin sen jälkeen menoa, ja oli aluksi puhetta, että jos tehtäisiin jotain, mitä ei olla tehty koskaan ennen eli siirrettäisiin siivous lauantaille. ;) No, minä sitten kuitenkin tulin siihen tulokseen, että enköhän minä selviä siitä yksikseni, ja niin selvisinkin. Oikeastaan se oli hurjan mukavaa. :) Paitsi että siitä jäi se nalkutusosio pois, kun siivouspäivien paras juttu on se, kun saa siinä samalla nalkuttaa isännälle, vaikka sillä onkin aina nalkutussuodattimet korvilla (= kuuntelee musiikkia samalla kuulokkeilla). ;) No, ensi viikolla pitää nalkuttaa sitten senkin edestä. :D

Mun ristipistot ei ole edenneet nyt pariin päivään... no, ei onneksi ihan vielä deadline paina päälle, mutta kohta varmaan tarttis alkaa tehdä jotain. Aattelin kuitenkin, että jos koittaisin vielä tämän kuun puolella saada tuon puseron valmiiksi, vaikka mun tuurillani se valmistuu just maanantaina klo 00:02. ;) Mutta ainahan sitä saa yrittää, vaikka onhan tässä vasta ensimmäinen hihanalku koukulla.

Meidän kuopuksen sanavarastoon on muuten tullut neljäskin sana, sillä kukan, kakan ja kukkuun lisäksi hän osaa sanoa "jäätelö" (lausutaan kuopuksen kielellä: "jäääääääääääääätyle"). ;) Äitinsä poika ihan selvästi, kun tykkää jäätelöstä. :D Mutta on hänellä toinenkin herkku, nimittäin se, mitä pyydetään osoittamalla sormea kohti jääkaapin ovea ja sanomalla vaativasti "ö-ö". Siis tomaatti. :) Hän syö kolmekin tomaattia aterialla muun ruuan lisäksi, ja senkin jälkeen tulee vielä itku, kun ei saa lisää. Onneksi tomaatit ovat juuri nyt meidän kaupassa tarjouksessa. ;)

Mistä tulikin mieleeni, että tietävätkö oululaiset, onko täällä jossain semmoista puutarhaa/kasvihuonetta, mistä voisi käydä suoraan ostamassa tomaatteja, kun ei nuo kaupassa kypsytetyt maistu miltään, ja torillakin myydään niitä puoliraakana poimittuja? Joskus muinoin yli 10 vuotta sitten kävin Oulussa joltain puutarhalta ostamassa tomaatteja, mutten muista yhtään, missä se puutarha oli... ;) Tää taitaakin lähteä seuraavaksi googlettamaan oululaisia tomaattitarhoja. ;) Ja siitä tuli vielä mieleeni, että enpäs ole vielä saanut aikaiseksi ommella niitä kankaisia hedelmäpusseja, pitäisi sekin tässä joskus tehdä.

Hyvää viikonloppua! :)

(Käsi)töitä ja niitä näitä

Töissä käymisessä on ainakin yksi hyvä puoli. Se on tämä:


Eilen ja tänään olen käynyt illan istumassa työpaikalla. Eilen pidettiin tämän lukuvuoden lopettajaisia, ja varsin mukavasti meni kaikkien ryhmieni esiintymiset. Itsekään en pahemmin mokaillut, mitä nyt yhdesti nuottikirja tippui sormilleni kesken soiton ja sellaista pientä. :) Oli kiva tilaisuus, ja just sopivan mittainen, olisiko noin 37 minuuttia kestänyt. ;) Ja mikä parasta, bussissa menomatkalla sain tuon puseron etukappaleen valmiiksi (kuvassa vasemmalla), ja paluumatkalla aloittelin takakappaleen alaosaa (kuvassa oikealla). Tänään en paljon kotona ehtinyt virkata, mutta kun illaksi suuntasin taas työpaikalle musiikin tuntiopettajien kokoukseen, niin virkkuun otin tietysti mukaan. Ja onneksi otin, sillä kesti suunnilleen kaksi tuntia, ennen kuin kokouksessa päästiin siihen just mua koskevaan asiaan. Siis olihan siinä alussa kaikkea yleistä, mutta ei kuitenkaan oikeastaan just mun tunteja koskevaa, ja sitten kävivät henkilökohtaisesti ensi lukuvuoden asiat läpi ensin tietysti niitten muitten kanssa, ja minun ja kollegani kanssa alettiin sopia asioista vasta suunnilleen sitten, kun muut jo lähtivät koteihinsa. No, ei se mitään, virkkuu kyllä edistyi odotellessa, vaikka jouduin välillä melkein kolme kerrosta purkamaankin, kun olin hypännyt yhden silmukan yli, mikä vaikutti sitten kaikkeen muuhun virkkuujälkeen. Saatiinkin muuten ihan rauhassa ja ilman käsirysyä sovittua, mitä kukanenkin ensi lukuvuonna saapi opettaa, ja kun pomo tarjosi kyydinkin kotiin, niin ei ollut sitten niin hengenhätä bussille. Hyvä uutinen on myös se, että minulla on ensi lukuvuonnakin töitä, ja itseasiassa juuri sen verran, kun olin mielessäni toivonutkin. Ei tarvinnut sanoa millekään tarjoukselle "ei", eikä myöskään vaatia, että saisi jotain lisää. Hyvä juttu. :)

Niitä näitä:

Meidän parvekkeemme on vissiin kirottu. Muistanette ehkä, kun sieltä tammikuussa putosi kutomani poppanaliina, jota ei ole sen koommin näkynyt. Ja ehkä myös sen, kun metsästin parvekkeen rakoon pudonnutta sukkapuikkoani. ;) No, tänään menin nukuttamaan kuopusta parvekkeelle, ja sinne astuessani kummastelin, kun tuntuu lattia jalan alla niin kylmältä ja kovalta. Kas, matto puuttuu! Kyllä se siellä vielä eilen oli silloin, kun hain kuopuksen pois päiväunilta, ja mieskin sanoi, että hän oli nähnyt sen myös eilen, kun hän kuopuksen silloin nukutti. On kyllä ollut melkoinen voro, joka on kiivennyt viidenteen kerrokseen asti yhtä tuhannen paskaista mattoa pöllimään! ;) Mutta viime yönähän täällä oli myrsky, oli itseasiassa vielä tänään päivälläkin. Voiko olla mahdollista, että myrsky on ollut niin kova, että se on saanut paksun ja painavan kumipohjaisen maton (tiedätte varmaan sellaiset tyypilliset parveke- ja terassimatot) ilmaan ja vielä heittänyt sen kaiteen yli ja kuljettanut teille tietämättömille? Koska ei sitä mattoa siellä parvekkeella todellakaan enää ole, eikä missään lähiympäristössäkään! Todella omituinen juttu, koska se matto oli ihan siinä parvekkeen oven edessä, ja sen ympärillä on seinää kolmella puolella, eli ei edes missään ihan kaiteen vieressä ollut. Kaikkea sitä sattuukin. ;)

Kiva kiva, kun on tullut taas kommentteja, kiitos niistä! :) On ollut kiva löytää kommentoijien joukosta ihan minulle uusiakin tuttavuuksia. :) Silloin vanhan blogini aikoihin en jaksanut aina käydä kurkkimassa, keitä on kommenttien takana, ja myöhemmin hoksasin, että olisi tietysti ihan fiksua käydä vaikka vastavierailulla. Kun sitten tämän nykyisen blogini perustin tämän vuoden alussa, niin päätin ottaa tavakseni aina käydä kurkkaamassa, jos tänne kommentoi joku minulle uusi ihminen. Ja jos hänellä on blogi, niin jätän vastakommenttia, ja jos tämä blogi vielä on Blogilistalla, niin merkkaan sen samantien suosikikseni. Sillä tavalla sitten tutustun teihin, ketkä käytte täällä lukemassa. :) Monet kommentoijista ovat kyllä "vanhoja tuttuja", joiden blogeja muutenkin luen ja kommentoin, niin en sitten käy vastakommentoimassa välttämättä erikseen, paitsi jos on joku ihan erityinen syy, on vaikka esitetty minulle kysymys tms. Monissa blogeissa olen huomannut, että bloginpitäjällä on tapana kommentoida kommentteja siellä oman blogin kommenttilaatikossa, mutta en ole itse oikein siihen tapaan innostunut, koska en minä ainakaan koskaan enää muista käydä lukemassa niitä bloginpitäjän vastauksia, enkä muutenkaan lue muiden blogeissa yleensä, mitä muut ovat kommentoineet. Siksi minusta on kivempi, että jos on jotain vastattavaa, niin käyn vastaamassa siellä kysyjän/kommentoijan omassa blogissa. Paitsi jos kommentoijalla ei ole blogia, niin sitten olen joskus vastaillut täällä, kuten nyt tässä tällä viikolla tein yhteen kysymykseen.

Niin siis se oli tässä pointtina, mutta juttu taas kerran vähän rönsyili ;) että kiitos kommenteista! :) Ja jos tosiaan tykkäisitte, että minäkin lukisin teidän blogejanne, niin kannattaa jättää minulle kommenttia niin, että se blogin osoitekin jää jonnekin näkyviin, ja pistää myös blogi Blogilistalle, koska minun pääni on niin hatara, etten muista muuten käydä niitä lukemassa, jos ne eivät siellä listalla ole. ;) Minusta on mukavaa saada uusiakin blogituttavuuksia, ja niitä on tosiaan tullut tässä viime aikoina paljon. Kiva juttu! :)

Olikohan mulla vielä jotain muuta? Tyypillistä taas minulle, että ajatus on jo aikoja sitten katkennut, mutta sormet vielä näppäilevät tauotta... ;)

Mukavaa perjantaita! :)

Kirjameemi

Ihana, kun on kivoja meemejä liikkeellä! :) Kun ei viitsi noita kovasti työn alla olevia keskeneräisiäkään esitellä joka silmukan jälkeen, niin meemeilemällä saa tänne sillä aikaa jotain päivitystä. Mua ei haastettu tähän, mutta Sartsa lupasi, että tämän saa ottaa hänen blogistaan, joten otin pois. :)

Eli kerron teille nyt 5 suosikkikirjaani.

En vain osaa nimetä mitään yksittäistä kirjaa, joten tässä tulee vähän tällaisia laajempia katsauksia lempikirjallisuuteeni, eivätkä nämäkään ole missään järjestyksessä:

1. Tess Gerritsenit


Minusta on äärimmäisen typerää omistaa jotain sellaista, jota ei ole pakko omistaa, jos se vain suinkin on mahdollista lainata tai vuokrata, tai joka ei muuten ole ihan välttämätön nimenomaan omistaa. Kuten nyt vaikkapa kirjat: niitähän saa lainattua kirjastosta, koska monet kirjat on sellaisia, että ne tulee luettua vain kerran. Monien suosikkikirjailijoitteni kohdalla minulla on sellainen tapa, että kun tiedän heiltä ilmestyneen tai olevan ilmestymässä uutuuskirjan, laitan sen heti kirjastoon varaukseen, ja sieltä se sitten aikanaan on noudettavissa vaivaista 50 senttiä vastaan. Paljon edullisempaa ja järkevämpääkin kuin kirjan ostaminen. Mutta yhden kirjailijan kohdalla järkeni on pettänyt, ja se näkyy kuvasta. Sain ensimmäisen Tess Gerritsenin kirjan Lapsen sydän aikoinaan joululahjaksi (jouluna -99), ja jäin koukkuun. Enkä ainoastaan Gerritseniin vaan ylipäätään jännityskirjallisuuteen - sitä ennen en ollut uskaltanut lukea mitään romanttista hömppää raaempaa. Nykyään taasen sarjamurhajännärit ovat romanttisinta, mitä luen. ;) Ja siitä kiitos Tess Gerritsenille! Kun kirjakerhoon tuli seuraava Gerritsen, minä pöljä tietysti ostin sen kuukaudenkirjana. Ja sitten seuraavan. Ja seuraavan. Ja vaikka nykyään olen ymmärtänyt, että tämä on tosi typerää, niin en osaa lopettaa. Jos minä nyt vielä tämän Gerritsenin ostan, ja sitten lopetan. Ei, kun pitää kerätä koko sarja. ;) En minä näitäkään ole lukenut kuin kunkin kirjan kertaalleen, että siinä mielessä omistaminen on turhaa. Enkä ole muuten tuota uusinta Luukatoa lukenut vielä lainkaan, vaikka se ilmestyi melkein vuosi sitten, ja ostin sen silloin melkein heti. Olen vain lykännyt sen lukemista siksi, että ei ole vielä tullut sellaista hetkeä, jolloin voisin ihan vain uppoutua tauotta päiväksi tai pariksi lukemiseen, koska aina on jotain muutakin tärkeää, jota pitäisi saada tehtyä, kuten vaikkapa syöminen tai lapsista huolehtiminen. ;) Ja tiedän jo vanhastaan, että jos aloitan Gerritsenin lukemisen, niin sen jälkeen on turha kuvitella minun tekevän mitään muuta ennen kuin viimeinen sivu on luettu. No joo, sama juttu se on kaikkien muidenkin jännäreiden kohdalla, mutta Gerritsenin kohdalla erityisesti. Lempikirjailijani? Kyllä. :)

2. Anna-sarja


Kuten sanottua, en oikeastaan halua omistaa kirjoja (vaikka niitä meillä aika lailla onkin), ja L.M. Montgomeryn klassikkosarja Anna on yksi niistä lemppareistani, jota en ole kirjahyllyyni (vielä) hankkinut. Silloin, kun alkaa tehdä mieli palata Vihervaaraan, osaan kyllä mennä kirjaston nuortenosastolle ja lainata Annat, yleensä mielellään koko pino kerralla. ;) Minulla kesti kauan, ennen kuin ymmärsin hurahtaa Annoihin, ja oikeastaan minulla oli aluksi kova vastustus koko Annaa kohtaan. Nimittäin ala-asteella noin 5-6 luokilla ollessamme paras ystäväni ja eräs toinen tyttö olivat ihan Anna-höpöjä, ja puhelivat koko ajan vaan Anna sitä ja Anna tätä. Ehkä minua sitten alkoi ärsyttää tuo jatkuva Annasta höpöttäminen - tai sitten olin mustasukkainen, kun parhaalla ystävälläni oli yhteinen puheenaihe jonkun toisen tytön kanssa, ja minä olin aiheesta ulkona. ;) No, suostuin kuitenkin katsomaan tv:stä Anna ystävämme -sarjan, ja sitten viimein hurahdin minäkin kirjoihin. Enkä edes omasta aloitteestani, vaan kun 13-vuotiaana sairastin vesirokon, ja pyysin ystävääni tuomaan kirjastosta minulle jotain lukemista, niin hänhän ovelasti kantoi minulle kassillisen Annoja, enkä voinut muuta kuin lukea. Ja hurahtaa. ;) Viimeksi olen lukenut Annat noin nelisen vuotta sitten, koska 2000-luvulla viimein suomennettiin kaksi välistä puuttuvaa osaa (Anne of Windy Poplars eli Anna opettajana ja Anne of Ingleside eli Annan perhe), niin pitihän se koko sarja sitten lukea viimein täydellisenä. :) Osaan edelleen monia kohtia ulkoa Annasta, kun niitä ystäväni kanssa silloin kovasti opeteltiin. Paljon ihania seikkailuja mahtuu sanojen: "Rouva Rachel Lynden talo sijaitsee siellä, missä..." ja: "O-olen." väliin, siis nuo sanat, mistä Annan nuoruusvuodet alkaa ja mihin Kotikunnaan Rilla päättyy. :) Annan unelmavuosien viimeisiltä sivulta muistan myös sanasta sanaan edelleen ulkoa sen kohdan, missä Gilbert kosii Annaa. ;) *huokaus* Koska minulla ei ole Anna-sarjaa kirjoina, ostin kuitenkin tänä talvena Anna ystävämme -dvd-boksin. Ensimmäinen dvd on melkein identtinen Annan nuoruusvuodet -kirjan kanssa; toinen dvd puolestaan sekoittaa kolmea kirjaa, mutta on edelleen ihan katsottava. Mutta tuo kolmas dvd ei millään tavalla perustu Anna-kirjoihin, vaan on ihan sarjan tekijöiden omaa mielikuvitusta, vain Anna ja Gilbert siellä seikkailevat. Minulle tuli ihan paha olo, kun katsoin tuon kolmannen. :( Montgomeryn kirjat ovat loistavia, miksi niiden tilalle on pitänyt keksiä joku muu tarina? Joka tapauksessa, kun minulla ei ole Anna-kirjoja kuvattavana, niin kuvasin tuon dvd-boksin, oli se sitten kuinka surkea hyvänsä. ;)

3. Runotyttö-sarja


Jos en ihan väärin muista, niin aloitin L.M. Montgomeryyn tutustumisen Runotytöistä, siis jo ennen kuin aloin Annoja lukea. Tykkäsin nuorena Runotytöistä jopa enemmän kuin Annoista; itsekin haaveilin silloin kirjallisesta urasta... Sen uran huipentuma taitaa olla tämä blogin pitäminen. :D Ovathan Runotytöt toki vähän synkempiä sävyltään mitä Annat, mutta minä jotenkin samaistun enemmän Uuden Kuun Emiliaan kuin Vihervaaran Annaan. Tuossa kuvassa olevassa Runotyttö-kirjassani on kaikki Runotytöt yksissä kansissa. En muista, milloin olen kirjan hankkinut, mutta sellainen mielikuva minulla on, että olisin lukenut Runotytöt viimeksi silloin, kun imetin tuntikausia päivässä kuopusta, eli sen on täytynyt olla viime vuoden alkupuolella. Tykkäsin, kuten nuorempanakin. :) L.M. Montgomery olikin silloin aikoinaan monta vuotta lempikirjailijani, ja olen lukenut kaikki hänen suomennetut kirjansa. Niin kauan hän säilyi lempparinani, kunnes Gerritsen ja sarjamurhaajat tulivat ja sysäsivät romanttiset runotytöt syrjään. ;)

4. Raamattu


Heh, on varmasti varsin mielenkiintoista nähdä Raamattu kirjojen Top5-listalla. Siis oikeastihan Raamatun pitäisi olla Top-ykkösenä, mutta kuten sanoin, tämä lista ei ole paremmuusjärjestyksessä. :) Eikä sitä paitsi Raamattua voi oikeastaan verrata Gerritseniin tai Montgomeryyn, ovat ihan pikkuisen eri sarjaa. ;) Minusta Raamattu on ihan mielenkiintoinen kirja, vaikkei sitä ajattelisi uskonnollisena teoksena. Siis noin niin kuin muuten vaan luettavaksikin. :) Tosin siinä on aika painavaa ja vaikeatajuista tekstiä, että ei sitä ihan silleen lueta niin kuin Gerritseniä, että aloitetaan maailman luomisesta, eikä tehdä mitään muuta ennen kuin ollaan päästy Ilmestyskirjan loppuun. ;) Olen kyllä lukenut Raamatun kahteenkin kertaan läpi, ja sitten monia yksittäisiä kirjoja moneen otteeseen. Nämä kuvassa näkyvät kolme Raamattua eivät ole varsinaisesti koskaan olleet "lukuraamattuja", paitsi on tuossa ylimmässä kyllä jotain alleviivauksia, eli kait minä sitä olen sitten joskus lukenut muutenkin kuin työtä varten. Se minun muinainen lukuraamattuni on ajat sitten kulunut lukukelvottomaan kuntoon, kun alkoi kannet irrota ja lehdetkin repeillä, ja sitten siellä oli ties mitä merkintöjä ja tarroja ja muita. ;) Silloin "muinaisessa nuoruudessani", kun asuin lukion asuntolassa, koko pienen lukion porukka oli jakautunut kahtia: jaksonvaihtumisiltana toinen porukka rellesti ja ryyppäsi, toinen porukka istui raamattupiirissä ja rukoili. Arvatkaa, kummassa minä olin? :) Oli pakko valita jompi kumpi puoli, jos ei halunnut yksin olla, ja minä en halunnut ryypätä. :D Nykyään en lue Raamattua likimainkaan niin ahkerasti mitä lukiovuosinani, ja niin, tulihan sitä silloin aikanaan, kun olin kirkon työntekijänä, ihan työnkin puolesta tätä kirjaa luettua. Ja edelleen tähän kirjaan tartun ajoittain, siellä on paljon hyviä kohtia luettavaksi - ja paljon sellaista, mitä ei ihan iltalukemiseksi viitsi lueskella, jollei sitten halua, että uni tulee äkkiä. ;) Lempikirjani Raamatussa on Psalmit - enpä olisi muuten 10 vuotta sitten uskonut, että sanon nyt näin. Nimittäin tasan 10 vuotta sitten (28.5.1999) valmistuin ensimmäiseen ammattiini, ja siinä koulussa oli laulettu Psalmeja kolme vuotta joka ikinen päivä etu- ja takaperin, ja vannoin valmistumispäivänäni, että kun työhön lähden, niin en laula ainoatakaan Psalmia enää ikinä! No, ei mennyt kuin viisi vuotta, kun esikoisen ristiäisissä pyysin papilta, että saisinko laulaa sitten kastetoimituksessa Psalmin. Ja saman tein myös kuopuksen kastetoimituksessa. Niin se mieli muuttuu. Mikähän mahtoi olla suosikki raamatunkohta silloin nuorempana... varmaan joku niistä kuuluisista sukuluetteloista. ;) Kuvassa olevat Raamatut muuten: alimpana mieheni joskus saama iso samettikantinen (perhe?)raamattu, keskellä meidän vihkiraamattumme ja päällimmäisenä se, minkä joskus 10 v sitten ostin lukuraamatuksi sen puhkiluetun tilalle. Ei ole tuo vielä mennyt puhki. ;)

5. Runot


Sitten vähän sama sarjaa Psalmien ja Runotyttöjen kanssa. :) Tykkään runoista. Noin niin kuin ylipäätään. Niitä on erityisen kiva lukea ääneen. Mutta niissä on vain se huono puoli, että aika usein alan myös säveltämään niitä, ainakin mielessäni. Lempirunoilijani on Kirsi Kunnas, ja kun tuon Tiitiäis-kirjakokoelman ostin esikoiselleni joululahjaksi, kun hän oli puolivuotias - eli ihan selvästi itseäni ajatellen ;) - aloin heti säveltää monia Kunnaksen runoja, tosin en lopulta saanut kuin muutaman ihan nuotinnettua, ja loput ovat suunnilleen unohtuneet. Intoa olisi piisannut, mutta kerran, kun olin ehtinyt jo kertaalleen muutaman noista sävellyksistäni esittääkin, otin sitten yhteyttä itse runoilijaan, että josko tällainen säveltäminen tai sävellysten julkaiseminen on ylipäätään soveliasta, niin Kirsi Kunnas sanoi, ettei yleensä anna lupaa runojensa säveltämiseen. Vaikka onhan Kunnaksen runoja sävelletty, muttei kovinkaan paljon. Minulla meni vähän into koko asiaan, ja on täytynyt sitten tyytyä vain lueskelemaan hänen runojaan, eikä alkaa heti laulamaan niitä. ;) Risto Rasan runoista pidän myös, ja siksi hänen runokirjansa on myös kuvassa. Tosin tuota kirjaa olen nauranut, että siinä on ihan turhaa paperia, kun kirja on ihan tolkuttoman paksu, ja yhdellä sivulla on noin kolme sanaa. Siis jos tiedätte Risto Rasan, niin hän ilmaisee asiansa yleensä varsin lyhyesti (toisin kuin joku nimeltämainitsematon käsityöbloggaaja... ;) ). Sitten tuossa vihreässä runokirjassa on paljon runoja eri runoilijoilta; tuota kirjaa on aina niin ihana lueskella, sieltä on löytynyt paljon lemppareita. Tosin sitä kaikkein lemppari-lemppareinta runoa ei tuosta kirjasta löydy, eli Lauri Pohjanpään Syksyä. Mutta ei se mitään, osaan sen ulkoa. Ja olen tainnut sen joskus suihkussa ollessani säveltääkin, vieläköhän se olisi päässäni, kun en ole ainakaan sitä nuotintanut... ;) Hmm... taisin juuri oivaltaa rakkauteni runoihin - nehän inspiroivat minua musiikkiin, joka on myöskin jonkinlaista runoutta.

Niin ja kyllä minä olen itsekin niitä runoja rustaillut, silloin muinaisessa nuoruudessani. Yläasteaikana kirjoitetut ovat tainneet tuhoutua tai kadota, kun en ole törmännyt niihin enää aikoihin. Lukioaikana tein lähinnä laulutekstejä, kaikki yllättäen hengellisiä, kun silloin oli se raamattupiirivaihe menossa. Että on se Raamattukin inspiroinut minua musisoimaan. No, nekin hautautuivat pöytälaatikkoon (on ne tallessa jossain täällä asunnossa), ei niitä sitten koskaan esitetty eikä levytetty, vaikka oli suuret haaveet. Nyt ne tuntuvat ihan naurettavilta. :) Sitten minä lopetin runoilemisen, kunnes tuli tämä blogi, ja kirjoittamisvimma alkoi uudestaan. Mitä sanoisitte, jos alkaisinkin kirjoittaa tätä blogia runomuodossa? Vaikka Risto Rasan tapaan silleen lyhyesti? ;) Tai vaikka riimitellen:

Blogiteksti on tänään ihan höpö,
koska tekeillä on ristipisto tosi söpö,
mutta siitä pitää olla ihan hys,
sillä se on jollekin yllätys. :)
Virkkuutyökään edisty ei,
kuopus mokoma äidiltä koukun vei.
Meemiä joudutte kestämään siis -
tässä oli kirjasuosikkini viis. :D

Hauskaa torstaipäivää! :D

(oikeesti kirjoitin tämä jo eilisiltana, koska väsyneenä on kivempi kirjoittaa... ;) )

PS. Jaa mitenkö tämä liittyy käsitöihin? Ööö... no, minähän luen/kuuntelen kirjaa ja teen käsitöitä yhtä aikaa. Kyllä onnistuu. :)

PS.PS. Tämän meemin saa toki napata itselleen, mutta jätähän siitä kommentti, niin tulen lukemaan sinun suosikkikirjasi! :)

Käsityöasiaa :)

Jottei tämän blogin tarkoitus unohtuisi, niin:


Virkattavan puseron etukappaleen yläosa valmistui muistaakseni toissailtana, ja alaosakin on jo hivenen edistynyt. Takakappaleeseen en ole vielä alaosaa tehnyt, ja sitten puuttuvat vielä hihoista alakappaleet, kun niihin on jo nuo palat virkattuina ja yhdistettyinä. Että kyllä tämä täällä etenee, vaikka tässä ennätin väittää, että ristipistot olisivat vieneet mennessään. ;) Ristipistely etenee aika verkkaisesti, kun sitä on vähän hankala tehdä samalla kun tekee jotain muuta, mutta pyrin joka päivä edes vähän pistelemään, niin sillähän sitä edistystä sitten tulee. :)

Ja siitä ristipistelystä puheen ollen. Kommenttiin oli tullut kysymys, että miten minä sen rasian oikein aion päällystää ja tarvitaanko siihen joku ihan sitä tarkoitusta varten oleva rasia vai voiko päällystää minkä rasian vaan. Nyt täytyy kyllä myöntää, että minä olen tosi huono vastaamaan noihin kysymyksiin, koska itsekin ensimmäistä kertaa edes harkitsen tuollaista rasianpäällystämistä - olen kyllä nähnyt päällystettyjä rasioita aiemmin, mutta en ole suoraan sanoen ollut kauhean kiinnostunut sellaisesta. Mutta sitten, kun tässä hankin erään lahjan, ja aloin miettiä, miten sen lahjan pakkaisin, niin silloin tuli heti mieleen, että senhän voisi pakata pieneen rasiaan, ja siitä sitten innostuin kokeilemaan rasian päällystämistä ristipistoilla. Korjatkaa kokeneemmat pistelijät, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni mitä vain rasioita voi päällystää ristipistoilla, tai sen verran minä olen ollut ymmärtävinäni, kun olen kuunnellut muitten pistelijöitten juttuja. :) Tuon oman rasiani, mikä on nyt työn alla, ostin Violariumista, jossa myydään ihan tätä tarkoitusta varten sopivia peltirasioita. Ja koska olen näissä asioissa ihan ummikko, enkä ole koskaan sen tarkemmin vilkaissut, miten ne rasiat oikein on päällystetty, niin itse asiassa vasta viime lauantaina kysyin Oupsin tapaamisessa neuvoa rasian päällystämiseen, ja Lennu toi sitä varten yhden valmiin ja yhden keskeneräisen päällystyksen näytille. Ja siis sitä koko rasiaa ei päällystetä eikä niitä ristipistoja tehdä siihen peltiin kiinni ;) vaan ihan vain kanteen laitetaan se pistely kiinni. Ensin se pistely kiinnitetään pahvin päälle ja laitetaan väliin pehmustetta, ja sitten koko systeemi liimataan rasian kanteen ja reunustetaan nyörillä. Ja itselläni on aikomus pistää sinne rasian sisälle myös pehmustettu pohja samalla tekniikalla, mutta siihen ei tule pistelyä. Saahan sen sitten varmaan vaikka koko rasian päällystää kankaalla, jos haluaa, mutta siitä en osaa sanoa, miten se tehdään, enkä ala itse moista tekemään, enkä edes tiedä, onko kukaan niin koskaan tehnyt. :) Ja Violariumin blogissa on ohje rasian päällystämiseen, tosin se ei ole vielä ihan valmis, mutta sieltä voi käydä vähän katsomassa vinkkiä. Niin, ja Violariumin ristipistoviikonlopussa, jonne itse en päässyt mukaan, olivat naiset tehneet noita rasioita ihan urakalla, ja tämän linkin takana voi käydä katsomassa muutamia valmiita rasioita. Että jotain tuon tapaista siis itsekin yritän, mutta pisteltävä kuva tulee olemaan ihan erilainen. ;)

Nyt en tästä sitten ehkä tämän enempää höpötä, kun sen pitäisi olla kuitenkin ihan salainen asia, että minä teen jollekin lahjaksi ristipistoilla päällystettävää rasiaa. :D Tosin, voisin olla 90% varma, ettei lahjan saaja käy lukemassa blogiani, mutta mistä sitä ikinä tietää, kuka tänne milloinkin eksyy, ja lahjan saaja kyllä tietää blogini osoitteen, tai ainakin hänellä on mahdollisuus ottaa se selville, jos kiinnostaa. Mutta voihan siitä tälleen yleisellä tasolla höpötellä, kun ei vaan mene kuvia pistämään etukäteen. ;) Toivottavasti kysyjä sai kuitenkin vastauksen ja noita linkkejä kannattaa klikkailla, niin pääsee katsomaan jotain kuvia. :)

Eipä tällä kertaa muuta. Kivaa keskiviikkoa! :)

Kotimeemi

Löysin Pamilta tällaisen meemin, joten ajattelinpa tehdä sen. :)

Paljastuksia kodistani...

1. Kun astut sisään ulko-ovestasi ja katsot vasemmalle, mitä näet?

- Siis ihan ulkoa-ulkoa tullessa tietysti näkyy alakerran ilmoitustaulu ja se taulu, mistä näkee missä asunnossa asuu minkäkin sukunimisiä ihmisiä. :) Mutta kun tullaan rappukäytävästä tänne meidän asuntoomme, niin vasemmalla on siivouskomero ja sen vieressä naulakko.


2. Minkä värinen matto on olohuoneessasi?


- Kuten kuvasta huomaa, meillä on kaksi tuollaista rusehtavaa mattoa, ja sitten tuollainen keltainen, joka on samaa sarjaa keittiön mattojen kanssa. Tämä matto on olohuoneen puolella, mutta koska tila on yhtenäinen keittiön kanssa, on kiva kun matto on keittiön värimaailman kanssa yhteinen.

3. Kun katsot ulos keittiösi ikkunasta, mitä näet?

- Riippuu siitä, kumpaan suuntaan katsot. ;)


Tänne suuntaan katsoessa voi ihailla mm. Alvar Aallon arkkitehtuuria (joko se Oulun rumin rakennus -äänestys on ohi, voittiko meidän siilo? :) )...


... tai sitten ihan päätä kääntämällä voi miettiä, onko tuo oranssi Lada hylätty, kun se ei ole koskaan siirtynyt parkkihallista mihinkään. :)

4. Mitä tavaroita löytyy lavuaarisi reunalta?

- Meillä on lavuaari sekä vessassa että kylppärissä, ja molemmista löytyy samat tavarat: saippua ja Erisanin käsidesinfiointiaine. Vessan saippua-alustana on miehen tädin posliinimaalaama simpukanmuotoinen vati, ja kylppärissä sitten veljeni perheeltä saatu Tupperware-saippuateline.

5. Mikä on kotisi viihtyisin huone?

- Sisustuksellisesti tykkään eniten olohuone-keittiö -tilasta, jossa värit ovat kirkkaat ja raikkaat ja sointuvat yhteen. Mutta en kyllä itse paljoakaan aikaa vietä keittiössä ja vielä vähemmän olohuoneessa, vaan viihdyn valveilla ollessani eniten täällä työhuoneessa, jonka sisustus ei ole ihan niin viehättävä. On täälläkin värit ihan keskenään sointuvat, mutta tämä on tällainen pieni koppi tungettuna täyteen tavaraa, ja itselläni täällä vain pieni työpiste kopin nurkassa, mutta täällä meidän perhe eniten viihtyy. :) Huvittaa, kun asunto on 95 m2, ja silti kaikki neljä kököttävät kaiken aikaa jossain 10 m2 ahtaudessa. ;)

6. Mikä on kotisi ihastuttavin yksityiskohta?

- Tykkään kodissani ihan kaikesta, mutta erityisesti olen viehättynyt keittiön värimaailmasta, ja näistä tänä talvena tekemistäni patalapuista ja -kintaista, joita en kyllä raaski edes käyttää. ;)


7. Mikä on sinulle mieluisin asumismuoto? (rivitalo, kerrostalo jne.)

- Tykkään nykyisestä asumismuodosta, eli isohkossa kaupungissa kerrostalossa vuokralla on minusta miellyttävin ja huolettomin asua. :) Olen lähtöisin tosi pienestä maalaiskylästä, ja asunut sekä omakoti- että rivitaloissa, joten vertailukohtia löytyy, enkä vaihtaisi niihin mistään hinnasta. :)

8. Missä säilytät imuriasi?

- Meillä on itse asiassa kaksi imuria, jotka kumpikin periaatteessa toimii, mutta niissä on mekanismit hajonneet (putket, letkut jne.). Niillä voi kummallakin imuroida, mutta se vain on hivenen hankalaa, siis ainakin miehen mielestä, koska hän meillä pääasiassa imuroi. Tympii sinänsä, koska uudempi imurimme ei ole vielä edes kahta vuotta meillä ollut, että saisivat vähän pidempi-ikäisiä olla. Mutta nämä molemmat imurit ovat siis tungettuna meidän siivouskomeroomme.

9. Oletko tyytyväinen kotisi sisustukseen?

- Kyllä olen. Ennen tähän muuttoamme täällä tehtiin aika mittava remontti: kylppäri uusittiin, lattia vaihdettiin, seinät maalattiin, eli tänne oli tosi mukava muuttaa silloin vuosi sitten. Vanhat huonekaluthan tänne tuotiin, mutta aika paljon uusia tekstiilejä tänne hankimme ja värimaailmasta tuli mieleisemme. Edellisissä asunnoissa verhot ja matot olivat pääasiassa niitä, mitä kummallakin sattui entuudestaan olemaan.

10. Mikä kotisi yksityiskohta kaipaisi pientä remonttia?

- Ehkä vessan ja kodinhoitohuoneen lattiat olisi voinut silloin vuosi sitten uusia, kun täällä kerran iso remontti muuten tehtiin. Niihin ei oltu koskettu remontissa lainkaan, vaikka muuten täällä oli lattiat vaihdettu. Ja sitten esikoinen on repinyt maalia yhdestä ovenpielestä, sen voisi tietysti pyytää jonkun jossain vaiheessa vaikka paikkaamaan. Mutta ihan tyytyväinen olen tähän, kun ei nuo em. paikat oikeastaan mitään haittaa. Emmekä me itse tietenkään remonttiasioista täällä päätäkään, ja hyvä niin. ;)

11. Onko seinilläsi enemmän tauluja vai julisteita?

- Meillä ei ole julisteita, jollei sellaisiksi lasketa vanhoja nostalgia-mainoksia ja -kortteja (vanhoista mainoksista uudelleen painettuja). Tauluja löytyy, ja niistä suurin osa on minun ristipisto- ja kanavatöitäni. Ainoastaan yksi iso maalattu taulu on makuuhuoneen seinällä (mummuni perintöä), esikoisen huoneessa taitaa olla pari ei-ristipisteltyä lastentaulua. Mutta noita minun tekemiäni enemmän meillä on vielä jonkun muun tekemiä seinäkoristeita, eli esikoisen huoneen seinällä läjä piirustuksia, ja melkein joka paikassa alkaa olla esikoisen ja mieheni tekemiä hamahelmitöitä, jotka kyllä on ihan tyylikkäitä. :) Niin ja on meillä työhuoneen seinällä näemmä joku Ramonesin kankainen "juliste" (onneksi mun ei tarvi nähdä sitä, kun istun tässä koneella ;) ).

12. Petaatko sänkysi joka aamu?

- Kyllä sen jompi kumpi vanhemmista petaa, viimeistään heti aamupalan jälkeen.

13.Mitä löydät kylpyhuoneesi kaapista?

- Kylpyhuoneessa ei ole kaappia, ei myöskään vessassa. Molemmissa on vain peili, joissa on pieni taso peilin alapuolella. Vessan peilitasolla on hammastahnaa, pari kampaa ja lasten kynsisakset; kylppärin peilitasolla on pari kampaa, aikuisten kynsileikkurit, partakone ja hiustenleikkuukone, ja kaksi deodoranttipurkkia, jotka ovat kyllä tismalleen samanlaiset hajusteettomat dödöt, mutta pitäähän meillä isännän kanssa olla omat... ;)

14. Mitä löytyy kylpyhuoneesi alakaapista, mikäli sellainen on?

- Ei ole alakaappia, kylpyhuoneen lavuaarin alla on pyykkikori ja potta. ;)

15. Jos katsot keittiösi ruokakomeroon, mitä sieltä löytyy?

- Heh, meillä siinä kaapissa, mikä on varmaankin tarkoitettu ruokakomeroksi, säilyttää isäntä työkalujaan ja muita vempaimiaan, eli se on kokonaan hänen kaappinsa. Paitsi yhdellä hyllyllä on keittokirjoja. Kuiva-aineet säilytämme kahdessa keittiön yläkaapissa, ja jotain on yhdessä alakaapissakin sellaista, mistä ei haittaa, jos kuopus välillä käy kaappia tonkimassa (eli ei mitään avonaisia pusseja tms.). Meiltä löytyy eri sortin puurohiutaleita (ruis, ohra, kaura), ohrasuurimoita, puuroriisiä, tavallista ja gluteenitonta makaronia, sokeria, tomusokeria, perunajauhoja, kaurajauhoja, maissijauhoja, tonnikalapurkki, pähkinöitä, ja sitten toisessa kaapissa lähempänä kahvinkeitintä on kahvinkeittovälineet (en tiedä, mitä se pitää sisällään, kun en keitä tai juo kahvia), sitten kaiketi teetä, jos täällä joskus käy joku teenjuoja, tummaa kaakaojauhetta, hunajaa ja mausteita, koska se kaappi on lähempänä hellaa. En muista näin ulkoa, onko jotain muuta... :)

16. Mitä jääkaapistasi löytyy aina?

- Porkkanoita, vihanneksia, melkein aina perunoita (pärjätään kyllä muutama päivä ilmankin), kolmea sorttia maitoa (tavallista, hylaa ja laktoositonta; kuopus juo sitten vielä rintamaitoa, eli kaikilla perheenjäsenillä on oma maitonsa ;) ), sitten ylähyllyllä on jotain, mitä vain mies voi syödä, eli jolle muut perheenjäsenet ovat allergisia, joten en tiedä, mitä siellä on, mutta varmaan jotain rahkaa ja raejuustoa (?). Rypsiöljyä on yleensä kaapissa, ja sit lapsille maustamatonta jugurttia ja mulle maustamatonta rasvatonta viiliä. Isäntä vissiin käyttää voita, joten sitä lienee, mutta itse en käytä leivän päällä rasvaa; saattaa siellä kummiskin joku laktoosittoman Floran jämä olla, vaikka meillä ei kyllä leipää juuri syödä, niin ei sitten ole tarvetta leivänpäällisillekään. Kananmunia meiltä löytyy aina. Niin, ja sitten jääkaapissa on tietysti mun ja miehen vesipullot aina viilenemässä. Joitain hedelmiä joskus säilytetään jääkaapissa, että niitä siellä kans suht usein on. Ei tule tästäkään sitten muuta mieleen, mitä jääkaapissa olisi ihan aina.

17. Millainen sänky?

- Kaksi 80 cm runkopatjasänkyä yhdistettynä leveällä sijauspatjalla. Ei päätyjä, ja päällä ompelemani tilkkupeitto. Vieressä on pinnasänky, joka ei ole nukkumakäytössä, vaan kuopus nukkuu vieressä; pinnasänky on vain sitä varten kiinni parisängyssä, ettemme minä tai kuopus tiputa yöllä, se pinnasängyn laita toimii hyvin esteenä. :) Esikoisella on jatkettava lastensänky.

18.Millaiset verhot kotonasi on?

- Makuuhuoneessa siniset sintsi(?)verhot, ihan yksiväriset, ja sitä samaa kangasta olen käyttänyt myös sängynpeitossa yhtenä kankaana. Ja yhdessä pikkuikkunassa on tosi paksua kangasta oleva tummansininen pikkukappa, joka peittää ja pimentää koko ikkunan (eli joku 50x50 kokoinen ikkuna kyseessä). Makkarin isoimmassa ikkunassa on pimentävä rullaverho, keskikokoisessa ikkunassa toistaiseksi pahvit teipattuina ikkunaan estämässä valon pääsyn. Pidämme aina makkarissa kaikki verhot suljettuina, myös päivällä, koska muuten huoneesta tulee liian kuuma. Meillä on makkarissa ikkunat sekä etelään, länteen että pohjoiseen, joten sinne paistaa aurinko käytännössä aina. Olohuoneessa on ikkunat etelään ja länteen; verhot ovat ohutta voileeta (?), väriltään oranssit ja niissä on kudottuna jotain ruutukuviota, mutta ovat siis kuitenkin ihan yksiväriset. Parvekkeen ovessa on rullaverho, muissa ikkunoissa ei ole mitään kaihtimia, eli olohuoneenkin verhot ovat aika usein vedettynä eteen, mutta ne päästävät kuitenkin valon läpi. Keittiössä on kappaverho (ei sielläkään mitään kaihtimia), jossa on aaltoilevia pystyraitoja, ja väritys on luonnonvalkoinen-keltainen-oranssi-turkoosi-sininen; värit oikein kirkkaat, puhtaat ja kuitenkin lämpimät. Työhuoneessa on ainoat ostoverhot, kuviolliset, joissa väritys keltainen, viininpunainen, vihreä, vähän luonnonvalkoista, mitä lie kukkaa ja ruutua tuo kuvio sitten onkaan... ;) Esikoisen huoneessa talon ainoat pimentävät verhot, mikä osoittautui tosi tyhmäksi ratkaisuksi, koska kun tähän asuntoon muuttaessamme poika sai oman huoneen, niin osoittautuikin, että hän haluaa mieluiten nukkua valot päällä... Eli pimentävät verhot ovat täysin turhat, vaikka pojan huoneessa on taasen ikkunat pohjoiseen ja itään, eli aurinko paistaa kesäaikaan koko ajan sinne huoneeseen. ;) Joka tapauksessa nämä verhot ovat kirkkaan oranssit ja niissä on koiran kuvia. Itään päin olevassa pikkuikkunassa (taas niitä jotain 50x50 luukkuja) on vain entisen asuntomme saunan verho eli sellainen luonnonvalkoinen pitsiverho peittämässä sen luukun. Kylppärin ja saunan pikkuikkunoissa ei ole verhoja.

19. Mitä jääkaappisi ovessa on?


- Tuossa pitäisi olla myös sellainen Pikku Kakkosen magneetti-palapeli, mutta sen palaset ovat vissiin jälleen kerran tungettu jääkaapin alle... ;)

20. Millaisia koriste-esineitä kotonasi on?



- Nämä taitaa olla ainoat. En todellakaan tykkää koriste-esineistä, vaan mieluummin käytännöllisistä tavaroista. Ruusuista tuo punainen on esikoisen kastelahja, kultainen taasen minun valmistumislahjani. Hopeisia käsiä meillä on kaksi, molemmat mieheni valmistamia tulenkestävästä materiaalista (hänellä oli aikoinaan vähän tekemisen puutetta töissä, niin teki kaikenlaisia juttuja ylijäämämassasta ;) ). Tosin nuo kädet eivät ole enää varsinaisia koriste-esineitä, koska toimivat kirjatukena. :)

21. Onko kotonasi valokuvia esillä? Mitä?

- Olohuoneessa pianon päällä poikien 1-vuotiskuvat rivissä, molemmista pojista 3 kpl ja kaikissa samanlaiset hopeanväriset kehykset. Kirjakaapin päällä (missä on myös ne koristeruusut) on esikoisen kaksi viime syksynä otettua tarhakuvaa kullanvärisissä kehyksissä, ja sitten hopeanvärinen avattava tuplakehys, jossa on molemmista pojista vielä yksi 1-vuotiskuva. Makuuhuoneemme seinällä on valokuvasuurennokset poikien 1-vuotiskuvista, sinisissä puukehyksissä. :)

22. Mikä asunnossasi luultavasti kiinnittää ensimmäiseksi vieraiden huomion?

- Toivottavasti se, että meillä on yleensä aina siistiä. ;) Sunnuntaina käyneet vieraat huomasivat muistaakseni ensimmäisenä esikoisen huoneen ovessa olevat nimikyltit, jotka mies on tehnyt hamahelmistä, niissä lukee siis poikien nimet. Sellaiset vieraat, jotka käyvät meillä ensimmäistä kertaa, sanovat että täällä on valoisat ja avarat huoneet, hämmästelevät asunnon kokoa ja sokkeloisuutta (ai, onko täälläkin vielä joku huone? ;) ), ja sitä, että kerrostalon vuokra-asunnossa on todella iso kodinhoitohuone (jonne mahtuu mm. hoitopöytä, pakastin, kuntopyörä, paljon kaappeja ja vielä kaksi pyykkitelinettä, ja yhä siellä mahtuu kulkemaan ;) ).

23. Mitä haluaisit joskus hankkia asuntoosi?

- Olen ihan tyytyväinen tähän tällaisenaan, mutta jos jotain haluaisin vaihtaa, niin sohva (jonka mies on joskus 90-luvun puolessa välissä käytettynä hankkinut) alkaa vähitellen revetä liitoksistaan, enkä muutenkaan tykkää, kun se on musta. Että jos sen saisi vietyä tuohon 200 m päähän kierrätyskeskukseen ja vaihdettua tilalle jonkun vähän vähemmän rikkinäisen ja ehkä eri värisenkin nahkasohvan (ei kankaista missään nimessä), niin sitten voisi sisustus olla kohdillaan. :) Mutta kyllä tuokin sohva asiansa ajaa (sanoo hän, joka ei siis juuri koskaan olkkarissa aikaansa vietä ;) ). Tähän asuntoon en kyllä haluaisi välttämättä mitään uutta, mutta haaveilen kyllä sellaisesta kirjavitriinistä, johon mahtuisi tosi paljon kirjoja. Nytkin meillä on osa kirjoista lasiovien takana, mutta läheskään kaikki kirjat eivät ole hyllyissä. Että joku sellainen iso kirjasysteemi ois kiva, mutta ei se tänne tällä hetkellä mahdu. Sitten olisi kiva saada enemmän ristipistotauluja seinälle, kun vain joku niitä ensin tekisi... ;)

24. Onko sinulla huonekasveja?


- Varsinainen viherpeukalo... mulla on siis peräti kaksi elävää kasvia + nuo huopakukat. :) Ja nämä elävät kasvit ovat kyllä suoranaisia ihmeitä; gerberan ostin ehkä puolitoista kuukautta sitten, ja siitä kuihtuivat jo ne ostohetkellä olleet kolme kukkaa, mutta se mokoma pykäsi uuden kukan ja näkyy olevan lisää tulossa! Tätä ei ole koskaan tapahtunut ainoallekaan omistamalleni kasville, että olisi uudestaan kukkinut...


... ja tämän sain pari joulua sitten anopilta, ja ensi reaktioni oli, että "ei kai tämä vaan aiheuta allergiaa", "ei tämä säily minulla hengissä". No, tämä oli sitten sellainen harvinaisuus, ettei allergiareaktiota ole tullut, vaikka se oli silloin kukassakin, ja ihme kyllä on säilynyt jo pari vuotta hengissä! Ei ole kyllä kukkinut sen jälkeen, kun ne silloiset kukat kuihtuivat muutamassa päivässä, mutta on tämä noita lehtiään lisännyt ja kasvanut, ja isompaan ruukkuunkin olen kertaalleen vaihtanut.

25. Mikä on asuntosi häpeäpilkku?

- En häpeä täällä varsinaisesti mitään. Jos en jostain tykkää, niin ehkä parveke saisi olla kutsuvampi, siellä on vaan sellainen kivilattia ja aina niin pölyistä, yäk. Niin ja tosiaan, kun meillä on käynyt sellaisiakin vieraita, jotka tonkivat oikeasti joka nurkan, niin saunaan ei paljon kannata kurkistaa. ;) Kommentti eräältä kävijältä: "Te ette sitten vissiin kovin usein kylve?" ;) Siis kyllä, me käymme suihkussa päivittäin, mutta saunassa emme ole käyneet tässä asunnossa kertaakaan, emmekä juuri edellisessä asunnossakaan. Sauna toimii täysin varastona, ja lauteet ovat täynnä tavaraa. Lattia on kyllä vielä vapaa tavaroista, ja kyllä se joka viikko imuroidaankin, että ei siellä kovin sekaista ole. Minusta sauna on ihan turha huone, jos siellä käy saunomassa max. kerran vuodessa, joten paras ottaa se hyötykäyttöön, ja käydä sen kerran vuodessa vaikka sitten uimahallin saunassa. ;) Ei se minusta varsinaisesti mikään häpeäpilkku ole, jos suomalainen ei tykkää saunoa, mutta pitää vain asennoitua niin, että se kylppäristä avautuva ovi johtaa varastoon. :)

Kiva, kun kävit virtuaalivierailulla kodissamme! :) Jos nappaat tämän mukaasi, niin jätä siitä viesti kommentteihin, niin tulen vierailulle sinun luoksesi. :)

Uus lemppari :)

Eilenhän esittelin ostamaani Flobaa, joka on siis (minulle) uutta ristipistokangasta. Kun suunnitelmissani oli aloittaa uusi ristipistotyö, niin päätin saman tien testata, millaista Floballe on pistellä. Eilisilta meni kokonaan ristipistotyön suunnittelussa, ja tänään viimein sain aloitettua. Ja voi kun onkin mahtava kangas pistellä tuo Floba! :) Pistelen yhden langan yli, ja kun kokemukseni pellavalle yhden yli pistelystä on suorastaan onnetonta, niin Floballepa onkin tosi helppoa pistellä yhden ylikin! :) Taitaa tulla tästä kankaasta uusi lempparini. :) Aiemmin olen tykännyt kaikista eniten pistellä aidalle, koska sille pisteleminen on niin paljon helpompaa mitä pellavalle tai evenweavelle, ja muutenkin minusta ristipistot näyttävät aidalla kivemmalta. Mutta Floba tuntuu melkein kuin pieniruutuiselta aidalta, eli tykkään. :) Saa nähdä, mitä silmät tykkäävät, kun aika pientä joudun tihrustamaan, loisteputkivalo on täytynyt olla päivälläkin päällä, vaikka arska paistaa täydeltä terältä. Mutta onneksi tuo Floba on vaaleaa, niin sekin helpottaa pistelyä. Jos nyt jotain huonoa tällaisen lyhykäisen kokemuksen perusteella Flobasta sanoisin, niin se on se, ettei tuosta ole saatavilla eri värejä, mutta ehkäpä kokeilen joskus värjäämistä... :)


Ei saisi esitellä näitä hys-hys-juttuja, mutta ihan vähän vaan vilautan. :) Päädyin nimittäin tänään valitsemaan tällaisen värimaailman tuohon rasiankanteen. Huvittaa vaan, kun värimaailma valikoitui ihan viimeistelyn perusteella: kävin ostamassa Nappi-Kikasta tuollaisen ruusun sitä varten, että voin peittää sillä sen kohdan, mihin kantta ympäröivä nyöri tulee asettumaan rumasti - en ole koskaan tehnyt rasiankantta, mutta voin jo ennustaa, että siihen tulee se yksi ruma kohta, johon tarvitaan ruusu. :D Kiitos muuten oupsilaisille tästä vinkistä! :) Ja siitä se ajatus sitten lähti... ;) Ensin ruusu ja sen perusteella sitten kaikki muu. :) Lopputulos nähtävillä sitten joskus heinäkuussa. :)

Nappi-Kikassa oli muuten nappeja. :) Enpä olisi ikinä uskonut... ;) Siis onhan siellä aina ollut niitä sellaisia tavallisia nappeja, joilla laitetaan puserot kiinni, mutta nyt sinne oli ilmestynyt (tai en minä ainakaan ole aiemmin niitä huomannut) sellaisia eri aiheisia koristenappeja, joita voi käyttää vaikkapa askarteluun tai ristipistotöiden viimeistelyyn. Ensimmäisenä bongasin Nooan arkki -aiheiset napit, ja sitten tutkin niitä muitakin, ja siellähän oli vaikka mitä. :) Olivat valmiiksi sellaisissa pusseissa, hintaa 4,5 e pussi, ja aika monta nappia siinä yhdessä pussissa aina oli. En ostanut mitään, mutta hyvä tietää, että jos joskus johonkin tarvitsee tuollaisia nappeja, niin nyt niitä löytyy ihan Oulustakin. :) Kukapa olisi uskonut tätä Nappi-Kikasta - kyllä on se putiikki muuttunut sen jälkeen, kun omistaja vaihtui. :)

Tuo Floballe pisteleminen on niin hauskaa, että nyt ei huvita mitään muuta tehdäkään. Ei näemmä tarvita pistelyinnon palauttamiseksi paljoa... :)

Kivaa tätä viikkoa! :)

Taas se on mennyt törsäämään rahansa turhuuteen... ;)

Lupasin tulla vielä jotain ristipistoihin liittyvää turisemaan tänään, joten turisen sitten ostoksista. :) Tulee melkein aina ristipistotapaamisten edellä tehtyä tilaus kauppaan, kun kaupan tädillä pelaa niin hyvin tuo kotiinkuljetus. :) Siis ei välttämättä kuljeta mun omaan kotiin, mutta siihen kotiin, kenen kotona nyt milloinkin satutaan tapaamaan. ;) Ja siinä samalla minäkin saan kotiinkuljetuksen kaupan tädiltä, ensin omasta kotoa pois toiseen kotiin ja sitten taas vielä takaisin omaan kotiin, jollen sitten innostu pyörällä kulkemaan. Että hyvä on palvelu, kiitos vain taas kerran kyydistä ja tilausten kuljettamisesta! :)


Kaupassa oli, ja on vielä tämän sunnuntain ajan, niin hyvä tarjous, ettei sitä voinut ohittaa. Nimittäin uutuuskangasta Flobaa kun tilasi tutustumistarjouksena, niin sai kaupan päälle kankaita! :) Ja kun noista kankaista on minulla suorastaan huutava pula (kuulettehan, kuinka ne huutavat, kun vielä olisi kaapissa juuri ja juuri tilaa yhdelle puolen metrin palalle... ;) ), niin tottakai sitä pitää tilata, kun saa vielä lisää kankaita kaupan päälle, aatella! :) Sai valita vielä, ottaako kaupanpäälliset pellavaa vai aidaa, ja minä päätin sitten ottaa aidaa, kun siihen on kivempi pistellä. Tuossa kuvassa se Floba on tuo alimmainen vasemmalla, tuollainen luonnonvaaleahko kangas, ja sit loput kankaat on niitä kaupanpäällisiä, paitsi että tuossa Floban ja punaisen aidan välissä on tuo vitivalkoinen aida, niin se ei tullut kaupasta, vaan sain sen ihan tuosta vain Annelta, därför att hon tycker om mig så mycket. ;) Että on taas rouvalla kangasta loppuelämäksi ja vielä seuraavaksikin elämäksi! :) Ja eihän sitä nyt kaupan tätiä viitsinyt vain muutaman kangaspalan takia juoksuttaa, niin tilasin samalla kolme tokkaa lankaa, eli nyt minulla on ihan oikeasti kaikki DMC:n yksiväriset peruslangat. :) Niin ja oikeastaan se varsinainen Tärkeä Tilaus oli tuo peltirasia, kun aikomuksenani on alkaa yrittää peltirasian päällystämistä ristipistoilla. Nyt ollaan siinä asiassa jo pitkällä, kun on tuo rasia olemassa; kangas ja malli ja langat ovat tyystin vielä valitsematta... ;) Mutta se minun pitäisi kuitenkin saada kesäkuun loppuun mennessä valmiiksi, että kohta pitäisi varmaan alkaa jotain tekemään asian eteen. Ehkä teen sen rasiankannen vaikka tuosta uudesta Flobasta! :) Ei siitä kuitenkaan sen enempää, koska yllättäen se rasiankansi (ja itse rasiakin) menee lopulta lahjaksi, eli sitten joskus vasta parin kuukauden päästä paljastan kaiken. Taitaa taas olla nämä pistelyt vähän aikaa niin kovin salaisia, mutta yritän tehdä vähän julkisemmin muita käsitöitä... :)

Ennustin perjantaina, että mulle on tulossa kiva viikonloppu, ja hyvin on ennustus pitänyt tähän mennessä paikkansa. :) Eilen oli kivaa olla ristipistotapaamisessa, ja tänään sitten sain kestitä vieraita. :) Meillä käy tosi harvoin vieraita, mutta sitten kun käy, niin ne ovatkin aivan supermukavia vieraita! :) Ja kyllä meillä oltiin kovasti täpinöissämme, kun odoteltiin vieraita saapuvaksi, esikoinenkaan ei mistään muusta puhunut sen jälkeen, kun perjantaina kuuli, ketä sunnuntaina tulee käymään... ;) Kiitos vain tämänpäiväisille vieraille, oli kiva nähdä! :) Niin ja nyt saa pistää rastia peräseinään, sillä minä olen viime viikkoina leiponut varmasti enemmän mitä viimeisten viiden vuoden aikana yhteensä! ;) Nytkin pyöräytin perjantai-iltana vaaleanpunaista piirakkaa ristipistotapaamiseen (josta kuopus kävi eilen aamulla vielä vähän koemaistamassa kuorrutusta...), tänään sitten syötiin ruskeaa piirakkaa (jonka kuorrutusta varjeltiin viimeiseen saakka), ja esikoinen on tilannut jo vihreää piirakkaa (se on varmaan sitten sitä, kun nuo edellämainitut unohtuvat jonnekin jemmapiiloon muutamiksi kuukausiksi... ;) ).

Nyt heräsi kuopus päiväuniltaan, joten turinat päättyvät tänään tähän.

Otsikko?

Nyt en keksi otsikkoa, kun mielessä pyörii ainakin tuhat erilaista otsikkoa, joista mikään ei sovi yhtään postauksen aiheeseen. ;) Joten olkoon tuo nyt tuossa. Hmm... ihan niin kuin olisin joskus kuullut sellaisen ohjeen, että kirjoita teksti ensin valmiiksi ja keksi sitten vasta otsikko. Mutta kuka sitä nyt oikeasti muistaa enää koko otsikkoa sitten, kun on aikansa täällä joutavia lätissyt? :)

Nytpäs en lätisekään joutavia ainakaan tämän enempää, koska minulla on Asiaa. :) Olin tänään nimittäin Oupsin tapaamisessa, ja kylläpäs taas oli kivaa! :) Pöydässä oli kerrankin niin paljon Marin jauhoilla ja maidoilla (ei kuitenkaan ihan mun omalla maidolla, sitä syö vain kuopus ;) ) tehtyjä herkkuja, etten millään olisi jaksanut maistaa kaikkea, mutta pitihän sitä uhrautua, kun yksi iso mustikkapiirakkakin oli ihan vain mulle. ;) Ja sitten sain pisteltyä melkein valmiiksi sen yhden hys-hys-jutun, josta olen hyssytellyt täällä useampaan otteeseen. Kotona sen sitten pistelin nyt tässä ihan äsken valmiiksi asti, että olen sen puolesta erittäin tyytyväinen päivän saldoon. :)

Sitten olikin taas tällainen ihana tapaaminen, jossa päästiin yllättämään joku iloisesti. :) Meillähän on Oupsissa ollut tapana muistaa jäseniämme, jos on jotain erityistä sattunut elämässä. Nuo yhteisprojektit ovat aina tosi kivoja, ja varsinkin Anne tykkää niistä paljon. :) Hän onkin tässä viime aikoina kovasti puhunut, että eikö tehtäisi taas joku yhteispistely, ja ihmetellyt vain, että miten ei nyt porukat innostu ajatuksesta. No, eihän me olla ehditty innostua, kun ollaan salassa puuhattu koko talvi peittoa Annelle. :) Niin ja ihan vähän Annen miehellekin, he kun tuossa kävivät vuodenvaihteessa vihillä, eli hiukkasen myöhästyneen häälahjan me heille teimme. :)

Ja tällaisen ihanuuden Anne sitten sai tänään syliinsä:


Nappasin tämän kuvan tänään aika pikaisesti, mutta käykäähän katsomassa Marjan blogissa paremmat kuvat. Marja tämän peiton taitavasti kasasikin, ja me muut vain pistelimme nuo palaset. :) Minun palaseni on peitossa tuolla alhaalla oikeassa nurkassa.

Tässä lähikuva minun pistelystäni:

Sydän
Tehty ajalla: 2.-5.3.2009
Malli: Cross Stitch Collection, issue 164: Decorate the tree
Kangas: 36 ct pellava
Langat: DMC 321, 498, 304, 347
Pistot: Risti- ja jälkipistoja
Koko: 38 x 41 pistoa
Viimeistely: Marja viimeisteli peitoksi
Muuta: Yhteispistely Annelle ja miehellensä häälahjaksi

Voi että, on nämä lahjojen luovutustilaisuudet aina niin ihania, kun saa lopettaa taas salailemisen ja hyssyttelyn, ja ennen kaikkea ilostuttaa toinen kyyneliin saakka. :)

Enempää en höpöttele tällä kertaa, että saan tämän postauksen vielä lauantain puolella julkaistua. ;) Huomenna sitten ehkä vielä lisää juttua pistelyaiheesta, tai sitten ihan jostain muusta. :)

Perjantai taas

Alkaa kohta jo kyllästyttää, kun aina on perjantai. ;) Tai siis siltä tämä tuntuu, että koko ajan saa olla hyviä viikonloppuja toivottelemassa. Aika rientää vissiin äkkiä tai jotain. :)

Eilen illalla oli pitkästä aikaa mahdollisuus osallistua Ristipistomaratoniin, ja sain pisteltyä peräti 2,5 tuntia klo 18-20.30. Tosin siinä oli kaikenlaisia pieniä häiriötekijöitä matkassa, ja ajattelinkin, että ei tainnut tulla montaa pistoa tuona aikana. Mutta ennen ja jälkeen -kuvat paljastivat, että tulihan niitä pistoja kuitenkin tehtyä. Voi voi vaan, kun kyse on ihan hys hys -työstä, niin en voi niitä täällä esitellä, vaikka vilautin niitä Ristipistoilijat-blogissa. Että sori. :) Mut kyllä mää pistelin, ihan oikeesti. :D

Sen sijaan vilautan nyt puseron virkkaustani:


Takakappaleen yläosa on nyt valmis, ja aloitin tänään tekemään etukappaleeseen samaa yläosaa. Taidan vasta sen jälkeen sitten virkata alaosat. Mutta vähän on tämäkin siis välillä edistynyt.

Väsyttää kovasti, joten tänään taitaa uni tulla aikaisin. Tai meinasi tulla jo äskettäin, kun luin blogeja. Ei siksi, että olisi ollut tylsää luettavaa, mutta kun vaan niin kauheasti väsyttää. No, olen kyllä tänään touhunnutkin ihan mahdottomasti, kun tehtiin tavallista perusteellisempi siivous. On meidän tavallinen viikkosiivouskin jo aika perusteellinen, mutta en usko, että koskaan voi siivota niin perinpohjaisesti, etteikö vielä löytyisi jotain koloa, jonne voin luutun kanssa tunkea. ;) Tällä viikolla olen urakoinut mattojen pesun kanssa, joka ei oikeasti ollut niin kova homma, miltä saattaa kuulostaa, koska kone meillä ne matot pesi. :) Ainoastaan eteisen kuramatto on sen verran painava ja kumipohjainen, että sen pesin sitten käsin, ja huomasin siinä, miksi sitä kutsutaan nimenomaan kuramatoksi. ;) En pese mattoja todellakaan kovin usein, itseasiassa vanhimmat matot meillä ovat aika tasantarkkaan 10 vuotta vanhoja, ja tämä oli niille toinen pesukerta. Uudemmat matot pääsivät sitten vasta ensimmäiseen pesuunsa, ja yksi tosi uusi matto jäi vielä pesemättä, samoin muutamat pikkumatot, jotka ovat olleet kuopuksen mielestä mieluisimpia pissa-alustoja, niin niitä on ihan vasta tullut pestyä. Mutta on niitä vahinkoja lirahtanut noille muillekin matoille aina välillä, ja vaikka ne on saatu hyvin kuivattua heti tuoreeltaan, niin ehkä jo sen puolesta on ihan hyvä joskus edes käyttää matot pesussa. Nyt on koti ihan uuden näköinen, miten voikin yksi mattojen pesu tehdä niin paljon...? Pari mattoa vielä muuten on kuivamassa, kun viimeiset pistin vasta tänä aamuna pesuun. Että ei ihme jos väsyttää. :)

Jaahas, tuolta tepasteli juuri suihkusta pois sen näköinen poika, että saattaa olla kohta puhtaat matot vaarassa... ;) Täytynee lähteä laittamaan vaippaa. :)

Hyvää viikonloppua! :) Mulla on tulossa taas muuten kiva viikonloppu...! :)

Meemipläjäys

Blogistaniassa on pyörinyt noita meemejä taas vaikka minkälaista, ja vaikkei minua ole näihin haastettukaan, niin olen nappaillut sieltä ja täältä näitä, mitä on ollut kiva lukea toisten blogeista, ja mitkä ovat tuntuneet siltä, että nää ois kiva tehdä. Itse asiassa olen kyllä nämä kaikki tehnyt joskus aiemminkin, osan vanhaan blogiini joskus parikin vuotta sitten, mutta ei kait se haittaa, vaikka tulee uudestaankin samoja, vastaukset voi olla hyvinkin erilaisia mitä ennen. :) Joten nyt tulee kunnon meemipläjäys! :)

---

Ensiksi murremeemi, jossa saan sanoa asiat siten, miten omaan suuhuni parhaiten sopii. Minun puhekieleni on sekoitus keskipohjalaista ja pohjoispohjalaista murretta, ja ehkä olen saanut vaikutteita muualtakin, kun olen välillä käynyt keskisuomalaisella murrealueellakin asumassa. Mutta näin minä nämä sanoisin:

1. Äitini punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun äitin punanen läninki passaa mullekki.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarvikko nää mahollisesti apua siinä kirijotushommasa, minkä se maantiejonopettaja anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Ookke, tehhäämpä sitte niinku sää ehotit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mummu meinas että se tullee hakkeen meijät joskus siinä varttia vailla kuuven kieppeillä.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Mää meninki sitte sinne Helsinkkiin linija-autola, ko eehän mää ny tietenkää mihinkää junnaa kerinny.

6. Oletko nähnyt missään veljeni matkapuhelinta?
Ookko nää nähäny mun velijen kännykkää missää?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes & Mauritzissa?
Ostikko nää sen hammeen, mikä me nähtiin sillon viime viikolla Hennesisä ja Maurisisa/Hooetämmäsä? (toim. huom. en käy juurikaan kyseisessä kaupassa, joten en oikein tiiä, miten mää sen sanosin oikeasti ;) )

8. Olethan sinä jo kysynyt eilisen päivän kotitehtävät ystävältäsi?
Ookkai nää muistanu kysyä ne eilisen läksyt sun kaverilta?

9. Minun on nälkä, voitaisiinko me mennä syömään ulos.
Mullon hirviä näläkä, mennään Mäkkärille tai johkai ihan sama misä vaa on jottai mitä mää voin syyä.

---

Sitten tämä seuraava on liikkunut haasteena, mutta kuten sanoin, minua ei ole haastettu, vaan nappasin tämän jostain.

Haaste.

Sinut on valittu "miljoonien " joukosta!

Tee siis näin:

Poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi. Haasta mukaan 4 blogiystävää.

1. Neljä työtä,joita olet elämäsi aikana tehnyt

Pistän tähän nyt ne työt, joihin minulla ei ole ollut mitään koulutusta tai korkeintaan siis työnantaja vähän opastanut. Suurin osa työelämästäni on kuitenkin kulunut niiden kahden ammatin parissa, joihin olen koulutuksen saanut, nämä allaolevat siis lähinnä kesätöitä tms.

1. Kirjastovirkailijan kesäloman sijainen (oman kylän sivukirjastossa, joka on auki neljänä päivänä viikossa 3 tuntia kerrallaan, ja siellä siis yhtenä kesänä ihan yksin pidin putiikkia auki 3 viikkoa...)
   
2. Puhelinmyyjä (jostain sitä piti opiskelijana vähän tienata, ennen kuin löytyi enemmän omaa alaa vastaavaa työtä)
   
3. Puistotyöntekijä (tätä varmaan aika moni on kesätyönään tehnyt...)
   
4. Info- ja myyntipisteen töissä (Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla muutamana kesänä - oi niitä aikoja... :) )
   

2. Neljä tv-ohjelmaa,joita tykkään katsella

Hmm... hankala kysymys, koska meillä ei ole digiboksia, eli en ole katsonut tv:tä kohta kahteen vuoteen. Mutta netistä näkyy jotain ohjelmia, niin listaan tähän ne, joita joskus netin kautta katson. Nelosen netti-tv ei kyllä toimi mun koneella kunnolla eikä oikein Ylen Areenakaan, joten jää lähinnä Maikkarin tarjontaan nämä netistä katsomiset...

1. Sillä siisti (yllätys, yllätys tää on mun lemppari ;) )
   
2. T.I.L.A.
   
3. Pientä pintaremonttia
   
4. Sit jos tulis Inno ja jos se näkyis pätkimättä mun koneella, niin saattaisin katsoa sitä - niin ja Tanssi tähtien kanssa katsoin yleensä jopa suorana lähetyksenä netistä, mutta sehän loppui nyt
   

Oikeastaan en edes varsinaisesti katso noita, vaan kuuntelen kuulokkeilla samalla kun teen käsitöitä, ja joskus ehkä vähän vilkaisen monitoriin, että mitä siinä tapahtuu... ;)

3. Neljä paikkaa,joissa olen ollut lomalla

En ole oikeastaan aikuisiällä matkustellut, joten nää on kaikki jotain nuoruusiän aikaisia...

1. Kööpenhamina (-95 lukion luokkaretkellä; tämä on paikka, jonne menisin mieluusti uudestaankin)
   
2. Kypros-Egypti-Israel -kaikki samassa paketissa (-92 oltiin äidin, siskon, kälyn ja kolmen pikkulapsen kanssa kaksi viikkoa Kyproksella, josta tehtiin kolmen yön risteily sisältäen päivän Kairossa ja päivän Jerusalemissa - tuohon matkaan sisältyy monia tosi mukavia muistoja, kuten järjetön vatsatauti maassa, jossa ei saanut laittaa vessapaperia pönttöön, vaan vieressä olevaan roskikseen... ;) )
   
3. Rhodos-Turkki -paketti (-91 äidin ja siskon ja siskontytön kanssa oltiin viikko Rhodoksella, josta käytiin päiväseltään Turkissa, jonne EN mene ikinä uudestaan, ja sillä reissulla tulin myös merisairaaksi, kun sinne Turkkiin risteiltiin pienellä sillipurkilla, ja paluumatkalla nousi myrsky merellä...)
   
4. Viro (oon käynyt useampaankin kertaan, kun isä asui siellä joskus melkein vuoden, niin vierailin pari kertaa hänen tykönään, ja yhdesti olen ollut työn puolesta - kaikilla näillä reissuilla olen nähnyt oikeastaan vain jotain muuta kuin Tallinnan, eli sitä Viron ei-niin-viehättävää ja ei-niin-turistiystävällistä seutua, mutta mielenkiintoisia paikkoja silti)
   

4. Neljä internetsivua joilla käyn päivittäin

Selaimessa on jatkuvasti auki neljä välilehteä, joten laitetaan ne tähän:

1. Yahoon mailit
   
2. Google-kalenteri
   
3. Oma blogini
   
4. Blogilistan suosikit

Lisäksi käyn päivittäin ainakin Ihan itsessä ja Ampparit.comissa lukemassa uutiset.

5. Neljä lempiruokaani

Oon varmasti ennenkin maininnut, ettei minulla ole varsinaista lempiruokaa eikä oikein inhokkiruokaakaan. Ruokaa ostaessani/laittaessani kiinnitän enemmän huomiota sen terveellisyyteen, ravintoarvoihin, lisäaineettomuuteen ja siihen, ettei se sisällä mitään minulle allergiaa aiheuttavia aineita. Maku jää yleensä aika vähälle huomiolle... Kuitenkin yleensä tykkään kaikista niistä ruuista, mitä osaan laittaa. ;) Tässä neljä ensimmäistä mieleeni tulevaa ruokaa, mitkä minulle maistuvat:

1. Kaalipata
   
2. Pinaattikeitto
   
3. Kasvissosekeitto (meidän perheessä nimeltään Käärmekoppakiisseli, jonka nimen on esikoinen keksinyt tälle ehdottomalle lempiruualleen :) )
   
4. Kasvispyörykät (nämä olivat lempparini silloin muinoin, kun söin koulun ruokalassa)
   

6. Neljä paikkaa jossa mieluiten olisin juuri nyt

1. Tässä tietokoneen äärellä tekemässä käsitöitä
   
2. Kuntopyörän päällä tekemässä käsitöitä
   
3. Nojatuolissa kuuntelemassa musiikkia tai äänikirjaa ja tekemässä käsitöitä
   
4. Jossain ihan missä vaan omassa rauhassa tekemässä käsitöitä :)
   

---

Ja vielä viimeinen meemi, jonka olen ihan vasta tehnyt kahteenkin kertaan, mutta teenpä vielä kolmannen kerran, kun tämä muutti taas vähän muotoaan Blogistaniassa kierrellessään. :)

"Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."

1. KOKO: Pituus 162 cm. Painoindeksi 22, eli painoni suhailee nykyään noin 56-58 kg välillä. Olen kokooni tyytyväinen, sillä aikuisiällä painoindeksini on vaihdellut 17 ja 35 välillä, eli oikesti olen välillä laihtunut 30 kg parissa kuukaudessa, sitten lihonut 50 kg parissa vuodessa, sitten taas laihtunut 20 kg, lihonut 20 kg jne. Nykyisissä lukemissa olen ollut kohta kuusi vuotta, lukuunottamatta kahta raskautta, mutta raskauskilotkin olen saanut helposti sitten pois, pitkän linjan kokemuksella... Minulle laihduttaminen ei ole vaikeaa, ei kyllä lihominenkaan, kaikkein vaikeinta on pitää paino tasaisena. Ja kyllä, olen sairastanut syömishäiriöistä sekä anoreksian että BED:n (= ahmimishäiriö, johon ei liity oksentamista, mikä aiheuttaa nopean lihomisen). Nykyään en enää ole syömishäiriöinen, mutta ei se syöminen ongelmatontakaan ole, vaatii oikeasti panostusta ja tarkkailua, mitä laittaa suuhunsa ja miten paljon liikkuu, että saa pidettyä itsensä kutakuinkin terveenä ja terveissä mitoissa. Ja aika paljon tuo jojoileminen on aiheuttanut ongelmiakin, lapsettomuus ja sappirakon poksahtaminen nyt varmaan pahimmat. :( Siksi voin olla tyytyväinen, että olen nyt tällainen kuin olen! Kumpaankaan ääripäähän en halua todellakaan palata... Eikä niinkään ulkonäön vaan terveyden vuoksi.

2. NÄKÖ: Pitkät hiukset, joita kävin juuri eilen leikkauttamassa reilut 10 cm, mutta ovat edelleenkin pitkät. Luonnollinen hiusten väri tummanvaalea, ja monta vuotta olen pistänyt purkista sävytteenä tummaa kullanvaaleaa, eli samaa tummuusastetta mitä luonnostaankin hiukseni ovat, mutta kultaan vivahtavaa. Olen siitä väristä tykännyt kovasti. Eilen illalla kuitenkin päädyin kokeilemaan laittamaan kultakuparin sävyä, koska sitäkin suositeltiin aikanaan värianalyysissa käydessäni. No joo, lopputulos on kyllä enemmänkin kulta kuin kupari - en hyvällä tahdollakaan näe hiuksissani mitään punaiseen vivahtavaakaan. ;) Hyvä niin, sillä pelkäsin hiuksistani tulevan liian punaiset, mutta nyt olen tosi tyytyväinen, koska tykkään enemmän sellaisista suht luonnollisen värisistä hiuksista, jotka eivät oikeastaan edes näytä värjätyiltä. Olen kyllä kokeillut (ennen värianalyysia) vaikka mitä hiusvärejä aina blondista pikimustiin ja räikeän punaiseen ja kaikkea siltä väliltä. Hiusten pituuskin on vaihdellut sentin siilestä noin puoleen selkään ulottuvaksi. Hiukseni ovat suorat, tykkään pitää niitä yleensä kiinni letillä tai ponnarilla, nyt olen pari viikkoa pitänyt ihan auki ja vetänyt pannalla vain etuhiukset taakse. Juhliin laitan yleensä nutturan, ja siksi tykkään pitkistä hiuksista, kun niistä saa helposti nättejä kampauksia, ja muutenkin riittää pelkkä pesu ja kampaaminen, ei tarvi föönailla eikä lakkailla. :) Silmäni ovat siniharmaat, ja minulla on silmälasit. En nykyään juurikaan meikkaa, lähinnä töihin mennessä, mutta ihan viime viikkoina (sen jälkeen kun kirjoitin asiasta teatterikäyntini yhteydessä) olen kokenut pienen meikkaamisherätyksen, ja yrittänyt vähän panostaa siihenkin silloin, kun lähden ihmisten ilmoille.

3. VAATETUS: Pidän samoja kuteita kaikkialla, koska työni ei vaadi erityistä pukeutumista, eli minulla on kotona, töissä ja kaupungilla aina sama tyyli. Siniset farkut, kesällä voi olla sortsit tai jopa hame. Tykkäisin muuten pitää enemmän hameita, mutta hame on aika epäkäytännöllinen, etenkin töissä, jossa pitää pystyä hyppimään ja konttaamaan. Kesällä helteellä hame on kiva, ja lempparihameeni on farkkuhame tai ihana pinkki salsahame. :) Paitana istuva trikoopaita, joka on talvella pitkähihainen, kesällä lyhythihainen tai toppi, mieluiten aika avaralla pääntiellä, ei nyt sentään niin että tissivako näkyy, mutta ei kuitenkaan ihan kurkullakaan. ;) Yleensä joku neuletakki tai -pusero siinä päällä, joskus saattaa olla neuleen tilalla huivi tai poncho. Sukat samaa väriä kuin paita/muu vaatetus; lähes ympäri vuoden on ohuiden sukkien päällä paksut villasukat, mutta kesällä riittää sitten vaan ne ohuet sukat. Kengät ovat kesää talvea lenkkarit. En tykkää kuviollisista/raidallisista/ruudullisista/printtikuvioisista vaatteista, vaan paitani ovat aina yksiväriset; no on minulla yksi paita, jossa on joku kuva ja sitten yksi raidallinen paita... Neulevaatteissa voi olla joskus useampaakin kuin yhtä väriä, mutta pääasiassa kuitenkin tykkään yksivärisistä vaatteista. Sukissa voi olla raitaa tai pätkävärjättyä lankaa. ;) Värisävyjen suhteen olen äärimmäisen tarkka, käytän vain niitä värejä, jotka ovat värianalyysissa saamassani väripaletissa. Olen värityypiltäni Kevät eli värini ovat kirkkaita, puhtaita ja lämpimiä, myös pehmeät pastellisävyt ovat minulle ok. Turkoosi, kirkas vihreä ja lämmin pinkki ovat yleisimmin käytössäni vaatteissa. :)

4. KORISTEET JA VARUSTEET: Käytän koruja hyvin niukasti, en ole mikään koruihminen. Minulla on aina kaulassa kultainen rippilahjaksi saamani risti, joka on aika pieni ja huomaamaton, ja vasemmassa nimettömässäni on kultaiset kihla- ja vihkisormukset. Vihkisormus on kaunein koruni, siinä on seitsemän timanttia. :) Muita koruja en käytä, mutta tässä muutama viikko sitten huomasin, että korviksen reiät alkavat mennä umpeen, joten olen yrittänyt nyt pitää korvakoruja aina silloin, kun laitan meikkiäkin, etteivät menisi umpeen. Ainoat korvakorut, joita käytän, ovat kultaiset, joissa on sydän ja oisikohan niissä pari timangiakin. Sain ne mieheltäni lahjaksi joskus varmaan suhteemme alkuaikoina, jolloin vielä annoimme toisillemme lahjoja, nykyään emme anna edes synttärinä eikä jouluna... ;) Muita koruja olisi kyllä rasiassa, mutta en oikein pidä niistä, joten sinne ovat jääneetkin. Hopeaa tai helmiä en voisi edes kuvitella pitäväni, eli jos uusia koruja hankkisin, niin kultaisia ja melko vaatimattomia ne olisi. Joitain Kalevala-koruja minulla on ja niitä olisi kiva käyttää, muttei ole oikein tilaisuuksia.

Niin, ja ne "varusteet": Hiuksissani on yleensä muuhun vaatetukseen sointuva hiusdonitsi tai panta. Kotoa pois lähtiessäni minulla on lompakkoa yms. varten musta keinonahkainen cityreppu (vaikka musta ei olekaan minun värini); kännykkä kulkee farkkujen taskussa. Yleensä myös kanniskelen kangaskasseja, johon pakkaan kauppaostokseni, niitä löytyy monennäköisiä, ja nappaan matkaan sen, mikä sattuu käteen osumaan. Käsilaukku/olkalaukkuihminen en ole ollenkaan.

5. LUONNE: Koska omaa luonnetta on vaikea kuvailla, niin laitanpa tähän muutaman tunnetun persoonallisuustestin tuloksia, millainen minun pitäisi testien mukaan olla.

Jungin persoonallisuustestin mukaan olen ISFJ eli Introvertti-Havaitsija-Tunteva-Järjestelmällinen. Siitä sanotaan näin:

ISFJ on uskollinen työntekijä, joka on valmis uhrautumaan yhteisen hyvän puolesta.
Hän on hiljainen ja ystävällinen, joka haluaa auttaa muita ihmisiä ja saa tyydytystä siitä, että tuntee olevansa tarvittu.
Luotettavana ja täsmällisenä työtekijänä hänellä on taipumusta hoitaa ylimääräiset työt, kärsien psykosomaattisista
sairauksista ja joidenkin käyttäessä hänen uhrautuvaisuuttaan hyväksi. ISFJ ei valita huonosta kohtelusta,
sillä suhtautuu itseensä väheksyvästi. "Muut ennen minua". Hän on itsekriittinen toimissaan ja kiireessä hoidetut työt saavat
hänet tuntemaan syyllisyyttä. Perhe on ISFJ:lle tärkeä. Hän tuntee olevansa vastuussa läheisistään ja heidän
hyvinvoinnistaan. Hänellä on muutamia, hyviä ystäviä, joiden kanssa tulee riitaa harvoin, sillä ISFJ inhoaa yhteenottoja ja
ristiriitatilateita. ISFJ elää paineen alla. Hän stressaantuu vieraiden käynnistä, suunnitellessaan ruokia ja järjestäessään juhlia.
Hän vertaa omia tuloksiaan muiden tuloksiin ja tuntee alemmuutta.

ISFJ on miellyttävä työkumppani parityöskentelyssä, mutta suuremmat joukot saavat hänet ahdistumaan ja takertumaan pikkuseikkoihin. ISFJ:lle sopivat koulutuksellinen, kirkollinen, sosiaalinen ja sairaala-alat.

No joo, tuollainen minä olen. :D Paitsi että lisäyksenä noihin, että räjähdän noin 100 kertaa päivässä, saan hirveitä raivareita, mutta toisaalta myös tunnen ja näytän kaikki muut tunteet voimakkaasti: ilon, surun, pelot jne. Uusien ihmisten kanssa olen tosi ujo ja vetäytyvä, tutussa seurassa ja puheliaiden ihmisten kanssa uskallan avautua. Tuo pitää kyllä paikkansa, etten ole mikään ryhmätyöskentelijä - koulussakin aina pari/ryhmätöissä kysyin, että saako tehdä yksin... ;) Sitten minussa on tosiaan tuo piiruntarkka järjestelmällinen puoli, mutta toisaalta olen myös luova ja taiteellinen.

Enneagrammiin pohjautuvan "Yhdeksän hyvää tyyppiä" -kirjan mukaan olen puolestani Perfektionisti. Isännän mielestä tuo on vain hienompi sana neuroottiselle pilkkua n***ivalle niuhottajalle. ;) Että siinä minun lähimmän omaiseni lyhyt luonteenkuvaus minusta. :D

Laitan tähän kuitenkin, millainen on Perfektionisti tuon persoonallisuustestin mukaan, tämä pitää minun kohdallani tosi hyvin paikkansa:

Maailma on epätäydellinen, mutta teen työtä sen parantamiseksi.
Huomioni kohdistuu oikein tekemiseen ja parannettaviin asioihin.
Minulla on korkeat sisäiset normit siitä, mikä on oikein ja väärin, ja yritän elää itse niiden mukaisesti.
Totuus ja oikeudenmukaisuus ovat minulle hyvin tärkeitä.
Olen yleensä vakava, hyvän itsekurin omaava ihminen.
Olen usein kriittinen niin itseni kuin toistenkin suhteen.
Minusta on mukavaa tehdä jokainen yksityiskohta täydellisesti.
Kärsin kovasti, jos työ pitää jättää keskeneräiseksi tai se tehdään hutiloiden.

Sitten vielä Hippokrateen temperamenttiluokituksen mukaan olen koleeris-melankolinen, josta tuo koleerikko on minussa vahvempana. En jaksa alkaa sen kummemmin tähän tuota erittelemään, googlettamalla löytyy noista kuvaukset. :) Mutta sanoisin olevani sellainen koleeris-melankolikko, joka on kova tarttumaan työhön, optimistinen, käytännöllinen ja proosallinenkin, mutta josta löytyy myös herkkä ja pohtiva tunnepuoli.

No niin, siinäpä kunnon luonneanalyysi, kaikenlaisia persoonallisuustestejä on kyllä kiva tehdä...

---

Sellaisia meemejä ja suuria paljastuksia minusta. ;) En haasta ketään, koska minuakaan ei haastettu, mutta napatkoon mukaan, ken tahtoo!

Hyvää helatorstain iltaa! :)