Raitapaita

Kuopus on kyllä jokaisen neulojan unelmalapsi. Hän selailee mielellään käsityölehtiä kanssani valikoiden sieltä itselleen mieluisan puseromallin. Lankatilausta tehdessä hän teki omia ehdotuksiaan värivaihdosten suhteen, kun ohjeen värejä ei kaikkia ollut juuri saatavilla. Hän keskeyttää mielellään pelit ja leikit mittaamista ja sovitusta varten. Neulomisen aikana hän käy halailemassa keskeneräistä tekelettä. Puseron valmistuttua hän sanoi heti, mihin kohtaan kaipasi muutoksia (pääntie oli hivenen liian iso), ja minä tietysti näppärästi ne muutokset tein. Ja vielä blogikuvausta varten hän laittoi välittömästi jännittäväni pelinsä "pauselle" ja poseerasi suorastaan esimerkillisesti. Lisäksi hän jätti mielellään puseron heti päälleen, ei halunnut sitä enää riisua. Tällaiselle pojalle on aivan ihanaa neuloa! :)

Raitapusero

Tehty ajalla: 18.-20.4.2013

Malli: Novita Kesä 2013 nro 23

Suunnittelija: Jonna Kivilahti

Lanka: Novita Hanko harmaa (041), farkku (013), khaki (344), sinapinkeltainen (230), luonnonvalkoinen (010) ja musta (099)

Langankulutus: 364 g

Puikot: 6 mm

Koko: 122 cm

Muuta: Kuopukselle. Ihana tuli! :)

 

Aluksi meillä oli puhetta, että teemme ohjeen mukaisilla väreillä, joihin olisi kuulunut myös tämän kevään Hanko-värit roosa ja timotei. Mutta Novitan nettikaupassa ei juuri tilaushetkellä ollut näitä saatavilla, joten kuopus ehdotti roosan tilalle sinistä ja minä päätin korvata timotein khakinvihreällä; nämä värit olivat lisäksi viimevuotisia poistovärejä, joten säästimme siinä muutaman euron. :) Ja kyllä tulikin näillä väreillä niin komea ja miehekäs paita! :) Puserossa on tarkoituksella kasvunvaraa; kuopuksen tämänhetkinen koko olisi 110 cm, mutta päädyin 122 cm kokoon siksi, että paita mahtuisi vähän pidempään kuin tämän kevään ja ensi syksyn.

Kuopus ihastui tässä mallissa siihen, että tässä on hänen omien sanojensa mukaan "paljon värejä". Myös neulomisen aikana hän kävi välillä ihastelemassa miten montaa eri väriä hän paitaansa saakaan.

"Mää tykkään siitä, että mulla on paljon vaatteita", totesi paidan saaja. :) Äitiinsä tullut siinäkin suhteessa. ;) Ja siitä huolimatta, että meillä on paljon vaatteita, on välillä niin vaikeaa löytää päällepantavaa, etenkin kun vaatteiden täytyy sointua hyvin toisiinsa (kuopus on siinäkin samanlainen kuin minä). Kyllä on iskällä ja esikoisella helppoa, vaikka heillä on paljon vähemmän vaatteita, niin aina he jotain kaapeistaan löytävät, sointuivat ne yhteen tai eivät.

Seuraavaksi teen sitten paidan esikoiselle. Katsotaan, mahtaako hänen kanssaan sovittaminen ja kuvaaminen sujua yhtä mutkattomasti... ;)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kultakukkia

Eilen esitellystä ponchosta jäi sopivasti ihan pikkuriikkiset nöttöset lankaa jäljelle. Juuri sen verran, että sain niistä toteutettua ajatuksen, joka syntyi ponchon kukkasia virkatessani.

Kukkia virkkasin nöttösistäkin:

Virkatut kukat ja lehdet (4+4 kpl)

Tehty: 18.4.2013

Malli: Syntyi tehdessä

Lanka: Novita Usva minttu (817), persikka (800) ja liila (874), Novita Gold (239)

Langankulutus: 10 g

Virkkuukoukku: 6 mm

Koko: n. 3-4 cm kukin

Muuta: Korttiaskarteluihin jemmaan   

Kultalanka näytti niin kauniilta villasekoitelangan kanssa yhteen virkattuna, että halusin tällaisia kukkasia hyödyntää johonkin muuhunkin kuin ponchoon. Korttiaskarteluihin nämä ovatkin ihan omiaan! :) Vielä en näistä kortteja tehnyt, koska minulla ei ole tapana askarrella kortteja "kaiken varalta", vaan teen aina jotain tiettyä tarkoitusta varten. Sopivia tilanteita näiden kukkien hyödyntämiseksi tulee varmasti, ensi vuoden alussakin on tiedossa yhdet 70- ja yhdet 90-vuotissynttärit, jos Luoja niin suo. Nämä ovat juuri sellaisia, että sopivat korttiin pyöreitä juhlittaessa, varsinkin naiselle. Toisaalta kyllä voisin kuvitella nämä kukkaset vähän nuoremmallekin naiselle, mutta en välttämättä ihan lapselle tai teinille kuitenkaan. Kun kuvasin nämä tummansinisellä alustalla, tuli mieleeni myös, että tuo liila kukkanen tummalla pohjalla sopisi myös osanottokorttiin, ne voisi sommitella kultaisen ristin juurelle. Mutta sellaisia kortteja ei ainakaan viitsi alkaa etukäteen tekemään. Nyt on taas kivasti materiaalia monenlaisille korttiaskarteluille, näistähän riittää neljään korttiin! :)

Lainasin tällä viikolla kirjastosta pari korttiaskartelukirjaa, ja heti löytyi niin kivoja ideoita, että tein pari korttia jemmaan, toisen kortin kesän synttärisankarille ja toisen syyssynttäriksi. Lisää ideoita pursuu päästä itselläkin, pitäisi vain olla korteille kohde, ennen kuin alkaa askarrella. Laatikoissa ja rasioissa kun on monenlaisia käsityötarvikkeitakin, joille ei ole vuosiin löytynyt oikein käsityöpuolelta käyttöä, mutta kortteihinhan niitä voisi hyvin käyttää. Kankaita, pitsejä, nauhoja, nappeja... ja nyt sitten näitä kukkasia. :)

Kukkaista viikonloppua!

Usvaisia unelmia

Jos aina eivät kaikki valmistuneet käsityöt tunnu niin ihanilta, onneksi vastapainona tulee tehtyä niitäkin, joita rakastaa alusta alkaen, jopa jo silloin, kun ne ovat vasta kerällä kaupan hyllyllä. Suurin osa käsitöistä taitaa kyllä olla just näitä unelmien täyttymyksiä. Mutta juuri tänään tämä vastavalmistunut poncho tuntuu kauneimmalta asialta, jonka olen koskaan nähnyt.

Kommenteissa arvattiinkin ihan oikein, että Usvaa minulla on ollut koukullani. Mutta virkkaamisen iloa en saanut nauttia kovin pitkään, sillä tämä valmistui niin nopeasti. Ihana, usvainen unelmaponcho! :)

Virkattu poncho

Tehty ajalla: 16.-18.4.2013

Malli: Novita Kevät 2013 nro 54

Suunnittelija: Lucia Biskupska

Lanka: Novita Usva minttu (817), persikka (800) ja liila (874), Novita Gold (239)

Langankulutus: 400 g

Virkkuukoukku: 6 mm

Koko: Sopiva :)

Muuta: Vaihdoin ohjeessa olleen Silver-langan tilalle Goldin. Osittain tehty värivaihdoksia langan loppumisen vuoksi, pääntiellä vähän enemmän kerroksia ja hapsut vahvemmat kuin ohjeessa. Tää on niin ihana! :)     

Ponchosta itsestään minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa. Tämä on kaikenkaikkiaan ihana! Mutta ohjetta haluan vähän kritisoida. Ensinnäkin nuo kukkaneliöt, joista ponchon teko aloitettiin, käskettiin ohjeessa tekemään kokonaan liilalla langalla, vaikka lehden kuvassa selkeästi oli käytetty kaikkia kolmea väriä. Tein siis kuvan, en ohjeen mukaan, koska noinhan niiden värien kuuluu tietysti olla.

Toinen kritiikki koskee ohjeen langanmenekkiä. Ohjeen mukaan tähän olisi kuulunut tehdä liilalla pääntie sekä alareunaan viisi kerrosta liilalla. Mutta lankapa loppui jo siinä vaiheessa, kun helmaan oli tehty liilalla vain hieman reilut kaksi kerrosta. Päätin sitten purkaa sen liilan pääntien, jotta sain kolmannen helmakerroksen. Loput kaksi helman kerrosta korvasin sitten mintulla, jonka menekki ohjeessa oli arvioitu puolestaan ihan yläkanttiin. Pääntielle laitoin myös minttua sen purkamani liilan tilalle. Lopulta päädyin tekemään pääntielle pari ylimääräistä kerrosta sekä vielä kiinteitä silmukoita yhden kerroksen, koska muuten pääntie oli niin iso, että poncho olisi tipahtanut päältäni. Persikan langan menekki oli ilmoitettu ohjeessa ihan nappiin, sitä jäi 2 grammaa yli. Minttua taasen jäi vielä näiden erinäisten sovellusteni jälkeen sen verran, etten olisi keksinyt sille enää mitään järkevää käyttöä, niinpä kieputtelin vähän lisää hapsuja, jotta sain sen mintunkin langan kulutettua melkein loppuun. Hapsuihin olisi kuulunut ohjeen mukaan 3 lankaa/hapsu, mutta näissä on nyt kussakin hapsussa viisi lankaa.

Loppujen lopuksi tästä tuli omalla sovelluksellani melkein jopa ihanampi kuin alkuperäisessä mallissa! :) Ja omaa sovellusta oli sekin, että korvasin ohjeessa olleen Silver-langan Goldilla, minun väreihini kun ei hopea sovi, en käytä hopeakorujakaan.

Usva-langan liukuvärjäys oli kyllä ihanaa, ja sen ansiosta poncho onkin hieman erisävyinen eri puoliltaan. Toisella puolella väritys on enemmän liila, toisella taasen sinisempi. Tykkään itse, että tuo liila puoli on "etupuoli", mutta otimme kuvat kuitekin molemmin päin, niin voi verrata noita sävyeroja.

Tässä kuvassa näkyy ehkä selvemmin sävyero, kuvassa sekä etu- että takapuolen keskimmäiset neliöt. Kuvasta näkee myös, miten ihanan säväyksen tuo kultalanka tähän tekee, se on ponchossa melkeinpä parasta! :) Vaikka on tässä ihanaa aivan kaikki!

Usvasta en ole ennen mitään tehnyt - sehän on ihan uusi lankakin - mutta jotain tuttua siinä tuntui olevan. Se tuntui käsissä tutulta, sen kierteet näyttivät jotenkin tutuilta, saksilla leikatessa se naksahti poikki hyvin tutun kuuloisesti. Ensin tuli mieleeni Novita Hahtuvainen -huovutusvilla, joka tuntuu samalta, ja "naksahtaa" leikatessa. Mutta vasta eilen illalla tätä viimeistellessäni tajusin, että muinainen Aino-lanka oli hyvin samanlaista kuin tämä Usva. Vaikkakin se oli 100% villaa, tässä on hieman keinokuitua seassa. Itse asiassa Ainosta virkkasin aikoinaan hyvin samantyylisen ponchon, siinäkin on kukkaneliöitä. Ja sekin on yksi lempiponchoni - hassua! :)

Usvaa jäi jäljelle tosiaan vain muutamia grammoja (liilaa 1 g, persikkaa 2 g, minttua 3 g), eli melko tarkasti sain tähän hankkimani langat käytettyä. Toivoin kyllä, että sitä jäisikin tällaiset pikkunöttöset, sillä ponchoa tehdessäni minulle tuli idea, mihin haluaisin ne pikkunöttöset käyttää. Toiveeni toteutui, näette varmaan seuraavassa postauksessa, mitä niistä jämistä sain aikaan! :)

Usvaisia unelmia loppuviikkoon! :)

Keskiviikkoillan maratonia jälleen

Ristipistomaraton on sentään vähän turvallisempi laji kuin tuo oikea maraton. Saa istua rauhassa omalla kotisohvalla kankaan, langan ja neulan kanssa. Ja tänäänkin taas äänikirjaa kuunnellen.

Tämän viikon "ennen"-kuva onkin viime viikon "jälkeen"-kuva, eli en ole tätä tässä maratonkeskiviikkojen välissä ehtinyt pistellä lainkaan:

Neljä tuntia siis pistelin (klo 17-21), ja melkeinpä voi tätä edistymistä katsellessa todeta, että yhteen kukkaan menee yksi tunti. Ja näitä kukkia tässä tulee olemaan vielä paljon, nämä nyt kuvassa näkyvät ovat vieläpä niitä pienimpiä. Ihanaa kyllä pistellä näitä kukkia, teen niissä yleensä terälehden kerrallaan, se rytmittää pistelyä kivasti. Ja kun nämä ovat keskenään kaikki ihan erilaisia, niin kuin kukat luonnossakin! :)

Virkattukin on ahkerasti, huomenna varmaan näette jotain valmista. Palataan siis pian! :)

Sitä ihtiänsä

Muistatte varmaan vielä tilkkutakin, jota kuvailin vähän rumemmalla ulostetta tarkoittavalla sanalla? (voit tarvittaessa virkistää muistiasi tämän linkin takaa)

Sen takin lanka tuntui epämiellyttävältä neuloa, ja intarsian ansiosta langat olivat jatkuvasti keskenään auttamattomasti solmussa. Oliko siis aivan pakko tehdä samasta langasta intarsialla sukat, jossa on tuplasti tai triplasti lankoja sotkeutumassa? - Oli pakko, sillä Säännöissä sanotaan, että villasukkien ja neulepuseron täytyy aina sointua toinen toisiinsa. Ja mitäpä ei masokisti tekisi itseään kiduttaakseen...

Koska se rumempi sana on jo tässä blogissa kertaalleen käytetty, löysin sille googlettamalla kivemman synonyymin (joka olikin näin keskipohojalaislähtöselle nykyselle pohojospohojalaiselle ihan uus sana). Niinpä sukista tuli Ihan Skeidat Sukat. ;)

Tilkkusukat

Tehty ajalla: 9.-16.4.2013

Malli: Tekniikka katsottu Ullan 02/11 Tilkkusukista  (suunnittelija Heli Suhonen), mutta sovellettu omanlaiseksi

Lanka: Novita Rose persikka (250), turkoosi (304) ja vihreä (319)

Langankulutus: 91 g

Puikot: 3 mm

Koko: Oma jalka

Muuta: Ällöydestään huolimatta ihan hauskat!  

 

Ullasta 02/11 löytyneestä Tilkkusukkien ohjeesta katsoin lähinnä tekniikan, kuinka sitoa värialueet toisiinsa kerroksen vaihtumiskohdassa (eli takasaumassa). Tilkkusukathan neulotaan pyörönä, mutta silti edestakaisin, ja värialueet tehdään intarsiana. Katso tarkemmin tuosta Ullan ohjeesta! Muuten tein sukat ihan oman pääni mukaan. Mallineuleet - joka toinen ruutu ainaoikeaa ja joka toinen helmineuletta - ovat samat kuin siinä taannoin tekemässäni tilkkutakissa. Silmukkamäärän valitsin ihan oman arvioni mukaan, ja huomasinkin niitä olevan hieman liikaa. Tätä lankaa on kuitenkin niin vaikeaa purkaa, joten päätin antaa silmukkamäärän olla ja tein sukista sen vuoksi näinkin pitkät. Kaventelin kyllä sitten silmukoita tuossa varressa niin, että muotoutuivat sopiviksi.

No, tulihan näistä sukista silti turhan löysät. Sopivat siis oikein hyvin tilkkutakin pariksi, sillä takistakin tuli liian suuri, eikä sitä kehtaa käyttää julkisella paikalla. Eikä kehtaa käyttää näitä sukkiakaan. :D Unisukiksi ja -takiksi siis päätyvät molemmat.

Jos Cookie-sukkien kohdalla valitin, että niiden tekeminen oli tavattoman hidasta (tein niitä kokonaiset neljä vuorokautta!), niin näiden tekeminen oli vielä hitaampaa, näissä meni melkein viikko, mikä on minusta ihan liian pitkä aika yhden sukkaparin tekemiseen... Vaikka näissä ei tarvinnut edes seurata kaaviota, ja lankakin oli paksumpaa! Teinkin päätöksen, etten enää koskaan, ikinä, milloinkaan osta tai ota vastaan yhtään ainoaa mohairia muistuttavaakaan lankakerää. En ole mohairista tykännyt ennen, enkä tykkää nytkään. Mikä lie virus minuun iski, kun menin tätä Rosea ostamaan... tai siis tämähän ei ole edes mohairia oikeasti, vaikka siltä tuntuukin. Valitettavasti tätä lankaa jäi vielä jäljelle. Hankin sitä alunperin vain sen määrän, mikä ohjeen mukaan tarvittiin tilkkutakkiin. Nyt on jämälangoista kudottu sukat, ja yhä lankaa on pitkästi toistasataa grammaa. Ajattelin, että pitäisikö osallistua Novitan huivikilpailuun ja lykätä nämä jämät kilpailuhuiviin. En taida kuitenkaan jaksaa enää vääntää yhtään neulottua silmukkaa tästä langasta, kun tämä niin vastustaa. Ehkä kokeilen nuo loput jämät virkata pikku peitoksi, sellaiseen ne mahtavat riittää. Nyt kuitenkin saa tämän sotkulangan vääntäminen intarsiaksi riittää! ;)

Tämän tuskailun jälkeen on ihanaa käydä käsiksi uuteen työhön, jonka aloittamista olen odottanut jo pitkään! :) Tosin lankojahan minulla ei siihen työhön ole ollut vasta kuin pari viikkoa, mutta silti... En taida malttaa tänään edes kotoa poistua ihanan käsityön äärestä. Kannattaa välillä tehdä näitä vastahakoisia käsitöitäkin, niin ne kivat tuntuvat sitten entistä kivemmilta! :) Vaikka siis sinänsä nämä sukat ovat hauskat, niiden tekeminen vain ei ollut ihan niin hauskaa.

Sairauskin on nyt vastustellut, on menty taas reippaasti huonompaan suuntaan. Välillä on päiviä, jolloin ei oikeassa kädessä ole niin paljoa puristusvoimaa, että pysyisi puikko kädessä. Jotenkin sen siihen olen saanut kuitenkin tuettua ja vasen käsi on saanut tehdä kaiken työn. Neuloessa tuon eron käsien välillä huomaa, kun vasen käsi pitää puikkoa normaalin napakasti ja oikea ei saa kunnolla edes otetta. Oikean jalan kanssa on tietysti ollut vastaavasti sama juttu, käveleminen on ollut viime päivinä taas melkoisen hankalaa, vaikka on keppikin apuna. Jospa tälle sairaudelle pian saataisiin nimi, jotta tiedettäisiin, voiko tätä parantaa tai edes oireita lievittää. Onneksi kaikki päivät eivät ole yhtä vaikeita, ja saattaapa tilanne vaihdella yhden vuorokauden sisälläkin melkoisesti. Mutta näillä mennään, "päivä vain ja hetki kerrallansa", kuten virressäkin lauletaan.

Kiitos paljon kaikista viime aikoina tulleista kommenteista! :) On ollut ihanaa lukea teidän ajatuksianne vastineeksi omiin kirjoituksiini. Hauskaa, että ainakin osa teistä innostui eilisestä aamujumpastani - liikuntaa ei parane unohtaa koskaan! :) Meidän koululaisella on nyt menossa kolmen viikon liikuntaseikkailu, jolloin kerätään liikuntapassiin päivittäin vähintään 12 rastia eli 2 tuntia liikuntaa. Tällä viikolla liikuntaseikkailuun haastetaan myös joku aikuinen, joka saa oman liikuntapassinsa rasteja varten. Meidän perheessä iskä saa nyt sattuneesta syystä osallistua tähän haasteeseen, mutta en minäkään ole sairaudestani huolimatta liikuntaa unohtanut, pystyn kuitenkin edes jotenkuten polkemaan kuntopyörällä, ja venyttelyliikkeitäkin voi tehdä vaikka minkälaisia. Se pitää sekä kropan että mielen virkeänä! :)

Sää on tänään vähän skeida, kuten valmistuneet sukat - pidetään silti mieli aurinkoisena! :)

Heivattujen Kudelmien aamujumppa :)

Hyvää maanantaihuomenta kaikille Heivattujen Kudelmien lukijoille! Huomenta myös siinä tapauksessa, että tulet tänne vähän myöhemmin päivällä, illalla tai kenties vasta keskellä yötä. Oli vuorokaudenaika mikä tahansa, luitpa tätä missä tahansa - nyt on aika käydä jumppaamaan! :)

Lue ohjeet ja toimi niiden mukaisesti!

• Jos olet vierailulla blogissani ensimmäistä kertaa: Nouse ylös ja pompi kymmenen tasajalkahyppyä.
• Jos olet käynyt blogissani ennenkin: Nouse ylös, pyörähdä ympäri koita sitten taivuttaa itsesi kohti lattiaa niin että sormet ja ehkä jopa kämmen koskettaa lattiaan.
• Jos olet tänään tehnyt käsitöitä: Pyöräytä hartioita viisi kertaa etukautta ympäri ja viisi kertaa takakautta ympäri.
• Jos aiot tänään tehdä käsitöitä: Ojenna käsivarret suoraksi eteen, avaa kämmenet ja purista ne nyrkkiin toistaen 10 kertaa.
• Jos nukuit viime yönä hyvin: Venyttele käsiä kohti kattoa.
• Jos nukuit viime yönä huonosti: Sulje silmäsi ja paina kämmenillä kevyesti silmäluomia. Pidä kädet silmien päällä kymmenen sekuntia.
• Jos olet nähnyt minut joskus livenä: Vilkuta minulle molemmilla käsilläsi ja hymyile oikein leveää hymyä. Hampaat pitää näkyä. ;)
• Jos et ole nähnyt minua koskaan livenä: Ojenna oikea kätesi pitkälle eteenpäin tervehtiäksesi (pitemmälle pitemmälle - en vielä yllä tarttumaan siihen!). Tervehdi samalla tavoin minua vielä vasemmalla kädellä. Muistathan sinäkin hymyillä leveästi! :)
• Jos blogini on sinusta kiva: Nyökäytä päätäsi kymmenen kertaa.
• Jos blogini ei ole sinusta kiva: Puistele päätäsi kymmenen kertaa.
• Jos aiot tulla blogiini vielä uudestaan: Levitä kätesi leveällä, tee iso virtuaalihali ja lopuksi syleile itseäsi lujasti - voit vielä vaikka keikutella itseäsi muutaman kerran puolelta toiselle samalla kun rutistat itseäsi. 
• Jos et aio tulla blogiini enää ikinä: Nouse ylös ja pyllistä blogilleni. ;) Saa päästää myös ilmanpaineet ulos!
• Jos tämä jumppa oli sinusta hauska: Hyppää korkealle ilmaan ja hihkaise samalla: Jippii! :)
• Jos tämä jumppa oli sinusta ärsyttävä: Ota se kiristävä pipo pois päästäsi, työnnä kieli rennosti ulos ja ravistele naamaasi posket löysänä. Kudo sen jälkeen itsellesi löysempi pipo. ;)
• Lopuksi: kerro kommenteissa, montako jumppaliikettä teit! :)

Hauskaa ja vetreää maanantaita ja alkanutta viikkoa! :)

(jumppa oli ihan itseni laatima, mutta saa sen toki omaankin blogiinsa kopioida, jos haluaa! :) )

Paimenen sunnuntai

Pikku lammas suloinen,

villakerä pehmoinen

katos' taakse vuorien.

Miten paimen löytää sen?

Kiertelee, kaartelee,

lammastansa huutelee:

"Hohoi! Hohoi!

Oma lammas! Oma lammas!"

Oi - täältä löytyy pikkuinen,

oma lammas suloinen! 

Runon kirjoittajaa en valitettavasti voi nyt tarkistaa, mutta se löytyy Kirkkomuskari-kirjasta. Vuosi sitten leikimme töissä tämän runon mukana lasten ja perheiden kanssa. Kovin oli lampaat hukassa, mutta aina paimen omansa kuitenkin löysi. :)

Toinen sunnuntai pääsiäisestä on Hyvän Paimenen sunnuntai. Se motivoi minua jälleen täydentämään seimiasetelman hahmoja. Aloitin seimen tekemisen noista kolmesta taampana näkyvästä lampaasta maaliskuun alussa, ja nyt tein kaksi edempänä olevaa lammasta sekä pienen paimenpojan. Lammaslauma ei enää tämän suuremmaksi kasva, mutta kaksi vähän vanhempaa paimenta on liittymässä jossain vaiheessa pienen paimenpojan seuraksi.

Paimenpoikaa viimeistellessäni alkoi päässäni soida Debussyn "Pikku Paimen" (The Little Shepherd), joten tässä se myös teille kuultavaksi (video on YouTubesta):

Itsekin olen tätä kappaletta aikoinaan soittanut paljonkin, koska se oli yksi pianotutkintokappaleistani joskus kauan, kauan sitten. Videon tyttö soittaa kyllä sen minua paremmin. :)

Suloista sunnuntaita! :)

Novita kesäkäsityöt

Taas tulee lehtikatsausta, sillä sain kotiini tänään Novita kesäkäsityöt -teemalehden. Lehden ilmestymispäivähän on vasta 16.4., mutta minähän kärsimättömänä tyttönä tilasin sen jo pari viikkoa sitten sähköpostilla heti, kun näin tästä lehdestä maininnan edellisessä varsinaisessa Novitassa, niinpä se tulikin minulle sitten etuajassa. Nämä teemalehdethän eivät tule Novitan tilaajille automaattisesti, vaan ne pitää joko tilata erikseen tai ostaa irtonumerona kaupasta, jos lehden itselleen haluaa.

Vasta pari päivää sitten Novitan sivuille tuli tämän lehden kuvat nähtäväksi, ja silloin ajattelin, että olisipa sittenkin kannattanut katsoa ne kuvat ensin ennen kuin menee lehteä tilaamaan. Toisaalta, kun lehti sitten tuli, niin oli se lopulta vähän kivempi mitä ennakkokuvista olisi voinut päätellä.

Mitä sitten odottaa lehdeltä, jonka teemana on "kesäkäsityöt"?

Kun varsinainen Novita Kesä -lehti ilmestyi, olin vähän ihmeissäni, kun siinä ei ollut juurikaan virkattujen vaatteiden ohjeita, niitä kun yleensä kesänumerot ovat pullollaan, ja niitä tykkään eniten tehdä. Virkkaaminen on kuitenkin enemmän minun juttuni kuin neulominen, mutta kun myös tykkään tehdä vaatteita, niin valitettavasti niitä virkkausohjeita vaatteille on vähemmän kuin neuleohjeita. Kun niitä virkattuja vaatteita ei löytynyt varsinaisesta Novitasta, niin mieleeni putkahti ajatus, että ehkä niitä on sitten tässä "kesäkäsityöt"-teemalehdessä. Siksi siis toiveikkaana tämän lehden tilasin näkemättä sitä ensin.

Mutta ei tässä valitettavasti niitä vaatteita ollut. Muutama vaate oli, mutta nekin neulottuja. Virkkausohjeita taasen oli vaikka kuinka, mutta ne olivat taas sellaisia ihan höpöhöpöjuttuja, joita minä en laske edes oikeiksi käsitöiksi. ;)

Onko todellakin niin, että "kesäkäsityö" tarkoittaa ainoastaan jotain pientä, nopeasti virkattavaa, mutta epäkäytännöllistä juttua? Eikö kesällä voi tehdä isoja käsitöitä? Voiko kesällä neuloa, vai pitääkö silloin aina virkata? Saako kesällä käyttää käsitöissään lainkaan villaa? Onko kesäkäsityön aina oltava sellainen, joka mahtuu rantakassiin, reissukäsityöksi, käsilaukkuun... vai voiko kesälläkin olla ihan vaan kotona sisällä neulomassa tai virkkaamassa?

Entä mitä virkaa on hillopurkin suojuksella, pyyheliinan reunapitsillä, virkatulla tablettitietokoneen pussukalla tai irtokauluksella? Tekeekö joku oikeasti kotinsa koristeeksi virkattuja pikkulintuja? Käytetäänkö niitä tuliaisiksi saatuja patalappuja koskaan, vai onko kaikilla oikeasti kuitenkin kaupasta ostetut patakintaat, joilla ne vuoat otetaan uunista? (kuten ainakin meillä tehdään; käsintehdyt patalaput ja -kintaat ovat vain koristeena, niitä ei ole edes lupa käyttää)

Makuja on tietysti monia, ja tiedän hyvin monien tekevän pelkästään pieniä käsitöitä, ja heitä tämä lehti varmasti palveleekin. Ja ehkä oikeasti näitä mainitsemiani esimerkkejä tehdään ja käytetään, ja niistä tykätään. Minulle pienet käsityöt ovat kuitenkin enemmän sellaisia välitöitä, joita tehdään jämälangoista satunnaisesti. Enkä ole mikään kovin innokas sisustuskäsitöiden tekijä. Minun käsityöharrastukseeni eivät myöskään vuodenajat vaikuta millään tavalla, tai korkeintaan niin, että kesän lähestyessä pyrin tekemään kesävaatteita ja talven lähestyessä talvivaatteita, mutta kun se kesä tai talvi sieltä kuitenkin joka vuosi tulee, niin ei minusta ole ihmeellistä tehdä vaikkapa keväällä villapuseroa seuraavaksi talveksi tai syksyllä kesäneuletta seuraavaksi kesäksi. Ja kyllä minä voin villasukkiakin heinäkuussa kutoa.

Tässä oli muutamia ajatuksia, joita lehti herätti. En tarkoita näillä, että lehti olisi erityisen huono, koska varmasti tässä on hyviä ideoita erilaisiin tarpeisiin. Itse en vain niitä tarpeita näe omassa elämässäni juuri tällä hetkellä. Siitä huolimatta poimin tuohon ylläolevaan kollaasiin joitakin lehden malleja, jotka olivat minusta kivoja. Ei sillä lailla kivoja, että olisin niitä samantien tekemässä, mutta kivoja katsella, ehkä joskus tehdäkin. Voi olla, että lehdestä löytyy joskus jotain muutakin mukavaa, sitten kun olen vähemmän väsynyt ja enemmän innostunut tekemään ylipäätään mitään. Onneksi minulla on tehtävälistalla käsitöitä jonossa vähintään seuraavaksi 50 vuodeksi, joten uusille ideoille ei ole ihan akuuttia tarvetta. ;)

Lehdestä löytyi pari erittäin mielenkiintoistakin juttua. Ylläoleva kuva liittyy ystävänauhoihin ja siihen, että Rovio julkaisee syksyllä Angry Birds -käsityökirjan! :) Kirja sisältää ohjeita erilaisiin solmittaviin ystävänauhoihin, joihin oli ohjeita myös tässä lehdessä. Lehdessä kerrottin syykin tähän AB-käsityökirjaan, kun ehdin ihmetellä, että kuinkas se Angry Birds nyt jo tälle saralle laajentaa. Nimittäin heidän joku työntekijänsä on hurahtanut noihin ystävänauhoihin ja sitä kautta saanut sitten Rovion innostumaan käsityökirjan julkaisemisesta. Sitä kirjaa siis odotellessa... ehkä voisi vaikka kokeilla lehden ohjeilla solmia pari nauhaa. Jokunen vuosi sitten yhden nauhan opettelin solmimaan (en ole lapsena niitä koskaan tehnyt), mutta olen nyt jo tekniikan unohtanut.

Toinen mielenkiintoinen lehdestä löytynyt juttu liitty isoäidinneliöihin. Nimittäin lehdessä neuvotaan joku minulle uusi tapa virkata neliöt toisiinsa. Tätä tekniikkaa on kyllä pakko kokeilla sitten, kun seuraavan kerran jotain isoäidinneliöistä teen. Nythän minulla on ollut neliövirkkuut vähän aikaa tauolla, yhteen aikaanhan niitä tuli väännettyä putkeen vaikka kuinka. Mutta eiköhän ne pysy matkassa ja kiinnostuksen kohteena jatkuvasti, ja välillä koukullakin. :)

Tämän enempää en osaa nyt tästä lehdestä sanoa. Tulipahan tilattua, selattua ja maksettuakin. Nyt on tosiaan vaihteeksi niin valtaisa väsymys päällä ja sairauden oireet pahentuneet, ettei oikein jaksa uusista käsityöideoistakaan innostua. Siksi tällä kertaa tällainen katsaus, jonain toisena päivänä kirjoitettuna tämä olisi ollut varmasti erilainen.

Ai niin, oli siinä lehdessä sellainen minulle uusi tieto, että Arne ja Carlos on keskenään pariskunta. Olisihan se pitänyt arvata, ei kait muunlaiset miehet nyt käsitöitä tee. ;)

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Maraton

Osallistuin tänä iltana jälleen maratonille. Nimittäin Ristipistomaratonille, joka on aina keskiviikkoisin klo 17-21. Yritän nyt muistaa pistellä näin keskiviikkoiltaisin, jotta ristipistotkin edistyisivät. Alkuvuodestahan otin tavakseni pistellä perjantai-iltapäivisin, mutta esikoisen kuvan valmistuttua se vaan jotenkin jäi. Viime perjantaina yritin elvyttää tätä perinnettä, mutta kun lankapaketti odotti noutajaansa Siwassa, niin enpäs silloinkaan ehtinyt kuin tunteroisen verran pistellä. Maratoniltana koitan pitää sitkeästi kiinni tuosta neljästä tunnista, vaikka alkaahan sekin loppuajasta jo puuduttaa, ja pojatkin huutelevat jossain vaiheessa äitiä antamaan hyvänyönhaleja. :) Onneksi on ollut nyt äänikirjoja taas lainassa, tuossa ajassa ehtii hyvin kuunnella kolme levyä.

Kuvat ovat nyt ihan eri värisävyä, koska "ennen"-kuva on napattu päivänvalossa ja "jälkeen"-kuva sähkövalossa, molemmat ilman salamaa kuitenkin. Enkeli tuli nyt valmiiksi, ja ehdin jopa reunusta aloitella muutaman kukkasen verran. Noita kukkasia on jotenkin ihana pistellä, hahmotan ne paremmin kuin tuon enkelin, jonka pistoissa olikin kovasti laskemista.

Yllättävän hyvin tuo yhden yli pisteleminen on taas alkanut sujua, vaikka onkin niin pientä piperrystä. Vaikken muuten tästä valoisammasta vuodenajasta tykkääkään, niin on siinä se hyvä puoli, että näkee tehdä luonnonvalossa vielä illallakin. Kun vain vielä kuopus ymmärtäisi, että oikeasti on iltatoimien aika, vaikka paistaa yhä aurinko. ;)

Valoisaa viikonjatkoa!

Ensimmäiset Cookiet

Cookie A:n sukat ovat olleet jo pitkään neulebloggaajien suosiossa. Itse olen onnistunut tähän mennessä välttämään noiden ehkä vähän jo liiankin kauniiden sukkamallien kokeilemista. Aluksi kokeilunhaluani rajoitti se, että tutustuin näihin sukkiin kirjastosta löytämäni englanninkielisen kirjan (Sock Innovation) kautta. Sittemminhän näistä kirjoista on tullut suomennokset eli Suloisimmat sukat ja Sukkia.Rakkaudella, ja kun joskus vuosi sitten näin eräällä kanssamatkustajalla bussissa tuon jälkimmäisen kirjan, niin lainasinpas sen ja tuon toisenkin jälleen kirjastosta tutustuakseni niihin paremmin, kun ei ollut kielimuuri esteenä. Vaikka toki englantiakin olen koulussa lukenut, niin kyllä täytyy varsinkin näin Mikael Agricolan päivänä olla kiitollinen siitä, että meillä on mahdollisuus lukea ja kirjoittaa myös omalla äidinkielellämme. Kiitos siis suomen kirjakielen isälle sekä kaikille heille, jotka jaksavat ulkomaisiakin teoksia kääntää suomeksi! :)

Aikomukseni on ollut siis jonain päivänä kokeilla jotain näistä Cookie A:n sukista, kun niitä aika usein kuitenkin blogeissa vilahtaa. Vaikka olenkin itse enemmän yksinkertaisen ja koruttomamman tyylin ystävä, niin voihan sitä ihmisellä toki yhdet pitsisukatkin olla. Mutta runsaan koristeellisuuden lisäksi minulla on ollut muutamia muitakin syitä lykätä Cookien malleihin tarttumista (siis sen jälkeen kun englanti-ongelma oli selätetty).

Ohuet sukkalangat. Eivät ole olleet oikein koskaan minun juttuni. Käsiini sopivat parhaiten 3,5-4 mm puikoilla neulottavat langat; 3 mm vahvuisella kudottavat (esim. Nalle) alkavat olla minun makuuni jo "ohutta". Toisekseen tykkään pitää mieluummin 7 veljeksen vahvuisia sukkia. Vaikka olen aika monetkin ohuet sukat itselleni kutonut (mm. Drops Fabelista, Austermann Stepistä jne.), niin niitä ei vain niin usein tule pidettyä. Varsinkin nyt tämän sairauteni aikana tuntuu, että jalan oireet eivät ole niin voimakkaat, kun niiden päällä on paksu sukka tai mielellään vaikka useampikin sukka päällekkäin.

Lyhyet varret. Huomasin Cookien kirjoja selaillessani, että aika monissa sukissa on vähän lyhyet varret omaan makuuni. Minulle 20 cm mittainen varsi on "lyhyt", yleensä teen siitä pidempiä.

Kaaviot ja ohjeet. Tuntuu hassulta, että pienen sukan ohje vie tilaa useita sivuja ja sitä varten on monia kaavioita. Se saa kuvittelemaan, että malli olisi tavanomaista vaikeampi. Pelottavaa. ;)

Nämä olivat kuitenkin ennakkoluulojani, eikä minun mielestäni mitään voi tuomita tai toisaalta myöskään hyväksyä ennen kuin on itse kokeillut. Ennakkoluulojen murtamiseksi päätinkin rohkaista mieleni ja tarttua puikkoihin. Eikä näissä ennakkokäsityksissäni edes ollut mitään sellaista, mistä en voisi selvitä. Ohuita sukkalankoja minulla on kertynyt kaappeihin vaikka millä mitalla, kun en ole innostunut niitä pois neulomaan, ja jos aion ne sieltä sukiksi kutoa, niin Cookie A:llahan on tarjota hyviä sukkamalleja sitä varten. Lyhyiden varsien ongelman ratkaisin niin, että kun napsin itselleni muutaman ohjeen talteen noista kirjaston kirjoista, niin yritin katsoa sellaisia ohjeita, joiden varren pituus olisi sieltä pidemmästä päästä, tai jonka pituutta olisi helppo muuttaa. Kaavioita olen lukenut ennenkin, joten niissä ei pitäisi olla mitään ongelmaa, täytyy vaan suhtautua niihin kärsivällisesti eikä olettaa oppivansa niitä ulkoa, kuten yleensä opin kaaviot suunnilleen ensisilmäyksellä. Ja jos ei yritä samaan aikaan lukea romaania kun seuraa toisella silmällä kaaviota, niin voi sujua helpommin - äänikirja voi olla näiden ohjeiden kaveriksi parempi seuralainen. :)

Ja näin lähdettiin ensimmäiselle tutustumismatkalle pelottavan mutta samalla ihastuttavan Cookie A:n maailmaan. Mallin valitsin ihan vain nimen perusteella: Marilinda. :)

Marilinda-sukat

Tehty ajalla: 5.-9.4.2013

Malli: Cookie A: Sukkia.Rakkaudella - Marilinda

Lanka: Knitlob's Lair Väinämöinen krookus (120611)

Langankulutus: 86 g

Puikot: 2 mm

Koko: 38/39

Muuta: Nätit tuli, onnistuneet. Varsi oli yllätyksekseni reilusti pidempi kuin ohjeen mitoissa ja hyvä niin!

Pahoittelen hieman kuvien laatua. Violetti on maailman vaikein väri kuvata, ja sekä kamerassani että omalla koneellani kuvat näyttivät likaisen sinisiltä. Yritin korjata kuvien värejä hieman lähemmäksi oikeaa. Kuvat olen ottanut ilman salamaa, osan parvekkeella luonnonvalossa, osan sisätiloissa, koska salaman kanssa kuvioista ei saisi mitään selvää. Toivottavasti nämä eivät näy kenenkään koneella kovin huonolaatuisena!

Lankana on Knitlob's Lairin käsinvärjätty Väinämöinen, värinä siis krookus eli oikein puhdas ja voimakas violetti, ei taitu oikeastaan siniseen eikä punaiseen eikä varsinkaan murrettuun, vaan on ihan "violetin violetti", krookuksen värinen. Langassa on myös vaaleampia kohtia paikoittain, mikä tekee siitä varsin elävän näköisen.

Ainakin tämä ohut sukkalanka oli ihan miellyttävää neuloa noin niin kuin lankana ylipäätään. Ohuus ei tuntunut hyvältä, itse asiassa se tuntui vielä pahemmalta kuin koskaan aiemmin, johtuen varmaan tästä toispuoleisesta sairaudestani. Teinkin päätöksen, etten enää osta ohuita lankoja (Nallea ohuempia) ainakaan niin kauan kun tämä ongelma minua vaivaa. Nuo kaapissa jo olevat ohuet langat toki kudon tai virkkaan tuolta aikanaan pois, mutta ei näitä ohuita neuleita voi kovin usein tehdä. Sain kuitenkin nämä sukat tehdyksi ja olen siitä todella onnellinen! :)

Näistä sukista ei tullut ollenkaan lyhytvartiset, vaikka sitä pelkäsin! Ohjeen piirroksessa oli varren mitaksi ilmoitettu 17,5 cm, mutta kyllä nämä ovat reilusti yli 20 cm pitkät, muistaakseni jossain vaiheessa mittasin, että olisivat olleet 22,5 cm, mutta nämä vielä jotenkin hassusti venähtävät jalkaan laitettaessa. Olen tästä ominaisuudesta enemmän kuin tyytyväinen, nämä ovat nyt juuri sellaiset "sopivan keskimittaiset". :)

Kaavioiden lukemisesta selvittiin. Ensimmäisen sukanvarren aikana taisin kuunnella vain radiojumalanpalveluksen, varren loppupuolella uskaltauduin jo vähän lueskelemaan blogeja samalla kun kudoin vaativaa pitsikuviota. Kantalappu oli sen verran haastava, että sen tekemisen seuraksi en ottanut mitään häiriötekijöitä kummankaan sukan kohdalla. Mutta jo ensimmäisen sukan terää kutoessani uskalsin kaivaa kaveriksi kirjan, ja hyvin sujui lukeminen samalla. Toisen sukan varsi taisi mennä jo melkein kokonaan kirjan lukemisen ohella. Ei siis ollut liian vaikea kaavio, vaikka siltä aluksi näyttikin!

Olihan niissä kaavioissa vähän oudon näköisiä merkkejä, kun niihin ei ole tottunut. Mutta merkeille löytyi selitys vierestä. Ainoa kummajainen minulle oli yhden merkin vieressä ollut selitys "ssk", mutta en jaksanut alkaa sitä mistään tarkistamaan, koska minusta se merkki viittasi ihan selvästi ylivetokavennukseen, ja sellaisen siis tein aina sen merkin kohdalla. Ei tuo sukka ainakaan näytä siltä, että olisin väärin tulkinnut. :)

Tällaisissa ohjeissa on toisaalta hyvää se, että kaikki on selitetty juurta jaksain, eikä itse tarvitse ajatella yhtään mitään, kunhan vain noudattaa ohjeita tarkkaan. Toisaalta taas tykkään, että saan vähän itsekin soveltaa ja käyttää luovuuttani. Välillä myös ihmetytti, kun moni asia oli selitetty niin kovin monimutkaisesti, kun olen tottunut kotimaisissa neuleohjeissa yksinkertaisempiin ohjeisiin. Esimerkiksi silmukkamerkit koin ihan turhiksi, kokeilin laittaa ne ensimmäistä sukkaa tehdessäni siihen, mihin ohje käski, mutta heitin ne kohta jo menemään, sillä niistä oli minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, mitä virkaa silmukkamerkeillä on, vaikka olen sellaisia joskus saanutkin kanssaneulojilta. Mutta se taisi ollakin sitten ainoa oma "luova sovellukseni" näissä sukissa, että tein nämä ilman silmukkamerkkejä. ;)

Ymmärrän kyllä hyvin, että näihin malleihin ja kaavioihin voi jäädä koukkuun. Minulla ainakin tuli sellainen "vielä tämä kerros" ja "no teen sittenkin vielä yhden" -tunne; en malttanut laskea työtä käsistäni, mutta se saattoi osittain johtua myös siitä, etten olisi enää työn ääreen palatessani muistanut, mihin olen jäänyt... ;) Onneksi tällaista koukuttumista oli havaittavissa, niin sukat valmistuivatkin ohuudestaan huolimatta nopeasti - tai no, melkein neljä vuorokautta sukkien kutomiseen ei ole minun mittapuullani mitenkään "nopeaa", vaikka teinhän toki siinä välissä yhdet vauvantossut ja pari korttiakin... ;)

Mitäs näistä nyt sanoisi? Kauniit näistä tuli, mutta ei onneksi liian koristeelliset (paitsi ehkä tuo kantapää), joten voinen näitä pitää. Näiden perusteella voisin hyvin tehdä vielä toisetkin Cookie A:n sukat, mutta en nyt ihan pelkästään pitsisukkiin ole siirtymässä. Minusta on hyvä, että on olemassa erilaisia sukkamalleja, sillä sekä meitä sukankutojia että sukankäyttäjiä on niin erilaisia, ja samakin sukkailija saattaa tykätä kutoa ja käyttää vaihdellen erilaisia sukkia: yksivärisiä perussukkia, raitasukkia, kirjoneulesukkia, palmikkosukkia, pitsisukkia... Sukkiahan ne kaikki ovat! :) Ja oli ihan mukavaa nyt itse todeta näistä Cookie A:n sukista, että eivät nekään lopulta sukkaa kummempia ole. ;)

Minulla on ollut nyt sukkaputki päällä, ja vielä pitäisi tehdä yhdet sukat, sen jälkeen minulla on sukat pariksi kaikille tänä talvena tekemilleni neule- tai virkkuupuseroille, -liiveille ja -jakuille. Olisi pitänyt tehdä kyllä sukat heti perään, kun saa puseron valmiiksi, mutta jos on valtava halu tehdä puseroita, niin ei siinä ehdi mitään sukkia ajatella. Onneksi tätä talvea on vielä jäljellä, niin ehdin vielä käyttää sitä tammikuussa virkkaamaani violettia Wool-puseroa, jonka kaveriksi nämä sukat tein. :)

Vielä yksi hauska sukkajuttu... :)

Käväisin tänään esikoisen koululla, ja hämmästyksekseni huomasin koulun eteisessä minun kutomani sukat! Tarkalleen ottaen ensimmäiset sukat, jotka kudoin miehelleni ollessani ihan tuore rouva yli 13 vuotta sitten. Kirjoin sukkien jalkaterään mieheni nimen ja sydämen - ja ihan ne samat sukat siellä koululla nyt oli. Minä tietysti soitin miehelle kotiin, että onko hän jättänyt sukkansa koululle (öö... miksi olisi?), mutta mieheni muistutti, että hänhän lahjoitti kaikki villasukkansa tuohon viereiselle helluntaiseurakunnan kirpparille (mies ei pidä ikinä villasukkia), joten joku on ne minun kutomani ja nimellä varustetut sukat sieltä nähtävästi itselleen ostanut. Koululaiseni tiesi kertoa, että koulussa on itse asiassa joku poika, jolla on sama nimi kuin miehelläni, joten ehkä ne sukat ovat sitten nykyään hänen. Olipas kuitenkin hauska ja vähän hämmentäväkin tilanne - vaan hienoa, että mieheni hylkäämät sukat ovat löytäneet uuden käyttäjän! :)

Hauskoja sukkailuhetkiä kaikille sukkien kutojille ja sukkien käyttäjille! :)

Askarrella-paskarrella :)

Yksi minun sketsihahmosuosikkini kautta aikojen on Jukka Rasilan esittämä Touko-Pouko, joka esiintyi aikoinaan Studio Julmahuvin "Muksuluuri"-sketsissä. Touko-Poukolta on peräisin monet tutut fraasit, kuten "ylläri-pylläri" tai meidän näpertelijöiden lemppari "askarrella-paskarrella". Hänen lempikappaleensa on tietysti "Kreikan meri, meri Kreikan..." ja Muksuluurin puhelinnumerohan oli tuttu-puttu "nolla seitsemänsataa kuusi-puusi viisi-piisi kaksi-paksi kasi-pasi kasi-pasi kolme-dolme ja nelkku-kelkku". :D Meidän miesväki katsoi koko pääsiäisen ajan Touko-Pouko-pätkiä Youtubesta, joten nämä hauskuudet ovat pyörineet siitä syystä viime aikoina päässäni. :)

Niinpä minäkin päätin seurata Touko-Poukon esimerkkiä ja vähän askarrella-paskarrella. :)

Minähän en ole mikään kovin tuottelias askartelija-paskartelija, mutta teen mielelläni kuitenkin kortteja silloin kuin sellaisille tarvetta on. Joskus teen kortin ihan pelkästään askartelemalla-paskartelemalla (hyvin yksinkertaisella mallilla tosin, eivät ole verrattavissa "oikeiden askartelijoiden" tuotoksiin), mutta en ole niitä viitsinyt täällä blogissa esitellä, enkä laske niitä esimerkiksi kuukauden tai vuoden aikana tehtyihin käsityöprojekteihin. Mutta silloin kun käytän kortissa jotain käsityötekniikkaa, kuten ristipistoja tai vaikkapa nyt virkkausta, niin ne toki lasken valmistuneiksi käsitöiksi, ne kartuttavat langankulutustilastojani ja vähentävät lankavarastojani, joten ne sopivat blogiinkin näytille. :)

Vauvaonnittelukortin virkattuani aloin pohtia, mahtaisiko netistä löytyä ideoita muihinkin virkkausta hyödyntäviin korttimalleihin. Googlen kuvahausta löytyy "virkattu kortti" -haulla vaikka mitä, mutta kun erehtyy kirjoittamaan "crocheted card", niin johan aukenee ihan uusi maailma. :) Vähän aikaa ideoita imiessäni heräsi halu kokeilla samantien jotain virkattua korttia. Vaan kun minulla ei ole tapana noita kortteja tehdä varastoon "muuten vaan", niin täytyi miettiä, mihin tilanteeseen voisin seuraavan kerran korttia tarvita. Ja äitienpäivähän se on seuraavaksi tulossa, siispä tekaisin kortin äidilleni:

Virkattu sydänkortti

Tehty: 7.4.2013

Malli: Syntyi tehdessä

Lanka: Novita Virkkauslanka l.valk. (010)

Langankulutus: 4 g

Virkkuukoukku: 1,25 mm

Koko: Isohko sydän

Muuta: Äitienpäiväksi  

Minulla on tapana Pirkka-lehdistä (ainoa meille tuleva aikakauslehti) ja joskus mainoksistakin leikellä kauniita kuvia talteen; usein saatan liimailla niitä kuvia esimerkiksi postipakettien päälle peittääkseni siitä vanhat merkinnät (käytän lähes aina postitukseen kierrätettyjä postituskuoria, joista on hyväkin ne vanhat merkinnät sutata tai peittää vaikkapa kuvilla). Nyt näiden kuvien joukosta löytyi kokonaisen lehden sivun kokoinen kukkakuva. Leikkasin kuvasta sydämenmuotoisen palan ja liimasin sen niin ikään samankokoisen sydämenmuotoisen pahvin päälle. Sitten pistelin parsinneulalla reikiä tuon kuvan reunaan, ja reikiin virkkasin ensin kerroksen kiinteitä silmukoita. Toinen kerros tuli myös kiinteitä silmukoita edellisten päälle, ja viimeinen kerros tuollaista piparkakkureunusta pylväillä.

Jos et kerro kellekään, niin tuo virkattu kukkanen oli pakko tehdä tuonne yläreunaan peittämään jotain sinne kuulumatonta. ;) Huomasin nimittäin vasta sitten, kun työ oli jo täydessä vauhdissa, että siinä lehden kuvassa oli jotain ylimääräistä, luultavasti oli toisen kuvan kulma osittain tuon kukkakuvan päällä, mutten ollut sitä innostuksissani huomannut. Häiritsihän se siinä kovasti, mutta ei häiritse enää, kun liimasin siihen kukan päälle. :)

Onnea-tarra ei olisi näkynyt pelkästään tuon kukkakuvan päälle liimattuna, joten liimasin sen ensin valkoiselle pahvinpalalle, jonka kiinnitin 3D-teipeillä korttiin.

Jes, nyt mulla on jo äitienpäiväkortti tälle vuodelle valmiina, eipä tarvitse sitä enää pähkäillä! :)

Kuopuskin on tehnyt käsitöitä päiväkodissa:

Tässä on pojan ensimmäinen vohvelikangastyö. :) Tavoitteena oli ollut, että jokainen oppisi hieman ompelemaan suoraa viivaa. Kuopus oli tietysti ilmoittanut heti, että hän ompelee Angry Birdsin kuvan! Olivat kuitenkin lastenhoitajan kanssa asiasta keskustelleet - meidän kuopuksella kun on ehkä maailman lyhin pinna, joka kärähtää samantien, jos joku asia ei menekään halutulla tavalla - ja lopulta poika oli päätynyt ompelemaan kuun. :) Ja onhan tuossa sitä suoraa viivaakin ommeltu reunaan. :) Pitäisipä ostaa kotiinkin vohvelikangasta, siihenhän voisi lyijykynällä tai kaavakynällä hahmotella linnun ääriviivat, jota pitkin poika voisi sen Angry Birdinsä toteuttaa.

Hmm... kun vohvelikangastyö on tullut kotiin jo tässä vaiheessa, niin jopas riittääkin jännitystä toukokuulle, mitähän ovat äitienpäiväksi keksineet... ;) Vaikka kuopus on tainnut sen jo paljastaa, sen siemen kun on laitettu jo viime viikolla kasvamaan. :)

Hyvää tätä viikkoa!

Vauvajuttuja

Kuopus sai täksi päiväksi kutsun tulla tyttöystävänsä (ja kuulemma tulevan vaimonsa) 5-vuotissynttäreille. :) Koska tyttöystävästä on hiljattain tullut isosisko, ajattelin että olisi huomaavaista laittaa pojan mukana myös pienet vauvaonnittelut koko perheelle. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kuopus näkee ystävänsä pikkusiskon, ja eipä hän muutenkaan ole tainnut ennen niin tuoretta vauvaa nähdä. :)

Vauvantossut

Tehty ajalla: 5.-6.4.2013

Malli: Novita Kevät 2008 nro 67

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Nalle luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 31 g

Puikot: 3 mm

Koko: Vauva

Muuta: Kuopuksen tyttökaverin pikkusiskolle  

Malli on sama, jolla tein viime syksynä jämälangoista tossuja myyjäisiin, tai lopulta ne taisivat olla onnenpyörän palkintoina. Tällä mallilla tossut on nopeat tehdä, joten en alkanut sen kummempaa mallia katselemaan, kun synttärikutsukin tuli aika viime tingassa. Ja hyvä mallihan tämä on! :) Kaapista löytyi sopivasti Nallea ja vähän "tytönväristä" nauhaa rusetiksi. Rusetti on näihin tossuihin sikäli hyvä koriste, että sen avulla saa myös parhaiten tossut pysymään jaloissa - toivottavasti. ;)

Vauvakortti

Tehty: 6.4.2013

Malli: Aavan nurkasta löydetty

Lanka: Novita Virkkauslanka roosa (550) ja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 1 g

Virkkuukoukku: 1,25 mm

Koko: Korttiin sopiva

Muuta: Kuopuksen tyttökaverin perheelle   

Kortin mallia miettiessäni muistin joskus jossain nähneeni tällaisen virkatun vaunukortin. Googlen kuvahaun avulla selvisikin, että se "joskus jossain" oli Aavan nurkka, josta löytyi tähän myös ohje. Kiitos Aavalle, jolla muutenkin on ihania virkkuita blogissaan! :) Olipa ihanaa tehdä vaihteeksi jokin muu kuin ristipistokortti, enkä olisi nyt ehtinytkään korttia pistellä. Nuo kukkaset löytyivät askartelutarvikelaatikostani, olen joskus jonkun sekalaisen pakkauksen tarvikkeita ostanut, ja sitä pakkausta tulee hyödynnettyä melkein aina korttiaskarteluissa.

Näitä näperrellessäni huomasin taas, että kyllä on tuo oikea käsi kangistunut ja kömpelöitynyt entisestään. Tavanomaisimmissa käsitöissäni sitä ei niin selvästi huomaa, mutta pikkutarkassa näpräämisessä alkaa olla jo hankaluuksia. Onneksi voi käyttää apuna vaikkapa pinsettejä silloin, kun ei sormilla saa otetta, ja pinseteillä on tuohon korttiinkin vaikkapa nuo kukkien keskellä olevat kultaiset pienet tarrat kiinnitetty. Ei pidä antaa sairauden olla esteenä harrastuksille, täytyy vaan keksiä uusia keinoja. :)

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Kissankelloja

Kissankello kilkkaa, 

ruusunpiikki pistää.

Kukka kukkaan liitetään.

Nyt me ollaan kyykyllään...

Kissankellosukat

Tehty ajalla: 3.-5.4.2013

Malli: Novita Kesä 2013 nro 3

Suunnittelija: Ritva Korpi

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010), vihreä (319) ja lila (721)

Langankulutus: 136 g

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Koko: 38/39

Muuta: Tein kantalapusta ja jalkaterästä pienemmän kuin ohjeessa, omaan jalkaan sopivamman.  

Mallissa nämä kukkaset oli tehty pinkistä, mutta kun vaihdoin värin lilaan, niin kissankellothan näistä tuli mieleen! :) Tai ehkä jopa harakankellot, kun ovat noin isoja ja enemmän lilaan vivahtavia. Lapsena kissankellot olivat lempikukkiani, niin haluan siksi ajatella näiden olevan mieluummin kissankellosia. :)

Näiden sukkien ohje oli kyllä tosi kiva ja hienosti toteutettu. Ainoan huomautuksen antaisin kantapäästä, joka tehtiin sileänä kirjoneuleena. Ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä kantalapun korkeudeksi 26 kerrosta, mikä on toki ihan hyvä määrä, jos kantalappu tehdään vahvistettuna neuleena. Itselläni on ainakin nyrkkisääntönä kantalapuissa, että kerroksia on yhtä paljon kuin kantalapun silmukoita, ja niitähän oli tässä juuri se 26 silmukkaa. Mutta kun kantalappu kudotaan sileänä neuleena, silloin tuo sääntö ei päde, ja ohjeessa mainittu 26 kerrosta oli aivan liikaa. Tutkin mallikuvassa olleita sukkiakin, ja kuvasta sain laskettua, että ei niissä mallisukissakaan ollut kuin korkeintaan 18 kerrosta kantalapussa - mistä siis ohjeeseen oli putkahtanut tuo 26 kerrosta? Itse päädyin lopulta neulomaan 16 kerrosta kantalappuun, ja sekin oli ehkä hieman liikaa, mutten viitsinyt enää kolmatta kertaa purkaa.

Jalkaterän silmukkamääräänkin tein muutoksia. Ohjeessa olisi pitänyt neuloa jalkaterä 56 silmukalla, kun varsikin tehtiin vain 50 silmukalla. Yleensä teen tämänkokoisiin naisten sukkiin 7 veljeksellä varren ja terän 44 tai 48 silmukalla, kirjoneuleessa saa toki olla aina enemmän silmukoita kuin tavallisessa sileässä. Päädyin lopulta tekemään jalkaterän sillä samalla 50 silmukalla kuin varressakin. Tuo jalkaterän mallineule kun vaatii, että silmukkamäärä on jaollinen 3:lla + 2 silmukkaa. Tuo on tärkeää siksi, että kuvio jatkuu kauniisti myös kerroksen vaihtumiskohdassa:

Luulisin, että ohjeen laatija on miettinyt enemmänkin tuon kuvion jatkumista kuin käytäntöä, sillä ohjeen silmukka- ja kerrosmäärillä tuo kuvio saadaan asettumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta kun viitsii tehdä pieniä laskutoimituksia, niin mallin saa kyllä sovitettua omaankin jalkaan.

Ihailen kyllä tässä mallissa paitsi tuota varren kaunista kirjoneulekuviota, myös sitä, että jalkaterä on suunniteltu sellaiseksi, ettei kerroksen vaihtumista näy, kuten yleensä kirjoneuleissa tai muissakin monivärisissä neuleissa tahtoo näkyä. Tykkään myös ohjeessa olleesta kärkikavennuksesta, siinä nuo värit asettuvat kauniisti:

Ihanat sukat ja ihana ohje kerrassaan, suosittelen kokeilemaan! :) Mutta halusin kuitenkin laittaa nuo omat huomioni vinkiksi, jos joku on näitä sukkia tekemässä.

Eiliseen postaukseen oli tullut kommentteihin kysymys, että teenkö minä aina vain Novitan ohjeista ja Novitan langoilla. Kävin siihen vastaamassa kommentteihin, joten asiasta kiinnostuneet voivat lukea vastaukseni sieltä. Vaikka nämäkin sukat ovat 7 veljeksestä ja Novita-lehdestä, niin pistinpäs näiden valmistuttua puikoille sukat ihan jostain muusta langasta ja rapakon takaa peräisin olevalla mallilla. Luvassa siis tulevaisuudessa jotain muutakin kuin novitalaista. Vaikka todennäköisesti seuraava blogissa esiteltävä valmis työ tulee olemaan Nallea ja yllättäen tietystä käsityölehdestä bongatulla ohjeella, sillä tuli sellainen akuutti tarve tehdä eräs pikkuneule huomiseksi. Eilen juuri otin kesäisempiä lankoja kaapista vähän paremmin käden ulottuville, tarkoituksena siis käydä niiden kimppuun lähiaikoina, ja huomasin niitä järjestellessäni, että taitaa tänä keväänä jäädä nuo novitalaiset ohjeet ja langat vähän vähemmälle. Vaikka tuskinpa niiltäkään kokonaan vältytään. ;)

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille! :) Pidetäänhän puikot ja koukut vauhdissa!