Lepoviikko

Tästä viikosta tuli lepoviikko, kuten olin osannut etukäteen aavistellakin. Sen vuoksi blogissakin on ollut nyt hiljaisempaa, enkä ole kauheasti jaksanut tai pystynyt kommentoida muiden blogeissa.

Maanantaiaamuna minulta siis otettiin Oysin neurologian poliklinikalla selkäydinnestenäyte, josta voidaan tutkia tarkemmin sairauteni laatua ja syytä. Näytteenotto onnistui vasta viidennellä yrittämällä, neula kyllä saatiin joka kerta oikeaan paikkaan, mutta kehoni ei jostain syystä halunnut luovuttaa selkäydinnestettä. Noin puolitoista tuntia niissä yrityksissä kaikenkaikkiaan meni, ja kehuja sain sinnikkyydestäni. :) Verikokeissa käynti ei tuntunut sen jälkeen enää missään; siis oikeasti se pistäminen ei edes tuntunut. Kotona meni maanantain loppupäivä ihan nukkuessa ja torkkuessa, sen verran uuvuttava sairaalareissu oli, ettei tarvinnut erikseen käskeä lepäämään. Maanantai-iltapäivällä alkoi tuohon tutkimukseen liittyvä erittäin voimakas jälkipäänsärky, joka pysyi sietokyvyn rajoissa makuulla ollessa ja särkylääkkeitä napsiessa, mutta pystyasennossa ei kärsinyt olla lainkaan. Perjantaiaamuna palasin Oysiin, jossa sain iltapäivällä anestesialääkärin laittaman veripaikan (= omaa vertani siirrettiin selkäydinkanavaan), mutta jostain syystä sekään ei onnistunut ihan täysin, ja palasin kotiin edelleen jonkinmoisen päänsäryn kera. Ehkä tämä helpottaa minulla sitten vasta ajan kanssa, yleensä pitäisi kaiketi viikossa tai parissa loppua itsekseenkin.

Tämän kuvan otin webbikameralla keskiviikkona.

Taas olen siis yhtä elämänkokemusta rikkaampi! :) Eikä tämä ole päänsärystä huolimatta ollut likimainkaan niin kamala kokemus, mitä olin pelännyt. Sohvan viereen olen kasannut kaiken tarpeellisen: tietokoneen, kirjan, äänikirjan, käsityökorin, ristikkolehtiä, tv:n kaukosäätimen ja tietysti juotavaa, ja mies kantaa minulle ruoka-aikaan syötävää. Pystyasennossa olen ollut vain sen verran, mitä vessassakäyminen vaatii, ja niitä käyntejä omkin aika tiheään, koska hoito-ohjeena on levon ja särkylääkkeiden lisäksi runsas, mielellään kofeiinipitoisten nesteiden juominen. Koska minulle eivät kahvi tai kolajuomat maistu, olen keitelly (tai käskenyt miehen keittää) pannutolkulla mate-hauduketta, joka on eteläamerikkalainen runsaskofeiininen yrttijuoma. Nukkunut olen joka yö kellon ympäri ja lisäksi päivittäin parit päiväunet. Jotain tämän suuntaista osasin odottaakin, siksi asennoiduin tähän viikkoon niin, että todennäköisesti en tee koko viikolla yhtään mitään. Samaan malliin varmaan menee vielä ainakin tämä viikonloppu. Ja nyt sitten vain odotellaan, mitä siitä tutkimuksesta selviää.

Torstaina

Käsityöt ovat tällä viikolla edistyneet tavallista hitaammin, kuten osasin arvatakin:

Kuvat ovat nyt vain näitä webbikamerakuvia, koska en jaksa alkaa kameran kanssa säätämään. Tässä kuvassa näkyy koko viikon käsityösaldo. Maanantaiaamuna bussissa sairaalaan mennessäni loin silmukat mekon hihoihin. Sairaalassa ei tarvinnut odotella lääkäriin pääsyä yhtään, joten siellä en ehtinyt kutoa kuin hieman labraan pääsyä odotellessani sekä sitten paluumatkalla bussissa. Kotona olen jaksanut kutoa vain noin tunnin verran päivässä, mikä on tosi vähän normaaliin verrattuna. Tänään perjantaina en ole kutonut yhtään. Jos vertaa siihen, että samasta langasta kudoin mekon etukappaleen vajaassa kolmessa vuorokaudessa, ja niidenkin vuorokausien aikana tein lisäksi myös ristipistoja sekä kudoin yhden sukan valmiiksi. Ja nyt olen saanut viidessä päivässä mekon hihoja tehtyä vaivaiset 30 cm. Parempi sekin toki kuin ei mitään!

Tänään taitaa jäädä perinteinen ristipistoiluperjantai väliin, mutta yritän kutoa sen minkä pystyn. Hieman kyllä haittaa, kun lätkäisivät sairaalassa käteen tällaisen:

Ehkä tuon tupon voisi kohta ottaa pois. Tänäänkin olisi ollut sairaalassa hyvää aikaa kutoa veripaikkaan pääsyä odotellessa, mutta kanyylimokoma esti sen touhun. Olisivat voineet laittaa sen sitten vasta vähän ennen toimenpidettä. ;) Onneksi oli kirja mukana, sitä tulikin luettua odotellessa.

Näillä mennään mitä on annettu! Ensi viikko on jo varmasti paljon touhukkaampi. :) Hyvää ja reipasta viikonloppua kaikille! :)

Hyvää ystävänpäivää

Klikkaa kuva suuremmaksi, jotta näet lukea tekstin. Kuva on vuodelta 2009.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Iiriksiä

Yleensä minulla on tekeillä vain yksi neule- tai virkkuutyö kerrallaan. Joskus saatan kuitenkin tehdä rinnakkain jopa kahta työtä milloin mistäkin syystä. Tekeillä oleva työ saattaa olla esimerkiksi hankala kuljettaa käsilaukussa bussi- tms. reissutyönä, joten tarvitaan toinen käsityö käsilaukkuun. Joku käsityö voi vaatia niin paljon keskittymistä, ettei sitä tehdessä voi lukea tai katsoa elokuvaa, joten tarvitaan jotain helpompaa rinnalle. Tällä hetkellä "pääkäsityöni" on neulemekko, joka on taatusti niin helppo, että sitä on voinut neuloa pimeässä elokuvateatterissa ja sen seurana on voinut lukea Tolstoita. On herännyt yksinkertaisesti tarve tehdä jotain muuta "ei ihan niin helppoa" niihin hetkiin, jolloin haluaa keskittyä "vain" käsitöihin. ;) Mekon lankana oleva ehta pässinpökkimä on myös niin karkeaa ja rasvaista, että kädet ovat välillä kaivanneet jotain pehmeämpää, ja siihen tarkoitukseen Nalle ja Wool ovat olleet mitä sopivimpia lankoja.

Niin kävi, että tämä "sivukäsityö" valmistui ikään kuin siinä sivussa niinä hetkinä, jolloin "pääkäsityö" on vähän aikaa levännyt. Sukathan minulta siinä sivussa syntyivät:

Iiris-sukat

Tehty ajalla: 4.-10.2.2013

Malli: Oma muuten, mutta kirjoneulekuvio Novita Talvi 2008 -lehden nro 40

Lanka: Novita Nalle vihreä (348), Wool turkoosi (369) ja lila (750)

Langankulutus: 102 g

Puikot: 3 mm

Koko: 38/39

Muuta: Itselle   

Nämä sukat on tehty samoista langoista kuin muutama viikko sitten valmistunut slipoveri. Vaikka slipoverin pääväri on turkoosi, sukkiin oli pakko valita pääväriksi vihreä siksi, että turkoosi tai lila Wool ei kestä sukan terissä, ja vihreä on kestävämpää Nallea.

Olen aiemminkin tehnyt vähän samantyyliset sukat lahjaksi, silloinkin napsin vain tuon kirjoneulekuvion Novitasta ja muuten sävelsin omasta päästä sukkiin valepalmikkoa. Nyt siis toistin näissä omaa ideaani, näissähän on valepalmikkoa myös kantalapussa. Nimesin nämä sukat Iiris-sukiksi, koska tuo lila kukka tuo mieleeni iirikset, jotka kasvoivat lapsuudessani leikkimökkini seinän vierellä. Siinä olikin minulla oma pieni kukkamaa hoidettavana. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Taikaa

Vaikka olen tehnyt neuleita ja virkkuita lähes koko ikäni, jaksan aina vaan hämmästellä sitä, miten viimeistely vaikuttaa jälkeen. En tarkoita nyt viimeistelyllä päättelyä tai saumojen ompelua, vaan neuleen kastelemista. Minähän olen niin laiska ja malttamaton, etten jaksa yleensä kastella neuletöitäni, koska joutuisin odottamaan niiden kuivumista, ja yleensä minulla on hirveä kiire päästä esimerkiksi juuri ompelemaan niitä saumoja ja ennen kaikkea kuvaamaan blogiin, että ei siinä voi yön yli odottaa. Siksi minulla on tapana höyryttää neuleiden osat ennen kuin alan ommella niitä yhteen, ja se kyllä ajaa ihan saman asian kuin kasteleminenkin. Nyt kuitenkin työn alla on mekko ihan 100% käsittelemättömästä lampaanvillasta, jota en uskaltanut alkaa höyryn kanssa käsittelemään, joten kun sain siitä takakappaleen valmiiksi, kastelin sen vedessä, johon oli sekoittanut hieman ihan tavallista hiustenhoitoainetta (hajusteetonta ja väriaineetonta, jota käytän normaalistikin hiuksiini), sen jälkeen en suinkaan pingottanut neuletta, vaan annoin sen vain kuivua yön yli pyyhkeen päällä. Ajattelin, että jos teen tämän kastelun jokaisen kappaleen kohdalla erikseen, niin yhden kappaleen mahtuu kuivattamaan yhden pyyhkeen päällä pienessä tilassa, ja toisekseen ei tule sitten sitä ongelmaa, että kaikki kappaleet ovat kerralla kuivumassa, jolloin minulla ei ole mitään tekemistä sillä aikaa. ;) Nyt saatoin kuivumisen aikana aloitella jo etukappaletta, ja kun etukappale on kuivumassa, voin tehdä hihoja, ja kun hihat kuivuvat, voin ommella etu- ja takakappaleiden saumoja.

Halusin nyt kuitenkin esitellä teille tuon yksinkertaisen toimenpiteen eli kastelemisen aiheuttamaa taikaa:

Päällimmäisenä on puikoilla oleva etukappale ja sen alla kasteltu ja pyyhkeen päällä kuivattu (ei siis pingotettu lainkaan) takakappale vastaavasta kohdasta. Aivan valtava ero! Minua hirvitti katsella tekeillä olevaa työtäni, koska jälki on aivan älyttömän epätasaista, kuten kuvasta huomaat. Kastelemisen jälkeen jälki on kuitenkin aivan taianomaisesti tasoittunut! Puhumattakaan siitä, miltä neule tuntuu: puikoilla oleva neule on karheaa ja rasvaista, se pistelee sormia inhottavasti. Taas kerran olen joutunut pelkäämään, että lopputuloksena on ärsyttävästi pistelevä neulemekko. Mutta kastelemisen jälkeen tuo neule tuntuu ihanan pehmeältä, eikä se edes haise lampaanp**kalle kuten kerällä oleva lanka! ;)

Jotkut ovat kertoneet kommenteissa, etteivät he onnistu tekemään kirjoneuleesta siistiä tai tasaista. Haluatteko kuulla tunnustuksen? Minullakin kaikki kirjoneuleet ovat suoraan puikoilta pudotessa ihan älyttömän epätasaisia, kupruilevat sinne ja tänne! Mutta kun vähän höyrytän - tai vaihtoehtoisesti kastelen - niin simsalabim kaikki kuprut katoavat ja siliävät!

Virkkuutyöt ne vasta kamalia ovatkin ennen viimeistelykäsittelyä! Valmiista virkkuusta pitäisi ohjeen mukaan tulla kaunis pyöreä liina, mutta minun tekeleistäni ei ota selvää, onko se pipo vai mikä ihme kumma epämuodostunut läjä. Mutta taas kerran vesi tai vesihöyry tekevät taikojaan, ja lopputuloksena on kuin onkin ihan samanlainen liina kuin mallissa. Kun lapsena virkkasin ensimmäisen liinani, kukaan ei kertonut minulle, että sille pitäisi tehdä jotain virkkaamisen jälkeen. Äiti vain laittoi sen pöydälle sellaisenaan, ja minä elin vuosikausia siinä luulossa, että olen vain niin surkea virkkaaja, kun liinastani tuli sellainen kummallinen epämuodostunut hörhelö. Eihän se liina olisi kaivannut kuin vähän silitysrautaa tai vettä, niin lopputulos olisi ollut täydellinen.

Laskiainen lasketaan, paastonaika alkaa.

Messias on matkalla, paastonaika alkaa.

Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme. 

Tänään on laskiaissunnuntai, paastonaika alkaa (tarkalleen ottaen tuhkakeskiviikkona) ja pääsiäiseen on 50 päivää. Vuoden suurin juhla tuntuu taas olevan niin lähellä. Meidän perheestä laskiaismäkeen pääsi tänään vain kuopus, mutta toivottavasti isoveljensä vesirokko taittuisi tiistaihin mennessä, niin saisi hänkin lasketella meille pitkiä pellavia. :) Hyvää laskiaista ja siunattua paastonaikaa kaikille!

Neljäs

Ristipistotyöhön on tullut taas yksi värisävy kokonaisuudessaan lisää:

Ensimmäisessä kuvassa tilanne kolmen värisävyn jälkeen, jälkimmäiseen kuvaan on ilmestynyt sitten neljäskin värisävy eli neljänneksi tummin harmaan sävy. Siinä olikin pistoja enemmän kuin missään muussa värisävyssä tässä työssä, joten aikaakin meni näiden pistojen tekemiseen parisen viikkoa. Vielä puuttuu kaksi vaaleinta värisävyä, ne tulevat kaikki tuohon pusero-osuuteen.

Olen ottanut tavakseni pistellä perjantai-iltapäivisin, jotta ristipistot etenisivät edes kerran viikossa jonkin verran. Tällä viikolla osallistuin kuitenkin ristipistomaratoniin, joka on aina keskiviikkoisin klo 17-21. Lopetin hieman ennen maratonajan loppumista, joten vajaa neljä tuntia tuli pisteltyä yhteen menoon. Laitan ne maratonkuvat tähän alle, jos haluatte katsoa, miten paljon edistystä ristipistoihin voi tulla vajaassa neljässä tunnissa:

Tässä siis maratonin "ennen" ja "jälkeen"-kuvat. Ja tosiaan eilen sitten pistelin neljännen värisävyn loppuun, siksi tuo aiemmin esittämäni kuva on pidemmällä kuin nämä maratonkuvat. :)

Nyt on kyllä tämäkin pistely sillä mallilla, että mieli tekisi rykäistä se samantien valmiiksi, ei enää puutu kuin noin 1900 pistoa. :)

Hyvää viikonloppua!

Novita Kevät 2013

Tänään oli taas kauan ja hartaasti odotettu päivä.

Aamiaispöydässä ensimmäinen heräämiseni uuteen päivään tapahtui sanoilla: "Novita tulee tänään!" Sitten aloitimme perjantaiseen tapaan siivouksen. Kun mies kuuli eteisen oven kolahtavan, hän kysyi: "Nytkö se tuli?" No ei tullut, minähän vain pyyhin ovenkahvat, minkä vuoksi väliovi piti avata ja sulkea. Kun mies oli imuroimassa eteistä, kuulin taas välioven kolahduksen. Kurkkasin olohuoneesta ja näin mieheni virnuilevan; hän olikin tehnyt minulle tahallaan pilan. Kun mies sitten imuroimista varten taas avasi ja sulki välioven, hän tiesi katsomattakin, että minun pääni kuikuili jälleen olohuoneesta. "Ei tullut vieläkään", hän ilmoitti. Tätä jatkui pitkin aamupäivää, ja välillä piti käydä ihan vain varmuuden vuoksi kurkkaamassa, jos se posti olisi tullut ja minä en vain olisi kuullut, kun imurit pitävät niin kovaa ääntä (meillä siis on käytössä kaksi imuria yhtä aikaa). Siivouksen jälkeen mies taas kysyi, että eikö se vieläkään ole tullut. Sitten hän alkoi ihmetellä, että minkä vuoksi hän sitä Novitaa oikein odottaa, kun minullehan se tulee. :D Lopulta odotukseen yhtyi esikoisemme, joka ei ollut tänään koulussa vesirokon vuoksi (huh! viimein se tauti tuli meidän perheeseen, toivottavasti pian pikkuvelikin sen sairastaa, niin on sitten sekin alta pois), koska hänkin alkoi lounaan jälkeen huokailla: "Milloin se Novita oikein tulee?" :)

Mies ideoi, että jos postinkantajilla olisikin gps-paikannin, jota voisi seurata netin kautta niin, että näkisi missä postinkantaja on menossa, ettei tarvitsisi koko aikaa kyttäillä luukun kolahdusta. Tai jos se paikannin olisikin jokaisen oman postin joukossa. No, eihän se auttaisi mitään, sillä oikeastihan ne päivän postit tuodaan aamulla pakettiautolla sellaisiin harmaisiin kaappeihin, joita on muun muassa meidän alaoven edessä ja tuolla jalkakäytävien varressa, ja niistä lukollisista kaapeista postinjakaja aina ottaa pienen erän postia, jotka hän jakaa seuraavaksi reittinsä varrella oleviin talouksiin. Sen asian muistamisesta minulle vasta tuska tulikin - minun Novitanihan on voinut olla jo tuntikaupalla siinä harmaassa kaapissa melkein kotini vieressä, mutta en vain saa sitä käsiini! Tai voi toki olla, että siinä kaapissa on vain ilmaisjakelulehdet, mistäs minä niin tarkasti asiaa tiedän.

Minun lapsuudessani kotikylän postin edessä oli sellainen oranssi laatikko, johon tuotiin aina seuraavana päivänä jaettavat lehdet, siitä postinjakaja ne otti aamulla lajiteltavaksi. Meillä ei siis todellakaan lehtiä jaettu erikseen aamuyöllä, vaan päivän lehdet tulivat aina muun postin mukana parhaimmillaan ehkä vasta iltapäivällä riippuen siitä, missä päin pitäjää sattui asumaan. Muistan joskus, että saatoimme sieltä postin edessä olevasta laatikosta hakea jo etukäteen oman lehtemme edellisiltana (esim. kerran viikossa ilmestyvä lehti oli siellä jo edellisiltana), niin postinjakajan ei tarvinnut sitä seuraavana päivänä enää jakaa. ;) Siis eihän se laatikko lukossa suinkaan ollut, eli sieltä pystyi sen oman lehtensä ihan hyvin hakemaan. Mun mielestä voisi kyllä nykypäivänäkin olla tuollainen Novita-laatikko, josta saisi käydä oman Novitansa hakemassa ilman, että tarvitsee sitä odottaa klo 12.30 saakka, kuten tänään! ;)

Tätä lehteä on jo kovasti silitelty. :) Monet neuleista näyttävät siltä, että niitä tekee mieli koskettaa. Ehkä on ihan pakko kohta lähteä jonnekin kauemmas kaupoille tutkimaan uutuuslankoja, koska ne ainakin lehden sivuilla näyttävät niin houkuttelevilta! Tai sitten täytyy vain toivoa, että lähimpään Novita-kauppaan eli Tokmannille tulee loputkin uutuudet pian.

Suurin harmitus on se, etten mitenkään voi tehdä kaikkia neuleita, joita haluaisin! Siihen ei riitä aika eikä varallisuus. Siksi tätäkin lehteä selaillessa täytyi ihan tosissaan miettiä, millaiset neuleet ovat sellaisia, joita ilman en todellakaan voi elää, ja mitkä ovat sitten muuten vaan ihania. Järki sanoo, että enhän minä edes tarvitse yhtäkään uutta neulevaatetta enää, mutta tunnepuoli huutaa, että on pakko saada noita aina vaan lisää ja lisää!

Olen jo aiemmin hehkuttanut täällä Novitan uusia kevätlankoja ja -värejä. Miksi, oi miksi ihmeessä Novitan pitää aina kerralla pläjäyttää valtava määrä minun suosikkivärejäni yhteen värikarttaan?! Koska vaikka en tarvitsisikaan enää uusia neuleita, niin kun näen jonkun "minun väriseni" langan, minun on vain pakko saada siitä itselleni neule, tai mielellään neulesetti, koska pitäähän kaikkien päälläni olevien vaatteiden sointua yhteen (esim. paita ja sukat); tai jos teen pipon, niin samasta langasta ja mielellään samantyylisellä mallilla pitää tehdä myös kaulanlämmitin ja lapaset. Tosin pipo-lapaset-kaulurisettiä ei voi tehdä, jos ei ole ensin olemassa takkia, jonka kanssa sitä käyttäisi, ja jos taas ostan uuden takin, sitä ei voi käyttää, ennen kuin on tehnyt siihen yhteensointuvan pipo-lapaset-kaulurisetin - ja siis nimenomaan väreiltään yhteensopivan (kelta-harmaalle takille kelta-harmaan setin, turkoosille takille turkoosin setin jne.). Tämän settiajatukseni vuoksi lankaostokseni eivät ole koskaan tyyliin "ostanpa yhden kerän tuota kivaa lankaa", vaan yleensä ostan lankaa vähintään puseroon tai sitten kokonaiseen settiin. Ja kun katselen lehdestä kivoja ohjeita, täytyy minun ottaa myös huomioon, että kaapistani löytyy vaatteita, joiden kanssa kyseinen neule sopii. Tyyliltään sen ei tarvitse tietenkään sopia, ainoastaan väreiltään. Siis jopa niin, että hiukset on kiinnitetty puseron värisellä donitsilla. ;)

Novitan värikartassa on siis taas kerran ihan liikaa "minun värejäni", ja jotta saan itselleni edes pienen palan niitä kaikkia, en voi mitenkään tehdä jokaisesta väristä erikseen yksiväristä puseroa. Se veisi minut vararikkoon ja myös aikaa muutaman vuoden, jona aikana ehtisi tulla lisää uusia ihania värejä, ja olisin lopulta melkoisessa kierteessä. Kokemusta nimittäin tästäkin on... Siksi olen nyt keksinyt, että teenkin jatkossa monivärisiä neuleita, joihin yritän saada mahdollisimman paljon kivoja värejä samaan neuleeseen. Johan noita yksivärisiä neuleita kaapeissa onkin yllinkyllin, eikä viitsisi oikeasti enää tehdä kymmenettä (tai kahdettakymmenettä ;) ) yksiväristä turkoosia neulepuseroa edellisten seuraksi. Tällä hetkellä etsin oikeastaan vain monivärisiä tai monella eri langalla tehtyjä neulemalleja, ja niitä toivoin löytäväni myös tästä lehdestä. Jos siis tässä lehdessä joku malli ei tänään minuun kolahtanut, se tarkoittaa vain sitä, että se ei kohtaa toiveitani juuri tällä hetkellä. Joskus myöhemmin, kun tarpeeni ja toiveeni ovat erilaiset, saatan löytää tästäkin lehdestä jotain sellaisia malleja, jotka sopivat senhetkiseen tarpeeseeni. Näin on käynyt monien vanhojen Novita-lehtien kohdalla. Kun vaikkapa viisi vuotta sitten ohitin kiireesti kaikki kirjoneuleliivien mallit, niin viime aikoina olen neulonut kirjoneuleliivejä vanhoista Novita-lehdistä, mm. vuosilta 2006, -08 ja -10. Uskon, että tämäkin lehti tulee yllättämään minut vielä vuosienkin päästä malleilla, jotka tänään sivuutan kokonaan.

Tämän kaiken vuodatuksen jälkeen ymmärtänette varmaan paremmin, miksi hyppäsin tästä lehdestä yli esimerkiksi kaikki sileää neuletta olevat peruspuserot, yksiväriset neuleet tai vaikkapa neuleet, joiden langan värikartasta ei tällä hetkellä löydy "minun väriäni". Sen sijaan katseeni suuntautui erityisesti niihin malleihin, joihin löytyy sopivaa lankaa oikeissa väreissä ja jotka myös täyttävät kriteerini siitä, että haluan yhteen neuleeseen saada mahdollisimman montaa eri väriä tai lankatyyppiä.

Aloitetaan ensin muutamasta neuleesta, joissa on hieman sellaista ideaa, jota tällä hetkellä omiin neuleisiini kaipaan, mutta jotka eivät ihan ole sitä mitä haen. Malli 32 neulemekossa on kiva siksak-kuvioinen kaulus, siinä on sitä monivärisyyttä, mitä neuleisiini kaipailen. Mutta neuleessa on ihan liikaa sileää neuletta, ja toisekseen minun vartalolleni ei sovi vaate, jossa on noin pieni pääntie tai siis kaula-aukko ihan kurkulla. Itse asiassa se ei kyllä sovi lehden kuvassa olevalle isokokoiselle mallillekaan; käsittääkseni isorintaisille naisille suositellaan aina V-aukkoista tai muuten avarampaa kaula-aukkoa. Mutta jotain kivaa ideaa tuossa monivärisessä neuleen yläosassa kyllä on.

Malli 79 siksak-neulemekossa on monivärinen siksak-kuvio puolestaan helmassa ja malli muuten kohdallaan, kaula-aukossa ei valittamista ja mielenkiintokin riittäisi tuon toteuttamiseen. Siinä on myös yhdistetty useita lankoja, joissa on minulle mieluisia värejä: Bambua, Miamia ja Puro Batikia. Mutta siihen Puro Batikiin se sitten tyssääkin, kun siinä ne värit ovat ihan jotain muuta kuin nettisivujen ja myös tämän lehden kuvat antavat ymmärtää. Ehkä lehdessä tämän neulemekon kuvassa on jokseenkin realistinen se kelta-vihreä-liilan Puro Batikin väritys verrattuna väreihin livenä, mutta minun mielestäni ne eivät oikein sovi yhteen Miamin eikä varsinkaan Bambun värien kanssa. Ja mustaahan minä en käyttäisi tähän mekkoon missään nimessä. Ehkä tätä mallia voisi soveltaa pelkälle Bambulle ja Miamille, siitä kyllä löytyisi hyvät väriyhdistelmät (vadelmaa, turkoosia, lilaa, persikkaa, vihreää...) Toisaalta, enkö ole noita siksak-juttuja jo riittävästi tehnyt? Mietitään ja suunnitellaan...

Malli 37 huivia tuijottelin ja silittelin lehden sivulla pitkään. Se on toisaalta ihana ja siinä on joitakin kauniita värejä, mutta toistaalta taas kaikista huiviin käytetyistä langoista ei löydy minulle mieluisia värejä. Enkä edes tarvitse huivia. Mutta silti tuo on jotenkin kiehtovan näköinen, ja idea eri lankojen yhdistämisestä on hauska!

Uutta Säde-lankaa olen vähän miettinyt, että kokeilisinko sitä vaiko enkö. Ehkä pitäisi nähdä se livenä kaupassa, siinä on ainakin ihana turkoosi väri, ja minähän en voi vastustaa mitään turkoosia... Periaatteessa en tarvitse enkä halua itselleni huivia, mutta malli 34 ja malli 49 huivit ovat sen verran kivan näköisiä, että niitä olisi hauskaa kokeilla ja samalla testata, vieläkö inhoan kaikkia paljettilankoja. ;) Mitään järkeähän ei ole tehdä itselleen huivia, jos sellaiselle ei ole tarvetta (ja pitäisi olla myös siihen yhteensopivat kaikki muut vaatteetkin...), eli järki käskee unohtaa nämä huivimallit, mutta tunnepuoli on vähän toista mieltä. Kumpi voittaa? ;)

Kuvat: Novita

Tykkäsin monista neuleista, joissa on yhdistetty kahta eri lankaa! Yksi näistä neuleista on malli 41 palmikkoneuletakki Rosesta ja Nallesta. Olen yhden neuletakin tehnytkin samalla periaatteella, langat olivat juurikin Rose (Mohair) ja Nalle, ja siitä tuli aivan ihana! Ehkä en kuitenkaan halua toista samaan tyyliin tehtyä neuletta tehdä, joten osittain siksi tämä jää mietintään, vaikka onkin tosi kaunis. Tässä tosin vähän arveluttaa tuo huppu, koska en ole "huppuihminen". Joskaan en ollut muutama vuosi sitten "liivi-ihminenkään", ja nyt noita liivejä on jo useampi kaapissa. :) Ja sitten mietin väriä, josta tämän tekisin - turkoosiko jälleen? Tämä menee varmastikin niiden neuleiden joukkoon, johon palaan aikojen saatossa.

Malli 45 kohoneuletunikassa on tosi kivannäköinen pinta, joka on saatu yhdistämällä Rosea ja 7 veljestä Nostalgiaa. Tästä neuleesta voin sanoa varmasti, että en tätä tule tekemään, koska... no joo, tiedätte jo syyn: Nostalgiassa ei ole "minun värejäni", enkä tykkää näistä "kurkkuun ulottuvista" kaula-aukoista. Mutta tuo pinta on silti nätti, ja siitä en muuta mieltäni. ;)

Malli 56 palmikkoneulepusero ihastuttaa minua enemmän kuin tarpeeksi. Siihen oli tarjolla lehdessä kaksikin eri värivaihtoehtoa, joissa oli yhdistetty turkoosia Säde-lankaa joko vihertävään tai lilahtavaan Usvaan - kumpikin värivaihtoehto miellyttäisi minua. Mutta se myös hieman arveluttaa siksi, että a) Säde-langassa on niitä inhoamiani paljetteja, b) en osaisi päättää, kumpaa väriä Usvaa käyttäisin ja c) tuossa on taas vähän turhan ylhäällä tuo kaula-aukko. Muuten kyllä niin, niin, niin, niin, niiiiiiiiin ihana tuo malli! :)

Kuva: Novita

Melko varmasti toteutan malli 42 lyhythihaisen neulepuseron. Miami on yksi tämänhetkisiä suosikkilankojani, ja siinä on myös monta kivaa uutta väriä tänä keväänä. Tämä pusero toteuttaa myös haaveeni yhdistää useita saman langan eri värejä samaan neuleeseen. Jokin tässä mallissa kuitenkin vielä mietityttää, en ole vielä päässyt selvyyteen että mikä. Haluan kenties nähdä, onko maaliskuun lopulla ilmestyvässä Kesä-Novitassa jotain vielä ihanampaa keksitty Miamin ja minun pään menoksi... Siltikin tämä pusero houkuttelee.

Tässä lehdessä on ainakin kaksi neulemallia, jotka pääsevät ehdottomasti puikoille:

Kuva: Novita

Malli 1 neuletunika pääsee puikoille pelkästään jo siksi, että olen ostanut tähän jo langat. ;) Teen tästä tosin oman muunnelmani, johon käytän lilaa 7 veljestä pohjavärinä ja raidoitan jämälangoilla raidat sen mukaan miten lankaa on. Tosin ne "jämälangat" eivät tällä hetkellä vielä ole jämälankoja, vaan teen niistä ensin jotain muuta, ja kun siitä jää lankoja yli, niin ne käytän sitten tämän mekon raitoihin. Minulla kun on tapana lankoja ostaessani miettiä paitsi langan varsinainen käyttötarkoitus myös se, mihin käytän mahdollisesti ylijäävät jämälangat. Eivätkö kaikki neulojat tee niin? :)

Kuva: Novita

Lehden ehdottomasti kaunein malli on tämä Usvasta virkattu poncho malli 54. Olen niin ihastunut tuohon Usvaan jo nyt, vaikken ole vielä nähnyt sitä edes livenä. Novitan tiedotteessa luki, että Puro poistuu valikoimista ja se korvataan Usvalla, mikä on minulle sikäli mieluinen uutinen, etten ole koskaan Puroa ostanut, koska siinä oli niin epäsopivat värit minulle. Muuten se lanka olisi voinut minua houkutellakin. Nyt kuitenkin tässä uudessa Usvassa näyttäisi olevan niin ihanat värit, että tätä melko varmasti pääsee minun ostoskoriini. Toivottavasti värit ovat livenäkin yhtä kauniit! :) Tämä poncho taasen on niin kertakaikkisen ihana! Ainoan muutoksen tähän tekisin vaihtamalla kukkien keskustassa olevan Silver-langan Goldiin, koska hopea ei kuulu minun väreihini, mutta kulta sen sijaan kuuluu.

Kuvat: Novita

Sukkamallit tietenkin laitetaan aina muistiin. Malli 10 Isoveli-neuletossut ovat kerrassaan hurmaavat! Nyt melkein harmittaa, että kudoin kaikki Isoveli-jämät joulukuussa sukiksi, koska nythän minulla ei ole yhtään Isoveljeä kaapissani. Mutta tämä ohje painetaan muistiin tulevaisuutta varten.

Malli 28 Martanseppele-sukat ovat myös kauniit, vaikka muuten en oikein noille Martta-aiheisille neuleille tässä lehdessä syttynyt. Jotenkin vieroksuttaa tehdä neule, jonka takana on jokin tarina, jos se ei kolahda omalle kohdalle. Martta-sukat voisin tehdä jollekin Martalle (nimeltään tai järjestön jäsenelle), mutta omalla kohdalla tuntuu jotenkin "väärältä" pitää Martta-sukkia, jos en ole itse Marttojen toiminnassa mukana. Sen sijaan omalle kohdalleni voisin kuvitella vaikkapa Kalajoki-sukat tai Körttisukat, kun ne osuvat yksiin oman taustani kanssa. Mutta nätti malli siis joka tapauksessa tuo Martanseppele-sukkamalli!

Malli 36 neulotut ja virkatut sukat pääsevät 100% varmasti puikoilleni! Uudessa Pikkusisko-langassa ei kylläkään ole minun värejäni, mutta onhan noita ohuita sukkalankoja kaapissa vaikka millä mitalla, joten jostakin niistä tulee varmasti tehtyä nämä sukat. Tykkään erityisesti tuosta virkkausosasta, mitään muuta "jännäähän" tuossa mallissa ei sitten olekaan.

Malli 47 pitsineulesukat pääsevät myös ehdolle siinä vaiheessa, kun etsin sopivaa mallia ohuille sukkalangoilleni. Tämähän on tietysti muunnelma vanhasta tutusta pitsisukkamallista, mutta hyvähän tätä on aina aika ajoin palautella mieliin, nättihän se on! :)

Tässä tämä katsaus oli sitten tällä kertaa! Nyt odotellaan vain sitä maaliskuun Kesä-Novitaa, josta yleensä löytyy minulle kaikista eniten mieluisia malleja. Ehkä postinjakaja on sillä kertaa aiemmin aamusta liikkeellä... ;)

Tykkään

Sude oli haastettu kertomaan 8 tykkäämisasiaa. Hän ei haastanut ketään jatkamaan, mutta nappasin sen puoliksi omin lupineni, sillä tykkäämisistä on aina kiva kertoa.

Kaikki kuvat ovat kuvituskuvia arkistoistani.

1. Syksy ja talvi

Joka ainoassa meemissa pyrin muistamaan mainita lempivuodenaikani syksyn, eli aloitetaan heti kättelyssä siitä. :) Tykkään syksystä yli kaiken: kaikkina muina vuodenaikoina kaipaan mennyttä syksyä ja odotan tulevaa. Mutta olen huomannut tykkääväni myös talvesta, se tulee heti syksyn jälkeen seuraavana lempparinani. Voisin elää vuoteni niin, että vain syksy ja talvi vuorottelisivat. Tykkään! :)

2. Sade

Syksyllä, keväällä ja varsinkin kesällä tykkään ihan valtavasti sateesta. On ihanaa kuunnella sateen ropinaa ja haistella sateen tuoksua. Talvella tietysti lumisade on ihanaa! "Aijaijai, kastutaan, kastemato kaivaa, mullassaan toivoo vaan: Sataisipa aina!" Olen ihan kuin tuo laulun kastemato! :) Tykkään sateesta!

3. Pihlaja

Tykkään pihlajasta! :) Se on toki kaunis kesälläkin, mutta kaikista kaunein syksyllä! Viime synttäripäivänäni myös söimme ensimmäistä kertaa pihlajanmarjoja kakun muodossa. Lapsuudenkotini pihalla kasvoi ihana pihlajapuu, joka oli minun oma puuni. Siinä oli sopivan muotoinen oksa istumista varten, ja aika usein lapsena siellä istuinkin. Kävinpä vielä muutama vuosi sitten aikuisenakin siellä hetken istumassa ja kutomassa. Äitini teki haljun tempun pari vuotta sitten ja kaadatti tuon pihlajan pihasta, koska se kuulemma varjosti liikaa marjapensaita. Sen puun kaatamisesta en kyllä tykkää yhtään! Mutta muuten tykkään kaikista pihlajista! :)

4. Harrastukset

Tykkään tietysti rakkaista harrastuksistani! :) Kuvaan sattuikin osumaan melkein kaikki oleellinen: käsityöt, kirjat ja äänikirjat. Vieläpä kirjoista ne kaikkien aikojen lempparini eli Anna-kirjat (kuvassa videona) ja Täällä Pohjantähden alla (kuuntelin ne joitakin vuosia sitten äänikirjana). Kaikkein ihaninta on tehdä käsitöitä samalla kun kuuntelee äänikirjaa, tai tehdä käsitöitä samalla kun lukee. Se on elämää parhaimmillaan. Tykkään!

5. Äitiys


Tykkään olla äiti. :) Äitiydestä olen haaveillut aika nuoresta saakka, varmaankin siitä asti, kun 11-vuotiaana kuulin tulevani pian tädiksi. Olinkin todella innokas täti hoitaessani pieniä veljen- ja siskontyttöjäni! Omasta vauvasta sain silloin vain haaveilla vielä monta vuotta. Eikä äidiksi tuleminen ollut helppoa vielä silloinkaan, kun minä ja puolisoni sitä yhdessä halusimme. Äitiys on minulle elämän suurin lahja ja suurin ihme! Rakastan lapsiani ja heidän isäänsä, he ovat minulle kaikki kaikessa. Päivän parhaita hetkiä ovat lasteni halaaminen ja heidän hymynsä näkeminen. Tykkään, tykkään ja vielä enemmän tykkään! :)

6. Tee

Tykkään juoda teetä! Aina ei näin ole ollut, sillä minulla on herkkä vatsa. Kahvinjuonnin jouduin lopettamaan jo 90-luvun lopulla, teenjuonnin muutaman vuoden päästä siitä. Kuitenkin parisen vuotta sitten uskaltauduin kokeilemaan vihreää teetä sekä rooibosta, jotka sopivat vatsalleni toisin kuin musta tee. Niinpä juonkin nykyään aamulla pannullisen vihreää teetä ja myöhemmin päivällä ja illalla yrttiteetä ja/tai rooibosta. Tykkään siitä, kun tee lämmittää! Vaikka joskus minulla kyllä rooibos saattaa unohtua hautumaan ja jäähtymään, mutta se on hyvää myös kylmänä. Tykkään myös ihanasta teenhaudutuskeittimestäni sekä kuvassa olevasta lempparimukistani! :)

7. Koti

Tykkään olla kotona! :) Voisin olla kotona aina vaan ilman, että lähtisin koskaan minnekään. Kotona on kaikki, mitä tarvitsen: ruokaa, lämpöä, puhtautta, rakkautta ja kaikki harrastukseni. Olen myös huomannut, että kodin ei tarvitse olla oma jotta siellä viihtyisi - olen mitä tyytyväisin vuokra-asuja, enkä vaihtaisi asumismuotoani muuksi. Tykkään nykyisestä asunnostamme eniten kaikista niistä, joissa olen asunut, mutta koti tuntuu aina kodilta, vaikka asunto vaihtuisikin. Kodissani olen panostanut olohuoneen, keittiön ja meidän vanhempien makuuhuoneen viihtyvyyteen, mutta todellisuudessa kotimme sydän on työhuone, se on se huone, jossa oikeasti ollaan ja touhutaan. :) Tykkään!

8. Siivous

Tykkään siivota! Viikon paras päivä on perjantai eli siivouspäivä! Vaikka nykyisen sairauteni vuoksi siivous väsyttää minua tavallista enemmän ja tekee minut jopa entistä kipeämmäksi, niin silti siivous on mukavaa - ja mukavinta on siivota mieheni kanssa yhdessä! :) (mies tekee raskaimmat hommat ja minä käytännössä pyyhin vain pölyt) Siivouksesta tulee harvemmin otettua kuvia, joten tämäkin kuva on noin neljän vuoden takaa, jolloin kuopus oli juuri oppinut kävelemään, eli oli aivan riittävän vanha tarttumaan mopin varteen. ;) Kuopus on tullut äitiinsä, sillä hänkin tykkää siivota, moppaaminen on pojille mieluisinta. Meillä onkin "moppauskortit", joihin olen piirtänyt kuvat jokaisesta meidän kotimme huoneesta, ja siivouspäivänä näillä korteilla arvotaan, mikä huone tulee kenenkin pojan mopattavaksi. Joskus kun siivoamme miehen kanssa kahdestaan, vitsailemme että arvotaanko mekin moppauskorteilla mopattavat huoneet. ;) Ihanaa, huomenna onkin taas siivouspäivä - tykkään!

---


Koska minua ei tähän varsinaisesti haastettu, en myöskään nimeä ketään tätä jatkamaan, mutta sen sijaan haastan KAIKKI blogini lukijat kertomaan omassa blogissaan asioista, joista tykkää. Otatko haasteen vastaan? :) Jos otat, jätähän kommenttia, niin tulen kurkkaamaan, mistä sinä tykkäät!

Tykkäämisiä teille kaikille! :)

Lanka-asioita

Mulla oli tänään asiaa Tokmannille. Jos muistatte, niin meiltähän loppui lähikauppa/tavaratalo tästä ihan vierestä, joten on täytynyt siirtää ruokaostosten teko muualle, ja nähtävästi kaikkien muiden taloustavaroiden (pesuaineet, astiat, LANGAT, jne.) lähin ja paras ostopaikka on Tokmanni tuossa kilometrin päässä. Sen verran kaukana se on, etten nykyvoinnillani jaksa sinne asti kävellä, mutta juuri ja juuri saatan siellä pyörällä käydä, kunhan en nyt ihan joka päivä tai edes joka viikko sitä reissua tee. Sen vuoksi täytyy sitten koittaa yhdellä käynnillä hoitaa mahdollisimman paljon asioita. Olenhan minä toki aina ollut suunnitelmallinen ostosten teossa, mutta tämä sairaus ja tietysti myös perheen autottomuus tekee sen, että ihan hetken mielijohteesta ei parane shoppailemaan lähteä. Nyt olikin jo kertynyt pitkä taloustavaraostoslista, ja kun sattui vielä 7 veljekset olemaan tarjouksessa, niin se jos mikä potki minua liikkeelle. Samalla reissulla sai ostettua siitä Tokmannin vierestä Antellilta runebergintortut perheen miesväelle (itse en ajatellut torttua syödä).

Eilen siis huomasin Tokmannin mainoksesta tuon 7 veljeksen tarjouksen. Siinä menikin sitten eilinen päivä miettiessä, mitä olen ajatellutkaan 7 veljeksestä lähiaikoina neuloa. Minä kun en osta ainoatakaan lankakerää ilman tarkkaa tietoa, mitä aion siitä tehdä - eihän sellaisessa olisi mitään järkeä, eihän? :)

Tarjouskeriä piti ostaa parillinen määrä, joten kymmenen kerää lähti matkaani. Suunnitelmissani on virkatut villahousut viime syksyn Novitasta, siihen tarkoitukseen minulla on turkoosi jämäkerä raidoitukseen, ja lisäksi ostin sinistä, luonnonvalkoista ja vihreää. Uutuusväri lila kiehtoi minua, joten ajattelin tehdä siitä liivimekon, johon ohje löytyy tämän viikon perjantaina ilmestyvästä Novitan Kevät-numerosta. Arvelin, että 600 grammaa riittäisi liivimekkoon ihan hyvin, koska tuumasin raidoittaa mekkoa vielä noilla muilla väreillä sen mukaan, miten niistä villahousuista sitten jämiä jää. Ensin kyllä mietin, että pitäisi ehkä odottaa sen lehden ilmestyminen, jotta voin tarkistaa siitä langanmenekin, mutta koska olin juuri tänään sinne Tokmannille menossa, niin en viitsi toista reissua tehdä ihan heti. Tuskin tuo arvio kovasti metsään menee. :)

Näihin uutuusväreihin ihastuin jo muutama viikko sitten tutustuessani Novitan kevään värikarttaan. Näistä tulee sukkia, kuinkas muutenkaan. Onneksi olivat livenäkin ihanan värisiä! :)

Viime kevään Novitassa ihastuin tilkuista tehtyyn takkiin, lankana siinä Rose Mohair, joka muuttui pelkäksi Roseksi muistaakseni syksyllä. Siitä vanhasta Rosesta ei löytynyt mieluisia värejä, mutta tästä kevään värikartasta löytyi, joten nyt saan sen tilkkutakinkin puikoille.

Eilen tosiaan laadin listaa neuleista, joita haluaisin tehdä näistä Novitan tämän kevään uutuuslangoista ja väreistä. Tosin en vielä ollut nähnyt uusia värejä livenä, joten suurin osa suunnitelmista oli lähinnä sellaisia suuntaa-antavia ideoita. Toisekseen haluan odottaa vielä maaliskuun lopulla ilmestyvän Novita Kesä-lehden tuloa, ennen kuin säntään ostamaan kaikkia uutuuslankoja, sillä ainakaan siinä tulevassa Kevät-lehdessä ei ole vielä kovin paljon malleja puuvillalangoille, perinteisestihän ne mallit ovat sitten vasta kesänumerossa. Toisaalta taas esimerkiksi viime vuonna kun se kesänumero ilmestyi maaliskuun lopulla, ja heti seuraavalla viikolla menin ostamaan lankoja siinä lehdessä olleisiin neuleisiin, niin Kärkkäisellä ammottivat lankahyllyt jo tyhjyyttään, eli niitä lankoja ei ollut enää saatavilla. Onneksi löysin sitten - tosin vähän kalliimmalla - puuttuvat langat muista kaupoista, mistä ne eivät ihan vielä olleet loppuneet. Kyllä olisi toivottavaa, että lankoja olisi vielä saatavilla siinä vaiheessa, kun niille tarkoitetut ensimmäiset ohjeet ilmestyvät...

Yksi tarkoitukseni tällä Tokmannin reissulla oli myös vertailla vähän lankojen hintoja. Kärkkäisellähän on tunnetusti kaupungin halvimmat langat, mutta joskus Tokmannin ja Anttilan tarjoukset pistävät paremmaksi. Mutta minun kannaltani Kärkkäinen on väärällä puolen kaupunkia, eli jos sinne lähtee lankoja ostamaan, niin täytyy huomioida myös bussihinnat kahteen suuntaan, ja jotta siitä saisi sitten maksimaalisen taloudellisen hyödyn, niin lankaa täytyisi ostaa kerralla järjetön määrä. Kuten vaikkapa viime keväänä ostin kerralla sellaiset kahdeksan kiloa. ;) Ja se saa näyttämään minut muiden silmissä pähkähullulta, vaikka todellisuudessahan olen harvinaisen järkevä: jos bussikorttia käyttämällä edestakainen käynti Kärkkäisellä maksaa 4 euroa, täytyy lankojen yhteishinta olla enemmän kuin 4 euroa halvempi kuin vastaavat langat Tokmannilla (jossa voin siis käydä pyörällä vaikka useamman kuin yhden reissun), ja jos hintaeroa Kärkkäisen ja Tokmannin lankojen välillä on vaikkapa 10 senttiä per kerä, niin saa siinä aika monta kerää ostaa, että saa tarvittavan hyödyn. Osassa lankoja on toki enemmänkin hintaeroa kuin se 10 senttiä. Niin ja tietysti isot kertaostokset minimoivat käytetyn ajan ja ennen kaikkea voimavarat, joten ei suinkaan ole pähkähullua käydä ostamassa suunnilleen puolen vuoden langat kerralla. ;)

Niin: uutuuslankoja, niiden värejä ja hintoja piti siis tutkailemani tänään Tokmannin lankahyllyillä, mutta se osoittautui varsin hankalaksi siksi, että eihän siellä kaikkia uutuuksia ollut! Esimerkiksi Woolia löytyi vanhoja poistovärejä, mutta ei lainkaan uusia, ja nimenomaan Woolia olisin halunnut ostaa, koska siihen minulla on jo olemassa yksi "pakko saada" -malli, johon tarvitsen vain langat. Sen vuoksi myös Nallen uusi turkoosi jäi vielä ostamatta, koska se tulee siihen samaan neuleeseen Woolien kanssa. Kaiku-langan yhtä uutta väriä olisin halunnut tutkia livenä, mutta Kaikua oli vain poistolaareissa vanhoja värejä. Uutuuslanka Usvaa ei ollut hyllyssä lainkaan, mutta toivottavasti sitä tulee, koska siinä tällä viikolla ilmestyvässä Novitassa näyttäisi olevan siitä langasta minulle mieluinen malli, jos vain värisävyt osoittautuvat livenä mieleisekseni. Myöskään uutuuslanka Kastetta ei näkynyt, siinäkin on ainakin värikartan perusteella houkuttelevat värit. Bambua löytyi, ja siinä on pari kiinnostavaa väriä, mutta vielä ei ole sille sopivaa mallia mielessäni. Samoin uutta Pikkusiskoa oli hyllyissä, mutta siinä ei ole oikein minulle mieluisia värejä. Isoveljen turkoosi väri kuulosti houkuttelevalta, ja olin sitä varten yhden mallinkin katsellut, mutta se väri osoittautui livenä ihan haljuksi ja valjuksi, joten jäänee ostamatta, vaikka yleensä ostankin kaikki mahdolliset turkoosit langat.

Puro Batikin ja Miamin uutuusvärit olivat hyllyissä, ja niin olin niitä odottanutkin. Ehdin eilen jo suunnitella, kuinka tekisin ihania neuleita, joissa yhdistelisin näitä kahta lankaa, koska värikartan perusteella Miamissa olisi ihan samoja sävyjä kuin Puro Batikin kirjavissa langoissa. Mutta voi mikä pettymys! Kun olen katsellut kevään värikarttaa ja Novitan verkkokaupan sivuja, niin ainakin minun koneellani nuo Puro Batikin uutuusvärit näyttävät hempeän pastellisilta, aika tavalla samansävyisiltä kuin Miaminkin vastaavat värit. Eniten minua kiehtoi - siis koneelta katsotun värikartan perusteella - Puro Batikin kelta-liila-vihreä, jota ajattelin yhdistää Miamin keltaisen, vihreän ja liilan kanssa. Mutta meinasinpas lentää selälleni siellä lankahyllyillä! Eihän ne Puro Batikit olleet ollenkaan pastellisia, vaan ihan älyttömän voimakkaita värejä! Nyt on pakko havainnollistaa asiaa itse piirretyllä kuvalla:

Minun koneellani se kelta-vihreä-liila Puro Batik näyttää kutakuinkin tuolta kuin tuossa kuvassa vasemmalla, ehkä jopa vieläkin vaaleammalta, mutta kaikki koneethan toistavat värit vähän eri tavalla. Todellisuudessa värit olivat kuitenkin tuota luokkaa kuin oikeanpuoleisessa kuvassa, ja lisäksi siinä langassa on oranssia ja ruskeaakin. Ero on kyllä kuin yöllä ja päivällä kuvan ja todellisuuden kanssa. Periaatteessa voisin noista voimakkaista väreistä tykätä yksinään, mutta yhdistelmänä ne näyttivät ihan hirveiltä, varsinkin tuon oranssin ja ruskean kanssa (vaikka pidänkin sekä oranssista että ruskeasta). Kun taas pastellisena ne värit olisivat sopineet ihan hyvin yhteen. Joka tapauksessa minulle tuli tuosta väriyhdistelmästä suorastaan paha olo, joten siihen tyssäsivät nekin suuret suunnitelmat. Sama juttu oli Puro Batikin roosa-persikka-värityksen kanssa, sitäkin olin värikartasta katsellut vähän "sillä silmällä", mutta totuus oli ihan jotain muuta. Täytyy sitten keksiä niistä Miami-langoista sellaisenaan jotain kivaa, niissä kuitenkin oli värit ihan sellaiset kuin kuvassakin ja ihan minulle mieluiset.

Muista langoista en niin olekaan kiinnostunut, mutta nämä tuli nyt katsottua - tai pikemminkin jätettyä katsomatta niiden lankojen osalta, joita ei vielä Tokmannilla ollut. Täytyykin nyt sitten tosissaan harkita sitä Kärkkäisellä käyntiä myöhemmin keväällä, jos noita lankoja ei ala Tokmannille vähitellen ilmestyä.

Lehtihyllyiltä löysin vielä pari puuhalehteä:

Lea Virkkausideoissa oli taas niin monta ihanaa virkkausmallia, että oli pakko ostaa. Ehkä yksi ikkunakoriste päätyy jopa koukulle tänä keväänä. Virkkauslehden alla sitten vähän muuta puuhaa - oletteko muka luulleet, että teen kaiken aikaa vain käsitöitä? ;) Ei pidä paikkaansa, välillä täytyy tehdä vähän aivojumppaakin. En olekaan pitkään aikaan ostanut noita ristikko- yms. lehtiä, koska vanhojakin oli vielä kotona kesken täyttämättä. Nyt olen kuitenkin ne vanhat lehdet täyttänyt loppuun, joten annoin itselleni luvan ostaa ihan uuden puuhasteltavan. Näitä voi tehdä aina silloin, kun ei pysty käsitöitä tekemään (onko sellaisiakin hetkiä?).

Nyt sitten odotellaan vain perjantaita ja uutta Novita-lehteä, sekä ehkä jopa vieläkin innokkaammin maaliskuun lopulla ilmestyvää kesänumeroa. Eiköhän niiden myötä päästä taas lankaostoksille uudestaan... ;)

Reipasta Runebergin päivän jatkoa! :) Tiesittekö muuten, että Runeberg paitsi antoi sanat Maamme-laululle, myös sävelsi itse siihen toisen melodian? Runebergin päivän kunniaksi tuon sävelmän voi kuunnella vaikkapa tästä videosta:

Minusta tämä on aika tavalla kauniimpi kuin Paciuksen sävelmä, mutta näillä mennään! ;)

Kirjoneuleen ihanuutta

Kirjoneule on kyllä koukuttavaa! Vaikka se onkin aavistuksen hitaampaa kuin vastaava yksivärinen neule, työ kuitenkin etenee vauhdikkaasti, sillä sitä ei vain voi laskea käsistään. On niin kiehtovaa katsoa, kuinka kuvio vähitellen alkaa muodostua ja miltä eri värit näyttävät yhdessä. Siinä mielessä kirjoneuleella on paljon yhteistä vaikkapa ristipistojen tai ruutuvirkkauksen kanssa, vaikka kuvio muodostuukin kaikissa vähän eri tavalla.

Ei liene kenellekään yllätys, että tässä kirjoneuleessa olen jälleen kerran rakastunut väreihin ja niiden yhdistelmiin! :)

 

Kirjoneuleslipoveri

Tehty ajalla: 27.1.-4.2.2013

Malli: Novita Talvi 2010 nro 31

Suunnittelija: Lucia Biskupska

Lanka: Novita Nalle vihreä (348), luonnonvalkoinen (010), keltainen (268) ja oranssi (278)

Langankulutus: 280 g

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Koko: M

Muuta: Sopii minulle loistavasti! :)       

Olen tähän slipoveriin enemmän kuin tyytyväinen! Ensinnäkin nuo värit ovat niin ihanat! Tykkään kovasti oranssista, mutta se ei ole minulle kovin hyvä pukeutumisväri, ja siksi käytänkin oranssia sitäkin enemmän sisustuksessa. Nyt kuitenkin onnistuin saamaan hieman oranssia vaatteisiin, kun keksin yhdistää sen muiden värien kanssa. :) Liivin lankoja ostaessani mietin pitkään, olisiko päävärinä luonnonvalkoinen vai vihreä, ja onneksi valitsin vihreän! :)

Kuten jo mainitsin, käytän oranssia enemmän sisustuksessa kuin vaatteissa. Nähtävästi pidän myös tästä vihreän, oranssin, keltaisen ja valkoisen yhdistelmästä sisustuksessa, sillä yhtäkkiä kesken neulomisen tajusin yhtäläisyyden meidän sohvatyynyjen kanssa. ;) Täytyyhän emännänkin sointua sisustukseen! :D

Olin vielä tänä aamuna ihan varma, että tästä neuleesta tulee täysi katastrofi. Etu- ja takakappaleet olivat ennen yhdistämistä ihan eri kokoiset keskenään, vaikka kerroksia oli saman verran. Sitten onnistuin ompelemaan eilen illalla saumat niin, että kappale oli kiertynyt jossain vaiheessa mutkalle, mutta sen sai korjattua olkasauman purkamisella. Ja vielä valmiinakin tämä näytti jotenkin ihan kummalliselta ja mittasuhteet täysin vääriltä. Mutta kun vedin slipoverin ylleni, niin eipä se olisi voinut täydellisemmin minulle istua! :) Ehkä minä sitten olen mittasuhteiltani vääristynyt, kun kummalliselta näyttävä vaate sopii minulle niin hyvin... ;)

Iloista tätä viikkoa sinulle! :)

Dilipidappi dippidappi dilipidappi dippidappi...

Lapset näkivät mainoksen Rölli ja kultainen avain -elokuvasta ja halusivat päästä sen katsomaan. Koska minulla oli vielä sopivasti kolme elokuvalippua jäljellä (saadaan työpaikalta ostaa viisi lippua vuodessa hintaan 3 e/kpl, ja ne käyvät mihin tahansa leffaan tietyssä oululaisessa elokuvateatterissa), niin lähdin poikien kanssa Rölliä katsomaan. Kuopus oli tätä ennen käynyt päiväkodin kanssa kerran katsomassa "Lassie palaa kotiin" lasten elokuvafestivaalien aikaan, muuten tämä oli hänelle ensimmäinen elokuvareissu popcorneineen päivineen (popcornit kaatuivat penkille ennen kuin ehdimme edes istua...). Esikoinen on kerran käynyt iskän kanssa katsomassa jonkun elokuvan teatterissa, eli ei hänkään sen kokeneempi ole. Mieluummin katsomme elokuvat kotisohvalla ja ilman popcorneja, ne haisevat ihan kamalalle. ;)

Pitihän minulla olla perinteinen elokuvatekeminen mukana. :) Ihan tätä elokuvareissua silmällä pitäen laitoin eilen alulle mekon, jota olikin sitten helppo jatkaa pimeässäkin. Parisenkymmentä senttiä mekon helma kasvoi korkeutta elokuvan aikana, ja siis aikuisen mekosta on nyt kyse.

Kotona piti vaihtaa näihin toiset puikot, jotta saan viimeisteltyä erään toisen melkein valmiin neuleeni. Onhan noita puikkoja useampia samanvahvuisia, mutta vain yhdet lempipuikot, joiden pitäisi revetä kaikkialle. :) Huomenna varmaan saan sitten jo valmiista neuleesta tänne kuvia.

Mukavaa uutta viikkoa - ja ai niin: Rölli-elokuva oli hauska, suosittelen! :)

Tammikuun raporttia ja helmikuun suunnitelmia

Neulevuosi 2013 on käynnistynyt aika lailla isojen projektien parissa. Määrällisesti projekteja on valmistunut tammikuussa vain muutama, mutta niihin on kulunut sitäkin enemmän lankaa. Vaikka on tammikuussa tullut tehtyä muutakin, olen varmasti lukenut enemmän kuin pitkiin aikoihin sekä kuunnellut äänikirjoja, tietysti käsityö aina kirjan seurana. Ja olen ehtinyt nauttia tästä talvestakin - talvi on ihanaa aikaa! :)

Tammikuussa valmistuivat:

• 9.1. Palmikkomekko (neuloen), langankulutus 657 g
• 16.1. Virkattu tunika (virkaten), langankulutus 362 g
• 23.1. Rouvan slipoveri (neuloen), langankulutus 326 g
• 27.1. Sytomyssyt 14 kpl (virkaten), langankulutus 600 g

Lankaa kului tammikuussa 1945 grammaa, mikä antaakin varsin hyvän pohjan alkaneen vuoden lankasaldolle. Aika hyvät pohjat otin kyllä lankahankintojenkin kanssa, sillä lankaa tuli ostettua tai saatua 2921 grammaa, eli lankavarasto kasvoi vajaalla kilolla. Mutta sehän nyt on hetkessä kulutettu, eli ei syytä huoleen. :)

Ristipisto-osastolla aloitin esikoisen 1-vuotiskuvan pistelyn, joka on kutakuinkin puolivälissä kuun lopulla. Olen ottanut tavakseni pistellä aina perjantai-iltapäivisin siivouksen jälkeen, koska silloin en yleensä jaksa tehdä yhtään mitään muuta, en edes neuloa tai virkata. Tämä on siinäkin mielessä hyvä tapa, että silloin tulee edistettyä ristipistoja edes kerran viikossa. Äänikirjojen seurana yleensä myös pistelen, joten toivottavasti löydän hyviä äänikirjoja myös helmikuussa kuunneltavaksi. Tavoitteena on saada esikoisen 1-vuotiskuva valmiiksi helmikuun aikana.

Helmikuun käsityösuunnitelmissa on neule- ja virkkausrintamalla saada valmiiksi neulottu kirjoneuleliivi, jonka olen saanut jo tammikuun puolella ihan kohtuulliselle mallille, se varmastikin valmistuu helmikuun ensimmäisen viikon aikana. Sukkasuunnitelmia on helmikuulle ainakin kahden sukkaparin verran, ja valkoinen villamekko olisi myös kiva saada vähintäänkin alulle, jos ei sitten ihan valmiiksikin saakka. Helmikuussa on kyllä tiedossa myös yksi sairaalakäynti, jonka jälkeen saatan joutua lepäilemään jopa muutaman päivän ajan. Salliiko vointi sitten noina päivinä käsitöiden teon, se jää vielä arvoitukseksi. Henkisesti olen jo varautunut pitämään muutaman päivän käsityötauon, mutta todennäköisesti en pysty olemaan käsitöistä erossa hetkeäkään niin kauan kuin henki minussa pihisee. ;) Onhan se jo ennenkin nähty, että kutimet tai pistelyt kaivetaan laukusta välittömästi nukutuksesta herättyä leikkauksen jälkeen tai synnytyksessä heti, kun vauva on saatu pukattua maailmaan. Miksipä siis yksi pieni pistos mitään estäisi? Paitsi että jo nyt olen kauhusta jäykkänä pelätessäni sitä pistosta... en pystyisi kauhun lamaannuttamana varmasti tekemään käsitöitä, jollei se sujuisi minulta ihan selkäytimestä. Mutta entä sitten, jos selkäytimeen pistetään (iik!), voiko sen jälkeen enää tehdä käsitöitä? Tuo täytyykin kysäistä lääkäriltä ennen sitä kamalaa pistoa... ;)

Joka tapauksessa näillä mennään kohti helmikuuta ja uusia koettelemuksia käsitöiden ja muunkin elämän saralla. Eiköhän tästä tule taas aivan mukava kuukausi, helmikuu on yleensä sellainen jostain ihmeen syystä. :)

Herttaista helmikuuta siis! :)