Jämäilyä

Olenkohan jotenkin erityisen rakastunut tähän väriyhdistelmään, koska nämä ovat jo kolmannet sukat lyhyen ajan sisällä nimenomaan näistä langoista? :) No ei, todellinen syy tähän värimaailmaan on se, että haluan päästä eroon noista persikasta ja omenanvihreästä, en siksi, etten niistä väreistä pitäisi, vaan siksi että pidän niistä liikaakin. ;) Kumpaakin lankaa on tullut aikanaan hamstrattua reilusti toista kiloa ilman minkäänlaista hajuakaan, mitä niistä tekisin - ja vain kauniin värin vuoksi. Nyt, kun molemmista väreistä on tehty itselle kaksikin yläosavaatetta (siis kaksi persikkaa ja kaksi vihreää, yhteensä neljä), ja sukkakorissakin riittää itselle noista väreistä sukkia (vihreästä kolmet, persikasta yhdet), niin on jo aika sanoa hyvästit lopuillekin nyssäköille. Siksi siis taannoin syntyi parit kukkakuvioiset sukat, ja nyt sitten nämä raitasukat:

Polvekeraitasukat

Tehty ajalla: 14.-15.11.2010

Malli: Polvekeraitasukat Jepyn blogista

Lanka: Novita Nalle valkoinen (011) ja vihreä (381), Novita Wool persikka (260)

Langankulutus: 38 g

Puikot: 3 mm

Koko: n. 26

Muuta: Lahjaksi.

Polvekeraitasukkamalli taitaa olla yksi lemppareistani. :) Tähän mennessä olen tehnyt näitä vain itsestäänraidoittuvista langoista, mutta näemmä homma sujuu myös itse raidoitellen. Vaan enpä saanut vieläkään persikkaa ja vihreää kulumaan loppuun; vihreää jäi ehkä metri ja persikkaa neljä grammaa. Niistä nyt ei saa enää kuin barbinvaatetta, joten luultavimmin täällä tehtaillaan lähiaikoina sellaisia. ;)

Marraskuukin on jo puolivälissä, näin se aika rientää taas... Tänään erityisesti on tuntunut, että minuutit ovat olleet tavallista lyhyempiä. Aamulla ei ehtinyt kotona tehdä juuri mitään, töissäkin jokainen puolituntinen tuntui vartilta - ja nytkö on kello muka jo yli kymmenen illalla? Näitäkään sukkia ei olisi valmistunut, jos en olisi käyttänyt päivällä lastani yhdessä jutussa, missä minun tarvitsi vain istua odotushuoneessa tunnin verran odottamassa, kun poika kävi tekemässä tehtäviä sisällä. Tuli edes sukkien langanpäät pääteltyä, vaikka sekin tunti tuntui kyllä vain puolikkaalta. ;) Vastineeksi kyllä on joskus niitäkin päiviä, jolloin aika matelee, ja olenkin alkanut epäillä, että kellot eivät tikitä joka päivä samaan tahtiin... ;)

Mutta mukavaa ja vauhdikasta viikkoa kaikille! :)

Sunnuntaiasusteet

Lämpimät kiitokset kaikista kommenteista kalenteripostaukseen! :) Oma iloni työn valmistumisesta on suunnattoman suuri, mutta kun saa positiivisia kommentteja, niin ilo nousee vieläkin suuremmaksi, mikäli se on ylipäätään enää edes mahdollista. Kiitos! :)

Marraskuu on jo puolessa välissä ja vasta nyt pääsen esittelemään ensimmäisiä tässä kuussa valmistuneita neuleita. Ei niin, etteikö neuleitakin olisi valmistunut, mutta kun kyseessä on kokonainen setti, niin haluan esitellä sen kokonaisuudessaan, näin pääsevät setin osaset loksahtamaan heti kerralla kohdalleen. :)

Viime syksynä tai alkutalvesta löysin Lidlistä itselleni uuden harmaan villakangastakin. Edellinen olikin jo 10 vuotta vanha ja aika nuhjaantunut, ja liian musta. ;) Tästä harmaasta tykkäsin kovasti ja tykkään edelleenkin, mutta heti ostohetkellä tiesin, että se kaipaa seurakseen tyylikkäitä asusteita. Yleensä kuljen talvella ihan reilussa toppatakissa - säästä riippuen lyhyessä tai pitkässä - mutta villakangastakki on minulle lauhempien säiden takki, koska se ei ole ihan niin lämmin kuin toppatakki, ja toisaalta se on myös se "parempi" talvitakki. Näitä "parempia" tilanteita varten takki ilman muuta kaipaa "parempia" asusteita, ja mielessäni näin luonnonvalkoiset palmikkobaskerin, kaulahuivin ja lapaset. Onneksi en heti viime talvena raaskinut lankoja ostaa, sillä tänä syksynä törmäsin kirpparilla 90-luvun Novitan muinaismuistoon, Nalle Spotiin. :) En edes heti kirpparilla lankoja ostaessani hoksannut, mihin ne käyttäisin, mutta onneksi heti kotona tajusin, että tässä on se Täydellinen Lanka tähän settiin. Alunperinhän setin ohje on 7 veljekselle, mutta tuo vanha Nalle oli ehkä aavistuksen verran paksumpaa kuin nykyinen, niin siitä sai oikein erinomaisesti tämän setin tehtyä, etenkin kun minun pieneen nuppiini ja siroihin käsiini yleensä Novitan mallit jäävät hitusen liian löysiksi. Näistä tuli juuri sopivat! :)

Baskeri

Tehty ajalla: 31.10.-3.11.2010

Malli: Novita Syksy 2007 ekstra nro 11

Suunnittelija: Anne-Maija Immonen

Lanka: Novita Nalle Spot (804)

Langankulutus: 57 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Koko: Naisen / itselle

Muuta: Ihan ok. Osaan tehdä baskerin. :)

Tämän kanssa oli loppuun asti jännitystä, tuleeko tästä baskeri vai jotain ihan muuta. Yleensä kun minulla tuppaa tulemaan baskereista mieluummin sitä jotain muuta. ;) No okei, en ole kyllä edes yrittänyt tehdä baskeria kuin kerran aiemmin elämässäni, olin silloin lukion ekalla, ja silloinkin tarvitsin uuden talvitakin kaveriksi asusteita. Syyslomalla kotona käydessäni löysin kotikylän pikkukirjastosta käsityölehden, josta nappasin baskerin ohjeen, enkä kyllä edes katsonut, mille langalle tai tiheydelle se oli tarkoitettu, vaan aloin vaan tehdä sitä 7 veljeksestä - hei, ei meidän kylän kaupassa edes muita lankoja myyty vuonna -93, eikä taideta myydä vieläkään. ;) No, se baskerin ohje oli varmaankin vähän ohuemmalle langalle, sillä siitä luomuksestani tuli halkaisijaltaan ainakin puolimetrinen. Mutta käyttöön sen otin, ja opiskelupaikkakunnalle palattuani syysloman jälkeen lähdimme tyttöporukalla käymään kylällä minulla tyylikäs jättibaskerini päässä. ;) Eiköhän vastaan tietysti tullut Hän, joka silloin oli mielestäni kaikkein söpöin poika maan päällä, hän katsoi meitä ja varsinkin minua pitkään, ja kysyi: "Mikä juttu teillä nyt oikein on menossa?" Me olimme ihmeissämme, että ei mikään juttu, ollaan vaan kaupassa käymässä... "No mut miks tuolla on tommoinen päässään?" Olisin voinut vaipua maanrakoon, enkä kyllä muista, käytinkö sitä baskeria enää sen jälkeen... ;) Itse asiassa koko siihen baskeriin kuulunut setti oli ihan mörvelö, kirjoneulesormikkaiden sormista tuli aivan liian pitkät (uskollisesti tikuttelin nekin ohjeen mukaan 7 veljeksestä, vaikka ohje oli varmasti paljon ohuemmalle langalle) ja kaulaliina kiertyi rullalle, kun tein sen ihan sileänä neuleena. Niistä päivistä on ehkä vähän tullut jotain opittuakin neuleiden tekemisestä! :)

Tälläkin kertaa baskerin lankana oli jotain muuta kuin ohjeessa, ja vähän pelkäsin että tuleeko tästä liian pieni, mutta tiheys täsmää ja päähine näyttää suunnilleen samalta kuin ohjeessa, joten eiköhän tämä ole sellainen kuin pitääkin. :) Tosin baskerin muotoon sain tämän taivutettua vasta silitysraudan ystävällisellä avustuksella.

Lapaset

Tehty ajalla: 3.-5.11.2010

Malli: Novita Syksy 2007 ekstra nro 11

Suunnittelija: Anne-Maija Immonen

Lanka: Novita Nalle Spot (840)

Langankulutus: 55 g

Puikot: 3 mm

Koko: Nainen / oma käsi

Muuta: Ok.

Näistä lapasista ei voi muuta sanoa, kuin että tyytyväinen olen. Tykkäsin tehdä näitä siksi, että kämmenosa on ihan sileää samoin kuin peukalo. Niin monta kertaa olen vääntänyt kirjoneulelapasia, joissa onkin miettiminen, että saa kuviot asettumaan edes siedettävästi peukalokiilan kohdalle. Nyt oli suorastaan ilo painattaa kiilaa menemään, kun oli vain yksiväristä sileää tehtävänä. Ja silti lapaset ovat tyylikkäät, kiitos upeiden palmikoiden! :)

Kaulahuivi

Tehty ajalla: 5.-13.11.2010

Malli: Novita Syksy 2007 ekstra nro 11

Suunnittelija: Anne-Maija Immonen

Lanka: Novita Nalle Spot (840)

Langankulutus: 240 g

Puikot: 4 mm

Koko: n. 20x230 cm

Muuta: Ihana! :) Venyi viimeistelyssä yllättävästi, mutta ei haittaa.

Tässä on syy, miksi setin esittely on viivästynyt, sillä kyllähän yli kaksimetrisen huivin neulomiseen menee tovi jos toinenkin. Tämä oli kyllä ihanan aivoton neule kuljetettavaksi mukana neuletapaamisessa ja bussissa, mutta nyt loppuviikosta, kun huivilla alkoi olla mittaa ja painoa, niin kuljettaminen ja pienessä tilassa neulominen alkoi olla haastavaakin. Kääräisinkin jo neulotut metrit rullalle ja kuminauhalla kiinni, niin ei ollut pelkoa, että huivin päät roikkuisivat bussin likaisella lattialla, vaan rullaa pysyi jopa kiltisti laukussa sylissäni. :)

Ohjeen mukaan tästä olisi pitänyt tehdä kaksimetrinen, ja sellainen se vielä puikoilla ollessaan olikin, mutta kun höyrytin tätä kuvioiden esiinsaamiseksi, niin pituutta venähti yllättäen 30 senttiä lisää. Vaan se ei haittaa ollenkaan - olen tosi onnellinen tällaisestä pitkästä kaulahuivista! :) Yleensä teen kaulahuivit noin puolitoistametrisiksi, ja ne ovat auttamatta liian lyhyitä. Jos ne saakin kiepaistua kaulan ympäri, ei jää tilaa enää huivin solmimiseen. Tässä on riittävästi mittaa kieputteluun ja vielä jää reilusti kaunista palmikkoa ja pitsiä ihailtavaksikin. :) Tästä eteenpäin muistan, että alle kaksimetrisiä kaulahuiveja en enää tee. ;)

Setti on periaatteessa tällaisenaan valmis, mutta koska lankaa vielä jäi vähän jäljelle, saatoin kätkeä lapasten alle vielä pienen yllätyksen:

Kämmekkäät

Tehty ajalla: 13.-14.11.2010

Malli: Oma

Lanka: Novita Nalle Spot (840)

Langankulutus: 33 g

Puikot: 3 mm

Koko: Oma käsi

Muuta: Hyvät tuli!

Eihän tällainen vilukissa tarkene yksillä lapasilla kuin korkeintaan heinäkuussa. ;) Siispä langanlopuista kutaisin pitsiset kämmekkäät, joita voi käyttää lapasten alla, ja kun lapasia pitää välillä riisuakin kaivaakseen taskusta tai käsilaukusta jotain tarpeellista esiin, niin ei tarvitse ihan käsiä jättää paljaaksi, vaan kämmekkäät pitävät yhä vähän lämpöä yllä. Tai mikäpä estää lauhalla ilmalla kulkemasta pelkästään nämä kädessä. Jotta kämmekkäätkin sopivat settiin, niin mallin nappasin huivin pitsiraidasta. :) Palmikkoa en näihin halunnut, jotta mahtuvat sitten lapasten allekin. Onnistuneet tuli näistäkin! :)

Koko satsi kirpparin Nalle Spotia meni viimeistä senttiä myöten näihin, yhteensä 385 grammaa. Mainittakoon vielä, että lankapussi maksoi kirpparilla vitosen, eli ei paha hinta ollenkaan "paremmille" neuleille. :) Kun nämä on vielä suurimmaksi osaksi tehty työmatkoilla bussissa, niin ei ole paljon ylimääräistä aikaakaan tarvinnut näiden tekoon uhrata. ;)

Lapaskuuhun saankin nyt kerralla heti kaksi paria - tuplasti enemmän kuin oli tarkoitus. :) Näin on apuemonkin saldo avattuna.

Ihanaa isänpäivää kaikille! :) Meillä on sekä isi että pappa saaneet tänään kuulla onnittelulaulut rytmimunan, tamburiinin ja kanteleen säestyksellä. :)

Viimeistelyviikko

Viimeistely.

Mitä mahtaakaan tuo sana tuoda muille mieleen, mutta minun korviini se kuullostaa sellaiselta pikaiselta loppusilaukselta, johon menee aikaa suunnilleen sekunti tai korkeintaan viisi minuuttia. Mistä täytyy suoriutua äkkiä. Tai joka on vain jokin sellainen mitätön pikkujuttu, koska itse työhän on jo valmis.

Ei, ei ja ei. Ei työ ole valmis, jos ei sitä ole viimeistelty. Vaikka kaikki silmukat olisi neulottu tai virkattu, tai joka ainoa ristipisto pistetty kohdilleen, niin valmiiksi ei voi työtä sanoa, jos on neuleen langanpäät päättelemättä tai kädessä pelkkä pistelty kangaspalanen. Valmis se on vasta sitten, kun se on oikeasti "käyttövalmis", jokainen pieni yksityiskohta huolellisesti paikallaan.

Eikä viimeistely ole ihan pikkujuttu - ei sen tarvitse sitä ollakaan! Tämän halusin itselleni tiedostaa siinä vaiheessa, kun luin joulukalenterin viimeistelyohjeita. Siis oikeastiko valmistaja ohjeistaa hutaisemaan viimeistelyn liimalla? Jos olen kaksi vuotta pistellyt tuhansia ristipistoja hartaasti ja huolella paikoilleen, miksi työn viimeistely pitäisi käydä käden käänteessä? Eikö kaiken jälkeen ole ihan kohtuus, että viimeistelyynkin uhrataan muutamia tunteja, tai vaikkapa kokonainen viikko? :)

Viimeistelyviikkoa on siis vietetty. Maanantaiaamuna aloitin ja viime yönä lopetin. Periaatteenani pidin, että jokaisena päivänä koitan tehdä edes vähäsen, vaikka vain puoli tuntia, silloin kun siihen suinkin oli mahdollisuus. Kuvin ja sanoin koitan nyt itselleni ja lukijoilleni kertoa, että se viimeistely ei todellakaan tarkoita mitään pikaista loppusilausta, vaan se on vähintään yhtä tärkeä osa työtä kuin kaikki muukin siinä. :)

Minusta ei tulisi koskaan kirurgia, sillä pelkään leikkaamista ihan hirveästi - mitä kaikkea voinkaan tuhota, jos saksikäsi vähän lipsahtaa. ;) Tuhon omaksi päätyi nyt ensimmäisenä kankaan reunat: rispaantuneet laidat pois, ja pistelyn ympärille jätettiin jäljelle tasan yhtä paljon kaikkialle, paitsi yläreunaan halusin jättää hieman enemmän.

Jos sakset eivät ole ystäväni, niin ei ole ompelukonekaan. ;) Mutta siksakin ompeleminen on ihan kivaa, ja ompeleminen on aina niin kauan hauskaa, kun se rajoittuu reunojen huolitteluun. Nyt pidettiin siis kivaa! :)

Helmien kiinnitys oli edessä.

Sain kaivaa viimein pakkauksesta esille ohuen helmineulan, jonka avulla työ kävikin näppärästi.

Helmiä on 25, yhtä monta kuin kalenterissa päiviäkin. Näihin ripustetaan hahmot kiinni, joten ihan pelkkiä koristeita ne eivät ole.

Seuraavaa vaihetta ei ollut ohjeistettu pakkauksessa, vaan se oli oma ideani. Halusin liimata jokaisen kalenterihahmon taakse numerotarran, josta näkee, minä päivänä se on tarkoitus ripustaa. Voisihan nämä myös ripustaa ihan mielivaltaisessa järjestyksessäkin, mutta kyllä Jeesus-vauva pitäisi kuitenkin tulla viimeisenä. Saahan nämä tarrat sitten vaikka joskus nykäistyä pois, jos ei niistä enää tykkää.

Tarrojen liimaaminen kävi niin voimille, ettei käsi pysynyt vakaana tätä kuvaa otettaessa. ;) Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana, muttet kovinkaan tarkkana.

Taas päästiin operoimaan. Jokainen hahmo leikattiin irti tarkasti määriteltyyn muotoonsa ihan ääriviivojen vierestä. Maanantain aikana pääsin viimeistelyssä niin pitkälle, että kymmenen hahmoa oli leikattuna.

Tiistaina jatkoin leikkaamista ja sain kaikki hahmot irti. Tämä oli ehkä viimeistelyn fyysisesti vaativin vaihe. :)

Sitten oli ripustuslenkkien vuoro. Ohjeessahan nämä käskettiin lätkäistä paikoilleen liimalla...

... mutta siitä olisi tullut minun käsissäni pelkkää sotkua ja suttua, joten turvauduin mieluummin neulaan. Langan sai näppärästi pujotettua ristipistojen takaa ja sitten vain solmulla kiinni. Näiden ompeluun meni tiistaipäivä ja keskiviikkoilta.

Hahmot ovat todella pieniä, joten pelkään niiden hukkaamista. Itse asiassa tuossa lenkkien ompeluvaiheessa yksi hahmo olikin jo kadoksissa, kunnes se löytyi sylistäni ponchoni palmikkoihin kätkeytyneenä - huh! :) Jotta hahmot pysyvät jatkossa tallessa, ne tarvitsivat säilytysrasian.

Rasiasta menee kiitokset Lennulle, jolta sain tämän vuosi sitten! :) Toistaiseksi rasia on ollut tyhjillään, mutta nyt se sai ihan oikean käyttötarkoituksen, sillä joulurasiassa ei voi säilyttää mitään arvokkaampaa kuin näitä joulukalenterin hahmoja! :)

Kun hahmot olivat visusti tallessa, pääsin palaamaan taas kankaan kimppuun. Nyt taitoin reunat nurjalle...

... ja kun noudatin pakkauksessa ollutta ompeluohjetta lähes kirjaimellisesti (tein siitä hivenen helpomman sovelluksen), niin sain pistot niin, ettei niitä huomaa liki ollenkaan oikealta puolelta. Aidaa on sitä paitsi helppo ommella, kun ruudut toimivat hyvin apuna kohdistamisessa! :)

Ryppyistä kangasta olisi tehnyt mieleni silittää jo aiemminkin, mutta vasta nyt se oli perusteltua, kun reunatkin oli käännetty, joten sain samalla vaivalla huoliteltua käännöksetkin.

Taustakangaskin oikeni höyryn alla. Se olikin tosi vahvoilla taitoksilla, kun on maannut vuosikaudet pakkauksen sisällä.

Vielä kerran pääsin leikkimään kirurgia, sillä taustakangas oli aavistuksen verran liian leveä. Korkeutta oli täsmälleen oikea määrä - jos olisin taittanut yläreunan yhtä kapeaksi kuin muutkin reunat, olisi taustaa joutunut leikkaamaan myös siltä sivulta sopivammaksi, mutta nyt se oli korkeuden puolesta täydellinen.

Tässä vaiheessa ohje kehoitti taas tarttumaan liimatuubiin, mutta minä tartuin mieluummin neulaan. Pitkään mietin, miten saisin ommeltua taustakankaan kiinni niin, että ompeleita ei näy, eli tulos olisi yhtä huomaamaton kuin liimatessa. Ja näin se kävi: aidakangas on taitettuna reunassa kahtia, joten tuikkasin neulan vain sisemmän kankaan läpi, ja taustahuopa taasen sen verran paksua, etten työntänyt neulaa siitä läpi, vaan varovasti vain osittain kankaan sisälle, jolloin pistot jäivät täysin piiloon huovan ja aidan väliin.

Tähän kankaiden yhdistämiseen olen enemmän kuin tyytyväinen - miehenikin ihmetteli, kuinka olen saanut kankaat kiinni toisiinsa, koska missään ei näy jälkeäkään ompelusta. Paitsi, jos osaa katsoa tarkalla silmällä, ja sen osaa vain ompelija itse. ;)

Enää oli jäljellä ripustimen paikalleen laitto, ja sitten olikin aika mennä unten maille miettimään, mitä tässä olikaan tullut taas tehtyä. :)

Matka on päättynyt. :)

On ihanaa saada käsitöitään valmiiksi, varsinkin niitä, joiden parissa on pakerrettu pitkään. Toisaalta näiden tekemisessä ei ole parasta se valmiiksi saaminen, vaan se matka. On ihan sama, kauanko se matka kestää ja kuinka paljon mutkia ja kuoppia se pitää sisällään, kunhan nauttii joka hetkestä. Ja minä olen nauttinut! :) Välillä ei ole edes halunnut edetä nopeasti, jotta on saanut kestämään matkan pitempään. Mutta sitten, kun loppusuora alkaa häämöttää, en voi koskaan pidätellä itseäni, vaan on ihan pakko vaan edetä eteenpäin, tietäen että enää muutama askel maalilinjan ylittämiseen.

Ja mitä sitten? Helpotus, onnellisuus, tyytyväisyys. Haikeus, ikävä - tässäkö tämä matka nyt oli? Kumpi onkaan tekemisen ilossa se suurempi ilo, matka vaiko päämäärä?

Kyllä molemmat ilot ovat ihan yhtä suuria. :)

Ja nyt ollaan perillä! :) (klikkaa alla oleva kuva suuremmaksi)

Dimensions: O' Holy Night - joulukalenteri

Tehty ajalla: 3.1.2009 - 12.11.2010

Malli: Dimensions O' Holy Night -ristipistopakkaus

Kangas: 14 ct ivory aida + plastic canvas

Langat: Pakkauksessa 24 väriä, ei tietoa merkistä

Pistot: Risti-, jälki- ja solmupistoja, helmiä

Koko: n. 36x51 cm

Viimeistely: Ohjeen mukaan kalenteriksi, pakkaus sisälsi taustakankaan. Ripustin poikkeaa ohjeesta, on peräisin Margarethasta. Liiman sijaan ompelin.

Muuta: Tyytyväinen olen. :)

Vaikken olekaan jouluihminen, olen aina haaveillut ristipistellystä joulukalenterista. Ja nyt se tuntuu erityisen tärkeältä, kun on omia lapsia, joista ainakin esikoinen on ihan joulufriikki, eli ei ole äitiinsä tullut. ;) Olen erityisen onnellinen siitä, että tämä joulukalenteri - tai oikeastaan on mukavampi käyttää nimitystä adventtikalenteri - on enemmän, mistä olen koskaan osannut haaveillakaan. Edes vielä tätä pakkausta ostaessani en ymmärtänyt olevani hankkimassa jotain, missä voisi yhdistyä niin monta tärkeää asiaa:

• Kestokalenteri. Ekologinen kuin mikä, säilyy vuodesta toiseen, toivottavasti myös sukupolvelta toiselle. Pidän arvossa kestävyyttä monta kertaa enemmän kuin jotain kertakäyttöistä luukkukalenteria.
• Tässä kalenterissa ei ole tavaraa. Monet adventtikalentereista ovat sellaisia, että niihin piilotetaan pusseihin tms. tavaroita. Tästä kalenterista ei saa itselleen mitään krääsää, ainoastaan ilon siitä, että saa ripustaa uuden hahmon joka aamu. :) Arvostan sitä suuresti aikana, jolloin materialismi ja markkinavoimat koittavat hyökätä kimppuun joka suunnalta. Ilon aihe ei tarvitse aina olla aineellista! :)
• Tässä ei ole tonttuja eikä pukkeja eikä muitakaan satuhahmoja. En ole niiden ystävä. ;)
• Sen sijaan rakastan seimiasetelmia ja seimen kuvia. Mikäpä muukaan aihe sopisi paremmin joulukalenteriin? :)
• Silti tämä ei ole liian "vakava", vaan hahmoissa on mukana aimo annos lapsellisuutta. Puput, oravat ja tiput ovat ehkä siinä rajoilla, onko tämä vähän liiankin lapsellinen kaikessa hellyyttävyydessään, mutta ehkäpä paimenilla oli muitakin eläimiä huollettavinaan kuin lampaita? :)
• Värit. Niihin ihastuin ensimmäisenä, kun sain tämän käsiini. Ei tontunpunaista, ei kuusenvihreää! Ei tummia tai synkkiä sävyjä! :) Tykkään kirkkaista, keväisistä väreistä ympäri vuoden, ja niitä tämä kalenteri on pullollaan. Ihan minun väriseni! :)
• 25 luukkua. Olen aina ihmetellyt, miksi suomalaisissa kalentereissa on vain 24? Kyllä Jeesus-vauvan synttäriaamu ansaitsee oman luukkunsa. :)
• Ja mikäpä voisikaan muusikolle merkitä enemmän kuin musiikki. Vasta ollessani pistelypuuhissani pitkällä tajusin päässäni soivan Adolphe Adamin "O' Holy Night" eli "Oi jouluyö" - yksi kolmesta lempijoululaulustani (linkissä på svenska "O Helga Natt" Jussi Björlingin tulkitsemana). Ja se on soinut nämä kaksi vuotta aina tähän työhön tarttuessani. Kunnes oivalsin, mistä se johtuu: sehän on tämän työn nimi ja lukeekin tuossa alareunassa. :)
• Myös muutamat ripustettavat hahmot ovat tuoneet mieleeni joululauluja, joitakin hahmoja ei vaan voi olla yhdistämättä tiettyyn musiikkiin.
• Ja sitten se paras ja itsestäänselvin: tämä on omin käsin tehty. :)
• Ei, kyllä sittenkin kaikkein parasta on ne kaksi poikaa, jotka saavat tämän kalenterin käyttöönsä. Hekin ovat ihan omilla vehkeillä tehtyjä. ;)

Tämän jälkeen minussa palaa uusi into tehdä valmiiksi lisääkin näitä pitemmän ajan projekteja. Vaikka pikakäsitöitäkin on ihan kiva näprätä, niin jotenkin näistä pitkäkestoisemmista muodostuu ajan mittaan rakkaimpia. :)

Onnellisia käsityöhetkiä sinunkin viikonloppuusi! :)

Annetaan pois

Edit: Ei kannata enää lukea tätä postausta, nämä menivät jo. :)

Tämä ristipistomalli oli minulla täällä jokin aika sitten myynnissä, muttei mennyt kaupaksi. Haluaisin kuitenkin päästä siitä eroon, koska sen tekeminen ei minua erityisemmin houkuta, ja ihan varmasti maailmasta löytyy joku, joka tämänkin haluaa pistellä. :)

Eli ihan ilman mitään kustannuksia tai vastalahjoja saat tämän postitse kotiisi, kunhan vain hihkaiset kommenteissa ja jätät yhteystietosi sähköpostiin marska_77@yahoo.com. :)

Sitten voisin laittaa toisenkin kiertoon:

Tämä on ristipistopakkaus ja sisältää kaiken mahdollisen, eli langat, kankaan, helmet, mallin ja neulat. Tästä tulee tuollainen joulukoriste, jossa on soittavan enkelin hahmo. Olen saanut tämän pakkauksen joskus lahjaksi, ja aihe on sinänsä ihan minun tyyliseni, ja kertaalleen tätä jo pyörittelin käsissäni, että olisin pistänyt alulle, mutta tässä on pääasiassa helmien ompelua - ja niitä helmiä on todella paljon! - niin en koe tätä ihan omakseni. Mieluummin siis laittaisin hyvän kiertämään kuin pitäisin tätä jemmassa odottamassa, josko joskus tähän innostuisin. Tämänkin saa ihan ilman mitään kustannuksia, kunhan vain ilmaisee halukkuutensa. :)

Tällaisia pikkujoululahjoja täällä olisi tällä kertaa jaossa. :)

Edit: Meni jo. Kiitos! :)

Uusi Ulla

Jos et ole vielä huomannut, niin uusi Ulla on ilmestynyt.

Minun silmääni miellyttivät tällä kertaa Eeva-sukat, Käsilämpöiset, Virankannos-lapaset ja Will I Be Pretty -pipo, jonka nimi alkoi heti tietysti soida päässäni: "Que sera, sera..." (yksi ihanimpia elokuvasävelmiä minusta, vaikka itse "Mies joka tiesi liikaa" ei mikään hääppöinen elokuva olekaan, en ole Hitchcockin ystävä, mutta tuon laulun vuoksi elokuva on tullut muutaman kerran nähtyä)

Ei muuta tällä erää. :)

Hassutusta

En ole aikoihin lähtenyt mukaan mihinkään älyttömään käsityötempaukseen - Sukkasato, Lapaskuu ja Lankahamsterit ovat ihan järkeviä, joten niitä ei lasketa ;) - mutta nyt sitten pitkällisen ja piinaavan harkinnan jälkeen päätin lähteä. Kun menee jo useampana yönä peräkkäin unet miettiessäni, lähtisinkö mukaan vaiko enkö, niin pakko kait se on lähteä, että saa ensi yönä nukuttua. ;)

Mulla oli kyllä vähän sellainen ajatus, etten aloittaisi uusia ristipistotöitä ennen kuin olen saanut nykyiset valmiiksi (joulukalenterin lisäksi kesken kolme muuta), mutta joskus pitää tehdä jotain sellaistakin, mitä ei normaalisti tekisi. :)

Homman nimi on siis RistiPistoHassutus 2011! Lyhennetään varmaankin jatkossa RPH tai CJC (Crazy January Challenge). Idea on vähän niin kuin KYHissä (KesäYönHullutus) - johon en ole siihenkään uskaltanut koskaan mukaan, mutta mistäpä sitä tietäisi, jos tästä saisi sitten pontta lähteä kesälläkin hulluttelemaan...

Lyhyesti sanottuna tammikuun 1.-15. päivänä aloitetaan jokaisena päivänä uusi ristipistotyö, eli 15 työtä yhteensä, ja näiden tulee olla valmiina ensi vuoden loppuun mennessä.

Ja jottei tästä hommasta tulisi ihan stressiä, niin en aloita tekemään viittätoista isoa taulua yhden yli pistellen. ;) Vaan ajattelin mennä siitä, mistä aita on matalin, koska ensi vuonna ajattelin kuitenkin välillä neuloa ja virkatakin. :) Ennen kuin menin ilmoittautumaan, pähkäilin mitä ristipistotöitä voisin aloittaa. Mulle on nimittäin se aloittaminen vähän vaikeaa siksi, etten millään jaksaisi a) valita kangasta b) valita lankoja c) etsiä sitä kankaan keskikohtaa tai muuta aloituspaikkaa d) lajitella lankoja (jos kyse on pakkauksesta). Malleja mulla kyllä riittää ja kankaitakin, mutta niissä kankaissa on se ongelma, etten ole ostanut niitä koskaan jotain tiettyä mallia ajatellen, vaan ihan vain siksi, kun eteen on osunut niin ihana kangas... Ja sitten kun etsin jollekin mallille kivaa kangasta omista varastoistani, niin en raaski käyttää mitään niistä ihanista kankaista, etenkin jos niitä pitäisi leikata pienemmiksi. Joten siksi siitä aloittamisesta ei tule mitään. Minulle ristipistotarvikkeiden hankkiminen taitaa olla tyydyttävää vain siksi, että voin aina välillä käydä katsomassa kaapin sisältöä, ihailemassa lankojen värejä, hypistelemässä kankaita ja järjestelemässä malleja nättiin riviin koreissaan... ;)

Mutta olisi ne ristipistot kuitenkin aika ihania myös pisteltyinä ja käytössä, eikös vaan? :)

Jotta se aloittaminen olisi RPH:ssa mahdollisimman tuskatonta, ajattelin valita mukaan valmiita pakkauksia, joissa on kangas ja langat ja neulat ja kaikki valmiina. No, niitähän mulla riittää, joten valintaa helpottaakseni päätin, että otan mukaan sellaiset työt, joihin olen jo hommannut viimeistelytarvikkeetkin valmiiksi - joskus olen työtä ostaessani ostanut jo kehykset tms. valmiiksi odottamaan, ja mitäpä niitä sitten jemmaamaan vuosikausia kaapissa, ei kun neula suihkimaan ja työt kehyksiin! :) Ja kun on ne viimeistelytarvikkeet olemassa, niin ei tule sitten sitä viimeistelyongelmaakaan, eli on jotain toivetta saada työt valmiiksikin vuoden aikana.

Missä aita matalin, siitä Mari hyppää... ;)

Tämä tulee olemaan ehkä koko RPH:n rimanalitus (vai matalan riman ylitys?), sillä kaapistani löytyy tällainen joulukoristepakkaus, jossa on 12 pientä joulukoristetta. Tähän olen hommannut jo 12 punaista pyöreää flexikehystäkin valmiiksi. En kyllä käsitä, missä mielenhäiriössä olen tämän pakkauksen ostanut, koska nykyään en pahemmin tuosta joulukoristehässäkästä perusta, mutta toisaalta en viitsisi jättää tätä ihan pistelemättäkään. Itse asiassa olen joskus jo melkein tämän aloittanut, koska olen ehtinyt langat tässä pakkauksessa lajitella, mutta sitten on tullut joku "äh, en viitsi" - todennäköisesti huomasin, että tässä on tolkuttomasti solmupistoja, joita en siihen aikaan vielä osannut tehdä (nykyään osaan, sillä joulukalenterissa on niitä myös ihan tolkuttomasti, mutta onneksi on mukana myös ohjeet, miten ne tehdään!) Mutta tästä pakkauksesta ajattelin, että tästähän saan jo 12 aloitusta, eikä pitäisi olla vaativuudella ja työn määrällä pilattu näiden tekeminen! :)

Tässä sitten toinen pakkaus, jonka voisin RPH:ssa aloittaa. Tässä on kehystä myöten kaikki tykötarpeet valmiina pakkauksessa, mutta kokoa sentään vähän enemmän kuin noissa 12 koristeessa. Ei kuitenkaan ihan mahdottomasti, eli tämäkin todennäköisesti pääsee työn alle tammikuussa.

Ja jostain kumman syystä oon näitä jouluaiheita kerryttänyt kaappeihin, eikä sitten kuitenkaan kiinnosta niitä tehdä sieltä pois. Tämäkin on joku pakkaus, jonka olen joskus ostanut halvalla Margarethalta ja samaan syssyyn ripustimetkin, joten tämänkin pitäisi olla sikäli "helppo tapaus", vaikka tässäkin on taatusti pisteltävää ja paljon värejä. On siis ehdolla myös RPH:een.

Siinä olisi jo 14 melko varmaa tapausta, mutta se viidestoista tuottaakin sitten jo vaikeuksia, kun ei ole enää olemassa sellaista pakkausta, johon olisi ne viimeistelytarpeetkin kaapissa. Pakkauksia kyllä on, ja niin on mallejakin, kun vain osaisi valita... onhan tässä vielä kyllä aikaa parikin kuukautta, ennen kuin päätös tarvitsee tehdä, riittää kun tietää 15.1., mikä se viimeinen työ olisi. Mutta mietinpä tässä nyt ihan julkisesti ja kuvien kera niitä vaihtoehtojani:

Nooan arkki olisi kiva tehdä. Tämä on kylläkin malli, mutta eiköhän tähän langat löydy omasta varastosta, ja ehkä just ja just raaskin 14 count valkoista aidaa tähän palasen leikata. ;) Kehyksiäkin saattaisi löytyä omasta takaa. Tämä on vahvasti ehdolla, koska olisi kiva saada tämä tehtyä tässä vaiheessa, kun tästä olisi lapsille iloa, eikä vasta sitten kun ovat lentäneet pesästä...

Toisaalta tämä vasta ostamani enkelimallikin ihastuttaisi, ja sen kohdallakin tiedän jo, mille kankaalle haluaisin sen pistellä...

Toisaalta sitten joku näistä Couleur d'Etoilen vuodenaikamalleista voisi myös olla passeli. Edellyttäisi kyllä, että saisin ensin valmiiksi tuon talven (oikealla alhaalla), jonka aloitin melkein kaksi vuotta sitten, mutta on jäänyt kesken... Kankaat näihin kaikkin neljään on ollut jo aika päiviä sitten valmiina odottamassa ja leikattunakin, eli aloittamisen kynnys pitäisi olla matala. :)

Tai sitten se viidestoista voi olla mikä tahansa muukin omistamistani malleista tai pakkauksista, joista muuten löytyy kuvat täältä. Mutta nuo vaan tuntuvat tällä hetkellä helpoiten lähestyttäviltä.

Vaan jottei se keskeneräisten ristipistojen määrä sitten tämän kaiken tulevan hassuttelun myötä paisu ihan valtavasti, niin yritän tässä loppuvuodesta saada tehtyä noita keskeneräisiä eteenpäin, vaikka jokaista ihan pikkuisen. Joulukalenterin viimeistely on aloitettu tänä aamuna, mutta kolmen tunnin pakerruksen jälkeen kunto loppui kesken, ja on pakko pitää ainakin vuorokausi taukoa. Niitä muovikoristeita ei leikatakaan irti ihan hetkessä eikä kaikkia peräkkäin, sormet tekevät lakon! :) Helmet on nyt onneksi tiukasti kiinni työssä, että jotain näkyvääkin on saatu aikaan. :)

Mukavaa maanantaita! :) Minä lähden kohta töihin, ettei tarvitse koko aikaa näitä käsityöhassutuksia miettiä. ;)

Sunnuntaishoppailija

Niin sitä olen minäkin alistunut markkinavoimien vietäväksi ja sortunut sunnuntaishoppailuun... Itse asiassa siitä on jo tullut melkein tapa niinä sunnuntaina, kun on neuletapaaminen. Kun ei nykyään ole arkisin enää "pakollisia" menoja keskustaan, eikä varta vasten jaksa lähteä, niin kaupoissa on käytävä silloin, kun on siellä päin liikkeellä. Siispä tänään kävin ennen neuletapaamista lukemassa kirjastossa uusimmat käsityölehdet, hakemassa Tiimarista tilpehööriä, apteekista lääkettä, Anttilasta puuteria ja K-kaupasta isännälle partaäijäjugurttia. ;)

Arvatkaa mikä yllämainituista pääsee esittelyyn, jos kyseessä on käsityöblogi?

Aivan oikein, Tiimarista tilpehööriä. :) Ihan kaikki Tiimari-ostokset tässä ei ole, lähdin oikeastaan vain ostamaan sieltä lahjapusseja, joihin sopivasti mahtuu sukkapari kuhunkin. Kätevä ratkaisu laiskalle pakkaajalle! ;) Vaan sitten vilkaisin, josko siellä olisi silkkinauhoja, kun mulla on niistä aina pula - tulee ostettua vain kuhunkin työhön aina erikseen ja vain tarvittava määrä, ja sitten pitäisi aina olla lähtemässä kaupungille hakemaan puolta metriä jotain nauhaa. Nyt oli tarkoitus kyllä ostaa vain vaaleanpunaista ja -sinistä nauhaa (en vielä tiedä, kumpaa tarvitsen lähiaikoina ja todennäköisesti se askartelutarve iskee jonain viikonloppuyönä, jolloin mikään ei oo missään auki...), mutta kun siellä oli niin IHANIA nauhoja, ja vieläpä aika edullisia - etenkin jos vilauttaa kassalla OAJ:n jäsenkorttia - niin ostinpa sitten kerrankin jotain varastoon. :) Nuo nuottikuvioiset valloittivat erityisen paikan sydämessäni... :)

Eipä muuta tällä erää. :) Kun on viikolla hiljaista päivitysten suhteen, niin viikonloppuisin on kiva paikata tilannetta postaamalla vaikka sitten ihan turhastakin ja vähän useammin. :) Kyllä tää tästä taas arkena hiljenee... ;)

Neuletapaamisessa meitä olikin iso joukko ja paljon ääntä ja juttua - ja puikkojen kilinää. :) Kivaa oli!

Mukavaa alkavaa viikkoa! :) Jaahas, ja nyt pissavahinkoa siivoamaan... (ei omaa sentään ;) )

Viimeistelyä vaille

Edittiä lopussa.

Jälkipistoja teinkin eilen illalla sitten oikein urakalla:

Sitten olisi jäljellä vielä viimeistely, mikä vähän hirvittää. Viimeistelyllä kun voi kruunata koko työn - tai sitten pistää ihan pilalle. Vähän mietityttää, kun ohjeessa käsketään taustakangas ja koristeiden ripustuslenkit liimata, että kestävätkö muka? Tai alkaako se liima tursuta jostain kankaanrakosista ja pilaa koko komeuden? Täytyy vielä vähän miettiä, josko nuo voisi sittenkin jotenkin ommella, tai sitten laiskuuttani turvaudun siihen liimaan... No, helmet ainakin kiinnitän tuohon ompelemalla. Kunhan nyt ensin uskallan alkaa koko viimeistelypuuhaan. ;)

Edit klo 11:25: Vastaan heti kommentteihin tulleeseen kysymykseen, eli kyllä pojat ovat seuranneet tämän valmistumista alusta saakka, eli ne hahmotkaan eivät tule "yllätyksenä". Tämänhän on tarkoitus olla kestokalenteri vuodesta toiseen, jossa ei tarvitsekaan olla sitä yllätysmomenttia. Partiolaisten kalenterissa on sitten luukut, joita saavat avata, ja siinäkin on minusta kivaa, että sieltä tulee tiettynä päivänä aina ne "oikeat" jutut eli adventtisunnuntaisin oikea määrä kynttilöitä, itsenäisyyspäivänä Suomen lippu, Lucian päivänä Lucia-neito jne. :) Ja mainittakoon tässä yhteydessä, että esikoinen innoistui tekemään nyt hama-helmillä itselleen toista "kestojoulukalenteria", jossa printattiin pohja ja liimasimme iskän kanssa sen jo kartongille, ja poika tekee helmistä koristeet ja kiinnittää sitten joulukuussa joka päivä yhden koristeen pohjalle samaan tapaan kuin tässä ristipistokalenterissakin. (koitan muistaa laittaa siitä jossain vaiheessa kuvaa...) Yllätyksellisyys ei ole aina se tärkein pointti! :)

Kaunista ja talvista sunnuntaita kaikille - täällä on taas maa ihan valkeana! :)

Pyhäinpäivänä

Marraskuussa on jo syntynyt pari valmistakin käsityötä, toinen niistä on ensimmäinen parini Lapaskuuhun. Mutta kun ne kuuluvat kolmiosaiseen settiin, niin en esittele niitä vielä. Odotellaan, että saan valmiiksi sen kolmannen osan, jota pitäisi tikutella vielä noin 250 gramman verran... neulomistahti on ollut nyt noin 100 grammaa viikossa, joten tässä tämä loppukuukausi sitten varmaan taas kuluukin. ;)

Tässä vähän maistiaisia. Alla jo valmiit tekeleet, päällimmäisenä työn alla olevaa. Värimaailma on ihan sama kuin tänä aamuna ulos katsoessani. :) Nyt siellä on taas vähän vihreämpää.

Kalenterista puuttuu vielä suuri joukko suosikkejani jälkipistoja, joten taidan mennäkin loppupäiväksi pötköttelemään sohvalle pistelyn pariin!

Hyvää viikonlopun jatkoa! :)

Uni

Unien maailma on kyllä mielenkiintoinen. Viimeöinen uneni minun on pakko kertoa ihan julkisesti, sen verran hölmö se kyllä oli. ;) Ja kun on käsityöaiheinenkin... Näin kyllä vielä pöljempää unta käsitöihin liittyen muutama viikko sitten ennen käsityömessuille menoa, mutta se oli jo niin hölmö, ettei sitä kehtaa kertoa. :D Mutta tämän kehtaa.

Olin nimittäin unessani väkijoukossa seuraamassa, kun Victoria ja Daniel saapuivat Suomeen - kuumailmapallolla! :) Ja mitäpäs muutakaan minä siinä heitä seuratessani tein, kun kudoin sukkaa, tietysti. No, nuoripari laskeutui sillä pallollaan minun eteeni ja Victoria kiinnostui heti käsitöistäni. Hän kysyi minulta (ruotsiksi tietysti, ja minä jostain kumman syystä ymmärsin joka sanan), että voisinko antaa vinkkiä hänellekin, mistä hän saisi ostettua hyvää sukkalankaa, että saisi tehtyä samanlaiset sukat. Minä sain ruotsiksi soperrettua, että "tämä nyt on vaan tämmöistä suomalaista lankaa..." Sitten kysyin, saisinko jatkaa englanniksi, ja selvitin, että "jos haluat hyvää sukkalankaa, niin osta norjalaista! :) Semmoista kuin Dropsin Fabelia saa varmasti jostain Tukholman kaupastakin, mutta se on kyllä sitten aika ohutta lankaa, eikä yhtä paksua kuin tämä seiskaveikka..." Victoria pyysi minua näyttämään, millaista se Fabel oikein on, ja kas vain, minullahan olikin koko lankavarastoni mukanani sievästi laatikoissaan ja koreissaan! :) Sieltä kaivoin esiin jonkun kirjavan Fabel-nöttösen, johon Victoria tuumasi, että "on tämä kyllä aika kirjavaa, tulee suttuisen näköiset sukat". "Ei ei, Fabelia saa nykyään yksivärisenäkin, ootas kun kaivan täältä kopan pohjalta, noh, missäs se kerä nyt taas onkaan..." Sen jälkeen Victoria pyysi vielä saada lukea blogiani, ja minä valitin, että "no kun se on kyllä vaan suomeksi..." ;)

Mistähän nuo unet aina oikein tulevat...? ;)

Olen minä Victorian nähnyt kerran ihan oikeastikin, vaikka vähän huonoa tuuria on pukannut. Ensimmäisellä valtiovierailullaan 1996 Victoria piipahti myös Oulussa, jossa silloin(kin) asuin, ja eiköhän meidän opiskeluporukka ollut juuri silloin opinto-/kurssimatkalla keskellä Lapin erämaata! Loistoajoitus, kyllä harmitti! Toisen kerran sattui vähän paremmin vuonna 2003, jolloin Kaarle Kustaa, Silvia ja Victoria vierailivat Jyväskylässä, jossa minäkin siihen aikaan asuin. Onnistuin raivaamaan tieni Kirkkopuistoon katsomaan, kun kuningasperhe marssi puiston halki ja meni vilkuttamaan kaupungintalon parvekkeelle. Minulla oli varattuna kamerakin mukanani - mutta tyhjien akkujen kanssa! Silloin otti kyllä vähän pattiin... ;)

(ja nyt mietin, että mahdoinkohan kertoa blogissani tuon kameran akkujutun jo kesällä prinsessahäitten aikaan?)

Vaan eri hienoa on päästä antamaan prinsessalle sukkalankavinkkejä, vaikka sitten vain unissaan. ;)

Hyvää yötä! :)

Lokakuun raporttia ja marraskuun suunnitelmia

Lempparikuukauteni lokakuu vierähti vikkelään! Vaikka päiviä oli enemmän kuin syyskuussa ja yksi tuntikin saatiin lahjaksi lisää, niin käsityösaldo jäi noin puoleen edellisen kuun saldoon verrattuna. Vaan lokakuu sisälsikin niin paljon kaikenlaisia sattumuksia, onneksi enimmäkseen hyviä sellaisia, osa ennalta tiedossa olleitakin, mutta osa myös ihan yllätyksiäkin, ja syöhän ne sitten sitä käsityöaikaa. Mutta tehdään silloin kun ehditään ja jaksetaan, ja siihen on sitten aina tyytyminen. Vaikka ainahan sitä haluaisi saada aikaiseksi enemmän, vaan aika moni muu asia tässä elämässä menee käsitöiden edelle - harrastushan tämä vain on! :)

Lokakuussa valmistuivat:

• 12.10. Vauvan haalari (neuloen), langankulutus 174 g
• 12.10. Vauvan siksak-myssy (neuloen ja virkaten), langankulutus 33 g
• 13.10. Vauvan junasukat (neuloen), langankulutus 37 g
• 14.10. Vauvan junalapaset (neuloen), langankulutus 27 g
• 16.10. Kiemura-sukat (neuloen), langankulutus 105 g
• 17.10. Lapsen polvekeraitasukat (neuloen), langankulutus 58 g
• 19.10. Enkeli-taulu (ristipistellen)
• 25.10. Tulppaani-sukat (neuloen), langankulutus 93 g
• 31.10. Ruusu-lyyra-sukat (neuloen), langankulutus 84 g

Yhteensä siis yhdeksän työtä, joista yksi ristipistotyö ja loput kahdeksan neulottua, ja on tuolla vähän virkattukin väliin. :) Lankaa kului 611 g, joka tosiaankin on vain puolet siitä, mitä kulutin syyskuussa. Lankaostoksia tein peräti 952 grammaa (Fabelia, vironvillaa, Nallea ja 7 veljestä), joten lankavarasto meni plussalle 341 gramman verran. Ei ollut kyllä tarkoitus päästää plussalle, eli kuluttaa olisi pitänyt ehtiä enemmän. Mutta päädyinkin tekemään langanostolakon loppuvuodeksi, ja mahdollisesti jatkan senkin jälkeen ostolakkoa pitkään, ei noista langoista muuten pääse ikinä eroon! :)

Sukkasatoa on nyt kartutettu kahden kuukauden ajan, ja Perunalaariin sain nakattua peräti 13 sukkaparia. Näistä kahdeksan paria tein syyskuun puolella ja loput viisi paria lokakuussa. Lasten sukkia tein neljä paria ja naisen kokoa yhdeksän paria. Lahjaksi noista sukista menee neljät, omille lapsille kahdet, ja itsekkäästi yli puolet eli seitsemän paria aion kuluttaa puhki ihan itse. :)

Sukkien neulominen ei taida tähän ihan loppua, sillä sitä mukaa kun sain noita ideoita toteutettua, niin lisää pukkasi päähän tulemaan, enkä ehtinyt kaikkia alunperin suunnittelemiani sukkia toteuttaakaan. Mutta eipä niillä niin kiire ole, ehtiihän niitä neuloa sitten vaikka seuraavassakin Sukkasadossa ensi vuonna, kyllä ne ideat tallessa pysyvät, ja ne mitkä eivät pysy, niin joutavat mennä romukoppaan. :)

Vaan nyt on aika suunnitella lapasten neulomista! :) Oma tavoitteeni Lapaskuuhun on kolme paria, joista kahdet lapaset ja yhdet kämmekkäät. Kummankin lapasparin kavereiksi olen ajatellut neuloa myös kokonaisen asustesetin, koska minusta pipon, lapasten ja kaulanlämmittimen tulee kuulua vähintäänkin värien ja mielellään myös mallin puolesta yhteen. Itselleni olen näitä settejä aikeissa tehdä, ja toinen setti onkin jo aloitettu päähineestä. Jos nyt nuo saisin marraskuussa aikaiseksi, niin tyytyväinen voisin olla - lapasten neulomisen lisäksi nimittäin täytynee varata hieman aikaa ja energiaa myös Lapaskuun apuemoiluun. :)

Noiden kahden asustesetin lisäksi marraskuussa olisi tarkoitus saada valmiiksi joulukalenteri ristipistellen sekä työstää karvalankaryijyä eteenpäin. Kaikki muu mitä sattuu valmistumaan, onkin sitten ihan ekstraa. :) En saanut lokakuussa vieläkään aloitettua itselleni uutta yläosavaatetta, vaikka se on ollut tehtävälistani kärkipäässä jo useamman kuukauden ajan - tuntuu ihan pöljältä tehdä vain pieniä käsitöitä, kun olen tottunut siihen, että aina on joku isompi kesken. Ei vain ole ollut oikein tilaisuutta niiden isompien tekemiseen, kun ei niitä käsilaukussakaan mahdu kuljettamaan (vaikka vaihdoinkin lokakuussa taas isompaan käsilaukkuun, joka on nyt jo kokoa kauppakassi... ;) ), ja muualla ei ehdi oikein neulomaan kuin reissun päällä.

Virkkausringin Pehmotempaukseen olisi kyllä kiva ehtiä osallistua, jos jää sopivia jämälankanöttösiä. En lupaa mitään, mutta pidän mielessäni koko ajan. :) No, katsotaan mitä ehditään, tällä hetkellä ainakin näyttää siltä, että käsitöitä ei välttämättä ihan lähipäivinä synny millään hurjalla vauhdilla... Välillä näiden haaveiden ja suunnitelmien ylöskirjaaminen tuntuu toivottomalta, kun kuukauden päästä huomaa, ettei ole ehtinyt tehdä puoliakaan niistä, mitä ajatteli tekevänsä, mutta niin kait se on itse kenelläkin. :)

Kiitos lämpimästi kaikista saamistani kommenteista! :) Mukavan maittavaa ja mainiota marraskuuta teille jokaiselle! :)