Mari-päivä :)

Tänään oli sitten Mari-päivä, kuten edellisessä postauksessa kovasti suunnittelinkin. :) Eli minä sain kierrellä kaupungilla niin kauan kuin halusin sillä aikaa, kun isäntä kärsi lasten kanssa kotona. ;) En ole kyllä yhtään shoppailijatyyppiä, mieluummin istun vaan kotosalla, mutta nyt päätin, että kerrankin käyn ihan "kaikissa paikoissa" vaikka sitten väkisin, enkä yritäkään pitää kiirettä kotiin. Kotoa lähdin kymmenen aikaan aamupäivällä ja olin viiden jälkeen takaisin, että ei se Mari-päivä sen pidempään kestänyt. :D Jalat ovat kyllä silti kipeät lähinnä hyllyjen väleissä kiertelystä, mutta onneksi niitä sai välillä lepuuttaa pyörällä polkiessa. :) Pyörä on kyllä maailman paras kulkuväline etenkin kaupungissa liikkuessa ja jos haluaa käydä useammassa kuin yhdessä paikassa. On se kyllä paras kulkuväline muutenkin, voittaa moottoriajoneuvot mennen tullen. :)

Ensin hoidin pääasiat, eli hoidatin päätäni ulko- ja sisäpuolelta. ;) Kampaajalla kesti alle 15 minuuttia minun hiusteni leikkaaminen, joten jäi kyllä siinä välissä hivenen aikaa, ennen kuin piti mennä toiseen sovittuun paikkaan, ja siinä ajassa ehdin vallan mainiosti käydä kaikissa kaupungin käsityöliikkeissä: Somikissa, Nappi-Kikassa, Villiinassa ja Maakarissa, vaikka liikuin kävellen/pyörää taluttaen nämä välimatkat. Eli lankakauppakierroksella meni noin puoli tuntia yhteensä neljässä kaupassa. :) En ostanut mitään! Oikeastaan aikomuksenani olikin vain käydä katsomassa, myydäänkö missään kirkkaankeltaista ohutta villalankaa. Juuri oikeaa keltaisen sävyä ei löydy valitettavasti kuin kesälangoista, kun sen pitäisi olla niin kirkasta mitä oli viime keväisissä Bambuissa ja Palmassa, enkä niistä oikein talvitakilleni viitsi kaveriksi asusteita tehdä... ;) Tuumasin siis vain lankakaupoissa, että sori, en löytänyt etsimääni, heippa! :)


Se talvitakki, johon sitä keltaista lankaa kaveriksi etsin, on muuten tämän näköinen. Livenä tosin ehkä jopa vieläkin kirkkaampi mitä tuossa kuvassa, omalla koneellani tuo keltainen näyttää liian tummalta. Eli tosi kirkas keltainen villalanka on hakusassa! Tämän takinhan löysin viime viikolla Second Hand Storen kirpparilta, mutten jaksanut silloin kuvaa laittaa, joten laitan nyt. :) Samalta kirpparilta silloin viime viikolla löysin myös kesätakin, jonka kuvasin tässä samalla, joten pistän kuvan siitäkin:


Tämä päälläni siis leuhotin tänään pitkin kaupunkia. :) Tässä kuvassa takki näyttää ehkä vähän liian oranssilta, väri on enemmänkin korallinpunainen. Mutta hyvä takki on, varsin erinomainen löytö. :)

Palatakseni tähän päivään, Maakarissa oli mielenkiintoinen näyttely, nimittäin jonkun miespuolisen tekemiä neulahuovutustöitä. :) Oli aivan upeita, pääasiassa kolmiulotteisia eläin- ja ihmishahmoja, mm. Disneyn ankkahahmoja, Muumeja, Elvis ja Marilyn Monroe... Käykäähän oululaiset katsomassa, se on toukokuun loppuun asti vielä Maakarissa esillä! Tuli itsellenikin oikein taas neulahuovutusinto... ;)

Kun olin saanut toisessakin sovitussa paikassa tänään käytyä, olikin aika käydä syömässä Street Caféssa, joka on lemppariruokapaikkani, vaikka ovat mokomat nostaneetkin hintoja. Salaatinhan minä siellä aina syön, ja iltapäivälehdetkin siellä saa lukea ilmaiseksi. ;) Aikoinaan silloin kun en asunut Oulussa, mutta jouduin kuitenkin käymään Oulussa hammaslääkärissä oikomishoidossa Gallerian yläkerrassa, ja Street Café on siinä alakerrassa, tuli tavakseni aina poiketa siellä syömässä ennen hammaslääkäriin menoa, joten en osaa käydä enää muuallakaan silloin kun kaupungilla liikun, paitsi perheen kanssa pitää mennä sitten Mäkkärille (sielläkin kyllä korkeintaan kerran-pari vuodessa). ;)

Ja sitten kävin Anttilassa, tarkoituksenani katsastaa, että olisiko niiden tarjonnassa olemassa kirkkaankeltaista lankaa, kun siellähän on niitä Anttilan omiakin akryylijuttuja, mitä ei saa muualta. Mutta niinpä siellä paistoikin hyllyssä tuttu lanka, jota en ole tullut ajatelleeksikaan: Novitan Bambino! Siitähän tosiaan löytyy sellainen kirkas keltainen, joka on aavistuksen vaaleampi mitä tuo talvitakkini, mutta kuitenkin täsmälleen samaa sävyä. Ja ohuuskin on oikea, kun olen jotain kirjoneuleen tapaista ajatellut. En kuitenkaan ostanut tuota Bambinoa vielä, kun ajattelin käydä ensin tarkastamassa, löytyykö sitä muualta halvemmalla, ja toisekseen sitä nyt on siellä Anttilassa isot läjät, eikä niillä talviasusteilla ole ihan hengenhätä. ;)

Mutta jotain muuta kyllä ostin Anttilasta:


Aika nopeasti tein ostopäätöksen näiden suhteen, ja tässä hyvät perustelut:

• Hinta vain 1,99 e tarjouksessa, en usko että juurikaan tämän edullisemmin näitä enää tulee myyntiin
• Aikomuksenani on ollut joka tapauksessa ostaa tätä ennen kuin poistuvat markkinoilta, joten samahan se milloin ne rahansa haaskaa ;)
• Tätä oli hyllyssä ainoastaan ne 400 grammaa, mitä olen ajatellutkin ostaa erääseen tiettyyn neuleeseen, joten pakkohan ne oli ostaa pois!
  

Anttilan alakerrassa kävin vielä K-kaupasta ostamassa pari ruokatarviketta, mitä ei meidän lähikaupasta saa, sitten kävin edelleen Anttilan alakerrassa Kahavilassa sen verran asioimassa, että kehtasin vessapoletin pyytää - mulla kun ei ole koskaan minkäänlaista käteistä matkassa, niin enhän minä sitten pääse noihin kolikolla toimiviin vessoihin, joten ihan kiva, kun kahvilasta annetaan poletti tällaisille pankkikorttiaikaisille pissahätäisille. ;) Kävin siis siellä vessassakin polettini kanssa. :D Ja sitten olikin kiva hypätä taas pyörän selkään ja lähteä ajelemaan. Yritin löytää sen uudehkon alikulun, mikä yhdistää Etu- ja Taka-Lyötyn, mutta joku tietyö tai muu rakennustyömaa siellä oli, enkä sitä alikulkua löytänyt (takaisin tullessa löysin kyllä), joten suhailin aikani siellä jommassa kummassa Löytyssä (käsi pystyyn, jos joku oululainen oikeasti tietää, kumpi niistä on Etu- ja kumpi Taka! ;) ), kunnes päädyin Halpa-Halliin. Joo, siis onhan täällä meilläkin Halpa-Halli, jossa käyn melkein päivittäin, mutta nyt piti käydä tuossa toisessakin Halppiksessa siksi, että kun siellä on Samoksen hinta kaupungin alhaisin, ja meidän Halppiksessa on aika vähissä se tietty Samoksen väri, josta haaveilen, niin kävin vain tarkistamassa, että onko sitä tuolla toisessa Halppiksessa. No olihan siellä, mutta sitä oli niin paljon, etten viitsinyt nyt ostaa, kun ajattelin, että eiköhän se siellä säily vielä jonkin aikaa. Ja kun en ulkoa muista, montako kerää sitä piti olla, muuta kuin että ne meidän Halppiksen 5 ta 6 kerää ei vissiin ihan riitä. Mutta nyt helpottaa, kun tietää, että jossain sitä Samosta vielä on olemassa... ;)

Sitten suuntasin Kärkkäiselle ja lankahyllyjen väliin. Oikeastaan sielläkin tein vain sellaisen hinnantarkistuskierroksen ilman mitään ostoaikeita. Pistänpä tähänkin itseäni varten muistiin, että Kärkkäisellä Luxus Cotton maksoi 2 e/kerä, eli vain sentin enemmän mitä tuo Anttilan tarjous - jee, voitin 8 senttiä...! ;) Eli jatkossa jos Cottonia vielä havittelen, niin Kärkkäiseltä saa halvalla, saattaahan sinne tulla vielä tuosta joku Anttilaakin parempi tarjous, mistä sen tietää. Samos maksaa Kärkkäisellä 2 e/kerä, kun Halpa-Hallissa se on 1,95 e, eli jos jostain syystä se yksi havittelemani Samoksen väri loppuu Halpa-Hallista, niin en paljoa häviä, jos ostan sitä Kärkkäiseltä, jos siellä sitä vielä sitten joskus on, kun alkaa samostuttamaan. Bambu-kerän hinta oli muistaakseni 2,90 e, vai oliko peräti 2,50 e? Jotenkin sellainen muistikuva olisi, että olisin aiemmin tuohon 2,90 hintaan Kärkkäiseltä kassillisen Bambuja ostanut, ja sitten heti perään se on tullut jonnekin Anttilaan sillä 2,50 hinnalla ja silloin otti päähän. ;) Tennessee oli 3,90 e, mutta Tokmannille tulee yleensä Tennesseet jossain vaiheessa poistohintaan 3 eurolla, että ootellaanpa sitä. :) Siinä oikeastaan ne langat, joita olen suunnitellut jossain vaiheessa ostavani, kun niistä on kivoja värejä nyt markkinoilla. Ja ai niin, 7 veljestä tosiaankin on Kärkkäisellä 3,30 e normaalihinnalla, ja minä onneton olen aina sortunut, kun Tokmannilla tulee kahdesti vuodessa 3 kerää kympillä -tarjous. Mutta Kärkkäiseltä normaalihinnalla kun ostaa kolme kerää, niin sehän on vain 9,90... Siinähän häviää jo vaikka kuinka paljon, minä kun en lempparilankaani todellakaan osta vain kolmea kerää kympillä, vaan yleensä ainakin kuusi kerää kahdella kympillä... ;) Kaikkea sitä tuollakin hinnantarkistuskierroksella oppi, vaikka sieltäkin ihan tyhjin käsin poistuin. Eiku en ihan tyhjin käsin: Kärkkäisen pihalta ostin leipämyyjältä kolme pakettia vehnätöntä, lisäaineetonta, maidotonta, hiivatonta yms. -tonta ruisleipää; sai kolme pakettia vitosella. ;)

Kun en ollut sitä alikulkua löytänyt, niin piti mennä ylikulkua pitkin radan yli, ja Paljekirppikselle. Kiitos vain Seijasiskolle ja Matleenalle, joiden blogeista luin tuosta kirppiksestä, tuli heti itselle tarve päästä sekin kirppis kurkkaamaan. Ja sehän olikin valtava, siellä ne jalat kipeäksi tulivat, kun koko paikan tongin lävitse. Ja aikaa meni tuntitolkulla... Oon nyt ihan hurahtanut kirppareihin - minä, joka inhoan shoppailemista, saatan nykyään kuluttaa aikaani pitkäänkin kirppareilla. Tavallisiin kauppoihin tulee mentyä vain silloin, kun on joku tietty juttu, mitä pitää ostaa, eikä silloinkaan aina ole taattua, että löytää just sopivaa. Kirppareille taas menee vain katselemaan, että mitähän kaikkea siellä onkaan, ja aina löytää jotain mielenkiintoista ja sellaista, mitä ei ole aiemmin edes tiennyt tarvitsevansa. ;) En kyllä voi sanoa, että kirppareilla kierteleminen olisi mitenkään säästäväistä, koska aika usein sitä löytää sellaista, mitä ilmankin pärjäisi, mutta kun ei voi vastustaa kaikkea ihanaa. :) Ja mopo tahtoo karata käsistä, eli kun menin tässä joku aika sitten kirpparille katsomaan, löytyisikö pojille "parit housut", niin kannoin niitä lastenvaatteita sitten kassillisen kotiin. ;) Tai tuskin olisin ostanut viikko sitten itselleni uutta kesä- ja talvitakkia, elleivät ne olisi kävelleet vastaan kirpparin tangolla.

Nyt käveli vastaan tällainen ihanuus:


En oikeasti tiedä, missä ja milloin tätä mekkoa käyttäisin, mutta kun se on niin ihana...! :) Voipi olla, että pistän tämän heinäkuussa kummitytön rippijuhliin, vaikka jo tuossa talvella ehdinkin päättää, että pukeudun niihin juhliin Malibu-neuleisiini. Mutta saahan nainen muuttaa mieltään? :)

Ja voi, siellä olisi ollut aivan ihana kirkkaan vihreä 60-luvun tyylinen mekko, mutta pahus vieköön, se oli rintojen kohdalta hiukan liian tiukka. :( En kyllä tiennyt sellaista haluavani ennen kuin sen näin... ;) No, se jäi sinne kirpparille odottamaan ottajaansa, ja aika moni muukin vaate kävi kanssani sovituskopissa, mutta palasi takaisin pöytiin. No, lähti sieltä mekon lisäksi mukaan myös tämä:


Olen niin ihastunut siihen yhteen farkkuhameeseen, jonka talvella löysin myös kirpparilta, joten ajattelin kokeilla, ihastuisinko vähän toisen malliseenkin farkkuhameeseen. :)

Kirpparilta reitti takaisin kaupunkiin meni sopivasti Eurokankaan vierestä, ja ajattelin pysähtyä. En olekaan varmaan pariin vuoteen Eurokankaassa käynyt, olisinko viimeksi ostanut sieltä vaippakankaita, kun kuopuksen odotus oli ihan aluillaan. Nytkään en oikein tiennyt, miksi minun sinne piti mennä, kun tiedättehän te suhteeni ompelukoneen kanssa olevan hivenen takkuinen. ;) Mutta joku juttu minut sinne alitajuisesti ajoi, ja aluksi sitten vain pyörin siellä ihastellen ja ihmetelleni sitä väripaljoutta. Siis ihania kankaita, ihania värejä, ihania kuvioita... mitähän mää täältä oikein tulin hakemaan? Verhokangasta? En. Tikkikangasta päiväpeitoksi? En. Hamekangasta? En. Tässä vaiheessa jo yksi myyjäkin kysyi, että tarvitsenko apua, kun varmaan näytti oudolta, kun ihminen käy hypistelemässä joka ainoaa kangaspakkaa, oli se sitten sisustus- tai vaatetuskangasta, ohutta tai paksua. ;) Ja sitten yhtäkkiä muistin:


Jossain blogissa vastikään joku oli ommellut hedelmäpusseja voileesta. :) Olen pahoillani, mutta just nyt ei tule mieleen, kuka ja kenen blogi se oli, koska luen aika monia ekohenkisten ompelutaitoisten nuorten äiti-ihmisten blogeja, mutta jätin kyllä sinne silloin tuosta hedelmäpussiasiasta kommenttia ja päätin itsekin ommella ne hedelmäpussit. Edit: Maaruhan se niitä pusseja oli ommellut, piti tarkistaa, kun mietin että mimmoinenhan solmiamissysteemi niissä oli. Eli sitä vartenhan se alitajunta minut sinne Eurokankaaseen ajoi. :) No niin, siinä olisi nyt sitä voileeta! Eurokankaan täti sanoikin, että tästä palasta ompelee vaikka naapurillekin hedelmäpussit. ;) No, jos minä nyt saisin edes kaksi pussia itselleni tehtyä kiroilematta; toisen omenoille ja toisen tomaateille. :) By the way, minä olen tähän saakka käyttänyt aina ne kaupan muoviset hedelmäpussit uudestaan ja uudestaan, eli se hintalappujen pino alkaa yhdessä pussissa olla jo melkoinen, kun liimaan aina uuden hintalapun kaupassa edellisen päälle. ;) Jospa näistä voileepusseista (jotka edelleen siis hulmuavat isona kankaana, niitä ei ole vielä ommeltu) tulisi sitten hyvät ja käyttökelpoiset. Vink-vink vaan muillekin, että ei kun kankaisia hedelmäpusseja ompelemaan, muovipussit on ihan hyi-hyi! ;) *Eko-Mari valistaa*

No niin, sitten minä löysinkin sen uuden alikulun junaradan ali ja olin taas takaisin siellä toisessa Löytyssä, ja kun satuin just menemään Löytöpalan ohi, niin sama se oli sielläkin pysähtyä. Enpä ole sielläkään käynyt yli puoleen vuoteen. Yhteen aikaan minulla oli usein käyntiä ihan siinä lähellä, joten tuli käytyä Löytöpalassa useinkin, mutta nyt on tosiaan tullut taukoa. Eihän se muuten ollutkaan yhtään niin inspiroiva paikka mitä Eurokangas, ei siellä ollut ollenkaan niin paljon valoa ja värejä. Vaikka meinasin kyllä ostaa yhtä aivan syötävän ihanaa taftia vailla mitään aavistusta, mitä tällainen ompelukoneen vihaaja olisi siitä voinut tehdä. ;) Saati, että jos olisin siitä saanut jonkun iltapuvun aikaan, niin missä sitä olisi voinut käyttää? Jotkut kankaat vaan on niin ihania, että niitä on kiva käydä hypistelemässä. En ostanut mitään, hypistelin vain. :)

Sitten olisi pitänyt jo mennä kiireesti kotiin, mutta kun olin päättänyt syödä sen tämän vuoden ensimmäisen ulkojäätelön, niin sehän piti käydä sitten kiireesti hotkaisemassa Torilla (joka on minusta ainoa oikea paikka Oulussa syödä jäätelöä ulkona), ja sitten vielä kävin pikaisesti kirjaston musiikkiosastolla, vaikka siellä jo kuulutettiin, että kirjasto suljetaan viiden minuutin kuluttua (mokomakin helatorstain aatto!), ja kun en saanut siellä enempää aikaani viettää, niin pakko oli sitten lähteä kotiin. No jo oli aikakin. ;)

Kotona oikeastaan vielä jatkui Mari-päivä, kun laitoin uutta väriä tukkaan. Tosin vaikka tänään on hiukset lyhentyneet ainakin 10 cm ja mukamas laitettu uutta väriäkin, niin ainakaan meidän isäntä ja lapset eivät huomaa minussa mitään muutosta. ;) Enkä kyllä usko, että huomaa kukaan muukaan, meikäläisen tukassa nyt ei joku 10 cm lyhennys tai hillitty sävynmuutos näy vielä missään. En kyllä itsekään huomaisi, jollen tietäisi. :D Mutta tärkeintä on se tieto, ei se että näkyykö se. ;)

Tämä oli tällainen Mari-päivä, ja huomenna on sitten uusi päivä, joka on todennäköisesti Perhe-päivä. Mitähän kivaa me keksitään? Tivoliakin olivat rakentamassa, kun siitä aamulla ohi ajelin, mutta tuskin me kuitenkaan sinne vielä huomenna...

Mukavaa uutta päivää! :)

Ameriikan tädin paketti :)

Kiitos, kiitos, kiitos kaikista kommenteista jälleen kerran! :) Onpa ollut mukava niitä lukea, kun viime viikolla monen postauksen lopussa möllöttänyt "0 kommenttia" melkein jo masensi. ;) Ei silti, kun välillä ihan itselleni näitä juttuja turisen, niin ymmärrän kyllä, että aina ei lukija saa välttämättä jutun juonesta kiinni, saati sitten että osaisi jotain kommentoida... :D

Sainpas sitten postia Ameriikan tädiltä, eli eHandcraftsin Mary Kathrynilta. Ihan maksua vastaanhan hän tietysti näitä pakettejaan lähettelee, mutta kun on itse tehnyt tilauksen monta viikkoa sitten ja Visa-laskua ei kuitenkaan ole tästä tilauksesta vielä tullut ja sen eräpäivä on vasta kuun lopussa, niin paketit tuntuvat ihan kuin ne vain tulisivat jostain lahjaksi. ;) No, oli tässä paketissa yksi pieni lahjakin mukana niiden varsinaisten tilausten lisäksi. Ja jippii, tää ei jäänyt tälläkään kertaa tulliin kiinni, vaikka yleensä tilaan niin, että ihan rimaa hipoen alittuu se summa, mistä ei tarvi tullia maksaa...


No niin, nyt olisi sitten meikäläisellä kaikki DMC:n yksiväriset muliinilangat! :) Paitsi kokoelmasta puuttuu vielä kolme lankatokkaa, jota ei tuolta Ameriikan tädiltä saanut, mutta onneksi naapuripitäjän kaupan täti on luvannut tuoda mulle ne puuttuvat tokat - hänkin kyllä jostain syystä toimittaa näitä vaan sitä maksua vastaan; omituisia ovat nuo kauppiaat, kun joka tilauksesta ovat aina jotain laskua lähettämässä. ;)

Minä kyllä lupasin joskus, kun viimeksi näitä DMC:n lankoja satsin tilasin, etten tilaa uutta satsia, ennen kuin olen puolannut ja purkittanut sen edellisen tilauksen (jonka tein puoli vuotta sitten, eli ei näitä nyt niin usein tilailla, toim.huom. ;) ), mutta kun oli joku synttäritarjous postikulujen suhteen eHandcraftsilla, eikä niin edullista postikulutarjousta ole siellä ollut oikeasti ikinä eikä varmaan tule olemaankaan, niin ei sitä voinut vastustaa. Tuumasin vain, että sitten istutaan taas muutama yö puolailemassa 200 lankatokkaa, kun on edelleenkin se toinen samanlainen satsi odottamassa puolaajaansa... ;)

Seuraavaksi sitten hankintalistalla ne DMC:n liukuvärjätyt... Niin ja voisiko joku kauppias ottaa myyntiin aikaa, että ehtisi tehdä joskus niitä ristipistojakin? :)


Tässä muuten se kaupanpäälliskylkiäinen, minkä eHandcraftsin täti oli laittanut tilauksen mukaan. Käsinvärjättyä silkkilankaa = eihän tätä raaski käyttää mihinkään. ;)

Oikeasti tuo paketti tuli tänne jo eilen, ja ihan oikeasti olen tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä taas jossain aivan muualla. :D Innostuin vain päivittämään heti, kun tuo paketti tuli, mutta sitten ajattelin, että koska en kuitenkaan keskiviikkopäivänä ehkä ehdi päivittämään - tai kukapa sen vielä tietää vaikka ehtisinkin - niin laitetaanpa ajastuksella, että on taas jotain uutta lukemista täällä. Mulla on nimittäin tarkoitus pitää tänään Mari-päivä, mikä on meidän perheen nimitys sille, että mää saan luuhata kaupungilla niin kauan kuin haluan. ;) Käynhän minä yleensäkin pari kertaa viikossa keskustassa, mutta yleensä käyn vain siellä sovitussa tapaamisessa ja pyöräilen saman tien kotiin. Ei vain jaksa enää nykyään jäädä shoppailemaan, mieluummin tulee kotiin tekemään käsitöitä. ;) Mutta kun kerran isäntä sai pitää maanantaina oman päivänsä, niin minä sitten sanoin, että nyt on minun vuoroni. :) On kyllä ihan oikeaakin asiaa sinne, mutta sen lisäksi on tarkoitus käydä lyhennyttämässä hiuksia ehkä 10-15 cm (minkä jälkeen ulottuvat vieläkin varmasti olkapään alapuolelle), sitten ehkä syömässä tämän vuoden ensimmäinen ulkojäätelö Torilla, voisi sitä Toria muutenkin kierrellä ja katsastella, käydä ehkä jossain kirpparilla, ehkä jossain lankahyllyillä, ja vaikka kangaskaupassa... en minä tiedä, ei siis oikeasti ole mitään asiaa, mutta jos kerrankin vaan pyörisi ja ihmettelisi. :D Tai sitten ajan kotiin heti kun on pakolliset asiat hoidettu. ;) Ehkäpä tulen sitten tänne raportoimaan, missä kävin vai kävinkö missään. :)

Kivaa keskiviikkoa ja helatorstain aattoa! :)

Kvaak!

Pieni ankanpoikanen polskutteli veessä...


Hups! Taisi tulla väärä biisi...

Silloin nousi kaislikosta suuren suuri Isä-Ankka, joka sanoi suurella äänellänsä...

...KVAAAAK!!!

Ankka
Tehty ajalla: 6.-12.5.2009
Malli: Fiona McTague: Neulo itse pehmeät lelut
Lanka: 7 veljestä keltainen (268) ja oranssi (278)
Langankulutus: Oranssi 42 g + keltainen 92 g = 134 g
Puikot: 3,5 mm pyöröt
Koko: Seisomakorkeus n. 60 cm, istumakorkeus n. 35 cm, siipiväli n. 45 cm, vyötärönympärys n. 45 cm, päänympärys n. 35 cm
Muuta: Kummitytölle nimppariyllätykseksi

Jo joskus muinoin, kun ostin itselleni tuon pehmolelukirjan, ihastuin tähän ankkaan, ja päätin että joskus sen kyllä neulon. Se oli jo harkinnassa itse asiassa viime joulun allakin, mutta silloin puikoille pääsikin tuosta kirjasta pari pupujussikkaa. Nyt sitten, kun menin tässä kevättalvella hommaamaan keltaista ja oranssia 7 veljestä - joista en sitten innostunutkaan tekemään kaikkea, mitä olin kaupan hyllyjen välissä suunnitellut - muistin tuon ankan, ja niin rupesi tekemään mieli tehdä se ankka ihan heti. Mutta kenelle sen tekisin?


Heti tuli mieleeni kummityttö, joka asuu Hanhipuron varrella (jossa en kyllä ole koskaan nähnyt ainuttakaan hanhea enkä kyllä ankkojakaan), ja ajattelin tekeväni ankan hänelle synttärilahjaksi. Mutta kun niihin synttäreihin on vielä niiiiiin pitkä aika (heinäkuussa), etten olisi varmastikaan sinne asti jaksanut odottaa ankan luovuttamista. No mutta onneksi on nimipäivät, ja niinpä tähtäsin ankan valmistumista siihen.


Ihan hyvin onnistui tähtääminen, sillä ankka oli kuulemma päässyt jo eilisiltana perille, eli päivää ennen varsinaista nimpparipäivää. Mukavaa nimipäivää kummitytölle vielä tätäkin kautta ja näin oikeana päivänä toivoteltuna! :)


Terveisiä myös Heimolaan SeijaP:lle, joka jossain kommenteissa ihan oikein osasi arvata, että niistä keltaisista lärpäkkeistä on tulossa pehmoankka. :) Kovasti niissä lärpäkkeissä oli kyllä ompelemista, mutta se oli oikeastaan ihan hauskaa puuhaa. :)


Huiiiiiiii...!


Näin ankka laskettelee suoraan Project Spectrumin keltaiselle kaudelle! :)

Ankasta tuli muuten yllättävän iso - siinä kirjan kuvassa se näytti paljon pienemmältä... ;) Ei sentään ihan kummitytön kokoinen ole, mutta varmasti aika lailla samankokoinen hänen pikkusiskonsa kanssa. ;) Toivottavasti vauva ei tätä ankkaa pahasti säikähdä!



Isäntä ei olisi meinannut raaskia luopua ankasta, vaikka tekovaiheessa hän kävi naureskelemassa tuolle ankan nokalle, joka ei ihan ensimmäisellä kiinni ompelulla osunut kohdilleen. ;) Vähän hassu se on vieläkin, mutta kyllähän tuon ankaksi tunnistaa. :D


Ja lopulta mieskin vissiin hyväksyi, että ankka lähtee uuteen kotiin, koska hän kävi ankan postittamassakin. ;) Löytyi muuten aika passeli laatikko ankalle, tässä oli oikein turvallinen matkustaa. :)

KVAAK-KVAAK! :)

Ja linnan muuri kohoaa... ;)

Voi mahoton, mikä päivä tänään on ollut! En ole saanut käsitöiden sarallakaan vielä edes kahta kerrosta virkattua. Äsken tuossa jo ilmoitin, että nyt alkaa tämän päivän osalta äidin oma aika, ja sainkin istahdettua jopa 20 sekuntia, kun oli jo ensimmäisellä asiaa. Enkä edes muista, milloin olisin saanut syötyä aterian ilman, että on kertaakaan tarvinnut nousta pöydästä kesken syönnin tekemään milloin mitäkin. Mutta ihanaahan se on tuntea olevansa perheelle tarpeellinen. :) Ja ihana päivä on ollut tänään monilla tavoin, että en valita. Vaikkakin kuopus on sitten vissiin päättänyt vähentää päiväunensa vain yksiin uniin ja niitäkin vähän lyhentää, mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että... (tässä välissä lause ja ajatus keskeytyi, kun piti alkaa selvittämään kuopukselle, että hänen kädessään oleva esine on pallo. Pallo. Pallo. Pallo. Niin, se on pallo. Pallo. ;) ) ... että tästä lähtien saan nauttia taaperoni ihastuttavasta seurasta muutaman tunnin enemmän päivässä. :) Käymme jo vilkkaita keskusteluja hänen kanssaan, kun hänen sanavarastoonsa kuuluu peräti kolme sanaa: Kukka, kakka ja kukkuu. Niitä höpötellessähän nämä päivät tässä kuluvat... ;)

Tänään olikin varsin juhlava päivä, sillä esikoisen päiväkodissa vietettiin kevätjuhlaa. :) Olisi tietysti ollut tänään mahdollisuus osallistua neuletapaamiseenkin, mutta Prinsessa Ruusunen -näytelmän katsominen vei voiton, etenkin kun esikoiseni esitti näytelmässä linnan muuria. ;) Emme ensiksi meinanneet uskoa, kun poika kertoi, mikä on hänen roolinsa, mutta kyllä hän vain linnan muuri oli. Ruusuröyhelöt kaulassa ja sitten kun linnan muuri kohosi Ruususen nukahdettua, niin jotain ruusuköynnöksiä ne linnan muurin tolpat sitten käsissään kannattelivat. Hyvin suoriutui poika tehtävästään. :)


Tässä tämä meidän iloinen ja valokuvauksen kohteena olemista rakastava linnan muurimme on. ;)

Jeps, nyt sain tässä jopa sen toisen virkattavan kerroksen valmiiksi, ja samantien tupsahti tuossa taas kuopus toiselle käsivarrelle, joten tämä raportti on nyt tässä. Huomenna saattaapi tulla sitten taas enemmän käsityöasiaa... :)

Kivaa tätä viikkoa! :)

Palapuseron syvin olemus ;)

No niin, minä taisin eilen illalla mennä lupaamaan, että selvittelen tuota paloista virkattavan puseroni syvintä olemusta, kun siitä on tullut kommentteihin kysymystäkin. Yhdessä kuvassa varmaankin tuossa alkuviikosta se puseron malli vilahtikin, mutta siitä ei varmastikaan ainakaan ilman suurentamista saanut selvää, ja hoksasikohan kukaan sitä tarkemmin katsoakaan. Mutta joo, ei se pusero ihan pelkästään niistä 36 virkatusta palasesta koostu. :D Eli en todellakaan ole viikossa virkannut kokonaisen puseron palasia, ei lähellekään. ;)

Vaan se pusero tulee sitten joskus olemaan tällainen:


Eli tuohon tehdään jonnekin rintojen alapuolelle kaksi riviä noita paloja, ja sitten hihojen yläreunaan tulee myös kaksi riviä niitä paloja, mutta muuten tuo onkin sitten sellaista ristikkäisistä pylväistä koostuvaa virkkausta. Ne palat vaan piti virkata ensiksi, koska sitten tuohon palariviin virkataan ensimmäinen kerros kiinteitä silmukoita ja siitä jatketaan puseroa ylöspäin. Alaosa ja hihat virkataan sitten erillisenä ja yhdistetään palariviin. Minusta tällaiset mallit on kivoja, joihin tulee virkattuja paloja ja sitten jotain muuta virkkausta tai neuletta, joten siksi tähän malliin ihastuin. :) Tämähän muuten on Novitan Neuleen neljä vuodenaikaa -kirjassa, eli lienee ollut Novita-lehdessä joskus ehkä 90-luvulla; ainakin tuo puseron malli vähän viittaisi 90-lukuun tuolla laatikkomaisuudellaan. ;)


Kaikki 36 palaa ovat siis valmiina, ja ensimmäiset 10 palaa takakappaletta varten ovat melkein virkattuna kiinni toisiinsa. Tuossa läjässä odottaa ne loput 26 palaa - voi olla, että virkkaan nekin ensin yhteen ennen kuin aloitan tekemään tuota puseron muuta osuutta, eivät sitten ainakaan nuo palaset kuljeksi ympäri taloa irrallaan. Ratkaisin muuten tuon palasten irrallaan kuljeksimisen siten, että kun minulla on sellainen silmukanpidin, joka muistuttaa isoa hakaneulaa, niin olen siihen pujottanut aina palasen sitä mukaa kun on valmistunut, niin pysyvät tallessa. :)

Kuvauspaikkana oli tänään meidän kerroksessa oleva "yleinen parveke", kun en omalle parvekkeelle viitsinyt mennä kuopuksen unta häiritsemään. Täytyy pikku hiljaa näemmä alkaa laajentaa reviiriään kuvauspaikkojen osalta, eikä aina vaan kuvailla täällä sisällä tai omalla parvekkeella. ;)

Hyvää sunnuntain jatkoa! :)

Lauantai-iltana

Tulinpas hetkeksi turisemaan taas tännekin. :) Hyvin olen pysynyt päätöksessäni käydä kommentoimassa kaikissa blogeissa, joissa vierailen. Silti on jäänyt aikaa tehdä muutakin, eli ei se kommentointi kauheasti aikaa ja vaivaa vie. :) Kiva on ollut myös huomata, että kun kirjoitin eilen tuosta kommentointiasiasta, niin myös tänne on tullut sen jälkeen oikea kommenttiryöpsähdys - kiitos siitä! :)

Tuossa pari päivää sitten kirjoittelin tästä arjen värikkyydestä, ja sen kirjoituksen jälkeen aloin oikein miettiä, että eipä tämä minun mieleni ole ollut arjen suhteen todellakaan aina näin positiivinen. Kuten varmasti tietävät ne, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, etenkin sitä vanhaa blogiani, ja varsinkin ne, jotka ovat tunteneet minut jo kauan ennen kuin aloitin bloggaamaan. Jos ajattelen vaikka itseäni vuosi tai kaksi vuotta sitten, niin paljon on sen jälkeen muuttunut. Ei ehkä ulkoisesti ole muuttunut kovastikaan, mutta oman pääni sisällä on tapahtunut todella paljon muutoksia, ja koko ajan teen töitä sen eteen, ettei enää tulisi sellaisia mustia aikoja, mitä joitakin vuosia takaperin on ollut useampaankin otteeseen. Aika suuri osa tästä arjestani kuluukin nykyään ihan vain itseni kuntouttamiseen, ja vaikken siitä viitsi täällä hirveästi turistakaan, niin väkisinkin tänne joskus lipsahtaa niitä ajatuksia, joita juuri sillä hetkellä satun työstämään. Varsinkin silloin, jos ei satu olemaan niin kauheasti käsityöasiaa. ;) Ja hyvähän se on, että voi sanoa ääneen (tai kirjoittaa julkisesti) vaikkapa sellaisia juttuja, että mistä minä tykkään tai mistä en tykkää - ja myöntää myös sen, että ihan kaikesta minulla ei ole eikä tarvitsekaan olla edes mielipidettä. ;)

Tänään on ollut yhtenä ilonaiheena virkkaaminen. :) Tuossa joskus iltapäivällä aloin miettiä, että montakohan palasta olen puseroani varten oikein jo virkannut, ja arvioin että jokohan olisi 25 palaa kasassa. Tein tarkistuslaskennan ja niitähän olikin jo 29! :) Siitä tuli hyvä mieli, ja vähän sellainen ohhoh, että missäs välissä niitä oli niin paljon tullut, kun edellisen laskennan aikana niitä oli ollut vasta 20. :) Nyt on kaiketi jo 33. pala koukulla, ja kun niitä tarvitaan yhteensä 36, niin varmaan huomenna pääsen siirtymään paidanvirkkauksessa uuteen vaiheeseen. Voin sitten selvittää tuota paidan syvintä olemusta tarkemmin, kun siitäkin yhdessä kommentissa kysyttiin, että millainen paita siitä oikein on tulossa. Nyt en ehdi siitä kirjoitella enkä kuvia vilautella sen enempää, muuta kuin että keltainen virkattu pusero on tekeillä, johon tulee 36 palaa ja jotain muuta. ;) On siitä mallista kuvakin olemassa jossain alkuviikon postauksessa. :)

Pistänpä lauantai-illan ratoksi tällaisen keväisen kuvan:


Sain tämän ihanan kynttilän ja takana näkyvän kortin torstai-iltana lahjaksi eräältä oppilaaltani. :) Se odottelee nyt syksyä ja kynttiläkautta, vaikka onkin kovin keväisen oloinen. Niin, ja tuo kortin teksti oli kyllä ihan minulle: "Elämän kauneus koostuu sen valoista ja varjoista."

Valoisaa lauantai-illan jatkoa! :)

Kiitos Katille! :)

Kati antoi minulle tällaisen tunnustuksen - PALJON KIITOKSIA! :)


Olen taas niin laiska, etten jaksa miettiä, kelle tämän antaisin eteenpäin. Näitä kun on näkynyt jo niin monessa blogissa, niin taidan pitää tämän ihan vain itselläni. ;) Oikeasti kuitenkin tykkään kaikista niistä 150+ blogista, joita seuraan. Ja mieluummin jätän näihin blogeihin ihan tavallisia kommentteja käydessäni kuin alan eritellä muutamaa blogia suosikikseni ylitse muiden. Siispä teen nyt päätöksen, että tänä viikonloppuna kommentoin kaikissa blogeissa, joissa vierailen ja jotka tässä viikonlopun aikana päivittyvät, alkaen siis nyt perjantaista klo 13.50 jatkuen aina sunnuntai-iltaan saakka, ehkä pidempäänkin. Eli jos saat viikonloppuna kommenttia blogiisi minulta, niin tiedät, että luen blogiasi ja tykkään siitä. :) Onkin taas jäänyt tuo kommentoiminen hävettävän vähälle (usein blogeja lukiessani on kädessäni/sylissäni joko käsityö tai pyörivä taapero, niin ei jää käsiä enää kirjoittamiseen), joten taas on hyvä vähän petrata sillä saralla.

Oikein mahtavaa viikonloppua kaikille täällä kävijöille! :) Ja kiitos kaikille, jotka jaksavat välillä jättää puumerkkejään, kommentteja on aina mukava lueskella. :)

Torstain touhuja :)

Hip heijakkaa, taas ollaan jo torstaissa! :) Kerrankin muuten tulee torstaipäivitys tänne ihan reaaliaikaisesti, yleensä näpsyttelen sen ajastuksella, kun torstaisin riittää muutenkin hulinaa. Mutta ajattelin tämän torstain ottaa vähän rennommin, ja otankin, vaikka menoa on ollut jo aamupäivästä, ja kohta olisi sitten töihinlähtö. Mutta mullapas on tänään tämän kevään viimeinen työilta! :) No joo, on mulla sitten vielä parin viikon päästä kevätjuhla ja yks opekokous kahtena peräkkäisenä iltana, mutta niitä ei lasketa. ;) Tänään on ihan hyvä fiilis mennä viimeistä iltaa opettamaan, ja mieskin totesi, että minähän selvisin tästä kevätlukukaudesta. :) Kyllähän se vähän jännitti palata työelämään silloin, kun vuoden alussa aika lyhyellä varoitusajalla kyseltiin, ottaisinko muutaman ryhmän opetettavakseni tälle keväälle, mutta hyvin meni! Tai siis voihan sitä vielä tänä iltana tapahtua joku kauhea katastrofi, mutta todennäköisempää on, että ei tapahdu. ;) En siis palanut loppuun, saanut hermoromahdusta tai paniikkikohtauksia, kotonakin on vissiin mennyt ihan hyvin sillä aikaa, kun olen ollut töissä, ja mulla on oikeasti ollut kivaa käydä tänä keväänä töissä. :) Se on ollut oikein mukavaa vastapainoa muulle arjelle. ;) Tai no, enhän minä kaipaa kyllä kauheasti mitään "vastapainoja" arjelle, kun minun arkeni on muutenkin jo niin pirtsakkaa ja värikästä, pikemminkin kaikki pyhät ja juhlat ja muut synkistävät mieltä, ne ovat minulle sitä "harmaata aikaa". En voi siis ainakaan arkea harmaaksi kutsua, enkä työntekoakaan. :) No, jos nyt jotain negatiivista hakemalla pitää tästä päivästä hakea, niin tuo aurinko on paistanut nyt jo ihan liian monta päivää peräkkäin, saisi välillä sataakin... alkaa kohta tuo valo ja pöly ahdistaa. ;) Just tänään juttelinkin erään ihmisen kanssa tästä kesän inhoamisesta, ja hän sanoi, että itse asiassa on paljonkin ihmisiä, jotka eivät tykkää kesästä, eivät pidä kuumuudesta, pölystä tai siitä, että harrastukset ja muut menot jäävät tauolle. Eli en olekaan ainoa kummajainen, jipii! :) Saan siis ihan rauhassa inhota kesää ja toivoa toukokuun puolessa välissä, että olisipa tämä kesä jo ohi! :) No, jos nyt hakemalla hakee jotain positiivista kesästä, niin... öö... tää on vaikeeta... ;) Se on positiivista, että kesällä ei oikeasti tarttee tehdä mitään tavallisuudesta poikkeavaa, vaan voi samalla tavalla puuhastella kaikkia ihania arjen askareita kuin muinakin vuodenaikoina, ja nysvätä vaikka koko kesän sisällä käsitöittensä parissa. Ei siis tarvitse "viettää" kesää tai lomaa tai juhlaa tai joulua tai mitään, jos ei halua. Ja arvatkaapa, haluanko minä? ;) En. :)

Todisteeksi siitä, että arkeni ei ole harmaata, vilautan keskeneräisiä käsitöitä:


Nyt on jo aika monta palasta virkattuna puseroani varten, ja lisää on koko ajan koukulla. En kyllä eilenkään illalla saanut kuunneltua sitä aikomaani äänikirjaa, mutta kuuntelinkin virkatessani yhtä muuta levyä siihen saakka, kunnes kuopus tuli hakemaan minua nukkumaan. Hän on näemmä oppinut avaamaan itse makkarin oven, niin ei tyydy enää vain huutelemaan, että unikaveri puuttuu, vaan tulee hakemaan unikaverinsa pois tietokoneen ja käsityön äärestä. ;) Koska tykkään vilautella kaikkia salaisia hys-projektejani, niin yksi sellainen on tuossa kuvassa myös noiden keltaisten palasten alla. Vähän kellertävää se tuokin on. Keltainen on kiva väri! :)

Touhukasta ja värikästä torstaita! :) Kommenttejakin saa jättää, vaikkei täällä aina olekaan niin järkevää asiaa... ;)

Keskiviikon kivoja kertomuksia :)

Kun eilen tuli niin kovasti touhuttua, niin ajattelin tänään pitää sellaisen rennon käsityöpäivän. Tai oikeastaan suunnittelin jo eilen illalla, että olisin lasten nukkumaanmenon jälkeen kuunnellut ainakin yhden levyn verran äänikirjaa, ja laskin ehtiväni sen levyn aikana virkata neljä uutta palasta puseroani varten. No mitä vielä, minä tietysti nukahdin jo ennen kuopusta ja heräsin puoli yhdeltä todetakseni, että ei paljon enää kannata nousta käsitöitä tekemään. ;) Että se siitä.

Tänään sitten aamupäivällä olisi voinut kuopuksen päikkäreiden aikaan käsitöitä tehdäkin, mutta sainpas päähäni lähteä kirjastoon. Ensin tietysti lenkkeilin aikani siinä kirjaston lähimaastossa, että sain pojan nukutettua vaunuihin, jotta sitten kirjastossa ollessani oli täysi rauha lukea lehtiä. :) Selasin läpi uusimman Suuri Käsityölehden, Modan ja Kauneimmat käsityöt. :) Olen huomannut, että kaikkein paras paikka tutustua tuoreisiin käsityölehtiin on kirjastossa, ja jos jotain mukavaa löytyy, niin senhän voi sitten käydä omaksi ostamassa tai vielä parempi on vaikka laittaa lehti varaukseen ja lainata kirjastosta. :) Kauppojen lehtihyllyillä saattaa vain äkkiseltään plärätä lehdet, ja tehtyä myös hätäisiä osto- tai ostamatta jättämispäätöksiä jonkun "ihan kivan" mallin perusteella. Vaikka sitten lopulta ei tulekaan tehtyä niitä "ihan kivoja" juttuja, jonka vuoksi on jonkun lehden ostanut. Tosin enpä ole neulelehtiä ostanut moneen vuoteen, kun kotiinkannettuna tulee Novita, josta löytyy joka lehdestä kymmeniä uusia malleja omalle "pakko tehdä" -listalle, niin ei oikein sitten muita lehtiä kaipaakaan, eikä niissä hirveästi mulle kivoja juttuja ole ollutkaan. Suuri Käsityölehtihän minulle tuli reilun 8 vuoden ajan, kunnes vuoden 2007 lopulla päätin tilaukseni, enkä ole lehteä enää kaivannut. Oli siinä silloin aluksi aina välillä jotain kivaa, ja niistä vanhoista lehdistä löytyy vieläkin aina joskus jotain tekemistä. Nyt tässä uusimmassa oli yksi "ihan kiva" eli sellainen neulottu perustoppi, joka oli samanlainen mitä ensimmäisessä Suuri Käsityökerhossa on ollut v. 1974. Mutta sitten ajattelin, että kun se on ihan vain sileää neuletta, niin tuskin jaksaisin sitä alkaa tekemään. :) Modakin minulle tuli yhden vuoden ajan v. 2007 - sitä ennen olin löytänyt siitä aina joskus jotain kivaa, mutta juuri silloin, kun Moda minulle tuli, ei siinä ollut kertaakaan minulle mitään, ja sen jälkeenkin siinä on ollut vain viime kesänä yksi kiva virkattu toppi+jakku -setti. Tässä tuoreessa lehdessä oli "ihan kiva" se käsittääkseni kannessakin oleva sininen virkattu mekko ja sitten yksi vihreä pitsijakku Mandarin Classicista, mutta sitten tarkemmin katsottuani tuumasin, että saattaisi nekin jäädä lopulta tekemättä. Mutta ehkä joskus vielä lainaan tuon lehden, ja tarkastelen noita malleja uudemman kerran... No sitten Kauneimmat käsityöt -lehdeltä en mitään suuria odottanutkaan, kun en ole varmaan siitä koskaan mitään tehnyt, eli on kyllä kaukana minun tyylistäni ja mieltymyksistäni tuo lehti. Yllättäen tuosta uudesta lehdestä kuitenkin löytyi söpöinen kissa-ristipistomalli, jossa on paljon erilaisia kissoja. :) Pitääkin pistää harkintaan, josko tuon takia jopa ostaisin lehden - en niinkään itselleni haluaisi pistellä kissoja, mutta vaikkapa johonkin vaihtoon tai lahjaksi... Aika moni ristipistelijä nimittäin tykkää kissoista. :) Vinkkinä vaan pisteleville kissojen ystäville, että uusimmassa Kauneimmissa käsitöissä niitä mirrejä olisi. :)


Pitkästä aikaa tuli lainattua käsityökirja! Inspiroiduin kovasti tuosta "Huovuta neulalla" -kirjasta, siinä on paljon kauniita neulahuovutusideoita ja myös tekniikkavinkkejä. Melkein tekisi mieleni alkaa heti kokeilla noita ideoita... :) Villaa kyllä on ihan liiankin kanssa, että siitä ei ainakaan neulahuovuttelut ole kiinni. ;) En vain tiedä, millä ajalla ehtisin vielä huovutellakin, kun on niin kaikkea muutakin tekeillä. Tänäänkin aloittelin yhtä hys-ristipistotyötä, johon olen jo monta päivää sitten ottanut tarvikkeet ja mallin esille, mutta se ensimmäinen pisto oli vielä tekemättä. Että siinäkin riittää jo vähän hommaa. Mutta jos tuo neulahuovutusvimma kovin kasvaa suureksi, niin kai sitä pitää vähän jotain sitten huovuttaa... ;)

Enpä sitten malttanut tänään lepäillä käsitöiden parissa, kun sain inspiraation siivota parvekkeen. :) Nyt kun parvekkeen ovestakin näkee taas läpi, niin oli jotenkin pakko tehdä parvekkeelle jotain. Eihän sille nyt mitään suuria voinut tehdä, muuta kuin lakaista, puistella matto ja pestä parvekkeen tuolit ja pöytä, mutta on se nyt vähän viihtyisämpi mitä ennen. Sitten aloin heti miettiä, että laittaisiko sitä tänä vuonna niitä parvekekukkia... Viimeksi on ollut parveke/ulkokukkia ehkä 6 vuotta sitten, silloinkin varmaan kukkivat sen max. 2 viikkoa, mitä minulla kukat hengissä yleensä selviävät. ;) Olin melkein jo tänään lähdössä ostamaan parvekekukkia + laatikoita/amppeleita niitä varten, mutta järki tuli käteen, enkä ainakaan vielä mennyt mitään ostelemaan. Mietin sitäkin, että kannattaako tuota parveketta ylipäätään kauheasti ulostaa - minusta sisustaminen on sitä, mikä tehdään sisällä, ja jos samaa tehdään ulkona, niin eikö se sitten ole ulostamista? ;) - kun emme ole kauheasti mitään parvekkeella/terassilla/pihalla oleskelevaa sorttia. Yleensä meidän ulkoilumme on sitä, että silloin liikutaan reippaasti ja vaihdetaan maisemaa, ja kun ollaan kotona, niin ollaan sitten sisällä. Lasten kanssakin mieluummin hypätään pyörän selkään ja käydään retkeilemässä/ajelulla/reippailemassa kuin istuskellaan hiekkalaatikolla. Käsitöitäkin teen sisällä mieluummin kuin pihalla tai rannalla, jossa ne vain pölyyntyvät. En ole siksi koskaan kaivannut kauheasti mitään pihaa, eikä ole tullut tuohon parvekkeeseenkaan panostettua. Mutta on siellä nyt kiva käydä kuopusta nukutettua, kun on vähän puhtaampaa, ja kyllä minä äskenkin siellä virkkasin, kun laulelin kuopusta toisille päikkäreilleen. :) Voisihan sinne vaikka jonkun amppelin hommata roikkumaan...

Sellaisia touhuja tänään. Oikeasti nyt pitää kyllä loppupäivä tehdä niitä käsitöitä. :) Saisikohan tänään jopa toteutettua sen eilisiltaisen haaveen siitä yhdistetystä äänikirja&virkkaussessiosta...?

Kivaa tämän päivän iltaa kaikille! :)

Huh-huijjaa! :)

Tänään onkin ollut touhukas päivä, vaihteeksi. :) Nyt pitää ihan hetki istahtaa ja hengähtää, ja mitäs muuta sitä voisikaan hengähtäessään tehdä kuin päivitellä blogia. :) No, ehkä käsitöitäkin voisi tehdä, niitä kun en ole vielä tänään ehtinyt tehdä ollenkaan!

Sain sitten tänään aikaiseksi pestä ikkunat. Ensin ajattelin, että jos pesisin ihan vain pari ikkunaa ja jakaisin sitä pesurumbaa useammalle päivälle, mutta niin olen ajatellut joka ikinen kevät, ja aina on käynyt niin, että kun on alkanut pesemään, niin ei ole malttanut lopettaa. ;) Ja niin kävi nytkin. Vaikka tykkään siivoamisesta kovasti, niin ikkunanpesu ei ole ihan se kaikkein mukavin siivouksen osa-alue, tai siis se itse peseminen on kivaa, mutta se ikkunoitten aukominen ei ole. Joskus isäntä on auttanut siinä, eli hän on puistellut verhot ja aukonut ja sulkenut ikkunat ja ripustanut verhot takaisin, jolloin minä olen saanut keskittyä siihen mukavampaan puuhaan eli itse pesuun. ;) Nyt olin ihan kiitollinen sellaisesta avusta, että mies piti kuopuksen pois jaloistani. :) Oli muuten ensimmäinen kerta tässä asunnossa, kun pesin ikkunat. Viime vuonnahan meidän vuokranantaja hoiti ikkunanpesun muuton yhteydessä, kun edellinen asukas oli jättänyt ikkunat pesemättä, vaikka sehän kuuluu luonnollisesti poismuuttavan asukkaan hoitaa. Vuokranantajan ohjeissakin lukee, että asunto kuuluu siivota sellaiseen kuntoon, että se kelpaa vaativimmallekin uudelle asukkaalle (ja minä olen siisteyden suhteen vähintäänkin se vaativin ;) ), ja sitten on lueteltu erikseen, mitkä kaikki paikat on siivottava poismuuttaessa, ja ikkunoitten pesu tietysti kuuluu siihen listaan. Minä tietysti kirjaimellisesti noudatin noita ohjeita (sain kyllä siivousapua ihanaiselta ystävältä! :) ), ja sitten motkotin vuokranantajalle, että jos minä olen pessyt edellisessä asunnossa sisältä ja ulkoa ikkunat poismuuton yhteydessä, niin kyllä odotan, että uudessa asunnossa on vastassa puhtaat ikkunat. No, vuokranantajakin oli sitä mieltä, että kun kerran edellinen asukas ei ollut sitä hoitanut ja asunnossa oli vielä tehty iso remonttikin ennen meidän sisäänmuuttoamme, niin ilman muuta vuokranantaja sen pesun hoitaa. Siinä meni vain jonnekin heinäkuulle, ennen kuin se siivousfirman tyttö kävi sitten ne ikkunat meillä pesemässä, joten ei ollut sitten viime syksynäkään tarvetta vielä pestä täällä ikkunoita. No, nytpä tuli sekin koettua tässä asunnossa. :) Edellisessä asunnossa oli siitä kiva pestä ikkunoita, että siellä tarvitsi pestä vain sisä- ja ulkopinnat, eli ei ollut mitään ikkunoiden välejä pestävänä. Mutta siellä oli sellaiset hassut ikkunat, että kun ne halusi pestä ulkopuolelta, niin se koko valtavan iso ikkunaruutu piti kääntää nurinperin niin, että ulkopuoli kääntyi kokonaan sisäpuolelle ja sisäpuoli ulkopuolelle, ja sitten se ikkuna oli vielä ylösalaisin. Joka ikinen kerta pesun yhteydessä hirvitti, että taatusti siinä vaiheessa, kun käännän sitä ikkunaruutua nurinpäin, se kiinnitysmekanismi jotenkin irtoaa ja koko ruutu rämähtää neljännestä kerroksesta alas. ;) No, niin ei käynyt onneksi koskaan. :D Sitä edellisessä asunnossa Jyväskylässä taasen oli vain kolme ikkunaa pestävänä, mutta ne oli ihan tolkuttoman isot ikkunat (70-luvun kerrostalo), joista pestiin ruudut sisältä ja ulkoa ja välistä, ja se niiden aukominen oli aina oma operaationsa, ja lisäksi ne oli niin korkeatkin, etten ilman tuolia ylettynyt. Ja aina hirvitti, kun tuolin päällä keikuin, että jos horjahdan ja tipahdan avonaisesta ikkunasta pihalle. Tosin siellä oltiin vain toisessa kerroksessa, mutta hirvitti silti. En muuten sieltäkään pudonnut kertaakaan. :D

No joo, olipas sitten tänään hauska kokemus tosiaan päästä pesemään tämän asunnon ikkunoita, joita on yhteensä 13, ja jotka pestään joka ikinen ulkoa, sisältä ja väleistä, ja joista osa vielä on sellaisia 2-osaisia, eli avautuvat siitä keskeltä toinen luukku oikealle ja toinen vasemmalle, eli niitä avattavia osia on paljonkin enemmän kuin se 13 kpl. Ei ne kaikki ikkunat ole mitään isoja, osa ihan vain pieniä kurkistusluukkuja, mutta suunnilleen kaikki ikkunat on vähän erikokoisia ja erilaisia ja ennen kaikkea ne avausmekanismit ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Kyllä tässä tänään isännän kanssa monta kertaa pähkäiltiin, että mitenkäs se tämä luukku oikein avautuu silleen, että sen pääsisi pesemäänkin... Selvästi osaan ikkunoista on tehty jälkeenpäin joku remontti, jossa sitä mekanismia on muutettu, ja osassa oli sitten toisenlainen systeemi. No, kaikista ikkunoista selvittiin, eikä kertaakaan hirvittänyt, että olisin pudonnut viidennestä kerroksesta alas. :) Mukavinta oli se, että ikkunat ovat sen verran matalia, etten tarvinnut niiden pesemiseen tuolia, vaan yletyin ihan normaalisti kaikki pesemään. Mutta kyllä sen huomasi, että noita luukkuja oli paljon, sillä aiemmissa asunnoissa ikkunanpesusta on suoriutunut noin tunnissa, ja tänään siihen meni noin kuusi tuntia... en nyt ihan yhtä kyytiä pessyt, vaan piti tehdä ruokaa ja sen semmoista välillä, mutta lähestulkoon koko ajan noita ruutuja pesin. Siihen tämä päivä sitten tosiaan vierähti. :)

Muuten, pakko kertoa vinkkinä, kun kuitenkin monella varmaan on vielä keväinen ikkunanpesu edessä, että sain tässä hiljattain hyvän ikkunanpesuohjeen ystävältäni, joka puolestaan oli saanut vinkin nähtävästi äidiltään ja tädiltään. Nimittäin etikkavinkki: veden sekaan loraus etikkaa, eikä mitään muita pesuaineita, ja johan tulee kirkkaat ja puhtaat ikkunat! :) Eikä jäänyt yhtään rumia raitoja, niin kuin pesuaineista tahtoo jäädä! :) Etikkapullo kyllä melkein tyhjeni tämän päivän urakan aikana, tosin käytin sitä myös viemärin avaukseen (ruokasoodaa+etikkaa avaa tukkeutuneet viemärit tehokkaasti, tiesittehän sen? :) ). Että kyllä sitä taisin lorautella ihan reippaastikin aina pesuveteen, jota kyllä sai joka ikkunan jälkeen käydä aina vaihtamassa. Kiitos vain hyvästä etikkavinkistä ystävälle! :)

Mutta se siivouksesta! :D

Se hys-hys-juttunen, joka vielä eilisen postauksen aikana oli viimeistelyvaiheessa, tuli viime yönä valmiiksi. Tänään kävin sitä pihamaalla kuvaamassa aamupäivällä, ennen kuin aloittelin ikkunanpesupuuhia, ja hauskaa oli vaihteeksi keksiä mukavia kuvauspaikkoja, kun oli koko piha käytettävissä. En uskaltanut katsoa, näkeekö joku naapuri hullunkurisia kuvaustouhujani, paitsi että siinä vaiheessa, kun asettelin tuota valmistunutta työtä parkkihallin rappusille ja huomasin, että joku on tulossa kohti parkkihallia, niin nappasin työn äkkiä kainalooni ja luikin sisälle, ja jäi se kuva siinä rappusilla sitten ottamatta. ;) Mutta aika monta kuvaa ehdin napata, ja vaikka kyseessä onkin salainen juttunen, niin näytän silti pari kuvankäsittelyohjelmalla rankasti muokattua otosta:




Mitähän näistä munista mahtaa kuoriutua? ;) Se selviää joskus sitten, kun tämä ei ole enää niin hys-hys. :)

Sanokaas muuten, että jos ihmisellä on 75 grammaa oranssia 7 veljestä ja 27 grammaa keltaista 7 veljestä, niin mitä muuta niistä vois tehdä kuin sukat? :) Siis jotain sellaista, mihin nuo langat saisi kokonaisuudessaan upotettua, eikä tarvitsisi käyttää muuta lankaa kaverina...? :) Kiitän ja kumarran hyvistä vinkeistä jo etukäteen! :)

Hauskaa illan jatkoa!

Keltaista

Tämän postauksen väri on keltainen. :) Ja sehän vaan passaa, kun Project Spectrumissakin eletään keltaista kautta. ;)

Tänään on näkynyt taivaalla sellainen keltainen pallo. En ole erityisemmin tuon kyseisen keltaisen pallon ystävä, mutta onhan se välillä kiva, kun näkee tehdä käsitöitä ilman sähkölampun valoa. Ihanaa, että välillä on sitten pilvisiäkin päiviä, ei tuota pallon paistatusta koko aikaa jaksaisi. Pilkahdus paistetta silloin tällöin on ihan ok. ;) Lämpöä on nyt ihan riittävästi, tällainen +10-15 astetta on minulle tarpeeksi.

Perjantaina olimme esikoisen kanssa pyöräajelulla, ja poika bongasi kevään ensimmäiset kukkaset joltain seinänvierustalta, minne se keltainen pallo oli päässyt vähän säteitänsä nakkaamaan. Mitäs muutakaan ne kevään ensimmäiset kukat olisivat olleet kuin keltaisia voikukkia. Ne onkin ihan nättejä kukkia, niin kuin nyt luonnonkukat yleensäkin, siis luonnossa ollessaan. :) Olenhan minä joskus yrittänyt niitä sisällekin kantaa maljakkoon, mutta kyllä kasvin paras paikka on siellä, minne luonto on sen laittanut kasvamaan. ;) Siitä tulikin mieleeni, että se muutama viikko sitten ostamani ruukkugerbera - oranssi, siis melkein keltainen ;) - on alkanut tiputtaa kukkasiaan. Mutta on siellä jossain juuressa tuloillaan lisää kukkia, vaikka veikkaisin, että se kasvi ei minun kanssani samassa asunnossa elä niin kauaa, että ehtisi uudet kukat kasvattaa. Vaikka mistäpä sitä tietää...

Se keltainen neuletyö, jota vilauttelin perjantaina, on edelleen viimeistelyvaiheessa. Joku kirjoittikin kommenteissa, että on siinä paljon ommeltavaa, ja totta kai on paljon, kun koko työ koostuu pienistä lerpakkeista. ;) Mutta tykkään kyllä kappaleiden yhteenompelusta (silloin, kun ompelu tapahtuu käsin eikä koneella ;) ), ja yleensäkin viimeistelyvaiheesta, nehän ovat tärkeä osa sitä koko prosessia. Minusta käsitöissä on parasta se, että saa työn valmiiksi, ja siksi yleensä viimeistelyvaiheet ovat niin hauskoja. Viime yönäkään en millään olisi malttanut lopettaa kappaleiden yhteenompelua, joten nukkumaanmeno viivästyi, ja sen seurauksena sitten nukuimme tänä aamuna pommiin... Tuli pikkuisen kiire, kun oli sovittu tapaaminen aamuksi, mutta ehdittiin kuitenkin! Tänäänkin on moneen otteeseen ollut tilanne, että haluaisi vain ommella ja ommella ja saattaa tuo tekele pian valmiiksi, ja pitää oikein pakottaa itseään pitämään välillä taukoa ja tekemään jotain ihan oikeasti tärkeää ja kiireellisempää. :) Käsitöissä aloittaminen ja se keskivaihe ei kyllä ole yhtään niin mielenkiintoista kuin viimeistely, vaikka ihan hyviä vaiheita nekin ovat, ihan jo siksikin, että eihän siihen viimeistelyyn pääse koskaan, jos ei ensin aloita ja tee sitä työtä niin pitkälle, että pääsee viimeistelemään. :) Tätä tekstiä kirjoittaessanikin muuten sylissäni on se viimeisteltävä tekele, johon aina näiden lauseiden välillä pistän muutaman piston... Valmista jälkeä on varmasti pian nähtävissä täällä meillä kotona, mutta blogissa vasta sitten joskus, kun keltaisesta hys-hyssistä on kyse. ;)

Mutta voi voi, kun sitä viimeistelypuuhaa ei voi ihan joka paikassa tehdä, etenkään nyt, kun se alkaa olla jo melko tavalla kasassa ja kokoa on enemmän, mitä pienessä mielessänikään uskalsin kuvitella. ;) Joten piti sitten jo aloittaa kuntopyöräily-, taaperonnukutus- yms. sessioita varten jotain, mikä on helpompi ja pienempi ottaa mukaan:


Tällaista puseroa aloin virkata. Tuosta kuvasta näkyy, millainen siitä sitten joskus pitäisi tulla, eli ensin virkataan neliönmuotoisia palasia, jotka yhdistetään, ja sitten tehdään tuo muu pusero. Nyt siis palojen virkkuu on aloitettu, ja neljä niitä on jo valmiina. Yhden palasen virkkaamiseen menee muuten tasan 16 minuuttia + 1 minuutti langanpään päättelemiseen. Se on tänään testattu kuntopyöräilyn aikana. ;) Taapero puolestaan nukahti tänään iltapäiväunille vissiin alle vartissa, koska en saanut palasta ihan valmiiksi, kun vaunuista alkoi kuulua jo kuorsaus. ;) Keltaista on tulossa tästäkin!

Jännä juttu muuten, kun tuossa Spectrumissa on noita eri värien kausia, niin kun oli vihreä kausi, niin näin ihan joka paikassa vihreää, ja nyt on alkanut keltaisen kauden kanssa käydä samalla tavalla. Viime viikolla kirpparilta tarttui matkaani keltainen toppi, ja tänään kävin sitten katsastamassa toisen kirpparin, jossa en ollut ennen käynyt, mutta josta Heli vinkkasi viime ristipistotapaamisessa. Olikin ihana paikka, ja varmaan menen uudestaankin; tuolla on siis yläkerrassa myynnissä kaikkia luomu-, vegaani-, maidoton-, gluteeniton- yms. ruokatarvikkeita, eli jo senkin puolesta varmaan tulee toistekin poikettua - miten en olekaan tuolla ennen tullut käyneeksi... Ja alakerrassa sitten oli se kirppari, ja eiköhän sieltä lähtenyt matkaan kirkkaan keltainen ulkoilutakki talveksi! :) Voi että, tulisipa pian talvi, että pääsisi pitämään tuota takkia, se on niin ihanan pirteän värinen! :) Mietinkin koko menneen talven ajan, että tosi ankeita nuo minun talvitakkini (punainen ja turkoosi), että saisi olla jotain iloisempaa, ja sieltä se sitten tänään löytyi. Yksi ongelma vaan on: eihän minulla ole siihen sopivia asusteita... ;) Onneksi on muutama kuukausi aikaa etsiskellä kirkkaankeltaista juuri oikeaa villalangansävyä - tismalleen se keltaisen sävy löytyisi viime kevään Novitan Bambusta, eli se sävy on hakusalla villalangoista. Ja nimenomaan just se sävy, ei mikään vähän sinne päin. ;) Löytyi sieltä kirpparilta minulle kesätakkikin, sellainen oikein kirkas korallinpunainen, ja vähältä piti, että sitäkin varten olisi pitänyt alkaa sopivia asustelankoja etsiskelemään, mutta toistaiseksi sen kanssa voi ihan hyvin pitää yhtä virkattua puuvillahuiviani, jossa on sitä korallinpunaista, vihreää ja yllättäen keltaista. :)

Pitiköhän minun vielä jostain muusta keltaisesta kirjoitella... :) Tässä kirjoittamisen lomassa on sattunut yhtä jos toistakin, niin pääsee unohtumaan kaikki ne jutut, mitä aikoi turista. Mutta toisella kertaa sitten. Jatkuuhan tämä keltainen kausi varmaan tässä nyt vähän pidempäänkin. :)

Mukavaa tätä viikkoa!

Äitienpäivää

Taas on se päivä vuodesta, jolloin äitejä pitäisi mukamas jotenkin hemmotella. ;) No, meillä tämä on melko lailla tavallinen sunnuntai - samat ruuat ja pyykit ja tiskit ja siivoamiset ne on tehtävä kuin kaikkina muinakin päivinä. :) Sen verran kuitenkin ajattelin itseäni säästää, että tein eilen uunipellillisen (25 kpl) lihapullia, joista riittää hyvin tällekin päivälle, eli yhteensä sitten neljälle aterialle, kun eilen syötiin kahdesti ja tänään kahdesti. Varmaan tuossa välipala-aikaan syödään sitten perinteisesti äitienpäiväjäätelöt, että jotain spesiaalia sen puolesta tälle päivälle luvassa. Niin, ja onhan tänään pojilla muskarin kevätjuhla iltapäivällä, minäkin pääsen tuon nuoremman kanssa lavalle esiintymään. :) Sääkin näyttää olevan sellainen, että tohdin lähteä pyöräilemään hame päällä sinne juhlaan.

No, sain minä aamulla lahjojakin, en kylläkään sänkyyn, kun nousin ylös samaan aikaan kuin kuopus ja isikin, mutta sitten kun esikoinen heräili, niin antoi minulle ihanan paketin ja kortin:


Kortissa olen kuulemma minä prinsessana. :) Sisäpuolella oli sitten sellainen kertomus, millaista olisi, jos äiti olisi prinsessa. ;) Poika oli saanut siihen sitten täydentää erilaisia asioita. Olihan siellä minun lempivärini mainittu, ja että jos äiti olisi prinsessa, niin äiti olisi hyvä ompelemaan. :D Ahaa, silläkös se suhde ompelukoneen paranee... ;)

Mutta onpas kyllä poika taitava ompelemaan, katsokaa tuota ihanaa vohvelikangastyötä! :) Minä olen monta viikkoa joutunut kulkemaan päiväkodissa laput silmillä ja olemaan mukamas täysin tietämätön siitä, että minulle tehdään siellä jotain vaaleanpunaista. ;) Tuossa on hieno talo ja kuulemma tuo oranssi tuossa oikeassa reunassa on vesiputki, josta suihkuaa vettä, kun vääntää siitä kahvasta, joka on ommeltu tuohon vesiputken alapuolelle. :) Ai että, tämä on hieno! :)

Kuopukselta olen saanut lahjaksi tänään ihania pusuja, joita kyllä saan joka päivä muutenkin. ;) Aamulla pojat eivät suostuneet laulamaan onnittelulaulua, mutta kuopus soitti rummuilla onnittelumusiikkia, ja se oli oikein mukavaa. :) Mieheltäni en ole saanut edes sitä pusua, kun hän on nuhassa, niin en halua nuhaa itselleni. ;) Mutta emmepä me toisillemme äitien- ja isäinpäivälahjoja annakaan, kun emmehän me ole toistemme vanhempia. Vaikka minä se kyllä huolehdin miehenikin äidille onnittelukortit postiin, tai lapsethan ne olivat askarrelleet, kuten myös minun äidilleni. Hyvä, kun lapset askartelevat nykyään mummoille kortit, niin ei tarvitse itse pistää kuin oma nimi jonnekin kortin kulmaan. ;) Meillä ei siis mitään suureellisia todellakaan harrasteta äitienpäivänä, niin kuin nyt ei yleensäkään juhlapäivinä. Itse tykkään siitä, että mitä vähemmän hässäkkää ja arkirutiineista poikkeamista, niin sen parempi, ja tähän mennessä on ollut ihan mukava äitienpäivä sen puolesta. :) Parasta on tietysti nuo kaksi ihanaa poikaa, joiden ansiosta minäkin saan tätä päivää viettää - vaikka kyllä tänäänkin on jo pinna palanut moneen otteeseen, kun tenavat ovat niin joka paikkaan ehtiviä... Kun alkaa tuolla nuoremmallakin olla jo vauhtia kerrakseen, ja kahdestaan oikein yllyttävät toisiansa. Ihania poikia silti kumpikin! :)

Hyvää äitienpäivää kaikille oleville ja tuleville äideille! :)

Mitähän se nyt puuhaa...? :)

Tohinaa täynnä on ollut taas loppuviikko, kuten yleensä; nyt ehkä jopa vähän enemmän sitä tohinaa kuin tavallisesti. Postauksestakin tulee vaihteeksi lyhyt. Laitan tähän vain kuvan todisteeksi siitä, että täällä kyllä välillä neulotaan, ja että keltaiselle kaudelle on startattu:


Arvoitus: Mitähän näistä lipareista mahtaa tulla? :)

Luultavasti tämä tekele valmistuu jo viikonlopun aikana, mutta paljastuu vasta joskus myöhemmin... hys! ;)

Hyvää viikonloppua!

Oi niitä aikoja...

Bongasin Villasukalta tällaisen lapsuuteen liittyvän meemin, ja minä kun tykkään vatvoa menneitä, niin tämähän vaan passaa mulle. ;)

Eli muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
Kokkolan keskussairaalassa 1.10.1977 klo 16.47.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Isosisko ja kolme isoveljeä, ovat minua reilusti vanhempia; isosisko 17 v vanhempi, veljet 16 v, 12 v ja 11 v minua vanhempia. Ikäero selittyy sillä, että olen äidin toisesta liitosta, sisarusteni isä kuoli, kun sisko ja veljet olivat vielä aika pieniä. Minun syntyessäni oikeastaan enää kaksi nuorempaa isoveljeä asuivat kotona, tai en muista aikaa jolloin sisko ja vanhin veli olisivat asuneet kotona, muuta kuin kävivät joskus viikonloppuna vierailemassa.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Äitini oli perhepäivähoitaja, joten hän hoiti siinä samalla minutkin 2-3 vieraan lapsen ohella. Äiti kyllä siirtyi perheyritykseen hiukan ennen kun aloitin kouluni, mutta pyörin sitten siellä firmassa äidin ja isän mukana siihen saakka, kunnes menin kouluun.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Pepi pentuna ja minä n. 4 v

Olin ehkä 4-vuotias, kun veljeni otti sekarotuisen koiranpennun, jonka nimi oli Pepi. Pepistä tuli kuitenkin luonnevikainen, ja kun se oli käynyt pariin ohikulkeneeseen mummoon kiinni, niin se jouduttiin lopettamaan, ja sekin tehtiin minulta salassa juuri silloin, kun olin siskoni luona talvilomalla, olin silloin 6-vuotias. Kun olin noin 10-vuotias, naapurin Pörri-kissa alkoi talvisaikaan kurkkia meidän ikkunasta sisään, ja äiti otti sen välillä sisälle ja antoi syötävää. Vähitellen Pörri alkoi käydä meillä tiheämmin, ja sen vuoden keväällä toukokuun lopussa se teki pennut minun leikkimökkiini. :) Pörri jäi sitten meille, ja tuosta ensimmäisestä pentueesta meille jätettiin Misu I, joka kuitenkin katosi parin kuukauden iässä. Misu II syntyi sitten syksyllä. Kevät- ja kesäpoikueista taittiin antaa pentuja halukkaille, mutta seuraavan syksyn pennuista meille jäi vielä poikakissa Vili - olin muuten Vilin syntymässä kätilönä. :) Sitten kuitenkin ollessani jo yläasteikäinen Vili oli mennyt isän paketti/kuorma-auton vararenkaan päälle nukkumaan, ja sieltä sitten auton lähdettyä liikkeelle ja päästyä vauhtiin tipahti, ja se koitui Vilin kohtaloksi. :( Samana kesänä puolestaan Misu oli mennyt myyräjahtiin (?) naapurin pellolle, eikä arvannut, että naapuri on niittämässä... kun Misua ei kuulunut kotiin, äiti hoksasi lähteä katsomaan sinne pellolle, ja sai sitten keräillä Misun jäänteitä vähän joka puolelta. :( Kurjat kohtalot siis rakkailla kissoilla... No, samana kesänä meille sitten tuli Eetu-kissanpentu, jonka veljeni kaveri oli ottanut itselleen, mutta tullut heti allergiseksi, ja tarjosi sitä sitten meille. Eetu oli meillä muutaman vuoden, ja olisinkohan ollut parikymppinen, kun Eetu sairastui ja jouduttiin sekin lopettamaan, ja jokin vuosi sen jälkeen Pörrikin päästettiin päiviltä, kun oli raapaissut äidin päivähoitolasta naamaan. Pörri ja sen pennut olivat kaikki sellaisia äkäisenpuoleisia kissoja, eli raapivat ja purivat herkästi. Taisi olla kasvattajissa vikaa, kun kaikki eläimet tulivat tuollaisiksi luonnevikaisiksi... Eetu tosin ei ollut kovin luonnevikainen, paitsi että se tykkäsi pitää yhtä ponchoa tyttöystävänään... ;) Niin ja sitten keskimmäinen veljeni otti norjanharmaahirvikoiran, kun olin joku yläasteikäinen, se ei oikeastaan ollut lemmikki, kun oli ulkokoira. Käytin minä sitä joskus lenkillä. Noihin kissoihin kyllä liittyy paljon ihania muistoja, niitä voisin kertoa vaikka kuinka... :)

Misu 1-vuotispäivänään 27.9.1989

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
No ei meillä ollut turvaistuimia eikä takapenkillä turvavöitäkään. Kun olin pieni, meillä oli Toyota Carina, mutta en kauheasti muista, millaista siinä oli matkustaa. Yhden kerran kyllä muistan, kun sisko oli ratissa ja vietiin jotakuta veljistä naapuripitäjään bussille - oisko ollut armeijaan menossa - ja oli liukas keli ja auto alkoi heittelehtiä puolelta toiselle, minä tietysti ilman turvavöitä takapenkillä. Silloin pelotti! Niin ja silloin kun olin ihan pieni, ollaan matkustettu vanhalla Dodgella, josta tuli sittemmin vanhimman veljeni auto. Siinä oli jännä matkustaa, kun eteen mahtui kolme istumaan, oli siis sellainen yksi yhtenäinen penkki siinä edessä. :) Meillä oli aina myös avolavapakettiautoja, sellainen Bedford eli Petteri Punakuono, kun se oli punainen, ja myöhemmin sitten vanhempieni yrityksessä oli Mitsubishi-pakettiauto, ja kun olin joku kouluikäinen, niin ostivat firman piikkiin ihan uuden Subarun, jossa sitten oli takanakin turvavyöt ja kaikki hienoudet. ;) Pakettiautoissa oli kyllä jännä matkustella isän ja äidin keskellä, joskus isän kanssa kaksistaankin. :)

6. Oliko sinulla mielilelua?
Sanna-nuken sain 5-vuotiaana, se oli mieluinen. 4-vuotislahjaksi sain Missen ja Mirrin, siis emokissan ja sen pennun, pehmoleluja ne oli, ei oikeita. ;) Sitä ennen taisi olla Tupuna von Rusakko yksi lempparini, sellainen tosi iso ruskea pupupehmo. Eemeli-nalle oli myös iso, se taisi olla minulla jo ennen Tupunaa, ja joo, Eemelin kanssa tanssin aina olohuoneen lattialla, kun telkkarista tuli Lauantaitanssit, ja Eemelillä kun oli sellaiset nahkaiset tassut, niin niillä oli kiva läpyttää aina kun Lauantaitansseissa taputettiin. :D

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Ihan varhaisia haaveammatteja en muista, mutta siitä lähtien, kun olen niitä kirjottanut ystäväkirjoihin yms., niin haaveena on ollut "pianisti" tai "viulisti" - koulussa olin kuulemma ilmoittanut, että minusta tulee laulajatar. :) Että aika selvät sävelet oli ammatinvalinnan suhteen pienestä pitäen... ;) En varmaan koskaan ole vakavasti muuta harkinnutkaan kuin muusikon uraa.

Tässä vaiheessa oli jo muusikon ura selvästi tähtäimessä... ;)

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
No en varmastikaan näkymätön, koska olin kaikkia ikätovereitani suurempi - enkä taatusti myöskään kuulumaton! :D Minulle on aina sanottu, että minulla on hirveän iso ääni, ja sehän sitten vain korostui kouluun mennessä, kun olin oppinut jo 3-vuotiaana lukemaan ja keskimmäinen veli opetti allekkainlaskua vihkoon, kun oli 5-vuotias, niin eihän minulla ollut mitään tekemistä ensimmäisinä vuosina koulussa. Joten mitenpäs sitä muuten aikaansa kulutti kuin höpöttämällä... en silloin vielä hoksannut, että olisin käsitöitä voinut tehdä aikani kuluksi. ;) Olisin varmaan senkin osannut tehdä, kun opettelin virkkaamaan ja neulomaan jo alle kouluikäisenä, lukemalla äidin käsityökirjoista ohjeita. :) Koulussa kun sitten opeteltiin neulomista, niin minähän osasin jo päätelläkin neuleen, ja muistan yhdellä välitunnilla, kun päätin, että neuleeni on jo valmis, niin päättelin sen ja vielä kaverinkin neuleenalun, ja opettaja tuli siihen taivastelemaan, että mitä se Mari on täällä mennyt jo päättelemään... ;) Mutta en minä mikään apina ollut, vaikka keskimmäinen veli minua aina apinaksi nimittikin (minä sanoin häntä siaksi ;) ), kun olin tolkuttoman kömpelö vailla mitään liikunnallista lahjakkuutta, eikä minua kyllä liikkumaan edes kannustettu. Joka paikkaan kyllä olin aktiivinen osallistumaan. Olen kyllä noista lapsuusvuosistani huomattavasti hiljentynyt ja rauhoittunut... ;) Ja sillä lailla kiltti olen aina ollut, että olin ja olen edelleen hirveän tunnollinen ja tottelevainen, viihdyin mieluummin koulutehtävien parissa kuin kylillä luuhaamassa. :) Se ei ole muuttunut miksikään vuosien saatossa.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Ei minulla ole koskaan ollut omaa avainta kotitalooni! Maalla kun asuttiin, niin eihän siellä ovia laitettu lukkoon, luuta vaan oven päälle merkiksi, että ei olla nyt kotona. :) No joo, kyllä meillä oli ovi lukossa, jos ei ketään ollut kotona, mutta tiesin, missä avainta säilytettiin, niin pääsin sisälle koulusta tullessa. En saanut kovin paljon käydä leikkimässä muualla, tai siihen piti aina kysyä lupa ja sai olla tunnin-pari ehkä kerrallaan ehkä kerran-pari viikossa. Omalla pihalla leikin, ja joskus kävi kavereita. Tämä on kyllä jokseenkin hämärän peitossa, että millaista oli ihan varhaislapsuudessa, mutta ei minulla kauheasti siinä lähellä ollutkaan kavereita, missä olisi voinut käydä ainakaan alle kouluikäisenä.

10. Nukuitko valot päällä?
No en todellakaan! Aina valot pois ja rullaverhot ehdottomasti kiinni! Mielellään myös ihan hiljaista. Samanlainen olen vieläkin. :)

11. Lempi lastenohjelmasi?
Ei kait niitä tullut muuta kuin Lasten tv puoli kuusi ja Pikku Kakkonen? Sit tuli joku Sunnuntain huviretki. Niitä katsoin alle kouluiässä, sitten kouluikäisenä tuumasin, että olen jo liian vanha katsomaan lastenohjelmia. ;) Minä katsoin pienestä pitäen samoja ohjelmia kuin vanhemmatkin, siis Dallasia ja Dynastiaa ja Napakymppiä ja Kymppitonnia. :D Niin no tulihan niitä piirrettyjä, Peukaloisen retket taisin katsoa ja Jakin ja Nukan. :) En muista, mikä noista olisi ollut erityinen lemppari... varmaan se Dallas. ;)

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi?
No johan toki! :) On kuvamuistotkin siitä olemassa, ensimmäinen otettu minun kotipihallani, jossa olen yksin lähdössä Sportian pipo päässä, punainen reppu selässä pyörällä ajamaan. Koulumatkaa oli 1,7 km ja ensimmäisestä päivästä lähtien kuljin itse pyörällä, ei minua saateltu tai mitään. Hain matkan varrelta kaveriksi toisen tytön, jonka kanssa olimme ainoat tytöt luokallamme. Meistä on otettu myös heidän tienvarressa kuva, molemmilla pipot tiukasti korvilla, siis elokuun puolivälissä. ;) Hänen kanssaan kuljimmekin sitten koulumatkamme, ja vähitellen meistä tuli parhaat ystävät, jota olemme edelleen. :) Ensimmäisenä koulupäivänä me tytöt menimme istumaan etupulpetteihin, enkä millään meinannut tajuta, että opettaja halusi minun menevän takapulpettiin, koska olin niin tolkuttoman iso! ;) Kertaalleen opettaja jo yritti siirtää minut taakse ja takapulpetissa istuvan pienikokoisen pojan eteen, mutta vain pulpetit vaihtoivat paikkaansa ja me jäimme istumaan edelleen entisille paikoillemme. Sitten opettaja hetken päästä katsoi, että ettekös te vaihtaneetkaan paikkaa... Ja voi hirvitys, kun se toinen tyttö sai jäädä sinne eteen istumaan ja minä jouduin "kauas taakse" (ekaluokalla oli kuusi oppilasta, eli pulpetteja kaksi vierekkäin ja kolme peräkkäin... ;) ), ja hirveintä oli, että siinä vieressä toisessa takapulpetissa istui ÄLLÖTTÄVÄ POIKA! ;) No sittenhän me saatiin aapiset, ja kun osasin lukea, niin opettaja sanoi, etten saa mennä heti lukemaan koko aapista läpi. Ajattelin sitten, että kai minä saan nyt kolme ensimmäistä sivua lukea, ja niitä kolmea sivua sitten kovasti ääneen luin koko ensimmäisen illan. Oli vaan pikkuisen tylsää, kun olin jo monta vuotta lukenut Kalevaa, alkaa sitten lukea jotain "A A AA..." ;)

Pitkään mietin, onko korrektia laittaa tämä kuva esille, mutta toivottavasti kuvan toinen henkilö ei pahastu - huppu on sen verran syvällä päässä, että ei tästä häntä ainakaan enää tunnista. ;) Minä olen tuo isompi tyttö, jolla on Sportian pipo. :)

13. Keräilitkö jotain?
No en mää oikeasti tai vakavasti mitään koskaan kerännyt. Äiti kyllä kokosi mulle kiiltokuvavihkoa, mutta revin joskus kouluikäisenä ne kiiltokuvat niistä vihkoista pois, en tiedä miksi. ;) Kouluiässä keräsin aina sitä mitä kaveritkin, ja vaihdeltiin keskenämme "muisteja": kiiltokuvia, tarroja, kivojen muistilehtiöiden sivuja, pyyhekumeja, klemmareita... ;)

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Mää varmaan tykkäsin kaikesta... En ainakaan muista, mistä olisin tykännyt eniten tai mitä olisin inhonnut.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Kiusattu ihan ekaluokasta asti. Minua kiusattiin suuren kokoni vuoksi, ja muistan kyllä "lempinimenikin", mutten taatusti kerro sitä tässä. ;) Muita syitä kiusaamiseen oli tietysti se, että soitin viulua ja olin pinko. Yläasteellakin koin olevani kiusattu, osittain ehkä vielä lukiossakin... oikeastaan minua pelottaa vieläkin, että hetkenä minä hyvänsä minua saatetaan alkaa kiusaamaan, sellaiset arvet se koulukiusaaminen on jättänyt. :( Ala-asteella koin vielä sellaistakin ihan 1-2 luokalla, että minua ei otettu leikkeihin mukaan, vaikka kaikki muut koulun tytöt leikkivät keskenään hevostallia. Sitten kun opettaja pakotti ottamaan minutkin mukaan, niin sain olla sellainen hevonen, joka on vain koko ajan tallissa eikä sillä ratsasteta tai ajeta. Jee... :(

16. Mitä harrastit?
Musiikkia harrastin ihan pienestä pitäen. Ihan muutaman vuoden iässä jo olen laulanut ja soittanut kasetille, Suuri toivelaulukirjat lauloin kirjaimellisesti puhki. ;) Äiti laittoikin minut seurakunnan lapsikuoroon, kun en ollut vielä täyttänyt edes 4 vuotta, ja vaikka siellä sanottiin, että tänne otetaan vasta kouluiästä alkaen, niin äiti sai puhuttua, että kun tämä tyttö osaa jo lukea ja on niin musikaalinen, niin ei kai ne voineet sitten mitään, kun äiti minut sinne kuoroon jätti. ;) 5-vuotiaana aloin saada pianotunteja seurakunnan kanttorilta, ja sitten pyrin joka kevät musiikkiopistoon, kunnes sinne pääsin 8-vuotiaana. Mutta voi onneton, kun eihän siellä ollut paikkoja piano-oppilaille, ja äitimokoma oli pistänyt niihin hakupapereihin toiseksi instrumenttivaihtoehdoksi viulun, ja kun ne katsoivat, että minä pääsen musiikillisten valmiuksieni puolesta sisään, mutta pianoon ei voida ottaa, niin jouduin alkaa soittaa sitä viulua! Ensimmäiselle tunnille menin ilman, että minulla oli edes soitinta, opettaja sen kävi sitten hankkimassa seuraavalle tunnille. Jatkoin kyllä itsekseni pianonsoittoakin, vähän salaakin välillä. Ja pienestä pitäen olin kova lukemaan. Käsitöitä opettelin tosiaan tekemään jo alle kouluikäisenä, ja niitä kyllä tykkäsin aina värkätä, kun vain hain äitin laatikosta jotain lankaa ja katsoin kirjasta ohjetta. :) No alle kouluiässä tietysti kävin seurakunnan päiväkerhossa ja pyhäkoulussa, sitten ne seurakunnan kerhot jäivät muutamaksi vuodeksi, kunnes joskus 10-vuotiaana aloin käydä seurakunnan tyttö- ja poikakerhossa, ja eipä aikakaan, kun olin itse jo kerhonohjaajana, jo 12-vuotiaana. Jossain vaiheessa taisin käydä 4H:n kokkikerhossakin, ja sitten yläasteella ollessani kylän partiolippukunta elvytettiin uudestaan eloon, jolloin minä kävin vartionjohtajakurssin ja aloin suoraan vartionjohtajaksi. Oikeastaan siis harrastin ihan kaikkea, mitä pienessä n. 1000 asukkaan pitäjässä oli tarjolla! :D Paitsi soittotunneilla piti käydä sitten kuntakeskuksessa 30 km päässä kotikylästä.

Tässä olen ensimmäisellä "keikallani", kuva ollut joskus aluelehdessä, siksi siis mustavalkoinen. Olin tässä vaiheessa soittanut viulua yhden lukuvuoden, ikää on siis 8 v, ja keikka oli kotikylän seurakuntatalolla. Muistaakseni esitin "Miks leivo lennät Suomehen" ja "Sua lähde kaunis katselen". :)

17. Ystäväsi?
Ihan pienenä meillä oli niitä äitin hoitolapsia, aluksi oli minua 2 v vanhempi tyttö ja hänen vuotta nuorempi veljensä ja sitten yksi minua muutaman kuukauden nuorempi poika. Kun nuo minua vanhemmat lapset menivät kouluun, siirtyi se yksi poikakin toiselle hoitajalle, mutta sitten äitille tuli hoitoon kaksi tyttöä, jotka olivat sisarukset. Eli näitten hoitolasten kanssa sitten leikin; noiden tyttöjen kanssa kyllä leikin sitten muulloinkin, kun heidän vanhempiensa tehdas oli meidän tehtaan vieressä, niin siellä sitten leikittiin vuoroin kummankin firman tiloissa. Naapuriin muutti jossain vaiheessa myös tyttö ja poika, sisarukset siis, heidän kanssaan leikin myös, mutta eivät asuneet siinä kuin ehkä pari vuotta. Kouluun mennessä tuli sitten ystäväkseni tuo tyttö, jonka kanssa kuljimme koulumatkatkin, ja vähitellen kun tuli aina uusia koululaisia meitä alemmille luokille, niin heistäkin muodostui tuota kaveripiiriä. Partioaikoina meidän vartion tytöistä muodostuikin niin tiivis ystäväjoukko, että pidämme vieläkin yhteyttä nimenomaan porukkana - yhteistä meille on paitsi partioharrastus, myös se, että olemme saman kylän ja koulun kasvatteja, vaikkakin eri luokilla olemme aikoinaan olleet, siis eri vuosina syntyneet.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
En muista mitään yksittäisiä tapahtumia, ainakaan ihan ensiluokilta. No, 5-6 luokan miesopettaja on kyllä jäänyt mieleeni, hänen luokallaan oli niin kiva olla, siellä oli varsin leppoisa tunnelma. :) Oli hauskaa kirjoittaa aineita. ;) Ja se oli varsinkin erittäin hupaisa juttu, kun tuo opettaja lähti viemään meitä kylälle luistelukentälle pakettiautollaan, ja me kaikki 3-6 luokkien tytöt (muistaakseni yhteensä 9 tyttöä) halusimme hänen kyytiinsä, ja änkesimme luistimet jalassa (!) sinne kyytiin pakettiauton perälle. Minä köntys olin niitten luistimieni kanssa viimeisenä, joten jäin sinne auton perälle. No, kun auto lähti liikkeelle, niin se auton peräluukku aukesi, ja minä tipahdin kyydistä koulun pihalle. :D Tuo taisi tapahtua viidennellä luokalla... :) Oikeasti se on ollut aina hauska muisto, kun ei siinä käynyt kuinkaan, mutta sitä on ollut kiva muistella. :) Ihan yleisesti on jäänyt mieleen koulun joulujuhlat, ja kun siihen aikaan ei oltu äänentoistosta kuultukaan, niin minä luin aika usein jouluevankeliumin, koska minulla oli suurin ja kantavin ääni. :D Samasta syystä olin monesti näytelmissä merkittävissä rooleissa, joissa oli paljon vuorosanoja. Niin, ja keväiset luokkaretket olivat aina vuoden kohokohta! :) Koko koulu (n. 40-45 oppilasta) lähti yhtäaikaa retkelle mukaan, ja retken kohdetta jännitettiin porukalla aina siihen saakka, kun opettajat ilmoittivat sen aamuhartauden yhteydessä joskus huhtikuulla. Kerättiin rahaa retkeen järjestämällä myyjäisiä ja muita tempauksia. Joka toinen vuosi retki suuntautui kauemmas, joka toinen vuosi vähän lähemmäs. 1. luokalla käytiin Tampereella, 2. luokalla Oulussa, 3. luokalla Kuopiossa, 4. luokalla Kokkolassa, 5. luokalla Vaasassa ja 6. luokalla Kajaanissa. :) Kaikki retket olivat ihania, ja joka reissulta on jäänyt hyviä ja mukavia muistoja mieleen ja kuvia talteen. :)

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Nainen, kiharat hiukset ja suuret silmälasit. Okei, 80-luvulla taisi kaikilla naisilla olla permanentti ja ne lasit olivat isot... ;) Opettaja oli oikein mukava ja lempeä, mutta osasi olla tiukkakin. Tarvittaessa koitti keksiä minulle ylimääräistä tehtävää, että jaksoin olla koulussa. Jostain syystä hän nimitti minua usein Kukka-Maariaksi... :)

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri????
Jaa-a. En osaa sanoa, oliko se tiukka, mutta ei se erityisen hölläkään ollut. Ei minulle koskaan taittu erityisemmin huutaa eikä käyty käsiksi, että ei niin tiukka kuri sentään ollut. Mutta oli meillä sääntöjä, ei saanut olla kavereilla kovin pitkään kerrallaan ja piti kysyä aina lupa ja tarvittaessa lisäaikaa. Äiti ei antanut niin helposti lupaa olla kavereilla, mutta isältä heltisi lupa herkemmin ja yleensä vähän pitempi aikakin. Ruuan suhteen oltiin tiukkoja, piti syödä kaikki lautaselta, ja kerran jopa pakotettiin syömään kimpale aladoobia, eikä annettu lupaa syödä mitään muuta koko päivänä, ennen kuin olin aladoobini syönyt. Olin sitten koko päivän nälissäni, kunnes viimein väkisin söin sen ällöttävän palasen, että sain viimein syödä muutakin. Eli joissakin asioissa oltiin hyvinkin tiukkoja.

21. Miten perheesi lomaili?
Silloin ihan tositosi pienenä ollaan reissattu asuntovaunun kanssa, mutten muista niistä ajoista mitään, kuvia on vain olemassa. Jossain vaiheessa vanhempani myivät vaunun ja vaihtoivat ne mökkihirsiin, ja alkoivat rakentaa mökkiä isän kotitontin toiselle puoliskolle. Isän veli perheineen asutti siinä vieressä isän kotitaloa, ja siellä mökinrakennuspuuhissa vierähti kesäiset viikonloput; minä leikin sillä aikaa serkkujen kanssa. Matkoista muistan, kun vanhemmat lähtivät kiertämään Suomea pakettiautolla ja etsimään firmalle jälleenmyyjiä, ja minä olin tietty mukana, oisinkohan vielä edes kouluikäinen ollut. Ja firman kanssa olivat kesäisin messuilla ja maatalousnäyttelyissä esittelijöinä, minä tietysti taas matkassa. Minulle ne olivat "lomareissuja", mutta vanhemmilleni ne olivat tietysti työmatkoja. Siskon tykönä Lapissa kävin hiihtolomilla itsekseni, tai siis sisko kävi minut hakemassa ja toi takaisin junalla, ja sitten myöhemmin aloimme äidin kanssa käydä Lapissa hiihtolomilla ja muillakin lomilla, joskus isäkin oli mukana.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Koulussa lempiruokaani oli maksalaatikko. Kotona tykkäsin, kun äiti teki perunamuusia ja paistoi pannulla jauhelihaa - ei siis tehnyt sitä kastikkeeksi, vaan se oli vain sellaista paistettua jauhelihaa, jota sitten ripoteltiin siihen muusin päälle sellaisenaan. NAMI! :) Jauheliha-makaroonista tykkäsin myös, sekään ei ollut mitään laatikkoa, vaan äiti paistoi sellaisessa ainakin 8 litran siniraitaisessa teflonkattilassa ensin jauhelihan siellä kattilan pohjalla, sitten lisäsi sinne vettä, ja kun vesi alkoi kiehua, kaatoi koko pussillisen makaroonia sekaan. Sitten annettiin kiehua niin kauan, että vesi oli imeytynyt tai haihtunut. Se oli hyvää, varsinkin kylmänä, ja saatoin sitä käydä välillä jääkaapista salaa napsimassa suihini illan mittaan... ;)

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Meillä poltti ainoastaan isä, eikä hänkään mielestäni kotona polttanut eikä ainakaan sisällä! Oikeastaan näin isän polttavan vain firmassa kahvitauoilla, istuivat siellä tehdashallissa isä ja työntekijät porukalla polttamassa, se tapahtui kyllä sisällä siellä tehtaassa. Minä kun pyörin siellä myös päivät pitkät, niin menin tietysti isälle sanomaan, että "hyi hyi isi!", johon isä tuumasi, että "meeppäs tyttö hiihtämään!" ;) Kun minulla oli siellä mukanani myös sukset, niin hiihtelin aikani kuluksi sitä tehdashallia ympäri. Isä ei vissiin halunnut, että tyttö näkee isän polttavan, niin komensi siksi hiihtämään. :D Minä sitten aloin isälle sanoa aina, kun näin hänen polttavan, että "meeppäs isi hiihtämään!" :D Joskus aikuisiällä muuten näin kerran, että isä kävi nurkan takana salaa polttamassa, vaikka oli ainakin jossain vaiheessa lopettanut polttamisen. Minä sitten isälle kuittasin, että taisit käydä äsken ulkona hiihtämässä... ;)

24. Mitä asioita pelkäsit?
En kai mää pelännyt mitään...? No niitä koulukiusaajia ehkä jonkun verran. Sitten alle kouluikäisenä katsoin naapurin sukulaistätin tykönä sellaista "Uljas Musta" -sadun View Master -kiekkoa, ja siinä tuli yllättäen yhdessä kuvassa sellainen pelottavan näköinen kummitus, niin siitä aloin nähdä painajaista. :( Kouluikäisenä aloin pelätä rokotuspiikkejä, ja vasta pari vuotta sitten pääsin piikkikammostani eroon, tai en ole ainakaan enää niin herkkä mitä aiemmin.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Kyllä on, kaksi ihanaa poikaa. :)

Olipas kiva juttu! :) Saa napata matkaan, mainitsehan kommentissa asiasta, niin tulen lueskelemaan...!