Jalkasienet :D

Tasan vuosi sitten (8.9.) olin sienivärjäyskurssilla, jossa värjäsin neljä 25 gramman kerää sukkalankaa ja neljä 25 gramman kerää 100% pässinpökkimää. Sopivasti värjäämisen vuosipäivänä valmistuivat sukat noista sienivärjätyistä sukkalangoista - toivottavasti niistä ei vaan sitten tartu jalkasientä... ;)

Raitapolvisukat

Tehty ajalla: 4.-8.9.2013

Malli: Perussukat varpaista varteen; ainaoikein-neliöaloitus, ainaoikein-tiimalasikantapää

Lanka: Drops Fabel värjätyt ryytiorakas + rautavihtrilli + luonnonvalkoinen (100), tattisekoitus + rautavihtrilli + luonnonvalkoinen (100), punavyöseitikki + aluna + viinikivi + luonnonvalkoinen (100), verihelttaseitikki + aluna + luonnonvalkoinen (100)

Langankulutus: 100 g

Puikot: 2,5 mm; nyörissä virkkuukoukku 3,5 mm, kukassa 2,5 mm virkkuukoukku

Koko: 38/39

Muuta: Lahjaksi. Sukkasato nro 4.

Edellisessä värjäyspostauksessani sanoinkin, että näistä kasvivärjätyistä langoista syntyvät neuleet tai virkkuut päätyvät varmasti lahjoiksi, koska ne eivät ole omaa värimaailmaani. Toivottavasti ne ovat lähipiirini värimaailmaa, ja melko varmasti uskoisin näiden värien miellyttävän erästä syyskauden synttärisankaria, jolle nämäkin sukat aikanaan päätyvät.

Halusin kuluttaa kaikki neljä 25 gramman nöttöstä tarkoin näihin sukkiin. Sitä syystä sukkiin ilmestyi muutamia ennalta suunnittelemattomia yksityiskohtia. Ryytiorakas- (tummempi ruskea) ja verihelttaseitikkilangat (punertavanruskea) kuluivatkin ihan neuloessa viimeiseen senttiin asti loppuun, mutta tatti- (keltainen) ja punavyöseitikkilangoille (beige) piti keksiä lopuksi sopivat käyttötarkoitukset. Nyöriin sain kulutettua melkein kaikki loput langat; lisäksi nyörillä voi säädellä sukansuun kireyttä niin, etteivät polvisukat valu aina ihan makkaralle. Tykkään itse polvisukista valtavasti, mutta joissakin sukissa tahtoo joskus olla tuo "makkaroitumisongelma" - näissä sitä ei todennäköisesti tule olemaan! :) Ja onhan tuo nyöri myös kiva somistus. Lisää somistusta virkkasin viimeisistä jämämetreistä pienen kukkasen muodossa. :)

Kantapäästä löytyy lisää yksityiskohtia: kaksivärinen ainaoikein-tiimalasikantapää...

... ja kärkeen tein ainaoikein-neliöaloituksen, josta voit käydä lukemassa ohjeet tarkemmin tästä postauksestani.

Näistä tuli kyllä minusta tosi kivat sukat, voisin tehdä samanlaiset itsellenikin vähän eri väreissä. :) Vaikka olihan näiden kutominen sikäli työlästä, että langat olivat ihan kaiken aikaa solmussa, joita piti availla vähintään joka kahdeksannen kerroksen välein. Mutta ihanaa oli katsella, kuinka nämä luonnonvärit asettuivat niin kauniisti toisiinsa sopivaksi! :)

Tyylilleni uskollisena esittelen lahjaneuleen heti valmistumisen jälkeen täällä blogissani silläkin uhalla, että sukkien saaja nämä sattuisi näkemään. En edelleenkään ymmärrä, miksi lahjan pitäisi olla millään tavalla salaisuus, siksi siis tällainen periaate. :) Toinen asia, jota olen joskus ihmetellyt muiden bloggareiden esitellessä lahjaneulomuksiaan on se, että monet kertovat kutoneensa sukat lahjan "lisukkeeksi", toisin sanoen lahjaksi annetaan sukkien lisäksi jotain muutakin. Ihmettelen tätä siksi, että minun mielestäni itse kudotut sukat ovat riittävän arvokas lahja sellaisenaankin ilman muita lahjoja. Minä ainakin annan "pelkät" villasukat lahjaksi niin lähisukulaisen 50-vuotispäivänä kuin valmistuneelle tai ylioppilaallekin. Käsintehty lahja on aina paljon arvokkaampi kuin mikään kaupasta ostettu! Niitä kippoja ja kuppeja saa jokainen itsekin hankittua tarpeeseensa, mutta tyttären / sisaren / mummon / anopin / tädin / kälyn / kummin / ystävän / jne. kutomat sukat eivät ole rahalla ostettavissa. Ne kudotaan ja annetaan aina rakkaudesta lahjan saajaa kohtaan - eikä rakkaus kaipaa rinnalleen mitään lisukkeita.

Nämä ovat neljännet rakkaudella kudotut sukat Sukkasatoon tälle syksylle. Lisää rakkaudenosoituksia hyppää puikoille varmasti heti tämän postauksen jälkeen. :)

Rakkauden täyttämiä päiviä alkavaan uuteen ihanaan syysviikkoon! Minun sydämeni meinaa ainakin ihan pakahtua rakkaudesta tähän kauniiseen syksyyn! :)

Kosketa värttinää...

Lapsena leikittiin äidin yhden perhepäivähoitolapsen kanssa usein Prinsessa Ruususta. Yleensä toinen oli prinsessa (yleensä se mun kaveri) ja toinen hoiteli kaikki muut roolit. ;) Yksi jännittävimmistä kohtauksista oli tietenkin se, kun Ruusunen lähestyi kohtaloaan ja noita kähisi korvan juuressa: "Kosketa värttinää, kosketa värttinää..."

Mun täytyy kuitennkin tunnustaa, etten ole nähnyt värttinää livenä koskaan eläessäni ennen tätä iltaa!

Olin siis tänä iltana Oulun kansalaisopistolla värttinällä kehräämisen kurssilla, opettajana varmastikin monille tuttu Louhittaren Luolan Tuulia, joka on myös kirjoittanut Kehrääjän käsikirjan. Olenhan minä rukillani harjoitellut kierteen tekemistä hahtuvalangasta, mutta kun kuvioihin tuli kuidut ja sormenvahvuiset möykkylangat, niin siihenpä se innostus sitten lopahti - plus että rukista hajosi ratkaiseva osa, ja vaikka mies korjasi sen nippusiteellä, niin en ole moneen vuoteen enää tuntenut kehräämisen intoa ensimmäisten kokeilujen jälkeen. Nyt sitten oli pakko päästä opettelemaan kehräämisen salat ihan kädestä pitäen, kun siihen mahdollisuus tarjoutui.

Tadaa! :) Ensimmäinen värttinällä kehräämäni lanka, viisi grammaa! :D Onhan tuossa "hieman" epätasaisuutta, mutta olen ihan äärimmäisen ylpeä siitä, että ope sanoi lankani olevan tasapainossa - Luoja yksin tietää, mitä se tarkoittaakaan, tai selitettiinhän se kurssilla montakin kertaa, mutta mulla meni keskittyminen täysin siihen värttinän kanssa räpeltämiseen, niin ei kaikkea tullut sisäistettyä. Jotain sellaista se kuitenkin tarkoittaa, että jos lanka ei vyyhtinä roikottaessa lähde kiertymään itsensä ympäri, niin se on tasapainossa. Onnistuin siis edes jossain! :) Nyt tuo pikkunöttönen on uiskentelemassa vedessä ja laitan sen piakkoin kuivumaan.

Kurssin ajaksi sai lainaksi värttinän, mutta se oli mahdollisuus myös ostaa itselle. Lisäksi ope myi kympillä kuitupaketteja, jossa on erilaisia kuituja kotona kokeiltavaksi, sen sai siis halutessaan ostaa. No minähän ostin sekä värttinän että kuidut, ja on tuossa kasassa myös se kuitu, mitä en ehtinyt kurssilla kehrätä, eli kurssin hintaan kuului sen verran villaa, että pääsi kehräämistä kokeilemaan. Eihän siinä kolmessa tunnissa ihan mahdottomia ehdikään. :)

Tänä syksynä meidän perhe kyllä opiskelee kansalaisopistossa ahkerasti. Tiistaina esikoisella alkoi parkour-liikuntaharrastus, tänään sitten kuopus meni opistorakennuksen toiseen päähän ensimmäiselle ukulele&djembemuskaritunnilleen (voi että, kun hän onkin toivonut oppivansa soittamaan ihanaa pinkkiä ukuleleaan! :) ), kun taas minulla alkoi samalla kellonlyömällä tuo värttinäkurssi opistotalon toisessa päässä. Tosi kivoja kyllä tuollaiset yhden illan kurssit, joita nyt on opistolla tänä syksynä ihan mukavasti, ei ole niin tiivis rupeama kuin viikonloppukurssi, eikä toisaalta sido viikottain kuten koko vuoden jatkuvat kurssit. Tämän värttinäkurssin lisäksi ilmoittauduin syyskuun lopulla pidettävälle yhden illan rukkikurssillekin, ja oikeastaan se minua kiinnostaa enemmän, mutta kurssin edellytyksenä on se, että osaa kehrätä entuudestaan värttinällä, joten siksi kävin tämän kurssin ensin. Tuulia pitää opistolla vielä lokakuussa yhden illan kuitukurssin ja kahden illan värjäyskurssinkin. Niille en ollut ajatellut osallistua, mutta kun kyselin kurssien sisällöstä tänään lisää, niin ne alkoivatkin kiinnostaa enemmän. Kotiin tultuani pohdin ääneen miehelleni, pitäisiköhän minun ilmoittautua noillekin kursseilla, ja mies vastasi, että ilman muuta kannattaa, jos vain jaksan. Ihana mies! :) Siitä jaksamisestahan tämä onkin enemmän kiinni - sairauslomalla minulla on nyt kyllä aikaa ja mahdollisuus harrastaa enemmän kuin työssä käydessä, mutta omat voimat ovat aika heikot. Tänäänkin minulla on ollut vaihteeksi hieman kuumetta (kuuluu nähtävästi tähän sairauteeni aina pienissä periodeissa), mutta en viitsinyt perua kurssia, kun sitten olisi pitänyt perua se rukkikurssikin, kun en olisi oppinut tätä värttinäkehruuta. Hyvinhän tuota jaksoin, ja väsymyshän minulla onkin jo ihan kroonistunut, ei se lähde nukkumalla eikä levolla minnekään. Sitä paitsi lääkäri ja toimintaterapeutti eilen nimenomaan suosittelivat, että pitää tehdä ja käyttää kropan lihaksia niin paljon kuin jaksaa ja pystyy.

Ilmoittauduin siis tänä iltana vielä niille kahdelle muullekin kurssille, ovathan ne vähän niin kuin jatkoa näille kehruukursseille. Niin, ja huovutuskurssillekin lopen viimein ilmoittauduin siinä vaiheessa, kun sairausloman jatkosta sovittiin, ja sain varmuuden siitä, että pääsen kurssilla käymään. Ensin olin ajatellut viikonloppukurssia, mutta sen kurssin infoilta olisi juuri samana iltana kuin koulun vanhempainilta, ja myös päällekkäin kuopuksen muskarin kanssa, eli sen puolesta se kurssi ei sitten sopinut aikatauluihin. Toisen kansalaisopiston viikonloppuhuovutuskurssille pääsin vasta varasijalle, koska olin tietysti juuri silloin taas yhdellä lääkärikäynnillä, kun sen opiston ilmoittautumiset alkoivat, ja suosituimmat kurssit tulevat vauhdilla täyteen. Niinpä sitten päädyin tämän saman kansalaisopiston päivähuovutuskurssille, jossa on neljä kokoontumiskertaa syys-lokakuussa. Tuota huovutusta olen miettinyt jo pitkään siksikin, että märkähuovutusta olisi ihana tehdä töissä lastenkin kanssa, mutta pitäisi vähän käydä opettelemassa sitä tekniikkaa, jotta voisi sitten opastaa muita. Eri asia sitten, miten toisessa kädessä riittää voimat tehdä siellä mitään, mutta jos ainakin perusperiaatteet oppisi. Sitä paitsi hoksasin tänä iltana, että kaikki kehräyksessä "pilalle menneet" (katkenneet, sotkeutuneet...) villanpalathan voi käyttää huovutuksessa hyödyksi, niitä ei ainakaan roskiin kannata heittää! :D

Minulla oli tietysti kurssilla myös kudin mukanani siihen saakka, kun odoteltiin kurssin alkua ja käytiin vähän esittäytymiskierrosta läpi. Hassua oli hoksata, että kutimilla olevat langat värjäsin vuosi sitten juuri siinä samassa luokassa, jossa tänäänkin istuin (istuin silloin vielä ihan samalla paikallakin...). Lisää siitä kutimesta sitten aikanaan, kun se on pudonnut puikoilta. :)

Ihania syyspäiviä! :)

Jättisukat

Pienten lastensukkien jälkeen olikin vuorossa vähän isommat sukat:

Miesten sukat

Tehty ajalla: 2.-4.9.2013

Malli: Perussukat; mallineule Novita Talvi 2008 malli nro 39:sta

Lanka: Novita 7 veljestä sammaleenvihreä (322)

Langankulutus: 192 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 46

Muuta: Synttärilahjaksi menossa. Sukkasato nro 3.

Ensimmäisen sukan varsi tuli neulottua kahteenkin kertaan. Olin jo ehtinyt muutaman kerroksen tehdä kantapäätäkin, kun aloin ihmetellä, kuinka siinä kantapäässä on niin paljon silmukoita. Minun piti neuloa varsi 56 silmukalla, mutta olinkin luonut niitä epähuomiossa 60! Tämä on todellinen ihme, sillä minulla on tapana tehdä tarkistuslaskuja ihan joka välissä - monesti tykkään ihan vaan kutoa ja laskea samalla silmukoita hiljaa mielessäni, se on eräänlaista meditaatiota, kun keskittyy vain numeroihin ja käsien liikkeisiin. Nyt oli nähtävästi tullut tikuteltua kokonainen 25 cm pitkä varsi ilman, etten laskenut silmukoita kertaakaan - paitsi alussa luodessani, ja silloin olin mielestäni saanut oikean määrän. Silmukkamäärä heitti vielä sopivasti neljällä eli yhden mallikerran verran. No, eihän siinä sitten auttanut kuin purkaa koko sukanvarsi alkutekijöihinsä, sillä olinkin miettinyt vartta tehdessäni, että kovin leveältä se näyttää. Tuntui, että meni yhden päivän työ "hukkaan", sillä olin aloittanut sukan maanantai-iltana noin 21.30, ja virheeni huomasin tiistaina noin 17 aikaan. Mutta eihän siinä mennytkään sitten kuin pari tuntia, kun uusi varsi oli tehty, ja ensimmäinen sukka valmistuikin vielä tiistain puolella ja sain toisen sukan aloitettua. Toinen sukka edistyikin vähän hitaammin, sillä tänään oli aamupäivällä neurologin ja iltapäivällä toimintaterapeutin vastaanotot, ja olin niiden jälkeen niin väsyksissä, etten jaksanut ajatellakaan kutomista vasta kuin illalla kunnon päivätorkkujen jälkeen. Vaan siinäpä tuo toinenkin sukka ihan huomaamatta valmistui hyvää kirjaa lukiessani. :)

Mieheni nauraa, ettei sukkien saajalla voi mitenkään olla noin iso jalka, mutta jos hän on jalkansa kooksi ilmoittanut 46, niin silloin tehdään annetuilla mitoilla. Vaikka valtaisiltahan nuo sukat minunkin silmissäni näyttävät, vaikkeivät nämä suinkaan ole ensimmäiset tätä kokoa tekemäni sukat.

Mietin sukkia kutoessani, miksi ihmeessä isojen miesten sukkien kutominen tuntuu jonkinlaiselta "möröltä". Loppujen lopuksi 46-numeroisissa sukissa 7 veljeksestä kudottuna on ihan sama määrä silmukoita ja kerroksia kuin 38-numeroisissa sukissa Nallesta! Valmistuvatkin ihan samassa ajassa. Puhumattakaan sitten ohkaisemmista langoista pitsikuvioineen, jotka ovat paljon isoja miesten sukkia työläämmät. Nehän ne vasta "mörköjä" ovatkin! ;) Ehkä se "mörköys" on siinä, että harvemmin nämä jättisukat ovat erityisen söpöjä, etenkin kun sitä kokoluokkaa olevat miehet arvostavat yleensä enemmän harmaita perussukkia kuin viehkeitä palmikkoviritelmiä. Näitä edeltävissä 46:n sukissa ratkaisin tämän tylsyysongelman kutomalla pintakuviota nostetuilla silmukoilla ja kahdella värillä, näissä puolestaan on äärimmäisen helppo pintakuvio, jota voin myös suositella kaikille niille, jotka tykkäävät tehdä perinteisiä 2o 2n -sukkia, mutta kaipaavat vähän vaihtelua varsinkin isoja sukkia tehdessään. Tässä pintaneuleessahan neulotaan aina kaksi kerrosta 2o 2n, ja väliin aina kaksi kerrosta pelkkää oikeaa. Helppoa, mutta pitää mielenkiintoa yllä aina varpaista varteen. :) Ja sopii todella hyvin myös näihin "raavaitten miesten" sukkiin!

Sukkasatoon nämä ovat nyt minulta kolmas pari. Ja lisää pukkaa... :)

Mukavaa loppuviikkoa!

Taasko se värjää?

Munhan ei enää pitänyt värjätä tämän vuoden puolella kasviväreillä. Oon tehnyt varmaan jo kahdesti sellaisen "lopetuspostauksen", mutta minkäs sille voi, jos niitä kasveja vaan tupsahtelee valmiiksi kerättyinä ja kotiin kannettuina?!

Joskus alkukesästä oli äidin kanssa puhetta, että jos saisin syksymmällä häneltä porkkanan naatteja värjäystä varten. Pari viikkoa sitten äiti kertoi puhelimessa, että oli yrittänyt kuivattaa naatteja sitä mukaa, kun oli hakenut porkkanoita kasvimaalta, mutta kuulemma ne naatit olivat mädäntyneet. Minä olin siinä välissä lukenut jostain, että porkkanan naatit tulisikin käyttää tuoreena värjäykseen, ja sanoinkin äidille, ettei tarvitse niitä naatteja mulle säästellä, kun noita kasvivärjättyjä lankoja alkaa jo olla yllin kyllin, eikä muutenkaan ollut enää ihan valtaisaa värjäysintoa niin kuin alkukesästä. No, kyllähän ne äidit tiedetään - keskiviikkoaamuna äiti oli ennen meille lähtöään käynyt nykkimässä pellolta valtavat määrät porkkanoita, että saan tuoreita naatteja. Pelkästään naatteja oli niin paljon, että 12 litran kattila tuli ihan kukkuralleen, ja niiden kylkiäisenä saatiin vielä ne kaikki porkkanatkin... ;)

Eihän siinä sitten auttanut kuin alkaa värjäämään!

Värjättävä materiaalikin oli lopussa, joten täytyi käydä Tokmannilta hakemassa muutama Nallukka sitä varten. Kohta varmaan kassantäti alkaa ihmetellä, mitä varten yksi asiakas käy heiltä aina noita valkoisia Nalleja ostamassa sitä mukaa, kun saavat laitettua uusia hyllyyn... ;)

Luonnonvärjäyskirjankin olin jo ehtinyt palauttaa kirjastoon, siihen kun oli tullut varauksia, niin en saanut sitä enää uusittua. Mutta ihan perusreseptillä liemet keittelin ulkomuistista. Muistaakseni kirjassa oli saatu porkkanan naateista voimakasta tummankeltaista, ehkä vähän oranssiin taittavaa. Oma lopputulokseni oli vähän erilaista keltaista, jälleen kerran sitä kullankeltaista, jota on jo aika monesta kasvista saatu.

Ensimmäisen värjäyksen jälkeen ajattelin, etten taida kaikkia neljää kerää värjätäkään, mutta jälkiliemen jälkeen tulin kokonaan toisiin ajatuksiin. Onhan näitä jälkiliemien ihmeitä ennenkin nähty, mm. pihlajan ensiväri oli ruskeaa, mutta jälkivärit neonkeltaisia. Yleensä kuitenkin jälkivärit ovat vain ensimmäisen värin haaleampia toisintoja. Mutta katsokaapas porkkanan naatin värjäyksiä! Vasemmalla kuvassa on ensimmäinen värjäys, joka on selvästi haalein väri. Toinen vasemmalta on ensimmäinen jälkiväri, joka onkin tuollainen voimakas kullankeltainen. Kolmas vyyhti on toinen jälkiväri, joka puolestaan on taas enemmän ruskeaan taittava. Neljäs vyyhti eli kolmas jälkiväri on sitten jo haaleampi, mutta tällä kertaa taas ihan keltaiseen vivahtava. Mielenkiintoista! :)

Vaikkeivät nämä porkkanan naateista saadut värit olekaan nyt mitään maata järisyttäviä - onhan näitä kullankeltaisia lankakeriä minulla jo "muutama" - niin oli ihan pakko värjätä aina vaan uusi jälkiliemi, jotta näkee miten se värisävy siitä muuttuu. Kuvassa ensimmäinen värjäys vasemmassa alanurkassa, toinen vasemmassa ylänurkassa, kolmas oikeassa ylänurkassa ja neljäs oikeassa alanurkassa.

Tässä värjäysjärjestys niin, että ensimmäinen värjäys on alinna ja viimeinen värjäys ylinnä. Ehkä tästä huomaa selvimmin, miten tuo ensimmäinen väri jäi kaikista haaleimmaksi. Vieressä myös se äidin tuoma porkkanapussi, josta on jokunen porkkana ehditty syödäkin, tosin piti ensin tyhjentää kaupan porkkanapussi, ennen kuin päästiin näiden kimppuun. :)

Värjäyspostausten kommenteissa aina odotellaan, mitä saan näistä itsevärjätyistä langoista aikaiseksi. Jonkun kommentoijan mielestä minulla tietysti onkin jo selvät suunnitelmat, koska ainahan mulla on kaikille langoilleni suunnitelma. Mutta totta puhuen se pätee vain valmiiksi värjättyinä ostettuihin lankoihin; en osta lankaa ennen kuin tiedän, mitä aion siitä tehdä ja paljonko siihen työhön lankaa tarvitsen. Siihenkin on olemassa sukkalanka-poikkeus, eli voin ostaa jotain lankaa ihan vaan sukkalangaksi ilman, että vielä on tarkkaa mallia tiedossa. Sukkiin kuin kuitenkin menee yleensä se tietty määrä lankaa vähän vahvuudesta riippuen. Ja siitä syystä tässä ollaankin nyt Sukkasadossa mukana, että saisin viimein keksittyä sopivat mallit noille yksittäisille sukkalankakerilleni.

Mutta nämä itsevärjätyt ovat sitten ihan toinen juttu. Varsinkin nämä kasvivärjätyt, jotka ovat niin kaukana omasta pukeutumis- ja sisustusvärimaailmastani, etten osaa näitä omassa kodissani tai ylläni nähdä. Minusta näille ei tarvitsekaan olla mitään suunnitelmaa mietittynä - värjääminen on näiden kanssa pääasia, eikä suinkaan se, että niistä pitäisi joskus jotain tehdäkin. Mutta toki olen tietoisesti ostanut kaikki värjättävät langat Nallea siksi, että eri värejä on aikanaan helpompi sommitella samaan työhön, kun ovat samaa vahvuutta. Nallea myös siksi, että sitä myydään 100 g kerissä, mikä on yleensä noissa värjäysresepteissä se vakiomäärä.

Koska näistä ei omaan talouteen todennäköisesti koskaan mitään tehdä, niin täytyy vain toivoa, että sukulaisten ja ystävien lempiväri on kullankeltainen... ;) Mutta oikeasti, ei kannata enää kysellä ja miettiä kommenteissa, että mitä aion näistä tehdä, koska se vain asettaa minulle paineita joskus tehdäkin näistä jotain. Kun haluaisin vain ihailla näitä palleroita siellä lankakopassani... :D

Vaikka minulla ei olekaan suunnitelmissa värjätä enää kasviväreillä vähään aikaan - jollei niitä kasveja taas tänne jostain itsekseen ilmesty - niin silti aion värjäämistä jatkaa tämänkin syksyn aikana...

... mistä syystä kävin hakemassa tänään Tokmannilta taas muutaman Nalle-kerän. Tällä kertaa kuitenkin luonnonvalkoista, kun nuo kasvivärjätyt on kaikki olleet vitivalkoista Nallea. Tokmannilla on Nallet tämän viikon tarjouksessa 3 kerää kympillä, ja näitä luonnonvalkoisia sattui olemaan hyllyssä juuri sopivasti kolmella jaollinen määrä minua varten. :) Minulla on kaapissani KoolAideja ja muita vähän teollisempia väriaineita, joilla olen ajatellut kokeilla lankojen värjäämistä. Yksi haave olisi värjätä tunikallisen verran samaa lankaa ja värjäyserää, joten siinä on selitys tuolle lankamäärälle (tunikan malli ja langankulutus on jo tiedossa). Toki täytyy ensin tekaista koevärjäys, etten nyt mene värjäämään kilon verran sellaista väriä, josta en sitten tykkääkään. ;) Enkä kyllä usko, että nämä langat edes riittävät niihin kaikkiin värjäyssuunnitelmiin, joista haaveilen... mutta onpahan jonkinlainen alku. :D

Värikästä päivänjatkoa! :)

Muuttolintujen aikaan

Pikkuhiljaa alkaa lintujen syysmuutto kohti etelää. Kaikki linnut eivät kuitenkaan lähde matkalle, vaan osa jää talvehtimaan tänne Suomeen. Niin myös nämä linnut. :)

Sininen lintu -sukat

Tehty: 1.9.2013

Malli: Perussukat, kirjonta omasta päästä

Lanka: Novita Nalle tumma turkoosi (350), keltainen (268), valkoinen (011), Novita Wool tummanpunainen (547), Viking Vilma musta (609)

Langankulutus: 54 g

Puikot: 3 mm

Koko: n. 29

Muuta: Kuopukselle. Sukkasato nro 1.

Punainen lintu -sukat

Tehty ajalla: 1.-2.9.2013

Malli: Perussukat, kirjonta omasta päästä

Lanka: Novita 7 veljestä punainen (549), keltainen (268), luonnonvalkoinen (010) ja musta (099)

Langankulutus: 82 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: n. 33

Muuta: Esikoiselle. Sukkasato nro 2.

Nyt on molemmat pojat sukitettu talveksi. :) Molemmat saivat oman lempivärinsä mukaiset linnut, ja sointuvathan nämä tietysti aiemmin tehtyihin villavarusteisiin myös. Hiukkasen jäi myös kasvunvaraa, eli ei tarvitse välttämättä ensi syksynä ollakaan tekemässä uusia villasukkia, yleensä meillä on samoilla sukilla pärjätty pari talvea.

Nyt on tämänvuotinen Sukkasato korkattu - tästä on hyvä jatkaa! :) Lasten sukat olivat mukavan kevyt aloitus sadonkorjuuseen, mutta seuraavaksi onkin vuorossa varmasti isoimmat sukat, mitä tulen tämän vuoden Sukkasadon aikana kutomaan, ainakin sukkien käyttäjän jalan koon perusteella. Mukavaa, kun saa tehdä vaihtelevasti erilaisia sukkia, etten ihan koko kahta kuukautta tikuta perussukkia 7 veljeksestä 38-numeroiseen jalkaan. ;)

Ihanaa syysviikkoa! :)

Kuinka kaunista on

On taas Se Aika Vuodesta.

Luontokuvaus on ollut jäissä monta kuukautta. Mutta nyt tekee taas mieli ikuistaa luonnon kauneutta. Sillä kauneimmillaanhan luonto on juuri nyt ja tästä viikkoja eteenpäin.

 

 

 

 

 

 

Näihin kuviin on ihana palata pitkin vuotta. Jaksaa sitten taas odottaa seuraavaa syksyä. Onneksi tätä syksyä on vielä pitkästi jäljellä - voi kun se ei päättyisi koskaan! :)