Koukussapa hyvinkin :)

Kylläpä minulla on hoksaavaisia lukijoita, sillä kaikki jotka uskaltautuivat arvaamaan edellisen postauksen kommenteissa, arvasivat ihan oikein. :) Eli koukkuamistahan minä olen täällä alkanut opettelemaan. Ja ihan vaatimattomasta työstä lähdin liikkeelle:

Yleensähän, kun opetellaan jotain uutta tekniikkaa, niin kannattaa aloittaa jostain pienestä ja helposta, tässä tapauksessa vaikkapa patalapusta. Minä en kuitenkaan aloita koukkuamisharjoituksiani patalapusta, vaan aattelin tekaista tuollaisen soman pitkän pitsiliivin itselleni. ;) Lisähaastetta tuo se, että mallineulos ei ole mitään peruskoukkuamista, vaan tosiaankin tuollaista pitsistä. Tästä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän lajiin! :D

Myönnän kyllä, että ennen kuin päätin lopullisesti tämän liivin tekemisestä, niin testasin tuossa parisen viikkoa sitten ihan pienellä tilkulla, että onnistuuko tämän pitsin koukkuaminen, se oli siis ihka ensimmäinen kerta kun pidin koukkuamiskoukkua kädessä, lukuunottamatta sitä hetkeä viime syksyn käsityömessuilla, jolloin kyseisen koukun ostin. Samalla testasin myös koukkuamisen tekniikkaa ja erilaisia koukkuamismalleja yleensäkin, että olin vähän perillä tästä tekniikasta. Mutta ne olivat sellaisia parin kerroksen testejä, jotka purin saman tien, eli ihan tutustumista vaan. Tämä liivi tulee olemaan varsinaisesti ensimmäinen koukkuamisprojektini.

Tekniikka on minusta aika helppoa, kun osaa virkata. Hidasta tämä on sen vuoksi, että työtä pitää tuijottaa ehkä enemmän kuin tavallisessa virkkauksessa, johtuen todennäköisesti siitä, etteivät kädet ole vielä automatisoituneet koukkuamiseen samalla tavalla kuin virkkaukseen. Mutta ei tämä lopulta paljon hitaampaa ole kuin tavallinen virkkaus. Enemmänkin hitaalta tuntuvaan edistykseen vaikuttaa se, että liivi koukutaan suunnilleen kainaloihin asti yhtenä kappaleena, eli silmukoita on kerroksella 241 kappaletta. :) Korkeussuunnassa ei siis edistys näy kovin nopeasti.

Tämä kuva saattaa vähän antaa suuntaa työn leveydestä, mittana vieressä on ihan standardikorkuinen kirjoituspöytä. :) Liivi on A-linjainen eli kapenee ylöspäin, joten helmassa näitä silmukoita on vähän enemmän mitä ympärysmittani varsinaisesti vaatisi.

Ja kun kaikki 241 silmukkaa on koukuttu samalle puikolle/koukulle, niin tuppaa olemaan vähän ahdasta, mutta sehän vain innostaa aloittamaan pikaisesti paluukerroksen, jolla silmukoita tipahtaa koko ajan puikolta pois. :) Ja kunhan korkeutta on 17 cm, niin päästään tekemään ensimmäiset kavennukset, siinähän niitä silmukoita sitten pikku hiljaa vähenee.

Minulla oli aluksi mielessäni tehdä tästä persikanvärisestä Woolista jotain muuta kuin tämä koukuttu liivi, mutta päädyin sitten tähän siksi, että tein uudenvuodenpäätöksen opetella tänä vuonna koukkuamaan. Ja tässä liivissä näin "nyt tai ei koskaan" -mahdollisuuden. Olenkin pikkutytöstä saakka haaveillut koukkuamisen opettelemista, ja muistaakseni olen lapsena yrittänytkin koukuta ihan tavallisen virkkuukoukun kanssa, kun tuollaista oikeaa vempelettä ei ollut meillä olemassa. Mutta nekin taisivat mennä samantien purkuun. :)

Kommenteissa oli ihmettelyä, että voiko koukuten tehdä tällaistakin jälkeä, ja täytyy myöntää että itsellenikin oli yllätys, kun näin Novitassa (Syksy 2009) tämän pitsisen liivin, koska oma mielikuvani koukkuamisesta on ollut tasan se, mitä jollain perusohjeella saa aikaan. Mutta tosiaankin, tässäkin näyttäisi olevan vain mielikuvitus rajana, eli koukutessa voi tehdä väliin ketjusilmukoita, vetää useamman kuin kahden silmukan läpi koukkua, tehdä menokerroksella langankiertoja tai mitä ikinä keksiikin. Puhun tässä kuin tietäisinkin jotain asiasta, mutta korostan edelleen sitä, että teen nyt ihan ensimmäistä koukkuamistyötäni, eli mikään ekspertti en ole. ;)

Vilautanpas kuitenkin sitä kirjaa, josta pikkutyttönäkin koukkuamistekniikan ensimmäisen kerran löysin, eli Kauneimmat käsityöt 1:

Tässä pari esimerkkiä erilaisista koukkuamisen mallineuloksista. Ylimpänä se ihan perusneulos, alempana jonkinlainen muunnelma.

Ja tässä lisää muunnelmia. Tuo keskimmäinen tummanvihreä näyttää oikealta puolelta ihan samanlaiselta kuin sileä neule (klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet), mutta se on tosiaan koukuttu.

Lisää koukkuamismalleja löytyy esimerkiksi Novitalta (tässä pdf-tiedostona), jossa neuvotaan myös erikoinen kaksisuuntainen koukkuaminen. Mikäli oikein ymmärsin, niin tuollaiseen tarvitaan sellainen Novitan koukkuamiskoukku, joka muistuttaa vähän pyöröpuikkoa, mutta siinä on koukut molemmissa päissä. Kun taas oma koukkuni on tuollainen, missä on koukku vaan toisessa päässä ja toisessa päässä nuppi, ja näyttää lähinnä pitkältä neulepuikolta. Sitten esimerkiksi täältä löytyy jotain koukkuamismalleja.

Ja tässä siitä ihanasta 70-luvun Kauneimmat käsityöt 1 -kirjasta koukuttu vauvanpeitto! :) On tuossa nähtävästi osa virkkaustakin, ja niin muuten tulee olemaan siinä omassa liivissänikin, siinä tulee käsittääkseni vain tuo pitsiosa koukuten ja loput virkaten.

Aloitin tänään myös uuden ristipistotyön, jonka ajattelin tekaista tässä nyt ihan parissa päivässä (toivottavasti) valmiiksi asti:

Tästä tulee elämäni ensimmäinen LHN-työ (Little House Needleworks). Kaapissahan noita LHN-malleja olisi odottamassa useampikin, mutta aloitetaan nyt tällaisesta pienestä. :) Minulla on muuten tätä Music&Books -mallia olemassa kaksin kappalein, koska sain tämän mallin lahjaksi, mutta olin sitä ennen ehtinyt ostaa jo yhden kappaleen. Kahdella kappaleella en tee mitään, joten jos joku haluaa itselleen tämän mallin, niin minulta lähtisi täysin uusi avaamaton ja koskematon pakkaus 5 e:lla sisältäen postikulut. :) Siinä on pelkkä malli eli ei kankaita ja lankoja mukana. Jos kiinnostaa, niin kommenttilootaan voi jättää viestiä mieluiten yhteystietojen (blogi/sähköposti) kera. Edit: Meni jo. :)

Kun kerran aloin tässä nyt näpytellä, niin kerronpas vielä, että kävimme tänään koko perheen kanssa etsimässä geokätköä! :) Isäntä on tuosta jo puhunut pitemmän aikaa, ja olivat poikien kanssa viime viikonloppuna jotain kätköä etsineetkin tuloksetta. Tänään lähdettiin sitten neljästään, ja tie vei läheisen seurakuntatalon liepeille. Sattui vaan niin hassusti, että seurakuntatalossa näkyi olevan hääjuhla menossa, ihmisiä juhlapuvuissaan parveili pihamaalla, ja me siinä aidan toisella puolella etsiskelimme kätköä verkkareissamme. Välillä piti kyllä käydä siellä seurakuntatalon pihan puolellakin, kun koordinaatit tuntuivat johtavan sinne. Yksi häävieras sitten meiltä kysyikin, että onko meillä jotain hukassa, ja me vähän nolona tunnustimme, että geokätkö vaan... ;) Siinä vaiheessa seisoimme enää parin metrin päässä kätköstä, jonka sitten lopulta löysimme, vaikka melkein jo ehdimme luovuttaa. Oli siinä mielessä vähän hankalaa, kun ei tiennyt mitä etsiä, onko se iso vai pieni, maassa vai puussa vai kenties pensaassa. Ja kun isännän iPhone näytti vain maileina/jalkoina etäisyyden, eikä ole hajuakaan, paljonko on vaikkapa 12 jalkaa. No, ehkäpä seuraava kätkö ei ole sitten minkään yleisen paikan lähettyvillä, ettei herätetä liikaa huomiota... ;)

No nyt riittää turinat tällä kertaa, jatkan vielä vähän koukkuamista ja sitten ehkä pikkuisen pistelen ennen nukkumaanmenoa. Hyvää yötä ja hyvää pyhää! :)

Perjantaipörssi

Mistä näitä lennokkaita otsikoita aina välillä syntyykään...? ;) Tuo otsikko tuo kyllä mieleeni kouluaikani, sen kummemmin en ala selittämään miksi, koska siihen menisi ikä ja terveys, mutta kun koitin keksiä otsikkokohtaan jotain kirjoitettavaa, ja nyt sattuu olemaan perjantai, niin tuopa tupsahti mieleeni. :) Keksiköön joku muu jotain parempaa ja kuvaavampaa. ;)

Eilen ei sitten tullut ristipistomaratonista yhtään mitään, kuten arvelinkin. Ennen neuletapaamista ehdin pistellä noin 20 minuuttia sillä aikaa, kun perunat kiehuivat, ja illalla pääsin pistelyn ääreen vasta joskus klo 23 jälkeen, mutta uni painoi silmää, niin en tainnut silloin jaksaa pistellä kuin korkeintaan toiset 20 minuuttia, jos sitäkään, en katsonut kelloa...

Joten joulukalenteri on edennyt sitten viime näkemän tasan tämän verran, eli nuo tummemman siniset pistot tuossa kuvassa, ne siis pistelin eilen. Ristipistot ovat kyllä niin keskittymistä vaativia juttuja, että niitä ei voi oikein tehdä samalla, kun tekee jotain muuta, paitsi äänikirjan kuuntelun aikana, niin siksi nuo pistelyt tahtovat olla niitä, jotka jäävät vähemmälle silloin, kun ei ole oikein kunnolla käsityöaikaa ja -rauhaa. Neuleen tai virkkauksen voi aina napata matkaan tai tehdä niitä vaikka tässä koneella istuessa. :)

Eilenhän sitä minun pistelyaikaani vähensi se, että sattui neuletapaaminen tällä kertaa torstaiksi, joten suuntasin sinne neuleen kanssa. Olin paikalla ensimmäisenä tasan viideltä, ja suunnilleen kaksi minuuttia yli viiden ajattelin, että jos ei tänne ihan justiinsa tule ketään muita, niin minä lähden (miten niin kärsimätön? ;) ). No tulihan sieltä sitten porukkaa melkein heti, yhteensä meitä oli tällä kertaa viisi, joten melkein oli jo tungosta. ;) Tätä karvareuhkaa siellä neuloin, itse asiassa aloitin tämän palasen jo maanantaina Kelan odotusaulassa, ja eilen neuloin sitä bussissa ja sitten neuletapaamisessa, tänään sain palan valmiiksi. Tämä on ihan samanlainen kuin edellinenkin palanen väritykseltään, paitsi että edellisen palasen tein niin, että aloitin oranssilla ja jatkoin loppuun keltaisella, tämä on tehty just päinvastoin, syystä että maanantaiaamuna sulloin käteni käsityökoriin ja sokkona nappasin sieltä sen kerän, mikä ensimmäisenä osui käteen, ja eilen aamulla sama juttu, että taas sokkona arvoin keltaiselle parin ennen kuin lähdin liikenteeseen. :) Joka tapauksessa näitä karvapalasia on nyt valmiina viisi, eli melkein ollaan jo puolivälissä. :)

Aloittelinpa sitten tänään uuttakin käsityötä. Vaan mitäpä tästä mahtaa olla tulossa ja ennen kaikkea MITEN?

Neuloen?

Vai sittenkin virkaten?

Vai jollakin ihan muulla tekniikalla? Kas, siinäpä teille viikonlopuksi pohdittavaa! ;) Ja minulle uusia haasteita, katsotaan miten tästä selviän. :)

Haasteellista ja hauskaa viikonloppua! :)

On prinsessana olo ihan ding ding ding...

Täällä sitä vaan leikitään Rinsessaa! :)

Rinsessa-pipo

Tehty ajalla: 14.-16.8.2010

Malli: Rinsessa-pipo Ulla 03/06

Suunnittelija: Sirkku Isopahkala

Lanka: Zitron Trekking Pro Natura ruskea (1600)

Langankulutus: 39 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: Itselle (päänympärys n. 54-55 cm), on tosi sopiva

Muuta: OK

 

Rinsessa-lapaset

Tehty ajalla: 16.-19.8.2010

Malli: Rinsessa-kämmekkäät Ulla 03/06 -> jatkettu lapasiksi

Suunnittelija: Sirkku Isopahkala -> lapasiksi jatkettu omasta päästä

Lanka: Zitron Trekking Pro Natura ruskea (1600)

Langankulutus: 42 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: Itselle sopivat

Muuta: Lapaset on tehty niin, että käyvät kumpaan käteen tahansa. :)

Rinsessa-setti on siis valmis. Piposta ei ole mitään sen erikoisempaa sanottavaa, se on tehty ihan ohjeen mukaan, mutta vain ohuemmalla langalla, mikä ei haittaa, koska mulla on ehkä keskimääräistä pienempi pää. :) Lapasethan ovatkin sitten osittain omaa sovellusta, sillä ohje on kämmekkäille, mutta jatkoin ne lapasiksi, eli tein vartta hivenen pidemmäksi ennen peukalokiilaa, ja neuloin tietysti lapasille kärjen ja peukalon loppuun saakka. Kavennuksia en tehnytkään perinteisesti lapasen sivuille, vaan tasaisesti ympäri lapasta, eli nämä istuvat kumpaan käteen vaan, ei ole väliä. :) Joustinkin asettuu kivasti, kun on joka puolelta samanlaista. Ei niitä lapasia aina jouda katsomaan, mihin käteen mikäkin pitää laittaa. ;)

Langan tarina on sellainen, että voitin sen joskus pari vuotta sitten Tarjan blogiarpajaisista. Yleensä en osallistu arpajaisiin, mutta jostain syystä tuolloin osallistuin ja heti napsahti. ;) Langan nähtyäni olin pitkän aikaa, että yäk, koska ruskea ei ole ihan lempivärini ainakaan vaatteissa, muussa sopivammassa yhteydessä kyllä tykkään, mutta omassa vaatekaapissani ei pahemmin ruskeaa vilahtele. Tosin tässähän on nämä ruskeat sävyt sopivasti mun omia ruskeitani, vaikka tuo vihreä on sitten taas mulle liian tummaa, ja oranssia en vaatteissa käytä, vaikka sisustuksessa sitä suorastaan rakastan. :) Koska tämä lanka on käsittääkseni sukkalankaa, niin pitkän aikaa se vain pyöri lankakopassa, sillä en osannut nähdä itselläni tämän värisiä sukkia.

Mutta sitten jossain vaiheessa - siitäkin on jo aikaa, eli tämä projekti on ollut suunnitteilla jo ainakin vuoden... - hoksasin, että tästähän minä saan sopivat asusteet ruskean syystakkini kaveriksi! :)

Olen kertonut tästä takista aiemminkin, sillä olen koittanut tämän pariksi aina välillä noita asusteita tehdä. Jostain syystä vain oikein mitkään asusteet eivät ole tämän kanssa lopulta sopineet, tämä on kuitenkin niin paljon tummempi vaate, mitä käytän yleensä. Viime syksynä tämä takki jäikin tyystin käyttämättä, sillä kuljin lokakuulle saakka korallinpunaisessa kesätakissani, ja seuraavaksi siirryinkin toppavaatteisiin. ;) Keväällä taisin käyttää tätä takkia ehkä kerran... Mutta jospa nyt tulisi käytettyä, kun on viimein just sopivat asusteet! :) Takkihan on isäni vanha, joskin ajatus siitä huvittaa minua, sillä en osaa kuvitella isäni olleen joskus sen kokoinen, että on tähän mahtunut... ;) Takilla on siis taatusti ikää enemmän kuin minulla, sillä ei tämä ole isälle sopinut enää silloin, kun minä olen syntynyt. Kyllä se ehti varmasti ainakin 25 vuotta virua kaapissa käyttämättömänä, kunnes minä pelastin sen itselleni siinä vaiheessa, kun olin itsekin pienentynyt sen kokoiseksi, että saatoin tätä käyttää.

Kuvassa kaulassa on muuten Silmu-huivi, jonka neuloin viime tammikuussa.

Tänään olisi sitten torstai ja ristipistomaratonin aika. Epäilen kyllä, etten taida ehtiä pistämään ainoatakaan pistoa. En ole koskenut ristipistoihin nyt kokonaiseen viikkoon, ja tämä päivä näyttää niiden suhteen toivottomalta. Neuletapaamiseen ajattelin mennä illalla ihan neuleen kanssa, sitä ennen pitäisi laittaa ruokaa perheelle. Aamupäiväkin meni työpaikalla, kun teimme kollegan kanssa soitininventarion ja siivosimme samalla kaapit, ihan omalla ajalla ja korvauksettahan se tietysti tapahtui, mutta nyt on kyllä ihan erilainen fiilis mennä töihin, kyllä se järjestys vaikuttaa aika lailla viihtyvyyteen! :) Kaappien pohjilta löytyneistä soitinten pakkauksista ja niissä olevista markkahinnoista päätellen ne kaappien pölyt eivät olleet edes tältä vuosituhannelta peräisin... eli oli jo aikakin vähän tsekata, mitä niihin kaappeihin oikein kätkeytyy. ;) Meni muuten ne pakkauslaatikotkin roskiin, on vähän enemmän tilaa, kun ei ole kaikki kaapit täynnä tyhjiä pahvilaatikoita. :D Voi että, onkin mukava sitten mennä siistiin luokkaan puolentoista viikon päästä, kyllä sen vuoksi kannatti jättää pistelyaamupäivä väliin ja käydä vähän pyyhkimässä pölyjä. Ja oli oikeasti ihan hauskaakin tehdä "löytöjä". :)

Mutta pistellään tänään jos ehditään, ja jos ei ehditä, niin sitten varmaan osallistun maratonille seuraavan kerran syyslomalla... ensi torstaillekin osuu tietysti just kokous illaksi, ja siitä eteenpäin ollaan arki-illat "sorvin ääressä". :)

Hauskaa torstain jatkoa kaikille!

Ullaa ja vähän muutakin

Joko olette huomanneet, että uusi Ulla Ekstra 2010 on ilmestynyt? :) Aivan mahdottoman ihania sukkia! :) Harmi vaan, että nuo on kaikki suunniteltu ohuelle sukkalangalle, joten minun tuskin tulee noita tehtyä - minä kun tykkään mieluiten neuloa ja pitää 7 veljeksen vahvuisia sukkia, ja "ohuet sukat" tai "kesäsukat" tarkoittavat sitten Nallen vahvuutta. ;) Mutta on kyllä niin älyttömän nättejä sukkia tuolla uudessa Ullassa, vaikka vain katseltavaksi. Minä tykkään eniten näistä keltaisista. :)

Edellisessä postauksessa arvuuttelin, että mitä mahdoinkaan eilisiltana laittaa puikoille. Ja ihan oikein arvasitte, että Rinsessa-pipoahan täällä on tulossa.

Rinsessa on kyllä aivan loistava mallineule - helppo, yksinkertainen ja kaunis yhtä aikaa! :) Ullastahan tuo Rinsessakin löytyy, itse aion tehdä nyt pipon ja kämmekkäät (tai jos lankaa riittää, jatkan lapasiksi), mutta sama mallineule löytyy myös huivista sekä myssystä ja kaulurista. Ja tuota mallineulettahan voi käyttää vaikka sukkiin tai puseroon, tai mihin vaan, johon halutaan vähän nätimpää joustinneuletta, mitä ihan tavallinen 2o 2n on (tai tämähän on pohjimmiltaan 3o 2n eli 5:llä jaollinen). Variaatioita on näkynyt blogissa jos toisessakin, ja aina tämä vaan on niin nättiä. :) Vinkiksi siis nämä, jos vielä joku ei ole Rinsessa-neuletta ikinä kokeillut, kannattaa kokeilla!

Uutisissa oli vielä tänään tällaista. Luulin olevani (lähes) ainoa juomatölkkien klipsujen kerääjä - tosin olen kerännyt vasta ihan muutaman kuukauden sen jälkeen, kun sain Hilkalta tähän pienen pesämunan. Ja kun meillä ei käytetä lainkaan alkoholia eikä virvoitusjuomia, niin kerääminen on hidasta, eli poimin maasta tölkkiklipsuja, jos sellaisen satun näkemään. Huvitti vain, kun uutisotsikossa oli, että "kun joku keksisi vielä näille käyttöä". Siis mitä, eikö miehet olekaan keränneet 1,75 miljoonaa klipsua vain virkatakseen niistä iltalaukkuja???!!! ;) Kyllä minulle voi noita klipsuja lähetellä, ja varmasti monelle muullekin innokkaalle virkkaajalle. Käykäähän katsomassa vaikka näitä Hilkan tekemiä nipsutinvirkkauksia!

Sunnuntain jatkoja toivotellen,

Välipala

Ennen kuin annoin itselleni luvan aloittaa ihan uutta neuletta, tein välipalaksi yhden (väli)palan suurempaan projektiini:

Minähän olen tekemässä tai oikeastaan kokeilemassa, onnistuuko neulomalla tehdä ryijy. Se koostuu karvalangasta neulottavista paloista, joista tässä on nyt neljäs. Kaksitoista palaa on tarkoitus tehdä yhteensä, eli kolmasosa on valmiina. Teen näitä tosiaan pikkuhiljaa aina välipalatöinä, jotta tämäkin välillä etenisi edes vähän. Oli ihan kiva tehdä tunikan jälkeen pelkkää aina oikeaa, mutta karvalankaa ei viitsi montaa palaa peräjälkeen neuloa, etenkin kun tässä langassa (Schachenmayr nomotta Brazilia Glitter) on varmaan jotain "säilöntäainetta", ja kädet on pakko käydä pesemässä joka neulontasession jälkeen. Mutta tällähän nyt ei ole mitään kiirettä, jos nyt vaikka ennen vuodenvaihdetta valmistuisi, niin hyvä olisi. :)

Kun olin saanut tämän palan tehtyä (noin 2,5 vuorokautta meni tämän tekemiseen, toim.huom.), niin saatoin hyvällä omallatunnolla aloittaa jotain uutta:

Pakko on vähän elvistellä, että ihan eka yrittämällä sain luotua tarvittavat 140 silmukkaa, ja luomisesta jäi tämän mittainen langanpää. :) Aika hyvin arvioitu luomislangan menekki! ;) Puseroissa, joihin tulee ommeltavat sivusaumat, jätän yleensä ihan tahallaan pitkät langanpäät luomisesta, koska niitä langanpäitä on sitten näppärä käyttää sivusaumojen ompeluun. Esimerkiksi pari päivää sitten esitellyssä tunikassa jäi niin pitkät päät, että ne riittivät kokonaan sivu- ja hihasaumojen ompeluun! :) Pyörönä neulottavissa neuleissa pitkistä langanpäistä ei ole paljoa iloa, joten tällainen 5 cm pätkä on suoranainen ihanne. :)

Kun neulon pyörönä (sukkaa, lapasta, pipoa...), niin minähän en jätäkään sitä luomisesta jäänyttä langanpäätä roikkumaan, vaan ensimmäisellä kerroksella neulon sen tuonne neuleen sekaan. Samoin teen niissä edestakaisin neuleissa, joihin ei ole tarkoitus ommella saumoja, esim. tiskirätit. Ei ole sitten kuin se lopetuspää pääteltävänä! :) Virkatessa sama juttu, että langanpäät virkkaan samantien sinne sisään, eivät jää roikkumaan. Kuvassa silmukkamerkki näyttää kerroksen vaihtumisen paikan, ja sitä aloituspäätä ei näy enää missään, kun se on neulottu mukaan. :)

Ehdin tässä tehdä uuden neuleeni kanssa vähän blogikierrosta ja odottaa viruksentarkistusohjelman päättymistä, joten juuri ennen kuin siirsin kuvat koneelle, tilanne oli tämä. Joko tunnistatte, mitä on tulossa? :) Minun mielestäni tässä on yksi maailmankaikkeuden nerokkaimmista ja monikäyttöisimmistä mallineuleista - helppo kuin mikä ja samalla kaunis. :) Ja uskoisin, että aika moni on tällä mallineuleella tehnyt vaikka mitä, en ole itsekään ensikertalainen. :) Kirjavassa langassa ei kyllä niin kovin hyvin erotu, mutta eiköhän tästä ihan hyvä tule... Isosta työstä ei ole nyt sitten kyse, kun lankaa on vain yksi kerä eli 100 g. :) Tehdään isompi työ sitten, kun on tämä kerä saatu kulutettua.

Sunnuntai kolkuttelee jo nurkan takana, joten toivottelen mitä parhainta pyhäpäivää kaikille! :)

Ilmoittauduttu on!

Tänäkin vuonna ajattelin kutoa sukkia syys-lokakuussa, kuten varmasti tekee muutama muukin. :)

Suunnitelmia on jo pitkän pitkä lista... :) Toivottavasti edes puolet toteutuu!

Kiitos ihan valtavan suuresta kommenttitulvasta tässä parin viimeisen päivän aikana! :) Ojennankin nyt kaikille kommentoijille yhteiseksi tämän kiitoskukkasen:

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Joulukalenterin torstaimaraton

Taas tuli pisteltyä torstaipäivän aikana yhteensä neljä tuntia. Mitäpä muutakaan kuin joulukalenteria. ;)

Tästä lähdettiin liikkeelle...

... ja päästiin juuri niin pitkälle kuin ennalta arvelinkin. :) Eli vasemmanpuoleisen reunuksen tummemmansiniset alueet tuli valmiiksi. Vielä pitäisi samanlainen sininen urakka tehdä peilikuvana oikealle puolelle, ja keltaiset tähdet noihin rakoihin, missä on jo tähdenmuotoiset aukot tuolla sinisen seassa. Sitten vähän jälkipistoja ympäri ja se ois sitten siinä. Plus vielä on kymmenen hahmoa tekemättä plastic canvasille. Vaikka pistelyaika nyt oleellisesti väheneekin taas syksyn myötä, niin elämme toivossa saada tämä käyttöön 1.12. :) Esikoinen tuumasi jo tänään, että he ripustavat sitten pikkuveljen kanssa vuoropäivinä tähän niitä hahmoja, ja pikkuveli saa ripustaa ensimmäisen. :) Tämän valmistumista odottaa siis koko perhe! :)


Hyvää viikonloppua! :)

Karatekurssille menossa?

Näin syksyisin moni aloittelee uutta harrastusta. Tänään kun katsoin itseäni peilistä, erehdyin hetken aikaa luulemaan, että olen aloittanut kamppailulajien harrastamisen... ;)

Tunikamekko

Tehty ajalla: 18.7.-12.8.2010

Malli: Novita Syksy 2008 nro 71

Suunnittelija: Arja Viitala
Lanka: Novita Nalle omenanvihreä (381)

Langankulutus: 495 g

Puikot: 3,5 mm pyöröt

Koko: M (ainakin ohjeen mukaan)

Muuta: Tulipa vähän iso! Ei voi käyttää ilman vyötä lainkaan. Muuten kyllä kiva. :)

En kyllä käsitä, miten aina vaan onnistun tekemään näistä neuleista säkkejä... Toiset taas ovat vähän liiankin piukkoja, joskus kuitenkin sattuu ihan sopiviakin tulemaan. ;) Tätä kyllä ihmettelen, koska vielä pingotuksen/höyrytyksen jälkeenkin mitattuna tiheys on sama mitä ohjeessa, mutta ympärysmitta on silti enemmän. Ja kun tämä on A-linjainen, niin vaikka rinnanympärys olisikin ok, niin tämähän levenee ihan valtavasti tuosta vyötäröltä alaspäin. En kyllä ihmettele, miksi mallikuvassakin oli käytetty tämän kanssa vyötä, sillä sitä tämä ilman muuta kaipaa! Ilman vyötä ei tulisi kuuloonkaan, paitsi jos olisi viimeisillään raskaana. ;)

Vyöstä, valkoisista suorista pellavahousuista ja kimonomaisesta tunikasta minulle tuli jotenkin ihme mielleyhtymä karateen, tai oikeastaan judossahan on aloittelijoilla valkoinen vyö (Wikipedian mukaan). Minullahan ei ollut kaapissa entuudestaan kuin yksi musta vyö (ei sentään karaten musta vyö ;) ), ja kun en mustia vaatteita tai asusteita enää käytä, ja sekin vyö taitaa olla liian iso minulle, niin piti hankkia vyö ihan tätä tunikaa varten. Ensin meinasin tehdä sellaisen neuloen tai virkaten, mutten ehtinyt käydä hankkimassa vyönsolkea kaupungilta aamulla. Sitten päätin kurkata kierrätyskeskukseen, josko sieltä löytyisi joku vyö, josta voisi napsaista soljen irti ja käyttää sen neulottuun tai virkattuun vyöhön, mutta löysinkin kierrätyskeskuksesta just sopivan valkoisen vyön, valkoista itse asiassa vähän ajattelinkin. :) Kierrätyskeskuksessa oli muuten kampanja kaikki vaatteet á 5 senttiä, paitsi etten tiennyt sitä ennen kuin kassa veloitti minulta vyöstä ja kolmesta lastenvaatteesta yhteensä 20 senttiä, niin olin ihan äimänä, että miten ne voi maksaa yhteensä niin vähän... ;) Ei tullut siis vyö ainakaan kalliiksi! :D

Koska tämän vaatekappaleen nimi on tunikamekko, niin ajattelin, että voisikohan tätä käyttää sekä tunikana eli puserona yhdessä housujen kanssa että myös mekkona ihan pelkkien sukkahousujen kanssa...

... hmm... kyllähän tämä mekkonakin menee, mutta eikös ihan selvästikin nuo sääret kaipaa mekon kanssa yhteensointuvia villasukkia? ;) Suunnitelmat on olemassa, siihen tuo valkoinen vyökin liittyy. Siitä lisää varmaan syys-lokakuussa, jolloin kudotaan sukkia urakalla. Nuo kuvan valkoiset sukkahousut olivat muuten hääpukuni alla joulukuussa -99. :)

Tai jos kuitenkin palaisi ihan omaan tyyliin ja pukisi tämän tunikamekon/mekkotunikan tavallisten kuluneitten farkkujen kanssa...

... ja ottaisi rennosti. ;) Paitsi että minä en näemmä osaa ottaa rennosti, ainakaan tuosta kuvasta päätellen. Muka-rento asento ja kamalat otsakurtut. ;) Tunikakin alkaa jo vähän kurttuilla kuvaussession päätteeksi.

Tänään olen kameralla leikkimisen lisäksi maratoonaillut ristipistojen parissa. Laittelen niistä vaikka huomiseksi uutta postausta tulemaan. :)

Hyvää torstai-illan jatkoa ja oikein onnekasta perjantaita! :)

Margaretha

Joku ehti jo kommenteissa kysellä tässä hiljattain, onko minulle tullut jo Margarethan kuvastoa.

No nyt voin sanoa, että on tullut. :) Vaikka eipä taida tilausta lähteä tästä kuvastosta. Yksi ihan kiva seinävaate oli niissä ale-lipareissa, mitä tuli kuvaston mukana, mutta siinä on minun makuuni liian harva kangas, niin jää varmaan sekin hankkimatta. Toisekseen minulla nyt on tässä muutamaksi vuodeksi eteenpäin kyllä pistelemistä ihan riittävästi, että varsinaista pistelytyön tarvetta ei ole. ;) Kun ehtisi tekemään nuokin, mitä kaapissa odottaa... keskeneräisistä puhumattakaan. :)

Edellisen päivityksen jälkeen olen pistellyt joulukalenteria eteenpäin, laitan siitä lähipäivinä taas kuvaa. Luultavasti myös jotain valmistunutta neulerintamalla on tulossa tänne blogiin tulevien päivien aikana, sillä jo pitkään työn alla ollut tunika alkaa olla loppusuoralla. Muutama kerros vielä hihoja ja sitten ompelupuuhiin! Pikkutöitä voisi tietysti välillä tehdä, että jotain valmistuisikin, mutta nyt on vain näitä isompia tekeillä, jotka eivät meinaa valmistua, vaikka kaiken joutohetkensä vääntäisi silmukoita niin että ranteetkin alkavat olla kohta kipeänä. ;)

Esikoinen aloitti tänään eskarinsa - meillä on jo iso poika! :) Mitään suurta muutosta hänelle ei sinänsä nyt tullut, siirtyi vain päiväkodissa alakerrasta yläkertaan. :) Kuopus aloittaa sitten ensi viikolla oman päiväkotiuransa, kovasti hän jo kyselee eikö jo pääsisi päiväkotiin... että kaikenlaista uutta ja ihmeellistä tämä orastava syksy tuo tullessaan, itsellänikin on taas uusia haasteita pian edessä. :)

Mutta nyt lähden paistamaan pinaattilättyjä! :) Kepeää keskiviikkopäivää! :)

Reunuksenpistelymaraton :)

Eilen kirjoittaessani arvelin, etten ehtisi tänään osallistua ristipistomaratonille, koska olin lupautunut illalla heittämään yhden työkeikan. Mutta pistinkin neulan sauhuamaan aiemmin päivällä: aamupäivällä pistelin kaksi tuntia ja iltapäivällä toiset kaksi, ja siitä se neljä tuntia taas tuli täyteen. :)

Tein yllättäen joulukalenteria, ja lähtötilanne oli sama mitä viikko sitten:

(Tämä kuva esiintyy näemmä blogissani jo kolmatta kertaa...)

Ja neljän tunnin aherrus on havaittavissa tästä:

Reunusta tuli siis tehtyä tänään. Tässä vielä lähikuvaa:

Reunusta on vaihteeksi ihan kiva tehdä noiden hahmojen jälkeen, koska tuossa ei ole kovinkaan paljon laskemista - itse asiassa ne enimmät laskemiset sainkin tänään tehtyä ja loput onkin sitten enää pelkkää suoraa vaan paria pikku yksityiskohtaa lukuunottamatta - eli nuo vaaleansiniset osuudet etenevät tosi nopeasti. Välillä on jopa melkein tylsää, mutta ainakaan tänään en vielä ehtinyt tylsistyä. ;) Kyllä tässä sitten vielä on sitä laskemistakin, kun noiden vaaleansinisten kaistaleiden väliin tulee vähän täytettä. :) Sitten joskus.

Eilen esittelin noita järjesteltyjä ja puolattuja ristipistolankojani, ja jäikin eräs tärkeä asia mainitsematta. Siitä tuli nimittäin kommenttia/kysymystä, ja vastasinkin jo edellisen postauksen kommenttilaatikkoon ja kysyjän itsensä blogiin, mutta mainitsenpa nyt vielä erikseen tässäkin. Eli puolatut langat eivät ole minulla suinkaan sikin sokin, vaan kaikki DMC:n langat ovat järjestettyinä numerojärjestykseen, langan merkin ja värinumeron olen kirjoittanut pahvipuoliin ihan lyijykynällä puolan yläreunaan, eli kun avaan rasian, näen heti juoksevan numeroinnin. Kuvissa se ei tosiaan erotu. Myös ei-DMC:n langat, joita on vain ihan muutamia värejä, ovat numeroittain, mutta sitten nuo minkä merkkiä en tiedä, ovat suunnilleen väreittäin, eli jos teen jotain pikkutyötä, johon valitsen itse värit ja jota ei tarvitse pestä (noista merkittömistä langoista kun ei tiedä, ovatko pesunkestäviä), niin pyrin käyttämään niihin noita merkittömiä lankoja, jos vain sopivat värit löytyvät. Eli kaikki on järjestyksessä, ja minulle ihan toimiva systeemi. :)

Tänään sain taas todeta, ettei minnekään kannata lähteä ilman käsityötä. ;) Yleensähän minulla onkin käsityö aina laukussa mukana, paitsi ei nyt ihan ruokakauppareissuilla, jos tiedän etten taatusti käy muualla, mutta muuten on pakko ottaa käsityö joka paikkaan mukaan, koska eihän sitä koskaan tiedä, milloin tulee sopiva sauma tekemiseen. :) Tosin aina sitä saumaa ei tule, esimerkiksi eilen minulla oli kyllä neule laukussa, kun kävimme kuopuksen kanssa tutustumassa hänen tulevaan päiväkotiryhmäänsä, mutten kuitenkaan siellä kehdannut kaivaa neuletta laukusta, vaan tyydyinkin tutkimaan päiväkodin leluja. :D Mutta tänään tosiaan oli onni, että survoin neuleen mukaan, vaikka laukussa olikin siitä syystä ahdasta. Työkeikalle lähtiessäni varasin nimittäin matkaan riittävästi aikaa mm. vastatuulen, eksymisen ja pyörän kumin puhkeamisen varalle, vaan kun tuuli oli myötäinen, enkä edes yrittänyt eksyä, ja isäntä oli paikannut takakumin todella hyvin, niin 9 kilometrin pyöräilyyn kuluikin vain puolisen tuntia, ja olin paikalla hmm... no, erittäin hyvissä ajoin. ;) Ei muuta kuin etsimään ulkosalta lähintä penkkiä ja kutimet käteen. Ohikulkijat saattoivat kenties vähän tuijottaa, mutta paikan varsinaisia asukkaita neulomiseni tuskin häiritsi, tai ainakaan eivät valittaneet. ;) Enpä olekaan aikoihin saanut niin rauhassa ja hiljaisuudessa keskittyä neulomiseen, enkä kyllä muista, olisinko koskaan ennen hautausmaalla kaivanutkaan käsitöitä esiin, kirkossa ja siunauskappelissa sisällä olen kyllä neulonut useinkin. ;) Varsinaisen työtehtäväni aikana en sitten kyllä neulonut tänäänkään, joku raja sentään. :) Ja kotiin päin vispasin pyörällä vähintään yhtä vauhdikkaasti kuin mennessäkin, mahtoikohan isäntä tehdä pyörälleni muutakin kuin kuminvaihdon, kun oli niin kevyt tänään polkea, yhden ylämäenkin vetaisin huomaamattani isoimmalla vaihteella. ;)

Tässäpä torstain käsityökuulumiset, palailen taas kun tulee jotain asiaa tai asian vierestä. :) Kiva kun jaksatte lukea ja kommentoida!

Langat laatikoihin

Eilen lukiessani Taijan blogia ja katsellessani hänen järjestettyjä ristipistolankojaan, muistin itse suunnitelleeni tekeväni saman tänä kesänä. Ehkä voin vielä kuvitella nyt olevan kesää, vaikka oma mieli on jo ihan syksyssä, ja olen pikku hiljaa töitäkin alkanut suunnitella, ihan hissukseen ja täällä kotona, omalla ajallahan nuo suunnittelut tehdään. Mutta koska tässä ei ole mitään kiirettä vielä niiden kanssa, niin ajattelin välillä kääntää ajatukset toisaalle, kun kerran sain viimein sysäyksen alkaa noita lankoja järjestelemään. Se piti siis tehdä jo alkukesästä, tai siis se olisi toki pitänyt tehdä jo ainakin puolitoista vuotta sitten... ;)

Ristipistolangat ovat olleet minulla jo aiemminkin ihan kohtuullisessa järjestyksessä, mutta koska olen täydentänyt lankavarastoani niin, että minulla on nyt lähestulkoon täydellinen DMC:n muliinilankojen kokoelma, niin vielä oli sellaiset parisataa tokkaa odottamassa puolaamista.

Pari päivää tähän hommaan meni. Eilen oli lähtötilanne tämännäköinen, eli kaksi isoa vieherasiaa täynnä lankapuolia ja lisäksi yksi pienempi rasia, joka tosin näytti ihan kaoottiselta, koska olin sinne survonut muutamista tehdyistä ristipistotöistä ylijääneitä lankoja, että puolaan ne sitten kun siihen hommaan ryhdyn. Kaksi vieherasiaa vielä tyhjänä, kaksi pussillista täynnä korkkaamattomia lankatokkia ja 200 pahvipuolaa. Äänikirja kuunteluun ja hommiin! ;)

Tässäpä ovat sitten ristipistolankani tänä iltana! :) Neljä isoa ja yksi pienempi rasia täynnä, lisäksi tuollainen pikkuinen rasia, joka vielä odottaa, että saisi jotain järjestystä sisälleen...

Näissä isoissa on kaikki DMC:n yksiväriset langat, joita minulla on nyt olemassa kaikki lukuunottamatta yhtä väriä. Olen varmaankin lankoja tilatessani lipsauttanut sormea, sillä huomasin tosiaan yhden värin uupuvan, mutta viereistä väriä olin tilannut tuplaten, eli yksi väri pitäisi vielä jossain vaiheessa tilata. Näissä rasioissa ei muuten ole tällä hetkellä aivan kaikki värit säilytyksessä, sillä noin 15 väriä on kiinni keskeneräisissä töissä, joten niiden langat ovat puolineen sitten muualla.

Tässä pienemmässä rasiassa, joka on muuten DMC:n oma rasia ja aivan liian pieni kaikille ristipistolangoille, kuten huomaatte ;) , on sitten ensinnäkin lankoja, joiden merkistä minulla ei ole tietoa, eli ovat jääneet yli joistain valmiista ristipistopakkauksista, tai sitten niistä on vyöte kadonnut joskus ennen kuin olen nämä laittanut puolille. Sitten tässä rasiassa on muutama Anchorin, Jannlynnin ja Profilon lanka. DMC:n langoista olen kätkenyt tähän rasiaan metallilangat (joita minulla on kaksi kultaista ja yksi hopeinen) ja liukuvärjätyt langat. Noita liukuvärjättyjä DMC:n lankoja minulla ei vielä ole kaikkia, olisi tarkoitus sekin kokoelma jossain vaiheessa täydentää.

Sitten tässä samassa kuvassa alareunassa on tuo epämääräinen lankojen sekamelska. ;) Ikean pitkulaiseen rasiaan olen kätkenyt lähinnä käsinvärjättyjä lankoja ja muita erikoisempia lankoja, joita en raaski sekoittaa muitten lankojen kanssa (enkä näin ollen varmaan niitä koskaan raaski käyttääkään... ;) ), mutta nuokin voisi tietysti vaikka joskus puolata tai sitten säilöä johonkin, mihin ne mahtuvat paremmin. :)

Kurkistus kaappiin. :) Alemmalla hyllyllä on nyt ristipistolangat rasioissaan. :) Ylemmältä löytyy sitten muut ristipistotarvikkeet. Vasemmalla olevissa koreissa ylemmässä on ristipistomallit ja alemmassa kokonaiset pakkaukset (sisältävät kankaan, langat, neulat jne.). Oikeanpuoleisissa koreissa on ylemmässä ristipistokankaita (aida, pellava, evenweave) ja alemmassa viimeistelykankaita esim. ristipistotöiden taustakankaiksi. Noissa Ikean sinisissä rasioissa on muuta viimeistelysälää eli nappeja, helmiä, nyörejä jne. Keskeneräisiä ristipistotöitä säilytän muualla, niitä ei ole tässä kaapissa. :)

Näin kun katsoo noita ristipistotarvikkeita, niin näyttää ihan siltä, ettei noita nyt ole niin kovin paljon, mutta oikeasti tekemättömiä malleja ja aloittamattomia pakkauksia on useita kymmeniä... kangasta ja lankaakin riittää joksikin aikaa. ;) Nämä ei onneksi vie samalla lailla tilaa kuin neulelangat, vaikka itse asiassa minun neulelankani taitavat tällä hetkellä viedä jopa vähemmän tilaa kuin ristipistotarvikkeet; neulelangat mahtuvat kolmeen pienehköön koriin ja vievät tilaa yhden kirjoituspöydän kaapin verran ja lisäksi yksi kori on pöydällä. :) Neulelangoissa myös tämä vaihtuvuus on tiheämpää kuin ristipistotarvikkeissa, nuokin parisataa lankatokkaa tosiaan saivat sen puolitoista vuotta - pari vuotta odotella, että sain ne puolattua, eikä puhettakaan, että niille olisi ollut tässä välissä kysyntää... ;)

Jospa sitä tämän jälkeen jaksaisi taas vähän tehdäkin noita käsitöitä. :) Ristipistoihin en muuten ole koskenutkaan sitten viime torstain, saa nähdä ehdinkö huomennakaan tekemään, kun menin lupaamaan itseni työkeikalle illaksi, kun entinen opiskelukaveri pyysi. Mutta jospa sitä päivällä vaikka ehtisi pistellä edes vähän. :)

Täytynee muuten kertoa vielä sunnuntaisesta neuletapaamisesta vähän juttua. :) Meitähän oli siellä paikalla yhteensä viisi naista, istuttiin aluksi ulkona katoksessa, mutta sitten alettiin ihmetellä pilvien kerääntymistä taivaalle, ja päätimme siirtyä kahvilaan sadetta pakoon. No, ei sieltä sitten mitään sadetta tullutkaan, ja me jotka olimme kaksipyöräisillä kulkuvälineillä liikkeellä, mietimme moneen kertaan, että lähtisikö nyt että ehtisi ennen sadetta kotiin, vai odottaisiko että kuuro tulee ja menee ohi ja lähtee vasta sitten. Siinä menikin sitten useampi tunti sitä sadetta odotellessa ja neuloessa, kunnes viimein päätimme kaikki lähteä kotiin, satoi tai ei. Eiköhän ne ensimmäiset pisarat juuri alkaneetkin putoilla, kun tulimme kahvilasta ulos. ;) Ajattelin, että kun äkkiä polkaisen kotiin, niin saatan ehtiä kastumatta - mutta pyörän kumi olikin puhki! Ensin meinasin ängetä pyöräni kanssa bussiin, mutta kun tavasin aikataulua samalla kun talutin pyörää pysäkille, huomasin ettei siitä nyt ihan vähään aikaan mene yhtään bussia, ja tuumasin taluttavani pyörän kotiin siinä ajassa, mitä jäisin odottelemaan bussia kaupungille. Ja niin tein, eikä onneksi edes satanut koko matkaa. ;) Sekin mitä satoi, oli sellaista pikkusadetta, joka ehti kuivaa ennen kotiin pääsyä - ja minähän rakastan sadetta ja sateessa lenkkeilyä. :) Osuinpa siinäkin oikeaan, että kävellen ehdin kotiin nopeammin, sillä olin perillä ehkä minuuttia-paria aiemmin mitä olisin ollut bussilla. ;) Mies ystävällisesti paikkasi eilen pyöränkuminkin, joten pääsen toivottavasti pian taas liikenteeseen. :)

Siinäpä kaikki oleellinen tällä kertaa. :) Mukavaa elokuun jatkoa! :)