Tähän aikaan vuodesta ei ole varsin tavatonta törmätä punalakkisiin hiippailijoihin, mutta meidän kameramme onnistui tavoittamaan pimeältä parvekkeeltamme sinilakkisen kurkistelijan:
Hiippari lienee ujo luonteeltaan, kun ei suostunut kameralle kasvojaan näyttämään, vaan peitti ne komeilla lapasillaan. ;)
Vinoruutulapaset
Tehty ajalla: 18.-19.11.2010
Malli: Novita Talvi 2007 nro 88
Lanka: Novita 7 veljestä turkoosi (329), petrooli (191) ja luonnonvalkoinen (010)
Langankulutus: 93 g
Puikot: 3 mm ja 3,5 mm
Koko: Naisen
Muuta: Ihanan lämpimät - rakastan näitä värejä! :)
Vinoruutupipo
Tehty ajalla: 20.-21.11.2010
Malli: Novita Talvi 2007 nro 88
Lanka: Novita 7 veljestä turkoosi (329), petrooli (191) ja luonnonvalkoinen (010)
Langankulutus: 86 g
Puikot: 3 mm ja 3,5 mm
Koko: Naisen
Muuta: Lämmin pipo, ihanat värit ja vähän erikoisempi tekotapa.
No äh, minähän se hiippari olin, kukapa muukaan. ;) Oli jälleen hivenen haasteellista saada itse itseään kuvattua, mutta kolme hyvää otosta noin kahdestakymmenestä yrityksestä on ihan hyvä saalis. ;)
Hoksasin tässä vain, että tämä on jo neljäs turkoosisävyinen asustesetti, jonka olen tehnyt tuon turkoosin talvitakkini kaveriksi. Takin ostin neljä vuotta sitten, joten joka talvi on tullut tehtyä uudet pipot ja lapaset ja kaulanlämmittimet - onpahan ainakin mistä valita! :) Tällä kertaa en tehnyt (ainakaan vielä) tähän samaan sarjaan kaulanlämmitintä, vaikka sen kyllä kuuluu mielestäni olla samaa sarjaa pipon ja lapasten kanssa. Jätän toistaiseksi vielä mietintämyssyyn, millaisen kaulanlämmittimen tekisin, ja siihen saakka käytän takin alla piilossa vaikkapa turkoosia huiviani (joka ei kuulu yhteen minkään muun asustesetin kanssa). Eilen illalla vielä ennen nukkumaanmenoa pohdin, tekisinkö tähän pipoon tupsun vai en, tupsu kun ei ole kauhean käytännöllinen pyöräilykypärän kanssa, mutta sitten tuumasin, että jos minulla on kolme muutakin settiä valittavanani, niin ehkä voin pyöräreissuille laittaa jonkun muun setin, ja käyttää tätä jalan ja bussilla liikkuessani. Sitä paitsi turkoosi takki on sen verran pitkä ja kapea, että sekään ei ole kovin käytännöllinen pyöräillessä, joten todennäköisempää on, että käytän pyöräreissuilla keltaista talvitakkiani. Näiden pohdintojeni jälkeen saatoin nukkua yöni rauhassa, ja pipo sai kuin saikin tupsunsa. :)
Joistakin neuleista tykkää enemmän ja toisista vähemmän. Tämä on ehdottomasti "enemmän". :) Heti ensimmäistä lapasta aloittaessani tuli sellainen olo, että tämä on pakko saada äkkiä valmiiksi ja nähdä, millainen siitä syntyy. Se syntyikin melkein yhdeltä istumalta, sillä jotenkin nuo värit vaan ihastuttivat minua aina vaan enemmän ja enemmän. Tästä kuviostakin olen aina tykännyt, vaikken ole koskaan tätä vielä itse neulonut. Tähän sopii erinomaisesti tällainen väriyhdistelmä, jossa kaksi väriä on saman väriperheen selkeästi tummempi ja vaaleampi sävy, ja kolmas väri on sitten luonnonvalkoinen. Novitan mallissa nämä oli tehty punaisesta, roosasta ja luonnonvalkoisesta - toinen värivaihtoehto oli vihreä, ruskea ja luonnonvalkoinen, mutta minun silmääni ne eivät miellyttäneet niin paljon. Malli on tosi helppo tehdä, ja äärimmäisen koukuttava. Parasta on kuitenkin se, että kirjoneule 7 veljeksestä saa aikaan erittäin lämpimän lopputuloksen - nämä ovat vain kerrassaan ihastuttavat neuleet! :)
on vielä reilu viikko jäljellä, mutta minun lapastarpeeni tulivat nyt täytetyksi. Kaksi lapasparia ja kaksi kämmekäsparia on ihan hyvä saldo yhdelle lapaskuulle. :)
Viime keskiviikkona tein päätöksen, että kuljetan jatkossa käsilaukussani vain ja ainoastaan karvalankaryijyn neulomustani, jota neulon bussissa ja muualla kodin ulkopuolella. Perustelin itselleni päätöstä ensinnäkin sillä, että minulla ei ole mielessäni mitään muita käsitöitä, jotka pitäisi saada välttämättä tämän vuoden puolella valmiiksi, mutta kesällä ryijyä aloittaessani ajatus oli, että se olisi hyvä saada ennen uutta vuotta seinälle. Toisekseen esimerkiksi jotain kirjoneuletta, kuten nämä pipo ja lapaset, on vähän työlästä kuljettaa käsilaukussa mukana (vaikka laukku iso onkin, niin kolme 150 g 7 veljeskerää vie aika lailla tilaa...), mutta ryijyneulomuksessa tarvitsen vain yhden tai kaksi pientä 50 g kerää matkaan. Hämärässä bussissa ei sitäpaitsi näe neuloa mitään monimutkaista, joten ryijyneule on siinäkin mielessä näppärä, kun ei tarvitse ohjettakaan. Ja hei, mulla ei kuitenkaan ole enää kuin kolme palasta tekemättä siitä ryijyprojektista, joten jos teen sitä vaikka vain bussimatkoilla töihin ja takaisin, niin ehdin saada sen valmiiksi ennen lukukauden päättymistä! :) Kotona saan sitten neuloa ihan mitä huvittaa, joten ei pitäisi käydä liian tylsäksi, vaikka pusertaisikin ne ryijypalaset bussimatkoilla valmiiksi - bussissa istuessa kun on ihan se ja sama mitä kädet tekee, kunhan eivät nenää kaiva. ;) Eli uskoisin, että tästä fiksusta päätöksestä on paljon hyviä seurauksia. Sitäpaitsi mulla on nytkin tuossa pöydällä ryijyneule käden ulottuvilla, kun en jaksanut alkaa miettiä seuraavaa aloitettavaa käsityötä. :)
Hauskaa uutta viikkoa kaikille! :) Nautitaan marraskuun hämäristä ja pimeistä hetkistä, talvesta ja pakkasesta! :)
