Minä vaan tiskaan astioita ja luudalla lakaisen lattioita

Oikein lämpimät kiitokset jälleen kommenteistanne ja sydäntäni lämmittäneistä neuletakin kehuista! :)

Lupasin vielä jotain valmista käsityötä tämän kuun puolelle, ja tässä niitä nyt tulee:

Luutut (2 kpl)
Tehty ajalla: 28.-29.6.2009
Malli: Kuviot Neulojan käsikirjasta (Lesley Stanfield & Melody Griffiths), silmukkamäärät yms. omasta päästä
Lanka Novita Bambu keltainen (217)
Langankulutus: Tähtikuvioiseen 13 g, sydänkuvioiseen 14 g, yhteensä 27 g
Puikot: 3 mm
Koko: Molemmat n. 16x15 cm
Muuta: Tuliaisiksi menevät jollekulle...

Vielä ennätin siis saada jotain keltaista Project Spectrumiin. :) Loput valmistuneet ovat sitten muun värisiä:

Luutu
Tehty ajalla: 29.-30.6.2009
Malli: Neulojan käsikirjasta (Stanfield & Griffiths) "perhoset", silmukkamäärät hatusta heitetty
Lanka: Novita Bambu farkunsininen (184)
Langankulutus: 20 g
Puikot: 3 mm
Koko: n. 18x18 cm
Muuta: Tämäkin menee tuliaisiksi...

Luutu
Tehty: 30.6.2009
Malli: Neulojan käsikirjasta (Stanfield & Griffiths), mallia sovellettu ja jatkettu omasta päästä
Lanka: Novita Bambu vihreä (352)
Langankulutus: 22 g
Puikot: 3 mm
Koko: n. 19x19 cm
Muuta: Tuliaisiksi tämäkin...

Nämä ovat ensimmäiset neulomani luutut, joten silmukkamäärät menivät vähän kokeilun puolelle. Keltaisista tuli aika pienet, mutta toisaalta ovat käteensopivat. Kuka sanoo, että luutun pitäisi olla heti hehtaarin kokoinen? :) Sinisestä onnistuin saamaan vähän isomman, mutta vasta tuo vihreä alkaa olla sellainen "wettexin kokoinen". Nämä eivät jää itselleni, vaan jotkut pahaa-aavistamattomat sukulaiset ja ystävät saattavat saada nämä. ;) Itselläni ei edelleenkään ole neulottua luutua, mutta hyvähän se onkin ensin viedä näitä testikappaleita toisille ja kysellä sitten käyttäjäkokemuksia, niin voi niiden perusteella tehdä itselle sitten sen täydellisen. :D Ei vaines, mulla vaan sattuu olemaan niin hyvät kaupasta ostetut mikrokuituliinat siivoukseen, etten ole vielä muita luutuja kaivannut. Ostin niitä aikoinaan kaksi pakettia, jokaisessa paketissa oli neljä luutua, joista vihreä on keittiöön, vaaleanpunainen kylppäriin, keltainen pölyille ja sininen ikkunoille. On niissä myös materiaaleissa jotain eroa, ei ainoastaan väriero. Ja sitten kun ostin kaksi pakettia, niin toiset voivat olla pyykissä ja toiset käytössä, kestävät 60 asteen pesua, ja ainakin keittiön ja vessan luutuja on pesty kymmeniä kertoja, ja hyvin toimivat edelleen. Siksi en siis ole vielä innostunut itselle neulottuja luutuja tekemään, ja toinen syy on se, että kunhan tuo kuopus luopuu vaipoista, niin meillä on varmaan sen jälkeen ainakin sata luutua siivouskäyttöön. Olen vaipoissa käyttänyt imuina ensinnäkin harsoja, jotka ovat aivan loistavia luutuja, mutta lisäimuina sitten vielä vanhoista pyyhkeistä leikattuja paloja, jotka olen huolitellut siksakilla, ja joita voi taitella vaippojen sisälle. Sitten jossain vaiheessa kuulin sanan "hamppu" ja ompelin hamppucollegesta kaksinkertaisia taitettavia imuja, mutta jotka menivät ompeluvaiheessa niin kieroon, ettei niitä kehtaa ainakaan myydä saati lahjoittaa vaippakäyttöön, joten luutuiksi menevät nekin. Samoin kuin ehkä ne bambuimutkin, joita ompelin kuopukselle, ja jotka ovat olleet ahkerassa käytössä hänellä, ovat paraikaakin yövaipassa. Että luutuja meillä riittää vaippaiän jälkeen vaikka loppuelämäksi, niitä imuja on nytkin yli oman tarpeen, mutta kun sattuu maito tai mehu tai pissa lentämään lattialle, niin vaippakaapista voi käydä aina hakemassa luutun, joka imee paljon tehokkaammin kuin vaikkapa keittiön luutu (jolla ei kyllä sitä pissavahinkoa toki paranekaan pyyhkiä ;) ).

No tulipas pitkä meriselitys sille, miksi minulla ei ole ainoatakaan neulottua luutua, mutta kohta on joillakin läheisilläni sellaiset. ;)

Meni muuten tuon vihreän luutun valmistuminen aika hilkulle, että ehti kesäkuun puolelle, kun valmistui tuossa n. 23 maissa. :) Mutta hyvä kun valmistui, niin saapi heinäkuussa aloitella jotain uutta. Nyt taidankin alkaa vääntämään kuukausiraporttia, julkaisen sen joskus heinäkuun ensimmäisen puolella sitten... :)

Valmista on, Nooa, Nooa...

Otsikon Nooalla ei liene postauksen aiheen kanssa muuta tekemistä kuin että kait hänelläkin oli arkissaan pari simpukkaa. :) Ja tuo sattui nyt olemaan ensimmäinen laulu, mikä minulle tuli valmiiksi saattamisesta mieleen. :)

Simpukkaneuletakki
Tehty ajalla: 15.-29.6.2009
Malli: Novita Kesä 2007 nro 68
Suunnittelija: Arja Viitala
Lanka: Novita Samos Lollipop pastellinkirjava (803)
Langankulutus: 359 g
Puikot: 3 mm pyöröt
Koko: M
Muuta: Ihana! :)

Tässä jakussa tarve kohtasi lähes tiedostamattani langan ja mallin. Lankahan on minulla ollut laatikossa varmasti kolmisen vuotta, mallinkin olen korvamerkinnyt yli kaksi vuotta sitten. Ja sitten minulla on kaapissa keltaisia, vihreitä ja pinkkejä toppeja ja paitoja, joiden kanssa käytettäväksi ei ole oikein ollut muita kuin valkoisia neuletakkeja, tai oikeastaan yksi lyhythihainen valkoinen neuletakki. Turkoosia pitkähihaista neuletakkiani en viitsi oikein käyttää kuin turkoosien paitojen kanssa, vaikka joskus olen sitäkin kokeillut pinkin ja vihreän kanssa. ;) Sitten pyörittelin noita lankoja käsissäni, mietin tuota neuletakin mallia, ja yhtäkkiä oivalsin, että tietysti juuri tuosta langasta täytyy tulla pitkähihainen neuletakki eikä mikään muu! :) Sillä nyt minulla on sopiva takki käytettäväksi niiden kaikkien muiden väristen paitojen paitsi turkoosien kanssa. ;)

Kahdessa ylemmmässä kuvassa neuletakin kaverina on keltainen toppi.


Tässä puolestaan pinkki.


Ja tässä vihreä. Sopii kaikkien kanssa, kiinni tai auki, ihan miten vaan. :) Tykkään! :)


Kun tässä on sitä keltaista ja Nappi-Kikan täti möi keltaiset napitkin, niin mennään Spectrumiin. :)

Tälle kuulle tulee vielä lisää valmistuneita esiteltäväksi jossain vaiheessa, varmaan vielä huomenna tiistainakin jotain uutta valmistuu. :)

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista

Päätin tänään lähteä pienelle aamulenkille, kun sattui sopivan vilpoisa pyöräilykelikin. Suuntasin lenkkini Limingantulliin ja siellä Kärkkäiselle. Enkä ostanut mitään! Mutta ei ollut silti turha reissu, sillä tuli todettua, että Kärkkäinen on mennyt nostamaan lankojen hintoja sitten viime käynnin, ainakin Nallen ja 7 veljeksen hinnat olivat nousseet huimasti.

Siinä olikin sitten hyvä syy käydä paluumatkalla Anttilan alennusmyynnissä:


Ostin viime kesän Modassa olleen twinsetin. :)


Sekä talveksi paksun neulepuseron ja siihen yhteensointuvat villasukat. :)

Minulla on ollut suuri ongelma löytää itselleni juuri sitä täydellistä punaisen sävyä. Onneksi rakas ystäväni Novita toi vuoden alussa avun ongelmaani unikonpunaisen (526) sävyllä. Puoli vuotta olen laatinut suunnitelmia tuon unikonpunaisen hankkimiseksi, ja kun sitä ei löydy enää syksyn värikartasta ja langat ovat nyt kesä-/poistoalessa, niin puolen vuoden harkinta-aika meni umpeen ja oli aika tehdä päätöksiä. ;)

Hankintalistalla on vielä sama unikonpunainen Tennesseen muodossa sekä tuo Bambussakin vilahtanut turkoosi (vai mikä lie vedenvärinen/sinivihreä liekään) Samokseksi naamioituneena. Päätin jättää niiden hankinnat seuraavaan Visa-laskuun. ;)

Mainiota maanantaita! :)

Kuinka aika riittänee, kun päivät hupenee ja maailma on suuren suuri?

Onpas tänään ollutkin ihana päivä! :) Tai oikeastaan se alkoi jo eilen illalla. Kun sain lapset nukkumaan - tai no, ainakin sänkyyn, sillä esikoinen ei uskaltanut nukahtaa ennen kuin puolen yön jälkeen, koska pelkäsi asunnossamme lentelevää pientä kärpästä - niin pääsin valloittamaan sohvan, mikä on todella harvinaista iltaisin, siinä kun yleensä pötköttelee isäntä dvd:tä katsoen. Mutta nyt sattuneesta syystä se oli vapaana, joten minä ensin pikaisesti kävin ottamassa kylmän suihkun, menin pötköttelemään viileälle nahkasohvalle ja avasin sohvan viereisen ikkunan, josta puhalsi raikasta yöilmaa. Äänikirja seuraksi ja neule käteen. :) Yhden levyllisen ehdin äänikirjaa kuunnella, ja aika pitkästi sinä aikana neuloa, vaikka toki välillä piti käydä rauhoittelemassa itkeviä tenavia, joista toinen pelkäsi olemattoman kokoista kärpästä ja toisella nyt oli muuten vaan äitiä ikävä. :) Pääasia kuitenkin, että oli edes pieni hetki päivästä, jolloin minäkin koin olevani ihan cool. ;)

Ja sitten tänä aamuna hihkuin riemusta, kun taivas oli pilvinen! En malttanut odottaa, että esikoinen ja mies heräisivät, vaan nappasin ainoastaan kuopuksen matkaani ja painelimme ulos lenkille. :) Kylläpä oli raikasta ja vilpoisaa, tuulikin puhalteli mukavasti. :)


Minnekäs muualle se lenkki olisi suuntautunut kuin lammelle. :) Kuopus olisi halunnut uimaan sorsien sekaan, mutta se ei olisi ollut kovin järkevä ajatus. Onko puolitoistavuotiailla ylipäätään järkeviä ajatuksia? ;)


Kaukana jossain on pikkuinen mäki, siellä asuu Teletappiväki. :)

Pappi puikoissa näytti eilen kuvan heidän Teletappimaastaan, niin minäkin sitten ajattelin kuvata meidän oman Teletappipuistomme. Onhan tuolla olemassa joku virallinen nimikin, mutta kaikki alueen lapset ja päiväkotiväki nimittää tuota Teletappipuistoksi noiden vihreiden mäkien vuoksi. Vähän sama juttu kuin se, ettei Oulun keskustassa olevaa Letkunpuistoa kutsuta Otto Karhin puistoksi kuin virallisissa yhteyksissä. ;)

Huomatkaa, miten vikkelä kuvassa oleva Teletappi onkaan ollut: siinä ajassa, kun kuvaaja peruutti hieman taaksepäin ja tarkensi kameralla, Teletappi oli ehtinyt kivuta pois rattaista, nakata lakin päästään ja kaivaa juomapullon vaunujen alaosasta... ;)


Noita mäkejä on tuolla alueella kyllä enempikin. Puistossa on muuten rinteeseen rakennettu loiva liukumäki, joka sopii tosi hyvin pienille lapsille, ja siinä meidän kuopuskin tänä aamuna oivalsi, miten kiivetään portaat ylös ja tullaan mäkeä alas. Voi sitä riemua! :)

Kotiin palatessamme olin tuntevinani, ihan kuin muutama vesipisara olisi tipahtanut päällemme, mutta oliko sitten vain toiveajattelua, kun ei siitä ainakaan sen kummempaa sadetta tullut.


Iltapäivällä kuitenkin uusi toivonkipinä heräsi, kun taivas alkoi näyttää näinkin lupaavalta, ja kuulin ukkosen jyrähtelevän useampaankin kertaan, näin jopa pari salamaakin. Mutta taisi mennä se ukkonen meidän ohi, vaikka kuinka toivoin sen tulevan tännekin.


Mutta vielä lähestyi upeannäköinen pilvi. :) Tuli mieleen ihan lapsuuden kesät, kun silloinkin tähyilin aina taivaalle ja toivoin suunnilleen jokaisesta vähänkään harmahtavasta poutapilvestä, että voi kun tuosta pilvestä sataisi vettä! Ja kuuntelin myös kaukana tieltä kuuluvia kuorma-autojen jyrinöitä toiveikkaana, että olisipa tuo ääni ollut ukkosen jyrinä. Äiti joutui joskus toppuuttelemaankin, että eihän taivaalla ole edes tummia pilviä, eihän silloin voi jyristä ukkonenkaan. Ja kyllä silloin harmitti! Olen kyllä niistä ajoista oppinut jo tunnistamaan, mikä on se pilvi, josta voi sadetta odottaa, ja kyllä tämä pilvi näytti lupaavasti siltä. :)


Ja niin se sitten ropsauttikin sadekuuron, IHANAA! :) Harmi vain, ettei ollut kuin lyhyt kuuro, mutta kyllä se antoi silti vähän taas uskoa elämään. Nyt avoimesta ikkunasta tulvii aivan ihana sateen tuoksu! :) Oih ja voih! :)


Täällä muuten esikoinen ja minä laskemme öitä siihen, että pääsemme paikkaan, jossa on taatusti viileämpää. :) Villasukat on oltava ehdottomasti mukaan otettavien listalla kärkipäässä. ;) Vaikka totta puhuen minä kyllä lasken öitä johonkin vielä mukavampaan, siihen on vain yksi yö enemmän kuin esikoisen laskemia öitä. ;) Jollakin tavalla siihen liittyy eräs käsityönlajikin... :)

Niin ja tuo otsikko tosiaan... :) Minähän olen päättänyt saada tekeillä olevan Samos-neuletakkini valmiiksi vielä tämän kuun puolella, mutta viime päivien uupumuksessa olen miettinyt, että kuinkahan mahtaa ämmän käydä. No, viimeöisen viileyden ansiosta hihat ovat nyt sillä mallilla, että kyllä ne tänään valmistuvat, joten valmiin takin kuvia saattaisi olla luvassa ehkä jopa huomenna, mutta aivan taatusti viimeistään ylihuomenna. Ei siis tarvitse sitä varmastikaan heinäkuun puolella enää tikutella, vaan pääsen aloittelemaan sitten jotain muuta.

Suloisen sateista sunnuntaita sinulle! :)

Tykkään tykkään tyky tyky tykkään

Tässä kun odotellaan, että joku kutoisi nuo neuletakin hihat valmiiksi, kerronpas muutaman asian, josta tykkään. :) Kun olen viime aikoina tänne kirjoittanut muutamasta asiasta, josta en tykkää, niin olkoon tämä lista sitten sille pienenä vastapainona. Onhan tuossa blogin sivupalkissakin pieni tykkäämislista, mutta tämä on vähän laajempi. ;) Tässä on 200 ensimmäistä mieleen tullutta asiaa, joista tykkään, tai jotka ovat minulle tärkeitä. :) Nämä ovat tasapuolisuuden nimissä aakkosjärjestyksessä, eivät siis tykkäämisjärjestyksessä.

Minä tykkään...

• Aamuista
• Abbasta
• Afrikan eläimistä
• Afrikkalaisesta musiikista
• Aidakankaasta
• Aikatauluista ja niiden noudattamisesta
• Ainolanpuistosta
• Arjesta
• Avioliitosta
• Blogien lukemisesta
• Blogin päivittämisestä
• Couleur d'Etoilesta
• Dyykkaamisesta
• Ekologisuudesta
• Elämästä
• Enkeleistä
• Esiintymisestä laulaen
• Esikoisesta
• Farkuista
• Gerberasta
• Hedelmistä
• Hiljaisuudesta
• Historiallisista romaaneista
• Huiveista
• Höpsöttelystä
• Imettämisestä
• Innostuksesta
• Inspiraatioista
• Internetistä
• Itsenäisyyspäivästä
• Jännityskirjoista
• Järjestyksestä
• Järvistä
• Jäätelöstä (laktoosittomana)
• Kaalipadasta
• Kangaskasseista
• Kankaista
• Kanteleesta
• Kasvisruuista
• Kaupungeista
• Keitoista
• Kerrostaloista
• Kestovaipoista
• Kevyestä olosta
• Kierrättämisestä
• Kirjastoista
• Kirjoista
• Kirjoittamisesta
• Kirjoneuleista
• Kirkkaan keltaisesta
• Kirkkaista väreistä
• Kirkoista
• Kirppareista
• Kirsi Kunnaksesta
• Kirsikoista
• Kitarasta
• Kivoista kommenteista
• Klassisesta musiikista
• Kotona olemisesta
• Kukkakaalista
• Kullasta
• Kuntopyöräilystä
• Kuopuksesta
• Käsinvärjätyistä kankaista
• Käsitöistä
• Kävelystä
• Käytännöllisistä esineistä
• Lapasista
• Lapsen naurusta
• Lapsista
• Lastenlauluista
• Laulamisesta
• Leikkimisestä
• Lenkkareista
• Liikunnasta
• Listoista
• Lukemisesta
• Luonnonkukista (luonnossa)
• Luonnonvalkoisesta
• Marjoista (ilman sokeria)
• Meemeistä
• Merestä
• Miehestä
• Musiikista
• Musikaaleista
• Mustasta huumorista
• Myrskystä
• Nalle-langasta
• Narsissista
• Nauramisesta
• Neljä vuodenaikaa -aiheesta ristipistoissa
• Neulahuovutuksesta
• Neuletapaamisista
• Neulomisesta
• Nokkahuilusta
• Novitan langoista
• Novitan neulemalleista
• Numeroista
• Omenanvihreästä
• Onnistumisesta
• Oopperasta
• Oranssista
• Pakkasesta
• Paksuihin vaatekerroksiin kääriytymisestä
• Palapeleistä
• Palmikkoneuleista
• Paprikasta
• Parsakaalista
• Pashasta
• Peleistä
• Perheestä
• Pianosta
• Piilosanatehtävistä
• Pilvisestä säästä
• Pimenevistä illoista
• Pinkistä
• Pitkistä hiuksista
• Pitkävartisista sukista
• Pitsineuleista
• Ponchoista
• Puhtaudesta
• Puistoista
• Pulmatehtävistä
• Pyöräilykypärästä
• Pyöräilystä
• Päivittäin samanlaisina toistuvista rutiineista
• Päätöksistä
• Pölyttömyydestä
• Raittiista ilmasta
• Rauhasta
• Ristipistoista
• Ristipistotapaamisista
• Ruiskaunokista
• Runoista
• Salaateista
• Sansulasta (soitin)
• Sarkasmista
• Sateesta
• Seitsemän veljestä -langasta
• Sibeliuksesta
• Siivoamisesta
• Silloista
• Silmälaseista
• Sinfoniakonserteista
• Soittamisesta
• Sukkahousuista
• Suklaasta (laktoosittomana)
• Suunnittelemisesta
• Sydämistä
• Syksystä
• Syliin kiipeävästä taaperosta
• Synnyttämisestä
• Sähköposteista
• Säveltämisestä
• Säännöistä ja erityisesti niiden kirjaimellisesta noudattamisesta
• Tavallisista asioista
• Tavoitteista
• Terveellisistä elämäntavoista
• Terveydestä
• Tess Gerritsenistä
• Testeistä
• Tietokoneesta
• Torinrannasta
• Toripolliisista
• Trikoopaidoista
• Tummien pilvien peittämästä taivaasta
• Turkoosista
• Tuulesta
• Työstäni
• Täsmällisyydestä
• Ukkosesta
• Ulkoilusta
• Uruista
• Vaatimattomuudesta
• Vadelmista
• Vaipanvaihdosta
• Valituista Paloista
• Valmiiksi saamisesta
• Vanhoista kotimaisista elokuvista
• Vedestä (sekä sisäisesti että ulkoisesti nautittuna)
• Verhoista
• West Side Storysta
• Vihanneksista
• Viisivuotiaan oivalluksista
• Villahousuista
• Villasta
• Villasukista
• Villatakeista
• Villavaatteista
• Virkkaamisesta
• Virsistä
• Viulukonsertosta
• Viulusta
• Vuokra-asumisesta
• Väreistä
• Yksinkertaisista jutuista
• Yksinolosta
• Ystävistä
• Äitiydestä
• Äänikirjoista

Pistin tämän nyt kategoriaan "meemit, testit, haasteet ja muu viihdyke", joten jos sinä haluat kertoa, mistä sinä tykkäät, niin nappaa vapaasti mukaasi. Kerro siitä vielä kommenttilaatikossa, niin tulen kurkkaamaan listaasi. :) Eikä tarttee ihan kahtasataa listata... näitä vain tuli mieleen niin monta, ja tasaluvut on kivoja. :)

Sadetta ja neuleen valmistumista odotellessa...

Sydän se yhä jaksaa sun vuokses sykkiä aina uudestaan

Iltoja vaan!

Tänään on olo ollut hitusen parempi kuin eilen. Oivalsin nimittäin, että tuo tukala oloni johtuikin sydämestä, jonka rytmi kylläkin on varmasti mennyt omille raiteilleen tämän kuumuuden vuoksi. Onhan näitä ollut ennenkin, viimeksi joskus loppuraskaudessa ja synnytyksen jälkeen. Mutta vasta tänä aamuna, kun olo oli aamusta alkaen ihan toivottoman väsynyt ja hankala, muistin että silloin viime syksynä, kun näitä rytmihäiriöitä tutkittiin, sain reseptin lääkkeeseen, jota voin ottaa silloin, kun olo menee sydämen vuoksi todella hankalaksi. Ei vain ole ollut sen jälkeen tarvetta. No ei kun hilpaisu tien poikki viereiseen taloon apteekkiin ja nappia naamaan! Pian sen jälkeen olo helpottui huomattavasti, vaikka myöhemmin iltapäivällä alkoikin taas heikottaa, mitähän lie sivuoireita sitten, kun mulla on tuon lääkkeen käytölle noita vasta-aiheitakin pitkä liuta. Mutta kyllä minulle silloin syksyllä vakuuteltiin, että annos on niin pieni, että sen uskaltaa ottaa, ja siitäkin otin näin kokeeksi vain puolikkaan. Ja sitten kun tuota ei saisi käyttää imettäessä, ja meidän kuopukselle ei tällaisilla helteillä tahdo mennä muu ruoka alas, niin ei oikein passaisi kieltää sitä ainoaa, mikä hänen oloaan helpottaa. Aika monta tuntia saatiin tänään huijattua poikaa, ettei hän muistanut koko tissiä, mutta lopulta tässä illansuussa piti jo taipua ja kaivella puseron etumusta. Mutta vaikka olo nyt vähän helpotti, niin ei tuo voi mikään pysyvä apu olla, joten taas on yhä enemmän syitä toivoa ilmojen viilentymistä! :(

Käsityörintamalla ei ole tapahtunut mitään sitten eilisillan ristipistomaratonin, ja sekin oli vähän hankalaa puuhaa siinä kunnossa. Mutta jospa tästä kohta taas pystyisi käsitöihin, kun sormet eivät ole enää ihan niin kuin tönkkösuolatut muikut. En ole kyllä koskaan nähnyt tönkkösuolattua muikkua, mutta kuvittelisin niiden olevan samanlaiset kuin sormeni eilen ja tänä aamuna... ;)

Nyt minulla ei ole mitään käsityökuvaa tähän hätään, mutta käykäähän katsomassa Novitan syksyn värikarttaa. :)

Ei muuta tällä erää, suihku kutsuu... Sydämellistä viikonloppua!

Joulu on taas, joulu on taas...

Osallistuin tänään taas ristipistomaratonille, tosin jälleen puolimaratonin verran eli pari tuntia.

Kuuden aikoihin näytti tältä:


Ja joskus kahdeksan jälkeen tältä:


Ja tälleen ajankohtaisesti, kun jouluun on tänään tasan puoli vuotta aikaa, pistelin tietysti joulukalenterin luukkua. Vaikka on varmaan turha toive enää ajatella, että saisin tämän valmiiksi adventtiin mennessä, sillä tässä on vasta kuudes luukku kahdestakymmenestä viidestä tekeillä, eikä siihen itse kalenteriin ole pistetty kuin jokunen pisto. No, ehkä tämä sitten valmistuu joksikin jouluksi... jos ei omat lapset pääse tätä käyttämään, niin ehkä lastenlapset. :)

Ja se joulu mokomakin taas tulee. Justhan tässä saatiin se toinen j:llä alkava juhla potkittua pois mielestä (tai juhla ja juhla; minähän en siinä näe mitään juhlan aihetta). Ja heti perään joulu tulee. Miksei voisi olla silleen vaan yksi päivä vuodessa, jolloin juhlittaisiin kerralla kaikki kirkolliset ja pakanalliset juhlat, synttärit ja nimpparit, häät, hautajaiset ja tupaantuliaiset? Tai vaikka yhdellä kerralla menneiden ja tulevienkin vuosien kaikki juhlat. Aatella, selviäis yhdellä vouhottamisella ja touhottamisella, syömisillä ja juomisilla, ähkyillä ja rapuloilla ja ripuleilla. Oispa tosi kätevää! :) Tai sitten voi tietysti tehdä niin kuin minä, että koittaa olla ajattelematta noita juhlia, pistää vaan silmät ja korvat kiinni ja elää niin kuin ei olisi mitään erikoista missään. Tänään justiinsa tuota joulukalenteria pistellessä ajattelin, että tänä vuonna kyllä jätän kaikki joulutervehdykset laittamatta, enkä toivottele jouluja edes täällä blogissa. Ja jouluaterialla syödään vaikka purkkihernekeittoa, kunhan ei vaan jouluruokaa ole (jota meillä nyt yleensäkään ei ole ollut). Ja miksi pitää rajoittaa tietyt tekemiset ja syömiset johonkin tiettyyn päivään? Mieskin tuossa just yhtenä päivänä valitti, että on se kumma, kun hän ei saa pashaa muuten kuin pääsiäisenä, eikä kaupasta saa makiaa juustoa talvella eikä joulutorttuja kesällä! Hän ei kyllä yleensä jouluna edes syö joulutorttuja, vaikka niitä meillä olisikin, mutta nyt kun hän niitä haluaisi syödä, niin niitä ei sitten saa mistään. Jollei hommaa sellaista vaimoa, joka niitä hänelle leipoisi. ;) Mutta kieltämättä on kyllä kauhean ahdasta ajatella, että jotain asiaa saa tehdä vain tiettyyn aikaan - tai vielä ahtaampaa se, että tiettynä päivänä on pakko tehdä jotain. Lahjojakin on paljon kivempi saada ja antaa muulloin kuin synttärinä tai jouluna, koska silloin niitä osaa jotenkin odottaa (vaikka ei meidän perheessä kyllä ole ollut tapana antaa lahjoja kumpanakaan päivänä aikuisille), mutta jonain muuna päivänä ne ovat yllätys. :)

Joten oikeastaan, miksipä kiirehtiä tätä joulukalenteriakaan jouluksi? Voisihan niitä luukkuja sitten ripustella kalenteriin vaikka jonkun vuoden toukokuussa. :) Juu, mutta tällaisia ajatuksia heräsi tänään, kun pistelin joulujuttuja tasan puoli vuotta ennen joulua, tai puoli vuotta joulun jälkeen, ihan kummasta suunnasta sitä nyt haluaakaan sitten laskea.

Hyvää joulua! Eikun, eihän mun pitänytkään sitä tänä vuonna kenellekään toivotella... ;)

PS. Tuohon ristipistokuvaan tulee lammas, siitä puuttuu enää jälkipistot. :)

Kun tiellä vaikealla maan helle uuvuttaa

*@#&%$#&¤ helle!!!!!!! Ollaan täällä koko perhe itkettu tuskissamme, ei tätä kestä...!!! Vaikka tänäänkään en ole ulkona käynyt kuin pikaisesti aamulla lasten kanssa, silloinkin varjossa istuen lakki päässä, ja sitten äsken nukuttamassa kuopuksen parvekkeelle, varjossa sekin. On käyty useampaan kertaan suihkussa viilentymässä, ja vesipullo on paras ystäväni, jota ilman en liiku metriäkään minnekään. Vesihörpystä vaan saa taistella kilpaa kuopuksen kanssa, joka tuntuu sietävän lämpöä vielä vähemmän kuin minä. En jaksa enää!!! :( Äsken jo kuopusta nukuttaessa tuntui, että taju lähtee, ei voi kuin itkeä tätä kuumuuden aiheuttamaa pahaa oloa! Olen rukoillut helteiden päättymistä ja samaan aikaan kironnut helteet helvettiin! Menkööt sinne perässä ne, ketkä lämpimästä tykkää! Mietin jo, että jos hyppäisi tuosta viidennen kerroksen parvekkeelta alas, niin ei tarvitsisi jäädä kitumaan tänne kuumuuteen, mutta siinä voi olla sellainen vaara, että tällainen joka rukoilee ja kiroaa samalla hengenvedolla, voi joutua sinne vieläkin kuumempaan paikkaan. Ei kannata ottaa riskiä. ;)

Näin kun ollaan tässä uskonnollisessa tematiikassa, niin mainittakoon, että otsikko tulee virrestä 574. Saman virren sanoissa oli kyllä muitakin osuvia lauseita ehdolla otsikoksi, mm. "Helteessä nääntyvinä huokaamme toivossa" tai "Nyt kansasi on tuhkaa päiväsi polttamaa". :) Tuossa virressä on muuten todella kaunis Toivo Kuulan sävel, vaikkakaan en ole itse koskaan tykännyt tuota soittaa, johtuen ihan vain siitä, että jalkani menevät solmuun sitä soittaessa. ;)

Vaikka on niin paha olla, että meinaa oksennus tulla, niin laitetaan nyt kummiskin kuvia käsitöistä:


Etukappaleet valmistuivat muistaakseni jo toissailtana siinä vaiheessa, kun punaiset lähtivät evakkoon Pentinkulmalta. Juu, se sama äänikirja-trilogia, minkä aloitin jo helmikuussa, on edelleen minulla kuuntelussa, vasta toisessa osassa menossa, kun ei tahdo olla rauhallista kuunteluaikaa kuin iltamyöhään, eikä silloin jaksa kuin korkeintaan yhden levyn kuunnella, eikä sitäkään joka ilta. Niitä levyjä kun on 24 per osa, eli yhteensä 72, niin onhan tuossa kuuntelemista. Vaikka olen kyllä tykännyt, ei sen puoleen! Ja jos nyt ihmetyttää, että mikä äänikirja, eikä Pentinkulma ja punaiset sano vielä mitään, niin sanoisiko Linna jotain? :) Saman niminen laulukin on olemassa, itse asiassa useampikin (tiedän ainakin neljä samannimistä laulua: vanha kansanlaulu, Petri Laaksosen, Lasse Heikkilän ja Ilmari Hannikaisen; voi niitä olla vielä useampikin). No niin, mutta joka tapauksessa se äänikirja minulla on iltaisin neulomisseurana, ja hyvää seuraa onkin, kun valmista tulee!

Olikohan mulla vielä jotain muuta... Plääh, ei enää ajatuskaan kulje, kun niin heikottaa. Palailen taas jossain vaiheessa. Torstai on tietysti toivoa täynnä, joten toivon sadetta ja viilenevää! Ja jos vaikka saisi toivottua päänsäryn pois, niin sekin jo vähän helpottaisi...

Be-pop a lula

Pipopa mulla, pipopa sulla. :) Nyt on sitten miehelläkin kesäpipo. Voidaan kutsua myös pipaksi tai kipaksi. ;) (jos et tiedä, mikä on kipa, Wikipedia auttaa siinäkin asiassa) Joudumme tyytymään nyt salaman räiskäisemiin sisäkuviin, sillä mallipäätä ei saanut enää iltapuolikymmeneltä parvekkeelle kuvaa varten. Siis pipo-pipa-kipahan olisi ollut valmis jo aiemmin illalla, mutta en uskaltanut katkaista lankaa ennen kuin herra oli sovittanut päähinettä, ja kun se piti tapahtua vielä peilin edessä, niin sai sitä sitten aikansa odotella. Nyt muistankin, miksi minusta on kaikkein mukavinta tehdä käsitöitä itselle. ;) Yhteistyö oman itsensä kanssa sujuu usein hiukan paremmin kuin toisen kanssa, etenkin jos sattuu olemaan naimisissa kyseisen yhteistyökumppanin kanssa. ;)

Joka tapauksessa, tässä se nyt on:

Kesäpipo
Tehty ajalla: 23.-24.6.2009
Malli: Osviittaa vilkaistu Novita Kesä 2006 nro 21 lapsen piposta
Suunnittelija: Siinähän tuo työn edetessä suunnitteli itse itsensä
Lanka: Novita Kotiväki luonnonvalkoinen (010), vihreä (381) ja turkoosi (376)
Langankulutus: 34 g
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Koko: Miehen pää
Muuta: Tehty rakkaudella Suurelle Jättipäälle ;)

Apuna tämän teossa oli eilen valmistunut oma piponi, josta mies valitti, että se on hänelle sekä liian löysä, että ylettyy korvien päälle, jonne hän ei halua piponsa ylettyvän. Tein siis piposta hiukan pienemmän ja lyhyemmän. No, siitä hän sitten valitti, että kun kiristää. No minä en sitä kyllä omaan pipooni nähden pienentänyt kuin yhden kerroksen, että ei niin paljon pitäisi kiristää! Ei kuitenkaan hätää, sillä käväisin kastelemassa pipon ja pistin isännän päähän sen märkänä pingottumaan ja sanoin, että ei saa ottaa pois, ennen kuin se on kuiva. Siinäpä muotoutuu sitten taatusti oikeaan muotoon ja kokoon! :D Sen jälkeen olimme molemmat tyytyväisiä, ja kuulemma märkä pipo viilensi mukavasti päätä. ;) Tarttis varmaan itsekin kokeilla silloin, kun alkaa päässä keittää. ;)

Nyt en taida tehdä mitään pikkukäsitöitä ennen kuin neulejakkuni on valmis. Hihoissa olen menossa sen kanssa... Hyvää yötä! :)

Oli pipo oli mopo, oli mopo pipo pipo, pipo...

Otsikko on tietysti Sleepy Sleepersin Kesämopo-biisistä (YouTube-linkki). :)

Isäntä on tässä muutaman päivän ruinannut itselleen kesäpipoa. Kuulemma tarttisi olla samanlainen kuin meidän kuopuksella (ks. kuva täältä). Yhtenä iltanakin hän näki suihkusta tullessaan minut virkkaamassa ja kysyi, teenkö nyt hänelle sitä pipoa. En tehnyt, vaan virkkasin patalappua, ja isäntä vaan tuumasi, että ei mitään kiirettä, kun hänellä on vielä tukka märkänä suihkun jäljiltä. ;) Okei, ymmärsin vihjeen... Joten kun sain eilen ne patalaput valmiiksi, piti seuraavaksi alkaa tehdä sitä pipoa. No, niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että kun omasta päästä virkkailin, niin omaan päähäni sen pipon sain. ;) Ensinnäkin jossain vaiheessa pipon edetessä tuumasin, että siitä tulee ihan minun näköiseni, joten päätin pitää pipon itse. Isäntä kyllä saa vielä oman piponsa (on jo koukulla), mutta vähän eri värityksellä ja eri kokoisen, koska hän on niin tiukkapipoinen, ettei halua näin löysää pipoa kuin minulla. ;) Kuulemma se meidän kuopuksen pipokin olisi hänelle sopiva... Mutta hyvä juttu, että olen nyt tehnyt tällaisen "sovituskappaleen" ja voin tämän perusteella muokata miehen toiveiden mukaisen pipon. :) Ja samalla sain itselleni kesäpipon!

Kesäpipo
Tehty ajalla: 22.-23.6.2009
Malli: Hiukan katsottu osviittaa Novita Kesä 2006 lapsen piposta, muuten sovellettu itse
Suunnittelija: Oma pään lopputulos
Lanka: Novita Kotiväki keltainen (213), vihreä (381) ja turkoosi (376)
Langankulutus: 41 g
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Koko: Oma pää, ympärysmitta n. 55 cm
Muuta: Piti tulla miehen pipo, mutta pidinkin itse :)

Kyllä nyt onkin pipo totisesti tarpeen! Tai enhän minä näillä keleillä missään nimessä mene ulos kuin pakon edessä eli vain silloin, jos on asiointia jonnekin päin, ja silloinkin ehdottomasti suojaan ihoni pitkillä housuilla ja pitkähihaisella - ja päähinehän pitää olla päässä aina ulkoillessa niin kesällä kuin talvellakin! Sillä jos joku ei ymmärrä pitää päähinettä ulkona tai kypärää pyöräillessä, niin hänellä ei kyllä ole pääkoppansa sisällä mitään suojattavaakaan... Lakki tai huivi päähän siis ihmiset! :) Ja ehdottomasti myös aurinkolasit päähän, ettei tarvitse siristellä silmiään niin kuin minä teen tuossa kuvassa, ja ettei silmät vahingoitu UV-säteilystä - minä pyörähdin parvekkeella sen minuutin ajan, mitä noiden kuvien ottaminen kesti, niin en viitsinyt niin vähäksi aikaa aurinkolaseja vaihtaa, mutta normaalisti ilman muuta arskat päässä. Ja nyt kun on uusi kesäpipo, niin ei tarvitse aina olla huiveja sitomassa. :)


Ja Spectrumiin mennään...

Toivottavasti nuo ilmat pian taas viilenevät, niin ei tarvitse pidempään kärsiä kuumuutta. Turvallista tiistai-iltaa, vai pitäisikö näillä helteillä toivotella "tuskaisaa tiistai-iltaa..."! ;)

Minä keltaruusun kerran näin mailla Teksasin

Meidän talon ja ohimenevän pyörätien väliseen ruusupensaaseen oli tänään ilmestynyt kukkasia:

Kukkapatalaput 2 kpl
Tehty ajalla: 17.-22.6.2009
Malli: Novita Kesä 2008 nro 79
Suunnittelija: Minna Metsänen
Lanka: Novita Kotiväki luonnonvalkoinen (010), keltainen (213) ja vihreä (381)
Langankulutus: 71 g
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Koko: n. 17x17 cm
Muuta: Menevät varmaan tuliaisiksi jollekin, jos ei muualle niin Project Spectrumiin :)

Mua on kiinnostanut tehdä nämä patalaput aina siitä lähtien, kun malli ilmestyi Novitassa eli reilusti yli vuosi sitten. Nyt viimein sain aikaiseksi! :) Nämä eivät kuitenkaan jää itselleni, koska meillä on muutenkin patalappuja yli tarpeen, kun en koskaan patalappuja edes käytä - silloin harvoin kun uunista jotain otan, käytän patakintaita (enkä raaski käyttää edes itse tehtyjä, vaan kaupasta ostettuja, ja itse tehdyt ovat vain koristeita ;) ), enkä käytä patalappuja myöskään pannualustoina, koska meillä ruoka otetaan suoraan hellalta. :D Koristepatalappujahan nämä toki minun mielestäni ovatkin, eli en voisi kuvitellakaan, että näitä käytettäisiin, nehän mustuisivat pilalle! Mutta meidän keittiöön ovat ihan liian hempeät ja "värittömät", vaan enpä minä näitä missään vaiheessa itselleni ole ajatellutkaan. :) Mielessäni on eräs ystävä ja hänen kotinsa, jossa toivon mukaan pääsen tässä jossain vaiheessa piipahtamaan, joten ajattelin viedä sinne tuliaisiksi. Tai jos ei vierailusta tule mitään, niin eivätköhän nämä vielä paikkansa löydä. :) Yleensähän en esittele etukäteen lahjakäsitöitä blogissani, mutta en usko, että saaja arvaa saavansa mitään saati mahtaakohan lukea edes blogiani, joten sellaisia juttuja voi kyllä vilautella. :)


Ja jos eivät ne kellekään kelpaa, niin aina ne voi viedä Spectrumiin. ;)

Täyteläistä tätä viikkoa! :)

Vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?

Minäpäs olen kuin olenkin saanut jotain valmiiksi! :) Nimittäin hyshys-ristipistoni ovat nyt paketointia vaille valmiina. :) Olen erittäin onnellinen siksi, että nämä ristipistot ovat olleet mielessäni jo pitemmän aikaa, ja itseasiassa olen pitänyt niitä kaikkein tärkeimpänä pistelyprojektinani tänä vuonna. Nyt kun ne ovat viimein valmiit, voin ottaa pistelyn saralla rennosti. ;)


Tämän parempaa kuvaa ei nyt tule. Ne paremmat kuvat antavat odottaa vielä muutaman viikon ajan. ;)

Kuten kuvasta voi päätellä, niin ulkona ollaan tänään käyty, ja eilisestä viisastuneena oikein kameran kanssa. Yritettiin bongailla nyt sorsanpoikasia, vaan eihän niitä kameraan asti saanut. Jossain kaukana näimme niiden uiskentelevan, tai niitä oli vain kaksi, eikä sitä kolmatta poikasta ja emoa näkynyt missään, joten luultavasti niillä oli pesä juuri siinä lähettyvillä. Sieltä samasta paikasta ne nimittäin eilenkin uivat meidän tykömme. Joten ei sitten taaskaan kuvia suloisista sorsanpoikasista. Joudutte tyytymään vähän isompiin siivekkäisiin:



Meillä ei ollut tänäänkään leipää sorsille, mutta paikalle sattui muitakin ihmisiä, joilla oli pullapussi matkassaan. Kylläpä lokit kovasti taistelivat, että saisivat osansa! :)

Kävimme sitten oikein kunnon lenkillä puistossa ja merellä, tai ainakin esikoiselle se oli hurja lenkki. Välillä saatiin sadepisaroita niskaamme (tosin aivan liian vähän) ja välillä meinasimme tukehtua paahteeseen. Kotitiellä poika tuumasikin, että onneksi ei enää ole sadetta eikä aurinkoa. :)

Vaikka tätä meidän asuinaluettamme parjataan ja sillä on tosi huono maine - en kyllä ymmärrä mistä syystä, sillä täällä on ollut näinä kolmena vuotena ihan rauhallista ja turvallista asua! - niin on täällä kyllä aivan upeat ulkoilumahdollisuudet ihan ympäri vuoden! :)








Seuraa johtajaa. ;) Itsepähän poika valitsi reittinsä, joten turha valittaa, jos ei jaksa tai janottaa. No, hän kyllä joikin tällä reissulla koko litran vesipullon tyhjäksi. ;)


Otinpa nyt sitten siitä Alvar Aallon siilosta kokonaisen kuvan, kun kerrankin kameran kanssa siitä ohi menin. Joka päivähän me tästä ohi menemme, mutta ei ole koskaan tullut otettua kuvaa muuta kuin siitä katosta, joka näkyy meidän parvekkeelta tai ikkunasta. ;) Tätä katsellessa on aina pakko miettiä, että miksiköhän sitä Alvar Aaltoa niin kovasti arvostetaan... ;)

Kotona lapsilla on ollut varsin ajankohtaista puuhaa:


Meillä on pyörinyt dvd-soittimessa varsin ahkeraan Teletappien joulu; kuva on otettu perjantai-iltana, ja kyllä myös tänään olemme saaneet kuunnella tip-tap-tip-tap... :) Teletappien lumileikit -dvd oli jäänyt valitettavasti maton alle ja naarmuuntunut ihan pilalle, se oli tätä ennen kovasti suosiossa, paitsi että on meillä onneksi siitä olemassa englanninkielinen versiokin, jos pojille tulee sitä kova ikävä. :) Eilen taisivat kertaalleen katsoa myös vanhan kunnon Lumiukko-animaation. :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... :) Toivottelen kirpeää kesäpäivänseisausta kaikille! :) Ihanaa, tästä ne päivät taas alkavat lyhentyä ja SYKSY TULEE! :) Ehdin minä viime yönä kahdeltatoista vessassa käydessäni nähdä unenpöpperössä vilauksen keskiyön auringostakin, joten nyt kun sekin on nähty, niin voidaan alkaa odotella ensimmäisiä keltaisia lehtiä puihin. :)