Se toinen keskeneräinen

Nythän olen niin onnellisessa asemassa, että minulla on enää kaksi keskeneräistä ristipistotyötä, molemmat vähän tällaisia pidempiaikaisia projekteja. Tarkoituksenani on tehdä nyt loppuvuonna näitä mahdollisimman pitkälle, jotta voin tammikuussa aloittaa hyvällä mielellä Ristipistohassutuksen, jonka myötä niitä keskeneräisiä on sitten vähän useampi. ;) Kun siis viime viikolla pistelin sitä Vervacon patsasta, niin tällä viikolla otin esiin sen toisen keskeneräisen.

Tätä ristipistoa kohtaan minulla on vähän ristiriitaiset odotukset. Tämähän on tehty esikoisen 1-vuotisvalokuvasta ristipisto-ohjelman avulla. Mutta se ohjelma taitaa olla ihan fiasko, toisaalta ei voi kovin paljon odottaa netistä ladatulta ilmaisohjelmalta... Koska näyttää siltä, että ne lankanumerot, mitkä kone antaa mallia tulostettaessa, ovat jostain ihan hatusta vedettyjä, osan olen joutunut tähän vaihtamaankin.

Tässä ristipisto-ohjelmasta kaapatussa kuvassa tulos näyttää ihan kivalta, siis tietokoneen ruudulla. Mutta kun pistelen niillä väreillä, mitä ohjelma suosittelee, tulos on tällainen:

Siksi siis tämäkin työ on lojunut taas pari vuotta kaapissa koskemattomana. Toisaalta haluan uskoa, että tästä tulee vielä hyvä, toisaalta taas pelkään, että lopputulos on katastrofi. Ainoa tapa ottaa asiasta selvää on pistellä työ loppuun ja katsoa mitä siitä tulee. :)

Siispä istuin eilen ainakin 9 tuntia pistelemässä - en toki yhtäjaksoisesti vaan osan aamupäivästä, osan illasta. Tänään ajattelin jatkaa. Eipähän tarvitse sitten enää kauaa miettiä, mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. :) Onhan tuo väritys ihan erilainen mitä ohjelman kuvasta voisi päätellä, mutta ei välttämättä huono. Tai sitten se on tosi huono. ;)

Tuo ilmaisohjelma on kyllä muuten hyvä silloin, kun siihen käsin syöttää pistot, ja käytän sitä usein sellaisissa ristipistotöissä, missä koitan sommitella yhteen esimerkiksi kahta eri mallia, tai jos haluan pistellä jonkun peilikuvana, niin kääntäminen käy näppärästi ohjelman avulla. Mutta valokuvista se ei oikein hyvin osaa malleja tehdä. Kuopuksen 1-vuotiskuvastakin olen tehnyt ohjelman avulla ristipistomallin, ja eilen kun ihan huvikseni katsoin niitä ohjelman suosittelemia lankoja, niin se tarjoaa mustavalkomalliin mm. violettia, pinkkiä ja vihreää. :D Tästä esikoisen kuvastakin tosiaan aikoinaan vaihdoin pari vihreää sävyä enemmän harmahtavaan ja rusehtavaan.

Mutta katsotaan nyt, mitä tästä syntyy, lähden jatkamaan pistelyä! :) Ihanan lumista, kirpeää pakkaspäivää ja talvipäivänseisausta kaikille!

Vanhoja kaivellessa

Päätin viettää tämän päivän varastossa. Siellä ei ole kukaan käynyt sen jälkeen, kun 2½ vuotta sitten täysin ulkopuoliset muuttomiehet siirsivät edellisen asunnon varaston sisällön nykyisen asunnon varastoon. Ja kun se varasto on vielä toisen rapun kellarissa, sinne pitää kulkea eri avaimella kuin tähän meidän rappuun jne. Pitkään ollaan kuitenkin puhuttu, että pitäis ja pitäis... käydä läpi tavarat, että oisko niissä jotain kierrätykseen menevää. Järjestellä laatikot niin, että sieltä on helpompi ottaa jos jotain tarvitsee. Eihän ne muuttomiehet ole voineet tietää, minne mitäkin laitetaan, ja itse ei voitu silloin olla neuvomassa vieressä.

Aika raa'alla kädellä lähdin kuitenkin karsimaan tavaramäärää. Jos varastoon ei ole vilkaistukaan kahteen ja puoleen vuoteen, laatikot on käyty läpi ja edellisen kerran karsittu tavaroita 4½ vuotta sitten ja suurin osa on ollut ihan vaan varastoituna ainakin 10 vuotta, niin voisi päätellä, ettei niissä laatikoissa mitään kauhean tarpeellista voi olla. Ja vaikka joku tavara herättäisikin muistoja mieleen, on saatu lahjaksi tai perintönä, sillä on rahallista tai vain tunnearvoa - jos ei sillä tee mitään, niin miksi se pitäisi säilyttää? Toisaalta sitten aavistin, että varastosta löytyy varmasti jotain sellaista, jolle voisi olla nyt käyttöäkin, onhan meidän elämäntilannekin vähän eri kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. :)

Kierrätykseen tai roskiin lähti arviolta noin kolme kuutiometriä tavaraa: tarpeettomia astioita, koriste-esineitä, matkamuistoja, kirjoja jne. Ja sain vielä kerralla kaikki kuljetettua kierrätyskeskukseen: pulkassa vedin isointa laatikkoa ja lastenvaunuissa oli kaksi jätesäkkiä ja yksi iso laatikko. :D Tuntuu kivalta, kun varastossakin voi nyt käydä, ja tietää mistä mitäkin löytyy. Sisällekin tuli jonkin verran tavaraa. En kuitenkaan sen enempää lähde ruotimaan tässä blogissa kaikkea, mutta jotain voisin teillekin vilauttaa, ainakin niitä juttuja, mitkä liittyvät käsitöihin. :)

Nämä kuvat on otettu siellä taloyhtiön varaston lattialla, joten ympäristö ei ole kovin kaksinen. Kuvissa on joka tapauksessa ne ainoat kaksi mattoa, jotka olen eläissäni kutonut kangaspuissa. :) Olin silloin 16-vuotias eli oli kesä 1994. Tätipuolellani oli tuolloin ylimääräistä mattoloimea kangaspuissaan, ja hän oli kysynyt äidiltäni, haluaisiko tämä tulla kutomaan mattoja, että täti saisi laittaa jotain muuta loimea vaihteeksi puihinsa. Äitiä ei tuolloin matonkutominen innostanut, mutta hänpä hoksasi, että Mari varmaan mielellään kutoo. Ja niin istuin kaksi päivää kutomassa mattoja tätipuoleni kotona (samassa huoneessa, jossa nykyään taitaa kaksi veljenpoikaa majoittua; talo on vaihtanut omistajaa mutta pysynyt suvussa). Täti itse taisi olla marjastamassa, mutta oli jättänyt jotkut urheilukisat pauhaamaan telkkariin tai radioon, että minulla oli "seuraa". :) Matonkuteita löytyi vaikka millä mitalla, sain vapaasti penkoa valtaisasta läjästä - siihen läjään oli kerittynä koko suvun miesten vanhat kalsarit, ja kuten matoista huomaa, sininen taitaa olla suosikkiväri kalsareissa. ;) Ensimmäisenä päivänä kudoin tuon pienemmän maton, kun alkuun homma kävi vähän hitaammin. Toisena päivä pätkytin tuon pidemmän. Pienemmällä on mittaa noin 150 cm, isompi on parimetrinen. Ilmaiseksi sain siis kutoa, täti taisi vain olla hyvillään, kun pääsi loimesta ja ylimääräisistä kuteista eroon. :) Ja luultavasti äiti antoi jotain oravannahkoja tai todennäköisemmin mansikoita näistä matoista korvaukseksi.

Matot olivat minulla käytössä lukion opiskelija-asunnossa toisen ja kolmannen lukiovuoden, sen jälkeen kolme vuotta Oulun yksiössäni (joka oli niin pieni, ettei sinne olisi kolmatta mattoa mahtunutkaan ;) ), sitten keittiön mattoina kolmessa seuraavassa kodissani, kunnes Jyväskylässä totesimme, että räsymatot eivät ole allergiaperheelle ihan paras vaihtoehto. Nykyisin meillä on vain bukleemattoja, koska ne on helppo imuroida ja niiden muovinen alapuoli pitää matot hyvin paikallaan. Nämä matot ovat olleet siis ehkä 6-7 vuotta meillä varastossa (kun ensin olivat olleet yli 10 vuotta käytössä), ja tänään sanoin niille hyvästit ja kärräsin kierrätyskeskukseen. Toivottavasti saavat hyvän kodin. :)

Tätä peittoa en ole itse tehnyt, mutta laitanpa kuvan tähän väliin, kun tämä liittyy tuohon samaan kesään eli 1994. Pienellä kotikylälläni on joka kesä reilun viikon mittaiset kotiseutupäivät, jossa on paljon kaikenlaista ohjelmaa. Aikoinaan siellä oli pääjuhlassa useana vuonna peräkkäin myös tasokkaita musiikkiesityksiä (öhöm... ;) ), mutta Toivo Kuulan Sanaton laulu veti porukan vissiin niin sanattomaksi tuona samaisena kesänä (vai olikohan se vasta seuraava kesä...), ettei minua ole enää sen jälkeen pyydetty viulua vinguttamaan. ;) Kotiseutuviikon lauantain toripäivänä on perinteisesti ollut erinäisiä työnäytöksiä, ja tuona vuonna naiset esittelivät peiton käsin tikkaamista. Päivän aikana valmistunut peitto sitten arvottiin, ja minullehan se voitto napsahti! :) Tämä oli minulla ensin muutamia vuosia päiväpeittona, sittemmin ihan oikeana peittona, mutta nyt se on ollut taas monta vuotta varastossa ja sinne se sai jäädäkin vierasvaraksi. :)

Nukkeraukka on vähän kärsinyt, kun on maannut vuosikaudet laatikossa, ja laatikkoon sai jäädä vieläkin. Osallistuin kansalaisopiston nukkekurssille 15-vuotiaana eli olin silloin 9. luokalla. Muistaakseni kuusi kertaa kesti tuo nukkekurssi. Nuken pää, kädet ja jalat on muovailtu massasta ja sen jälkeen kovetettu (en muista, käytettiinkö uunissa vai kovettuivatko nuo ihan huoneenlämmössä noin viikon aikana). Puvun ompelin itse ja tuli vähän "sinne päin", eli ei ollut ihan niin tarkkaa vissiin noitten mittojen kanssa. :D Kurssin opettajalta ostin telineen, jossa nukke pysyy itsekseen pystyssä, samoin hiukset on ostettu, muuten kaikki on itse tehtyä. Vartalo on pehmeä, eli sen ompelin kankaasta ja täytin vanulla. Huomaa myös, että mulla oli yläasteikäisenä vaaleanpunainen kausi... ;) Että onpas tullut sellaisellakin kurssilla joskus oltua ja tämmöinen tehtyä, en kyllä enää osaisi. :D 

No sitten tämmöisiä. :D Nämä olisivat joutaneet kyllä vaikka sinne kierrätykseen, mutta eihän näitä kehtaa mihinkään antaa, jätin sitten laatikkoon ilahduttamaan seuraavaa penkojaa (joka olen todennäköisesti taas minä ;) ). Ylhäällä tuo ruskea-harmaa neliö ja vaaleanpunainen ryttyinen viisikulmio on virkattu poppanakuteista. Ei mitään muistikuvaa, milloin olisin ne tehnyt... tunnistan poppanakuteet kuitenkin samoiksi, joista äiti kutoi aikoinaan liiviä, joten luultavasti olen virkannut nuo vielä ollessani kotona. Mutten kuitenkaan kovin pienenä, olisinko ollut ehkä yläasteella tai lukiossa - luultavasti omaan asuntoon olen pannunalustoja kaivannut, eli siksi ajoittaisin nämä suunnilleen siihen vaiheeseen, kun 15-vuotiaana läksin pois kotoa, tai sitten olen tehnyt nämä ylioppilaskesänäni seuraavaan asuntooni. Nuo alhaalla olevat siniset kukkapatalaput ainakin virkkasin siihen Oulun yksiööni, siellä ne olivat ihan vain seinällä, ei käytössä. Pastellinkirjava rutussa oleva viisikulmio on ollut ainakin käytössä, on ihan täynnä likaisia palaneita jälkiä. Milloinkahan lie senkin olen tehnyt, väreistä päätellen 90-luvun alkupuolella. ;) Ja tuo ruskea ympyrä ei ole minun tekeleeni, olen luultavasti voittanut sen jostain arpajaisista.

Tämän pikkurepun ajoituksesta ei ole tarkkaa muistikuvaa, mutta tunnistan ainakin, että tässä on käytetty jotain äidin virkkauslankaa reunuksiin ja nyöreihin. Mitä lie ovat sitten nuo varsinaiset langat. Sen verran olen kuitenkin ollut viitseliäs, että tähän on ommeltu vuorikin, sekin tietysti jostain äidin laatikosta kaiveltua. On sitä joskus ollut kyllä näppärä, kun tällaisia on ihan omasta päästään kehitellyt ilman mitään mallia. :)

Tässä on sitten minun ihan ensimmäiset ristipistotyöni! :) Eli paksulla villalangalla kanavakankaalle ristipistoin kirjottuja tyynyjä. Tätä ennen olin tehnyt yhden kanavatyön, sellaisen pienen possutaulun sinisellä, keltaisella ja punaisella langalla. :) Tuon koiratyynyn pakkauksen sain lahjaksi 8-vuotiaana ja siihen aikoihin sen myös sitten ompelin, vaikka varmasti sen valmistuminen parisen vuotta kestikin. Kissatyynyn olen luultavimmin ommellut noin 11-vuotiaana. Molemmat tyynyt ovat olleet aikoinaan käytössä, nyttemmin taas ainakin 10 vuotta varastossa, vaan otin ne nyt sisälle ja laitoin lastenhuoneeseen koristetyynyiksi. Parempi olla käytössä kuin vaan varastossa, kun en näitä kuitenkaan poiskaan aio heittää. :)

Tässä sitten elämäni toinen aidakankaalle pistelty ristipistotyö. Ensimmäinen aidakankaalle tekemäni pistely oli kastetaulu kummitytölle (ks. kuva täältä). Tämä on selvästikin tehty samoista langoista. Eikä minulla ollut mitään mallia, jostain kirjaston kirjasta olen mahtanut noita kukkakuvioita soveltaa ja sitten vain pistellyt itselle tärkeän Raamatun lauseen. Lukioiässähän tämän olen tietysti tehnyt, silloin kaiken piti olla niin kovin uskonnollista. :) Taitaa olla tämäkin vuodelta 1994, veikkaisin.

Tästä kyllä huomaa, ettei ole ihan ollut nuo pistelyn perusasiat hallussa. Pistelyn ympärille kun on jätetty vain noin puoli senttiä ylimääräistä tilaa, eli ei tätä ihan helpolla viimeistellä... ;) Olisikohan sitten vain sattunut olemaan kangasta just sen verran jäljellä, tuossahan näkyy olevan hulpioreunakin vasemmalla puolella. Ja kankaan takapuoli sitten:

Hieman olen kehittynyt 16 vuodessa. :D Tässä ei ole päätelty ainuttakaan langanpäätä, ja kuviosta toiseen on hypitty ihan suvereenisti ilman lankojen pujottelua. Tuohon aikaan pistelin tekstit jostain syystä niin, etten tehnyt yhtä kirjainta kerrallaan, kuten nyt teen, vaan pistelin "rivin kerrallaan", eli vaikkapa yhden piston yhteen kirjaimeen, sitten hyppy seuraavaan kirjaimeen samalle riville ja siihen pari pistoa jne. Näkyy tuossa tuollaisina pitkinä langanjuoksuina, ja siitä syystä myös kangas vetää ryppyyn tekstin kohdalla. Tiedän erään ristipistoilevan ystävän, joka olisi tästä ihan kauhuissaan. :D

Tosiaan en ollut viimeistellyt tätä yhtään mitenkään, tunkenut vain sellaisen pahvisen valokuva"kehyksen" (passepartout vai mikä se nyt on oikealta nimeltään, semmoinen mikä tulee valokuvaamosta kuvien mukana) sisään, siinä oli ovaali aukko, joka meni osittain tämän pistelyn päällekin, ja sitten olin vielä piirtänyt kultatussilla siihen pahvikehykseen neljä kaunista kukkaa... :D Se pahvi oli ihan rutussa, kun löysin tämän laatikosta, joten nakkasin sen kehyksen menemään.

Halusin kuitenkin pistää tämän pistelyn talteen, koska tämä on sentään ensimmäinen itselleni tekemä ristipistely (se ensimmäinenhän meni kummitytölle). Tänä iltapäivänä tein siis ihan pikaisen viimeistelypuuhan, eli en edelleenkään päätellyt niitä langanpäitä, vaan leikkasin tavallisesta sinisestä kopiopaperista tuohon pienen "paspan" ja laitoin kehyksiin. Saattaa olla vähän vinossakin, mutta kuten sanottua, niin se pistelykin vähän veti kasaan, kun on tekijä ollut silloin ihan aloittelija. :) En ehkä muuten pitäisi tätä enää esillä, mutta tämä on kiva muisto oman pistelyuran alkuajoista. Sitäpaitsi keksin viimein tuolle vihreälle kehykselle käyttötarkoituksen - olen sen hamstrannut kirpparilta kun oli niin ihanan värinen, ja olen koittanut miettiä pääni puhki, mitä ihmettä siihen kehykseen laittaisin, kun ei sitä voi ihan tyhjänäkään esillä pitää. :)

Tämä liittyy vähän vähemmän käsitöihin. ;) Tässä on Sanna-nukke, jonka sain 5-vuotislahjaksi. Sanna käytti aikoinaan loppuun minun vanhat vauvanvaatteeni. Sannan omat vaatteet ovat myös aika repaleiset, ehkä hänelle pitäisi tehdä uusia. Saa nähdä, tuleeko Erastosta ja Sannasta kavereita, nyt on kuitenkin sitten tyttönukke, jolle voin pukea välillä tekemiäni neuleita blogikuvausta varten, ettei tarvitse Erastoa pukea tytön vaatteisiin. ;) Laitoin Sannan eteiseen vastaanottamaan päiväkodista palaavia poikia, ja kuopus oli revetä liitoksistaan, kun näki tämän tyttösen. :) Tosin Sannan takana oli sitten vielä laatikollinen pehmoeläimiä, joista kuopus oli myös erittäin riemuissaan. Ne eivät ole minun lapsuuden lelujani, vaan aikuisuuden lelujani, aikoinaan toivoin 18-vuotislahjaksi nallea ja sainkin niitä sitten joka kaverilta. :) Nyt saavat pojat helliä nalleja, tai esikoinenhan ei ole koskaan pehmoista välittänyt, mutta kuopus niitä rakastaa senkin edestä.

Ja löytyihän sieltä tämäkin kadoksissa ollut pariskunta! :) Nämäkään eivät ole lapsuuden barbejani, koska ne minun lapsuuden barbit äiti meni aikoinaan antamaan siskontytölle, ja heidän koiransa oli ne vissiin purrut sitten roskiskuntoon. Tuon tyttöbarbin ostin joskus parikymppisenä siinä vaiheessa, kun isommat kummityttöni alkoivat tarvita barbinvaatteita ja minä tarvitsin sovitusnukkea. :) Samassa yhteydessä selvisi tuo lapsuuden barbieni kohtalo, josta tietysti äidilleni suutahdin, kun oli ilman lupaani mennyt antamaan minun lelujani eteenpäin. Kun olisin tarvinnut poikabarbiakin vaatetehtailua varten. No, äiti sitten antoi minulle tuon Kenin synttärilahjaksi, olisinkohan silloin täyttänyt 20 vai 21... :D En muista, olenko yhtään Kenin vaatetta tehnyt, mutta nyt se on täällä odottamassa, että saan alkaa jossain vaiheessa tehtailla nuorimmalle kummitytölle "isibarbin" vaatteita. ;) Katsoin muuten Toy Story 3:n toissailtana, ja sen mukaan Ken taitaa olla armoton vaatefriikki, joten pitänee opetella niitäkin vaatteita tekemään, vaikka mekkojen tekeminen olisi kyllä kivempaa. ;)

Samaisesta lelulaatikosta löytyi vielä tällainen aarre. Himo käsillä näpräämiseen kulkee suvussa, samassa suvussa missä rakkaus musiikkiinkin. Isäni isä oli paitsi pelimanni, säveltäjä ja lahjakas kirjoittaja, myös erinomainen kädentaitaja - olisi ollut ilo tutustua häneen paremmin, mutta valitettavasti ensimmäisiä muistikuviani ovat papan hautajaiset, olin silloin 3-vuotias. Mutta papan kädenjälkiä on jäänyt muistoiksi (kuten myös hänen tekstejään ja laulujaan), ja tässä on yksi rakkaimmista. :) Kilpikonna liikkuu alla olevan puisen pyörän avulla ja samalla myös pää ja raajat heiluvat. Sellainen yksinkertaisen nerokas systeemi - eikä tarvitse vaihtaa paristoa. ;) Yhden jalan liimasin kilpparille paikoilleen, odotellaan sen kuivumista, ennen kuin annan tämä poikien käsittelyyn. :) Olisikohan Veikko-pappa uskonut, että hänen kaimansa (kuopuksen toinen nimi) leikkii tällä vielä 30 vuotta sen jälkeen, kun papasta itsestään aika jätti? :)

Sellaisia löytöjä tänään. :) Vaikka enemmän tein kyllä niitä "löytöjä", joista ajattelin, että mitäköhän tämäkin täällä tekee - ja sen saakin sitten joku toinen löytää tuosta kierrätyskeskuksesta. Helpottava olo päästä tavarasta eroon, toivottavasti ei vähään aikaan tule uusia! ;)

Jatkankin tästä nyt sitten totuttuun malliin, eli pelaillen ja pistellen ja neuloen ja lukien (Lankakaupan talvi täytyy palauttaa huomenna), nyt voi ottaa rennosti, kun on tuo varastohomma saatu tehtyä, kun sitä on tässä 2½ vuotta suunniteltu. :) Vaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikä siihen sitten mennytkään kuin muutama hassu tunti. :)

Leppoisaa, lokoisaa, laiskotteluntäyteistä, lankaisaa ja lupsakkaa viikonjatkoa! :)

Lauantai-iltaa

Blogipäivitykseen ei tahdo olla aivan joka päivä aihetta, kun ei käsityöt kovin paljon edisty. Ja kun tietokoneelle istun, niin tulee ennemminkin pelattua kuin bloggailtua. :) Suurin aikaansaannokseni viime päivinä taitaakin olla sijoitukset Aivojumpan top-listoille. ;) Mies kyllä jo tänään ihmetteli, että miten jaksan istua tuntikausia putkeen ihan vain pelaamassa. Joten päätin sitten tehdä jotain hyödyllistä ja makasin seuraavat tunnit putkeen sohvalla pistelemässä. :D Mukavaa vaihtelua välillä hieroa älynystyröitä pelaamalla ja sitten jumpata käsiä neulan tai puikkojen kanssa. :) Olen toki välillä lukenut tai tehnyt siluettiristikoitakin. ;) Kun on koko vuosi ollut yhtä tohinaa ja touhua, niin näin loppuvuodesta on kiva vaan olla tekemättä yhtään mitään, etenkin kun ei ole nyt ollut viime aikoina eikä lähiviikkoina ole tiedossakaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa tai mitään erityisempiä velvollisuuksia tai askareita - kunhan perheellä on joka päivä jotain syötävää ja puhdasta yllä, niin voi hyvällä mielellä vaikka sitten vain pelata ja olla möllöttää. :) Nauttia talvesta ja pimeydestä - tämä hurmaava kaamosaika on niin lyhyt, että siitä täytyykin ottaa nyt kaikki ilo irti! Ulkona tuntuu kuin kulkisi jossain unessa tai sadussa, kun on päivälläkin ihan hämärää ja ympärillä vain valkoista, pakkanen kipristää poskipäitä - ihanaa ja kaunista! :)

Toisaalta olisi hauskaa herätä huomenaamulla ja huomata, että kalenterista on kadonnut seuraavat kaksi viikkoa yhdessä yössä ja olisi uuden vuoden ensimmäinen aamu. :) Saisi aloittaa uusia pistelyitä Ristipistohassutukseen! :D Vaikka onhan ihan kiva, kun voi tässä välissä tehdä eteenpäin keskeneräisiä, on sitten parempi omatunto aloittaa taas uusia. ;) Ja ihan kiva olisi saada vielä tuo tekeillä oleva neulekin valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Ihanaa kuitenkin tehdä käsitöitä ilman mitään aikatauluja - tai niinhän olen kyllä tehnyt koko vuoden, kun olen pääasiassa neulonut itselleni, mutta joskus on kiva asettaa jotain päämääriä, vaikkapa että saisi valmiiksi neuleen ennen vuodenvaihdetta, koska on taasen kiva sitten aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja onhan valmiiksi saaminen käsitöissä se kaikkein ihanin hetki! :)

Tässäpä sitten vähän todisteita siitä päivän ainoasta hyödyllisestä askareesta (jos ei lasketa lukuun lihamureketta ja kahta pyykkikoneellista). ;) Pistelytaukoa ehti olla tässä pari päivää (se aika meni totaalisesti pelatessa), joten edistys edelliseen postaukseen nähden on tapahtunut tämän päivän aikana. Päätin tehdä valmiiksi kaikki vaaleanpunaiset alueet, ja tuntuu ihan hämmentävältä, että tässä työssä on nyt kaksi sävyä ihan valmiina! Kolmas vaaleanpunainen esiintyy vielä toisaalla työssä, teen sen alueen viimeisenä, koska se on minusta tämän työn ihanin kohta, ja haluan sen pistellä viimeiseksi.

On kyllä hauskaa pistellä tätä sen pikkuruisen yhden yli -enkelipistelyn jälkeen. Kun enkeliä pistelin yhden yli 32 countille (vai oliko se 30 count?), niin tätä pistelen kahden yli 25 countille, eli on pistoissa aikamoinen kokoero. :) Ja tietysti tämä on muutenkin ihan eri tyyppinen, kun tässä on 24 värisävyä. Tykkään tehdä niin, että pistelen aina yhdellä värillä langanmitallisen verran, sitten vaihdan kokonaan toiseen väriin, eli en jatkakaan välttämättä siitä, mihin edellisellä langalla jäin. Tai nyt kun tein nuo vaaleanpunaiset alueet, niin silloin pistelin niin kauan, että se sävy oli tehty valmiiksi, koska pistoja ei puuttunut kovin paljoa. Näissä monivärisissä töissä kyllä voi näitä lankojen värejä vaihdella tai olla vaihtamatta ihan niin kuin itsestä kulloinkin tuntuu, eli en tee siitä mitään sääntöä. :) Ja tämä kun on vähän joka kohdasta kesken, niin voin jatkaa siitä mistä huvittaa, joskus huvittaa tehdä reunasta, joskus taas keskeltä kuten tänään. :) Eli mulla ei ole tämän kanssa oikeastaan mitään sääntöä kunhan kaikki pistot tulevat aikanaan kohdilleen.

Kiitos muuten kommenteista! :) Laitanpa vielä tähänkin pari vastakommenttia, jotka laitoin tuonne jo edellisen postauksen kommentteihin, mutta niitä ei sieltä aina huomaa. Eli tämähän on Vervacon valmistama kitti, nimeä tällä ei sen kummemmin ole. Ja tämä voi minulla olla hyvinkin kymmenvuotinen projekti; aloitin tämän 1.10.2003 eli yli seitsemän vuotta on pistely ja reilussa puolivälissä ollaan. :) Tavoite olisi kyllä saada ensi vuoden aikana valmiiksi, mutta katsotaan miten käy...

Sitten kun satun oikein tehokkaalle päälle, niin saatan tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, esimerkiksi lukea ja neuloa. :) Joskus luen, neulon ja kuntopyöräilenkin yhtä aikaa eli kolme asiaa. Näissä kuvissa esiintyy siis Tehokas Mari. :D

Ei vain tahdo erottaa, missä Mari loppuu ja mistä neule alkaa, kun on sekä ylläoleva neuletakki että tekeillä oleva neule turkoosia 7 veljestä. :D Tosin ovat ihan eri sävyä, valmis neule on sinisempää ja tekeillä oleva vihertävämpää turkoosia. Turkoosia kumminkin, mahtaakohan olla kenties jonkun lempiväri? :)

Ja mikäs muukaan voi olla neulojalla luvun alla ihastuttavan pimeänä talvi-iltana kuin Kate Jacobsin Lankakaupan talvi. :) Just sellaista sopivaa luettavaa, jonka aikana voi neuloa yhtä aikaa, ei tarvitse oikeastaan kumpaankaan keskittyä. Mahtaakohan muuten tälle Lankakauppa-sarjalle tulla vielä joskus jatkoa? Nyt olen tasan puolivälissä menossa, joten loppu on vielä jännityksen alla. ;)

Neulehan esiintyi edellisessä postauksessa huomattavasti suurempana, mutta purkamaan en ole alkanut, vaan sain vain takakappaleen valmiiksi eilisaamuna terveyskeskuksen odotushuoneessa ja pistin saman tien puikoille etukappaleen siellä samassa odotushuoneessa. Eli olen sentään kotoakin välillä poistunut, en vain istunut kaikkea aikaa pelaamassa. ;)

Hyvää ja leppoisaa viikonlopun jatkoa! :) Saapi nähdä, mahdanko tästä vielä itse saada jotain tarmonpuuskaa, voihan olla, että yhtäkkiä päätän vaikka ensi viikonloppuna siivota varaston tai muuta vastaavaa hauskaa, jos alkaa pelaaminen ja pistely turruttaa. ;) Voi kyllä olla, että repäisevin tempaus voisi olla tehdä yksi palmikonkierto tai ristipisto väärään suuntaan... :D Nyt nappaan kuitenkin käsityön taas käteen, katsotaan osuuko neule vai pistely ensimmäisenä ja mihin suuntaan ne lähtevät kulkemaan.

Ajankulua

Oikein paljon kiitoksia positiivisista kommenteistanne edeltävään ristipistotyöhön! :) Ihanaa, kun jaksatte kirjoittaa kauniita sanoja, vaikka oma mielipide olisikin tyyliin "tulipa taas tehtyä tommonen". ;) Ehkä sitä on vaan itse kriittisempi omia käsitöitään kohtaan. Ja nyt kun se enkeli on tuossa pari päivää seinällä ollut, niin eipä siihen kiinnitä sen isompaa huomiota, eli ei se nyt ainakaan häiritsevästi ole muhkurainen tai vinksallaan. ;) Meidän miesväki ei tainnut edes hoksata, että seinälle on tullut jotain uutta, yleensä nuo pienemmät varsinkin on tosi tarkkoja havaitsemaan semmoisia. :)

Olen koittanut saada aikaani kulumaan edelleen ristipistojen parissa. Pistin vain sellaista merkille, että jostain syystä pistelen näitä "pidemmän aikavälin ristipistoprojekteja" (jotkut käyttävät niistä myös nimeä "ufo") aina näin loppuvuodesta. Mahtaako sitten olla niin, että minulle iskee aina tähän aikaan vuodesta kamalan toimeton olo, kuten nytkin on käynyt (äitiiiii mullei oo mitään tekemistäää...), ja silloin tulee kaivettua esiin näitä isompia käsitöitä, joita ei ehdi muulloin pistellä. :) No, hyvä että edistyvät edes vuoden välein - vai onkohan tämän kanssa mennyt kaksikin vuotta kun viimeksi olen pistellyt...?

Eilen aamusta alkaen päätin siis tappaa joutilasta aikaani tämän parissa, ja näissä kuvissa näkyy nyt sitten parin päivän aikaansaannosta. Yritän ihan itseäni motivoidakseni laittaa edistyskuvia mahdollisimman tiheään, vaikkei sitä motivaatiota kylläkään tarvitse kovin kaukaa hakea, riittää kun ottaa neulan käteen ja sen jälkeen ei meinaa muistaa edes syömään nousta välillä. :) Kunhan huolehtii, että muksut saa ruokaa ajallaan, niin samahan se on sitten mihin sitä oman aikansa käyttää. ;)

Vähän olen välillä neulonutkin. Tosin siis ihan vähän vaan, koska tämä on nyt minulla vain "tietokoneneuleena", ja viime päivinä on tullut enemmänkin pelailtua koneella kuin tehtyä sellaisia juttuja, joissa kädet jäisivät vapaaksi neuleelle. Beroccan Aivojumppaan olen nyt jäänyt ihan koukkuun - varsinkin kieli-osion kanssa saattaa ihan tuosta vaan hujahtaa pari-kolme tuntia huomaamatta, kun "pelaan yhden pelin vielä". ;) Vaan hyvähän se on, että on sitä ajanvietettä, ei kädetkään koko aikaa jaksa pistellä tai neuloa. :)

Lokoisaa loppuviikkoa itse kullekin! :)

Talven taikaa

Kiitokset vielä ryijykehuista ja täti-onnitteluista! :) Ensimmäisen osalta otan kehut toki ansaitusti vastaan, mutta jälkimmäiseen minulla ei ole ollut tietenkään mitään osuutta. ;)

Jälleen yksi pitkäaikainen projekti on saatettu päätökseen.

Couleur d'Etoile: Amour d'hiver

Tehty ajalla: 1.1.2009-14.12.2010

Malli: Couleur d'Etoile: Amour d'hiver

Kangas: 30 ct luonnonvärinen pellava yhden yli pisteltynä

Langat: DMC 3685 ja 115 1 säikeellä

Koko: 159x143 pistoa = 13x12 cm

Viimeistely: Sydämen muotoinen pinkeep (ilman neuloja)

Muuta: Nyöri Nappi-Kikasta, rusetin nauha Tiimarista 

Tässä vähän osviittaa siitä, minkä kokoisesta työstä on kyse. Vaikka pistoja on paljon, niin kokoa ei ole mitenkään huimasti. :)

Kuvaa salaman kanssa (ylin kuva oli otettu ilman salamaa). Viimeistelyyn en ole aivan 100% tyytyväinen. Alun alkaenkin suunnittelin viimeisteleväni tämän ja kolme muuta vuodenaikamallia juurikin sydämenmuotoiseksi pinkeepiksi (tai onko se sitten pelkkä "keep", kun en laittanut neuloja ;) ), koska tuo mallin muoto siihen kovasti houkuttaa. Mutta kun tuo malli ei olekaan ihan symmetrinen sydän, ja itse kuitenkin halusin symmetrisen, niin se toi vähän haastetta viimeistelyyn. Huomasin vasta kuvien oton jälkeen, että eihän tuo pistely ole edes keskellä, vaan ylös jää paljon enemmän tilaa kuin alas. Itse asiassa purin jo viimeistelyn kertaalleen samasta syystä, mutta nähtävästi onnistuin tekemään saman virheen siitä huolimatta. Ja vähän muhkurainenkin tuosta sydämestä tuli... No, täytyy viimeistellä ne kolme muutakin vuodenaikaa sitten yhtä pahasti poskelleen, niin näyttää kuin se olisi suunniteltu juttu. ;)

Reunanyörin valinnasta menee kiitokset Vattumadolle, jonka kanssa osuimme Nappi-Kikkaan yhtä aikaa. :) Olen aina niin huono tekemään valintoja, enkä meinaa Nappi-Kikastakaan ikinä päästä pois alle tunnissa, kun jahkaan otanko punaisen vai valkoisen. Onneksi sattui tällä kertaa ristipistoileva tuttu paikalle, jolta saattoi kysyä vähän vinkkiä, ja päädyinkin pellavanyöriin. :) Rusetin nauha on taattua Tiimari-kamaa. ;) Sekä nyöriä että nauhaa on hankittu riittävästi, että saan viimeisteltyä muutkin vuodenajat täsmälleen samalla tavalla (myös tuo muhkuraisen sydämen kaava on tallessa ;) ), vaikka niiden pisteleminen ottaisikin yhtä pitkän ajan kuin tämä. Jos pistelen jokaista vuodenaikaa sen samat kaksi vuotta mitä tähän melkein meni, niin vuoden 2016 lopussa pitäisi olla kaikkien neljän seinällä... ;)

Seuraavaksi kaivankin sitten kaapista lisää vanhoja keskeneräisiä ristipistotöitä. Koitetaan välillä saada valmistakin aikaan, niin voi paremmalla omalla tunnolla aloittaa joskus uusiakin! :)

Mukavaa tätä viikkoa!

Täyden kympin täti :)

Peruskoulussa totuin olemaan "täyden kympin tyttö", joten tuntuu ihan luontevalta olla nyt aikuisiällä "täyden kympin täti". :) Eilen aamulla tähän aikaan nimittäin syntyi kymmenes täditettäväni. :)

Tämä pojanviikari se onkin pitänyt sukua jännityksessä oikein tosissaan! Ensin viikkotolkulla pelättiin, että hän syntyy aivan liian aikaisin. Sitten kun raskausviikot olivat turvallisen pitkällä ja äitinsä sai luvan nousta vuodelevosta liikkeelle, niin poika alkoikin viihtyä masussa. Lopulta hän syntyi päivä lasketun ajan jälkeen, ja nyt on tällä tädillä todella helpottunut olo kahdeksan viikon puhelimen kyttäämisen jälkeen, ei tarvitse enää jokaista tekstarin piipitystä säpsähtää. :) Kyllä tämä tädiksi tuleminen on joka kerta niin jännää, vaikka luulisi minun olevan jo sellainen konkari, että tähän olisi tottunut. ;) Ensimmäisen kerranhan tulin tädiksi 11-vuotiaana, vaan nyt luulen, että tämä tätiytyminen loppuu näihin kymmeneen, kun alkaa sisarusteni iät jo huidella viidenkympin molemmin puolin. Vaan kun nuo vanhimmat sisarusten lapset ovat jo yli kaksikymppisiä, niin eiköhän tässä seuraavaksi voi alkaa sitten odotella isotädin titteliä... ;)

Pääsenkin sitten viimein laittamaan matkaan pari kuukautta sitten neulomani pienen ja käytännöllisen vauvansetin, sekä tietysti heti kun vauvauutiset saapuivat, pistelin onnittelukortin:

Vauvaonnittelukortti

Tehty: 11.12.2010

Malli: Marjorie Massey: Petits points & toile de lin -kirjasta

Kangas: 14 ct vaaleansininen aida

Lanka: Joku tuntematon vaaleansininen

Pistot: Ristipistoja

Koko: 16x30 pistoa

Viimeistely: 10x15 cm kortti ovaaliaukolla

Muuta: Veljenpojalle

Kiitos lämpimästi ryijyjen saamista kommenteista! :) Rauhallista sunnuntaipäivää!

Illantorkku, Aamunvirkku ja Päivänsirkku :)

Vaikka tämä ei olekaan sisustusblogi, niin joskus täällä vilahtelee kuvia meidän kotimme sisustuksesta. Ainakin silloin, kun on aihetta. :) Viimeksi olen tainnut esitellä kotimme tunnelmia viime kesäkuussa (linkin takaa voi käydä kurkkimassa jos kiinnostaa). Tämä allaoleva kuvakin on otettu tosiaankin noin puoli vuotta sitten:

Jos tämä on se sisustuslehdistä ja -ohjelmista tuttu "Ennen"-kuva, niin tänä päivänä olen ottanut sitten "Jälkeen"-kuvan:

Mikä on muuttunut? :) Paitsi, että kuvat on otettu eri kameralla (huomaa kuvan värin lämpötilasta), ja aikaeroa on puoli vuotta - ensimmäisessä kuvassa ulkona on kesä ja toisessa kuvassa talvi. Sisustuksessahan sitä ei huomaa millään tavalla, koska meillä ei vuodenajat, juhlapyhät tms. vaikuta millään tavalla kodin sisustukseen. Jos jotain muutosta tehdään, niin se on sitten ns. pysyvää eli "toistaiseksi voimassa". :)

No, onhan tuossa tietysti montakin pikkumuutosta näkyvissä, mm. uusi rikkaimuri, ja radiokin on tainnut olla kesällä toisessa huoneessa äänikirjakäytössä. ;) Mutta eiköhän se tärkein muutos - ainakin käsityöblogin kannalta - ole tässä:

Isännän kommentti syömään tullessaan oli, että näyttää siltä kuin tuo olisi aina ollut tuossa. :) Eli tulkitsen sen niin, että ryijy on kuin juuri tuohon paikkaan tehty. No, nimenomaan siihenhän se onkin tehty, siitähän tämä kaikki lähti liikkeelle... :D

Minähän olen ollut aina kaikenlaisten seinätekstiilien vastustaja, koska perheessämme on kaksi pölyallergikkoa, mieheni on meistä kahdesta vielä se herkempi. Hän kuitenkin alkoi puhua joskus keväällä, että akustiikan vuoksi olisi mukava saada jotain seinävaatteita pehmentämään kaikua, ja silloin uskaltauduimme ottamaan kokeeksi äidiltäni yhden raanun olohuoneeseen (myöhemmin syksyllä löysimme toisenkin raanun kirpparilta toiselle seinälle). Sen jälkeen alkoi keittiön seinä tuntua hyvin tyhjältä (vaikka siinä olikin taulu ja kaksi palapeliä, jotka muuten nyt on siirretty eteisen pitkälle seinälle), ja aloin haaveilla ryijyn laittamisesta. Mutta ihan perinteistä ommeltavaa ryijyä en uskaltanut ajatella lähinnä siksi, että ryijypaketeilla on aika tavalla hintaa - etenkin kun keittiön seinä kaipasi aika suurta seinävaatetta - ja jos osoittautuukin, että allergiamme ei siedä karvaista seinätekstiiliä, niin siinä menisi iso rahasumma ja vielä vaivannäkö kankkulan kaivoon. Aloin miettiä neulottavaa seinävaatetta, joihin löytyi jotain ideoita mm. vanhoista Novita-lehdistä. Samoihin aikoihin satuin kiertämään kirppareita, joista yhdessä bongasin Novitan Tango Fani -karvalangasta neulotun tyynyn, ja siinä se idea sitten välähti mieleeni - karvalangasta neulottava ryijy! Etsiskelin ensin nettikaupoista karvalankoja, mutta värimieltymykseni ja hintataso eivät kohdanneet, kunnes kuin tilauksesta Tokmanni tupsautti heinäkuun alussa mainoksensa postiluukusta, ja siinä oli tarjouksessa just meidän värisiä kirkkaan pastellisia karvalankoja, ja vain euron kerä! :) Sen enempää en ehtinyt miettiä, vaan hilpaisin pyörällä Tokmannille ja ostin 24 kerää vailla vielä minkäänlaista käsitystä siitä, millaisen ryijyn niistä sommittelisin. Miinuksena näissä langoissa oli kyllä se, että niissä oli myös paljetteja, mutta optimistisesti uskoin, että ne saa ujutettua kätevästi piiloon, ja vaikka nyt voin jälkikäteen todeta, että melkoista sorminäppäryyttä ja vähän saksiakin se vaati, mutta paljetit on taatusti näkymättömissä. Kyllä sen vaivan saattoi nähdä, jos hinta oli langoista kuitenkin noin edullinen. :)

Sitten ei auttanut muu kuin alkaa suunnitella ryijyä, ja matkan varrella suunnitelmat elivät aika tavalla. Jo siellä Tokmannilla keriä valitessani päätin, mitkä värit yhdistän mihinkin palaseen, jotta osasin valita oikean määrän keriä, mutta se mihin järjestykseen ja asentoon ne palat viimein asettuivat, määrittyi lopullisesti vasta viikko sitten. :) Ja alkuperäiseen ajatukseen verrattuna suurin muutos on se, että meiltä ei löydy nyt ainoastaan ryijyä keittiön seinältä, vaan myös kaksi ryijyä makuuhuoneesta:

(mikäs tonttu se tähän kuvaan on pölähtänyt...? ;) )

Makuuhuoneen seinästä ei ole "Ennen"-kuvaa ollenkaan, mutta jokainen osaa kuvitella tyhjän seinän. :D

Sininen on nyt toistaiseksi isännän puolella, oranssi-vihreä emännän puolella. Näiden paikkaahan voi vaihtaa halutessaan, tai sitten voi vaihtaa nukkumapuolta. :)

Ja nyt siis vielä kuvat teknisten tietojen kera. Saanko esitellä: Illantorkku, Aamunvirkku ja Päivänsirkku. :)

Illantorkku-ryijy

Tehty ajalla: 5.7.-4.12.2010

Malli: Oma

Lanka: Schachenmayr nomotta Brazilia Glitter sininen (52) ja vaaleansininen (51)

Langankulutus: 293 g

Puikot: 4 mm

Koko: 37x110 cm

Muuta: Taakse ommeltu tueksi huopakangas. 

 Aamunvirkku-ryijy

Tehty ajalla: 5.7.-6.12.2010

Malli: Oma

Lanka: Schachenmayr nomotta Brazilia Glitter oranssi (35) ja vihreä (72)

Langankulutus: 293 g

Puikot: 4 mm

Koko: 37x110 cm

Muuta: Taakse ommeltu tueksi huopakangas. 

Päivänsirkku-ryijy

Tehty ajalla: 5.7.-6.12.2010

Malli: Oma

Lanka: Schachenmayr nomotta Brazilia Glitter keltainen (22), oranssi (35) ja vihreä (72)

Langankulutus: 597 g

Puikot: 4 mm

Koko: 74x110 cm

Muuta: Taakse ommeltu tueksi huopakangas. 

Hieman nuo vielä tuossa kupruttavat seinällä, mutta eivätköhän ne siitä ajan myötä asetu, kun saavat tottua seinällä roikkumiseen. Ilman taakse ommeltua tukikangasta roikkuisivat ihan muodottomana, mutta vahva huopa vähän auttaa, että pysyvät siinä muodossa ja koossa, johon olen ne ajatellutkin. Kaikkea ei oikein osannut ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun näitä aloin tehdä, ja kun en tiedä, että kukaan olisi tätä ennen neulonut ryijyä ainakaan juuri tällä tavalla ja tästä langasta, niin kokeilun piikkiin menee monta asiaa. :) Mutta voin ainakin ylpeänä sanoa, että nämä ovat taatusti itse tehtyjä ja itse suunniteltuja, kun ei ole ollut valmista mallia missään! :)

Vielä pari kuvakulmaa kotoa, niin saadaan tämän vuoden sisustusbloggailukiintiö täyteen:

Tätä kuvaa ottaessani muistin jonkun tai useammankin tv:stä tutun sisustajan sanoneen, että kun ovi on avoinna, ovesta näkyvän tilan täytyy olla jotenkin sidoksissa toisen tilan kanssa. Kun värimaailma on ollut makkarissa tähän saakka ihan eri kuin muualla kodissa, niin nyt löytyy ainakin jokin muu yhdistävä tekijä. :) Isäntä tietysti tokaisi, että pitääkö meillä tästä lähtien olla aina makkarin ovi auki. ;) No ei todellakaan tarvitse - kun kuvat blogiin on otettu, niin ovi voidaan sulkea, ja elämä jatkuu normaalisti. ;)

Päivänpaisteista viikonlopun jatkoa! :) Lupaan tänä viikonloppuna blogata toisenkin kerran ja vieläpä iloisten uutisten merkeissä. :)

Uutta puikoilla :)

Edittiä puolivälissä.

Lämpimät kiitokset kaikista kommenteista - Barbie kiittää erityisesti pukukehuista. ;) Kiitän myös itsenäisyyspäivän ja hääpäivän toivotuksista.

Siinähän tuo itsenäisyys/hääpäivä taasen meni ilman mitään kummallisuuksia, minä taisin ommella koko päivän ja illan ryijyn paloja yhteen ja taustakangasta paikoilleen. Itsenäisyysillan loppupuolella piti jo kääriä olohuoneen mattoa kasaan ja levittää ryijyntekele paljaalle lattialle, kun ei ihan enää sylissä mahtunut tekemään. Siinä sitten pyllistellessä ilta kului loppuun, ja sen jälkeen oli kyllä ihan fyysisestikin kaikkensa antanut olo. :) Ihan priimaa jälkeä ei tullut ryijyn taustapuolelta, mutta eihän sinne kukaan katso, pääasia kummiskin, että paraatipuolelta näyttää hyvältä, eli ei veny eikä roiku ihan mihin sattuu. :)

Valitettavasti en ole edelleenkään saanut Somikista soittoa, että ryijyripustimia olisi tullut, joten tämän kummempaa kuvaa ei ole ryijyistä vieläkään luvassa. Kävin viime viikolla kahteen otteeseen niitä ripustimia kysymässä, ja Somikkiin odotettiin kyllä kuormaa tulevaksi viime viikon aikana, vaan ei ollut vielä lauantaina tullut. No, toivottavasti sieltä pian asiasta soitellaan, tai sitten pitää itse soittaa vaikka perjantaina ja kysyä, mikä on tilanne, jotten lähde ainakaan turhaan paikan päälle kyselemään. Olisihan nämä kiva saada pian seinälle. :) Pienemmissä ryijyissä on kyllä ripustimet olemassa, kun niihin sain ostettua Kärkkäiseltä, mutta mielelläni esittelisin ryijyt täällä blogissa yhtä aikaa, sitä paitsi noille pienemmille pitäisi saada porattua kiviporalla ensin seinään ruuvit, ennen kuin ne saa seinälle. Mutta kaikki aikanaan. :)

Edit illalla: Lukeekohan Somikin väki blogiani, vai onko ihan sattumaa, että melkein heti tämän blogitekstin julkaisun jälkeen Somikista soitettiin ja ilmoitettiin ripustimien saapuneen. :) Pyysin laittamaan mulle tarvitsemani jemmaan, koska näillä näkymin ehdin hakemaan ripustimet vasta lauantaina. Eli viikonloppuna saatte niitä kuvia! :)

Ryijyt ovat siis toistaiseksi odottamassa työhuoneen kaapin päällä. Niiden alla kuvassa vilahtaa pari muutakin seinävaatetta; isäntä kantoi joskus joitakin viikkoja/kuukausia sitten kierrätyskeskuksesta kaksi raanua, ajatteli ilahduttavansa niillä emäntää. ;) No, emäntä tuumasi, ettei nuo sovi meidän sisustukseen, joten isäntä päätti laittaa ne myyntiin. Vaan siinä sitten odoteltiin taas aika monta viikkoa, että emäntä saisi otettua niistä raanuista kuvat, että isäntä saa tehtyä myynti-ilmoitukset, vaan eipä nuo ole menneet kaupaksi, vaikka ovat olleet huuto.netissä myynnissä varmaan jo kuukauden. Viikonloppuna isäntä kuitenkin yhtäkkiä tuumasi, että mitä jos hän laittaisikin työhuoneen seinälle toisen noista raanuista Ramones-julisteen tilalle. Ja kas vain, yhtäkkiä ja yllättäen emännän mielestä ne raanut alkoivat sopiakin sisustukseen... jos siis pitää valita raanun ja Ramonesin väliltä. ;) (On muuten jo toinen raanu, joka syrjäyttää seinällä Ramonesin julisteen, aina se isäntä vaan keksii sille julisteelle uuden paikan, näemmä.) Mutta edelleen odotellaan niitä ripustimia Somikista tämänkin asian suhteen. Jos isäntä keksii vielä jäljelle jäävälle raanullekin sijoituspaikan, niin saankin kantaa niitä ripustimia kotiin sitten oikein urakalla! :D

Vaan nyt kun ei tarvitse noita karvareuhkoja enää vääntää käsissään, niin oli ihanaa aloittaa ihan uusi neule korkkaamattomasta kerästä! :) Vihdoin viimein on tekeillä se palmikkotunika, joka on ollut tehtävälistan kärkipäässä jo useamman kuukauden, vaan aina on mennyt joku sukka tai lapanen edelle. Tässäpä sitä sitten riittääkin loppuvuodeksi puuhasteltavaa. :) Vaikka käsityöaikahan tässä piakkoin lisääntyy, kun ei ole enää montaa iltaa töitä tälle vuodelle, tämän illan jälkeen itse asiassa enää huominen ja ensi viikon maanantai. Tai no, lisääkö se sitten käsityöaikaa vaiko vähentää, kun ei ole enää niitä bussimatkoja, jolloin voi neuloa! ;)

Ainakin ristipistoiluaikaa luulisi siunaantuvan enemmänkin, näitä kun en voi bussissa tehdä. Tämä oli nyt viikonlopun ajan kokonaan tauolla, kun keskityin ryijyn viimeistelyyn. Viime torstaina urakoin aika monta lumihiutaletta, sen jälkeen tartuin tähän vasta eilen tiistaina, jolloin tein ihan muutaman piston. Mutta tämä on nyt niin hyvällä mallilla, etten ota tästä enää paineita tehdä joka päivä, koska kaikkina päivinä ei ole mahdollisuuksia pistellä, mutta toisena päivänä sitten vastaavasti enemmän. Eikä tästä puutu enää kuin yksi iso, yksi keskikokoinen ja 3½ pienempää hiutaletta, eli ihan tosi vähän vaan. :) Hauskaa ajatella, että tämäkin pian valmistuu! :)

Ensi vuonna tähän aikaan muuten onkin sitten liputuspäivä, tiedättekö miksi? :) Periaattessa 8.12. on suositeltu liputuspäiväksi jo vuodesta 2005 alkaen, mutta ainakaan meidän pihalla ei liput tänään liehu. Vuoden 2011 kalenterissa on sitten jo ihan lipun merkkikin - vihdoin ja viimein! :) Jos et tiedä syytä, niin kurkkaa Wikipediasta. :)

Joka tapauksessa hyvää keskiviikkoa ja suosikkisäveltäjäni syntymäpäivää! :)