Kuin villisorsan valitus soi kaislikossa öin

Voi että tänään harmitti, kun ei ollut kameraa mukana! Siis sehän ei ole koskaan silloin mukana, kun olisi hyviä kuvauskohteita tarjolla, ja sitten kun se on mukana, ei tule mitään mielenkiintoista kuvattavaa. Käytiin nimittäin aamupäivällä kuopuksen kanssa lenkillä, ja vaihteeksi taas eksyimme sorsalammen liepeille. Ollaan jo pari kertaa käyty siellä katsastelemassa, josko näkisimme sorsanpoikasia, ja toisella kertaa oli pussillinen sämpylöitäkin mukana (meillä ei muuten syödä lainkaan vaaleata leipää, joten piti ihan sorsia varten käydä ostamassa "pullapussi" kaupasta), mutta ei vain silloinkaan näkynyt poikasia. Ja sitten tänään tietysti, kun oltiin ilman leipiä ja kameraa mukana, niin eiköhän sieltä uinut sorsaemo ja kolme poikasta meitä kohti heti, kun saavuimme lammen lähelle. Ne mokomat vielä kipusivat rannalle meidän tykö ihan siihen metrin-parin päähän ja jäivät odottamaan ihan selvästi, että olisi taas pullaa matkassa. :) Ja se kamera mokoma oli kotona! Meidän kuopuskin höpötti "ankka", hän nimittäin juuri tänä aamuna oppi tuon sanan. :) No, täytyy koittaa joskus vielä paremmalla onnella leipien ja kameran kera bongailla poikasia.

Koska tänään ei saatu kuvia, joudutte tyytymään viime maanantaina räpsittyihin sorsan kuviin.


Sorsanpoikaset on kyllä suloisia, on kiva käydä etsiskelemässä lammella poikueita. Kaikkein parhaiten on jäänyt mieleen eräs poikue viisi vuotta sitten, jolloin asuimme kyllä ihan eri kaupungissakin, mutta sielläkin ihan yhden lammen lähettyvillä, joten sorsia bongailimme silloinkin. Silloin vuonna 2004 esikoisemme oli viiden päivän ikäinen, ja olimme hänen kanssaan ensimmäistä kertaa ulkoilemassa, kiersimme lampea ja näimme kaislikossa sorsanpesän täynnä ihan pieniä poikasia. :) Tuntui kivalta nähdä sorsalla poikasia, kun meilläkin oli oma poikasemme vaunuissa. :) Silloin oli peräti videokamerakin mukana, joten ne poikaset ikuistettiin. :)


Heh, esikoisen vauva-aikana tuli kyllä räpsittyä paljon kuvia ja kuvattua videollekin pitkät pätkät jopa ihan vain nukkuvaa vauvaa. ;) Esikoisesta täyttyi ensimmäinen videokasetti jo ennen kuin hän oli vuorokauden ikäinen. Kuopuksesta ei ole vieläkään kuvattu kokonaista videokasetillista (johon mahtuu tunti per kasetti), vaikka siinä kasetilla on kuopuksen ristiäisetkin. Ja kuopus on kohta jo puolitoista vuotta! :D Niin se vaan taitaa olla kaikissa perheissä, että on hirveät määrät kuvia ensimmäisestä lapsesta, ja muita lapsia saatetaan muistaa kuvata hädin tuskin synttäripäivinä. ;)


Tänään muuten mietin, että mahdoinkohan keksiä kokonaan uuden ruokalajin, vai onkohan sen joku muu jo keksinyt aiemmin... Nimittäin tein makaronilaatikkoa ilman makaronia! :D Tai siis laitoin makaronin tilalle vaan riisiä. Onko se sitten riisilaatikkoa? En ole kyllä sellaisesta koskaan kuullut ennemmin, tosin minä nyt en muutenkaan tiedä ruokien oikeita nimiä, ne on aina vaan "no siinä on jotain pottua ja jauhelihaa paistettu pannulla, en minä sen nimeä tiedä". :D No, kummiskin siis vaan keitin riisit ja paistoin jauhelihan, laitoin ne uunivuokaan ja kaadoin munamaidon päälle, ihan niin kuin makaronilaatikkokin tehtäisiin. Ja tietysti mausteita laitoin myös, ja ihan syötävää siitä tuli. :) Mutta onko joku tehnyt tuollaista riisilaatikkoa koskaan tai kuullut sellaisesta? :) Minä muuten en ole tehnyt kuin tasan kerran eläissäni makaronilaatikkoa, ja silloin ajattelin, että huh-huh kun oli työlästä tehdä, en ikinä enää tee! Kun onhan se melkoinen homma tehdä kaksi versiota, mulle oma ja muulle perheelle oma, ja sitten vielä siinä vahtia samalla, ettei vaan mene välineet sekaisin. Voisihan sitä tietysti tehdä vaan yhden laatikon niistä mun makaroneista, mutta jos tavallinen makaroni maksaa euron kilo ja mun makaroni 9 euroa kilo, niin... Yleensä kyllä silloin harvoin, kun satutaan makaronia syömään, keitän kyllä itselleni ja muulle perheelle erikseen, mutta se on vähän eri juttu, kun ei tarttee laatikoksi tehdä. Sitten vain yhtäkkiä tässä joskus kävi mielessä, että miksei riisistä voisi tehdä ihan samanlaista. Olihan siinäkin toki oma hommansa, minusta on vähän hassua paistaa jo kertaalleen kypsennetty ruoka uudestaan uunissa, ja kun se kestääkin niin tolkuttoman kauan - minä kun yleensä alan noin 20 minuuttia ennen ruoka-aikaa miettiä, että mitähän sitä tänään syötäisiin. ;) Mutta on kait sitä maailmassa hölmömpiäkin juttuja kuin makaronilaatikko. Tai riisilaatikko.


Älkää peljätkö, tästä ei ole tulossa sorsa- ja ruokablogi. ;) Mulla vaan ei ole just nyt mitään esiteltävää käsityörintamalla, kaikki on vähän niin kuin kesken. Ja puuhaa on ollut siihen malliin (eikä ole tarvinnut sitä edes keksimällä keksiä), etten ole ehtinyt tänään ja eilen paljon käsitöitä tehdä. Eikun on mulla valmistunut yksi ristipistosalaisuusjuttunen, ja toisen viimeistely on koko ajan työn alla. Oon noita tehnyt vähän sillai, että jos on hetkikin ollut aikaa istahtaa, niin olen ihan vähän jotain tehnyt, ja siten ne pikkuhiljaa etenevät.


Vilpoisaa viikonloppua! :)

Tuhannen yötä kanssasi valvon...

Olen minä viime yönä nukkunutkin, jotenkin. Mutta ei niin hyvin, kuin olisi voinut nukkua. Esikoinen tuskin nukkui ainakaan yhtään paremmin. Hänelle nimittäin nousi eilen jostain selittämättömästä syystä korkea kuume. Ei ole mitään virustautia päällä, eikä ole sairastanut moneen kuukauteen mitään, eli ei voi olla jälkitautiakaan. Jostain syystä siis vain kuumetta 39,6. Sitten hän sai pariin otteeseen kuumehourekohtauksia, ensimmäisen alkuyöstä, ja toisen vielä varhain aamulla, vaikka siinä vaiheessa oltiin jo annettu kuumetta laskevaa lääkettä, ja oli hänellä kuume laskenutkin jo 38:aan. Oli aika hurjaa seurata lasta, joka kaikesta päätellen oli hereillä, mutta jolla oli erittäin pelottavalta vaikuttavia näkö- ja kuuloaistiharhoja. :( Vaikea siinä on vakuuttaa toiselle, että täällä ei ole mitään isoa koiraa eikä täällä kuulu mitään ääntä eikä mitkään pojat ole piilossa ja tuossa lattialla ei ole kirjaa... kun raukka pitelee korviaan ja juoksee ympäri huonetta pelottavia asioita pakoon, silmät ihan apposen ammollaan katse lasittuneena. :( Ei ole tällaista koskaan ennen hänelle tapahtunut. Myöhemmin aamulla, kun noustiin ylös, poika alkoi olla jo terveemmän oloinen, eikä muistanut yöstä mitään, vaikka suurimman osan yöstä hän kaiketi on ollut valveilla. Nyt kuume onkin jo laskenut, joten ehkäpä tästä päästään ohi ilman, että tarttee lääkärissä lähteä käymään.

Eilen illalla osallistuin taasen torstaiseen tapaan ristipistomaratonille, tai oikeammin puolimaratonille, kun ehdin vain parisen tuntia pistelemään. Yhden salaisuuden sain valmiiksi, tai siis pistelyosuuden valmiiksi; viimeistely pitäisi vielä jossain vaiheessa tehdä. Ja sitten aloin pistellä tällaista:


Tuli niin huono kuva tästä, että tohdin sen jopa täällä julkaista, vaikka tämäkin on osa sitä salaisuutta, joita olen pistellyt. Metallilangalla tuota pistelen (kuvasta ei varmaan sitäkään huomaa), joten hidasta on. Mutta tästä tulee nätti. Näette sitten kuukauden päästä. ;)

Jaahas, se olisi sitten kohta taasen viikonloppu. Pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, ettei meillä ole minkäänlaisia suunnitelmia, en ole itse asiassa vielä edes viikonlopun ruokalistalle uhrannut ajatustakaan. No, eihän meillä siis yleensäkään ole mitään erikoista menoa viikonloppuisin, kotonahan me ollaan, ja joskus mulla saattaa olla jotain käsityötapaamisia lauantaina tai sunnuntaina, että siinä ne "suunnitelmat" ovatkin viikonlopuille, jos jotain suunnitelmia on. ;) Mutta pitkästä aikaa ei siis mitään tiedossa. Tai pitkästä ja pitkästä aikaa - tässä taisi olla peräti kaksi viikonloppua peräkkäin, jolloin oli jotain menoa (= neule- ja ristipistotapaamisia ;) ), mutta itse asiassa kolme viikkoa sitten ei meillä tainnut silloinkaan olla viikonloppuna mitään kummempaa, käytiin kyllä sitten tivolissa silloin, mutta ei sitäkään silloin mitenkään erityisesti suunniteltu, kunhan mentiin. :)

Niin, mitähän sitä sitten keksisi touhua tälle ei-mitään-viikonlopulle? Nythän olisi oikein oiva aika vaikka siivota! :D Harmi vaan, täällä ei ole mitään siivottavaa, kun saatiin tässä ihan äskettäin jokaperjantainen viikkosiivous valmiiksi, ja meillä on kaapitkin niin hyvässä järjestyksessä, ettei niillekään tarvitse mitään tehdä (vaikken kyllä muista niitä aikoihin siivonneeni). No, kyllähän nuo pojat pitävät siitä huolen, että luutulle on joka päivä töitä, ja kyllä minä sitä ahkerasti käyttelenkin, itse asiassa luutuan ruokapöydän aluksen joka ainoan ruokailun jälkeen, eli viidesti päivässä. :) Että riittää tässä siivottavaa vielä siivouksen jälkeenkin, ei huolta siitä. :) Hei, mutta nythän olisikin tosi hyvä tilaisuus siivota sauna! :) Ei olla muuten vieläkään kertaakaan siivottu saunaa, vaikka ollaan tässä asunnossa yli vuosi asuttu, tai siis kyllä me imuroidaan ja mopataan se kerran viikossa, mutta lauteisiin ei olla koskettu. Ja miksipä oltaisikaan, kun ei olla koskaan täällä saunottu, eikä varmaan tulla saunomaankaan niin kauan kuin se sauna toimii meidän varastona. Joten ehkäpä nytkin maltan pitää näppini erossa varastostamme, ja keksiä jotain muuta. Tai mitä luultavimmin minun ei tarvitse edes keksimällä keksiä itselleni tekemistä, sillä yleensä sitä riittää muutenkin riittävästi. Pitää sitten vaikka käsitöitä tehdä, jos ei kerrassaan mitään muuta voi. ;)

Se hyvä puoli siinä on, kun ei ole mitään suunnitelmia, niin ei voi mennä suunnitelmat pieleenkään, eikä tule pettymyksiä, jos nyt vaikka lapsi sairastuu. Olisi se kauheaa, jos joutuisi vaikka jättämään käsityötapaamisen väliin lapsen sairastumisen vuoksi! ;) En ole kyllä koskaan jättänyt, oman sairastumisen vuoksi kylläkin pari kertaa. Varmaan meilläkin nyt vähän katellaan tuon esikoisen vointia ja elellään sen mukaan. Ehkä jo ylihuomenna pääsemme koko porukalla ulkoilemaan, ja muuten pitää sitten vain meidän terveiden käydä vuorotellen nauttimassa tästä ihanan vilpoisasta kesäsäästä. :)

Siitä tulikin mieleeni, että minähän napsin tänään kuvia parvekkeella siinä samalla, kun puistelin kodintekstiilejä. Minä kun en parvekkeella käy kuin kolmesta syystä: nukuttamassa kuopuksen päiväunille, puistelemassa perjantaisin tekstiilit ja ottamassa valokuvia blogiin. :D Tänään sitten ajattelin, että kyllä tuo siivouspäivän puistelupuuha on kivaa, kun saa samalla vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa ja ihastella mukavia maisemia:


Tämän lämpövoimalan tornin nähdessäni muistan aina, mistä se lämpö ja rakkaus ja hyvä olo tänne meidänkin kotiimme tulee. :) Tai no, ainakin se lämpö. ;) Olohuoneen ja makkarin ikkunoista näkyy sitten koko voimala, mutta parvekkeella on sopivasti puita edessä.


Kun sitten päätä kääntää vähän oikealle, niin pääsee nauttimaan merinäköalasta (kannattaa suurentaa kuva klikkaamalla sen päältä ;) ). Samalla näkee myös vilauksen Alvar Aallon arkkitehtuurin kiistattomasta helmestä, eli Toppilan siilosta. ;) Sehän valittiin tässä hiljattain Oulun rumimmaksi rakennukseksi. :) Jos et tiedä, miltä siilo näyttää, suosittelen kurkkaamaan tämän linkin, siitä näkee siilon koko komeudessaan, eikä vain kattoa kuten meidän parvekkeelta. ;)

Kun on aikansa ihaillut merta ja siiloa, voikin kääntää päänsä vielä vähän oikealle:


Tämä on siivouspäivässä kaikista mukavinta. :) On ilo nähdä, että äidin touhuja tarkkaillaan intensiivisesti. Vaikka sen jälkeen ikkunat onkin pestävä, mutta kyllä minä muutenkin kerran viikossa pesen sisäpuolelta kaikki ne ikkunat, joiden ääressä meidän tenavat enimmäkseen viihtyvät tahmatassuineen. Tämä taitaa olla kuopuksen suosikki-ikkuna, ainakin perjantaisin. :)

Vaipanvaihto kutsuu! Polkisiko sitä sitten sen jälkeen kuntopyörällä? Vai lukisiko blogipäivitykset ja polkisi pyörää vasta illemmalla? Virkkaisinko vai neuloisinko pyörää polkiessani? Viimeistelisinkö tänään ristipistotyön vai pistelisinkö keskeneräistä? Kas, siinäpä pulmia kerrakseen! ;)

Puuhakasta perjantaita ja viikonlopun odottelua!

Veden pinnan alla merimakkaralla sekä simpukalla oma koti on

Simpukoita olisi tässä alla olevassa keskeneräisessä neuleessa. Ja kun tämä joskus valmistuu, niin tällä sitten koitetaan peitellä niitä (meri)makkaroita. ;)


Takakappale valmistui. Sen verran olen Samosta neulonut, että enää en edes yritä tehdä suositelluilla puikoilla vaan valitsen reilusti pienemmät. Mikä kyllä aiheuttaa sen, että tehdessä se tiheys on ihan jotain muuta mitä ohjeessa käsketään. Mutta en alakaan enää mittaamaan neuleen päältä mittoja, vaan jos esimerkiksi ohjeessa sanotaan, että 25 krs = 10 cm, ja pitää neuloa 25 cm ennen kädenteiden alkua, niin en totisesti mittaa, vaan lasken, että 25 cm tarkoittaa tuolla tiheydellä 62-63 kerrosta. Ja sitten teen sen kerrosmäärän, vaikka mittanauha väittäisikin tuossa vaiheessa, että olen neulonut vasta 20 cm. Koska sitten kun neuleen kastelen ja höyrytän, kuten nyt olen kuvassa olevalle takakappaleelle tehnyt, ja mittaan sen jälkeen, niin TADAA! Nyt se 20 cm onkin kasvanut 25 cm:ksi. :) Että kaikkea sitä oppii, kun riittävän kauan yrittää. Tästä saattaa siis tulla jo toinen Samos-neuleeni, joka ei roiku polvissa eikä ole leveydeltään kolme kertaa minun kokoiseni. Nuo puuvillaneuleet kun tahtovat vähän kasvaa ylisuuriksi siinä vaiheessa, kun ne kastelee. Puuvillavirkkaukset on kyllä sitten eri juttu, niiden kanssa joutuu viime metreille jännittämään, että mahtuvatko päälle, ja kaikki eivät ihan suosiolla mahdukaan. ;)

Maanantaina ja tiistaina hehkutin, miten ihana on pitkästä aikaa neuloa! Tai siis en tainnut hehkuttaa täällä, mutta mielessäni hehkutin, ja jotain sen suuntaista mainitsin neuletapaamisessakin. Viime aikoina kun olen niin paljon vaan virkannut (mekon ja sen hivenen ahtaan puoleisen keltaisen puseron), ja KIPissä aloittamani onteloneulepatalappukin oli äärimmäistä keskittymistä vaativa neuletyö, niin tällainen helpohkon pitsineuleen tekeminen tuntui jo ihan aivottomalta, kun ei tarvitse koko ajan käsiä tuijotella. Ja sileää neulettahan tuossa on tosi paljon ainakin takakappaleessa.

Mutta sitten eilen alkoikin yhtäkkiä TAAS virkatuttamaan. Joten...


... tunnistanette kenties, mitä tässä on tulossa. :)

Nyt en tästä jouda enempää tarinoimaankaan, sillä minua revitään koko ajan kädestä. Täytyy siis lähteä syömään (sitä eilen ostettua helkatin kallista kalaa) ja sitten valmistautumaan illan maratonia varten. :)

Touhuistaa torstai-iltaa vaan kaikille! :)

My boy lollipop

Nyt vilautus siitä, mitä tässä on ollut muutaman päivän puikoilla. Aloittelin tekemään neuletakkia Novita 2007 -lehden mallin mukaan Samos Lollipopista, ja varmaan tänään jo takakappale valmistuu:


Kuva on onnettoman harmaa, kun en viitsinyt mennä parempaan valoon parvekkeelle häiritsemään kuopuksen päiväunta, enkä myöskään kerroksen yhteiselle tuuletusparvekkeelle. Että saapi luvan kelvata nyt tällaisena, kun on kummiskin keskeneräisestä työstä kyse. Aattelin tämän ainakin vielä tikutella tässä tämän kuun aikana, ja aika paljon muutakin käsityötä on mielessä... :)

Mitäs muuta tälle päivälle? Ainakin olen ollut pahalla tuulella, mikä johtunee varmaan tuosta halvatun auringosta, kun on mokoma tullut taas taivaalle kiusaamaan meitä viattomia ihmisparkoja! Eikö se nyt ymmärrä pysyä piilossa, ettei tarttee kärsiä ja kitua paahteessa?! Tuossa puolen päivän kieppeillä oli kyllä vielä ihan mukava pyöräillä, kun kävi oikein voimakas tuulenvire, mutta toisella reissullani myöhemmin iltapäivällä tuntui, että sulan elävältä. Varmaan tuo läheisen autoliikkeen mittari valehtelee, kun väitti siellä olevan vain +14 astetta, koska se tuntui ainakin +114 asteelta. Lunta, antakaa mulle lunta! :) Vesikin kelpaa ensi hätään. ;) Juu, minun maailmassani "kurja sää" tarkoittaa aina auringonpaistetta, kun taas "hyvä sää" on sellainen pilvinen, tuulinen, viileä ja ehkä ihan pikkuisen sateinenkin, oikein loistava sää on sitten kunnon myrsky. :) Vaikka no, aivan sama, sää kuin sää, eipä se paljon elämää hetkauta. En ole koskaan viitsinyt seurata mitään säätiedotuksia, kun ei siihen oikein itse voi vaikuttaa, millainen sää on. Minulle riittää, että kun ulos lähtiessäni vähän vilkaisen verhonraosta, mikä mahtaa olla sen hetkinen keli, sitten varustaudun sen mukaan ja painun ulos. Miksi pitäisi tietää sen pitemmälle? Ulos mennään silloin kun huvittaa tai jos on sovittu tapaaminen, ja pyörällä tai kävellen liikutaan säällä kuin säällä, joskus ehkä bussilla. Sitten ollaan sisällä kun siltä tuntuu. Yleensä niin päin, että paisteella pysyn mieluummin sisällä ja pilvisellä sitten nautin ulkoilmasta. Lapsetkin tykkää mieluummin läträtä lätäköissä, mikäpäs sen mukavampaa. :) Mutta loppujen lopuksi: aivan sama. :) En käsitä, miksi säästä jaksetaan niin kauheasti vouhottaa... Mutta minä lopetan säästä vouhottamiseni tähän, ja jatkan neulomista. :)

Heh, minähän tulinkin jo paremmalle tuulelle, kun sain vähän purkaa vastenmielisyyttäni aurinkoa ja kesää kohtaan. ;) Onneksi se kesä kohta jo loppuu... hyvä hyvä! :) Ja kyllä myönnän, että minä olen ihan vähän provosoitunut, kun joka blogissa toitotetaan, että "voi kun tulis lämmin" ja "voi kun paistaisi aurinko". Mutta minä sanon, että voi kun tulis oikein kylmä ja pimeä ja kaatosade ja räntää ja rakeita ja ukkosta ja lumimyrsky! Niin. :) Ihan niin kuin noilla toiveilla voisi mihinkään vaikuttaa. ;)

Kyllä minä tänään suutuin vähän parista muustakin asiasta. Kela lähetti mulle postia ja juoksutti turhalla asialla, joka kyllä saatiin selvitettyä siellä Kelan luukulla, ei siinä mitään. Sitten vielä kävin Kauppahallissa kalaostoksilla, kun siellä kuulemma on hyvä ja edullinen valikoima. Ja paskanmarjat, en ole ikinä ostanut niin kallista kalaa, palvelu oli vattumaista, ja valikoimat ihan surkeat. Olisi vain pitänyt tylysti sanoa että en osta teiltä mitään siinä vaiheessa, kun myyjä alkoi vattuilla, ettei 250 grammaa riitä mitenkään neljälle hengelle. Helkkari, meille riittää tuo hyvin kahdellekin aterialle! Ja siitä satsista piti vielä maksaa semmoinen summa, että olisin sillä saanut kaupasta kalaa viikoksi! En mene enää ikinä sinne ostoksille, vaan tyydyn onkimaan kalani kaupan pakastealtaasta. Tulipahan nyt tuokin asia purettua, kun kotimatkalla piti yksikseen sitä itkeä. :(

Niin, tai ehkäpä mun kenkku mieli johtuukin asiasta, joka selviää kalenteriin katsomalla... Jokavuotinen riesa tämäkin, tai siis monta kertaa vuodessa, aina silloin kun kalenterissa on joku muu päivä kuin sunnuntai punaisena. Mun verenpaineeni kohoaa aina, kun näen jossain sen yhden j-alkuisen sanan... tai huhti-toukokuun vaihteessa v-alkuisen. Tai loppuvuodesta 5-kirjaimisen j-alkuisen ja jonka lopussa on oulu. ;) Minä haluan sellaisen kalenterin, jossa on vain arkipäiviä, myydäänkö sellaisia jossain? :)

Kakka päivä on siis ollut, mutta eiköhän se tästä taas. Kun pääsisi viimein neulomaan, niin ehkä siinä mielikin vähän rauhoittuu. Kiitosta täytyy kyllä sanoa meidän esikoiselle, kun kerroin hälle, että äitillä on nyt vähän paha mieli, niin hän lupasi olla tänään oikein kiltti poika. :)


Kiitos ja anteeksi taas! ;) Kyllä minä tästä sitten piristyn, kun alkaa kuulua sateenropinaa kattopellille. :) Tähän loppuun kuva meidän lähellä olevan lammen asukeista, käytiin niitä tässä yhtenä päivänä ruokkimassa. Se oli sellainen oikein mukava pilvinen päivä. :)

Atsipoppaa, pojat keitti soppaa

Vaikka minkälaisen sopan onnistuisi keittämään, niin ei ainakaan sormet poppaa:

Patalaput
Tehty ajalla: 15.-16.6.2009
Malli ja suunnittelija: Oma pää sitä mukaa kun virkkaus eteni
Lanka: 7 veljestä oranssi (278) ja keltainen (268)
Langankulutus: Oranssi 50 g, keltainen 3 g, yhteensä 53 g (jämälankojen loppuunkulutus)
Virkkuukoukku: 4 mm
Koko: Viisikulmion halkaisija n. 21 cm, ympyrän halkaisija n. 17 cm
Muuta: Patalapputalkoisiin

Itse en siis tule näitä patalappuja käyttämään, koska ne menevät Patalapputalkoisiin, toisin sanoen lähetän nyt nämä ja edellisessä postauksessa esittelemäni patalapun Vienon Kammariin.


Käytin näihin vihoviimeiset keltaisen ja oranssin 7 veljeksen jäämistöt, ja suunnitelma eteni sen mukaan, miten lankaa näytti riittävän. Toista lappua tein kerän päältä ja toista sisältä. Lopulta sitten vielä viimeisestä nöttösestä virkkasin pienen kukan, jonka kiinnitin tuohon pyöreään patalappuun. :)

Värimaailma passaa Spectrumiin.

Jälleen on sadellut kommentteja - kiitos! :) Unohdin edellisessä postauksessa mainita, että nyt on tullut tosi paljon kommentteja sellaisiltakin, jotka eivät ole ennen kommentoineet tai ovat kommentoineet hyvin harvoin, ja nämä uudet tuttavuudet ovat ilahduttaneet erityisen paljon. Vaikka toki vanhojen blogituttavuuksien kommentit lämmittävät sydäntä yhtä lailla. :) Olen taas käynyt lisäilemässä Blogilistan suosikkeihini näitä uusia tuttavuuksia, eli enköhän nyt piipahda näissäkin jatkossa vierailulla. Kannattaa siis jättää kommenttia, jos haluaa minut vieraaksi omaan blogiinsa! ;) Huomasin myös, että Blogilistan tilaajamääräkin on kasvanut yhtäkkiä ihan hurjasti - tervetuloa uusille lukijoille! :) Ja kaikille tasapuolisesti taas kerran vielä kiitos ja anteeksi! ;)

Mulla on muuten ollut pari päivää tässä jo uusi isompi neulekin puikoilla. Ehkä seuraavan kerran väläytän sitten sitä. Tänään neuletapaamisessa olleet näkivätkin siitä jo vilauksen, ja siellä tuo neuleeni etenikin mukavasti. Voi, olikin kiva tapaaminen meidän kesäpaikassamme Ainolanpuistossa, vaikka päädyimmekin sitten kahvilan tiloihin. Sinne päätyi myös pieniä eläinystäviä, sillä yksi linturaukka yritti epätoivoisesti löytää sieltä ulos, ja onneksi sen kaverit sitten viimein sirkuttivat pihalla, että tule tänne, ja lintu pääsi vapauteen. :) Toinen bongaamamme nelijalkainen oli pikkuruinen hiiri, joka vipelteli kahvilassa vähän siellä sun täällä. Vaikken olekaan mikään jyrsijöiden (enkä kyllä siivekkäidenkään) ystävä, niin tuo pieni hiirulainen oli kyllä söpö. :)

Nyt vähän vielä lisää silmukoita neuleeseen ja sitten ehkä jo untenmaille!

Patarataruu ja pimmammaa näin ötökät elellä saa

Otsikkoon tarkennus: jostain blogista eilen luin, että pitäisi varmaan alkaa otsikoida laulun sanoin blogipostauksensa, kun tahtoo olla välillä vaikeaa keksiä otsikoita. Tuumasin mielessäni, että hyvä idea, ja kun tuo eilinen otsikkokin oli käsittääkseni jostain laulusta, niin jatketaan samalla linjalla. ;) Se että liittyykö tuo otsikko nyt yhtään mihinkään, on sitten eri juttu... :) (otsikon laulua olen joskus laulattanut lapsilla, että on sellainen oikeesti olemassa eikä vaan mun päässäni... ;) )

Mutta asiaan! :)

Ensinnäkin ihan tuhannesti kiitoksia kaikista saamistani kommenteista! :) Enpä muista, milloin viimeksi joku tekemäni käsityö olisi saanut noin mahdottomasti kommentteja, ja kaikki niin positiivisia. Tässähän ihan nolostuu... KIITOS! :) Kiitos toki kaikkiin muihinkin postauksiin tulleista kommenteista, pitäisi muistaa useammin niistä kiittää tai edes jotenkin reagoida, mutta kun on aina niin hirveä tohina päästä kirjoittamaan uutta postausta, niin se kiitos jotenkin unohtuu. Mutta nyt siis heti kerralla ihan kaikesta mahdollisesta kiitos ja anteeksi! :) (anteeksi pitää myös muistaa aina pyytää, vaikka vaan ihan kaiken varalta... ;) )

Sain teiltä hyviä pukeutumisvinkkejäkin tuota mekkoa koskien, kiitos niistäkin! :) Minä kun olen täysi juntti pukeutumisen suhteen (ja kaikessa muussakin), niin en tiedä, mikä milloinkin on muotia tai ylipäätään mistään eri tyyleistä tai silleen. Minä pistän päälleni sen mikä itsestä tuntuu hyvältä ja sillä mennään, oli se sitten tyylikästä tai ei. Yleensä ei ole. ;) Aika moni ehdotti, että voisi laittaa tuon mekon kanssa topin ja legginssit, ja varmaan sitä pitäisi kokeilla, mutta se tietysti edellyttäisi sitä, että omistaisi topin ja legginssit. ;) Siis onhan mulla toppeja ja onhan mulla yhdet (!) legginssit, mutta varmaan ne on vääränväriset tuon mekon kanssa. Mustaahan minä en käytä ollenkaan, enkä taatusti tule käyttämään, koska en voi sietää mustaa eikä se minulle sovikaan, joten sen väriset toppi ja legginssit ovat ihan poissuljettu ajatus. Ja oikeastaan kaikki muutkin tummat sävyt, vaikka tuon mekon kuvio näkyisikin hyvin tummalta pohjalta. Mutta en voi ajatella pukeutuvani tummiin vaatteisiin, ei edes alusvaatteina. ;) Niin, ja tosiaan ne yhdet legginssit jotka ostin nyt ihan varmaan viime- vai edellisviikollako se oli, niin ne on sellaiset oikein kirkkaankeltaiset, ja niitä minä ajattelin, että pitäisin tuon mekon kanssa, mutta täyskeltaisessa asussa näytän varmaan oikein tipuselta. ;) En ole vielä kokeillut, kun ne legginssit on tosiaan edelleen pyykissä, tai just äsken kävin nakkaamassa ne koneeseen, että ehkä huomenna ne ovat sitten jo kuivuneet, että voisi testata tuon mekon kanssa. Niitä ostaessani en kyllä tiennyt edes, miten legginssejä käytetään, kun minusta ne näyttävät lähinnä aluskalsareilta, joita minä taasen pidän noin 10 kuukautta vuodesta housujen alla, niin en osaa kuvitella niitä sellaisena asuna, jotka näkyvät hameen alta. :D Mutta ois oikeasti kiva oppia pitämään mekkoja tai hameita, jos vain niitten kanssa ei aina tulisi niin kylmä.

Mistä tulikin sitten mieleeni, kun jossain kommentissa (ja arvatkaa muistanko taaskaan, kenen kommentti se oli) luki, että voisin pitää sitä mekkoa rannalla. Siis missä rannalla? Oletteko nähneet minut joskus rannalla? :D Juu, siis teoriassa voisi ajatella, että tuohan olisi oikein kiva rantamekko vedettäväksi bikinien päälle (tarttis ensin varmaan ostaa ne bikinit ;) ), mutta käytännössä yhdistelmä minä ja hiekkaranta on ihan mahdoton ajatus. ;) Minulla kun tuo ulkona oleminen on enemmän liikkumista kuin löhöilyä, en osaa ulkona oikeastaan edes istua paikallani, paitsi joskus saatan yrittää virkata leikkipuiston penkillä, mutta kuten viimeviikkoisesta kuvasarjastakin huomasitte, niin kyllä se puistossa oleminenkin on enemmän juoksemista mitä istumista. Niin, kyllähän minä toki joskus saatan käydä kesällä uimassa, tosin ainakin kaksi kesää on nyt jäänyt väliin, etten ole edes varpaitani kastellut luonnonvedessä. Mutta silloinkin se minun "rannalla oleminen" on sitä, että pyöräilen/lenkkeilen rannalle, käyn heittämässä uintikierroksen tyyliin järven poikki ja takaisin (siis oikeasti olen näitäkin pikku uintilenkkejä tehnyt, tosin suhteellisen kapeassa kohdassa järveä, jolloin yhtäjaksoinen uintimatka ei ole ollut varmasti edes kilometriä), sitten vaan nopeasti pyyhe niskaan ja takaisin kotiin. Ei siinä paljon ole sipsuteltu söpössä mekossa rannalla saati jääty lekottelemaan. :) Mutta ehkäpä tuolle mekolle jotain käyttöä löytyy, laitan sitten vaikka ruokakaupassa käydessäni päälle, tai jos joskus satun jonnekin muualle menemään muuten kuin pyörällä, niin ehkä sitten voisin kuvitella sipsuttelevani mekossakin. Sopiikohan tuon kanssa muuten lenkkarit? ;) Vai pitääkö minun käydä muka jotkut sandaalitkin hommaamassa... (on mulla yhdet, mutta niillä ei ole varmaankaan tarkoitus kävellä, eivät sovi siihen hommaan ollenkaan)


No niin, kaivoin kuitenkin itsestäni yhden kuvan, jossa todistettavasti olen joskus yrittänyt istua rannalla virkkaamassa. Otettu vuonna 2006, eli varmaan olen joutunut silloin keksimään itselleni hetkeksi jotain tekemistä siksi aikaa, kun isäntä on vahtinut silloin 2-vuotiasta esikoistamme. Mutta näettekö tuossa kuvassa mitään mekkoon viittaavaa? ;) Eikun joo, minäpäs näen, nimittäin teen tuossa kuvassa erästä huivia, joka sopisi sen eilen valmistuneen mekon kanssa. Höh, löytyipäs sillekin huiville sitten viimein sopiva mekko! :D

On se hullua alkaa tekemään itselleen mekkoa, kun on ihan epämekkoihminen. :) Mutta on kiva kuitenkin omistaa joku nätti vaatekappale, vaikka sitä ei oikein osaakaan yhdistää omaan arkielämäänsä. :) Ehkä tuosta tulee sitten juhlamekko, vaikka sekin ajatus lähinnä naurattaa, kun minähän välttelen kaikkia mahdollisia juhlatilanteita viimeiseen saakka. Ja eihän tuota nyt tarvitse heti ottaa käyttöön, eiköhän tuolle vielä joskus käyttöä tule, jos mahtuu sitten enää päälle. ;) Voi olla, että siinä vaiheessa olen jo löytänytkin sille kaveriksi ne topin ja legginssit (ne ei varmaan kyllä sitten enää ole ollenkaan muotia, mutta voin vedota siihen, että kyllä minulle vuonna 2009 sanottiin, että ne sopivat juuri tuon mekon kanssa).

Joo mutta se mekosta! :) Oikeasti tykkään siitä, ja toivon että saan sitä vaikka edes kerran elämässäni pitää (senhän jälkeen sen ovat jo kaikki nähneet päälläni, ja nainenhan ei voi kahta kertaa pukeutua samaan asuun, vai miten se nyt meni ;) ). Vaikken muuten mitään helleilmoja totisesti toivokaan tälle enkä millekään muullekaan kesälle. ;)

Tekaisin tässä jotain muutakin valmiiksi:

Onteloneule-patalappu
Tehty ajalla: 13.-15.6.2009
Malli: Kukkakuvio Neulojan käsikirjasta (Lesley Stanfield & Melody Griffits), muuten omasta päästä
Suunnittelija: No ihan itte sommittelin
Lanka: Novita 7 veljestä keltainen (268) ja oranssi (278)
Langankulutus: 49 g
Puikot: 4 mm "lastenpuikot" (eli 25 cm pitkät puikot)
Koko: n. 23x23 cm
Muuta: Onteloneuletekniikalla tehty. Menee Patalapputalkoisiin.

Onteloneuletekniikasta löytyy hyvä ohje Helmiksen Neulenuoteista. Sieltä minä ainakin aikoinaan kurkkasin tuon tekniikan; tein siis v. 2006 jouluna näitä ontelopatalappuja pukinkonttiin, ja nyt sitten intouduin kokeilemaan taas. Ei ole vaikea tekniikka, mutta vaatii vähän keskittymistä. :)



Lisääkin patalappuja on koukulla, laitan ne sitten yhtä aikaa menemään maailmalle, kunhan valmistuvat. Eli varmaan niistä tulee piakkoin tänne uusi postaus, ei puutu enää paljoa... :)

Kivaa tiistaipäivää, ja kommentteja saa edelleen jättää! :) Niitä on kiva lueskella, vaikken aina niihin muista enkä ymmärrä reagoidakaan. ;) Niin, ja tulkaahan Oulun seudun asukit tänään Ainolanpuistoon klo 17, siihen leikkipuiston liepeille katoksiin tai sateella kahvilaan. Neuleet mukaan! :)

Erittäin hyvä ellei täydellinen :)

Oma kehu haisee ja niin pois päin, mutta nyt olen kyllä tyytyväinen aikaansaannokseeni. :) Ja myös mieheni sanoi tänään, että "sää teet niin paljon käsitöitä, että kyllä niistä on pakko aina jonkun onnistua". :) Nähtävästi nyt olen sitten onnistunut. Jee! :)

Mekko
Tehty ajalla: 1.-15.6.2009
Malli: Novita Kesä 2007 nro 72 muokattuna
Suunnittelija: Arja Viitala, muutokset malliin omasta päästä
Lanka: Novita Bambu keltainen (217)
Langankulutus 372 g
Virkkuukoukku: 3 mm
Koko: Leveyden puolesta M-koon silmukkamäärän mukaan, yläosan korkeus/kerrosmäärä L-XXL -koon mukaan, helmaa pidennetty huomattavasti ap. mallista, jotta saatiin aikaan topin/tunikan sijaan mekko
Muuta: Olkaimet muokattu oman pään mukaan (ap. mallissa ohuet nyörit olkaimina). Ihana, istuu päälleni tosi hyvin! :)

Siitä tuli sitten mekko. :) Noissa teknisissä tiedoissa lukeekin, että muokkasin mallia aika paljon, suurin muutos malliin lienee nuo olkaimet ja sitten helman pidentäminen mekoksi. Alkuperäinen malli jos kiinnostaa, niin sen voi käydä kurkkaamassa täällä. En tykännyt noista alkuperäisen mallin olkaimista, siksi siis päädyin tekemään leveämmät, ja mekoksi tämä tuli siksi, että lankaa sattui olemaan niin paljon ja tätä oli niin kiva tehdä. ;)

Jos huomaatte kuvissa mitään eroa, niin se on se, että ylemmässä kuvassa mekon alla on toppi ja alushame, alemmassa kuvassa pelkästään alusvaatteet. Mietin kovasti, pitäisikö tämän kanssa olla jotain alla, kun siis voihan tätä toki käyttää ihan sellaisenaan rintsikoiden ja pikkuhousujen päällä, mutta jotenkin siitä tulee vähän alaston olo, kun mekko on kuitenkin noinkin reikäinen. ;) Mutta taas jos hellemekoksi ajattelee, niin ei sinne parane alle kauheasti vaatetta tunkea kuumalla säällä. Olo on kuitenkin kotoisampi, jos mekon alla on vähän jotain muutakin vaatetta. Niin ja sukkahousut jalassa, minä en osaa paljassäärisenä kulkea, vaikka kuvausta varten en aamulla joutanut sukkiksia vetämäänkään jalkaan. ;) Tätähän voisi pitää sitten myös legginssien kanssa, kun kävin ihan vasta sellaiset iloisen keltaiset legginssit ostamassa, mutta ne ovat nyt pyykissä, niin en voinut käyttää niitä kuvausrekvisiittana. :)

Mutta tää on siis ihana! :) Vaikka vain vaatekaapissa hypisteltäväksi, jos en uskalla tämä päällä ihmisten ilmoille mennä... ;)


Menen kuitenkin Project Spectrumiin mekko päälläni. Moikka! :)

Lankakaapin kätköissä

Huomasin, että kamerassa oli kuvia, joita voisi täälläkin väläytellä. Oltiin nimittäin perjantai-iltana kuopuksen kanssa kotona kaksistaan, ja minä mukamas kuvittelin voivani ihan rauhassa tässä istuskella blogeja lukemassa. No, tuo minun seuralaiseni tietysti halusi olla mukana, ja alkoi aikansa kuluksi tutkia kirjoituspöytäni kaapin sisältöä...


... ja siellähän on yllättäen jokunen lankakerä. ;)


Niitä sitten pinottiin äidin syliin.


Mitäs täältä löytyy?


Jaa että vielä toinenkin laatikko, mitähän se pitää sisällään?


Olipa yllätys, sielläkin lankaa... ;)

Lopulta kaappi oli tongittu ja tonkija vielä ihan oma-alotteisesti järjesteli langat takaisin paikoilleen vieläpä parempaan järjestykseen mitä ne olivatkaan. :)


Sitten oli hellän hetken aika. :)

On nuo lapset vaan niin ihania! :)

Mielettömän ihana käsityöpäivä! :)

Voi mikä päivä tänään olikaan! :) Oli peräti kaksi käsityötapaamista, ja minä onneton jouduin valitsemaan, kumpaan menen, ja päätin valita molemmat. ;) Ei muuta kuin eväspiirakka kassin pohjalle, siihen päälle kaksi käsityöpussia (kummallekin lajille omansa) ja vielä vesipullo, niin sillä selvisi yhdestä päivästä. ;)

Aamulla ensin klo 10 aloittelimme Rotuaarilla KIP-päivää.


Yritimme istua ensin penkeillä, sitten esiintymislavalla, mutta lopulta päädyimme pallon juurelle.


Meitä oli kyllä paikalla enemmänkin, mitä kuvassa näkyy, mutta juuri kameran kanssa heiluessani yksi (tai oikeastaan kaksi ;) ) oli hakemassa kahvia/teetä, ja paikalle tuli myöhemmin vielä ainakin kaksi tai kolme ihmistä. Ja minusta näkyy tässä kuvassa vain neule, huivi ja muut tavarat. :D Että paljonko noista sitten tulee yhteensä? :)


Kuvat ovat sensuroituja naaman osalta, mutta eivätköhän asianosaiset ainakin itsensä tunnista. ;) Potnapekkaa (kuvassa taustalla) en sensuroinut, ja teidän onneksenne kuvassa ei ole mukana ääni, meillä nimittäin oli siellä vähän "viihdykettä" esiintymislavalla (ja sen vuoksi sitten siirryimme lavan reunalta toisaalle neulomaan).

Minä olin siis paikalla kahteentoista ja muut nähtävästi jatkoivat kahteen saakka. Tämän verran sain itse parissa tunnissa aikaan:


Aloittelin tekemään patalappua...


... jonka "nurja" puolikin on oikeaa. :) Tunnistatteko tekniikan? :)

Puolen päivän aikoihin hurauttelin pyörällä Oupsin tapaamiseen Marja-Liisan luo, ja siellä unohdin tyystin, että minulla on kamerakin, eli en tullut räpsineeksi kuvia. Pistelin siellä yllättäen salaista lahjatyötä, joka edistyikin varsin mukavasti, mutta en siitä nyt laita tähän kuvia. Kierrätin muuten oupsilaisten käsissä sen toissa yönä valmistuneen hys-hys-sähläykseni, ja ihan hyväksyvän tuomion se sai, eli kyllä kai minä nyt kehtaan sen sitten antaa lahjaksi... ;)

Eikä sellaista Oupsin tapaamista ole, etteikö kotiin kantautuisi ostoksia Violariumista:


Mun budjetissani ei olisi nyt kyllä yhtään rakoa millekään ylimääräiselle, mutta kun Isa Vautierin mallit olivat vastikään tarjouksessa uutiskirjeen tilaajille, niin pitihän mun tämä saada pois toivelistaltani kaappiin odottamaan sopivaa pistelyaikaa. Vaikka tämä on kyllä aiheeltaan sellainen, että olisi kiva tehdä tämä aika pian kun lapset ovat vielä sadunlukuiässä... Aika monta muutakin kivaa mallia mulla olisi, jotka olisi kiva tehdä lapsille. Ja sitä pistelyrauhaa kun ei tahdo olla silloin, kun lapset on pieniä. Mahdoton yhtälö. ;)

Ja huokaus ja huokaus ja vielä kerran iso HUOKAUS! :) Tämä ei ole missään nimessä maksettu mainos, mutta kun sain taas vähän ihastella Violariumin uutuuksia, niin mun toivelistalleni hyppäsi (tai ehti hypätä jo heti, kun näin sen netissä, mutta nyt livenä tämän nähtyäni olen ihan myyty...) aivan ihana enkeliaakkosmalli Couleur d'Etoilelta. Voi että, kun piti mennäkin jo tuhlaamaan se taannoin kirjekuorikisasta saamani lahjakortti... ;) Milloin järjestetään uusi kisa? :) Ja tämä ja tämäkin on ihania, molemmat ovat Kirsin suunnittelemia. Toivelista kasvaa, pankkitilin saldo ei... ;)

KIITOS kaikille KIPpailijoille aamupäivästä ja Oupsilaisille iltapäivästä! :) Oli mukavaa viettää lauantaita kanssanne! :)

Olen monesti kaupungille pyöräillessäni harmitellut, kun ei ole ollut kameraa mukana, sillä minusta Oulussa on ihanat maisemat, ainakin sillä reitillä, missä useimmiten pyöräilen. No, enhän minä muistanut vasta kuin tulomatkalla, että mulla on nyt se kamera matkassa. Tai siis muistin minä menomatkallakin, mutta silloin oli niin kiire päästä Rotuaarille neulomaan, etten joutanut mitään kuvia ottamaan. ;) Tulomatkalla sitten menin tietysti just sitä eri reittiä mitä yleensä, tai siis on tuokin nätti reitti, mutta se toinen on paljon kuvauksellisempi. Päätin nyt kuitenkin vielä napaista pari maisemakuvaa:




Nämä kaksi otin Pikisaaren ja Hietasaaren väliseltä sillalta, siitä kohti, missä on sellainen "maisemienkatselupaikka". ;)


Minä poljen, kuka ohjaa...? Tämän otin pyörän selässä polkemisen aikana.




Tässä näkyy se äsken mainittu silta, vaikka ehkä toiselta suunnalta olisi tullut vieläkin edustavampi kuva. No, toisella kertaa sitten. :)

Vielä yksi luontokuva:


Tietääkö joku tälle kukalle nimeä? :) Tykkäsin lapsena tästä kukasta ihan hirveän paljon, koska tätä ei kasvanut ollenkaan siellä, missä minä lapsuuteni vietin, ja aina mökillä käydessä olin haltioissani, kun näitä kasvoi mökkitien varressa. Näitä sitten olikin aika tavalla aina maljakossa mökillä, kun minä näitä poimin. :) Niin ja sellaisia vähän samannäköisiä vaalean- ja tummemman violetteja poimin myös, mitkähän niittenkin nimet mahtaa olla? Nämä on minusta vieläkin kauniita, mutten uskalla poimia maljakkoon sisälle, kun en tiedä, miten meidän allergiat näihin reagoi.

Edit: Kiitos tiedosta, tämä on siis puna-ailakki. Ensi kertaa senkin nimen kuulin. :) Ja sen violetin kukan löysin googlettamalla, se on metsäkurjenpolvi, sitäkään ei synnyinseudullani kasvanut, eikä siksi noita nimiä minulle koskaan kukaan kertonut, ei muuten edes koulun biologian tunnilla. Nättejä kukkia ne ovat luonnossa. :)

Kuten noista maisemakuvista huomaa, Oulussa oli tänään aika pilvinen sää, mutta ihan lämmin kuitenkin, eli aamulla +19 ja illalla +17. Aivan ihana tuulenvire kävi, niin ei ollut liian kuuma. Rotuaarilla tarkeni oikein mukavasti istua neulomassa. :) Sen sijaan ristipistotapaamisessa sisätiloissa alkoi varpaita palella, ja totesin sen vain johtuvan siitä, että olin tänään ensimmäistä päivää tänä vuonna ilman sukkahousuja ja villasukkia. ;) Oli minulla kyllä farkut ja trikoosukat, mutta ehkä kuitenkin olisi saanut olla sukkikset alla. Hassu juttu, että en voi sietää ollenkaan lämpimiä ilmoja ja auringonpaistetta, tai siis pouta on ihan ok, jos tuulee, tai sellainen pilvipouta on minulle oikein sopiva ulkoilusää. Mutta jos menee +20 astetta ja sen yli, niin minulla on aivan liian kuuma! Kuitenkin sitten en pysty olemaan esimerkiksi ilman sukkahousuja tai (villa)sukkia, vaan minua alkaa viluttaa, oli mittarissa asteita kuinka paljon tahansa. Paras sää minulle olisikin sellainen viileä sää, ja sitten vain paljon lämmintä vaatetta päälle. :) Onkohan tämä sama juttu kuin se, että en voi ajatellakaan saunaan menoa, koska tunnen tukehtuvani siellä, vaikka lämpöä olisi vain joku 40 astetta, mutta suihkussa otan aina tosi kuuman kylvyn, jonka jälkeen kylppäri muistuttaa turkkilaista saunaa. ;) Ja tänäänkin minulla oli ulkona oikein mukava olla, mutta sisällä paleli. ;) Ota näistäkin sitten selvää...

Kamerassa oli vielä kuvia eilisillalta, joita olisi kiva vilautella, mutta vilauttelen niitä myöhemmin. Nyt lapset huutavat iltapalaa. Muistavatkohan enää, kuka se tämännäköinen nainen oikein on, kun olin koko päivän poissa? ;)

Kivaa viikonlopun jatkoa! :)

PS. Ai niin, kävin minä noiden tapaamisten välissä ostamassa vielä Löytöpalasta yhden ompelulangan, kun kesätakistani irtosi aamulla nappi, eikä minulla ollut just oikeanväristä lankaa napin ompeluun... ;) Siitä en ota kuvaa - ja saapa nähdä, saanko koskaan aikaiseksi ommella sitä nappia. Nimimerkillä "talvitakin napit ovat olleet ainakin 10 vuotta taskun pohjalla odottamassa ompelua..."