Kuin villisorsan valitus soi kaislikossa öin

Voi että tänään harmitti, kun ei ollut kameraa mukana! Siis sehän ei ole koskaan silloin mukana, kun olisi hyviä kuvauskohteita tarjolla, ja sitten kun se on mukana, ei tule mitään mielenkiintoista kuvattavaa. Käytiin nimittäin aamupäivällä kuopuksen kanssa lenkillä, ja vaihteeksi taas eksyimme sorsalammen liepeille. Ollaan jo pari kertaa käyty siellä katsastelemassa, josko näkisimme sorsanpoikasia, ja toisella kertaa oli pussillinen sämpylöitäkin mukana (meillä ei muuten syödä lainkaan vaaleata leipää, joten piti ihan sorsia varten käydä ostamassa "pullapussi" kaupasta), mutta ei vain silloinkaan näkynyt poikasia. Ja sitten tänään tietysti, kun oltiin ilman leipiä ja kameraa mukana, niin eiköhän sieltä uinut sorsaemo ja kolme poikasta meitä kohti heti, kun saavuimme lammen lähelle. Ne mokomat vielä kipusivat rannalle meidän tykö ihan siihen metrin-parin päähän ja jäivät odottamaan ihan selvästi, että olisi taas pullaa matkassa. :) Ja se kamera mokoma oli kotona! Meidän kuopuskin höpötti "ankka", hän nimittäin juuri tänä aamuna oppi tuon sanan. :) No, täytyy koittaa joskus vielä paremmalla onnella leipien ja kameran kera bongailla poikasia.

Koska tänään ei saatu kuvia, joudutte tyytymään viime maanantaina räpsittyihin sorsan kuviin.


Sorsanpoikaset on kyllä suloisia, on kiva käydä etsiskelemässä lammella poikueita. Kaikkein parhaiten on jäänyt mieleen eräs poikue viisi vuotta sitten, jolloin asuimme kyllä ihan eri kaupungissakin, mutta sielläkin ihan yhden lammen lähettyvillä, joten sorsia bongailimme silloinkin. Silloin vuonna 2004 esikoisemme oli viiden päivän ikäinen, ja olimme hänen kanssaan ensimmäistä kertaa ulkoilemassa, kiersimme lampea ja näimme kaislikossa sorsanpesän täynnä ihan pieniä poikasia. :) Tuntui kivalta nähdä sorsalla poikasia, kun meilläkin oli oma poikasemme vaunuissa. :) Silloin oli peräti videokamerakin mukana, joten ne poikaset ikuistettiin. :)


Heh, esikoisen vauva-aikana tuli kyllä räpsittyä paljon kuvia ja kuvattua videollekin pitkät pätkät jopa ihan vain nukkuvaa vauvaa. ;) Esikoisesta täyttyi ensimmäinen videokasetti jo ennen kuin hän oli vuorokauden ikäinen. Kuopuksesta ei ole vieläkään kuvattu kokonaista videokasetillista (johon mahtuu tunti per kasetti), vaikka siinä kasetilla on kuopuksen ristiäisetkin. Ja kuopus on kohta jo puolitoista vuotta! :D Niin se vaan taitaa olla kaikissa perheissä, että on hirveät määrät kuvia ensimmäisestä lapsesta, ja muita lapsia saatetaan muistaa kuvata hädin tuskin synttäripäivinä. ;)


Tänään muuten mietin, että mahdoinkohan keksiä kokonaan uuden ruokalajin, vai onkohan sen joku muu jo keksinyt aiemmin... Nimittäin tein makaronilaatikkoa ilman makaronia! :D Tai siis laitoin makaronin tilalle vaan riisiä. Onko se sitten riisilaatikkoa? En ole kyllä sellaisesta koskaan kuullut ennemmin, tosin minä nyt en muutenkaan tiedä ruokien oikeita nimiä, ne on aina vaan "no siinä on jotain pottua ja jauhelihaa paistettu pannulla, en minä sen nimeä tiedä". :D No, kummiskin siis vaan keitin riisit ja paistoin jauhelihan, laitoin ne uunivuokaan ja kaadoin munamaidon päälle, ihan niin kuin makaronilaatikkokin tehtäisiin. Ja tietysti mausteita laitoin myös, ja ihan syötävää siitä tuli. :) Mutta onko joku tehnyt tuollaista riisilaatikkoa koskaan tai kuullut sellaisesta? :) Minä muuten en ole tehnyt kuin tasan kerran eläissäni makaronilaatikkoa, ja silloin ajattelin, että huh-huh kun oli työlästä tehdä, en ikinä enää tee! Kun onhan se melkoinen homma tehdä kaksi versiota, mulle oma ja muulle perheelle oma, ja sitten vielä siinä vahtia samalla, ettei vaan mene välineet sekaisin. Voisihan sitä tietysti tehdä vaan yhden laatikon niistä mun makaroneista, mutta jos tavallinen makaroni maksaa euron kilo ja mun makaroni 9 euroa kilo, niin... Yleensä kyllä silloin harvoin, kun satutaan makaronia syömään, keitän kyllä itselleni ja muulle perheelle erikseen, mutta se on vähän eri juttu, kun ei tarttee laatikoksi tehdä. Sitten vain yhtäkkiä tässä joskus kävi mielessä, että miksei riisistä voisi tehdä ihan samanlaista. Olihan siinäkin toki oma hommansa, minusta on vähän hassua paistaa jo kertaalleen kypsennetty ruoka uudestaan uunissa, ja kun se kestääkin niin tolkuttoman kauan - minä kun yleensä alan noin 20 minuuttia ennen ruoka-aikaa miettiä, että mitähän sitä tänään syötäisiin. ;) Mutta on kait sitä maailmassa hölmömpiäkin juttuja kuin makaronilaatikko. Tai riisilaatikko.


Älkää peljätkö, tästä ei ole tulossa sorsa- ja ruokablogi. ;) Mulla vaan ei ole just nyt mitään esiteltävää käsityörintamalla, kaikki on vähän niin kuin kesken. Ja puuhaa on ollut siihen malliin (eikä ole tarvinnut sitä edes keksimällä keksiä), etten ole ehtinyt tänään ja eilen paljon käsitöitä tehdä. Eikun on mulla valmistunut yksi ristipistosalaisuusjuttunen, ja toisen viimeistely on koko ajan työn alla. Oon noita tehnyt vähän sillai, että jos on hetkikin ollut aikaa istahtaa, niin olen ihan vähän jotain tehnyt, ja siten ne pikkuhiljaa etenevät.


Vilpoisaa viikonloppua! :)