Tuhannen yötä kanssasi valvon...

Olen minä viime yönä nukkunutkin, jotenkin. Mutta ei niin hyvin, kuin olisi voinut nukkua. Esikoinen tuskin nukkui ainakaan yhtään paremmin. Hänelle nimittäin nousi eilen jostain selittämättömästä syystä korkea kuume. Ei ole mitään virustautia päällä, eikä ole sairastanut moneen kuukauteen mitään, eli ei voi olla jälkitautiakaan. Jostain syystä siis vain kuumetta 39,6. Sitten hän sai pariin otteeseen kuumehourekohtauksia, ensimmäisen alkuyöstä, ja toisen vielä varhain aamulla, vaikka siinä vaiheessa oltiin jo annettu kuumetta laskevaa lääkettä, ja oli hänellä kuume laskenutkin jo 38:aan. Oli aika hurjaa seurata lasta, joka kaikesta päätellen oli hereillä, mutta jolla oli erittäin pelottavalta vaikuttavia näkö- ja kuuloaistiharhoja. :( Vaikea siinä on vakuuttaa toiselle, että täällä ei ole mitään isoa koiraa eikä täällä kuulu mitään ääntä eikä mitkään pojat ole piilossa ja tuossa lattialla ei ole kirjaa... kun raukka pitelee korviaan ja juoksee ympäri huonetta pelottavia asioita pakoon, silmät ihan apposen ammollaan katse lasittuneena. :( Ei ole tällaista koskaan ennen hänelle tapahtunut. Myöhemmin aamulla, kun noustiin ylös, poika alkoi olla jo terveemmän oloinen, eikä muistanut yöstä mitään, vaikka suurimman osan yöstä hän kaiketi on ollut valveilla. Nyt kuume onkin jo laskenut, joten ehkäpä tästä päästään ohi ilman, että tarttee lääkärissä lähteä käymään.

Eilen illalla osallistuin taasen torstaiseen tapaan ristipistomaratonille, tai oikeammin puolimaratonille, kun ehdin vain parisen tuntia pistelemään. Yhden salaisuuden sain valmiiksi, tai siis pistelyosuuden valmiiksi; viimeistely pitäisi vielä jossain vaiheessa tehdä. Ja sitten aloin pistellä tällaista:


Tuli niin huono kuva tästä, että tohdin sen jopa täällä julkaista, vaikka tämäkin on osa sitä salaisuutta, joita olen pistellyt. Metallilangalla tuota pistelen (kuvasta ei varmaan sitäkään huomaa), joten hidasta on. Mutta tästä tulee nätti. Näette sitten kuukauden päästä. ;)

Jaahas, se olisi sitten kohta taasen viikonloppu. Pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, ettei meillä ole minkäänlaisia suunnitelmia, en ole itse asiassa vielä edes viikonlopun ruokalistalle uhrannut ajatustakaan. No, eihän meillä siis yleensäkään ole mitään erikoista menoa viikonloppuisin, kotonahan me ollaan, ja joskus mulla saattaa olla jotain käsityötapaamisia lauantaina tai sunnuntaina, että siinä ne "suunnitelmat" ovatkin viikonlopuille, jos jotain suunnitelmia on. ;) Mutta pitkästä aikaa ei siis mitään tiedossa. Tai pitkästä ja pitkästä aikaa - tässä taisi olla peräti kaksi viikonloppua peräkkäin, jolloin oli jotain menoa (= neule- ja ristipistotapaamisia ;) ), mutta itse asiassa kolme viikkoa sitten ei meillä tainnut silloinkaan olla viikonloppuna mitään kummempaa, käytiin kyllä sitten tivolissa silloin, mutta ei sitäkään silloin mitenkään erityisesti suunniteltu, kunhan mentiin. :)

Niin, mitähän sitä sitten keksisi touhua tälle ei-mitään-viikonlopulle? Nythän olisi oikein oiva aika vaikka siivota! :D Harmi vaan, täällä ei ole mitään siivottavaa, kun saatiin tässä ihan äskettäin jokaperjantainen viikkosiivous valmiiksi, ja meillä on kaapitkin niin hyvässä järjestyksessä, ettei niillekään tarvitse mitään tehdä (vaikken kyllä muista niitä aikoihin siivonneeni). No, kyllähän nuo pojat pitävät siitä huolen, että luutulle on joka päivä töitä, ja kyllä minä sitä ahkerasti käyttelenkin, itse asiassa luutuan ruokapöydän aluksen joka ainoan ruokailun jälkeen, eli viidesti päivässä. :) Että riittää tässä siivottavaa vielä siivouksen jälkeenkin, ei huolta siitä. :) Hei, mutta nythän olisikin tosi hyvä tilaisuus siivota sauna! :) Ei olla muuten vieläkään kertaakaan siivottu saunaa, vaikka ollaan tässä asunnossa yli vuosi asuttu, tai siis kyllä me imuroidaan ja mopataan se kerran viikossa, mutta lauteisiin ei olla koskettu. Ja miksipä oltaisikaan, kun ei olla koskaan täällä saunottu, eikä varmaan tulla saunomaankaan niin kauan kuin se sauna toimii meidän varastona. Joten ehkäpä nytkin maltan pitää näppini erossa varastostamme, ja keksiä jotain muuta. Tai mitä luultavimmin minun ei tarvitse edes keksimällä keksiä itselleni tekemistä, sillä yleensä sitä riittää muutenkin riittävästi. Pitää sitten vaikka käsitöitä tehdä, jos ei kerrassaan mitään muuta voi. ;)

Se hyvä puoli siinä on, kun ei ole mitään suunnitelmia, niin ei voi mennä suunnitelmat pieleenkään, eikä tule pettymyksiä, jos nyt vaikka lapsi sairastuu. Olisi se kauheaa, jos joutuisi vaikka jättämään käsityötapaamisen väliin lapsen sairastumisen vuoksi! ;) En ole kyllä koskaan jättänyt, oman sairastumisen vuoksi kylläkin pari kertaa. Varmaan meilläkin nyt vähän katellaan tuon esikoisen vointia ja elellään sen mukaan. Ehkä jo ylihuomenna pääsemme koko porukalla ulkoilemaan, ja muuten pitää sitten vain meidän terveiden käydä vuorotellen nauttimassa tästä ihanan vilpoisasta kesäsäästä. :)

Siitä tulikin mieleeni, että minähän napsin tänään kuvia parvekkeella siinä samalla, kun puistelin kodintekstiilejä. Minä kun en parvekkeella käy kuin kolmesta syystä: nukuttamassa kuopuksen päiväunille, puistelemassa perjantaisin tekstiilit ja ottamassa valokuvia blogiin. :D Tänään sitten ajattelin, että kyllä tuo siivouspäivän puistelupuuha on kivaa, kun saa samalla vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa ja ihastella mukavia maisemia:


Tämän lämpövoimalan tornin nähdessäni muistan aina, mistä se lämpö ja rakkaus ja hyvä olo tänne meidänkin kotiimme tulee. :) Tai no, ainakin se lämpö. ;) Olohuoneen ja makkarin ikkunoista näkyy sitten koko voimala, mutta parvekkeella on sopivasti puita edessä.


Kun sitten päätä kääntää vähän oikealle, niin pääsee nauttimaan merinäköalasta (kannattaa suurentaa kuva klikkaamalla sen päältä ;) ). Samalla näkee myös vilauksen Alvar Aallon arkkitehtuurin kiistattomasta helmestä, eli Toppilan siilosta. ;) Sehän valittiin tässä hiljattain Oulun rumimmaksi rakennukseksi. :) Jos et tiedä, miltä siilo näyttää, suosittelen kurkkaamaan tämän linkin, siitä näkee siilon koko komeudessaan, eikä vain kattoa kuten meidän parvekkeelta. ;)

Kun on aikansa ihaillut merta ja siiloa, voikin kääntää päänsä vielä vähän oikealle:


Tämä on siivouspäivässä kaikista mukavinta. :) On ilo nähdä, että äidin touhuja tarkkaillaan intensiivisesti. Vaikka sen jälkeen ikkunat onkin pestävä, mutta kyllä minä muutenkin kerran viikossa pesen sisäpuolelta kaikki ne ikkunat, joiden ääressä meidän tenavat enimmäkseen viihtyvät tahmatassuineen. Tämä taitaa olla kuopuksen suosikki-ikkuna, ainakin perjantaisin. :)

Vaipanvaihto kutsuu! Polkisiko sitä sitten sen jälkeen kuntopyörällä? Vai lukisiko blogipäivitykset ja polkisi pyörää vasta illemmalla? Virkkaisinko vai neuloisinko pyörää polkiessani? Viimeistelisinkö tänään ristipistotyön vai pistelisinkö keskeneräistä? Kas, siinäpä pulmia kerrakseen! ;)

Puuhakasta perjantaita ja viikonlopun odottelua!