Veden pinnan alla merimakkaralla sekä simpukalla oma koti on

Simpukoita olisi tässä alla olevassa keskeneräisessä neuleessa. Ja kun tämä joskus valmistuu, niin tällä sitten koitetaan peitellä niitä (meri)makkaroita. ;)


Takakappale valmistui. Sen verran olen Samosta neulonut, että enää en edes yritä tehdä suositelluilla puikoilla vaan valitsen reilusti pienemmät. Mikä kyllä aiheuttaa sen, että tehdessä se tiheys on ihan jotain muuta mitä ohjeessa käsketään. Mutta en alakaan enää mittaamaan neuleen päältä mittoja, vaan jos esimerkiksi ohjeessa sanotaan, että 25 krs = 10 cm, ja pitää neuloa 25 cm ennen kädenteiden alkua, niin en totisesti mittaa, vaan lasken, että 25 cm tarkoittaa tuolla tiheydellä 62-63 kerrosta. Ja sitten teen sen kerrosmäärän, vaikka mittanauha väittäisikin tuossa vaiheessa, että olen neulonut vasta 20 cm. Koska sitten kun neuleen kastelen ja höyrytän, kuten nyt olen kuvassa olevalle takakappaleelle tehnyt, ja mittaan sen jälkeen, niin TADAA! Nyt se 20 cm onkin kasvanut 25 cm:ksi. :) Että kaikkea sitä oppii, kun riittävän kauan yrittää. Tästä saattaa siis tulla jo toinen Samos-neuleeni, joka ei roiku polvissa eikä ole leveydeltään kolme kertaa minun kokoiseni. Nuo puuvillaneuleet kun tahtovat vähän kasvaa ylisuuriksi siinä vaiheessa, kun ne kastelee. Puuvillavirkkaukset on kyllä sitten eri juttu, niiden kanssa joutuu viime metreille jännittämään, että mahtuvatko päälle, ja kaikki eivät ihan suosiolla mahdukaan. ;)

Maanantaina ja tiistaina hehkutin, miten ihana on pitkästä aikaa neuloa! Tai siis en tainnut hehkuttaa täällä, mutta mielessäni hehkutin, ja jotain sen suuntaista mainitsin neuletapaamisessakin. Viime aikoina kun olen niin paljon vaan virkannut (mekon ja sen hivenen ahtaan puoleisen keltaisen puseron), ja KIPissä aloittamani onteloneulepatalappukin oli äärimmäistä keskittymistä vaativa neuletyö, niin tällainen helpohkon pitsineuleen tekeminen tuntui jo ihan aivottomalta, kun ei tarvitse koko ajan käsiä tuijotella. Ja sileää neulettahan tuossa on tosi paljon ainakin takakappaleessa.

Mutta sitten eilen alkoikin yhtäkkiä TAAS virkatuttamaan. Joten...


... tunnistanette kenties, mitä tässä on tulossa. :)

Nyt en tästä jouda enempää tarinoimaankaan, sillä minua revitään koko ajan kädestä. Täytyy siis lähteä syömään (sitä eilen ostettua helkatin kallista kalaa) ja sitten valmistautumaan illan maratonia varten. :)

Touhuistaa torstai-iltaa vaan kaikille! :)