Älä pure mun ananasta

Vielä viime metreillä saatiin tällekin kuukaudelle lisää valmistuneita. Tai no, ei nyt ihan viime metreilläkään, sillä nämä valmistuivat jo viime yönä. :)

Ananaskuvioinen toppi
Tehty ajalla: 20.-31.7.2009
Malli: Novita Kesä 2009 nro 45
Suunnittelija: Anne-Maija Immonen
Lanka: Novita Luxus Cotton pinkki (584)
Langankulutus: 384 g
Virkkuukoukku: 4 mm
Koko: M
Muuta: Aika pitkä ollakseen toppi, pikemminkin tää on tunika tai toppitunika. Muuten kiva, ja kuvassa olevien alustopin ja valkoisten housujen kanssa täydellinen. :)

Tämä oli erittäin mielenkiintoisen näköinen, kun alkoi valmistua. Nimittäin näytti ihan hehtaarin kokoiselta, kun olen tottunut, että kaupasta ostetut trikootopit ovat aika vartalonmyötäisiä ja siis pikkuruisen näköisiä. Mutta kivasti tämä istuu päälleni, on juuri sopiva. :) Aika pitkän oloinen, mutta kiva silti. :)

Kuten kuvasta huomaa, samasta langasta on tehty jotain muutakin. Lankaa nimittäin jäi vielä puoli kerää, joten koukuttelin senkin vielä viime yönä, ettei jäänyt kummallinen nyssäkkä pyörimään nurkkiin.

Pikkuhuivi
Tehty: 31.7.2009
Malli: Oma pää
Lanka: Novita Luxus Cotton pinkki (584)
Langankulutus: 26 g
Virkkuukoukku: 4 mm
Koko: Pitkä sivu n. 44 cm, lyhyet sivut n. 29 cm
Muuta: Kunhan sai kerän lopun upotettua johonkin :)

Tämmöinen tavallinen verkkovirkattu kolmio tämä huivi on, ja jotta sen saa sidottua, niin tein nuo sitomisnauhat. Ei ollut muuta suunnitelmaa tätä tehdessä kuin että kaikki lanka on käytettävä viimeistä milliä myöten, ja katotaan mitä tulee. Tämmönen tuli. :) Tykkään kyllä. :) Päähineitä kun ei voi koskaan olla liikaa! :)


Minne mennään? - No, Spectrumiin tietysti! :)

Sain tänä iltana vielä valmiiksi sen pistelyn, jota eilen ristipistomaratonin aikana aloitin. Siitä kuvaa vasta sitten, kun se on mennyt perille vastaanottajalleen, eli ehkä lähimmän kuukauden sisällä. :)

Huomenna koitan saada aikaan kuukausiraportin jossain välissä. Palaillaan silloin. Viikonloppuja kaikille! :)

Pistelymaratooni

Sain tänään ristipistomaratonin aikana jälleen pisteltyä puolimaratonin eli parisen tuntia. Tyhjästä aloitin, tosin olin kyllä jo etukäteen leikannut kankaan valmiiksi ja etsinyt langatkin, että sain tasan iltakuudelta pujottaa langan neulansilmään ja alkaa pistellä. :) Tämän verran sain parissa tunnissa aikaiseksi:


Tuossa oli vähän hidasteena, että osa pistelystä tuli hopealangalla, mutta olen onnellinen, että sain sen osuuden tehtyä. Ihan valmiiksi en tätä saanut, mutta aika pitkälle, kolme värialuetta tästä enää taitaa puuttua ja sitten jälkipistot. Tämä onkin sellainen työ taas kerran, joissa jälkipistot tekevät sen varsinaisen ilmeen, nyt näyttää aika tyhmältä vielä. Tästä tulee sitten valmiina kortti, joten en varmaan tätä vilauttele enää tämän enempää ennen kuin sitten joskus, kun kortti on annettu sinne, minne on tarkoituskin antaa.

Kaiken aikaa on pistelyaikaa

Vai mitenkähän tuo eräs lause pitäisi suomentaa? :)

Joka tapauksessa Violariumista tuli tänään mulle postia. Tuli yhtäkkiä pari päivää sitten sellainen olo, että tarttis ihan just nyt tilata jotain. ;) Joten lyhensin toivelistaani:


Ensinnäkin Kirsin suunnittelema malli, jonka nimen koitin tuohon blogitekstin otsikkoon vähän ontuen suomentaa. Niinhän se on, että kaiken aikaa on pistelyaikaa, siis jos vain olisi aikaa pistellä... ;) Milloinkahan lie olisi sitä pistelyaikaa tämänkin mallin pistelyyn? :)


Ja tämä malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan sitten nerokas! :) Tästä löytyy värikoodit siniselle, vihreälle, pinkille ja ruskealle, mistä väristä sitten sattuukin tykkäämään (ja minähän tykkään väreistä, joten haluaisin pistellä ne kaikki), ja sitten voi valita mallista, mitä esineitä haluaa mihinkin väriin pistellä, ja siihenkin on tuossa vaihtoehtoja. Ainakin haluan pistellä lankakerän ja villapuseron, mutta millä värillä vaiko kaikilla väreillä? ;) Ja sitten tarvittaisiin taas sitä pistelyaikaa...


Nämä eivät olleet toivelistallani, kun en ole ollut ihan varma, haluanko nämä vaiko enkö halua. Mutta sitten päätin viime hetkellä haluta, kun näitä Savoir-Faire Vaillyn malleja ei kohta enää saa. Että pistellään sitten joskus nuo Eiffelitkin. Saisinko taas sitä pistelyaikaa jostain?

Tänä iltana olisi kyllä tarkoitus järjestää pistelyaikaa, kun olisi torstaisen ristipistomaratonin aika. Kasasin tuohon jo pienen palan tyhjää aidakangasta, valitsin langat ja mallikin on valmiina. Siitä pari päivää sitten ostamastani Cross Stitch Card Shopista olisi tarkoitus yksi pieni kortti tekaista, liitteeksi niihin salaisiin neuleisiin, joita täällä koitan kovasti kilkutella. Tosin nyt en ole eilen enkä tänään niitäkään kilkutellut, koska olen koittanut saattaa virkkuutyötäni valmiiksi. Joten siitä varmaan sitten tulee kuvaa vielä ennen viikonloppua, toivottavasti. Palailen siis linjoille joko valmistuneen topin taikka ristipistomaratonin tuotosten kera! :)

Ripsaa ropsaa ruutuun napsaa katollekin ropisee

Eilen oli taas sellainen päivä, että päätimme käväistä koko perheen pyöräretkellä. Tenavat tarakalla turvaistuimissa ja äidin ja isin jalat vispaavat moottoreina. :) Minulla on noilla reissuilla yleensä kyydissä se hiljaisempi matkustaja, jota pitää välillä tarkistaa olan yli, että onhan se vielä matkassa, kun ei mitään kuulu. ;) Ja sitten yhtäkkiä alkaa kuulua hihitystä selän takaa, kun hän huomaa jotain mielenkiintoista, mutta ei sitä aina sitten tiedä, mikä on hänen mielenkiintonsa herättänyt, kun ei vielä montaa sanaa osaa puhua. Innostuuko sitten veden vai veneen näkemisestä, kukasta vai kärpäsestä. Autojen mennessä ohi saattaa selän takaa kuulua "prrrrrmmm", ja koirantaluttaja kun tulee vastaan, kuuluu yleensä hillitön hihkaisu ja sitten matalammalla äänellä "HAU!" Kissa sanoo muuten samalla tavalla, mutta kimeämmällä äänellä. ;)

Eilinen pyöräretki suuntautui ensiksi torille, josta löytyi viimein niitä jo viime viikolla kaipaamiani vadelmia ja myös mustikoita, molempia pikkurasialliset (vähän vaihtelua mansikoille). Kaupungilla kävimme syömässä ja aikomuksenamme oli vielä syödä jäätelöt torilla, mutta sitten iskikin sadekuuro, joten tyydyimme pitämään sadetta Mäkkärissä ja syömään jäätelöt siellä. Kotimatkalle lähdettäessä satoi enää hiljalleen ja jossain vaiheessa matkaa sitten jo loppuikin.

Sain siinä syömisten välissä houkuteltua miesväen Stockmannille, kun annoin heidän käydä mutkan elektroniikka- ja leluosastoilla. ;) Itse kävin tsekkaamassa Akateemisen käsityölehdet ja -kirjat. Pois lähtiessämme koukkasin vielä alakerran lehtihyllyillä, kun siellä on vähän eri valikoima mitä Akateemisessa, ja sieltähän sitten löytyikin tämä lehti:


En olekaan muuten tänä vuonna pahemmin käsityölehtiä ostanut! Tämä on itseasiassa toinen tänä vuonna ostamani lehti, edellinen oli Dianan kirjontatyöt joskus talvella. Nyt sitten sorruin ihan tämän mallin vuoksi:


Lähipiirissä ei ole kylläkään kukaan täyttämässä 60 vuotta, mutta itselleni minä tämän ajattelinkin tauluksi tehdä. Pitää vain korvata nuo synttärijutut jollain muulla. :) Seinälläni on jo yksi myös samaisen lehden vanhemmasta numerosta tekemäni musiikkiaiheinen taulu (joka siis myös oli lehdessä alunperin kortti), joten sen kaveriksi tuo passaisi vallan mainiosti. :)

Ilmaiskittikin tuli matkassa. Tai siis mikä ilmainen tämä on, kun maksoin lehdestä kuitenkin niin paljon, että kyllä siinä tämäkin tuli moneen kertaan maksettua. ;)


Tuossa on siis kaikki tykötarpeet korttia varten: langat, kangas, malli ja korttipohja. Joku tämän varmaan minulta joskus saa. :)

Aika paljon muitakin kivoja korttimalleja oli tuossa lehdessä, itseasiassa taidankin ihan lähiaikoina toteuttaa yhden söpösen mallin... :) Ja lehteä selaillessa tuli mieleen monta ihmistä, joille passaisi joku lehdessä ollut kortti. Että ei ihan turha ostos ollut. :)

Loppukevennyksenä kerronkin, mikä on meidän kuopuksen uusin sana. :) Nimittäin tänään minua alkoi vaihteeksi hermostuttaa miesväen hälinä, ja karjaisin "HILJAA!", ja heti kuopus toisti perässä: "Hiijjaa! Hiijjaa!" :) Oli siis ihan eka kerta, kun hän tuon sanan lausui, ja vähän pukkasi huvittamaan. Pojalla kun ei tosiaan edelleenkään ole kuin muutama sana varastossaan. No, niillähän toki pärjää ja tuo se vasta tarpeellinen sana onkin, tosin usein aika tehoton...

Hiljaista tiistaita! :)

Niitä näitä ja sitä sun tätä

Hyvää unikeonpäivää! Meillä nukuttiinkin tänään "pitkään", taisi olla yli 9 kello, kun pojat alkoivat heräillä. Ei tuo mitenkään epätavallista ole, kyllä meillä yleensä se herääminen on näin kesäaikaan tapahtunut 9-10 välillä, mutta jostain syystä viime viikolla kuopus heräili joinakin aamuina jopa jo 8-8.30, joten nyt tuntui ruhtinaalliselta nukkua yli 9. ;) Ja itsekin heräilin viime viikolla joskus aamuseitsemältäkin, eikä uni vaan enää tullut, joten hyvä juttu, kun tänään unikeonpäivän kunniaksi uni maistui. :) Muutama päivä sitten vallannut valtaisa väsymys ja uupumus alkaa olla sekin jo tiessään, jospa tässä pikku hiljaa taas jaksaisi ajatellakin jotain. ;)

Lauantaina yritettiin käydä uimassa meressä, mutta vesi oli niin kylmää, etten tohtinut kuin varpaani kastella. Isäntäkään ei saanut talviturkkiaan heitettyä, villasukat taisi vain heittää. ;) Lapset jaksoivat vähän aikaa rannan tuntumassa läiskiä. Veden kylmyys taisi kyllä vain johtua siitä, että esikoinen meni nakkaamaan sen kuuluisan kylmän kiven veteen ennen kuin ehdimme mennä uimaan. Vaikka kovasti kyllä kotona sanoin, että ensin käydään uimassa, ja sitten vasta nakataan se kylmä kivi. ;) No, ehkä joku toinenkin lauantain nimipäiväsankari oli ehtinyt kylmiä kiviä nakella, ja varmuuden vuoksi meidän kuopuskin niitä kiviä innostui viskelemään, vaikkei hän nimipäiväsankari ollutkaan. :) Lopulta sitten vesisateessa saimme pyöräillä kotiin, että ei tarvinnut uimassa käydä ollenkaan, kastui silti. :)

Eilen sitten tulikin yllättäen mansikanperkkuuta ja -syöntiä! Äiti oli menossa Lappiin ja ohikulkumatkallaan toi osan mummolassa poimimistani ja pakastamistani mansikoista meille pakkaseen. Sanoin myös, että toisi muutaman litran syöntimarjoja, ihan vain, että pojat saavat vähän syödäkseen. No, äiti toi niitä mansikoita sitten laatikollisen... "Ei siinä ole kuin vähän toista ämpäriä", hän sanoi. Eli mitähän olisi ollut, 6-7 kg. Laitoin ehkä 2-3 litraa niistä pakasteeseen, ja loppuja ollaan koitettu sitten syödä, pojille kyllä maistuu, ja miehellenikin kelpasi, kun väkipakolla tyrkytetään. ;) Oisihan noissa vielä täksikin päiväksi syömistä.

Niin, ja tänään sitten tuli joku mainoslehtinen, jossa oli Jujukerhosta niin hyvä liittymistarjous, tai oikeastaan se kaupanpäällinen houkutti, joten päätin liittyä. :) Kaupanpäällisenä oli siis kassi + puikkopussi + bambupuikkoja, ja kirjoiksi valitsin muistaakseni Virkkauksen ilo ja Taito tehdä - ilo onnistua. Heh, ovatpa iloiselta vaikuttavia kirjoja... ;) Toivottavasti ovat mieluisia, mutta vaikkeivät olisikaan, niin kaupanpäällinen varmasti miellyttää. :)


Sitten vielä kuva käsitöistä, niistä keskeneräisistä tietysti. :) Vaaleanpunainen on toppini etukappale, jota olen vähän aloitellut, kuten kuvasta näkyy. Salainen metsänvihreä on edennyt vaiheeseen, jossa tällä hetkellä ei roiku ainoatakaan lankakerää työssä kiinni. Varmasti jo kaikki neulojat tunnistavatkin, mitä tuosta on tuloillaan. ;) Punainen on edennyt taas muutaman kerroksen verran, siihen ei tule vielä pitkään aikaan muuta kuin tuota 2o 2n -pötköä, joten sen esittely on varsin tylsää. Ja sitten hups, se onkin jonain päivänä valmis! :D

Juu, ei mulla nyt sitten ollutkaan muuta. Tarttis lähteä välipalanvalmistuspuuhiin, yllättäen siihenkin tulee taas vähän mansikoita... ei noita muuten saa kulumaan. ;)

Hyvää tätä viikkoa! :)

Ehkä kauneinta on keskeneräisyys

Lauantaiehtoota vaan! :)

Ensimmäisenä koitan muistaa kiittää kaikista kivoista kommenteista, joita olen saanut viime päivinä! :) Mukavaa, kun jokaiseen postaukseen tulee aina jotain kommenttia, toisiin enemmän ja toisiin vähemmän. Kiitos kun jaksatte kommentoida! :) Tämä viikko vaan on ollut sellaista tohinaa, etten ole jaksanut kommentteihin reagoida tai kiitellä, mutta aina ne tulee luettua. :) Jatkakaahan vain samaan malliin, niin tulen iloiseksi! :)

Lupasin vilautella keskeneräisiä käsitöitäni tänään, ja asia on kyllä ollutkin koko päivän mielessä, mutta on ollut taas niin kaikenlaista tohinaa, että vasta nyt ehdin kuvia ottaa ja laittaa tänne. Ja siitä syystä sitten kuvat nyt ovat vähän harmaat, kun en ehtinyt päivänpaisteella niitä ottamaan. Mutta mitäpäs noiden keskeneräisten väreistä välittämään, otetaan sitten valmiina vähän paremmat kuvat. ;)


Tästä ei tule pöytäliinaa, vaikka nyt keittiön pöydälle sen kuvauksen ajaksi laitoinkin. ;) Vaan tämä on topin takakappale, joka tuli tässä äskettäin valmiiksi. Aloittelin tätä viime maanantaina iltapäivällä mummolassa, kun sain sen pinkin ponchon valmiiksi, ja jotain piti vielä junamatkalle äkkiä aloittaa, ja tähän oli langat ja ohje mukana. Kotona en ole tehnyt tätä koko aikaa, kun virkatessa pitää kuitenkin aika lailla katsoa käsiin joka välissä, niin tämä ei ole kauhean hyvä käsityö silloin, kun koittaa lukea blogeja. ;) Mutta äänikirjan ja kuntopyörän kanssa tämä on aina edennyt. :)

Blogien lukemisen seuralaiseksi piti sitten aloittaa jokin neule, koska neuloessa en yleensä katso pahemmin työn edistymistä, vaan voisin vaikka silmät ummessa tehdä. :)


No, näitä neuleita voisikin tehdä silmät ummessa. Punainen on 2o 2n -joustinta, eli tylsääkin tylsempää. Eikä tuo metsänvihreäkään paljon sen kummempaa ole: sileää, jossa on muutama palmikkoraita, ja palmikonkiertoja tulee vain joka 8. kerros, niin ne loput 7 kerrosta siinä välissä on aika tylsää... Halusin kuitenkin aloittaa näiden tekemisen nyt heti, kun sain keskiviikkona langat hankittua. Paitsi että kaipasin jotain "tylsää" neulottavaa, jota voi tehdä samalla kun lukee, niin näiden valmistumisella on kohta jo melkein hoppu. :) Nämähän ovat vähän sellaisia niin kuin salaisia neuleita, että en kauheasti viitsi vielä ainakaan kertoa, mitä näistä on tulossa. Nämä kuuluvat kuitenkin yhteen, siis sekä tuo punainen että vihreä neule, ja näihin on tulossa kaveriksikin vielä jotain lisää. :) Väriyhdistelmä voi kyllä olla jollekin tutunoloinen, saattaa vaikka tulla syksy mieleen. ;) Mutta, se mitä näistä valmistuu, ei välttämättä ihan perinteisesti liity siihen syksyyn ja tähän värimaailmaan - eikä värimaailma taatusti ole sitä, mitä tällaisissa neuleissa on totuttu näkemään. :) Mutta minullapas onkin syyni, miksi teen juuri näistä väreistä juuri tällaisen neuleen... ;) Se on kuitenkin se salaisuus-osio, enkä halua paljastaa lopputulosta, ennen kuin kaikki on ihan valmista. :) Ja jos jollekin heräsi jo tästä salamyhkäisyydestä jotain pientä aavistusta, niin pakko heti sanoa, että on turha laskea yhteen 1+1 ja saada tulokseksi 5. ;) Ei, siis värit ovat niin kaukana omista mieltymyksistäni, että nämä neuleet eivät tule jäämään meille, eikä meillä tällaisille neuleille siis todellakaan ole edes tarvetta, sen sijaan jossain toisaalla saattaisi hyvinkin olla ihan piankin. :) Ja jos puikot suihkivat sukkelaan, niin varmaan jo ihan pian pääsen näitä vilauttamaan valmiina, ja toki näiden pitää sitä ennen ennättää perille saajalleen. Että sellaista salaista. :)

(olipas tuossa tekstissä paljon hymiöitä, mutta sitä ne salaisuudet teettävät... ;) )

Siinäpä näitä työn alla olevia tällä erää. Lisää vilautuksia luvassa taas jossain vaiheessa. :) Niin, ja kyllä täällä yksi käsityö valmistuikin muistaakseni tiistai-iltana, mutta kun se on se arvontapalkinto, niin näytän sen vasta sitten, kun palkinto on perillä. Tarkoitus olisi jotain näistäkin saada valmiiksi vielä tämän kuun puolella.

Viikonlopun jatkoja! :)

RPM 23.7.

Eilen oli taas torstaisen maratonin aika. Tässä onkin jäänyt useampi viikko väliin, kun en reissussa viitsinyt enkä edes muistanut maratoonailla, ja kolme viikkoa sitten torstaina olin niin lähtötohinoissa, että jätin suosiolla maratonin väliin. No, eilen ei tilanne ollut paljon sen kummempi. Järkyttävä helle ahdisti, ja olin muutenkin koko eilispäivän tosi väsynyt, joten en jaksanut pistellä kuin puolitoista tuntia ja silloinkin aika nihkeästi. Jotain kuitenkin sain tuossakin ajassa aikaan. Joulukalenteria pistelin, ja lähtökohta oli tämä:


Kuva otettu kolme viikkoa sitten, en ole sen jälkeen tätä pistellyt.

Ja lopputulos eilisen puolitoistatuntisen jälkeen sitten tämä:


Sain siis nuo joulukalenterin kaikki numerot valmiiksi, enkä sitten muuta. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, eteni tämä sentään jonkin verran! :) Noita numeroita on kyllä tosi hidas pistellä, kun joka alueen jälkeen pitää tietysti lanka katkaista ja päätellä, että olen senkin puolesta onnellinen, että nämä on nyt tehtyinä!

Huomenna koitan jaksaa viimein vilauttaa keskeneräisiä neuleita ja virkkuitani. Huomatkaa monikkomuoto, eli minulle epätyypilliseen tapaan on enemmänkin kuin yksi teon alla... Hyvää viikonloppua! :)

Syksy on ja kesä on pois...

Tervetuloa viimeinkin lukemaan, mitä mieltä minä olen uudesta Novita Syksy 2009 -lehdestä! :) Sori, että katsauksen teko kesti, mutta tässä on ollut pieniä viivytyksiä, ensinnäkin sain koko lehden käsiini vasta maanantaina, ja ehdin sen lukea kunnolla keskiviikkona. Kiireisin lukijani taisi laittaa jo kaksi viikkoa sitten perjantaina kommenttia, että tee nopeasti se Novita-katsaus, mutta kuulemma lehteä ei ollut meille silloin vielä edes tullut, olisiko se tullut sitten vasta seuraavana maanantaina, että en olisi voinut nakittaa miestänikään hommiin. Ja sehän vasta olisikin ollut luettavaa, jos isäntä olisi alkanut Novita-katsausta tänne blogiini vääntämään! :)


Asiaan! Miten minä tahdokin aina alkaa lörpöttelemään joutavanpäiväisiä... ;)

Ehdin käydä tässä jo kurkkimassa lankahyllyillä uutuuslankoja ja -värejä, joten voin jo sanoa niistäkin mielipiteeni. Kuten varmasti entuudestaan muistattekin, syksyn värikartasta ei yleensä löydy minulle sopivia värejä, tai korkeintaan yksi tai kaksi, sillä minähän en voi käyttää mitään murrettuja enkä tummia värisävyjä. Joten siksi syksy- ja talvineuleetkaan eivät aina niin sytytä, ellei sitten satu niin onnellisesti, että samaa lankaa löytyy myös kevään väreissä. Ja onhan aina olemassa tietysti se luonnonvalkoinen, jota voin käyttää... ;) Olen tosiaan tarkka noiden värisävyjen kanssa, etenkin vaatteissa, jotka tulevat lähelle kasvojani, mutta en kyllä pue mitään murretunsävyisiä housujakaan, saati sitten mustia tai vitivalkoisia housuja, koska ne eivät ole minun värejäni. Olen jopa niin tarkka, että vaikka löytäisin kaupasta puseron, joka on ihan täydellisesti minun väriseni, mutta jos siinä on vaikkapa vitivalkoinen tai musta teksti tai printtikuvio, niin jätän sen ostamatta. Sama juttu sitten moniväristen lankojen kanssa, että jos siinä on yksikin raita jotain väärää sävyä, niin lanka jää hyllyyn. Sukkalankojen kanssa en ole ihan niin tarkka, eli saatan niihin hyväksyä sen yhden väärän sävyn, jos muuten värit ovat kohdallaan. Pitäähän nyt kuitenkin sukkienkin sopia muuhun vaatetukseen, että ei niiden väri voi aivan tyystin poiketa linjasta. :)

Mistä päästäänkin sitten Novitan syyskauden ykköslankaan eli Puroon. Lehdessä Puron sävyt näyttävät aika kirkkailta, mutta kun kävin tutustumassa lankaan kaupassa, totesin sävyjen olevan minulle ihan liian tummia. Kerrassaan Puron väreissä ei ole edes yhtä sävyä, joka olisi minun värikartassani. Sama juttu on Puron esikuvan Noron kanssa, ei siitäkään löydy ainuttakaan minulle sopivaa väriä. Eikä nyt voi edes väittää, että silmissäni olisi vikaa, sillä minulla oli kaupassa mukanani värianalyysissa saamani väriliuska (joka minulla toki onkin aina laukussani), ja vertasin Puron ja muiden lankojen värejä siihen. Harmi sinänsä, sillä Puroa olisi kiva kokeilla, ja jotkut sen väriyhdistelmät ovat minusta ihan kivoja ja niistä tehdyt neuleet Novita-lehdessä kauniita. Ihan kuten monet netissä näkemäni Noro-neuleetkin ovat ihan kauniita, mutta eivät vain sovi minulle, jollekulle toiselle kyllä.

Mutta jos kuviteltaisiin, että Purossa olisi jotain kirkkaampia ja keväisempiä värisävyjä, niin ihan ensimmäisenä tekisin siitä itselleni tämän pyöryläjakun (malli 1), tai sen muunnelmat röyhelöisemmän pyöryläliivin (malli 14) tai vähemmän röyhelöisen pyöryläliivin (malli 15). Tämän tyylisiähän on tehty blogeissa jo pitkään, mutta itse ainakin haluan suomenkielisen ohjeen, joten ympyräneule Novitassa oli sikäli tervetullut. Voisihan sen varmasti tehdä yksivärisestäkin langasta, tai raidoittaen useammasta langasta itse. Myös näihin Purosta tehtyihin pipoihin ja kaulaliinoihin eli malli 20 ja malli 23 ihastuin - nämä näyttäisivät hyvältä varmasti yksivärisestä langastakin!

Siltä varalta, että jossain vaiheessa minun olisi "ihan pakko" tutustua Puroon, bongasin lehdestä yhden neuleen. :) Nimittäin laukkujen kanssa en ole ihan niin tarkka värien suhteen - onhan minulla jopa yksi musta laukku! ;) - joten Puroa voisin testata huovutetussa laukussa (malli 74). Harmi vain, tuo Novitan sivuilla oleva laukkukuva on Huopasesta tehty versio, nimittäin lehdessä sivulla 114 oleva saman laukun Puro-versio on paljon kauniimpi! Eikä laukussa tarvitsisi ajatella, meneekö raidat tasan, sillä raitojen tasanmenemisen suhteen olen myös tosi tarkka. ;)

Kun päästiin huovuttamiseen ja laukkuihin, niin tykkäsin myös toisesta huovutetun laukun mallista, malli 70.

Kuva: Novita

Erityisesti tämä ruusuilla koristettu versio viehättää. :) Tämähän on tehty Huopasesta, josta olikin tullut nyt varsin mielenkiintoinen mix-lanka. Sitä kun kaupassa hypistelin, niin sininen (814) väri miellytti eniten, ja olikin ihan omasta värimaailmastani. Tosin tiedä sitten, miten se huovutettuna käyttäytyy, siksi sitäkin voisi ensimmäisenä testata laukkuun, ettei tule pettymyksiä. :) Hyvä, että ostin eilen sitä poistossa ollutta turkoosia Hahtuvaista, siitähän saisi kivat ruusut sinisävyiseen laukkuun. :)

Huopasesta ja Hahtuvaisesta oli lehdessä myös tosi ihania kodintekstiilejä, ihan meidän kotiin sopivia. Tarkoitan siis auringonkukkaista taulua (malli 51), auringonkukkaista liinaa (malli 52), ihan vain pelkkää auringonkukkaa (malli 53) sekä auringonkukkatablettia (malli 54). Liina ja tabletti meille tietysti oranssipohjaisena, kun oranssia ja keltaista meillä niin paljon on sisustuksessa. Tykkään auringonkukista! :)

Jatketaanpa sitten uutuuslankojen ruotimista! :) Tempoa en muista hypistelleeni lankahyllyillä, olikohan sitä edes sinne vielä tullut...? Tai sitten jotenkin vain menin sen ohi, kun olin niin kiinnostunut kaikesta muusta. ;) Joka tapauksessa Tempon värikartassa ei ole minulle muuta kuin luonnonvalkoinen, joten voi jäädä tuo lanka kokeilematta, jollei sitten siitä tule keväällä pirtsakampia värejä. Tykkäsin kuitenkin joistakin Tempo-neuleista lehdessä, esimerkiksi tämä asustesetti (malli 66) on ihan kiva. Ja malli 82 puserosta tykkäsin kovasti!

Kuva: Novita

Sitten tuo kolmas uutuus Pom pom. Voin heti sanoa, etten ole tuon tyylisen langan ystävä ollenkaan. Minusta kivoimpia on sellaiset peruslangat, kuten 7 veljestä ja Nalle. :) Pom pom kuitenkin yllätti minut lankahyllyllä, sillä siitä löytyi minulle sopivia värejä luonnonvalkoisen lisäksi myös punainen (549), joka taitaa olla sitä samaa unikonpunaisen sävyä mitä kevään lankakartassa oli. Joten jos kuitenkin päätän tuota kamalaa pallolankaa kokeilla, niin olihan lehdessä ne huiviohjeet (malli 8 ja malli 9). Punainen pampulahuivi sopisikin jouluna kuusenkoristeen asemasta kaulaan... ;) Suurempi todennäköisyys kuitenkin on, että jätän Pom pomit hyllyyn.

Sen sijaan Aloe Vera Nallea saatan kokeillakin, vaikkei nyt syksyn värikartassa olekaan minun värejäni Nallessa. Marjaretki-Nallessa silmääni miellytti eniten lakka (841), ja kaupassa huomasinkin, että sen värit ovat hyvin lähellä omia värejäni, paitsi ne vihreät pilkut. Niiden vihreiden pilkkujen vuoksi minulla varmaan jää tekemättä pipo (malli 61), kauluri (malli 62) ja kämmekkäät (malli 63), vaikka ne näyttävätkin aivan ihanilta lehdessä. Sen sijaan puikoille saattaa päästä säärystimet (malli 64) tai sukat (malli 2) tuosta Marjaretken lakkaväristä. Ja sitten, kun Nalle Aloe Verasta tulee kevätvärejä ilmoille, niin saatanpa tekaista ihanaisen tunikan (malli 38) tai kauniin jakun (malli 36). Sitten yllätin itseni ihastumalla liiviin, sillä minähän en todellakaan ole mikään liivi-ihminen, koska ne korostavat tissejä ihan liikaa. ;) Kuitenkin tykkäsin tästä koukutusta liivistä (malli 89).

Kuva: Novita

Tässähän olisi taas hyvä syy opetella se koukkuaminen... Ja vaikka tuossa kuvassa on nyt liivi ihan yksivärinen, niin minusta lehdessä ollut lapsen/nuoren monivärinen samalla mallilla tehty liivi oli vieläkin kivempi. :)

Onhan Novitalla sellaisiakin lankoja, joihin en ole vieläkään oikein syttynyt, vaikkapa nyt Rose Mohair, jota en ole kylläkään koskaan kokeillut, mutta en ylipäätään tykkää mohairista, niin siksi en aiokaan kokeilla, vaikka siinä on ihan kiva uusi väri turkoosi (383). En edes pitsikukkahuivia (malli 10) ajatellut tehdä, vaikka ihana se onkin. :) Uuden Luxus Alpacan värit eivät myöskään innostaneet, eikä metallinen Paola ole minun juttuni. Onneksi sentään on olemassa 7 veljestä! :) Lempilankani, yhä edelleen. :) Ja Novitalle täytyy antaa suuret kiitokset siitä, että lehden neuleohjeissa on lankavaihtoehtoja, ettei tarvitse itse miettiä, mikä muu lanka sopisi kuin se juuri ehdotettu. Monissa ohjeissa on kuvatkin, miltä kyseinen neule näyttää toisesta langasta tehtynä. Hyvä esimerkki tällaisista on taikajakku (malli 30), joka varmasti päätynee puikoille jossain vaiheessa - 7 veljeksestä tietysti, vaikka tarjolla olisi Rose Mohairiakin.

Kuva: Novita

Miksei sitten voisi taikaboleroakin (malli 29) tehdä myös 7 veljeksestä, kun sekin on Rose Mohairille kirjoitettu? Mallin 37 tunika on toinen esimerkki, missä on monta lankavaihtoehtoa; sekin voisi päätyä 7 veljeksestä neulottuna kaappiini.

Kuva: Novita

Tämän lehden 7 veljestä-sukkasuosikkini on malli 11 raita-villasukat, Kainuun maakuntasukkakilpailun satoa. 7 veljeksen neuleet siis miellyttivät minua tosi paljon, mutta tämän syksyn värikartassa ei juurikaan ollut kivoja värejä, eli sitä kevään lankakarttaa taas odotellaan... Paitsi lankahyllyillä pyöriessäni totesin, että kirkkaat Martta-värit vihreä (309), sininen (124) ja punainen (533) ovat hyvin lähellä omia värejäni, samoin jo vanha tuttu keltainen (268), vaikka aiemmin ostamani saman värikoodin keltainen ei kyllä ollut sinne päinkään - olisiko uusi värierä vähän kirkkaampaa tai jotain? Ja voitte uskoa, että aivan herkullinen oli mielestäni vauvan hupputakki (malli 56), joka kyllä tuossa linkin takana olevassa isomman lapsen neuleen kuvassa on ankeissa murretuissa sävyissä, mutta lehdessä sivulla 83 ihanan pirtsakoissa Martta-väreissä ja keltaisessa on aivan syötävän suloinen! :) Olisikohan meidän pojilla tuollaiselle tarvetta...? ;)

Parhaan jätin tietysti viimeiseksi. :) Minun lempparineuleekseni tästä lehdestä pomppasi heti ensiselailulla Isoveljestä tehty pampulapusero (malli 35).

Kuva: Novita

Tämä on vaan niiiiiin ihana! :) Isoveljen värejä en ehtinyt hypistellä, että olisiko tuo vaaleanpunainen minulle sopiva, vai pitäisikö taas tyytyä luonnonvalkoiseen vai odotella kevätvärejä. ;) Ihana kuitenkin! :)

Ja noita Novitasta linkitettyjä kuvia kun klikkailee, niin pitäisi päätyä Novitan sivuille kurkkimaan isompia kuvia.

Olipa taas yllättävän paljon sanottavaa, vaikka kyse olikin syksyn lehdestä, josta harvoin minulle jotain tarttuu. Aina kuitenkin jotain. Enkä varmasti tämän vuoden puolella näitä ehdi toteuttaakaan, pistän kuitenkin taas listalleni ylös, ja aina tarpeen mukaan nappaan jonkun kivan mallin puikoille tai koukulle. :)

Lehtikatsaus päättyy tähän.

Kauneimmat käsityöt

Varmaan tässä onkin jo pariin otteeseen käynyt selväksi, että en saa lapsuudenkodistani itselleni koskaan mitään, mitä haluaisin. Äidille pieneksi käyneitä vaatteita kyllä lykätään matkaan puoliväkisin, ja jotain tarpeettomia langanjämiä myös, mutta sitten jos haluaisin ihan vain jotain pientä, vaikkapa napin tai rukin, niin sepäs ei noin vain heltiäkään. Suuri Toivelaulukirja -sarjaa olen kinunnut jo vuosia, ja jossain vaiheessa äiti sen jo lupasikin, mutta eipä vain ole niitäkään meille ilmestynyt. Käsityökirjoja en ole uskaltanut edes pyytää...

Niin, meillähän kotonahan oli ja on edelleen vanha 70-luvulla ilmestynyt Kauneimmat käsityöt -kirjasarja, tai eihän se silloin toki vanha ollut, kun minä olin lapsi, vaan ihan vasta ilmestynyt ja hankittu. :) Siihen kuuluu ensinnäkin osat 1-3 ja niiden lisäksi Mary Oljen Kauneimmat käsityöt. Noiden kirjojen ansiosta minustakin tuli käsityönharrastaja. :) Sillä niitä kirjoja minä jo alle kouluikäisenä selailin, ja koska osasin lukea, niin hain vain äidin lankakopasta jotain langanjämää ja virkkuukoukun, ja aloin opetella. Lähinnä kulutin sitä Mary Oljen kirjaa sekä sarjan 1. osaa, joissa on virkkausta, koska se minua eniten kiinnosti aivan ala-asteen lopulle saakka, ja neulomisesta kiinnostuin enemmän vasta yläasteella. On noissa molemmissa kirjoissa myös neulomista, eli myöhemmin on sitten niitäkin osioita tullut tutkailtua.

Koska jossain vaiheessa hoksasin, etten ihan heti tuota kirjasarjaa kotoani saakaan ennakkoperinnöksi, niin jo muutama vuosi sitten hankin itselleni huuto.netistä sen Mary Oljen kirjan. Eihän sitä ilman voi edes elää! ;) No, nyt sitten tällä mummolareissulla eräänä iltana luin iltalukemiseksi sitä Kauneimmat käsityöt -sarjan 1. osaa (ehdin saada matkalukemisena olleen romaanin jo luettua, eikä äidin kirjahyllystä löytynyt mitään muuta mielenkiintoista iltalukemista ;) ), ja tajusin sen kirjan selailtuani, mikä valtava aarre se on! :) Ja samantien halusin saada nuo kirjat itselleni, ainakin sen ensimmmäisen osan. Ja kun se ei sieltä lapsuudenkodistani varmastikaan lähde, niin...

... huuto.nettiin taas. :)


Kauppa meni kiinni sunnuntai-iltana, ja ehdin vielä rippijuhlista palattuani sopivasti äidin koneelle huomaamaan, että tarjoukseni oli ylitetty, joten nopeasti ennen kaupan sulkeutumista korotin tarjoustani ja sain kirjat. :) Olisi siellä ollut muitakin näitä samoja kirjoja huudettavana (vink-vink), mutta nämä lähtivät suht edullisesti. Ja tulivat nopeasti perille, sillä eilen jo kannoin selkä vääränä valtavaa pakettia kotiin. :)

Ja voi vitsit, nää on nyt sitten mun! :) Onhan nämä vähän huonommassa kunnossa kuin ne kotonani olevat kirjat, eli näitä on selvästi käytetty. Mutta sivut ovat ihan ehjät, että tyytyväinen olen kaikin puolin ostokseeni. :) Seuraavaksi väläyttelenkin vähän, mitä näissä kirjoissa on, jos sarja on jolle kulle ihan outo. Oikeastaan keskityn lähinnä tuohon eka osaan, koska se on minulle se kaikkein tärkein.

Ensinnäkin siinä eka osassa on neulomisosio, jossa käydään kaikkia mahdollista neulomiseen liittyvää tekniikkaa yksityiskohtaisesti läpi. Sitten on jotain valmiita neuleohjeitakin (tosin mallit eivät ole ihan nykypäivää, mutta kuitenkin), ja myös erilaisia mallineuleita, kuten nämä:


Tuota viuhkamallia olisi ihana kokeilla...


Ihania pitsineuleita! :)


Ja sitten ihan vaatimattomasti irlantilaistyylinen palmikkoneuleinen sängynpeitto. :) Paljonkohan tällainen mahtaisi kerätä pölyä...? Siis mielettömän ihana, muttei ehkä allergiaperheeseen, harmi vain!

No, virkkausosiosta löytyykin sitten minulle vaikka mitä ihasteltavaa, koska tätä osiota olen silloin lapsenakin tutkaillut kaikkein eniten, ja tehnytkin täältä vaikka mitä. :)


Nämä värikkäät palat olisi kiva virkata. Näitä en ole tullut koskaan kokeilleeksikaan.


Virkattuja nappeja! :) Jos ei nappikaupasta löydy neuleeseen sopivia nappeja, niin nehän voisikin virkata itse! :)


Näillä ohjeilla olen joskus patalappuja virkannutkin.


Tässä puolestaan ohje geometrisiin kuvioihin, ja olette varmasti huomanneetkin, että teen usein jämälankapatalappuja näitä ohjeita hyväksikäyttäen. :) Lapsena virkkasin näillä ohjeilla patalappujen lisäksi muun muassa tyynyjä. Ja tekniikka on jäänyt niin selkäytimeen, etten tarvitse näiden tekemiseen enää ohjeitakaan. ;)


Tässä malleja, joita en lapsena hoksannut edes kokeilla. Otsikkona on malleja huiveihin. :)


Tätä mekkoa puolestani kuolasin aina pienenä, ja monta kertaa yritin tätä muka tehdäkin, mutta enhän silloin ymmärtänyt, etteivät ne äidin jämälankanyssäkät tähän riitä, eikä tullut koskaan pyydettyä äidiltä, että ostaisi minulle tähän lankaa. Kun eihän äiti uskonut (eikä aina usko vieläkään ;) ), että saisin mitään koskaan valmiiksi asti. Ja sellaisia kokeilujahan ne lapsena olikin. Jotain pientä kyllä valmistui, pitsiliinaa ja patalappua ja sellaista. Mutta voisin kyllä edelleen tehdä tämän mekon, tämä olisi edelleenkin minusta ihana! :)

Virkkaamisen ja neulomisen lisäksi kirjassa on vielä muutama sivu koukkuamiselle ja haarukkapitsille. Lapsena haaveilin tuosta haarukkapitsistä kovasti, ja onneksi olen saanut nyt aikuisena senkin tekniikan opeteltua. Koukkuaminen on vielä opettelematta, ja ehkä nyt saisin kipinän, kun on tuo kirja tukena. Ja lopputuloksena voisi olla sitten vaikka tällainen:


Tämä on siis koukkuamalla tehty vauvanpeitto. :) Kerrassaan ihana! :)

Pikavilkaisu vielä sitten kirjasarjan toiseen ja kolmanteen osaan, kun nekin tuli tässä samalla huudettua itselle. Toisessa osassa on alkuosassa kirjontaa, siis ihan kaikkea mahdollista kirjontaa, tekniikoita, joista en ole tiennytkään. On kyllä ihan tuttuja juttujakin, kuten ristipistoja, kanavatöitä ja reikäompeletta, mutta sitten näitä etu- ja laakapistoja yms., joita en ole koskaan kokeillut. Sitten kirjassa oli muistaakseni tilkkutyöosio, ja sen jälkeen erilaisia pitsitekniikoita, eli nypläystä, sukkulapitsiä, verkkopitsiä, ja sitten tällainen mielenkiintoinen tekniikka, josta en myöskään ole aiemmin kuullut, eli lankapitsi:


Tämä näytti ainakin ihan mielenkiintoiselta. :) Ei ihan nypläystä, muttei ihan virkkaustakaan. Joo, ja heti vain tuota liinaa tekemään... ;)

Kolmannessa osassa on sitten ompelua, ompelua ja ompelua. Loppupuolella sitten vähän kankaankudontaa. Ja kaikki tosi perusteellisesti, eli kankaankudontaosassakin alkaen loimen luomisesta. Ompeluosio on taas hyvin mielenkiintoinen sikäli, että siinä opetetaan kaikki tekniikat käsin ommellen! :) Kirjasarjahan on tehty Italiassa 60-luvulla, ja WSOY julkaissut sen suomenkielisenä v. 1975, mutta eikö silloin vielä olleet ompelukoneet yleisiä? Kyllä tuossa sitten kaiken sen käsinompelun jälkeen on mainintaa ompelukoneistakin, mutta kaikissa tekniikkakuvissa tosiaan ommellaan käsin. Tosin ehkä sillai on ollut vähän helpompi kuvata ne vaiheet. Vaatteiden kaavat on tuossakin ihan 60-70-lukulaisia, mutta tekniikathan eivät toki katoa mihinkään.

Tärkeintä tässä kirjassa on minulle kuitenkin tämä:


Pupu meni puskaan - huu sai sai! :) Minullapas oli tällainen mekko pienenä! :) Äitini ompeli sen tämän kirjan ohjeiden mukaan, siinä oli tuo kirjottu pupu ja kaikki. :) Mekossa oli kahta kangasta, miehusta taisi olla valkoinen, jossa oli punaisia kukkia, ja sitten nuo röyhelöt ja rusetti oli samaa kangasta, mutta vastakkaisilla väreillä eli punainen, jossa oli valkoisia kukkia. :) Meillä oli vielä saman sarjan kangasta keittiön verhot ja liina, niissä oli vain valkoisella pohjalla ruskeita kukkia. ;) Niin ja siitä punaisesta valkokukallisesta kankaasta minulla oli ainakin huivi käytettäväksi tuon pupumekon kanssa. Harmi, ettei se mekko ole enää tallessa! Äitini ei koskaan nakkaa mitään pois, mutta jostain syystä hän aikoinaan remontin alta hävitti kaikki pieneksi käyneet vaatteeni - roskiin! :( Siis ei edes kirpparille tai mitään, vaan roskiin vaan. Ja kuitenkaan en varmasti ollut ehtinyt kaikkia äidin ompelemia ihania mekkoja edes käyttää paljon, kun eihän meillä mekkoja saanut pitää kuin juhlatilanteissa, eikä sellaisia paljon ollut. Pupumekkoa kyllä muistan ainakin joitakin kertoja pitäneeni, ja siitä on kuvakin jossain albumissa lapsuudenkodissani.

Että sellainen hankinta tällä kertaa. :) Minusta tämä kirjasarja on todella klassikko, ja harmittaa, ettei sitä ole nykyään enää edes kirjaston hyllyissä! Mary Oljen kirjaa, eli sarjan "neljättä osaa" on kyllä yhä kirjastossa lainattavissa, mutta nämä osat 1-3 ovat aikaa sitten hävinneet. Mutta onneksi näitä vielä huutiksesta löytyy. :)

Seuraavassa postauksessa sitten vähän tuoreempaa katsausta, eli viimein se lupaamani uuden Novitan ruotiminen. :) Palataan taas!

Onni yksillä, kesä kaikilla :)

Minullahan on ollut jo pitkään päätös olla osallistumatta blogiarvontoihin. Taisin aloittaa sen päätöksen jo vuoden 2008 alussa, ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on päätös pitänyt. Joihinkin ristipistoarvontoihin saatan joskus osallistua, etenkin jos palkinto on etukäteen tiedossa. :) Minulla vain tahtoo olla nykyään niin hyvä tuuri, että sen harvan kerran kun arvontaan osallistun, niin voitto napsahtaa kotiin. ;)

Pikellä oli tässä keväällä arvonta, jossa hänellä oli kolme palkintoa tarjolla, ja osallistuessaan sai toivoa, minkä palkinnon ottaisi jos voittaisi. Minä osallistuin ja toivoin saavani saksikoristeen. Ja niin vain kävi, että voitin! :)

Viime viikolla sain Pikeltä mailia, että palkinto on lähtenyt postiin, ja samaan aikaan huokailin muiden blogeja lukiessani, kun näin Piken lähettäneen muillekin kaikenlaisia ihanuuksia. :) Alkoi ihan jännittää, kun en päässyt heti omaa pakettiani avaamaan. Mutta kun viimein nyt maanantai-iltana sain rauhassa avata paketin, niin totesin heti, että minäpäs sain kaikkein ihanimman yllätyksen! :) Voi että, kyllähän siinä kyyneleet tulivat silmiin, sillä en todellakaan odottanut muuta kuin sitä pientä saksikoristetta. Siis itku tuli ilosta, ei suinkaan pettymyksestä. ;) Olen vieläkin ihan sanaton, siksi tämän postauksen laatiminenkin on kestänyt näin kauan. :)


Pike on todellakin ajatuksella valinnut kaiken tähän pakettiin. Niin minun näköisiäni juttuja, ettei voi olla todellista! :) Toki Pikellä viime syksyn SRPY-emon ominaisuudessa taisi olla tiedossakin, mistä minä tykkään. ;) Kiitos kiitos kiitos! :)

Ensinnäkin se saksikoriste:



Otin tästä kuvat salamalla ja ilman, kun näin pienen esineen kuvaaminen on aina vähän hankala juttu huonon kameran kanssa. Mutta vaikka kuvat eivät olekaan hääppöiset, niin saksikoriste on sitäkin ihanampi! :) Ihan on minulle mieleinen, siksihän minä tätä palkinnoksi toivoinkin. :) Minulla on ennestään jo kaikissa kolmessa kirjontasaksissani saksikoristeet, joten ajattelin tätä noiden vähän isompien käsityösaksieni päähän. Huvitti vain, kun aloin etsiä niitä käsityösaksia, että olisin saanut koristeen niihin kiinnitettyä, enkä tahtonut löytää niitä saksia sitten millään, kun olivat hautautuneet käsityökorini pohjalle kaikkien lankojeni alle. Kyllä saksikoriste tuleekin tarpeeseen, sillä sen avulla varmasti löydän sakseni helpommin! :) Eikä tarvitse enää käyttää käsityöhommissa lapseni askartelusaksia, kuten olen joutunut nyt pitkän aikaa tekemään, koska ne varsinaiset käsityösakseni ovat aina hukassa. ;) Nyt tuosta kopastani pilkottaa tuo saksikoriste, eli kun siitä vain vetaisen, niin pitäisi sakset tulla perässä :)

Kuvissa saksikoristeen alla on Piken lähettämä kangas, ihanaa käsinvärjättyä/moniväristä aidaa, ja niin minun väristäni, pastellisen lohenpunaista. :) Taas kerran sellaista kangasta, jota en varmasti raaski edes käyttää, kun se on liian ihanaa... ;)

Ja sitten vieläkin uskomattomampia juttuja löytyi paketista:


Ajatella, sain tämän mallin, joka on ollut jo pitkään toivelistallani! :) Pike kyllä harmitteli kortissaan, kun tämä on vain alkuperäisen mallin kopio, eikä Pike ollut tilatessaan tiennyt tätä kopioksi. Mutta tämä on kyllä ihan yhtä nätti kuin alkuperäinen, varmasti tulen tämän pistelemään joskus! :) Olen ihan hulluna vuodenaikamalleihin, ja niin onnellinen siitä, että tämä malli on nyt minun omani! :)

Sitten vielä todellinen ihana yllätys:


Tässä onkin sellainen musiikkiaiheinen ristipistotyö, jota en ole ennen nähnytkään. Joten yllätys oli sitäkin suurempi ja ilahduttavampi. Ihana, kertakaikkiaan kaunis! :) Niin, tämä ja tuo vuodenaikatyö ovat molemmat koko pakkauksia, joissa on langat ja kangaskin mukana, ei siis pelkkiä malleja. Olen ihan liikuttunut vieläkin näistä kaikista, huokailen täällä vain ihastuksesta! :)

Kyllä kannatti osallistua arvontaan - KIITOS, PIKE!!! :)