Kauneimmat käsityöt

Varmaan tässä onkin jo pariin otteeseen käynyt selväksi, että en saa lapsuudenkodistani itselleni koskaan mitään, mitä haluaisin. Äidille pieneksi käyneitä vaatteita kyllä lykätään matkaan puoliväkisin, ja jotain tarpeettomia langanjämiä myös, mutta sitten jos haluaisin ihan vain jotain pientä, vaikkapa napin tai rukin, niin sepäs ei noin vain heltiäkään. Suuri Toivelaulukirja -sarjaa olen kinunnut jo vuosia, ja jossain vaiheessa äiti sen jo lupasikin, mutta eipä vain ole niitäkään meille ilmestynyt. Käsityökirjoja en ole uskaltanut edes pyytää...

Niin, meillähän kotonahan oli ja on edelleen vanha 70-luvulla ilmestynyt Kauneimmat käsityöt -kirjasarja, tai eihän se silloin toki vanha ollut, kun minä olin lapsi, vaan ihan vasta ilmestynyt ja hankittu. :) Siihen kuuluu ensinnäkin osat 1-3 ja niiden lisäksi Mary Oljen Kauneimmat käsityöt. Noiden kirjojen ansiosta minustakin tuli käsityönharrastaja. :) Sillä niitä kirjoja minä jo alle kouluikäisenä selailin, ja koska osasin lukea, niin hain vain äidin lankakopasta jotain langanjämää ja virkkuukoukun, ja aloin opetella. Lähinnä kulutin sitä Mary Oljen kirjaa sekä sarjan 1. osaa, joissa on virkkausta, koska se minua eniten kiinnosti aivan ala-asteen lopulle saakka, ja neulomisesta kiinnostuin enemmän vasta yläasteella. On noissa molemmissa kirjoissa myös neulomista, eli myöhemmin on sitten niitäkin osioita tullut tutkailtua.

Koska jossain vaiheessa hoksasin, etten ihan heti tuota kirjasarjaa kotoani saakaan ennakkoperinnöksi, niin jo muutama vuosi sitten hankin itselleni huuto.netistä sen Mary Oljen kirjan. Eihän sitä ilman voi edes elää! ;) No, nyt sitten tällä mummolareissulla eräänä iltana luin iltalukemiseksi sitä Kauneimmat käsityöt -sarjan 1. osaa (ehdin saada matkalukemisena olleen romaanin jo luettua, eikä äidin kirjahyllystä löytynyt mitään muuta mielenkiintoista iltalukemista ;) ), ja tajusin sen kirjan selailtuani, mikä valtava aarre se on! :) Ja samantien halusin saada nuo kirjat itselleni, ainakin sen ensimmmäisen osan. Ja kun se ei sieltä lapsuudenkodistani varmastikaan lähde, niin...

... huuto.nettiin taas. :)


Kauppa meni kiinni sunnuntai-iltana, ja ehdin vielä rippijuhlista palattuani sopivasti äidin koneelle huomaamaan, että tarjoukseni oli ylitetty, joten nopeasti ennen kaupan sulkeutumista korotin tarjoustani ja sain kirjat. :) Olisi siellä ollut muitakin näitä samoja kirjoja huudettavana (vink-vink), mutta nämä lähtivät suht edullisesti. Ja tulivat nopeasti perille, sillä eilen jo kannoin selkä vääränä valtavaa pakettia kotiin. :)

Ja voi vitsit, nää on nyt sitten mun! :) Onhan nämä vähän huonommassa kunnossa kuin ne kotonani olevat kirjat, eli näitä on selvästi käytetty. Mutta sivut ovat ihan ehjät, että tyytyväinen olen kaikin puolin ostokseeni. :) Seuraavaksi väläyttelenkin vähän, mitä näissä kirjoissa on, jos sarja on jolle kulle ihan outo. Oikeastaan keskityn lähinnä tuohon eka osaan, koska se on minulle se kaikkein tärkein.

Ensinnäkin siinä eka osassa on neulomisosio, jossa käydään kaikkia mahdollista neulomiseen liittyvää tekniikkaa yksityiskohtaisesti läpi. Sitten on jotain valmiita neuleohjeitakin (tosin mallit eivät ole ihan nykypäivää, mutta kuitenkin), ja myös erilaisia mallineuleita, kuten nämä:


Tuota viuhkamallia olisi ihana kokeilla...


Ihania pitsineuleita! :)


Ja sitten ihan vaatimattomasti irlantilaistyylinen palmikkoneuleinen sängynpeitto. :) Paljonkohan tällainen mahtaisi kerätä pölyä...? Siis mielettömän ihana, muttei ehkä allergiaperheeseen, harmi vain!

No, virkkausosiosta löytyykin sitten minulle vaikka mitä ihasteltavaa, koska tätä osiota olen silloin lapsenakin tutkaillut kaikkein eniten, ja tehnytkin täältä vaikka mitä. :)


Nämä värikkäät palat olisi kiva virkata. Näitä en ole tullut koskaan kokeilleeksikaan.


Virkattuja nappeja! :) Jos ei nappikaupasta löydy neuleeseen sopivia nappeja, niin nehän voisikin virkata itse! :)


Näillä ohjeilla olen joskus patalappuja virkannutkin.


Tässä puolestaan ohje geometrisiin kuvioihin, ja olette varmasti huomanneetkin, että teen usein jämälankapatalappuja näitä ohjeita hyväksikäyttäen. :) Lapsena virkkasin näillä ohjeilla patalappujen lisäksi muun muassa tyynyjä. Ja tekniikka on jäänyt niin selkäytimeen, etten tarvitse näiden tekemiseen enää ohjeitakaan. ;)


Tässä malleja, joita en lapsena hoksannut edes kokeilla. Otsikkona on malleja huiveihin. :)


Tätä mekkoa puolestani kuolasin aina pienenä, ja monta kertaa yritin tätä muka tehdäkin, mutta enhän silloin ymmärtänyt, etteivät ne äidin jämälankanyssäkät tähän riitä, eikä tullut koskaan pyydettyä äidiltä, että ostaisi minulle tähän lankaa. Kun eihän äiti uskonut (eikä aina usko vieläkään ;) ), että saisin mitään koskaan valmiiksi asti. Ja sellaisia kokeilujahan ne lapsena olikin. Jotain pientä kyllä valmistui, pitsiliinaa ja patalappua ja sellaista. Mutta voisin kyllä edelleen tehdä tämän mekon, tämä olisi edelleenkin minusta ihana! :)

Virkkaamisen ja neulomisen lisäksi kirjassa on vielä muutama sivu koukkuamiselle ja haarukkapitsille. Lapsena haaveilin tuosta haarukkapitsistä kovasti, ja onneksi olen saanut nyt aikuisena senkin tekniikan opeteltua. Koukkuaminen on vielä opettelematta, ja ehkä nyt saisin kipinän, kun on tuo kirja tukena. Ja lopputuloksena voisi olla sitten vaikka tällainen:


Tämä on siis koukkuamalla tehty vauvanpeitto. :) Kerrassaan ihana! :)

Pikavilkaisu vielä sitten kirjasarjan toiseen ja kolmanteen osaan, kun nekin tuli tässä samalla huudettua itselle. Toisessa osassa on alkuosassa kirjontaa, siis ihan kaikkea mahdollista kirjontaa, tekniikoita, joista en ole tiennytkään. On kyllä ihan tuttuja juttujakin, kuten ristipistoja, kanavatöitä ja reikäompeletta, mutta sitten näitä etu- ja laakapistoja yms., joita en ole koskaan kokeillut. Sitten kirjassa oli muistaakseni tilkkutyöosio, ja sen jälkeen erilaisia pitsitekniikoita, eli nypläystä, sukkulapitsiä, verkkopitsiä, ja sitten tällainen mielenkiintoinen tekniikka, josta en myöskään ole aiemmin kuullut, eli lankapitsi:


Tämä näytti ainakin ihan mielenkiintoiselta. :) Ei ihan nypläystä, muttei ihan virkkaustakaan. Joo, ja heti vain tuota liinaa tekemään... ;)

Kolmannessa osassa on sitten ompelua, ompelua ja ompelua. Loppupuolella sitten vähän kankaankudontaa. Ja kaikki tosi perusteellisesti, eli kankaankudontaosassakin alkaen loimen luomisesta. Ompeluosio on taas hyvin mielenkiintoinen sikäli, että siinä opetetaan kaikki tekniikat käsin ommellen! :) Kirjasarjahan on tehty Italiassa 60-luvulla, ja WSOY julkaissut sen suomenkielisenä v. 1975, mutta eikö silloin vielä olleet ompelukoneet yleisiä? Kyllä tuossa sitten kaiken sen käsinompelun jälkeen on mainintaa ompelukoneistakin, mutta kaikissa tekniikkakuvissa tosiaan ommellaan käsin. Tosin ehkä sillai on ollut vähän helpompi kuvata ne vaiheet. Vaatteiden kaavat on tuossakin ihan 60-70-lukulaisia, mutta tekniikathan eivät toki katoa mihinkään.

Tärkeintä tässä kirjassa on minulle kuitenkin tämä:


Pupu meni puskaan - huu sai sai! :) Minullapas oli tällainen mekko pienenä! :) Äitini ompeli sen tämän kirjan ohjeiden mukaan, siinä oli tuo kirjottu pupu ja kaikki. :) Mekossa oli kahta kangasta, miehusta taisi olla valkoinen, jossa oli punaisia kukkia, ja sitten nuo röyhelöt ja rusetti oli samaa kangasta, mutta vastakkaisilla väreillä eli punainen, jossa oli valkoisia kukkia. :) Meillä oli vielä saman sarjan kangasta keittiön verhot ja liina, niissä oli vain valkoisella pohjalla ruskeita kukkia. ;) Niin ja siitä punaisesta valkokukallisesta kankaasta minulla oli ainakin huivi käytettäväksi tuon pupumekon kanssa. Harmi, ettei se mekko ole enää tallessa! Äitini ei koskaan nakkaa mitään pois, mutta jostain syystä hän aikoinaan remontin alta hävitti kaikki pieneksi käyneet vaatteeni - roskiin! :( Siis ei edes kirpparille tai mitään, vaan roskiin vaan. Ja kuitenkaan en varmasti ollut ehtinyt kaikkia äidin ompelemia ihania mekkoja edes käyttää paljon, kun eihän meillä mekkoja saanut pitää kuin juhlatilanteissa, eikä sellaisia paljon ollut. Pupumekkoa kyllä muistan ainakin joitakin kertoja pitäneeni, ja siitä on kuvakin jossain albumissa lapsuudenkodissani.

Että sellainen hankinta tällä kertaa. :) Minusta tämä kirjasarja on todella klassikko, ja harmittaa, ettei sitä ole nykyään enää edes kirjaston hyllyissä! Mary Oljen kirjaa, eli sarjan "neljättä osaa" on kyllä yhä kirjastossa lainattavissa, mutta nämä osat 1-3 ovat aikaa sitten hävinneet. Mutta onneksi näitä vielä huutiksesta löytyy. :)

Seuraavassa postauksessa sitten vähän tuoreempaa katsausta, eli viimein se lupaamani uuden Novitan ruotiminen. :) Palataan taas!