Torstaina
vastailin 11 asian haasteeseen, jonka olin saanut. Nyt törmäsin
Neuleita siniseltä sohvalta -blogissa samaan haasteeseen, johon ei ketään nimetty erityisesti, mutta kehoitettiin kovasti nappaamaan sieltä kysymykset mukaansa. Minusta nuo kysymykset olivat erityisen kivoja, joten vastaan niihin. :) Muilta osin en haastetta tee enää uudestaan.
1. Lempivärisi, millainen väri koet olevasi?
Tykkään kirkkaista ja puhtaista väreistä, joissa on kirkkaudestaan huolimatta lämmin sävy. Toisaalta myös maanläheiset värit (luonnonvalkoinen, beige, lämmin ruskea) ovat kauniita. Kaikilla väreillä on paikkansa.
Kotona meillä on paljon oranssia, joten se lienee ainakin yksi lempiväreistäni. Oranssihan on sekoitus iloista keltaista ja tulista punaista, se kuvaa varmasti jollakin tavalla myös minua. :) Oranssi on raikas, energinen vitamiinipommi (orange = appelsiini), kuten minäkin.
Vaatetuksessa en oranssia käytä, mutta sen vastaväri turkoosi (okei, sininen on tarkalleen ottaen oranssin vastaväri, mutta sinisen sävyistä käytän ainoastaan turkoosia) on yksi niistä väreistä, jota nähdään useimmiten päälläni. Turkoosista tulee mieleen meri: raikas, rauhoittava, vaihdellen tyyni tai myrskyisä, voimakas. Ehkä sekin kuvaa minua. :)
2. Missä olet hyvä, mikä on vahvuutesi?
Ihminen voi olla hyvä ihan missä vain, mihin ryhtyy. Kaiken voi opetella ja kaikessa voi kehittyä paremmaksi tai olla ainakin mahdollisimman hyvä. En osaa siinä mielessä nimetä erityisiä vahvuuksiani. Jotkut sanoisivat, että olen musiikillinen ja käsistäni näppärä, mutta niin voi olla kuka tahansa muukin, kun vain opettelee. En koe olevani niissä mitenkään erityisen hyvä, en osaa mitään sellaista, mihin eivät muutkin pystyisi - ja minua huomattavasti paljon parempiakin (= enemmän harjoitelleita!) löytyy pilvin pimein.
Jos tämä olisi työhaastattelukysymys, vastaisin vahvuudekseni pitkäjänteisyyden, hyvän suunnittelu- ja organisaatiokyvyn. Tykkään suunnitella ja valmistella asioita hyvin pitkälläkin tähtäimellä, mutta myös laatia suunnitelmat niin, että niitä voi tarvittaessa muuttaa (ja useimmitenhan ne muuttuvatkin). Tämä pätee niin työelämään, kodin arkeen kuin vapaa-aikaankin. Minulla on vahva tunne siitä, että asiat pysyvät hallinnassa ja aina löytyy keino päästä eteenpäin, vaikka seinät kaatuisivat päälle ja pommi räjähtäisi vieressä. Ja vaikka saatan katsoa pitkälle tulevaisuuteen, en kuitenkaan murehdi tulevasta, vaan näen sen pelkästään hyvänä ja odottamisen arvoisena. Nyt elän tässä hetkessä ja vaikutan tämänhetkisillä valinnoillani siihen, mitä edessäpäin tulee vastaan - ja jos tulee vastaan jotain yllättävää, niin otan vastaan ne syli avoinna. :)
3. Mitä tarjoat yllätysvieraille?
Lämmintä kättä. ;) Voin myös pyytää isäntää keittämään kupin kahvia, teenjuojalle saatan keittää itsekin teetä. Yllätysvieraan on kuitenkin ihan turha odottaa saavansa meiltä mitään kahvin tai teensä särpimeksi, sillä meillä ei ole olemassa ns. vierasvaraa missään. Itse emme syö pullaa emmekä leipää, niin sellaista ei sitten ole myöskään olemassa varastossa. Useimmiten tiedämme kyllä etukäteen, jos meille on joku tulossa, jolloin saatamme ehtiä hakea jotain kaupasta tai ehkä jopa leipoa (leipominen koskee kylläkin lähinnä lasten synttäreitä...). Monesti se "jotain kaupasta" tarkoittaa leipäjuustoa (jossain päin Suomea tunnetaan myös nimellä juustoleipä), koska sitä voin syödä itsekin.
4. Mitä uutta haluat oppia tai kokeilla?
Tällä hetkellä tulee mieleen afrikankukan virkkaaminen, koska en ole sen virkkaamista onnistunut vieläkään kokeilemaan. Johtuen ihan siitä, etten ole keksinyt, mitä siitä kukasta sitten tekisin. Tarkoitukseni on kyllä tehdä ihan lähipäivinä sytomyssy, johon kokeilen viimein afrikankukan virkkaamista. Ja kokeilenkin, jos ei nyt seinät kaadu päälle ja pommi räjähdä vieressä sitä ennen. ;)
Ranskan kielen opiskeleminen on sellainen uuden oppiminen, josta haaveilin pitkään, mutta nyt olen sen haaveeni toteuttanut. Kunhan olen tyytyväinen saavuttamaani ranskankielentaitoon, voisin seuraavaksi alkaa opiskella italiaa. :) Italian kieli on kiehtonut minua aina, johtuen ihan ammatistani (musiikkisanasto on pääasiassa italiaa, ja laulutunneilla olen oppinut varsin hyvin italian ääntämisen periaatteet), joten olisi ihan mukavaa osata sitä oikeastikin.
5. Millaista kulttuuria harrastat? Kerro lähemmin, viimeisin elämyksesi?
Minähän olen kulttuurin alan ammattilainen, joten en osaa välttämättä ajatella kulttuuria harrastuksena... ;)
Mieluisimpia kulttuurielämyksiä minulle ovat klassisen musiikin konsertit ja musiikkiteatteri. Käyn yleensä katsomassa Oulun kaupunginteatterissa kaikki oopperat ja musikaalit, niitä on yleensä yksi tai kaksi vuodessa tarjolla. Tänä vuonna olen käynyt katsomassa teatterissa Tauno Pylkkäsen säveltämän Tuntematon sotilas -oopperan. Kävin myös Housut pois -musikaalissa tässä kevättalvella. Molemmat ihan mahtavia elämyksiä.
Viimeisin ja varmasti yksi vaikuttavimmista kulttuurielämyksistä oli Oulun musiikkijuhlien ohjelmaan kuulunut Sibeliuksen Viulukonsertto, jossa tällä kertaa oli mukana myös tanssikoreografia. Sibeliushan on lempisäveltäjäni ja hänen Viulukonserttonsa ehdottomasti parasta, mitä maailmassa on koskaan sävelletty. ♥♥♥ Aika monta tulkintaa olen Viulukonsertosta kuullut, minulla on siitä varmasti olemassa ainakin viisi eri levytystäkin, ja livenä käyn kuuntelemassa sen aina, kun siihen vain tarjoutuu mahdollisuus. Tanssikoreografia toi kuitenkin teokseen ihan uudenlaista ulottuvuutta. Solistina oli Pekka Kuusisto, jolla on kyllä hyvin persoonallinen ja leikkisä ote niin Viulukonserttoon kuin musiikin esittämiseen muutenkin. Tunnelma Madetojan salissa oli ihan sanoinkuvaamaton: sekä kapellimestarin ja orkesterin, solistin että myös tanssijoiden täytyi koko ajan aistia toisensa, jotta musiikki ja liike osuivat täydellisesti toisiinsa. Erityislaatuiseen tunnelmaan vaikutti myös se, että solisti oli orkesterin takana (yleensä solisti on edessä), jolloin viulusoolo kantautui kauempaa, sen kuuntelemiseen täytyi ihan eri tavalla herkistyä. Solisti oli lavalla tanssijoiden keskellä, liikkui osittain heidän mukanaan (oikeasti, miten voi liikkua samalla kun soittaa yhtä maailman vaikeinta viuluteosta!) ja oli välillä heidän kanssaan myös katsekontaktissa. Voisin jatkaa tunnelman kuvailemista vaikka kuinka, olen tästä konsertista edelleen ihan lumoutunut, vaikka se oli joskus maaliskuun puolivälissä... :) Tuntui ihan uskomattomalta, että rakastamani sävellys, jonka olen kuullut niin monia kertoja, voi aina vaan uudestaan koskettaa uudella tavalla. Musiikin aikana minä välillä itkin, välillä nauroin, teki myös mieleni alkaa itse tanssia. :)
Onhan minulla tietysti muitakin kulttuuriharrastuksia, lukeminen vaikkapa. Olen kirjaston ja kirjojen suurkuluttaja. Niistä voisin kirjoittaa yhtä pitkästi kuin tuosta musiikkielämyksestä, hyvin kirjoitettu tekstikin koskettaa ja tempaa mukaansa. Kirjat ovat kuitenkin niin jokapäiväinen asia, että ehkä siinä mielessä nuo konsertti- ja teatterielämykset jäävät paremmin mieleen, kun ne ovat harvinaisempaa herkkua. :)
6. Mikä on sinulle tärkeintä ja arvokkainta?
Terveys. Jokaisen elämässäni tekemäni pikkuriikkisenkin valinnan kohdalla ajattelen sen vaikutusta terveyteeni ja tietysti myös perheeni terveyteen.
 |
| Tämä kuva on vuodelta 2006: pyörä, asunto ja pyjama ovat vaihtuneet sen jälkeen ja taitaa olla tuo kuvan käsityökin viety kirpparille... |
7. Mitä hauskaa työtapaa tai harrastusta suosittelet toisillekin kokeiltavaksi?
Ilman muuta suosittelen kaikille liikuntaa! :) Tosin minusta liikunta ei ole "harrastus", se on samanlainen luonnollinen osa jokapäiväistä elämää kuin syöminen, juominen, nukkuminen, vessassakäyminen tai hengittäminen! Jos joku väittää, ettei hänellä ole aikaa liikkua, hän valehtelee.
Liikuntamuodoista voisin suositella vaikkapa vesijuoksua ja vesijumppaa, koska ne sopivat niillekin, joilla kuivalla maalla liikkuminen on esimerkiksi sairauden vuoksi estynyt, kuten minulle.
Liikuntaa voi kyllä harjoittaa ihan ilman, että lähtee lainkaan kotoa pois. Yksi elämäni parhaista hankinnoista on ollut kuntopyörä - ensimmäinen kuntopyörä kun hajosi seitsemän vuoden lähes päivittäisen käytön jälkeen, ostin samana päivänä toisen, koska en voinut ajatellakaan eläväni edes yhtä päivää ilman kuntopyöräilyä. Hyvän kuntopyörän saa jo alle parilla sadalla eurolla, ja se on pikkusumma omaan terveyteen satsaamisesta! :) Kuntopyöräillessä voi tehdä samaan aikaan paljon muitakin asioita, joita muuten tulisi tehtyä "sohvalla löhöillen": voi tehdä käsitöitä, lukea kirjaa, ratkoa ristisanoja, kuunnella äänikirjaa, surffata netissä, pelata kännykällä, parsia sukkaa, katsoa telkkaria, seurata lasten leikkiä, seurustella vieraiden kanssa...
Jos ei raaski ostaa kuntopyörää, kotona voi myös jumpata ihan ilman minkäänlaisia välineitä - vain mielikuvitus on rajana. Minä esimerkiksi teen keppijumppaa (ohjeita löytyy ilmaiseksi netissä hakusanalla "keppijumppa"), jossa käytän keppinä omaa kävelykeppiäni, mutta kepiksi käy ihan hyvin myös vaikka mopin tai haravanvarsi (hyvää taukojumppaa siivouksen ja haravoinnin lomassa!). Pallon, jumppakuminauhan ja punttien omistaja saa vielä enemmän vaihtelua päivittäiseen jumppatuokioon.
Liikunta antaa energiaa ja mielihyvää - niin suurta mielihyvää ei saa mistään muusta asiasta maan päällä! :) Lisäksi se on helpoin ja halvin tapa panostaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin!
Tämän suositukseni jälkeen toivon, ettei blogini lukijoiden joukossa ole enää ainoatakaan, joka ei harjoittaisi liikuntaa päivittäin! :) Liikuthan sinäkin, liikuthan? :) Minäkin liikun, vaikka sairaus on vienyt minulta osittain liikuntakyvyn - olen vain etsinyt itselleni sopivat liikuntamuodot, joten varmasti löydät sinäkin! :)
8. Mitä teet mieluiten, kun olet iloinen?
Kaikkea, mistä tulen vieläkin iloisemmaksi. :) Vaikkapa tuo liikunta. Tai käsityöt, lukeminen, lasten kanssa touhuaminen, erilaiset kotityöt... Tänään esimerkiksi olen virkeämpi kuin moneen viikkoon, joten energisyyden puuskassani kävin läpi lasteni sukkalaatikot, parsin rikkinäiset sukat, siirsin isommalta pieneksi jääneet sukat pienemmän laatikkoon ja lahjoitin nuoremmalta pieneksi jääneet ehjät sukkaparit alakerran perheelle samalla, kun kävivät tuossa ovella pyörähtämässä. :) Lisäksi silitin kaikkiin sukkapareihin uudet nimilaput (siis sellaiset silittämällä kiinnitettävät), jos edellinen oli irronnut tai nimi kulunut pois.
Minä olen kyllä oikeastaan aina iloinen, joten voin iloisena ollessani tehdä mitä vaan. :) Iloisena olen kyllä tavallista puheliaampi, kaupan kassallakin tulee hölötettyä silloin kaikenlaista höpsöä. :)
9. Miten kerit lankavyyhdin?
Nykyisin kerijälaitteella. Jonkun sotkeutuneen jämänöttösen kerin käsin palloksi, mutta kaikki muut menevät kerijälaitteen läpi.
10. Ketä muistit viimeksi omatekoisella työllä ja mitä se oli?
Viimeisin valmistunut lahja on itse kasvivärjätyistä langoista virkkaamani peitto, mutta sitä en ole vielä antanut eteenpäin. Lahjaksi luovuttamistani käsitöistä taitavat viimeisimpiä olla mieheni mummulle virkkaamani huivi (90-vuotislahja) sekä äidilleni neulomani huivi ja ristipistoilemani liina (70-vuotislahja). Molemmat annoin tammikuun alussa.
11. Kerro jotakin sinulle ominaista kädentaitoihin liittyvää?
Minun neulontatyylini tunnetaan nimellä
Combined Knitting. Oikea silmukka neulotaan samalla tavalla kuin mannermaisessa tyylissä (
Continental Knitting), mutta nurja silmukka neulotaan eri tavalla. Nurja silmukka on huomattavasti nopeampi ja helpompi tehdä kuin mannermaisella tekniikalla, mutta se jää puikolle "väärinpäin", eli silmukan takareuna jää etupuolelle ja päinvastoin. Pyöröneuletta tehdessä tämä ei haittaa mitään, pikemminkin se helpottaa esimerkiksi pimeässä neulomista (vaikkapa elokuvateatterissa), kun pystyn sormillani tuntemaan, onko joustinneuleessa vuorossa nurja vai oikea silmukka, kun ne ovat eri päin. Tasona neuloessakaan siitä ei ole mitään haittaa, mutta oikealle kallistuvissa kavennuksissa tämä silmukoiden väärinpäin oleminen täytyy huomioida, ja etenkin tasona tehtävissä pitsineuleissa tämä hidastaa hieman neulomista. Yleensähän oikealle kallistuvat kavennukset tehdään ihan vain neulomalla kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tässä
Combined-tyylissä täytyy nämä kaksi silmukkaa ensin kääntää oikein päin ja vasta sitten neuloa yhteen. Toisaalta vasemmalle kallistuvat kavennukset ovat nopeampia tehdä; yleensähän ne neuvotaan tehtäväksi ylivetokavennuksina tai "slip-slip-knit"- tyylillä, mutta minä voin suoraan neuloa kaksi silmukkaa yhteen, ja saada näin aikaan vasemmalle kallistuvan kavennuksen.
Tämän nurjan silmukan tyylin olen oppinut jo lapsena äidiltäni.
Tässä linkit vielä videoihin:
Oikea silmukka (Combined Knitting).
Nurja silmukka (Combined Purling).
♥♥♥
Oli tosi kivoja kysymyksiä! :) Laitan hyvän kiertämään, eli annan teille muillekin luvan vastata näihin kysymyksiin halutessanne omissa blogeissanne! :)
Hauskaa sunnuntai-iltaa!
