Väri on pääasia

Pitäisiköhän minun vaihtaa hiusten väriä?

Mietin...

... miltä mahtaisin näyttää punapäänä?

Toisaalta sanotaan...

... että blondeilla on aina hauskempaa. :)

No jaa, entä jos sittenkin...

... laittaisin ihan vaan raidat. ;)

Hauskaa loppuviikkoa, palataan pian uudestaan näiden "peruukkien" kera! ;)

Onnellisimmillaan :)

Innostukseni sieniä kohtaan alkoi pari vuotta sitten. Varsinaisesti en voi puhua sienestämisestä saati sieniharrastuksesta, koska ruokasienten saalis on jäänyt molempina syksyinä niihin suomumustesieniin, jotka ovat suunnilleen ainoita varmuudella tunnistamiani ruokasieniä. Eikä niitäkään saisi kaupunkialueelta kerätä (eli juuri sieltä, mistä olen niitä kerännyt). Viime syksynä opin tuntemaan sienivärjäyskurssilla värjäyssieniä, joiden lisäksi koriini kertyi rouskuja ja haperoita, joista saimmekin maittavan aterian. Edelleenkään en niitä kyllä itse tunnistaisi, sillä suurin osa noistakin sienistä oli muiden kurssilaisten löydöksiä tai heidän avullaan tunnistettuja, ja kun muut eivät silloin ruokasieniä halunneet, niin minä sain viedä ne kaikki kotiin.

Mutta eihän sillä niin väliä, vaikkei saalista tulisikaan, tärkeintä on innostus! :) Ja tietysti siltä varalta, että joskus hommaan pääsisi jyvällekin, täytyy olla myös välineet: sienikirja, sieniveitsi ja sienikori. Sienikoreja olen hommannut jo kaksi, molempina sieni-innostussyksyinä uuden. En siis mitään "oikeaa" sienikoria, jossa olisi niitä lokeroita erilaisia sieniä varten, vaan ihan tavallisia koreja. Ja nyt näytti pahasti siltä, että tarvitsen taas uuden korin...

... koska ne minun sienikorini olivat "varattuja". ;) Valkoisen korin hommasin toissasyksynä, ruskean korin viime syksynä. Miten siinä käykin aina näin, että kun talossa on joutilaita säilytyskoreja, niin niihin jossain vaiheessa eksyy aina lankaa? Sitä kaiketi kuvittelee, että se kori jotenkin ihmeellisesti tyhjenee ennen seuraavaa sienestyskautta, mutta eipä näytä tyhjentyvän. Omituista. ;)

Jos olisin ostanut taas kolmannen sienikorin sienestystä varten, niin mitä todennäköisimmin ensi syksynä sekin olisi ollut taas lankojen säilytyskorina, ja tarvitsisin neljännen sienikorin. Päätin sanoutua irti tästä sienikorien ostelukierteestä, ja ratkaisin ongelmani näin:

Ja nyt minulla on peräti kaksi sienikoria - toinen ruokasienille, toinen värjäyssienille - ja langoille runsaasti säilytystilaa! :) Tietenkään en voinut tehdä tätä muutosta aivan niin yksinkertaisesti, että olisin vain siirtänyt noissa koreissa olleet langat uusiin säilytyslaatikoihin, vaan koko lankavarasto meni uuteen järjestykseen. Noissa uusissa lankalaatikoissa on muuten se hyvä puoli, että jos lankavarastoni pienenee merkittävästi, niin nämä laatikot ovat kaikki kokoontaitettavia, eli ne eivät tyhjänä vie juuri lainkaan tilaa. :) Täytin laatikot myös suhteellisen väljästi, eli on myös varaa lankavaraston pienimuotoiselle kasvullekin. ;)

Uuteen punaiseen laatikkoon laitoin kaikki täydet puuvillalankakeräni, tai siis eihän minulla edes ole puuvillalankojen jämiä, jollei virkkauslankoja lasketa (niistä kuva myöhemmin tässä postauksessa), vaan minulla on tällä hetkellä vain nämä täydet puuvillakerät; Bambut twinsettiä varten ja Puro Batikit sekä Kaste (piilossa Batikkien alla) neuletakkiin. Tänne koppaan mahtuisi varmasti vielä ainakin yhdet puserolangat.

Toiseen uuteen laatikkoon menivät kaikki Nallen vahvuiset jämälangat, Nallen lisäksi siis Woolit ja Viking Vilmat. Näille on suunnitelmissa jämäprojekti toivottavasti vielä tämän vuoden puolella, ja tässä kopassa on hyvin tilaa uusillekin jämille, joita tulee koko ajan. Aiemmin nämä jämät oli ahdettuna ruskeaan sienikoriin, josta ne tursuivat ja pursuivat ulos, ja päällä keikkuivat vielä muovipussissa nuo edellisessä kuvassa esitellyt puuvillalangat.

Kolmas uusi laatikko sai sisälleen kaikki 7 veljekseni. Aiemmin minulla oli täydet 7 veljeskerät omassa laatikossaan (jonka kansi ei mahtunut kiinni), ja jämät omassaan. Olisin ehkä halunnut jatkaa vielä tällaista erittelyä täysien ja jämien välillä, mutta tähän ratkaisuun päädyin tässä vaiheessa, ja hyvinhän ne tuonne mahtuvat, ja kohta mahtuvat vielä paremmin, kun pääsen noita täysiä keriä työstämään neuleeksi. :)

Vanhatkin säilytyslaatikot vaihtoivat hieman sisältöä. Raidalliseen laatikkoon pääsivät täydet Nallet, Woolit ja Pikkusiskot. Aiemmin nämä olivat sinisessä muovikorissa, jonne ne olisivat mahtuneet hyvin nytkin, mutta...

... laitoinkin sinne sukkalankani, jotka majailivat aiemmin valkoisessa sienikorissa.Tämä kori pursuaa vähän liikaa, ja suunnitelmissa on kyllä tämänkin sisältöä vähentää aivan ensisijassa. Miten noita sukkalankoja onkin kertynyt noin paljon? Suurin osa näistä on kyllä itse värjättyjä, joten se ehkä vastaa jo omaan kysymykseeni. :)

Tässä laatikossa oli ennen ne korkkaamattomat 7 veljekseni, jotka eivät sinne kunnolla edes mahtuneet. Nyt siitä tuli "muiden lankojen" säilytyspaikka. "Muut langat" tarkoittavat villalankoja, joita en osaa mahduttaa oikein mihinkään kategoriaan. Eivät ole sukkalankoja, eivät oikeastaan tietyn merkkisiäkään (kuten Nallet tai 7 veljekset), eivätkä sovi yhteen juuri muiden lankojen kanssa. Oikeastaan tässä on vain hailuotolaista villalankaa sekä luonnonvärisenä että itsevärjättynä ja muutama kerä alpakkaa, eli eivät nämä nyt ihan "mitä sattuu" ole. ;)

Nythän on kyllä sitten niin, että tähän lankahyllylleni ei mahdu yhtään enempää säilytyslaatikoita, joten lankavaraston on syytä pysytellä nykyisissä rajoissaan. Näyttäähän tämä nyt taas paljon paremmalta kuin niiden parin pursuavan sienikorin kanssa...

Mutta eivät ne lankalaatikot ihan vielä tässä olleet... Vilautetaan nyt sitten loputkin kätköpaikat, vaikken näitä nyt tänään järjestellytkään:

Olin muistaakseni 8-vuotias, kun isäni oli työmatkalla Saksassa, ja toi minulle ihan ensimmäisen käsityökorini. :) Se on tällainen pikkuinen pyöreä koppa, jonka kannen alla on ensin tuollainen lokerikko käsityötarvikkeille. Tähän eivät ole enää pariinkymmeneen vuoteen mahtuneet minun kaikki käsityötarvikkeeni, joten säilytän lokerikossa lähinnä ristipistoneuloja, nekin neulakoteloissaan. Lokerikko vilahtaaa tuossa kuvan yläreunassa. Lokerikon alla on säilytystilaa, ja minä säilytän siellä virkkauslankojani, eli niitä joista saa tehtyä pitsiliinoja 1,25-1,50 mm koukulla. Eihän näitä ihan hirveästi edes ole, mutta ei näiden kulutuskaan ole minulla mikään päätähuimaava. ;) Jos joskus jonkun pitsiliinan virkkaa, niin siihen saa ehkä 20 grammaa uppoamaan. :D

Työpöydän alta löytyy iso pyykkikori, joka on tällä hetkellä varattu värjätyille Nalleille. Niitä ei olekaan aivan vähän... :D

On siellä kyllä sitten myös ne Nallet, jotka on tarkoitus värjätä. Sinne nakkasin myös nämä kymmenen valkoista Nalle-kerää, jotka ostin samalla reissulla kuin nuo säilytyslaatikotkin. :) Toivottavasti nämä eivät ole kovin kauaa valkoisia. ;)

Otsikko tulee siitä yhdestä jutusta, jonka kerroin teille muutama päivä sitten meemissä. Mieheni totesi minun olevan onnellisimmillani, kun järjestelen lankojani. :) Hassuahan se onkin järjestellä aina vaan uudestaan ja uudestaan sellaista, mikä ei ole edes epäjärjestyksessä. Tuntuu siltä, kuin olisin aivan hiljattain esitellyt näitä lankalaatikkojani täällä blogissakin... ja siinä välissä olen taatusti järjestellyt lankani pari-kolme kertaa uuteen järjestykseen. ;) Toiset tykkäävät vaihtaa huonekalujen järjestystä, minä tykkään järjestellä lankojani! :D Ja kun nämä langat ovat pikaisesti kuluvaa tavaraa: yhden puseroprojektin kun aloittaa, niin siinähän hetkessä tyhjenee yksi lankakoppa, kun langat siirtyvät puikoille ja jonkin ajan päästä jämälankaosastolle. Keväällä tuo iso pyykkikori oli täynnä puuvillalankoja, nyt ne mahtuvat kaikkein pienimpään koppaan. Eli en minä ihan pelkästä järjestelemisen ilostakaan tätä hommaa niin usein tee, vaikka se suurta iloa minulle tuottaakin. :)

Hei, mutta nyt minulla on taas kaksi sienikoria! :) Niihin pitäisi saada täytettä - ja nyt en puhu langasta... ;)

Hauskaa viikonjatkoa! :)

Tätä en kyllä yhtään suunnitellut...

Muutama viikko sitten kirjoitin pitäväni värjäämisestä taukoa ainakin siinä mielessä, etten enää tänä kesänä kerää värjäyskasveja, vaan värjään vain niillä aineksilla, mitä kaapeissa sattuu olemaan tai mitä joku minulle saattaa tuliaisiksi tuoda. Mutta enkös minä puhunutkin vain kesästä, ja minun ajanlaskuni mukaan nyt on syksy... ;) Sitä paitsi teknisesti ottaen sienet eivät ole kasveja. ;)

Kuvan sienet eivät liity tapaukseen

Tämä oli ihan puhdas vahinko, että päädyin värjäämään itse keräämilläni sienillä. Kävin lauantaina keräämässä muutaman desin mustikoita ja vadelmia kodin vieressä olevalta metsäpläntiltä, ja huomasin siellä muutaman komean sienenkin. Viimesyksyisestä sienikurssista huolimatta - tai sen ansiosta - tunnistan luotettavasti vain parhaat värjäyssienet, kun taas tutuimpienkin ruokasienien kohdalla tunnistaminen ilman sienikirjan apua on melkoista haparointia (vai pikemminkin haperointia? ;) ). Niinpä nytkin vain tutkailin sieniä metsässä ja päätin tarkistaa kotona sienikirjasta, mistä sienestä on kyse. Muistin asian vasta sunnuntai-iltapäivällä, jolloin sain sienikirjan avulla selville, että tattejahan siellä lähimetsikössä kasvaa kuin... öh... kuin sieniä sateella. ;)

Nämäkään kuvan sienet eivät liity tapaukseen, mutta kun ihmisellä ei ole kameraa mukana silloin kuin pitäisi, niin täytyy koittaa kaivaa kuvia jostain vanhoista arkistoista piristämään tätä ankean tylsää tekstiä. Nämä sienet taitavat olla niitä haperoita viime syksyn sienivärjäyskurssin retkeltä, jossa löytyi toki muitakin kuin värjäyssieniä.

Näin jo mielessäni, kuinka meillä olisi sunnuntain päivällisellä tarjolla kermaista sienimuhennosta, ja kroppa alkoi täristä siihen malliin, että metsään oli päästävä. Pojat lähtivät kaveriksi syömään mustikkamättäitä tyhjiksi (ja esikoisen vaatteista päätellen hän oli lähestulkoon pyörinyt mustikkamättäillä, vaikka todellisuudessa hän kaiketi oli vain pyyhkinyt mustikkaiset kätensä puseroon, sortseihin ja niskaansa). Tatiksi tunnistettavia sieniä olikin metsänpläntti täynnä, mutta siihen se tunnistaminen sitten jäikin. Periaatteessahan kaikkien tattien pitäisi olla syötäviä, paitsi sappitatti on kitkerän makunsa vuoksi syötäväksi kelpaamaton, ei kuitenkaan myrkyllinen. Koitin pyöritellä niitä tatteja ympäriinsä, ja lopulta ne kaikki alkoivat näyttää - niin, miltäpä muultakaan kuin siltä sappitatilta. En uskaltanut ajatellakaan, että laittaisin niistä ruokaa, kun en ollut sataprosenttisen varma syöntikelpoisuudesta. Siinä vaiheessa onneksi (?) muistin sienikurssilla kerrotun, että tateilla voi värjätä, eikä ole niin väliä edes, ovatko ne kaikki samaa tattilajia, ja että parhaimmat värjäystatit ovat niitä kaikkein matoisimpia, mätäisimpiä ja homeisimpia. Ja niitä kärsineitä yksilöitä sieltä kyllä löytyi, valtavan kokoisia tatteja keräsi hetkessä ämpärillisen!

Tämä kuva liittyy tapaukseen, se on tattiliemi, jossa sukellusta harjoittelee valkoinen Nalle.

Ei sitten auttanut muu kuin pistää tatit väripataan, kun niitä oli tullut kerättyä. Netistä kyllä sitten löysin tiedon, että juuri sappitatti ei kelpaisi värjäykseen. Siinä vaiheessa nauroin tuuriani, että olinkin onnistunut löytämään sellaisen sieniapajan, josta löytyi sekä syötäväksi että värjäykseen kelpaamaton sienilaji! :D Mutta koska tatit porisivat jo kattilassa, niin annoin niiden rauhassa kiehua. Lähtihän niistä jotain väriä, ja seuraavana päivänä olikin aika laittaa lanka uimaan väriliemeen.

Arvaa, mikä näistä on se värjätty lanka? ;)

Ystävämme netti oli jälleen oikeassa: sappitatti ei ole värjäyssieni, eikä siis myöskään ruokasieni. Eihän tuo lanka toki ihan alkuperäisen väriseksi jäänyt, ja ainakin se oli padasta noustessaan erittäin limainen. ;) Kuvassa vasemmalla kerällä on alkuperäinen vitivalkoinen Nalle, keskellä sappitattiliemessä "väri"kylvyn saanut ja vertailun vuoksi oikealla luonnonvalkoista Nallea. Toisin sanoen sen verran tuota sappitatista väriä lähti, että vitivalkoinen muuttui luonnonvalkoiseksi. :) Täytyykin muistaa tuo jatkossa, jos tekee mieli luonnonvalkoista lankaa, ja kaapissa on vain vitivalkoista, niin siitä vaan hakee ämpärillisen mätiä sappitatteja metsiköstä ja uittaa langan siinä. ;)

No joo, eihän tämä sappitatin lopputulos nyt varsinaista väri-ilottelua ole, joten tämä lanka pääsee uiskentelemaan uudelleen pataan. Sainkin siitä uutta potkua värjätä viimein niillä kaapissa odotteleviella aineksilla, joten hieman vahvempia värejä tullaan varmaan lähipäivinä täällä blogissakin näkemään. Tällä laillahan tämä värjäämisharrastus tulee muuten halvemmaksikin, kun voi leikkiä samalla langalla moneen kertaan, kokeilemisen ilo moninkertaistuu, mutta lankakustannukset pysyvät pieninä. ;)

Tämäkään ei liity tapaukseen, mutta muistin virkistämiseksi kuva viimesyksyisestä veriseitikistä, kaikkien värjäreiden lempisienestä. :)

Varma syksyn merkki on se täpinä ja tärinä, mitä syksyinen luonto saa minussa aikaan. Vaikka olen vielä huonommassa kunnossa kuin viime syksynä, niin syksyiseen metsään on vain pakko päästä edes pieneksi hetkeksi. Harmi vain, että niiden reissujen jälkeen olen ihan hirveän kipeä, vaikka "reissu" olisi vain 100 metriä pyöräilyä ja muutama askel metsässä, eikä aikaakaan mene varttia tai puolta tuntia enempää. Voi, kun olisinkin entisessä voinnissani, niin minua ei varmaan saisi syksyllä tuolta metsästä ollenkaan pois! :) Haaveissa on vielä löytää ihan syötäviä sieniä, mutta en pistäisi pahakseni pientä seitikkiapajaakaan... ;) (seitikit ovat siis värjäyssieniä)

Värikästä syksyn jatkoa! :)

Nallukka

Kun on koko ikänsä tehnyt käsitöitä, niiden tekeminen myös sujuu yleensä ongelmitta, ja purkaminen on ollut jo pitkään ihan vieras käsite. Kuitenkin joskus - todella harvoin - homma ei menekään kerralla putkeen. Näiden kokemusten myötä oppii aina jotain uutta vanhasta tutusta taidosta, sillä koskaan ei tälläkään saralla voi olla "täysin oppinut".

Ja mikä parasta, pienistä kommelluksista huolimatta lopputulos on aina onnistunut. :)

Kun neuloin nallekuvioisen vauvan asun, teki mieleni tehdä tulevalle sukulaisvauvalle myös nalle samoista langoista kuin pukuun neulotut nallen päät. Pehmolelukirjojahan minulla on hyllyssäni kolme erilaista, joten nallen ohjeita kyllä riitti. Päädyin ottamaan ohjeen vuosi sitten ostamastani kirjasta, josta en vielä ollut tehnyt yhtään mallia.

Tässäkin kirjassa oli monta nallen ohjetta, ainakin yksi  neulottu ja kaksi virkattua nallukkaa. Pieni virkattu nalle tuntui juuri sopivalta pikkuiselle vauvalle.

Koska tämä pehmolelukirja oli minulle aivan uusi tuttavuus, myös sen ohjeiden tulkitseminen aiheutti minulle tavallista enemmän aivosolujen raksuttelua. Suurimmassa osassa ohjeista ei näytä olevan juuri minkäänlaista sanallista ohjetta, ainoastaan tämän tyyppinen kaavio:

Olihan siinä viereisellä sivulla pari riviä jonkinlaista sanallistakin ohjetta, mutta minusta se ei sopinut yhtään yksiin tämän kaavion kanssa, joten päättelin sen koskevan vain kissan ohjetta (samalla kaavalla voi tehdä nallen, kissan tai pupun). Sen verran tulkitsin, että yksi ruutu tarkoittaa aina yhtä silmukkaa ja yhtä kerrosta, ja sen verran ohjeessa toki sanottiin, että kiinteillä silmukoilla tämä nallukka virkataan.

Ensimmäinen höpsähdys tapahtui noiden lisäysten kanssa. Kaaviossahan nuo lisäykset on piirretty tuolleen "porrastetusti", joten minä sitten kirjaimellisesti virkkasin aina reunoihin lisää ketjusilmukoita, joiden päälle aloin virkata taas kiinteitä silmukoita. Olin virkannut tällä tavalla jo molemmat jalat, yhdistänyt ne ja olin vartalo-osassa menossa, kun aloin miettiä, että mahtaako tämä sittenkään olla oikein. Siinä vaiheessa purin ensimmäisen kerran ja aloitin alusta, tällä kertaa tein lisäykset vaan ihan normaalisti virkkaamalla reunoissa kaksi silmukkaa samaan silmukkaan. Nyt alkoi näyttääkin ihan hyvältä!

Virkkailin innoissani nallukkaa menemään ja tein etu- ja takakappaletta fiksusti vielä yhtä aikaakin. Mietin kyllä, mahtaako siitä tulla vieläkään sellainen kuin ohjeen kuvassa, mutten keksinyt, miten muutenkaan tätä ohjetta voisi tulkita, joten jatkoin menemään. Olin tehnyt toisen kappaleen alhaalta kaulaan asti, toiseen olin jo virkkaamassa päätäkin puolessa välissä, kun aloin ihan tosissani katsoa, että kyllä se nalle nyt vain on paljon pidempi ja hoikempi kuvan nalleen verrattuna.

Selailin kirjaa ja yritin löytää tarkempia ohjeita. Sitten vielä kerran tarkka syynäys itse nallen ohjeeseen - ja siinä se sitten oli:

Viereisellä sivulla, jossa on piirroskuvat korvien virkkaamiseen, oli pikkuriikkinen maininta, että yksi ruutu tarkoittaa leveyssuunnassa yhtä kiinteää silmukkaa, mutta kaksi ruutua tarkoittaa yhtä kerrosta! Mikä ihmeen logiikka tässä on? Ei kyllä käynyt mielessäkään, että tässä voisi olla tällainen jippo, koska jos itse piirtelen joskus käsityöohjeita ruudukoihin, niin kyllä yleensä yksi ruutu tarkoittaa yhtä silmukkaa tai kerrosta, ristipistoissa yhtä pistoa.

No niin, siinä sitten purin kahden illan ja yhden päivän työn. Olin ehtinyt virkata käytännössä tuplasti niin paljon kuin tämä nalle vei lopulta valmiina lankaa, eli tavallaan virkkasin tämän nallen kolmeen kertaan. Lopultahan tämän virkkaaminen oikeilla kerrosmäärillä vei vain muutaman hassun tunnin. Lauantai-iltana joskus puoli kymmenen aikaan hoksasin mokani ja aloin purkutyöt, ja sunnuntaiaamuna puoli kymmeneltä ompelin jo kasvoja valmiille nallelle - ja nukuinkin siinä välissä kunnon yöunet. :)

Mutta kuten kirjoituksen alussa mainitsin, aina on lopputulos onnistunut, ja siihen voi olla tyytyväinen! :)

Nallukka

Tehty ajalla: 9.-11.8.2013

Malli: Unileluja, pehmoleluja & nukkeja (Karisto), nro 10

Lanka: Novita Wool beige (624) ja ruskea (695)

Langankulutus: 37 g

Virkkuukoukku: 3 mm

Koko: n. 17 cm korkea

Muuta: Isotäditettävälle menee

Nalle saa vielä kaulaansa joko vaaleansinisen tai -punaisen silkkinauharusetin, kunhan nallen saajan "väri" on tiedossa. :)

Ulkona on ihan syksyn tuntua, ja huomennahan koulutkin jo alkavat, eli sen myötä kyllä perheen rytmi ainakin kääntyy syksyyn. Mukavaa alkusyksyn sunnuntaita ja uutta (koulu)viikkoa siis kaikille! :)

Erasto esittelee

Blogini pitkäaikaiset lukijat muistavat varmaankin Eraston. Häntä ei olekaan näkynyt pitkään aikaan, mutta nyt hän uskaltautuu jälleen blogijulkisuuteen. Vanhoille lukijoille Eraston tarina tulee kertauksena, mutta kerron sen uudempia lukijoita ajatellen. :)

Erasto on minun "adoptiolapseni", vaikka ei hän pienestä koostaan huolimatta ole enää mikään vauva, vaan jo rippikouluikäinen! :) Erasto on pieni tansanialaispoika, jonka adoptoin kesällä 1998 Kuopion Lähetysjuhlilta. Adoptio maksoi 250 markkaa, mikä oli iso raha silloiselle opiskelijalle, mutta hän oli viimeinen tansanialaisvauva, joka adoptointipöydästä löytyi. Muun maalaisia vauvoja olisi kyllä ollut tarjolla vaikka kuinka, mutta sinä vuonna Lähetysjuhlilla oli Tansanian lähetystyön 50-vuotisjuhla, niin näitä tansanialaisvauvoja oli sen vuoksi innostuttu adoptoimaan muita enemmän. En siis minäkään epäröinyt pidempään, sillä Tansania oli silloin erityisen lähellä sydäntäni, on sitä kaiketi vieläkin.

Nimensä Erasto sai Tansanian pohjoisen hiippakunnan piispan Erasto N. Kwekan mukaan; hän oli puhunut aiemmin päivällä Tansanian lähetystyön 50-vuotisjuhlassa, jossa minäkin olin ollut musiikkiryhmämme kanssa esiintymässä. Kastetoimitus tapahtui jossain ulkoilmagospelkonsertissa toisella puolen Kuopiota, jonne olin vasta adoptoitu vauva sylissäni kävellyt halki kaupungin keskustan saaden osakseni muutamia tuijotuksia. ;) Nimen valintaan en osallistunut millään tavalla, vaan musiikkiryhmämme jäsenet katsoivat ohjelmalehtisestä, mikä sen päivällä puhuneen piispan nimi olikaan, sen jälkeen eräs musiikkiryhmämme mieslaulajista sylkäisi kämmeneensä, siveli sillä vauvan päätä ja lausui: "Minä kastan sinut Erasto..." ;)

Erasto kulki pienenä vauvana paljon keikkamatkoilla mukana. Vuoden vanhana hän istui Lapuan Lähetysjuhlilla lavanreunalla meidän levynjulkistuskonsertissamme. Ohjelmaamme kuului myös afrikkalaisia tansseja, ja yhden sellaisen kunnon jytkytyksen aikana Erasto sitten putosi lavan reunalta, mikä sai eturivissä istuneet säikähtämään, kunnes tajusivat, että eihän se nyt ollutkaan ihan oikea vauva, joka siitä putosi... ;)

Erastolla oli adoptiohetkellä yksi Tansanian lipun värejä toistava potkupuku sekä lakki. Valitettavasti lakille kävi köpelösti. Parin vuoden ikäisenä Erasto matkusti yksin linja-autossa Raahesta Ouluun, tosin rahtina pahvilaatikossa, häntä ei kelpuutettu matkustamoon. ;) Hän vieraili tuolloin erään ystäväni luona muutaman viikon ajan. Koska ystäväni on näkövammainen, hän ei huomannut laatikon pohjalle jäänyttä lakkia, ja niin se lakki jäi sitten sille reissulle. Vaan onpa Erasto pärjännyt lakittakin, ja välillä hän saa sovittaa lainalakkeja esimerkiksi blogikuvausta varten.

Eraston ura keikkamaskottina päättyi noin puolentoista vuoden iässä, sen jälkeen hän on toiminut lähinnä vauvanvaatemallina esimerkiksi blogikuvissa. Koska näitä vauvanvaatekuvauksia ei kovin usein ole, ei Erastoakaan ole ihan liiaksi työllistetty, onhan hän vielä 15-vuotiaanakin yhä alaikäinen. ;)

Tälläkään kertaa nämä kuvauksissa käytetyt vaatteet eivät jää Erastolle, vaan menevät sille sukulaislapselle, jonka laskettu aika on tasan kuukauden päästä.

Vauvanhaalari

Tehty ajalla: 3.-8.8.2013

Malli: Novita Syksy 2012 nro 45

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Nalle Luontopolku kaarna (869), Novita Wool luonnonvalkoinen (010), beige (624) ja ruskea (695)

Langankulutus: 200 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Koko: 60 cm

Muuta: Isotäditettävälle menee. Napit Nappi-Kikasta.

Vauvan siksak-myssy

Tehty: 7.8.2013

Malli: Perinteinen, ohje katsottu tällä kertaa Pirkka 11/2005 -lehdestä

Lanka: Novita Nalle Luontopolku kaarna (869)

Langankulutus: 31 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 60 cm

Muuta: Isotäditettävälle

Junasukat ja -lapaset

Tehty ajalla: 8.-9.8.2013

Malli: Junasukat (ohje mm. täällä); lapaset muokattu sukista; molemmat sovitettu ohjeesta Woolille sopivaksi (eli silmukka- ja kerrosmääriä vähennetty alkuperäiseen ohjeeseen nähden)

Lanka: Novita Wool luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 56 g

Puikot: 3 mm

Koko: n. 60 cm

Muuta: Isotäditettävälle

Olen ennenkin tehnyt "junalapaset" soveltaen junasukkien mallia lapasille. Silloin tein pidemmät varret ja jopa peukalon lapasiin. Nyt kuitenkin lankaa oli tosi niukasti jäljellä, joten päädyin vähän lyhyempiin varsiin ja peukalottomaan versioon. Lapasen kämmenosassa toinen puoli on sileää neuletta, toisella puolen on noita ryppyjä.

Erasto joutui siis riisumaan kuvausten jälkeen villapuvun pois, ja tämä setti lähtee sitten aikanaan oikeaan osoitteeseen. Sopii minusta mitä parhaiten syysvauvalle, olipa hän kumpaa sukupuolta tahansa. :)

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Kysymyshaaste

PeePee puron varresta pommitti minua haasteella. Eihän tässä varmaan auta sitte muu kuin vastata, vaikka osa kysymyksistä tuntuukin todelliselta haasteelta (lähinnä nuo kesään liittyvät). Mutta eihän tämä mikään haaste olisikaan, jos ei joutuisi miettimään yhtään vastauksia. :)

1. Kaupunkiloma vai rantaloma? Perustelut.

Mun mielestä loma kuuluu viettää kotona, ja koska asun kaupungissa, niin vastaan kaupunkiloma.

Jos kuitenkin puhutaan matkustamisesta (loma ja matkustaminenhan eivät ole toistensa synonyymeja!), niin valitsisin silloinkin kaupunkiloman. Lämpö ja aurinko eivät tee minulle hyvää, joten en voi keksiä ainuttakaan syytä, miksi menisin varta vasten hankkimaan rannalle tai muuhun aurinkoiseen paikkaan itselleni entistä huonomman olon. Joskin nykyisessä voinnissani en kyllä voisi kaupunkilomallakaan tehdä juuri muuta kuin lepäillä neuloa hotellissa. Mutta jos olisin kunnossa, niin voisin kierrellä kaupungissa kirkoissa, museoissa, näyttelyissä, teatterissa, konsertissa jne. (lue: lankakaupoissa)

En kuitenkaan tykkää matkustamisesta, joten mieluummin tosiaan pysyn kotona ja nautin siitä, mitä kotikaupunki minulle tarjoaa. :) Kirpparilla ja kirjastossa kierteleminen riittää minulle hyvin "lomatekemiseksi". :)

Kuvituskuva: rukkeja kotiseutumuseossa

2. Paras asia, joka on tapahtunut sinulle viime aikoina?

 

Nautin ihan pienistä asioista elämässä, en osaa laittaa tapahtumia paremmuusjärjestykseen. Tällä hetkellä iloitsen siitä, että työkaverini kävi meillä kylässä lauantaina. Siitä, että saimme kotiimme sälekaihtimet perjantaina. Siitä, että kuopus pääsi djembe/ukuleleryhmään muskarissa - se oli niin iloinen uutinen, että hihkuin ja taputin käsiäni yhteen, ja olisin varmaan pomppinutkin, jos pystyisin vielä pomppimaan. :) Iloitsen siitä, että olen voinut tänä kesänä kokeilla kasvivärjäystä. Ja siitä, että olen "vanhoilla päivilläni" alkanut oppia puhumaan uutta kieltä. Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, ehkä tämä sairastumiseni on jollain tavalla ollut minulle yksi "paras" asia, koska se on laittanut elämäni jälleen kerran tärkeysjärjestykseen.

3. Paras kesäherkkusi ja mahdollinen resepti?

En syö kesällä mitään sen kummempaa kuin muinakaan vuodenaikoina, samat ruuat pyörivät ruokalistalla. Hoksasin muuten tänä kesänä juurikin tämän haasteen lähettäneen PeePeen blogia lukiessani, että minä en ole koskaan elämässäni grillannut! :) Se tuntuu olevan monille jonkinlainen kesään kuuluva juttu, mutta minä en ole sellaista oppinut harrastamaan, enkä taida opetellakaan. ;)

Sanotaan tähän nyt sitten vaikka kaalipata, joka on kuopuksen lempiruoka, ja kyllä se meille muillekin maistuu. Sitä nimittäin laitoin ruuaksi eilen. Laitan sitä kyllä säännöllisesti ympäri vuoden, mutta erityisen hyvää ja mehukasta kaalipadasta tulee alkukesän varhaiskaalista, joka on vielä sellainen pikkuruinen eikä lainkaan iso "kaalinpää" niin kuin täyteen mittaan kasvanut kaali.

Kaalipataan laitan ainoastaan kaalta, porkkanoita, jauhelihaa ja mausteita. Suhteessa 700 g jauhelihaa + yksi pieni varhaiskaali / puolikas iso kaali (pakastan toisen puolikkaan ja käytän sen myöhemmin toiseen kaalipataan) + 3-5 porkkanaa.

Nykyään, kun en jaksa enää pilkkoa aineksia käsin, silppuan porkkanat ja kaalin monitoimikoneessa, jolloin kaalista tulee sellaista aivan ohkaista suikaletta. Siitä tulee itse asiassa parempi kaalipata kuin isommista palasista! Laitan porkkana- ja kaalisilput kattilaan ja lisään aivan pikkuisen vettä, oikeastaan huuhtelen vain monitoimikoneen kylmällä vedellä ja kaadan sen huuhteluveden + koneeseen jääneet kaalinsilput kattilaan, ja siinä vesimäärässä sitten hauduttelen kaalia ja porkkanaa yleensä noin nelisen tuntia tai kunnes vesi on imeytynyt ja haihtunut niin, ettei sitä enää juurikaan ole kattilassa. Jossain vaiheessa paistan jauhelihan, lisään mausteiksi suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, meiramia, sipuli- ja valkosipulijauhetta. Tänään laitoin kokeeksi sipuli- ja valkosipulirouhetta sekä jotain yrttisekoitusta, mutta se yrttisekoitus oli siinä vähän liikaa, sen sijaan meirami on kaalipadassa ihan pakollinen. :)

Jauhelihan lisään kaalin ja porkkanan sekaan, ja tosiaan kaalipata saa hautua hiljaisella lämmöllä pitkään niin kauan, ettei siellä sitä vettä enää ole, sitten se voi vetäytyä hetken, ja eikun syömään! :) Tuo hauduttaminen tekee padasta hieman makean oloista, siksi se varmasti maistuu lapsillekin niin hyvin. :)

No eihän se nyt enää niin hyvältä näytä, kun siitä on jo puolet syöty ja se on ollut monta tuntia jääkaapissa... mutta hyvää oli, ja hyvää on myös seuraavana päivänä lämmitettynä! :)

4. Kesäperinteesi?

Jaa-a, eipä meillä kesällä tehdä sen kummempia asioita kuin muulloinkaan. Mutta ehkä jonkinlainen perinne on mummolassa käynti, koska emme käy siellä muulloin kuin kesällä, jolloin olemme perillä muutaman päivän, tänä kesänä olimme viikon. Mummolaperinteisiin kuuluu vierailla aina samoissa kyläpaikoissa, eli lasten kummeilla, ja omia sisaruksianikin pyrin näkemään, jos ovat kotona tai käyvät samaan aikaan mummolassa. Vaan onpa joskus jäänyt jokunen vuosi väliinkin, ettei ole tullut sisaruksiani tavattua, siskoani en ole nähnyt vuosikausiin (hän ei tosin asukaan kotiseudulla päin, eikä hänkään siellä aivan joka vuosi vieraile).

Perinteeksi voisi kutsua myös lasten uimakouluja, jonne ilmoitamme lapset joka kesä, vaikka uimakouluja toki järjestetään talvellakin, mutta kesällä se kulkeminen on jotenkin helpompaa, kun lapset voivat itse ajaa uimahallille pyörällä. Tänä kesänä esikoinen ei enää mene uimakouluun, koska hän osaa jo uida, ja koulussa on kuitenkin uimakouluviikko joka talvi. Kuopus on ollut kahtena kesänä vesileikkikoulussa, ja aloittaa huomenna kaksi viikkoa kestävän alkeisuimakoulun. Pojat ovat käyneet myös kahtena kesänä telinevoimistelukurssilla, joka kestää viikon verran, joten koska tämä kesä on jo toinen vuosi peräkkäin, niin ehkä sekin lasketaan "perinteeksi". ;)

Kuvituskuva: Matkalla mummolasta kylään puronvarteen

5. Paras viimeisin sisustusostoksesi?

Sisustusostos - mikä se on? ;) Meillä yleensä sisustusjutut tehdään itse tai löydetään roskiksesta. :D

Paras ja viimeisin sisustukseen liittyvä juttu on kuitenkin sälekaihtimet, joskaan sitä ei voi laskea ostokseksi, koska emme ole itse niistä mitään maksaneet. Olemme asuneet tässä samassa asunnossa nyt viisi vuotta, joten saimme "palkinnoksi" valita jonkin asukasedun noin kymmenen eri vaihtoehdon joukosta. Tämä etu toistuu aina viiden vuoden välein pitkäaikaisille vuokralaisille. Vaihtoehtona oli mm. kodinkoneita, mutta kun esim. jääkaappi ja liesi on uusittu ihan vastikään edellisten hajottua, niin niille ei ollut tarvetta. Oikeastaan me toivoimmekin, että sälekaihtimet olisivat yhtenä vaihtoehtona, joten ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, minkä edun valitsisimme. Perjantaina kävivät asentajat, ja meillä on tosiaan nyt kaihtimet kaikissa ikkunoissa saunan ja kylppärin ikkunoita myöten. :)

Omista ostoksista tulee mieleen lähinnä parvekkeen puusäleikkö ja matto, mutta eihän niitä voi laskea sisustukseksi, kun ne tulivat ulos... ;) Joten ehkä joudutaan menemään aivan viime syksyyn, jolloin ostimme - käytettynä, tietenkin! - olohuoneeseen ison sohvapöydän. Se oli kyllä hyvä hankinta.

Kuvituskuva ajalta, kun pöytä ja sen päälle virkattu liina olivat vastatulleita

6. Millainen on unelmiesi asuinympäristö?

Uskoisin asuvani juuri nyt unelmieni asuinympäristössä: vuokralla kerrostalossa kaupunkilähiössä. Koulun vieressä, erinomaiset pyörätiet ja hyvät julkiset kulkuyhteydet ihan kotinurkilta. Mahtavat ulkoilualueet: metsikköä, lenkkipolkuja, merenranta, mustikkamättäät ja vadelmapuskat... kaikki ihan vieressä. Ainoa puute on isomman ruokakaupan puuttuminen omasta lähiöstä; Halpa-Halli lähti alkuvuodesta, eikä syksyllä tuleva Sale sitä oikein korvaa. Mutta pyöräilyetäisyydellä on kyllä kauppoja, että siinä mielessä tuo on pieni puute, mutta kyllä minä unelmieni asuinympäristöön lisäisin kunnon ruokakaupan/tavaratalon kävelyetäisyydelle kodista. Myös kirjasto on hyvä olla lähellä kotia, ja sellainen tässä suhteellisen lähellä onkin. Unelmien asuinympäristöstä löytyy myös monta kirpparia pyöräilyetäisyyden päästä, niin täältäkin.

Kuvituskuva: meidän lähiympäristön ulkoilualuetta muutama syksy sitten

7. Suomen kielen kaunein sana?

Tämä olikin vaikea kysymys. Tykkään tosi paljon sanoista, mutta eniten viehätyn sanoilla leikittelemisestä: riimittelystä, sananvääntelyistä ja kääntelyistä, sanojen monimerkityksellisyydestä, hassuttelusta... Yksittäinen sana ei tee minuun vaikutusta, asiayhteys on tärkeämpää.

Löysin silti yhden sanan, joka kuulostaa ja tuntuu kielen päässä hyvältä: LUMI. :)

Kuvituskuva: Lumienkeli (enkelikin on kaunis sana!)

8. Millaisia kesäsuunnitelmia sinulla on tai oli?

Kalenteriin merkittyjä: esikoisen synttärit, omat lääkärikäynnit, lasten jumppaviikot ja uimakouluviikot, Haapajärven Herättäjäjuhlat. Muita suunnitelmia: mummolassa käynti (sijoittui noiden körttibileiden yhteyteen) sekä papan luona käynti. Kaikki toteutuneet tai toteutumassa (isomman jumppa ja pienemmän uimakoulu vielä edessä). Kaikkien suunnitelmien kohdalla on ollut myös varaus, että jaksanko ja pystynkö. Sen vuoksi tätä elämää ei oikein pystykään suunnitella kovin tarkasti, enkä haluakaan. Ihan tavallinen arki on tärkeintä, aamulla herätessä ei tarvitse vielä tietää, mitä päivän aikana tapahtuu.

 

9. Paras vuodenaika?

SYKSY! :) Syksy, syksy, syksy, syksy, syksy, syksy... ja vielä kerran SYKSY! :) Olenko mahtanut koskaan mainitakaan, että syksy on lempivuodenaikani? ;) No, jos se on jäänyt epäselväksi, niin sanon vielä kerran: SYKSY.

Kertakaikkiaan rakastan syksyssä ihan kaikkea: ruskan väriloistoa, sadesäitä, syksyn tuoksua, pihlajanmarjoja, marjojen ja sienten keruuta (vaikka se jääkin aika vähäiseksi), omia synttäreitäni, lätäköitä, pimeneviä iltoja, lehtien lentämistä, tuulta, syysmyrskyä, märkien lehtien hajua, lehtikasoissa pomppimista, kynttilöiden polttamista, pakkasöitä, aina vaan pimeämpää ja pimeämpää syksyä... syksy on niin IHANAA! :)

Ja lopulta on se vaan niin ihanaa, kun loppusyksystä sataa ensilumikin, ja tulee talvi. Talvi on heti toiseksi lempparein vuodenaika, vaikka siinä on mukana myös se haikeus, että joutuu taas melkein vuoden odottamaan seuraavaa syksyä... Kevään koittaessa alan yleensä miettiä, että pianhan se onkin taas ihana syksy, ja kesän yli selviän tarkkailemalla, joko ensimmäisiä syksyn merkkejä olisi ilmassa. :) Tänä kesänä on ollut jotenkin syksyinen olo jo kesäkuun lopusta saakka, ja nythän ollaankin ihan täydessä syksyssä ainakin minun mielestäni.

SYKSY! :)

Kuvituskuva: monta syksyä sitten napsittu

10. Mikä saa sinut onnelliseksi?

• Syksy. :)
• Lapset - lähinnä omat, mutta myös muiden lapset.
• Se, että isäntä keittää joka ilta minulle kupillisen rooibosta.
• Lankojen värjääminen.
• Lankojen neulominen.
• Ja virkkaaminen.
• Ristipistot.
• Kirjat. Ja äänikirjat.
• Vastasiivottu koti. 
• Siivoaminen.
• Värit: mitä enemmän ja voimakkaampia, sen parempi.
• Hali tai pusu joltakulta elämäni kolmesta tärkeimmästä miehestä. :)
• Syksyn tulo. :)

Mutta ehkä tähän kysymykseen täytyy kertoa vastaukseksi eräs pikku tarina. Olin jostain syystä jälleen kerran levittänyt lankakeräni keskelle työhuoneen lattiaa ja istuin itse niiden keskellä. Luultavimmin järjestelin lankojani uuteen järjestykseen, sillä tykkään ylipäätään siivota ja järjestellä usein kaikkia tavaroitani, mutta kaikista mukavinta on järjestellä lankojani. Ja minulla kaikki järjesteleminen tapahtuu niin, että tyhjennän kaikki tavarat kerralla hyllyiltä ja koreista lattialle, ja siinä sitten istun kaaoksen keskellä luomassa järjestystä. Mies yllätti minut kerran tästä lankojen järjestelypuuhasta, ja totesi: "Nyt sinä olet onnellisimmillasi." Mies tuntee minut todella hyvin. :)

Joskus saatan levittää langat lattialle ihan vain katsellakseni niitä... ;)

Kuvituskuva: Tuossa kasassa olisi kiva pyöriä... (tämä kuva on otettu päivänä, jolloin kerijälaite saapui taloon)

Tämä haaste pitäisi ohjeiden mukaan lähettää viidelle, mutta olen taas kerran niin huono valitsemaan viittä, jotka haluaisin haastaa, eivätkä kaikki edes haasteista tykkää. Joten saat napata tämän mukaasi, jos haluat näihin kysymyksiin vastata! :)

Ihanaa sunnuntain jatkoa! :)

Pehmoisen suloista

Meidän suvussamme alkaa pian kokonaan uusi sukupolvi, ja pitäähän sen sukupolven ensimmäiselle jäsenelle olla jotain lämmintä kylmän talven varalle. Aloitetaan siis vaunupeitosta:

Vauvanpeitto

Tehty ajalla: 31.7.-3.8.2013

Malli: Iso isoäidinneliö

Lanka: Novita Rose Mohair luonnonvalkoinen (010), Novita Rose luonnonvalkoinen (010), persikka (250), turkoosi (304) ja vihreä (319)

Langankulutus: 188 g

Virkkuukoukku: 188 g

Koko: 80x80 cm

Muuta: Isotäditettävän vaunupeitoksi :) 

Minulla oli Novitan Rosen ja Rose Mohairin jämälankoja, enkä oikein keksinyt, mitä niistä tekisin. Onneksi sitten oivalsin, että niistä tulisi ihana vauvanpeitto. :) Ostin vielä tuota Rosea lisää yhden kerän luonnonvalkoista, jotta peitosta tuli riittävän kokoinen. Se oli hieman eri sävyistä kuin Rose Mohairin luonnonvalkoinen, jota minulla myöskin on tässä peitossa, mutta ei se minusta haittaa, ne kun ovat eri kerroksilla.

Ajattelin ensin tehdä ihan tilkkupeiton isoäidinneliöistä, mutta sitten laiskuus iski, ja teinkin saumojen ompelua välttääkseni vain yhden ison isoäidinneliön. Koska tämä oli jämälankaprojekti, raidoitus muodostui sillä perusteella, miten mitäkin lankaa oli jäljellä. Puntari oli tarpeen, kun laskin gramman tarkasti, minkä kokoisiin kerroksiin kukin väri riittää. Jotkut kerrokset piti purkaa ja virkata uudelleenkin, jos kerroksen päättyessä huomasin, että lankaa jäi vielä parikymmentä senttiä yli - sitten vain purettiin ja virkattiin vähän löysemmällä käsialalla, että saatiin tarkoin käytettyä jokainen sentti eikä jäänyt yhtään yli! Minulla kun ei ole tapana laittaa langanpätkiä roskiin: kaikki langanpäät päättelen neuleen sisään tai käytän saumojen ompeluun, ja tästä syystä en koskaan jätä aloitus- ja lopetuspäitä viittä senttiä pidemmäksi. Jämälankatöissä onkin kaikkein hauskinta haastaa itsensä käyttämään langat tarkoin: langan täytyy riittää (tarvittaessa puretaan ja tehdään uudestaan hieman kireämmällä käsialalla), mutta sitä ei saa jäädä yli enempää kuin langan päättely vaatii. :)

Viime aikoina olen virkannut aika paljon, joten nyt on neulomisen vuoro: puikolle pääsee lisää lämmikettä tälle tulevalle uuden sukupolven aloittajalle. :)

Hyvää viikonloppua! :)

Tykätty

Sain tunnustuksen Ingiltä:

Paljon kiitoksia! :)

Tämän saisi jakaa viidelle blogille, mutten osaa valita viittä ihaninta kaikkien niiden joukosta, joita seuraan. Mutta kaikki te, jotka saatte minulta säännöllisesti tai epäsäännöllisesti kommentteja, niin tiedätte minun tykkäävän blogistanne. :)

Tykkään myös kaikista vierailijoista ja kommenteistanne, kiitos siis juuri sinulle käynnistäsi! :)