Jääkukkia :)

On hämmästyttävää, kun inhottava lanka kohtaa ihastuttavan neule/virkkausmallin, lopputulos voi olla mitä parhain. :) Näin on käynyt ainakin tällä kertaa.

Jos sinua kiinnostaa käydä lukemassa, kuinka ihastuin tähän malliin ja miksi tuo lanka on niin kovasti minua puistattanut, siitä löytyy juttua täältä. Siitä, miten lanka päätyi meille langanostolakkoa uhmaten, löytyy puolestaan tarinointia täältä. Nyt en jaarittele enempää, vaan käyn itse asiaan:

Tunika

Tehty ajalla: 10.-16.12.2009

Malli: Novita 1/1999 nro 21

Suunnittelija: Marita Metsäkylä

Lanka: Novita Cottonella luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 554 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Yhdistelty S- ja M/L -ohjeesta -> tuloksena M niin kuin Mari :)

Muuta: Ihana tuli! Nopea tehdä. Helma on tässä parasta! :)

Ei tarvitse varmaan erikseen edes mainita, että tykkään. :) Näkeehän sen jo kuvastakin, että tämä tunika on niin mua ja on kuin mulle tehty (no, kelles muulle sitten? ;) ). Tuo helma kruunaa kaiken! :) Vaikka kyseessä on enemmän kesäinen tai keväinen vaatekappale, niin tällaisena pakkaspäivänä tuosta tulee mieleen jääkukat. Mikä ettei, jos olisi pitkähihainen paita alla, tuo voisi talvellakin mennä. :)

Cottonellan virkkaaminen oli positiivinen yllätys. Neulottuna en voinut sitä sietää, ja kun tämän tunikan valmistuttua kokeilin aloitella neulottua tiskirättiä samasta langasta, niin meni purkuun samantien. Joten loput Cottonellat aion tuhota edelleen virkaten, siihen lanka on varsin oivallista. Plussaa täytyy sanoa myös siitä, että kun lanka on tuollaista epätasaista ja muhkuraista, niin se antaa tosi hyvin anteeksi pienet käsialanvaihdokset, pääteltyjen langanpäiden pursuamiset ja saumojen ompelussakaan ei haitannut, jos ei neula osunut ihan just siihen, mihin oli tarkoitus. :) Ihanan rouheaa pintaa tuli tästä virkattuna, harmi ettette näe tätä livenä! :)

Oli pakko kuvata tunika tuossa rukin ääressä, sillä minulla on rukkiin liittyviä uutisia! :) Äiti soitteli tässä alkuillasta, hän oli siivonnut jotain ompelukaappiaan, jota ei ole siivonnut vuosikausiin, löytänyt sieltä jonkun "Mikähän pussi se tämäkin oikein on?", kurkannut sisään ja löytänyt sieltä kangastilkkuja ja niiden seasta... arvaatte varmastikin jo... :) Kaksi rukin rullaa! :) Voi onnen päivää, ne ovat kuin ovatkin sittenkin tallessa! :) Äiti nimittäin arveli jo jossain vaiheessa, että ei hänellä taida sittenkään niitä rullia olla, mutta niin vain ne löytyivät ihan vahingossa! :) Tässä vaiheessa saa olla kiitollinen äidistä, joka ei raaski koskaan nakata mitään menemään. ;) Nyt pitäisi minun odotella muutama viikko kuopuksen synttäreihin asti, josko minullekin tulisi silloin äidin mukana jotain... ;)

Ihanaa loppuviikkoa! :)