Vuoden viimeinen kuukausiraportti

Mitähän tästäkin menneestä kuukaudesta nyt oikein tuumaisi? Tavallaan elämä rauhoittui samalla, kun luontokin laskeutui talven lepoon - itsekin olen tässä kuussa ihan vaan levännyt, vähän niin kuin pakonkin sanelemana. Toisaalta ajatukset ovat pyörineet nyt lähes kokonaan oman terveydentilan ympärillä, mikä ei välttämättä ole mikään huono asia. Sehän kertoo vain siitä, että olen saanut keskittyä ihan kaikkein tärkeimpään muiden asioiden jäädessä huoletta taka-alalle. Ja onhan sen tiimoilta nyt tapahtunutkin pikkuriikkinen askel eteenpäin, ei siis ihme, jos se on täyttänyt mielen ja kielen. :) Kuitenkin päällimmäisenä on tainnut tästä kuusta jäädä mieleen paitsi lepäily, myös lukeminen - lähes joka päivä olen saanut merkata luettujen kirjojen listaan uuden teoksen, ja poikkeuksellisen paljon on mahtunut kaunokirjallisuuden sekaan myös tietokirjoja, nyt on ollut selkeästi taas niiden aika. :) Ja minähän teen lukiessani käsitöitä, jos vain jaksan - tässä kuussa on ollut kyllä tavallista enemmän myös niitä hetkiä, jolloin olen vain lukenut ja jättänyt kutimet koppaan. Silti on saatu vähän valmistakin:

Joulukuussa valmistuivat:

• 5.12. Little House Needleworks: Snowflakes (ristipistellen)
• 16.12. Villahousut (neuloen), langankulutus 380 g
• 25.12. Etiopianutut 4 kpl (neuloen + virkaten), langankulutus 252 g
• 26.12. Kännykkäpussi (virkaten + pesukonehuovuttaen), langankulutus 47 g
• 29.12. Little House Needleworks: Yesteryear (ristipistellen)

Kuukauden langankulutussaldoksi jää 679 grammaa, mikä taitaa olla vuoden neljänneksi pienin kuukausikulutus. Lankaostoksilla en käynyt lainkaan, kun en käynyt oikeastaan minkäänlaisilla muunlaisillakaan ostoksilla (paitsi yhden reissun luontaistuotekaupassa normaalien lähikaupan ruokaostosten lisäksi), joten mitenpä sitä lankaa olisi vahingossakaan tarttunut matkaan. ;) Toivon mukaan onnistun tulevana vuonna kiertämään lankahyllyt vähintäänkin yhtä kaukaa!

Ristipistoilua jaksoin jatkaa huonompivointisenakin jokaisena kuukauden iltana (uskon myös tänään ja huomenillalla pisteleväni samaan malliin), joten pari ristipistotyötä valmistui myös tässä kuussa. Ihan tyytyväinen olen siihenkin "saavutukseen". :)

Kuukausiraportti jää tällä kertaa näin lyhykäiseksi, koska teen huomenna koko vuoden yhteenvedon, ja vasta ensi vuoden puolella alan miettiä tammikuun ja koko tulevan vuoden käsityösuunnitelmia. Ei kaikkea yhteen postaukseen. :)

Valmistuminen on aihe iloon, ei pelkkä siirtymävaihe uusiin suorituksiin.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Nyt siis iloitaan näistä valmiista käsitöistä! :) Iloisia tämän vuoden viimeisiä käsityöhetkiä sinullekin!

Sillä lailla tällä lailla ennen vanhaan...

Välillä on mukavaa huomata, kuinka ristipistohommissa jokin kangas ja kaapissa odottava malli vain kohtaavat. Eivät välttämättä täydellisesti, mutta kohtaavat kuitenkin.

Alkuvuodesta - vai oliko se peräti viime vuoden puolella? - tilasin jotain ristipistotarvikkeita Casa Ceninasta, ja sain yllätyksekseni ilmaislahjana suorakaiteen muotoisen palan pellavakangasta, jossa oli valmiiksi ommeltu päät kujan muotoon, vieläpä ihan koristeellisesti. Sehän suorastaan huusi päästä seinävaatteeksi, kun ripustinta vartenkin oli väylä valmiina. Kangaspalan muoto ja koko sopivat myös mitä parhaiten Little House Needleworksin Yesteryear -mallille (voit katsoa alkuperäisen mallin kuvan esim. tästä linkistä).

Vasta pistelyn aloitettuani huomasinkin, että tuo ilmaiseksi saamani kangaspalahan olikin leikattu ihan kieroon. Siis toki silmämääräisesti suoraan, ja varmasti mittaamallakin leveys oli molemmista päistä sama, mutta ei suinkaan langansuuntaisesti suoraan. Kuitenkin sellaisissa ristipistotöissä, joissa reunoja ei ole tarkoitus viimeistelyn yhteydessä taittaa piiloon minnekään, olisi aika lailla suotavaa, että kangas olisi langansuuntainen - syytä tuskin tarvitsee teille enempää selittää. Niinpä leikkasin reunat (ei ne huolitellut päädyt, vaan sivureunat) suoriksi, ja siinä sen kierouden huomasi: siinä missä toisesta päästä lähti pois millin verran, toisessa päädyssä lähti useita senttejä. Onneksi leveyttä jäi yhä riittävästi, että sain vielä tuon mallin siihen hyvin mahtumaan. Hieman mietitytti, kuinka viimeistelyn käy, kun työ selvästi kapeni, olin nimittäin hankkinut jo tätä seinävaatetta varten tietyt ripustimet sekä reunapitsiä. Mutta hyvin kävi, sillä reunapitsin kanssa leveys tuli tismalleen ripustimiin sopivaksi! :)

Yesteryear

Tehty ajalla: 5.-29.12.2014

Malli: Little House Needleworks: Yesteryear

Kangas: 28 ct pellava vaalea (ilmaislahja Casa Ceninasta)

Langat: DMC B5200, 221, 420, 433, 434, 676, 754, 898, 926, 3011, 3022, 3051, 3052, 3371, 3768, 3790

Pistot: Ristipistoja

Koko: 87x196 pistoa, n. 15x35 cm; viimeistelyn koko 27x48 cm

Viimeistely: Seinävaatteeksi

Muuta: Ripustimet ja pitsi Ateljé Margarethasta, napit omasta varastosta 

(Kaksi samantyyppistä kuvaa siksi, että ensimmäinen on salaman kanssa otettu, alempi ilman salamaa.)

Vasta nuo kuvat otettuani huomasin, että tässä kankaassahan on selvästi myös nuo päätykujat ommeltu kieroon eli ei langansuuntaisesti! Eroa on kankaan yläreunasta pistelyn yläreunaan mitattuna peräti 3 mm vasemman ja oikean reunan välillä. Se voi tuntua mitättömältä, mutta näkeehän tuon silmällä, että pistely näyttää olevan horisontaalisesti kierossa. Eihän tuolle mitään mahda enää tässä vaiheessa, ja vikahan ei ole oma, vaan kankaan valmistajan. Mahtaakohan siinä olla syy, miksi tätä kangasta jaettiin ilmaislahjaksi asiakkaille? Ei pitäisi kurkata lahjahevosen suuhun, mutta myyjän olisi tietysti ollut hyvä laittaa kankaan mukaan vaikka viesti, että kyse on B-laadusta, jotta sen olisi voinut ottaa huomioon pistelymallia valitessa - juuri tällaisessa mallissa se vinous korostuu toisin kuin jossain epäsymmetrisemmässä mallissa sitä ei olisi edes huomannut.

Mutta näillä mennään!

Sinänsä olen kyllä omaan osuuteeni tässä pistelyssä ja etenkin viimeistelyssä erittäin tyytyväinen. Pitsi sopi tähän malliin mitä parhaiten, vaikka tilasin sen ihan sokkona jo paljon ennen kuin olin tätä pistelyä edes aloittanut. Oma keksintöni oli myös ommella pienet napit tuon pistelyn yläpuolelle. Muuten olisi jäänyt ehkä vähän turhan paljon ylimääräistä tilaa pistelyn ja reunan väliin, mutta nuo napit "täyttävät" sen tilan sopivasti, eivätkä kuitenkaan kiinnitä liikaa huomiota. Ja sopivat tietysti myös noihin puisiin ripustimiin!

Yhden ainoan värin jouduin vaihtamaan, kun kangas oli vaaleampi kuin alkuperäisessä mallissa. Se väri on tietysti valkoinen, sillä alkuperäisen mallin "cream" oli lähes samaa sävyä kuin käyttämäni kangas. Siksi vaihdoin sen tilalle kirkkaimman mahdollisen valkoisen eli DMC:n B5200 saadakseni sen erottumaan pohjasta.

Tämä malli ihastutti minua aikoinaan siksi, että olen erityisen viehättynyt juuri 1800-1900-lukujen taitteeseen, vaikka myös 1800-luku kiehtoo minua. Niin kirjallisuudessa, musiikissa kuin kuvataiteessakin huomaan nauttivani erityisen paljon tuon aikakauden tuotannosta. Myös noihin aikoihin sijoittuvat romaanit (vaikka olisivat myöhemmin kirjoitettuja) kiinnostavat minua. Silloin tapahtui niin paljon muutoksia maailmassa alkaen teollistumisesta ja monista uusista keksinnöistä, jotka alkoivat muuttaa ihmisten elämää hyvin nopealla tahdilla. Niitä keksintöjähän on myös tässä ristipistotyössä, ja enimmäkseen nuo vievätkin ajatukset heti 1900-1910-luvuille, ainoastaan tuo velosipedi on ennemminkin 1800-luvun alkua, sillä nykyisen polkupyörän tyyppinen kulkupelihän keksittiin jo 1880-luvulla. Kuvan puhelin ja kirjoituskone pysyivät tuollaisina vielä pitkään, itsekin olen samanlaisella puhelimella soitellut ja kirjoituskoneella näpytellyt - vaikka varsinaiset konekirjoitusopinnot tein jo ihan sähköisellä kirjoituskoneella (ei sentään atk:lla vielä silloin).

Kaavailin mielessäni tällä seinävaatteelle paikkaa tuohon seinälle raanun oikealle puolelle, mutta se tuntuikin istuvan paremmin vasemmalle puolelle. Nyt tuo seinä näyttää vähän epätasapainoiselta, mutta eiköhän se tasoitu aikanaan, kun saan tehtyä lisää ristipistotöitä. Saa nähdä sitten, siirtyykö tuo vielä toiselle puolelle, sillä mielessäni on joskus tehdä yksi LHN:n malli tuonne oikealle kirjahyllyn yläpuolelle, ja siinä muistaakseni on vähän saman aikakauden tunnelmaa... Mutta siihen nyt menee joka tapauksessa vielä pitkäkin aika, tuskin tapahtuu tulevan vuoden aikana. :)

Minullahan on suunnitelmissa projekti, jonka olen nimennyt "vuoden 2015 ristipistoprojektiksi", ja hieman olen jo suunnitelmiani ja esivalmistelujani täällä esitellytkin. Mutta koska vielä ollaan vuodessa 2014, aloitan tänä iltana vielä yhden muun ristipistotyön, jonka valmistuessa ollaan varmasti jo turvallisesti ensi vuoden puolella, jotta voin sen 2015-projektin aloittaa. :) Sitä paitsi en ole vielä ehtinyt siihen edes ristipistokankaita leikata enkä reunoja huolitella, joten en ehtisikään sitä vielä tänään aloittaa. :)

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille! :)

Halojata halloo!

Nykyajan puhelimet ovat sitten kerrassaan heikkoa tekoa. Niin kuin tuo minunkin nokialaiseni, joka ei kestänyt käytössäni kuin päivälleen 8 vuotta 7 kuukautta. Olihan se jo monenlaisia kolhuja saanut osakseen, kunnes eräänä pyhäaamuna se päätti tehdä köydettömän benjihypyn pakastimen päältä lattialle. Se siitä luurista sitten.

Kyllähän tuo hyppynsä jälkeen edelleen toimi, sillä olisi varmasti voinut vielä soittaa ja vastaanottaa puheluita. Mutta koska näyttöön ilmestyi enää vain valo ilman mitään tekstejä, en olisi enää nähnyt, kuka soittaa tai kenelle puhelu on menossa. Samoin tekstareiden kirjoittaminen ja ennen kaikkea lukeminen olisi voinut mennä enemmän arvaamisen puolelle. Joitakin toimintoja vielä saatoin käyttää, jos muistin ne ulkoa, kuten pin-koodin näppäily. Ja kun siirsin hajonneesta puhelimesta tietokoneeseen kaikki tärkeät tiedot, niin ohjekirjan avulla ja hyvällä arvauskyvyllä sain senkin homman onnistumaan.

Mutta olihan selvää, että uusi puhelin tarvittiin. HETI. Ja tietysti oli sunnuntai, se hieman rajasi ostopaikkoja. Asetin uudelle telefoonille seuraavat ehdot:

1. Siihen pitää mahtua vanhan mallinen SIM-kortti. Ei ollut aikaa odotella maanantaihin (seuraava päivä), että operaattorin putiikki aukeaa, saati että olisin alkanut tilaamaan simmiä  netistä. Uusissa malleissahan on melkein kaikissa joku mikä lie mikrosimmi, en minä semmoisia halunnut.
2. Puhelin piti olla samantien saatavilla jossain päin Oulua, jonne pääsisin bussilla sunnuntaivuoroilla.
3. Siinä pitää olla näppäimiä. Ei mitään hipelöintipuhelinta, joka alkaa taskussa soittaa itsekseen jollekin, johon en ole ollut yhteydessä 15 vuoteen. Jos olisi mahdollista saada sellainen kännykkä, jossa numerot valitaan kiekkoa pyörittämällä, ottaisin heti semmoisen! Tai kenties siinä sivussa voisi olla kahva, jota veivaamalla voisin pyytää keskusta yhdistämään haluamalleni henkilölle. Tekstarit voisi lähettää morseaakkosin lennättimen kautta - multimediaviestit savumerkeillä.
4. Älyä ei puhelimessa saa olla yhtään enempää kuin että sillä voi soittaa ja vastaanottaa puheluita sekä näpytellä (näppäimillä!) tekstareita ja lukea itselle tulleita viestejä.
5. Halpa. Mieluiten ilmainen.

No, eihän noilla kriteereillä tarvinnut kovin monesta vaihtoehdosta valita. Halvin parinkympin Samsung oli samanlainen kuin meidän koululaisella, ja koska en hirveästi siitä tykkää, seuraava vaihtoehto oli neljänkympin nokialainen, johon päädyin muita vaihtoehtoja enää katsomatta. Väliin jäi muutama tuohon hintahaarukkaan mahtuva muu malli, mutta koska niitä ei ollut Oulussa varastossa, niin hyppäsin yli.

Varasin puhelimen heti netin kautta itselleni, samalla vielä siirtäen niitä arvokkaita tietoja vanhasta luurista tietokoneelle, ja kun sain sen homman tehdyksi, lähdin puolikuumeisena uutta kapistusta hakemaan likimain toiselta puolelta kaupunkia.

Koska puhelimet tykkäävät harrastaa noita köydettömiä benjihyppyjä, ne tarvitsevat tietysti jonkinlaisen suojapussukan. Edellisellä kännykällä ei ollut. Tai oli, mutten sitä käyttänyt, vaan tungin taskuun avaimien yms. seuraksi. Sama pussukka olisi kyllä käynyt tällekin puhelimelle, mutta olen antanut sen oikeastaan esikoisen käyttöön, joten ajattelin tarvita ehkä oman pussukan.

Hoksasin heti, että kun nuttuprojektista jää yli Dropsin Alpacaa, teen lopuista pussin kännykälle. Eilen sitten laitoin pussukan työn alle heti edellisen postauksen valmistuttua (eli noin klo 18.35), ja yhdessä illassa tuo virkkausosuus oli valmis, kuten kellonajasta voi päätellä.

Tuo kello on muuten ihan parasta tuossa uudessa luurissa. Edellisestä sai tihrustaa sitä aikaa, varsinkin jos näytönsäästäjä oli mennyt pois päältä, sitä aikaa ei saanut katsottua millään etenkään päivänvalossa. Tässä on riittävän iso kello, ei tarvitse enää arvata aikaa!

Päätin sitten kokeilla huovuttaa tuon virkatun pussukan, koska Alpaca kuulemma huopuu. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että tiiviisti virkattu pinta ei huovu kovin paljoa, minkä vuoksi en tehnyt juurikaan kutistumisvaraa. Ajattelin, että jos ei olisi huopunut, niin olisin voinut käyttää pussia sellaisenaankin, mutta jos huopuu niin huopuu. Nakkasin heti eilen illalla pussukan koneeseen yhdessä kylpytakkini kanssa. Alpacalle suositellaan huopumislämpötilaksi 40 astetta, mutta koska sen kylpytakinkin oli syytä puhdistua, pistin rohkeana tyttönä ne kuuteenkymppiin. Ja juuri sopivasti huopui!

Virkkasin pussukan kaksinkertaisella langalla, toinen ruskeaa ja toinen luonnonvalkoista Alpacaa. Kuten ensimmäisestä kuvasta näitte, luonnonvalkoista jäi vielä ylikin pieni nyssykkä, joten piti kehitellä siitä jotain koristetta huovutetun pussin päälle.

Olin tehnyt jo valmiiksi napinläpirenksun, joten tarvittiin tietysti nappi. Kaivoin nappilaatikosta rumimman mahdollisen napin, jonka päällystin virkaten yksinkertaisella langalla. Sitten päätin kirjoa tuon läpän reunaan pykäpistoja, joita olen tehnyt viimeksi 30 vuotta sitten ekaluokalla johonkin äitienpäivälahjaksi antamaani patalappuun. Vielä muistin, miten noita tehdään! Vaan yhä oli valkoista lankaa jäljellä, joten virkkasin kaksinkertaisella langalla kukkasen, jonka jatkeeksi aloin lankaa katkaisematta kirjoa ketjupistoja pussukan päälle...

... ja langan aina vaan riittäessä pistot jatkuivat lopulta takapuolellekin. Siis pussin takapuolelle, ei omalleni.

Kännykkäpussi

Tehty ajalla: 25.-26.12.2014

Malli: Omasta päästä

Lanka: Drops Alpaca vaaleanruskea (401) ja luonnonvalkoinen (100)

Langankulutus: 47 g

Virkkuukoukku: 3 mm, napissa 2 mm

Koko: 5 x 11,5 cm kokoiselle kännylle

Muuta: Huovutettu 60 asteessa. Lisäksi kirjontaa.

Nähtäväksi jää, tuleeko tätä sitten käytettyä. Kaulassa en ainakaan osaa roikottaa mitään, mutta olisihan tuo taskussa ihan näppärä ainakin suojaamassa avaimien raapimiselta ja pakkaselta. Ei välttämättä suojaa kosteudelta, jos päätän sukeltaa vaatteet päällä Oulujokeen. Luultavasti kuitenkin unohtuu aina kiireessä kotiin.

Tämä taitaakin jäädä tämän vuoden viimeiseksi valmiiksi neule- tai virkkaustyöksi. Ristipistotyön luultavimmin vielä saan valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Oikeastaan se passaakin hyvin siksi, että vuoden 2009 alussa aloittamani neulepäiväkirja (= muistikirja) tuli tämän projektin myötä täpötäyteen. Riittoisa kirja, kun kuuden vuoden käsityöt ovat siihen mahtuneet! Yhdelle sivulle olen laittanut aina kolme projektia, viimeisen puolen vuoden aikana neljä per sivu vähän pienemmällä käsialalla. Vuoden 2015 alkaessa on siis sopivaa vaihtaa uuteen muistikirjaan, vaikka sen ensimmäisen projektin aloituspäivämääräksi tuleekin tämä päivä, valmistumispäivä kuitenkin menee taatusti uuden vuoden puolelle.

Sydämellistä viikonloppua kaikille! ♥

Hämärähommia

Olen viime aikoina tehnyt neuleita pimeästi. ;) Osittain siksi, että päätimme entistäkin enemmän säästää energiaa (ja rakasta maapalloamme!) kiinnittämällä aiempaa tarkemmin huomiota ylimääräisten valojen ja sähkölaitteiden sammuttamiseen. Samalla olemme opetelleet tekemään erilaisia asioita - kuten neulomista - hieman hämärämmässä valaistuksessa. Ja minäkin olen vähitellen alkanut muistaa sulkea tietokoneen aina, kun en sillä hetkellä koneella tee mitään tärkeää. Monesti se on vain jäänyt auki siltä varalta, jos vaikka tulisikin mieleen jokin asia, mikä pitäisi netistä tarkistaa - ja siinä sivussa sitten on tullut tehtyä jotain muutakin vähemmän tärkeää. Kun kone pysyy kiinni, säästyy energian lisäksi myös aikaa käytettäväsi tärkeämpiin asioihin. Vaikkapa lukemiseen - olen tässä kuussa lukenut jo kymmeniä kirjoja! :)

Lukeminen ja neulominen sujuvat ihan mainiosti hämärässäkin, mutta varsinaista pimeäneulontaa pääsin harrastamaan jokin aika sitten. Minähän olen näihin aikoihin vuodesta perinteisesti* käynyt neulomassa reilut kaksi tuntia 3D-lasit päässä, mutta nyt pitkäaikainen perinne* ilmeisesti katkeaa, koska kyseessä oli trilogian viimeinen osa. ;)

* Perinteeksi voi kutsua mitä tahansa, joka on toistunut kahdesti, ja jos se toistuu kolmannen kerran, kyse on jo pitkäaikaisesta perinteestä.

Aseet valmiina Viiden armeijan taisteluun! :)

Olin hyvissä ajoin varannut itselleni paikan jo ensi-illan tietämille, mutta valitettavasti olin juuri silloin niin huonossa kunnossa, että siirsin varauksen myöhempään, jotta pääsin ensin jaloilleni. Ehtihän sitä vielä sittenkin. :)

Pimeässä neuloessa käsityön täytyy tietysti olla sellainen, että siitä selviää sokkona. Siksi laitoin neuleet alulle jo kotona. Varalta aloitin kaksi neuletta, jos toisen kanssa sattuisi silmukka putoamaan tai jotain muuta yllättävää, niin voi vaihtaa lennossa toiseen. Molemmissa on sama silmukkamäärä, vaikka toinen onkin tässä kuvassa pidemmillä pyöröpuikolla (minulla on vain yksi tuon vahvuinen 40 cm pyöröpuikko).

Mitään yllättävää ei sattunut, joten kudoin koko 2 h 15 min noilla lyhyemmillä pyöröillä olevaa neuletta. Pidemmillä puikoilla ollutta neuletta tein vain leffateatterin aulassa sisäänpääsyä odotellessani, jotta sain sitä hieman alkua pidemmälle. Beige lanka loppui leffan aikana kesken, mutta olin pakannut laukkuun kaikkia värejä, joten seuraavan värin valitsin pimeässä sokkona arpomalla. Pinkki osui käteen. :)

Loput piti sitten neuloa kotona vähän enemmässä valossa, vaikkakin varsin hämärässä:

Se nuttu näyttää valmiina tältä. Kudoin pinkkiä niin pitkästi kuin sitä väriä jämänöttösessä riitti. Jatkoin lopun nutusta samaisella beigellä, nyt toiselta kerältä, joka oli kiinni siinä toisessa leffaa varten aloittamassani nutussa, mutta pystyihän sen langan katkaisemaan. Pinkistä langasta jäi pikkupätkä yli, joka ei olisi riittänyt enää täyteen kerrokseen, joten virkkasin siitä pienen napin kiinnitettäväksi nutun yläosaan.

Se beige lanka menikin melkein kokonaan ensimmäisen nutun yläosaan, joten toisen nutun osuudeksi jäi vain tuo leffateatterin aulassa aikaansaatu helmaraita sekä ensimmäisestä nutusta ylijäänyt nöttönen, joka riitti pikkuiseen kukkaseen yläosaan kiinnitettäväksi. Helman punaiseen raitaan upotin pienen punaisen lankanöttösen kokonaan, ja valkoinen raita on myös yhtä leveä kuin sitä väriä sattui jämänöttösessä olemaan jäljellä. Punaista oli kuitenkin vielä toinenkin (vajaa?) kerä, jolla sain tehtyä nutun loppuun. Ja myös valkoista jäi isompi nöttönen toisesta kerästä, mutta palataan siihen hetken kuluttua...

Kun vauhtiin pääsin, päätin neuloa loputkin langat nutuiksi samantien. Tähän nuttuun oli tarkoitus upottaa luonnonvalkoinen ja pinkki nöttönen loppuun, jotka ovat eri merkkiä kuin kaikki muut langat. Pinkki on siis ihan eri sävyäkin kuin ensimmäisessä nutussa nähty pinkki. Tässä nutussa luonnonvalkoinen loppui kesken kerroksen, mutta jatkoin kerroksen toisenmerkkisen langan luonnonvalkoisella, eikä eroa huomaa. Pinkkikään ei mennyt tasan kerroksen vaihteeseen, joten siitä syntyi taas nappi. Ruskeaa oli sen verran, että sillä pystyi kikkailemaan noita raitoja yms. ihan oman mielen mukaan, eikä tarvinnut välittää langan riittävyydestä. Ruskea lanka kyllä maastoutuu aika näppärästi Eraston ihonväriin. ;)

Viimeiseen nuttuun riitti edelleen sitä ruskeaa. Punaisen langan käytin tähän nyt kokonaan loppuun, hieman jäi taas yli kukan keskustan virkkausta varten. Luonnonvalkoista oli tosiaan toisessa kerässä (vaikka pienemmän nöttösen sainkin upotettua nuttu nro 2:een), joten siitä jatkoin kainaloihin asti ja loput taas ruskealla. Sekä ruskeaa että luonnonvalkoista jäi vielä näiden nuttujenkin jälkeen, mutta niistä ei enää nutuksi asti riitä, eikä näitä oikein voi yhdistää muihinkaan omistamiini lankoihin, joten käytän ne toiseen projektiin.

Tässä kaikki neljä nuttua vielä yhdessä:

Etiopianutut 4 kpl

Tehty ajalla: 14.-25.12.2014

Malli: Etiopianuttu pyörönä

Lanka: Drops Alpaca kameli (302), luonnonvalkoinen (010), punainen (3620), vaaleanruskea (401) ja vadelmanpunainen (2922), La Alpaca luonnonvalkoinen (SFN10) ja pinkki (8141)

Langankulutus: 252 g

Puikot: 3 mm + virkkuukoukku 3 mm

Koko: Vauva

Muuta: Etiopiaan

Voit lukea etiopianutuista lisää täältä tai täältä, jollei projekti ole sinulle entuudestaan tuttu juttu. Jämälankojen lisääntyessä teen näitä varmasti vielä lisää, ennen kuin toimitan satsin taas eteenpäin.

Kuten varmasti jo tekstistä hoksasit, kyse oli jämälankaprojektista. Jämälankoina oli kahdenlaisia alpakkalankoja eli Drops Alpacaa (beige, luonnonvalkoinen, vadelmanpunainen, punainen ja ruskea) sekä La Alpacaa (luonnonvalkoinen ja pinkki nutussa nro 3). Ainoastaan Drops Alpacan ruskeaa ja luonnonvalkoista jäi siis vielä hieman yli, mutta tiedän kyllä, mitä niistä teen. :)

Nuttuja on ihana tehdä, kun niihin saa kivasti langanjämiä upotettua, ja niiden teko on niin helppoa, että todistetusti onnistuu vaikka näkemättäkin! :)

Viime postauksen aikoihin olin toipumassa tilapäisestä petiin kaataneesta taudista. Nyt aletaan olla sen osalta jo voiton puolella, ja alan palailla normaalikuvioihin. Viime viikolla jaksoin jo kevyttä kuntopyöräilyä ja venyttelyä, tällä viikolla olen päässyt taas ulkoilemaan ja tänä aamuna tein vatsalihastreenin kahden ja puolen viikon tauon jälkeen - mahtavaa! :)

Iloinen asia on myös se, että olen viimein löytänyt tahon, josta saan melko varmasti apua pitkäaikaiseen sairauteeni! Tähän mennessähän en ole saanut koko kahden ja puolen vuoden aikana minkäänlaista hoitoa, ainoastaan lähetteen kuntosaliryhmään, minkä merkitystä ei toki voi yhtään väheksyä. Suurin osa kuntoutuksesta on kuitenkin jäänyt ihan omalle vastuulleni, ja kovasti olen siitä pitänyt huolenkin. Minulle suositeltiin erästä yksityistä lääkäriklinikkaa, joka hoitaa potilaitaan hyvin kokonaisvaltaisesti, ja vaikka joudun odottamaan sinne lääkäriaikaa kenties vielä useita kuukausia, pääsin jo heidän työntekijänsä ohjauksessa aloittamaan pehmeämmät itsehoidot viime viikolla. Vaikka kyse on lähinnä pienestä hienosäädöstä jo hyvällä mallilla olleisiin elämäntapoihini, tuntuu kuitenkin siltä, kuin kaikki arkirutiinit olisi pitänyt opetella uudestaan, ja koko perheeseenkin tämä vaikuttaa. En ole oikeastaan kyennyt nyt muuta ajattelemaankaan viimeisen puolentoista viikon aikana, ja uudet kuviot tulevat uniinkin. Ja onhan kyse todella suuresta asiasta, sillä viimeinkin voi olla mahdollista, että vointini kohentuu tai kenties paranen kokonaan! :) Tässä vaiheessa pyritään vahvistamaan kehon immuniteettia, jotta se voi alkaa itse parantaa itseään, ja sitten aikanaan lääkärin kanssa keskustelemme, tarvitaanko lisää pehmeämpiä tai kenties vähän vahvempiakin hoitoja. Mutta uskokaa tai älkää: jo viikossa olen alkanut voida paljon paremmin! :)

Käsitöihinkin tämä muutos on vaikuttanut ainakin siten, että kun tarvitsin säilytystilaa mm. uusille luontaistuotteille ja superfoodeille (edellisetkin pursuivat kaapista niin, ettei ovi mahtunut enää kiinni...), niin sitähän järjestyi: tiivistin kuuden lankakopan sisällön neljään, ja niin sain kaksi koppaa tärkeämpään käyttöön! :)

Nämä talviset kuvat todistavat vääräksi väitteen, että pihlaja ei jaksaisi kantaa kahta taakkaa. Paskanmar... eiku pihlajanmarjat! ;) Sehän kantaa kaksi taakkaa vaikka yhtä aikaa! :) Uskon ennemminkin niin päin, että runsaslumisen talven jälkeen pihlaja ei jaksa tehdä isoa marjasatoa, kun taas vähälumisen talven jälkeen se jaksaa kantaa vaikka kuinka paljon marjaterttuja. Ja näinhän sen täytyy olla, jos vähänkään järjellä ajattelee! Viime talvi oli lähes lumeton ja syksy taasen ennätysmarjaisa, kun taas toissatalven lumien jälkeen ei tainnut olla marjan marjaa seuraavana syksynä. Vanha kansa on monesti oikeassa, mutta nuorempi polvi saattaa tulkita sanonnat hieman kummallisesti. ;)

Ja nyt saadaan nauttia marjoista kunnon lumikuorrutuksella - namskis! :)

Mahtavaa, kun tuli lunta! :) Lumisen talven yksi ihanimmista asioista on se, kun voi vetää raskaat kauppakassit ja kirjastokantamukset pulkalla kotiin! :) Eilinen pyörälenkkikin -20 asteen pakkasessa oli varsin piristävä kokemus! Astmanikaan ei tuumannut pakkaspyöräilystä mitään, vaikkei minulla ollut edes kauluria kasvojen suojana, kuten aiempina talvina. Nautin pyöräilystä niin suunnattomasti, että huomasin hymyileväni leveästi koko lenkin ajan! :D Ja kylläpäs tuli pulkkamäestäkin kotiin niin punaposkisia ja iloisia pakkaspoikia, mäki oli ollut kuulemma liukas, kun pakkanen oli sitä päässyt kovettamaan! Suosittelen lämpimästi - tai siis kylmästi! ;)

Eihän tuo -20 astetta vielä missään tunnu: minähän aikoinaan 9-vuotiaana hiihdin 30 km hiihtolenkin -30 asteen pakkasessa kiiveten suksilla Kiilopään huipulle ja viiletellen sieltä alas... ;)

Talvi on ehdottomasti paras vuodenaika ulkoiluun! :) Nautinnollisia reippailuhetkiä ja lumihiutaleisen kevyttä vuoden loppua! :)

Viides villahousu

Eka enkeli,
toka tonkeli,
kolmas kovanokka,
neljas nelijalka,
viides villahousu,
kuudes kullannuppu,
seitsemäs sepänpoika,
kahdeksas karvajalka,
yhdeksas ylimmäinen ja
kymmenes kylänseppä.

Viime päivät tai oikeastaan jo reilusti yli viikko on mennyt ihan vain makoillessa. Toisaalta koko syksy on ollut sellaista tohinaa, että olen ihan mieluustikin ottanut vastaan pakollisen lepojakson. Ja mikäpäs tässä löhöillessä, kun mummun ansiosta pakastimet ja ruokakaapit pursuavat marjoja, kasviksia ja jauhelihaa, niin ei ole ollut tarvetta käydä edes kaupassa, eikä sitä tarvetta tule kyllä vielä muutamaan kuukauteen noiden puolesta. ;) Enkä kyllä ole edes jaksanut olla jalkeilla kuin sen verran, että juuri ja juuri syömässä ja vessassa olen käynyt. Jos en ole nukkunut, olen sohvalla maatessani lukenut - parhaimmillaan 300-sivuisen romaanin päivässä - ja lukiessa kutonut samalla, jos vain olen jaksanut pitää puikkoja käsissä, aina ei ole ollut voimia siihenkään. Neulomisen tahtikin on ollut varsin hidasta siihen nähden, mitä se oli ennen vaakatasoon kaatumista, vaikka sekin oli aika verkkaista verrattuna 2,5 vuoden takaisiin aikoihin, jolloin olin täysin terveenä. Vaan mitäpä tuota vertailemaan entisiin, nyt on nyt. :)

Hitaaseen tahtiin saattoi myös vaikuttaa se, että viime viikolla joinakin päivinä neulomissaldo jäi jopa miinusmerkkiseksi, kun purin kaiken edellispäivän aikaansaannokset, enkä sitten jaksanutkaan enää tehdä niin pitkälle kuin olin jo aiemmin ennättänyt. Voi siis pitää jo pienenä ihmeenä, että saan nyt esitellä käsityön valmiina!

Villahousut

Tehty ajalla: 29.11.-16.12.2014

Malli: Novita Kevät 2014 nro 74, itse muokaten pyöröneuleeksi

Suunnittelija: Susanna Mertsalmi (+ omat muokkaukset)

Lanka: Novita Nalle luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 380 g

Puikot: 3 mm

Koko: M

Muuta: Tein kaiken pyörönä (ohjeessa tasona)

Villahousujen ohje löytyi alkuvuoden Novitasta, jossa ne oli kudottu raidallisina. Ohje oli myös kirjoitettu perinteisesti tasona neulottavaksi, joka tarkoittaa tietysti saumojen ompelua jälkikäteen. Olen kuitenkin alkanut miettiä entistä enemmän saumattomasti neulomista. En siksi, ettenkö pitäisi saumojen ompelusta - minähän rakastan kaikenlaista neulalla ja langalla käsinompelua! :) Vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että neuloessa saumat ovat oikeastaan tarpeettomia. Kankaasta ommellessa on tietysti pakko tehdä saumoja, mutta neulominen onnistuu myös pyörönä - miksi tätä mahdollisuutta ei sitten hyödyntäisi?

Toinen syy pyörönä neulomiseen oli se, että minun neulontatyylinihän on "Continental Combined", joka poikkeaa tavallisesta mannermaisesta tyylistä nurjan silmukan osalta, eli nurja silmukka jää toisin päin kuin oikea silmukka. Tällöin edestakaisin neulottavassa pitsineuleessa oikealle kallistuvat kavennukset eivät onnistukaan ihan vain neulomalla silmukat oikein yhteen, vaan ne täytyy aina kääntää ensin oikein päin. Sen sijaan vasemmalle kallistuvat kavennukset voi neuloa suoraan yhteen ilman ylivetokavennusta. Koska tässä mallineuleessa oli näitä kavennuksia aikamoinen määrä, oli järkevintä neuloa pyörönä, jolloin tätä väärinpäin olevien silmukoiden ongelmaa ei tullut, kun kaikki kerrokset neulottiin oikeilla silmukoilla.

Lahkeethan oli tosi helpot muuttaa pyörönä neulottaviksi, samoin housujen yläosa. Ainoa miettimisen paikka tuli haaruksissa, koska tasona neulottavissa ohjeissahan tehdään haarakavennukset silmukoita päätellen ja jälkikäteen ommellaan kaksi lahjetta yhteen haarovälistä. Halusin kuitenkin laittaa molemmat lahkeet samoille puikoille heti haarakavennusten alkaessa, jolloin piti hiukan soveltaa alkuperäisen ohjeen kavennuksia/päättelyitä. Siinä olikin se paikka, jonka tein ja purin ainakin viiteen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen. Jos olisin ollut paremmissa voimissa, olisi mieluinen lopputulos saattanut syntyä jo parilla yrittämällä. ;) Varmasti olisi ollut vielä jokin parempikin ratkaisu, mutta koska nämä näyttävät nyt siisteiltä ja tuntuvat hyvältä jalassa, niin saavat luvan kelvata.

Innostuin saumattomuudesta lopulta niin paljon, että sovelsin sitä myös vyötärökujaan. Ohjeen mukaan silmukat olisi pitänyt ensin päätellä, sen jälkeen taittaa reunus nurjalle puolelle ja ommella se kuminauhakujaksi. Minä päätinkin tehdä taittamisen jo silmukoita päättäessäni, eli päättelykerroksella koukkasin puikolla olevan silmukan lisäksi myös silmukkalenkin nurjalta puolelta mukaan siitä kohdasta, johon olisin sen taitteen myöhemmin ommellut. Käytin kyllä apuna toista puikkoa, jolle poimin niitä silmukoita ennakolta, jotta koukkaus tapahtuu joka silmukan kohdalla samalta riviltä. Päättelyn tein sitten normaalisti aina niillä silmukoilla, jotka olin juuri neulonut yhteen. Vähän niin kuin kolmen puikon päättely, mutta erona se, että se toinen puikko olikin se nurjan puolen lenkki. En tiedä, onko tällaista kukaan koskaan ennen hoksannut, tai en ole ainakaan moiseen missään törmännyt, mutta oli hauskaa ideoida tämäkin vaihe niin, ettei sitä neulalla ompelua tarvittu koko pöksyissä langanpäiden päättelyä lukuunottamatta (ja sitäkin hommaa rakastan! :) ).

Edellisten villapöksyjen kohdalla toivottiin kommenteissa myös "asukuvia", joissa villahousut olisi kuvattu erilaisten muiden vaatteiden kanssa. Totuus vain on, että minä olen päättänyt pitää villahousuja ihan vain tällaisenaan! :) Tai siis toki yläosassakin on jotain vartalon peittona, mutta alaosassa ei ole pakko olla mitään muuta kuin villahousut (+ sukat ja alkkarit), ei siis esimerkiksi enää hametta niiden päällä. Kotona olen siis hipsinyt viime aikoina ihan vaan puserossa ja villiksissä, ja kävinpä tässä jokin aika sitten mm. lääkärissä ja erään juhlatilaisuuden yleisönäkin niin, että minulla oli hieman pitempihelmaisempi neulottu/virkattu tunika, joiden kanssa oli alaosana villahousut ja niiden päälle vedettyinä polvisukat. Ulosmennessä en laittanut villahousujen päälle lainkaan toppahousuja, vaan villikset toimivat myös ulkohousuina. Aiemminhan kalsareita pidettiin alushousuina ja villahousuja välihousuina, mutta sen jälkeen kun kalsareita alettiin kutsua legginsseiksi, onkin ollut ihan soveliasta pitää pitkälahkeisia alushousuja näkyvillä! ;) Miksi siis villahousut eli välihousut pitäisi piilottaa toisten housujen tai hameenhelmojen alle? ;)

Näitä voi kutsua lorun tapaan viidensiksi villahousuiksi, koska ne tosiaan ovat viidennet itselleni neulomani villahousut. Tänä syksynä olen tehnyt kolmet ja pari vuotta sitten kahdet, joista toisissa oli neuleen lisäksi virkkausta. Nyt taitavat villahousut riittää joksikin aikaa! :)

Tuosta lastenlorusta taitaa olla melkein yhtä monta versiota kuin on loruilijoitakin, ja lastenloruja sisältävältä sivustolta löysin myös toisen version, joka poikkeaa hiukan alkuun laittamastani lorusta:

Eka enkeli,
toka tonkeli,
kolmas kovanokka,
neljäs nirppanokka,
viides villahousu,
kuudes kullannuppu,
seitsemäs sepän emäntä,
kahdeksas kananjalka,
yhdeksäs ylin ystävä,
kymmenes kyykäärme.

Muitakin versioita löytyi netin syövereistä, mutta kaikissa viides ei ollutkaan villahousu, vaan jotain muuta, ja yhdessä versiossa nelosen kohdalla oli rasistinen nimitys, jota en halua todellakaan blogiini laittaa. Siispä nämä kaksi aika mukavaa versiota palvelevat tarkoitusta tällä kertaa. :)

Löytyipä tuolta samalta sivulta myös ihan toisenlainen numeroloru, jonka haluan myös jakaa käsityöharrastajien iloksi, hoksaatte varmaan miksi:

Kello yks – muna kyps.
Kello kaks – korjaa laps.
Kello kolme – kouluun.
Kello neljä – neulomaan.
Kello viis – virkaamaan.
Kello kuus – kutomaan.
Kello seitsemän – emäntä keittämään.
Kello kahdeksan – kauha käteen.
Kello yhdeksän – ympäri mäkee.
Kello kymmenen – kynttilä käteen.

Vaikka olenkin nyt aavistuksen paremmissa voimissa kuin vaikkapa viime viikolla, en ole kuitenkaan vielä ihan täydessä terässä tai edes lähellä sitä kuntoa, jossa olen ollut viimeisen parin vuoden ajan isomman sairastumiseni jälkeen. Niinpä jatkan yhä sohvalla pötköttelemistä varmasti vielä pitkään, kun ei tässä nyt ole mitään sellaista, minkä vuoksi tarvitsisi kauheasti jalkeilla olla tai kotoa poistua. On oikeastaan ihan mukavaakin, kun ei tarvitse tehdä mitään. :) Juuri siihen suuntaanhan olen yrittänytkin elämääni vähitellen kuljettaa: downshiftaaminen, hidastaminen, yksinkertaistaminen... tuttu ilmiö myös mediassa. Myös tuo saumattomana neulominen oli tietynlaista yksinkertaistamista - miksi tehdä jotain, jota ei ole aivan pakko? Vaikka paljon on vielä itselläkin asioita, joista voisi ihan hyvin luopua, jotta jäljelle jäisi vain ihan välttämättömät hengissä pysymiseksi.

♥♥♥

Kun äidillä ei ole voimia, voi onneksi pistää lapset tekemään pikkuaskareita. Eräänä päivänä lähetin 6-vuotiaan viemään roskapussin ulos. Sieltä palattuaan poika puuskutti:

- Mää en jaksa tehä enää yhtään mitään! Mää jään eläkkeelle!

♥♥♥

Minä en jää ihan vielä eläkkeelle, vaan keräilen hetken voimia jaksaakseni taistella kohti terveyttä ja energisyyttä! :) Levollista tätä viikkoa teille muillekin!

Lumihiutaleita

Tässä syksyllä kävin läpi muun muassa käsityötarvikkeitani miettien samalla myös ristipistoprojekteja loppuvuodeksi. Koska päätin tehdä käsityötarvikkeiden ostolakon toistaiseksi (tai vähintään vuodeksi) halusin nyt pistellä sellaisia ristipistotöitä, joihin tarvikkeet löytyvät kotoa. Sitä materiaaliahan kyllä löytyy, mutta ongelmana tahtoo olla se, että olen ostellut ristipistokankaita ihan mielivaltaisesti, kun olen törmännyt johonkin ihanaan kankaaseen. Niille ihanille kankaille ei vaan tahdo sitten löytyä sopivia malleja pisteltäväksi, ja se malli on kuitenkin kaikkein tärkein juttu pistelytyössä.

Yksi hankala kangas oli pilkullinen pellava, jonka osti muistaakseni joltain käsityömessuilta vuosia sitten ihan vaan heräteostoksena. Kuviollisten kankaiden hankaluus on siinä, miten siihen voi pistellä lisää kuvioita ilman että pohjakankaan kuviot ja ristipistomalli syövät toisiansa. Nyt päätin yrittää etsiä sopivan mallin pisteltäväksi tuolle kankaalle, ja jos sellainen löytyisi jo omistamistani (eli joskus muinoin ostetuista) malleista, niin aina parempi. Olihan niiden joukossa montakin mallia, joka olisi mahtunut tuolle noin 35x35 cm kokoiselle kankaanpalalle. Googlen kuvahaulla etsin ristipistotöitä, joita oli tuolle nimenomaiselle kankaalle pistelty, ja tulin lopulta siihen tulokseen, että kaikki yksiväriset ja herkät mallit ovat poissuljettuja, ja tarvitaan jotain vahvoilla väreillä ja selkeillä kuvioilla.

Alunperin kangasta ostaessani ajattelin, että siihen voisi sopia jokin talvinen malli, koska valkoiset pilkut ovat ikään kuin lumihiutaleita. Mutta vasta nyt tulin ajatelleeksi, että kaapissani odottava Little House Needleworksin "Snowflakes" voisi olla juuri se oikea. Hirvitti tietysti, sillä olisi ollut mahdollista, että tästä tulee ihan korni, eli "cornflakes" (heh). Katsokaa itse ja päättäkää, onko tämä korni vai korea:

Snowflakes

Tehty ajalla: 14.11.-5.12.2014

Malli: Little House Needleworks "Snowflakes"

Kangas: 28 ct Zweigart Belfast pallava luonnonvärinen valkoisilla pilkuilla

Langat: DMC 310, 355, 435, 869, 3782, B5200, 169+931, 433+434, 934+3051

Pistot: Ristipistoja

Koko: 137 x 97 pistoa, n. 17,5 x 24,5 cm

Viimeistely: Pinkeep koko n. 22 x 29 cm, reunuksen nyöri punottu Anchor 2220 -muliinilangasta

Muuta: Positiivinen yllätys, että malli ja kangas sopivat yhteen! :) Pieniä muutoksia piti tehdä väreihin, ei muuta. 

Nyt tässä ainakin on lumihiutaleita yllinkyllin! :) Jos haluat katsoa kuvan siitä, miltä tämän mallin on tarkoitus näyttää suunnittelijan mielestä, voit katsoa sen esimerkiksi tästä linkistä.

Jonkin verran tein tähän muutoksia. Ohjeen mukaan tähän pitäisi käyttää DMC:n lankojen lisäksi muutamia Crescent Coloursin liukuvärjättyjä lankoja. Mutta koska minulla ei niitä ollut, valitsin niiden tilalle ihan DMC:n lankoja siten, että käytin korvaavina lankoina aina kahta värisävyä, molemmista yhtä säiettä eli pistelin kahdella erivärisellä säikeellä yhtäaikaa. Näin yritin saada vähän elävyyttä niihin kohtiin, jotka suunnittelija oli tarkoittanut liukuväreillä tehtäviksi, joskaan sitä liukuväriefektiä ei tietenkään tällä systeemillä saa aikaan. Toinen muutos on tuossa "Snowflakes"-sanan alla, jossa on alkuperäisessä mallissa rivi valkoisia pisteitä, mutta koska ne olisivat sotkeutuneet täysin kankaan valkoisiin pilkkuihin, tein niiden tilalle rivin kullanruskeita pisteitä.

Takapuolen tuijottaminen ei ole tietenkään soveliasta, mutta vilautetaan nyt sitäkin ihan pikkuisen. ;) Vaihtoehtoina taustakankaaksi minulta löytyi myös sinertäväää ja ruskeansävyistä kangasta, mutta päädyin tähän vaaleaan, jossa on hyvin lähelle samoja värisävyjä kuin etupuolen kankaassakin.

Viimeistelin koko komeuden pinkeepiksi, jonka nyörin punoin Anchorin ruskeasta nro 2220 - se on itse asiassa ihan samaa värisävyä kuin yksi noista käyttämistäni DMC:n ruskeasta, mutta en raaskinut DMC:n lankoja nyöriin tuhlata, joten päädyin tuohon aivan joutilaaseen Anchoriin. Sitä menikin nyöriin liki 6 metriä eli kaikki, mitä jostain toisesta työstä oli aikoinaan sattunut jäämään jäljelle.

Reunukseen kiinnitin vielä muutaman koristenuppineulan, joiden värivalinta olikin vaikeaa, sillä sopivia ehdokkaita oli tarjolla valkoisena, ruskeana ja sinisenä. Kuopus ja isäntä auttoivat valinnassa päätyen sinisiin. Hyvä valinta! :)

Vaikka lumihiutalepistely valmistui sattumalta ihan talven kynnyksellä, niin en erityisesti tehnyt tätä "talveksi". Muutamissa ristipistoblogeissa olen törmännyt ilmiöön, että jotkut pitävät syksyisin esillä syksyisiä ristipistoja, talvisin talviristipistoja jne. Minulla ei ole tilaa säilyttää "väärien vuodenaikojen" ristipistoja, kuten ei ole tilaa ylimääräisille verhoille tai liinoillekaan, joten meillä on olemassa vain kaikkien vuodenaikojen tekstiilejä, ristipistoja ja muita juttuja, jotka ovat esillä ympäri vuoden. Niinpä tämäkin talvinen ristipistotyö tulee olemaan tästä eteenpäin ihan ympärivuotisesti tuolla seinällä, jonne sen tänään ripustin. Siinä rinnalla on myös neljän vuodenajan ristipistotyö sekä kuopuksen maalaama syksyinen taulu (+ kello ja rikkaimuri, joita niitäkään en vaihtele vuodenaikojen mukaan ;) ).

Minusta on ihan sopivaa pitää kaikkia vuodenaikoja esillä kaikkina vuodenaikoina. Yhdellä silmäyksellä voi siis nähdä sekä talvisen taulun että pari virkattua pääsiäismunaa, jotka ovat roikkuneet ikkunassa viime kevättalvesta saakka.

Eivätkö vain pääsiäismunat ja lumihiutaletaulu sovikin hyvin yhteen? :) Ja kuten tästä kuvasta huomaa, meillä on esillä myös muiden kuin minun käsitöitäni (kellotaulu on esikoisen hamahelmillä tekemä, suuta esittävä hamahelmityö taitaa olla isännän käsialaa). Kaikkea mahtuu esille, kaappien kätköissä ei tarvitse piilotella mitään. ;) Ja onhan noita lumihiutaleita mahtavaa ihastella sitten kesähelteillä! :)

Huomenna koko Suomi vetääkin lipun salkoon meidän 15-vuotishääpäivämme kunniaksi! :) Itse emme tätä merkkipäiväämme juhlista, olihan se viime vuosituhannella tapahtunut vihkimisemmekin varsin vaatimaton toimenpide ilman isompia kekkereitä. Sinivalkoisia kynttilöitäkään en onnistunut löytämään kummastakaan kaupasta, jossa olen viimeisen kahden viikon aikana käynyt, joten nyt saa luvan kelvata keltainen kynttilä, kun muun värisiä ei kaapista löydy. Onneksi Suomen itsenäisyys ei ole kiinni yhden ihmisen kynttilöiden väristä. ;) Onnellisen avioliitonkin perusta on enemmän toimivassa arjessa kuin satunnaisissa juhlahetkissä. :)

Sattumoisin muuten muistan, että itsenäisyyspäivänä 15 vuotta sitten satoi lunta ihan yhtä paljon kuin tuossa juuri valmistuneessa pistelyssä! Sade hääpäivänä tuo kuulemma onnea, ja ilmeisesti se pätee myös lumisateeseen. :)

Onnellista viikonloppua kaikille! :)