Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

sunnuntaina, heinäkuuta 24, 2011

Hento vaaleanpunainen

Mitä teidän muiden lapsilla on unikaverina?

Meidän kuopuksella on lankakerä. ;) Tai itse asiassa kaksi.


Kuopuksen lempiväri on hento vaaleanpunainen. Se oli vielä muutama päivä sitten ihan vaan vaaleanpunainen, mutta kun lapsuudenkyläni sivukirjastosta löytyi "Riks raks kärryn" (Richard Scarry) Värikirja, niin lempivärikin tarkentui. Se ei siis ole sellainen tummempi vaaleanpunainen eli pinkki, joka on kyllä yksi minun lempiväreistäni, vaan nimenomaan hento vaaleanpunainen.

Kun kuopus tilasi minulta aikoinaan peiton itselleen, siinä piti olla vaaleanpunaista, keltaista ja valkoista. Akuuttiin vaaleanpunaisen langan tarpeeseen sain äidiltäni ylijäänyttä mohairia, jota yhdistin Isoveljeen ja samanvahvuiseen Novitan Katriin. Itse olisin valinnut noiden lisäksi vielä pinkkiä Isoveljeä, mutta kuopus oli vahvasti sitä mieltä että ei ollenkaan pinkkiä vaan sen sijaan persikkaa! No, saamansa piti... on ainakin sitten niin hentoa ja hempeää. :)

 Torkkupeitto
Tehty ajalla: 5.6.-24.7.2011
Malli: Isoäidinneliö
Lanka: Kattens Carol vaaleanpunainen (9127), Novita Katri keltainen (281), Novita Isoveli luonnonvalkoinen (010) ja persikka (276)
Langankulutus: 772 g
Virkkuukoukku: 5 mm, reunuksessa 3,5 mm
Koko: 87x115 cm
Muuta: Kuopukselle. KYH 8.

Kuvaa kannattaa suurentaa, jotta näkyy paremmin tuo väritys. Paloista puolet eli 24 kappaletta on tuossa peiton keskellä; ne on aloitettu persikalla ja keltainen on ulompana. Toiset 24 kiertävät sitten reunustaa, niissä on väritys päinvastainen eli keltainen keskellä ja persikka reunempana. Kaikissa palasissa se hento vaaleanpunainen mohair on keltaisen ja persikan välissä ja kaikkein uloimpana valkoisella kiinteitä silmukoita. Tykkään itse tästä yhdistelmästä, ja nähtävästi myös peiton onnellinen omistaja. :)


Nyt on sitten kaikki KYHit kyhäilty ja saan koko loppuelämäni tehdä ihan mitä huvittaa. ;) Tai ainakin siihen saakka, että innostun johonkin uuteen tempaukseen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että minun kohdallani tempaukset on vähäksi aikaa tempaistu ja teen käsitöitä tästä eteenpäin siten kuin itsestä kulloinkin parhaaksi tuntuu. Minulla kun on tapana ottaa nuo tempaukset hieman liian vakavasti. :) Ja nyt on elämässä niin paljon muuta tärkeämpää, käsityöt saavat olla siinä rinnalla vaan rentouttamassa, ei tuomassa paineita. Vaikka mikäpä voisi olla rentouttavampaa kuin virkata isoäidinneliöitä - pistinkin taas uusia neliöitä koukulle peiton valmistuttua, tällä kertaa puuvillaa. Onpahan kurssiviikoksi sitten tekemistä!

Kiitos Hanhipuron varteen keittiövaa'an lainasta - ei tarvinnut mennä Salen hedelmäpuntarille! :)

Mukavaa heinäkuun vihoviimeistä viikkoa! :)

29 kommenttia:

  1. Ihana peitto! Kyllä poika on tarkka väreistä ja niinhän sitä pitääkin olla. Meillä mummin poika, eli Henkka on vannoutunut vihreän värin kannattaja, eikä muita värejä hyväksyisi ollenkaan...

    VastaaPoista
  2. Hieno peitto! Väritkin kohdallaan. :D

    VastaaPoista
  3. Hieno on peitto! Hatunnosto sekä KYHhäilyyn että Hassutukseen osallistumisesta!

    VastaaPoista
  4. Onneksi olkoon, KYH-urakkasi on ohi. Hienoja töitä olet tehnyt. Minullakin sukkaprojekti on loppusuoralla.

    VastaaPoista
  5. Oikein kaunis peitto ja sopo poika unikaverineen.:)

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana peitto!! Hyvä, että meijän keittiöpuntarille tuli välillä käyttöäkin:)

    VastaaPoista
  7. Ihanan hempeen värinen peitto. Ja hyviä unikuvia :)
    Onnea KYHäilyjen loppuun saattamisesta. Mulla vielä jokunen työ kesken...

    VastaaPoista
  8. Kerrassaan ihana peitto, mutta poika peitossaan on toki vieläkin ihanampi ;) Melkein saatoin nähdä silmissäni sen onnellisen hymyn ja jännityksen kun on saanut ekaa kertaa äidin virkkaamaan peittoon käpertyä.
    Terkkuja
    T. Purumuori

    VastaaPoista
  9. Ihanat värit peitossa! :) Opettelin polvekeraitasukkien tekoa ohjeellasi, kiitos! :)

    VastaaPoista
  10. Onnea vaan, hieno suoritus !
    Ja peitto on tosi nätti :)

    VastaaPoista
  11. aivan ihana peitto, kyllä pojalla on värisilmää;)

    VastaaPoista
  12. Meidän pojalla oli sängyllinen pehmoleluja, joista viimeinen lähti pois vasta viime vuonna (poika nyt 17 v.) Pojatkin voivat olla vähän pehmoja :-)

    Ihana peitto!!

    VastaaPoista
  13. Ihana peito,kyl passaa pojan peiton alla köllötellä =0)

    VastaaPoista
  14. Hieno peitto! Minä yritän pähkäillä, miten saisi tehtyä peiton kolmella värillä, mutta ehkä joudun vielä yhden värin sinne kehittämään.

    VastaaPoista
  15. Johan onkin herttaisennäköinen käsityöläisen lapsen unikaveri!

    Ja peitto on tosi MAKEE :).

    VastaaPoista
  16. Hento vaaleanpunainen on kuin Vanamon kukka. Ihana tuo torkkupeitto

    VastaaPoista
  17. Todella hempeät värit: kaunis peitto!

    VastaaPoista
  18. Kaunis peitto, ihanat värit!

    Ja kaunis on myös alempana oleva, aiemmin valmistunu liina. Ison työn olet molemmissa jaksanut tehdä!

    VastaaPoista
  19. Todella suloinen peitto ja ihanan hempeät värit :)

    VastaaPoista
  20. Ihana peitto ja poika! Ja unikaverit!
    Olen itsekin oppinut, että parempi tehdä juuri lapsen toiveiden mukaan tai juttu voi jäädä käyttämättä. Aina kun ne väriaatokset eivät menekään yksiin. ;)

    VastaaPoista
  21. Helpotuksesta huokaisin minäkin, kun sain KYHäilyni vihdoin valmiiksi; sama vika - tuppaa tuleen stressi tämmöisistä itseaiheutetuistakin jutuista :).

    VastaaPoista
  22. Kaunis peitto ja kivat kuvat.
    Aikaisemmin tekemäsi kaitaliina miellytti kovin silmääni. Isoja töitä sinulla. Minun kyhäilyt jäi pikkuisen kesken. Tyttären poika on ollut koko viikon meillä, kaikkeen ei ehdi. Eipä kyllä tarvikkaan ;)

    VastaaPoista
  23. Ihana kirjoitus taas minulle , KIITOS !
    Kyllä minä vähän perfektionisti olen. Mutta kumma kyllä nykyään ei paljon tarvitse purkailla.
    Teen vaan jonkun kappaleen ja alan tehdä siihen lisää. En minä oikein osaa neuvoa muuta kuin ikä tässä on tehnyt tehtävänsä . Ja tietysti se hurja määrä mitä elämäni aikana olen tehnyt.

    Nyt minä sain valmiiksi sellaisen neliöjutun, että siitä olen ihan ylpeä. Ja väriäkin riittää.
    Mutta taidan panttailla sitä jonkin aikaa, kun noita muita juttuja on tullut väsättyä.
    Äsken juuri mietiskelin että mihinkähän saan nämä kaikki kesän aikana valmistuneet vaatteet ja muut mahtumaan siellä kotona. Kohta se on kotiuduttava. Työt alkaa 9:s päivä :(

    VastaaPoista
  24. Kyllä on ihana unikaveri lapsellasi ja vielä ihanamman peitteen olet hänelle tehnyt. Voi lapsen onnea!

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)