Kiitos! :)

Lämpimät kiitokset kaikista kommenteista! :) Mukava huomata, etteivät ihan kaikki lukijat ole kaikonneet, vaikka tässä on viime aikoina keskitytty enemmän käsitöiden valmiiksi saamiseen kuin bloggaamiseen, ja on ollut näitä isompia ja enemmän aikaa vieviä käsitöitä työn alla.

Blogin kautta vielä paljon kiitoksia sille melkein naapurissa asuvalle rouvalle, joka auttoi meidän matkatavaroiden kanssa Oulun rautatieasemalla! :) Tällä junamatkalla sattuikin yllättävästi avuliaita ihmisiä kohdallemme; asemalla mukanamme kulkenut rouva tunnistikin minut blogista - ja jos luet tämän, ja tarvitset apua oman blogisi perustamiseen, niin jätäpä kommenttia, voisinhan minä tulla joskus neuvomaan, kun melkein vieressä asun! :)

Täällä mummolassa ei ole mennyt kaikki ihan putkeen, tai voisi sanoa, että on mennyt keuhkoputkeen... ;) Mullahan on astma, ja lisäksi kärsin näin kesäaikaan heinäallergiasta, joka on tänä kesänä ollut tavallista viheliäisempi ja tuottanut entisten oireiden lisäksi uusia oireita mm. ihottumaa. Maalla sitä heinää on vielä enemmän kuin meillä kotona kaupungissa, joten yhdistelmä kesä + maaseutu on ollut minulle aika kohtalokas. Heti maanantaista tänne tulostamme lähtien on ollut henki ahtaalla ja nyt on ollut kaksi vuorokautta ääni pois - ja ensi viikolla pitäisi pystyä koko viikko laulamaan! Nyt on päällä kaikki mahdolliset lääkitykset, joten jos vain pystyn pysymään visusti pois ulkoa (kuten olen joutunut koko kesän tai yleensä kaikki kesät tekemään) niin elän toivossa, että pystyn vielä ennen laulukurssin alkua treenaamaankin, ettei tarvitse mennä ihan kylmiltään ääntään rääkkäämään. Vaikka näyttää siltä, ettei tarvitse kuin tuossa 100 metrin päässä kaupassa käydä, niin sen jälkeen ei tarvitse enää hengittää... tähän olen jo tottunut, vähintään kerran kesässä on hengenlähtö lähellä, jos ei astman niin sitten sydämen takia, ja tänä kesänä ovat kiukutelleet molemmat vuoronperään. Ja ne kaksihan vielä ruokkivat toisiaan, eli astmalääke rasittaa sydäntä ja jos käyttäisin sydänlääkkeitä niin ne ärsyttäisivät keuhkoja. Onneksi tätä ongelmaa ei ole kuin kesäisin ja onneksi kesä on niin lyhyt! :) Kyllä tuntuu mahtavalta, kun kohta on syksy ja voi taas nauttia elämästä ja ulkoilusta täysillä! :)

Olisi kyllä mukava käydä poikien kanssa täällä enemmän ulkoilemassa, uimisesta olemme haaveilleet (emme ole koko kesänä uineet luonnonvesissä lainkaan), ja äitikin varmasti ilahtuisi avusta pellolla. Vaan minkäs teet. Käsitöitä pitää sitten koittaa tehdä senkin edestä. ;) Tänään tosin on aika mennyt palapelin kimpussa, kun meidän esikoinen sinnikkäästi joka mummolareissulla haluaa koettaa erästä tosi vaikeaa palapeliä, ja tänään minä sitten menin hänelle avuksi, ja se on aikuisellekin vaativa, vaikka onkin vain 500 palan peli. Saatiin kuitenkin vihdoin valmiiksi, vaikka muutama palanen piti kaivaa sohvanvälistä ja maton alta! :)

Käsitöissä on myös meneillään "palapeli", valmiina 44 palaa tai oikeastaan jo melkein 45 palaa, ja niitä palasiahan tarvitaan 48 kappaletta. Iltauutisten aikaan luultavasti pääsen jo ompelemaan paloja yhteen, ja tarkoitus on saada kurssille mukaan jotain muuta käsityötä kuin tuo peitontekele.

On pojat sentään päässeet välillä ulos ja minäkin sitten "henkeni kaupalla" koittanut välillä piipahtaa. Moottoripyörä- ja mönkijäajelut ovat näyttäneet olleen kaupunkilaispojille varsin mieluisia elämyksiä, ja nähtiin me eilen melkein vierestä lehmiä, vasikoita ja yksi sonnikin. :) Kuopus kyllä joutui ihmettelemään että "mikä täällä haisee". ;)

Kuvia ei ole nyt tähän hätään, olen ollut laiska kameran kanssa, ja vaikka kuvansiirto onnistuu äidin koneelle, niin se on jopa vieläkin hitaampaa kuin minun omalle koneelleni, ja minun koneeni on ehkä maailman hitain. ;) Laitan sitten kuvia, kun saan sen peiton valmiiksi. Blogeja olen käynyt täällä lukemassa, mutta nyt olen melkein kokonaan pidättäytynyt kommentoimasta, kun yritän pitää tämän koneella istumisajan mahdollisimman vähäisenä. Ja nyt pitäneekin päästää esikoinen koneelle, ettei tule ihan vieroitusoireita... ;)

Mukavaa loppuviikkoa!