Hento vaaleanpunainen

Mitä teidän muiden lapsilla on unikaverina?

Meidän kuopuksella on lankakerä. ;) Tai itse asiassa kaksi.

Kuopuksen lempiväri on hento vaaleanpunainen. Se oli vielä muutama päivä sitten ihan vaan vaaleanpunainen, mutta kun lapsuudenkyläni sivukirjastosta löytyi "Riks raks kärryn" (Richard Scarry) Värikirja, niin lempivärikin tarkentui. Se ei siis ole sellainen tummempi vaaleanpunainen eli pinkki, joka on kyllä yksi minun lempiväreistäni, vaan nimenomaan hento vaaleanpunainen.

Kun kuopus tilasi minulta aikoinaan peiton itselleen, siinä piti olla vaaleanpunaista, keltaista ja valkoista. Akuuttiin vaaleanpunaisen langan tarpeeseen sain äidiltäni ylijäänyttä mohairia, jota yhdistin Isoveljeen ja samanvahvuiseen Novitan Katriin. Itse olisin valinnut noiden lisäksi vielä pinkkiä Isoveljeä, mutta kuopus oli vahvasti sitä mieltä että ei ollenkaan pinkkiä vaan sen sijaan persikkaa! No, saamansa piti... on ainakin sitten niin hentoa ja hempeää. :)

 Torkkupeitto

Tehty ajalla: 5.6.-24.7.2011

Malli: Isoäidinneliö

Lanka: Kattens Carol vaaleanpunainen (9127), Novita Katri keltainen (281), Novita Isoveli luonnonvalkoinen (010) ja persikka (276)

Langankulutus: 772 g

Virkkuukoukku: 5 mm, reunuksessa 3,5 mm

Koko: 87x115 cm

Muuta: Kuopukselle. KYH 8.

Kuvaa kannattaa suurentaa, jotta näkyy paremmin tuo väritys. Paloista puolet eli 24 kappaletta on tuossa peiton keskellä; ne on aloitettu persikalla ja keltainen on ulompana. Toiset 24 kiertävät sitten reunustaa, niissä on väritys päinvastainen eli keltainen keskellä ja persikka reunempana. Kaikissa palasissa se hento vaaleanpunainen mohair on keltaisen ja persikan välissä ja kaikkein uloimpana valkoisella kiinteitä silmukoita. Tykkään itse tästä yhdistelmästä, ja nähtävästi myös peiton onnellinen omistaja. :)

Nyt on sitten kaikki KYHit kyhäilty ja saan koko loppuelämäni tehdä ihan mitä huvittaa. ;) Tai ainakin siihen saakka, että innostun johonkin uuteen tempaukseen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että minun kohdallani tempaukset on vähäksi aikaa tempaistu ja teen käsitöitä tästä eteenpäin siten kuin itsestä kulloinkin parhaaksi tuntuu. Minulla kun on tapana ottaa nuo tempaukset hieman liian vakavasti. :) Ja nyt on elämässä niin paljon muuta tärkeämpää, käsityöt saavat olla siinä rinnalla vaan rentouttamassa, ei tuomassa paineita. Vaikka mikäpä voisi olla rentouttavampaa kuin virkata isoäidinneliöitä - pistinkin taas uusia neliöitä koukulle peiton valmistuttua, tällä kertaa puuvillaa. Onpahan kurssiviikoksi sitten tekemistä!

Kiitos Hanhipuron varteen keittiövaa'an lainasta - ei tarvinnut mennä Salen hedelmäpuntarille! :)

Mukavaa heinäkuun vihoviimeistä viikkoa! :)