Tervehdys!

Pikainen tervehdys blogiin ennen kuin lähden tästä toiseksi viimeiseen kurssipäivään. Viikko on ollut lauluntäyteinen ja äärimmäisen antoisa. Olen oppinut taas niin paljon uutta instrumentistani eli omasta kehostani. Ja ihanaa on ollut työskennellä yhdessä muiden muusikkojen kanssa, jotka puhuvat "samaa kieltä". On siellä kurssilla ollut onneksi ainakin yksi, joka on puhunut myös "käsityökieltä", että ei ole sekään puoli päässyt unohtumaan. ;) Maailma on pieni - musiikkikurssillakin voi törmätä käsityöblogituttuihin :)

Päätin huvikseni kokeilla äidin koneen web-kameraa, koska omassa vanhassa rakkineessani ei moista hienoutta ole, ja se vetelee muutenkin niin viimeisiään, että taidan alkaa säästää uuteen rakkineeseen, kunhan tässä päästään maanantaista alkaen nauttimaan säännöllisiä kuukausituloja. :) Blogien selaaminen äidin koneella on ollut huomattavasti nopeampaa kuin kotona, kun ei ole tarvinnut odottaa kokonaista puikollista ennen kuin sivu latautuu (siinä syy, miksi kotona aina teen käsitöitä netissä surffaillessani, kun latautumisen ajaksi tarvitsee jotain tekemistä... ;) ). Siltikään en ole täällä ollessani juuri ehtinyt kommentoida, ja on minulla nytkin yhä noin 30 postausta jonossa odottamassa lukemista tai edes pikaista silmäilyä.

Tässä on joka tapauksessa minun "kurssivirkkuuni" eli olen tehnyt itselleni uutta puseroa samalla, kun olen kuunnellut muiden oppitunteja ja kävinpä yhden Alexander-tekniikan luennonkin kuuntelemassa keskiviikkona, samalla koukkua heilutellen tietysti. :) Tämä on siitä harvinainen käsityö minulle, että teen sen "omasta päästäni" enkä mallista, kuten yleensä. Vaikka tässä kyllä taitaa olla kaikki ihan tuttuja elementtejä: isoäidinneliöitä ja muita ihan liiankin tuttuja mallivirkkuita, jotka osaan tehdä vaikka silmät ummessa. Lopputuloksen näette, kunhan pääsen joskus kotiin ja kuvattua ja blogattua - huomenna palaan kotiin ja maanantaiaamuna aloitan uudessa työpaikassa, joten saa nähdä, missä välissä jaksan oikein kunnolla istahtaa koneen ääreen. Luultavasti tämä paita kuitenkin valmistuu jo tänään.

Päässäni kasvaa tällä hetkellä tuollaiset sarventyngät, kun ajattelin tekaista itselleni illaksi köyhän naisen permanentin. Illalla on luvassa esiintymistä, niin pitää panostaa vähän noihin ulkomusiikillisiin puoliinkin. ;) On tässä viikon aikana esiinnytty jo pariin otteeseen, se on hauskaa! :) Paitsi että torstaina meni vähän kireällä vibratolla, koska jännitin sitä, että ennen laulua piti kertoa oma nimensä ja esittämänsä biisin nimi - ihan kamalaa jos joutuu puhumaan viisi sanaa julkisesti. Laulaminen ei jännitä yhtään, se on jotenkin luontevampaa toimintaa kuin puhuminen. ;) Tai siis eihän puhumisessa ja laulamisessa ole teknisesti mitään eroa, laulaessa saan vaan paremmin pidettyä hallinnassa sen, mitä sieltä suusta ulos pääsee. :D

Hoksasin muuten, että jos kuvaa katsoo oikein tarkkaan (en tiedä, saako sitä suurennettua klikkaamalla), niin taustalla näkyy äidin huoneen seinältä pari muinoin tekemääni ristipisto- ja kanavatauluakin. Tässä talossa ja varsinkin tässä huoneessa on itse asiassa aika paljon "jälkiä minusta", näin äkkipäätään laskien näyttäisi olevan kuusi minun tekemääni taulua seinällä tässäkin huoneessa. :) Äidit taitavat laittaa aina kaikki lastensa tekeleet esille, vaikka lapset olisivat jo isoja. :)

Täytynee kohta lähteä herättelemään kroppaa... Palataan taas, kunhan ehditään! Ja kiva, kun jaksatte käydä täällä kurkkimassa ja kommentoimassa - kiitos peiton kommenteista! :)