Kotona

Kotona ollaan! Väsyttää ihan suunnattoman paljon - kurssiviikko antoi paljon, mutta kyllä minustakin tuntuu nyt vähän kaikkeni antaneelta, positiivisessa mielessä. :) Joten nyt tulee tällainen minun mittapuullani pikainen postaus.

Sain kuin sainkin toppini valmiiksi tänä aamuna:

Isoäidinneliötoppi

Tehty ajalla: 24.-31.7.2011

Malli: Oma

Lanka: Novita Tennessee turkoosi (361), persikka (256) ja beige (636)

Langankulutus: 357 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: M niin kuin Mari

Muuta: Ihana tuli! :) 

Topin malli syntyi ihan tehdessä. Ensin virkkasin isoäidinneliöitä ja yhdistin ne viimeisellä kerroksella virkaten toisiinsa niin että syntyi niin pitkä ketju neliöitä, että se ylsi rintojen ympäri. Sen alapuolelle toinen rivi neliöitä. Sitten "olkaimet" tai miksi tuota nyt pitäisi kutsua, eli neliöitä taas ylemmän rivin päälle niin, että syntyi käden- ja pääntien aukot. Etu- ja takakappale ovat samanlaiset, eli takanakin on syvempi päänaukko, voi pukea paidan kumminpäin tahansa päälle. Sitten virkkasin pään- ja kädenteille reunukset, ihan vain langan riittävyyden varmistamiseksi. Sitten virkkasin nuo alarivin neliöt, niitä on yhtä paljon kuin rinnanympärilläkin, ja niiden alareunaan taas reunuksen. Neliöiden väliosan virkkasin ylhäältä alaspäin, ja tein vyötärölle vähän kavennuksia kylkien kohdalle; väliosa on virkattu pyörönä. Virkkasin niin pitkästi kuin lankaa näytti riittävän, ja tein helmaa kohden takaisin levennyksiä. Sitten kun lanka oli ihan vähissä, virkkasin viimeisellä kerroksella väliosan kiinni helman neliöketjuun. Valmis. :) Tykkään! No okei, myönnetään, että istuu päälleni paremmin sitten, kun kortisonikuurin aiheuttama turvotus on vähän laskenut. ;) Mutta mahtuu kuitenkin, ja viisainta onkin mahtua, kun on kerrankin ihan omilla mitoilla tehty.

(toivottavasti tuosta selostuksesta saa jotain selvää, ei oikein oma ajatus kulje sormien tahdissa...)

Tuli kierrettyä vanhan kotikuntani (nykyinen kaupunki) marketteja, ja nappasin pitkästä aikaa Cross Stitch Card Shopin matkaani. Huomasin kuvien päiväyksestä, että edellisen CSCS-lehteni olin ostanut päivälleen kaksi vuotta aiemmin kuin tämän lehden, eli ei nyt ihan tuhkatiheään tule näitäkään osteltua. Tämä vain tuntui kivalta selailtavalta, ja tulihan siinä matkassa taas yksi kittikin, siis tuo lammaskortti alakuvassa.

Isäntä laittoi tänään kotiinpaluumme kunniaksi soimaan minulle Pelle Miljoonan kappaleen "Olen työtön" ja heti perään soi joku Loirin laulama laulu työttömyydestä. Ihan siis vain siksi, että tänään pistin menemään toistaiseksi viimeisen päivärahahakemukseni. :) Huomenna kohti uusia seikkailuja työuralla - enkä voi edes väittää, että jännittää, koska ajatukset ovat olleet viime päivinä niin muissa asioissa, etten ole ehtinyt ajatella koko uuteen työhön menoa. No, se varmaan iskee huomenaamulla sitäkin selvempänä vastaan, pitää alkaa totutella aamuherätyksiin. Vaikka kyllä nyt laulukurssiviikollakin menin melkein joka aamu yhdeksäksi kurssille jumpalle, että on kroppa alkanut tähän heräämiseen jo tottua. Vielä kun tottuisi menemään ennen puolta yötä nukkumaan. Tänään tuskin tarvitsee kahdesti miettiä, valvoisiko vai kaatuisiko sänkyyn yhtä aikaa tenavien kanssa. :)

Heinäkuun kuukausiraporttia en jaksa enää tänä iltana näpytellä, katsotaan mikä on fiilis huomenillalla. Mukavaa uutta viikkoa ja kuukautta kaikille! :) Uni tulee... NYT! zzzzzzz