Viikonlopun kaikenlaisia kiemuroita

Kotona jälleen. Olen ihan pihalla, mitä blogimaailmassa ja "oikeassa" maailmassa on ehtinyt tapahtua näiden muutamien päivien aikana, sillä jotenkin tuntui, että vietin viikonloppuni jossain ihan eri maailmassa. Perjantai-iltana väsyttikin niin kovasti, että kaaduin sänkyyn jo ennen yhdeksää, ja kieltämättä myös nyt tuntuu kropassa, että on ollut taas jotain tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmassa.

Kaikenlaisia kiemuroita tähän viikonloppuun mahtui, myös puikoilla:

Kiemura-sukat

Tehty ajalla: 14.-16.10.2010

Malli: Kiemura-sukat (Ulla 03/09)

Suunnittelija: Pia Tuononen

Lanka: Novita 7 veljestä Jättiraita turkoosi-pinkki-vihreä-lila (840)

Langankulutus: 105 g

Puikot: 3 mm

Koko: Oma jalka 38

Muuta: Harmi, että ohjetta noudattamalla ei saanut pidempiä varsia. Muuten ok sukat!

Ensimmäinen sukka kudottiin maanteiden kiemuroissa busseissa, ensin torstaina töihin mennessä ja palatessa, sitten perjantaina "etelään" matkustettaessa - perille päästyäni tarvitsi enää muutama kerros tehdä ihan sisätiloissa, joten ensimmäinen sukka oli selvästikin reissusukka. Toinen sukka oli sitten kurssisukka, sillä sen silmukat loin perjantai-iltana kurssilla ja sain valmiiksi lauantai-iltana.

Mitähän näistä nyt oikein osaisi taas sanoa...? Lanka on aivan älyttömän herkullisen väristä, ja tietysti 7 veljestä on edelleen lempparilankani, joten neulominen oli miellyttävää. Malli on hauska, kun tähän tulee nuo palmikot varressa noin vinoon, mutta se rajoittaa myös sen verran, että varresta ei voi tehdä pidempää - jollei sitten olisi tehnyt vain suoraan keskelle palmikkoa loppuvarresta. En oikein osaa pitää lyhytvartisia sukkia, mutta jospa näillekin olisi käyttöä.

Sukkasatoon nämä ovatkin sitten osaltani pari numero 10. :) Ja täytyy jo paljastaa, että melkein sain viikonloppuna toisetkin sukat tehtyä, joten tulee täältä satoon vielä ainakin 11. pari...

Olin viikonlopun ajan rääkkäämässä ääntäni Kalajoen kristillisen opiston yksinlaulukurssilla, maailman parhaan opettajan johdolla tietysti - tai siis minun mielestäni parhaan, kun hän oli opiskeluaikoinani minun laulun- ja aika monen muunkin aineen opettajani. Oli tosi ihanaa päästä pitkästä aikaa laulamaan opettajan ohjauksessa, koska ei työväline pysy kunnossa, jos ei sitä huolla välillä. Ylläoleva kuva on opiston kappelista, jossa työskentelimme säestäjän kanssa. Tuo alttaritaulu on niin kaunis ja upean värinen lasimaalaus, että siitä täytyi ottaa kuva muistoksi. :) Ja oikein hyvä akustiikka siellä pienessä kappelissa oli myös laulamisen kannalta.

Tuttu paikkahan tuo opisto on, ensimmäistä kertaa olen tainnut siellä olla kurssilla aikana, jolloin tuota kappelia ei vielä edes ollut... on siellä tullut monenlaisilla kursseilla käytyä sanotaanko viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Mummolaan eli minun lapsuudenkotiini on Kalajoen keskustasta noin 30 km matkaa, joten nytkin yövyin ja evästin siellä.

 

Yhdessä sukkakuvassa vähän vilahtikin valkoista reunassa, eli luntahan siellä mummolan pihamaalla oli! Ihan uskomatonta, että täällä Oulussa ei ole valkoisesta tietoakaan ja lehdetkin vielä niin kultaisen keltaisina puissa, eli täällä nautitaan vielä täysillä syksystä. Kun sitten matkattiin kohti etelää, pelloilla alkoi näkyä vähän valkoisia höttösiä siellä täällä, ja Kalajoella oli myös ihan vain niitä pikkuhöttösiä lunta. Vaan kun vielä mentiin muutama kymmenen kilometriä hiukan sisämaahan, niin siellä sitä lunta jo riittikin. Ei sentään ihan vielä kaikki kesän kukat olleet peittyneet. :)

Ihan yksin en matkaan lähtenyt, vaan toimitin pojat mummon hoitoon, niin sain itse nauttia kurssin antimista rauhassa. :) Mummolla riittikin viikonloppuna säpinää, sillä yllättäen hän sai vielä kolmannenkin pojan hoitoonsa lauantaiksi. Meidän pojat saivat näyttää pienemmälle serkulleen vähän leikkimisen ja riehumisen mallia... ;)

Yhden tuliaisenkin toin mukanani. Kävin lauantaina hakemassa Kalajoen S-marketista vähän välipalaa, ja kassajonossa seistessäni osui tämä lehti silmiini. Kuten tiedätte, en ole mikään joulun enkä joululahjojen ystävä, mutta tässä näytti olevan ihan joka-aikaisia mallejakin tosi nättejä. Moniin juttuihin kun vaihtaa vaikka langaksi punaisen tilalle jotain muuta, niin ei näytä yhtään joululta. :)

Oikein paljon kiitoksia vauvansettiin tulleista kommenteista! :) En muistakaan, milloin viimeksi olen saanut tällaisen kommenttitulvan, ihana oli lueskella niitä heti silloin torstai-iltana ja nyt taas koneen ääreen palattuani - kiitos! :) Nyt vain on kamalan syyllinen olo... Kun monet ovat sitä mieltä, että ei pitäisi hankkia tai tehdä liian aikaisin mitään valmisteluja vauvaa varten, se tuo huonoa onnea. Minä olen useinkin tehnyt näitä vauvaneuleita jo etukäteen siinä vaiheessa, kun lähipiirissä on vasta odotettu perheenlisäystä, enkä ole uskonut mihinkään taikaan, eikä mitään ole tähän mennessä sattunutkaan. Ja nyt kun sain paria kuukautta etuajassa valmiiksi lahjan ja menin vielä sen blogissakin esittelemään, niin heti sattui ikäviä... Täytyy vain rukoilla, että tuon neulomani vauvansetin sisälle oikeasti saadaan käyttäjä, tai ettei tarvitse alkaa pikaisesti tekemään minikokoisia vauvaneuleita. Eihän se voi olla minun vikani, koska innostuksissani meni neulomaan liian aikaisin, eihän? :( Voi, olisi pitänyt vielä odottaa vaikka kuukauden verran - vaan kun sitä on niin malttamaton saadessaan tehdä pientä ja söpöä!

Sellaisia kiemuroita on mahtunut yhden viikonlopun sisään, reissaamista ees taas, neuleita, huolenaiheita, oman äänen kiemuroita ja kaikkea muuta. Pääasiassa kuitenkin hyviä juttuja, tästä toivottavasti jaksaa taas uuteen viikkoon! Hyvää sellaista siis kaikille teille! :)