Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

tiistaina, kesäkuuta 02, 2009

Yhä keltaista

Eilen vähän jo mainitsin, että oli ollut melkoinen päivä. Tosiaan, menoja oli osunut samalle päivälle paljon, enkä jaksa edes ajatella, montako kymmentä kilometriä eilen tuli pyöräiltyä, suurin osa vielä niin, että tarakalla istui 16,6 kg lisäpainoa. Aamulla vein ensin esikoisen päiväkotiin, joka nyt kesäkuun alusta juhannukseen asti on eri paikassa kuin normaalisti; sen jälkeen koko kaupungissa päivystää elokuun alkuun asti vain muutama päiväkoti niille lapsille, joille hoidontarve on akuuttia, joten meidän poika on sitten sen ajan kotihoidossa. Meidän vakituinen päiväkotimme on tuossa parinsadan metrin päässä, ja tämä "kesäpäiväkoti" on reilun kilometrin, tai ehkä puolentoista kilometrin päässä. Eilen minulla oli muutenkin aamulla kaupunkiin meno, joten siinä samallahan se pojan vienti hoitui, mutta olihan siinä tietysti oma jännityksensä (äidillä), kun oli uusi paikka, vaikka tuttu lastentarhanopettaja siellä on nyt kesäviikkoinakin töissä. :) No, kaupunkireissulta kotiuduin aikanaan, mutta kohta piti lähteä sitten hakemaan poika, jotta ehdittiin neuvolaan, joka on sitten taas eri kaupunginosassa mitä se päiväkoti ja meidän koti, ei kuitenkaan ihan mahdottoman kaukana, mutta tulihan siinä kummiskin sitä pyörälenkkiä. Ja sitten illalla vielä alkoi pojan uimakoulu, käy siellä seuraavat kaksi viikkoa joka ikinen arki-ilta klo 19.30-20.30. Tuo on tolkuttoman myöhäinen aika 5-6-vuotiaiden alkeisuimakoululle, mutta ei mahduttu aikaisempaan ryhmäänkään. Ilmoittautuminen alkoi eräänä perjantaiaamuna klo 8.00 netissä, ja klikkasin sitä "ilmoittaudu"-nappia tasan kahdeksalta, mutta koska varmaan aika moni muukin oli silloin liikkeellä, niin sen ilmoittautumisen avautuminen kesti ja kesti, eikä klo 8.04 enää ollut kuin pari hassua paikkaa tuossa myöhäisessä ryhmässä, ja sen minun ilmoittautumiseni jälkeen sekin ryhmä oli täynnä. No, ehkä me jaksetaan... Mutta kyllä eilisiltana oli sellainen olo, että on jonkin verran tullut oltua menossa ja liikuttua päivän aikana.

Henkisesti oli kyllä eilen vieläkin uupuneempi olo, ja vaikka kuinka yritin illalla ajatella, että asiat järjestyvät, niin enköhän herännyt aamuyöstä valvomaan ja vatvomaan... Olin laittanut aika paljon odotuksia sille pojan 5-vuotisneuvolakäynnille, mutta sieltä neuvolasta tullessamme olin niin pettynyt, etten voinut kuin itkeä. :( Ei pojalla varsinaisesti mitään "hätää" ole, hän on itseasiassa ikäistään huomattavasti kehittyneempi, mutta hän on myös normaalia vilkkaampi. Ja tästä me vanhemmat ja pojan päiväkodin väki olemme huolissamme, ja olemme jo yli vuosi sitten neuvolassa pyytäneet, että asiaa tutkittaisiin. Mitään ei vain sen suhteen tapahdu, ja nytkin tuli sellainen olo, että ne asiat, jotka meille on tärkeitä, sivuutettiin tyyliin "no, katellaan..." ja sitten takerruttiin johonkin pikkujuttuun, jolla ei oikeasti ole isoa merkitystä. Kaiken lisäksi pojalle varattiin neuvolalääkäriaika, lääkärille joka on todennäköisesti voittanut lääkärinlupansa jossain tivolin narunvedossa... Voisin luetella pitkän listan niistä hoitovirheistä, mitä hän on meidän perheen kohdalla ehtinyt jo tehdä, ja vaikka olemme terveyskeskuksen puolella saaneet vaihdettua hänet toiseen lääkäriin (hän oli aiemmin omalääkärimme), niin neuvolassa meidän pitää edelleen sietää häntä. Eilen yritin saada pojalle aikaa jollekin toiselle päivälle, jolloin tämä ko. lääkäri on lomalla, mutta terkkari ei jostain syystä suostunut antamaan aikaa sille toiselle päivälle, vaikka meidän kuopukselle sitten kuitenkin järjestyi aika kesäkuun lopulle ja eri lääkärille. Olin jo niin väsynyt, etten jaksanut alkaa taistella siellä neuvolassa, varsinkin kun esikoisen käytös alkoi olla sitä luokkaa, että oli viisainta lähteä kotiin. Mutta kotona mies sanoi, että soitat sinne ja vaihdat sen ajan, ja tänään sain sitten jo peruttua sen ajan, ja odottelen nyt terkkarin soittoa, että saadaan uusi aika. Oulussa menee nimittäin niin fiksusti, että täällä ei enää voi soittaa neuvolaan suoraan, vaan aika varataan jostain keskitetystä numerosta, josta ei kuitenkaan voi antaa neuvolalääkärin aikoja, vaan ne pitää varata terkkarilta, ja sitä varten varataan sieltä ajanvarauksesta soittoaika... mitähän ne tässäkin säästävät?

No, se oli se neuvola-asia. En jaksa ihan kaikkea huoliani tässä purkaakaan, kun ne ovat niin kipeitä ja arkoja asioita... :( Varmaan kuitenkin jokainen äiti tunnistaa sen tunteen, kun yrittää itse ajatella lapsensa parasta, ja joutuu taistelemaan lapsensa oikeuksien puolesta... ja sen suunnattoman huolen, mitä oman lapsen suhteen tuntee.

Mutta sitten vielä sattui ja tapahtui illalla siellä uimakoulussa. Siellä on ihan fiksu systeemi, että ovat palkanneet paljon väkeä uimakouluihin, osa varmasti nuoria kesätyöläisiä, eli siinä saa moni nuori tarvitsemansa kesätyöpaikan! Siellä on erikseen tyttösiä, jotka ottavat lapset vastaan aulassa, vievät heidät puku- ja pesutiloihin ja kuljettavat altaalle, ja samalla ottavat altaalta edellisen ryhmän lapset pois ja vievät pesulle ja pukemaan ja tuovat takaisin aulaan. Altaalla on sitten eri ihmiset, jotka opettavat lapsia. Varsinaisesti siellä kai lienee yksi uimaopettaja, ja muut ovat sitten apuna, ja eilenkin siellä altaassa näytti olevan niitä aikuisia ainakin neljä, ja lapsia oli ehkä 10-12 ryhmää kohden, siis noin 2½-3 lasta per aikuinen vahdittavana. Ja silti en voi uskoa, mitä tapahtui! Itse katselin siis uimahallin kahviosta, miten poikani tuli siinä ryhmän mukana jonossa altaalle, sitten lapset saivat mennä altaaseen, ja tämän jälkeen uimaopettaja veti "puomin" altaan poikki, eli uimakoululaiset jäivät oikealle puolelle ja sitten vasemmalla puolella saivat muut lapset vanhempineen polskia. Mutta meidän poikapa jäikin vahingossa sinne vasemmalle puolelle, eivätkä uimaopettajat kiinnittäneet siihen mitään huomiota! Uimaopetus alkoi, ja meidän viikari nyt ei itsekään ymmärtänyt mennä sinne oikealle puolelle, kun ei hänelle ollut kukaan varmaankaan sanonut, mitä siellä uimakoulussa tehdään, ja missä siellä ollaan ja kenen kanssa, kun hän ei niitä opettajiakaan tuntenut entuudestaan (ja viime vuonna vesileikkikoulussa se opetus oli muuten siinä vasemmalla puolella, joten saattoi poika mennä siksikin vähän sekaisin). Kun minä näin sen tilanteen sieltä kahvion ikkunasta, niin jouduin ihan paniikkiin, vaikka minulla on paniikkikohtaukset pysyneet viimeiset pari vuotta ihan mukavasti poissa, niin nyt sitten tutut oireet iskivät päälle. Sain sitten kuitenkin sanottua parille muulle äidille, että mun poika on tuolla väärällä puolella, mitä mää teen, ja he neuvoivat, miten sieltä kahviosta pääsee altaille, ja siinä vaiheessa olin jo menossa, ja kastelin tietysti sukkanikin, kun ei siinä tilanteessa kovin järkevästi pystynyt ajatella. Hyvin hämärästi on tuo tilanne muistissa, mutta kait minä kävin siellä ensin huutamassa pojalleni ja sitten niille uimaopettajille, vaikka en minä tiedä, tajusivatko he sittenkään, että yksi oppilaista on ollut karkuteillä... Vielä tänä aamunakin tärisin, kun ajattelin tuota tilannetta, että jos en olisi itse ollut siellä kahviossa, niin poikani tuntien hän olisi saattanut kohta lähteä omin päin vaikka minne seikkailemaan. Siis kyllähän vanhempien pitäisi pystyä luottamaan, että uimaopettajat pitävät lukua lapsista ja tietävät, kuka kuuluu joukkoon! Eikä kukaan oleta, että vanhemmat ovat kahviossa tai altaanreunalla valvomassa, kyllä ne lapset ovat opetuksen ajan niiden opettajien vastuulla! Onneksi sitten kotiintultuani olin sen verran rauhoittunut, että löysin netistä kaupungin liikuntaviraston palautesivun, ja sain tekstattua vihaisen mutta asiallisen palautteen... Sainkin tänään vastauksen, jossa näiden uimaopettajien pomo pahoitteli tilannetta ja aikoi välittää viestiä opettajille. Ja ilman muuta oli samaa mieltä, että eihän noin saa tapahtua.

No, positiivista eilisessä uimakoulussa oli se, että kunhan poika pääsi oikeaan altaaseen, niin hän kyllä oli reippaasti mukana ja oli selvästi rohkeampi esimerkiksi sukeltamaan mitä viime kesänä vesileikkikoulussa. :) Että eiköhän hän vielä uimaan opi!

Heh, tässä oli siis "tiivistelmä" eilisestä. ;)

Tänäänkin olen päässyt jo käymään pyöräilemässä, kun oli hammaspolille aika. Menomatkalla sattuikin hassu juttu, kun mulla oli tietysti vauhtia kovasti, että ehdin polin odotushuoneeseen ajoissa virkkaamaan, ettei mene ihan pelkäksi hammaslääkärikäynniksi. ;) Sitten yhtäkkiä kuului kova kilahdus, ja näin miten jotain tippui asvaltille ja sinkosi siitä ojanpenkalle. Tunnistin kilahtaneen ja lentäneen esineen virkkuukoukuksi. ;) Minulla oli käsityö virkatussa ja huovutetussa kassissa, joka pomppi pyörän etukorissa, ja nähtävästi tuo kassi ei ole ihan tiivis, kun koukku pääsi jostain raosta lennähtämään. No, ei kun äkkijarrutus ja ojanpenkkaa tutkimaan. ;) Sieltä se koukku löytyi, pistin sen loppumatkaksi ja paluumatkan ajaksi reppuun, ettei enää lentele. Ja hyvin kerkesin virkkaamaan, kun oli lääkäritäti vaihteeksi taas reilusti myöhässä. Eli maksoin 25,60 polimaksua siitä, että sain virkata aulassa puoli tuntia, sitten meni pari minuttia sen toteamiseen, että purenta on ok ja retentiolevyn saa jättää nyt pois käytöstä, ja uusi aika varattiin lokakuulle. Ja takaisin pyörän selkään...

Tämmöistä muuten aloitin eilen siellä uimahallin kahviossa virkkailemaan, ja jatkoin tänään odotushuoneessa:


Tästä tulee kuvan mukainen toppi/tunika/mekko, en ole siis vielä ihan varma, miten pitkän helman tuohon tulen tekemään. Siitä olen kuitenkin varma, että teen tähän erilaisen olkainsysteemin, mitä mallissa, koska en tykkää siitä, että topin alta näkyy rintsikan olkaimet, ja näitten minun roikkujien kanssa ei pidetä mitään olkaimettomia liivejä. ;) Että varmaan sitten koitan tehdä jotain leveämpää olkainta. Mutta tykkään tästä mallivirkkauksesta ja etenkin tuosta aurinkoisesta väristä. :)

Vielä palatakseni pyöräilyyn, niin kun eilen tuli niin paljon ajeltua matkustajan kanssa, niin tänään yksin ajellessani oli jo melkein ikävä tarakalta kuuluvaa tauotonta selostusta. ;) Vaikka eipä tuolla liikenteessä kuule läheskään kaikkea, mitä selän takana puhutaan, mutta jotain pulputusta siellä koko ajan käy. Tässä jotain, mitä onnistuin eilen nappaamaan sen pulputuksen seasta:

"Äiti, ethän kerro isille niistä mun synttärijuhlista ja vieraista ja kakusta?"

No tuota, itseasiassa isi tietää niistä jo... miksi isille ei saisi kertoa? (pojalla on siis enää kolme yötä siihen, että hän täyttää 5 vuotta)

"Hei, tuossa on se hautausmaa! Sinne haudataan ne kuolleet ihmiset ja sitten niistä tehdään patsaita!"

Juuri näin. :)

Mukavaa kes... eiku mikä päivä tänään on? Tiistaita vissiinkin. Siis mukavaa tiistaita. :) Niin ja aina pitää muistaa sanoa kiitos ja anteeksi, joten kiitos kun kävit lukemassa ja anteeksi, kun pulisin taas niin pitkään! ;) Ja erityiskiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, on ollut kiva lukea kehuja! :)

8 kommenttia:

  1. Lasten suusta kuulee parhaat jutut. Mistä näitä centtejä oikein tulee??
    Lapsista saa myös helpoiten harmia, kun niiden parasta haluaisi ja kaikki menee myttyyn.
    Nekku on myös ollu ikänsä aika tempperamenttinen ja oman tiensä kulkija. Meillä onkin kiukkukohtauksen tultua ollu isännän kanssa vakikysymys toiselle "mitä siä taas teit, että sait sen suuttumaan?" Pitää toimia varovasti, ettei Nekku suutu :D Päivittäin on asioista vääntöä. Pikkusen on rauhottunu, kun on ikää tullu lisää ja vastuuta koulun etenemisen myötä. Oon aatellu, että kyllä kait se sitte elämässä pärjää, kun ei oo tuppisuu.
    Vanhin sitä vastoin on aina ollu oikein viilipytty. Se minua melkein enemmän huolestuttaa. Hänen kanssa on vuosia sitte käyty useita kertoja kasvatusneuvolassa. Sit ku ne käynnit viimein lopetettiin, niin pojan ahistuskin rauhottu huomattavasti, kun ei enää kiusattu niillä käynneillä.

    VastaaPoista
  2. Huoli lapsen terveydestä ym on kamalaa, tiedän sen ihan liian hyvin. Vaikka minäkin olen sen asian kanssa elänyt koko esikoisen eliniän, niin silti siihen ei totu ikinä :( Ja on ihan kamalaa kun joutuu ns. virallisille tahoille "puolustelemaan" asiaansa. Pidä, Mari , puolesi ja vaadi että asiaasi tartutaan ihan oikeasti!

    Ja olipa kamala tuo uimahallijuttukin :( Ei tuollaista saisi sattua!

    VastaaPoista
  3. Onpa mahtunut yhteen päivään kaikenlaista. Kyllähän nuo lapset pitäisi uimakoulussa laskea vähän väliä että kaikki on tallessa. (Ja ohjaajilla saisi mielellään olla silmät selässäkin) Onneksi olit paikalla ettei ehtinyt sattua mitään.

    Tuo lasten tutkimuksiin pääsy onkin kinkkisempi juttu. Sitkeä saa ja pitää olla, jos on tunne siitä että lapsella on jotain erityisen tuen tarvetta. Itse olen elto:na työskennellessäni huomannut että tutkimuksia täytyy pyytää, vaatia ja perustella väsymiseen asti. Usein tutkimuksiin pääsyä vielä viivästyttää vanhempien vastustelut. Teillä ei onneksi näin ole.

    Vaikka tutkimuksiin joutuu ainakin täälläpäin jonottamaan melko pitkään, ne saadaan yleensä tehtyä viimeistään eskarivuotena.

    Onkohan poikasi päiväkodissa erityislastentarhanopettajaa tai kunnassa kiertävää eltoa? Eltolla voi olla paremmat kontaktit tutkiviin tahoihin kuin lto:lla. Vanhempina tunnette ja tiedätte poikanne parhaiten ja kun huoli on yhteinen päiväkodin henkilökunnan kanssa kannattaa vaan sitkeästi vaatia oikeuksiaan vaikka se voimia viekin. Jaksamista!

    Ihana toppi sulla taas työn alla.

    VastaaPoista
  4. Minun lapseni 5v neuvolaas myös vähäteltiin kaikkea. Päiväkodissakaan ei kiinnitetty huomiota erilaisuuksiin.
    Ekaluokalla koulussa ope ajatteli, että meillä on kasvatuspulmia. Ope suositteli perheneuvolaa... Vihjaisi, että siellä on psykologikin joka voi tarvittaessa tehdä testejä ja varmistua että onko kaikki hyvin.
    Otimme vinkistä vaarin ja otimme sinne yhteyttä. Sanoin, etten suostu tätien kanssa keskusteluihin vaan toivomme suoraan näitä psykologisia testejä.
    Jokunen kerta tietysti piti käydä keskustelemassa mutta varsinaisiin testeihin pääsimme suht nopeasti.

    VastaaPoista
  5. .. jatkan vielä kun ensimmäinen laatiko täyttyi ;)
    Eli vanhemmat ovat kyllä lapsensa parhaita asiantuntijoita. Minulta puuttui tietoa siitä minne voin viedä lapseni tutkimuksiin ja arvioon.
    Toisaalta tiedän myös lapsia, joilla kaikki on ok vaikka on lähetetty tutkimuksiin. Lapsella voi olla vain omanlaisensa luonne. Mutta uskon, että jos testejä tehdään niin teillä kaikilla on sen jälkeen parempi olla.
    Myös yksityissektorilta voi hakea apua. Lastenääkäri tai -neurologi voi lähettää tutkimuksiin.
    Jaksamisia teille!

    VastaaPoista
  6. Tosi paljon hyviä asioita tullu jo edellisissä kommenteissa!! Mie tyydyn siis vain toivottamaan jaksamista!! Ja ihmettelen oletko kenties pikakirjoittaja kun tuota tekstiä näyttää suoltuvan melko vauhdilla :)

    VastaaPoista
  7. Sulla on ollut kamala päivä. Pystyit sentään virkkaamaan.. ;o)) (Mä olisin varmaan vaan kihissyt kiukusta ja pureskellut kynsiäni.)

    VastaaPoista
  8. No olipahan päivä! - Juu, noita juttuja lasten kanssa aina tulee, ja neuvola taitaa olla just se paikka, missä ei aina oikein pysytä mukana odotuksissa. Meidän esikoisesta oltiin huolissaan aikoinaan, että poika kasvaa liian nopeasti. Ja sitten oltiin huolissaan, kun ei kasvanut ollenkaan (mittauksen mukaan oli mennyt kasaan :D). Sen sijaan hänen autismiaan ei kukaan suostunut huomaamaan, ennen kuin lähdimme sen perään kyselemään. Ja sittenkin todettiin ensin, että poika on kuuro :D. (Ei ole.)
    Seuraavan lapsen kanssa käytiin rumba pväkodin 5-vuotisarvioissa: kun poika ei kuulemma puhunut pväkodissa mitään :D. (Kotona puhui kyllä ihan normaalisti, ja nyttemmin on osoittautunut, ettei tosiaan ole pojassa mitään vikaa - muuta, kuin että on ehkä tavallista paremmin käyttäytyvä :D.)
    Toiseksi nuorimmaisen kohdalla epäiltiin neuvolassa autismia. Ei ole, ei mitään sen suuntaistakaan. No, nuorimmaisen, tytön, kanssa olemmekin päässeet ongelmitta, toistaiseksi. (Eivät epäile autismiakaan, kun on tyttö :D.)

    Tuo kertomasi uimahallijuttu nostatti kyllä vilunväreitä!

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)